Toiveena vauva (2018-2019)

Itse olen kertonut kahdelle ystävälle, että yritämme lasta. Mies on ehkä yhdelle ystävälle mutta en ole ihan varma.

Välillä tuntuu, että ystäväni eivät ymmärrä tätä innostustani vauva asiaan. Tykkään kysellä heiltä esimerkiksi, että kuinka kauan heillä kesti, että kierto palautui ehkäisyn jälkeen yms. Saan todella usein vastaukseksi vain "en minä muista".. Heillä molemmilla on jo kaksi lasta ja tälläiset vauva haaveilut on niin sanotusti takanapäin kun oman pienen on jo saanut syliin.

Kerroin myös innoissani, että sain tikutettua oviksen niin sain vain katseen ja tuli sellainen fiilis että ehkä en halua enää jakaa näitä asioita hänen kanssaan kun ei selvästi ymmärrä kuinka tärkeitä asioita nämä ovat nyt minulle.. Mutta onneksi on tämä ryhmä!

Täällä pystyy kertomaan näitä asioita ja saada vertaistukea 😊 Ihana käydä jonkun kanssa samaa tilannetta läpi vaikka ei tunnekaan mutta saattaa tietää ne samat fiilikset kun toisella.

Plussatuulia meille kaikille!

Meillä menee miehen kanssa tämäkin kierto hukkaan jos kierto pysyy samana. Odotan jo kesää että,

pääsemme kunnolla aloittamaan tämän projektin ja mieheltä loppuu reissutyöt 😊

Odotan kunnolla kevään alkua ja kesää. Itse uskon että ihmisilläkin on ns. kevättä rinnassa kuin eläimilläkin ja olisi siis hedelmällistä aikaa. Tuolla keltaisella taivaalla paistavalla mollukalla on varmasti jotain tekemistä asiaan. Mieli piristyy ja jaksaa sitä peittoakin heilutella. 😉 Siskon kaikki kolme on saanut alkunsa kevät-kesä tienoilla.

Siskoni ei voi tikutteluun paljoa sanoa, koska hänen kaikki on tullut tosta noin vaan, ilman kummempia säätämisiä. Viimeisin kyllä tuli vaikkei pitänyt enää. Muuten on kuunnellut jokaista valitustani ja piinailujani. Ja varsinkin pms-oireistani, jotka saa mut kuvittelemaan vaikka mitä.

Me ei puhuttu kenellekkään vauvayrityksistä kun jätettiin ehkäisy pois. Keskenmenosta kerroin muutamalle hyvälle ystävälle ja äidille, ja he myös tietävät että uutta raskautta nyt yritetään. Mies on myös parille ystävälleen kertonut yrityksistä ja keskenmenosta.

Täällä alkaa piinaviikko huomenna! Perjantaina pitäis menkkojen alkaa, saa nähdä miten käy. Mitään oireita ei kyllä toistaiseksi ole. Mullahan löydettiin keskenmenon jälkeen kysta toisesta munasarjasta ja kuukauden päästä olen menossa siitä kontrolliin. Kysta oli vasemmalla puolella ja ollut välillä oireeton, välillä nipistelee. Tässä viikon aikana on tuntunut välillä pientä nippailua myös oikealla alavatsalla.. Jännitän ja stressaan kyllä tuota kysta-asiaa aika paljon ja olen ihan varma, että siellä se on edelleen kuukauden päästä.. Onko täällä muita kystista kärsiviä, miten oireilevat?

Mä oon kertonut vaan yhdelle läheisimmälle kaverille, esikoisesta ei kerrottu käytännössä kenellekkään ennen ekaa ultraa.. mäkin oon sellanen, että haluan kertoa asiat vasta kun ovat ns. varmoja. En halua kyselyitä raskautumisesta, jos ei sitten tärppääkkään. Jos tulis km tai muuta,kertoisin varmasti muutamalle läheiselle kun itse on saanut vähän asiaa käsiteltyä.

