Miksi TE olette työllistyneet?

En tiedä. Olisin mielummin työtön. Nyt lomalla on niin ihanaa, kun saa olla ja mennä miten huvittaa. Saa elää hetkessä.

Koska olen alakoulusta lähtien ahkeroinut laiskottelun sijaan. Tehnyt tunnollisesti ja ahkerasti koulutyöt. Jättänyt huvitukset pois ja heti valmistumisen jälkeenmennyt vakituiseen hyväpalkkaiseen työhön. Työllistyminen on tahtotila.

Olin nuori, kielitaitoinen, minulla oli jonkin verran sopivaa työkokemusta, olin normaalipainoinen, olin sattunut syntymään perheeseen, jossa sosioekonominen tilanne oli sellainen, että kasvuedellytykseni takasivat kehittymiseni sellaiseksi, etten kärsinyt niin voimakkaista mielenterveysongelmista, että ne olisivat haitanneet työnsaantia ja lisäksi tähdet olivat oikeassa asennossa.

Oikeasti koen, että oli aika epäreilua, että sain töitä. Sata muuta ei saanut. Tiedän, miten päteviä siinä joukossa oli. Työttömiä on tyhmää syyllistää siitä, etteivät saa töitä.

Vierailija kirjoitti:

Koska olen alakoulusta lähtien ahkeroinut laiskottelun sijaan. Tehnyt tunnollisesti ja ahkerasti koulutyöt. Jättänyt huvitukset pois ja heti valmistumisen jälkeenmennyt vakituiseen hyväpalkkaiseen työhön. Työllistyminen on tahtotila.

Mutta laiskottelethan sinä nytkin. Tämä palstailuun käyttämäsi aikakin on pois monesta hyödyllisestä asiasta.

Hyvän kielitaidon ansiosta on tullut työt tähän mennessä. Yllättävän harva opiskellut kieliä tarpeeksi.

Olen älykäs ja erittäin hyvä työssäni. Montaa edes lähelläkään yhtä hyvää, en ole tavannut.

Ensin työllistyin suhteilla. Hoidin työni niin hyvin, että sain 12 vuoden jälkeen ylennyksen. Viimeisen kerran hain töitä ihan omilla avuillani. Tein 15 hakemusta, pääsin 6 kertaa haastatteluun ja sain peräkkäisinä päivinä 2 työpaikkaa. Vielä myöhemmin kolmannesta soitettiin, että valittu oli perunut ja olisin saanut senkin.

Ja mikskö? Asuinpaikan (Pääkaupunkiseutu), työkokemuksen, suhdanteiden, koulutukseni, hyvän hakemuksen ja sosiaalisten taitojen vuoksi. Näin ainakin luulisin.

Olen tehnyt työnantajiin hyvän vaikutuksen. Kaksi työpaikkaa kolmesta olen saanut siten, että työnantaja on soittanut minulle ja tarjonnut työtä vaikken ollut edes hakenut. Kolmannen sain soittamalla itse. Tällä hetkellä työskentelen tuossa kolmannessa paikassa ja heitän välillä keikkaa noihin muihinkin. Olen ahkera, sitoutunut töihin, joustava enkä saikuttele turhia. Tuntemani työttömät ovat ikuisia valittajia, aina on niin rankkaa kaikki, ei jaksa aamuisin nousta ennen kukonlaulua, pitävät periaatteen takia kiinni oikeuksistaan mutta eivät tiedä velvollisuuksista mitään, ja aina on joko selkä tai jalka tai käsi "kipeä".

Silloin olin nuori ja kaunis. Nyt olen ruma ja vanha, enkä enää saakaan töitä. Paitsi ehkä niitä puhelinmyyntitöitä, mutta moraalini ei salli vedättää dementoituneita vanhuksia.

En ollut kielitaitoinen. En ollut ahkera enkä kiltti. Perheen sosioekonominen tausta oli sellainen että nykyiset valittajat ihmettelisivät sitä köyhyyttä. Ravintoympyrä koostui perunasta 360 astetta.

Mutta kun minä pääsin töihin, minä hoidin hommani, aina. Niin sitä työn herkkua vain jatkui ja jatkui. Tätä on nyt riittänyt noin 40 vuotta, ja kohta lähden eläkkeelle, jota on kertynyt ihan hyvin. Olen ollut noin viikon kassalinjalla sen jälkeen, kun sain vakituisen työpaikan. Niin, se viikko, se meni karenssiin.

Lähdin opiskelemaan alaa, jolla oli valtava pula työntekijöistä. Minut kiskottiin töihin heti valmistumisen jälkeen, ja sain vakipaikan muutaman kuukauden jälkeen.

Olin täysin raakile, en kokenut hallitsevan työtäni täysin, mutta työntekijäpulan vuoksi oli helppo työllistyä.

Nyt kymmenen vuotta myöhemmin, minulla on kokemusta ja osaamista, perhe tehtynä ja olen työnantajille oikean ikäinen, siis 31.