Täällä tuli melkein tasavahvat viivat ovistestiin, eli jospa ovis olis (vihdoin) tulossa. Pitänee testata illalla ja huomenna. Blaah, sanonpa taas että oviksen metsästys on niin tylsää, on se piinailu paljon kivempaa 😀

Oliko täällä jollain käytössä Natural Cycles? Mä latasin sen nyt. Meillä ei siis vieläkään oo yritystä, eikä mies oikein tykännyt ideasta "varmoista päivistäkään". Mutta pääsenpähän toivottavasti tutustumaan kiertooni paremmin tämän avulla ja haluaisin myös tietää, ovuloinko edes (vaikka muut merkit siitä myös kielii, muttei joka kierrossa). Pari päivää sitten tein myös ovulaatiotestin, mutten osaa tulkita, onko se positiivinen vai ei. Livenä viivat näytti yhtä voimakkailta, mutta nyt kuvassa näyttää tuo vasen haaleammalta... Arvo tässä sitten. :D Päivä tuon jälkeen tein uuden ja vasen viiva oli jo haalistunut.

Toiveissa,

multa löytyi kysta vasemmalta myös. Olikohan se nyt 4.5x3 cm kokoinen. Tämä oli viime heinäkuussa, 8 kk pillereiden jätön jälkeen. Mulla se aiheutti kipua kaikissa liikeissä ja välillä vihloi muutenkin, lisäksi menkat ei alkaneet kp 65 mennessä (mulla kierto pillereiden jälkeen ollut 60 pv). Kävin gynellä ja hän kokeili vatsan päältä todeten, ettei siellä mitään ole, mutta ultrasi silti ja yllättyi itsekin. Oli tosi tyly mua kohtaan, vähän että "miks tällasen takai tulit käymään". Pelotteli puhkeamisella ja kivuilla ja itkua tuhertaen lähdin kotiin. Kun sitten googlettelin lisää, rauhotuin hieman, kun ymmärsin, että lähtee usein itsekseen kyllä pois, eikä aina puhkea kivuliaasti. Nyt tuosta on se yli puoli vuotta, eikä kipuja ole enää ollut heinäkuun jälkeen. Paitsi yhdessä kierrossa oli, mutta nekin meni ohi. Mä itse vähän pelkään, että mun vasen munasarja ei toimi oikein ja tekee sitten herkästi kystan sinne. Oon tuntenu ovulaation aina vain oikealla puolella n. joka toinen kierto. Kierto on myös aina pidempi silloin, kun en ovulaatiota tunne (=vasemman munasarjan vuoro).  Eli näistä päättelisin jotain häikkää olevan vasemmalla puolella. Ehkä munarakkula kehittyy, muttei koskaan puhkea ja sitten se onkin kystana. Noh en tiiä. Typeriä nuo kystat, toivottavasti sullakin helpottaa ja lähtee pois itsekseen!

Mulla on Natural Cycles ollut käytössä nyt 10kk. Toimii, vaikka mulla on täysin epäsäännöllinen kierto. Tämä kierroksen alusta vaihdoin sen planning pregnancy -tilaan.

Kyllä tuo minusta näyttää positiivisella ovistestille. Tai ainakin jos minulle tulisi tuollainen testi, tulkitsisin sen positiiviseksi.

Hei! Onneksi löysin teidät, tää odottaminen on ihan kauheeta yksinään, kun ei viitti miehellekkään kokoajan kuumoilla.

Elikkäs alotettiin yrittäminen muutama viikko sitten just ennen menkkoja ja eihän se tietenkään tärpänny, mut nyt ois tarkotus heti näiden menkkojan jälkeen yrittää kunnolla! Mies on asenteella et joka päivä kokeillaan ja katotaan mitä tulee:D ja ite tekis mieli laskea ja ennustaa kaikki maholliset merkit ja hetket. Molemmat ollaan siis tosi innoissamme ja odotetaan kovasti ensimmäistä lasta:)

Mutta tämä odottaminen.... loppuis menkat ja tulis nyt aika yrittää! Pelottaa hiukan et stressaan liikaa oikeeta hetkeä etten osaa rentoutua, siks aattelin etten puhu miehelle mitään näistä ”tärppi”päivistä ni ei sitäkään ala stressaan!

Niin ja vauvahaaveista ei olla kerrottu ku mun parhaalle ystävälle, ei haluta kertoa kellekkään muulle.

Kaikki neuvot on tarpeen sen suhteen et mitä pitäis ottaa huomioon raskautta ajatellen. Tuntuu, että googlesta löytyy liikaa tietoa:D

Chem, kiitos kun kommentoit!

Mun kysta oli samaa kokoluokkaa kun sulla, ja lisäksi jotain nestettä sisällä kuulemma. Nesteen takia sain kontrolliajan. Ei tunnu mitään kun vatsan päältä painelee.. Mulla oli onneks tosi kiva ja ymmärtäväinen lääkäri silloin kun se huomattiin ja olo helpotti kyllä kun se puhui että on tosi yleistä ja hyvin todennäkösesti häviää itsekseen. Menkatkin tullu nyt kaksi kertaa ihan normaalisti keskenmenon jälkeen. Jostain syystä silti epäilyttää ja stressaa, mutta ei auta kun odotella se kuukausi.

Hei vaan kaikille, voisin tulla keskusteluihin mukaan!

Ollaan miehen kanssa yritetty nyt pari kuukautta aika rennolla otteella. En ole oviksia tikutellut, mutta ollaan harrasteltu oletettuina hedelmällisinä päivinä. Lopetin pillerit jo syyskuussa ja on oikeastaan siitä asti ollut säännöllinen 33 päivän kierto. Molemmille olisi esikoinen, ollaan 26 ja 27v. Mulla vielä viikko seuraaviin kuukautisiin, joita ei nyt toivottavasti tulisi kuitenkaan.

Tsemppiä kaikille yritykseen ja toivottavasti tulisi plussia pian!

Me pidetään matalaa profiilia just tuon takia, ettei ihmiset ala kyttämään mahaa tai utelemaan muuten raskaudesta... Ihme kyllä kyselyitä ei ole tullut, joskin äitillä oli vaihe, että kysyi aina merkitsevästi että onko mitään uutisia… Nyt on lopettanut tuon ärsyttävän utelun, menettänyt varmaan toivonsa jo. Ja toisaalta jos kerrottaisiin vanhemmille, niin se saattaisi herättää turhia toiveita (kun pessimistejä edelleen ollaan :D).

Tämä keskustelu on siitä hyvä, että voi anonymiteetin suojissa vatvoa näitä asioita :D Ei jaksa minun mies hirveästi kiinnostua mistään oviksen tikuttelusta tai muista tuntemuksista, vaikka välillä ollaan yhdessä tutkailtu Flon dataa (ehkä kohteliaisuudesta?) :P

Itse varmaan menen tutkittavaksi, jos yritystä kertyy vuosi. Ei kuitenkaan ihan hirveästi vuosia hukattavaksi. Toki sitten pitäisi miettiä uusiksi, jos tosiaan vaikeat hoidot luvassa. Olen myös sivusta seuraajana todennut, että todella kuormittavia ovat ja henkisesti raskaita.

Toisaalta pystyn myös hyväksymään sen, että jäädään lapsettomiksi. Luulen että olisi miehelle kovempi paikka. Taitaa olla niitä harvoja, joka on vauvakuumeillut puolisoaan pitempään :D Olisi muistaakseni halunnut aloittaa yrittämisen ennen häitä, mutta minä toppuuttelin, en ollut jotenkin valmis. Toisaalta nyt olen saanut jo muutaman vuoden toteuttaa itseäni ja matkustella, mitä kaipasin. Viimeksi pillereitä uusiessa neuvolan täti tosiaan otti perheen perustamisen puheeksi, ja sanoi että koskaan ei ole täydellinen hetki perustaa perhe, että aina voisi tehdä vielä yhden kaukomatkan/opiskella uuden ammatin/aloittaa uuden harrastuksen/panostaa uraan jne. En ole missään vaiheessa potenut vauvakuumetta, mutta olen kuitenkin halunnut perustaa perheen ”sitten joskus”. Tein sitten päätöksen että aika aloittaa yrittäminen ja mieshän oli ihan riemuissaan :) Enempi tässä prosessi ärsyttää se, kun se ei nyt starttaa kunnolla, vaan tuntuu jatkuvasti kesken jääneeltä roikkuvalta projektilta. Sitten jos tulisi raskaaksi, voisi suunnata katseen jo tulevaisuuteen. Nyt tuntuu että vapaa-aika pyörii lämpöjen ja tikuttamisen seuraamisen kanssa ja sitten pari viikkoa piinailua, ja sitten taas alusta. Vaikka eihän tätä ole takana kuin muutama kuukausi…