Kiinnostuin siis oikeasta alasta oikeaan aikaan, olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja satuin törmäämään oikeisiin ihmisiin.

Sattuman ja oikeiden valintojen yhdistelmällä olen työssä. En ole muita parempi, enkä siksi aktiivimallia hyväksy. Ymmärrän, että minäkin voisin olla työtön, jos olisin valmistunut kaksi vuotta myöhemmin.

Olen opiskellut kaksi maisterin tutkintoa omin avuin (lapsuudenkotoa en ole saanut henkistä enkä aineellista apua), ensin opintolainalla ja sitten osa-aikatöillä. Töitä sain, koska lukion aikana (kävin sen iltalukiossa, koska vanhemmat eivät halunneet maksaa ja piti odottaa että olen täysikäinen) elätin itseni palkattomilla työharjoitteluilla kaupoissa. En siis ollut oikeutettu opintotukeen enkä työttömyyskorvaukseen, ja näiden ajalta sain sen työmarkkinatuen sekä silloisen 30mk/pv korvauksen.

Olen hakenut elämäni aikana satoja työpaikkoja, ja vaihtanut kahdesti kaupunkia ja kerran maata. Vapaa-ajalla olen opetellut kaksi uutta kieltä ja ollut aktiivinen esim. linkedinissä. Olen tietoisesti verkostoitunut, eli käynyt esim. alani tapahtumissa ja pakottanut itseni juttelemaan tuntemattomille (suvun tms. kautta en ole saanut yhtä ainoaa kontaktia). Alat olen luonnollisesti valinnut niin, että ne työllistäisivät mahdollisimman hyvin. Eka meni vähän huti koska maailma muuttui, ja siksi piti opiskella myös toinen tutkinto.

Eli sori vaan, otan kyllä näistä ihan itselleni kunnian, sillä tiedän että olen nähnyt sekä opiskelujen että työllistymiseen todella paljon vaivaa, enkä todellakaan ole päässyt helpolla. Olen ottanut opintolainaa, tehnyt töitä ja opiskellut ilman vapaapäivää pahimmillaan monta kuukautta, työskennellyt ilmaiseksi... Jotta työllistyisin, eikä ikinä enää tarvitsisi olla toisten armon varassa niinkuin lapsena ja nuorena.

En luultavasti erotu mitenkään, mukana on paljon hyvää tuuria. Ja tuurin lisäksi on auttanut se, että olen jo opiskeluaikana päässyt tekemään oman alan töitä. Ensin opintoihin liittyvissä koulun projekteissa ja vapaaehtoistöissä. Nämä palkattomat, mutta alaa liippaavat jutut katsottiin plussaksi (alan kokemusta ja osoitus aktiivisuudesta) kun hain kesätöitä. Alan kesätöihin oli pitkä työmatka ja kesät piti asua vanhempien luona, mutta se kannatti. Vähän ennen valmistumista sain noin 5 kk pätkän oman alan töitä ja lähdin sitä tekemään, vaikka valmistuminen jonkin verran viivästyikin. Valmistumisen jälkeen on auttanut valmius vaihtaa tarvittaessa työpaikkaa ja myös paikkakuntaa.

Sain työpailan työllistämisen kautta. Ensin tein hommia työllistettynä, sitten osa-aikaisena, sitten äitiyslomansijaisena ja lopulta vakkarina.

En tiedä. Ehkä olen kiva, iloinen ja edukseni haastatteluissa. Kaikkien kaveri. Työssäni keskiverto.

Lukion lopusta jälkeen kävin töissä ja opiskelin niin että lomaa ei juuri ollut. Kun tuntui että turhauttaa, hain aina uuden työpaikan ja opiskelin samalla maisteriksi. Tein pitkääkin työmatkaa opintojen ohella. 100 km suuntaansa jne.

Jäin työttömäksi noin 15 vuotta sitten ja työllistymiseni alkoi pitkittyä. Oltuani lähes vuoden työttömänä menin yrittäjäkurssille ja siitä muutaman vuoden kuluttua perustin osaamistani myyvän yrityksen. Yritysvuosieni aikana verkostoiduin laajasti ja aloin tarjota isommalle yritykselle palveluani. Muutaman vuoden kuluttua siirryin kokonaan sen palvelukseen ja lakkautin oman yritykseni.

En ole millään tavalla parempi ihminen kuin työttömät, kuten kerroin niin itsellänikin on kokemusta työttömyydestä.

Ei minussa ole mitään parempaa. Tuuri kävi. Raakaa peliähän se on.

Valitsin toiseksi ammatikseni sellaisen jolla on työvoimapulaa. siinä se, muuta ei tarvita.

Aloitan ensi viikolla uudessa työssä. Siitä ilmoitettiin netissä ja täytin hakemuksen. Olin ainoa hakija ja sain paikan. Olen keski-ikäinen nainen.