Vielä pitäisi pari viikkoa odottaa menkkoja saapuvaksi, onneksi on kaikenlaisia menoja luvassa, niin voi ehkä jopa unohtaa piinailun…

Tervetuloa joukkoon  minunkin puolesta (ainakin muutama uusi oli täällä).

Niinhän siinä kävi että menkat alkoi nyt tänä aamuna just tuossa kun pissailin purkkiin heti aamusta kaikkien "oireiden" johdosta ja eilen oli kp25. Eli nyt sitten taas kp1. Melko lyhyt kierto siis ainakin tuo ensimmäinen luomu kierto pitkään aikaan. Tää projekti sinänsähän menee nyt pariksi kuukaudeksi jäihin miehen toiveesta. Pillereitä en enää syö, mutta kumia käytetään miehen toiveesta. Hän kun esitti toiveen/ajatuksen tuossa vkl että jos kuitenkaan ei tämän vuoden puolelle edes yritettäisi sitä jälkikasvua. Tavallaan sitä on itekkin ehkä helpottunut, koska onhan se muutos valtava ja melko pelottavakin. Toisaalta taas sitä ehti jo hieman ehkä innostua ajatuksesta kun sitä bongaili kaikenlaisia oireita tuossa viimeiset 10-12 päivää. Kun ei oo koskaan ollut semmoista vauvakuumetta vaan ehkä ajatus että jälkikasvu vois olla mahdollinen, ja ainakin sitten haluaisi antaa mahdollisuuden. Ettei sitten 20v päästä mieti että "entä jos".

Tuossa ylempänä oli puhetta että miten pitkälle on valmis menemään tutkimuksiin yms jos ei mitään kuulukkaan. Ite oon ainakin vielä sillä kannalla että vuoden aktiivisen yrityksen jälkeen sitä ehkä vois käydä jossain tutkimuksissa, mutta ainakin tämän hetkinen fiilis on se, että voisin elää myös lapsettomana. En ainakaan itse koe mitään pakottavaa tarvetta lähteä hoitoihin ellei yleinen terveystilanne sitä vaadi. Miehelle se saattaisi ehkä olla sitten hieman kovempi paikka kuitenkin vaikka hänkään ei ole mitään suoranaista vauvakuumetta koskaan potenut. Siinä mielessä ehkä perinteinen mies isolla M kirjaimella että saattaisi ottaa itsetunnon päälle jos jostain syystä ei olisikaan kykeneväinen saamaan lapsia. Etenkin kun tuossa hänen kaveriporukassaan lapset ovat saaneet alkunsa suurinpiirtein pelkästä ajatuksesta.

Tällaisia ajatuksia tähän maanantai aamuun. Jäänyt nyt tänne taustalle seurailemaan keskustelua, ja palaan asiaan varmaan sitten kun todellinen yritys toivottavasti(?) alkaa tuossa huhtikuussa sitten.

Plussatuulia kaikille yrittäville ja tsemppiä niille joilla myös odotusta vielä edessä.

Tämä odottelu on niin raastavaa, tuntuu ettei pääse seuraavalle askeleelle kun tää yrittäminen on aikaa vievää! Toisaalta ei tässä vaiheessa mitään vikaa ole, mutta malttamattomana ois jo kiva tietää milloin siellä masussa olis joku!

Ja ihan samat ajatukset Nuuskun kanssa, että muiden kyttääminen ja odottelu pahentaa sitä omaa malttamattomuutta ja ehkä hieman vain ärsyttää jos prosessissa kestää ja kestää. Ja toisaalta se pettymyksen tunne joka kerta kertoa jos ei raskautta tapahdukkaan. Yks kaverintoki joskus sanoi, kun ouhuttiin muista asioista, että kyllä ne pettymyksetkin kuuluu elämään ja ne olis helpompi ite käsitellä jos ei piilottelis... tiedä nyt.

Tämä jo auttaa kun voi jonnekkin nää ajatukset kirjottaa niin saa ittensä hieman rauhallisemmaks ja säilyy positiivinen viba jatkossakin.

En oo vielä kokeillu tikuttamista tai lämpöjenlaskua tai edes ovulaation merkkien seuraamista, vain laskenu kierron mukaan mahdollisen ovulaation ajankohdan! Mitä mieltä te olette tai oletteko saaneet neuvoja kannattaako yrittää joka päivä vai joka toinen? Googlessa monia eri neuvoja, ois kiva tietää mitä te ootte mieltä.

Ja tosissaan toivotaan, että kaikilla sitä toivovilla tärppäis pian!

Piinapäiväilijä täällä taas hei. Tänään dpo 8 ja lämmöt laskusuunnassa. Natural Cycles ehdottaa menkkojen alkamispäiväksi keskiviikkoa ja raskaustesti näytti tänään negaa. Joo, tiedän et testasin liian aikaisin... huomasin nimittäin, että vasta tilaamani 30 raskaustestiä vanhenee TOUKOKUUSSA. Mikähän noissa on toimivuus vanhentuneena? Pissaan nyt sit tikkuun joka päivä, kun turhaanhan noita säästelee. Mun seuraava kierto on hyvällä just ja just puolessa välin tuohon aikaan!

Rosali, tietääkseni voi yrittää joka päivä. Mikäli siittiöiden (liikkumisessa tai määrässä) on ongelmia, niin sitten kannattaa vain joka toinen päivä.

Tervetuloa minunkin puolestani mukaan kaikille uusille. Tämä on kyllä ihan paras ryhmä, sillä itsellä tämä asia mielessä koko ajan ja kenellekään ei voi oikein asiasta puhua. Miehelle tietysti, mutta hänelläkin mennyt jo hermo ja käskee vaan relata 😄

Tälläkin yksi uusi kuumeilija!

Helmikuun puolivälissä lopetin pillerit, pillereiden syönnin aikana tullut kertaakaan menkkoja, eikä lopettamisen jälkeen vieläkään ole tullut, mikä vähän vaikuttaa etten tiedä omasta kierrosta mitään. Ei oteta kamalaa stressiä raskautumisesta, eli ei tikuteta ovista tms. vaan mennään enemmän päivä kerrallaan.. Itsellä onkin jo hirveä kuume saada plussattua vaikka juuri vasta aloitettu hommailut. Nyt on alkanut tulemaan erilaisia oireita (vai kuvittelenko vaan) esim. nännit melko arat, sekä nyt ollut pari päivää tosi etovaa oloa, että kerran piti käydä vessassa oksentamassa hieman. Tein testin perjantaina, joka oli silloin negatiivinen. Varmaan pitäisi tällä viikolla tehdä uusi testi ja toivottavasti plussata vaikka tuntuisikin kornilta kun ei ole edes tyhjennysvuotoa..

Ja täälläkin kuumeilija. Olen lukenut koko ketjun, mutta nyt vasta kirjoittelen.

Olen 32 ja mies 39, lapsi olisi molemmille esikoinen. Ollaan oltu reilu vuosi yhdessä  ja meillä on meneillään jo yk5. Loppuviikosta pitäisi menkkojen alkaa. Kävin ennen yritystä yksityisellä gynekologilla, joka määräsi Terolutit, koska mun menkat on ollut aina luomuna epäsäännölliset PCO:n takia. Eli siirryin suoraan e-pillereistä Teroluteihin, joiden avulla kierto on ollut säännöllinen 27 päivää.

Mulla yritys on vaikuttanut siihen että oon lopettanut melkeen kokonaan alkoholin ja kahvin juomisen ja yritän syödä terveellisesti, liikkua sopivasti ja nukkua hyvin. Oon normaalipainoinen ja elänyt jo ennen terveellisesti, mutta tuntuu, että aina voi parantaa... On tää piinaavaa.

Sardiini kirjoitti:

Rosali, tietääkseni voi yrittää joka päivä. Mikäli siittiöiden (liikkumisessa tai määrässä) on ongelmia, niin sitten kannattaa vain joka toinen päivä.

Tervetuloa minunkin puolestani mukaan kaikille uusille. Tämä on kyllä ihan paras ryhmä, sillä itsellä tämä asia mielessä koko ajan ja kenellekään ei voi oikein asiasta puhua. Miehelle tietysti, mutta hänelläkin mennyt jo hermo ja käskee vaan relata 😄

Joo no miehelle varmasti sopii yrittää joka päivä :D kokeillaan näin nyt. Eihän sitä ikinä tiedä jos onkin joku huonosti miehen siittiöissä, mutta ehkä kokeillaan nyt hetki ensin ja sitten vasta mahdolliset testailut. Mies on siis 26v ja minä 25v. 

Tuntuu hassulta kuumoilla vaikka oikeita yrityskertoja ei ole vielä takana, mutta kun kuume on niin kauhea, että vaikea keskittyä mihinkään muuhun kun päivien laskemiseen. Menkat loppu tänään ja ovikseenkin olis vielä hetki aikaa.

Täytyis varmaan keksiä itselle joku aikaa vievä puuha, että sais ajatukset pois ja mielen rauhotettua. Pessimistinä sitä tietenkin on jo ajatellu kaikista pahimman....

Toive kirjoitti:

Ja täälläkin kuumeilija. Olen lukenut koko ketjun, mutta nyt vasta kirjoittelen.

Olen 32 ja mies 39, lapsi olisi molemmille esikoinen. Ollaan oltu reilu vuosi yhdessä  ja meillä on meneillään jo yk5. Loppuviikosta pitäisi menkkojen alkaa. Kävin ennen yritystä yksityisellä gynekologilla, joka määräsi Terolutit, koska mun menkat on ollut aina luomuna epäsäännölliset PCO:n takia. Eli siirryin suoraan e-pillereistä Teroluteihin, joiden avulla kierto on ollut säännöllinen 27 päivää.

Mulla yritys on vaikuttanut siihen että oon lopettanut melkeen kokonaan alkoholin ja kahvin juomisen ja yritän syödä terveellisesti, liikkua sopivasti ja nukkua hyvin. Oon normaalipainoinen ja elänyt jo ennen terveellisesti, mutta tuntuu, että aina voi parantaa... On tää piinaavaa.

Tervetuloa kuumeilemaan tänne! Vaikka itekki tosissaan eilen vasta liityin, olo on jo hiukan rauhallisempi kun tietää, että voi tänne kirjoittaa mitä mielenpäällä on. 

Ite lopetin paheet muutama kuukaus sitten ja vaihdoin ruokavalion terveellisemmäks ja syön vitamiinejä, MUTTA kahvi.... ehkä se on ollu se kaikista tärkein pahe etten oo ees tajunnu ajatella koko kahvin vähentämistä, ja mulla siis kuluu kahvia TOSI paljon.. :D 

Tää on piinaavaa, mutta toivottavasti meijät palkitaan tästä piinailusta:)

Oon kuumeilupäissäni goooglannut "hedelmällisyys" ja jossain luki, että kahvin juonti heikentäisi hedelmällisyyttä, joten ajattelin ottaa varman päälle. :D

Täällä plussattiin tänään kp30/30! (Dpo15)

Ihan uskomatonta, olin jo heittäny uskon menemään kun alavatsaa juilinu kuin menkat alkaisi. Tosin rinnat ollut raskaan oloiset/painavat reippaan viikon, mutta luulin sen vaan liittyvän heitteleviin hormooneihin.

Toivotaan että pysyy matkassa <3