Lue keskustelun säännöt.
Haluaisin ymmärtää aktiivimallin kannattajia
27.12.2017 |
Pidän yhtesikunnallisesta keskustelusta ja etsin mielelläni argumentteja näkemyksiäni vastaan, jotta voin paremmin taas hakea perusteluja sille, miksi ajattelen kuten ajattelen. Ja jos syytä, toki myös korjaan ajatteluani.
Mutta tuo surullinen aktiivimalli. Miten meillä voi olla päättäjiä, jotka suoltavat tuollaista. En ole kinumallakaan saanut yhtään järjellistä muistuttavaakaan argumenttia mallin puolesta. Ja vaikka kuinka yrittäisin, en keksi puolustuksia itsekään.
Loiset makaavat sohvalla. Iltapäivälehdessä luki, että joku ei halua töitä tai sitten oli kertomus fiktiivisestä työpaikasta, jota kukaan ei hakenut.
Miksi ei edes yritetä mitään parempaa? Miksi ihmisiä pidetään niin tyhminä, että tuollaisen uskotaan riittävän?
Yritän mennä sellaisen ihmisen nahkoihin, joka kannattaa aktiivimallia, mutta silloin en löydä kuin kurssituksia tarjoavan firman omistajan tai tämän kanssa asioista sopineen ministerin.
Masentuisin, jos ei olisi kaikkia näitä ihania ihmisiä, jotka ovat aktivoituneet vastustamaan mallia
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en kannata aktiivimallia. Kannatan mallia, jossa työttömyysturva poistetaan kokonaan.
Loppujen lopuksi kysymys on kaikessa yksinkertaisuudessaan tästä: kaikki työttömyysturvan muodot (aktiivimalli, passiivimallit, ym.) rahoitetaan ottamalla rahat niiltä, jotka jo entuudestaan tuottavat kaiken lisäarvon tähän maailmaan.
Tämä on jo määritelmällistä; ihmiseltä, joka ei tuota mitään, ei voi ottaa mitään.
Työlliset kantavat jo nykyisellään ihan tarpeeksi paljon yhteistä taakkaa. He tekevät paitsi työt (raskasta itsessään!), myös kustantavat yhä suuremman ja yhä kriittisemmän/äänekkäämmän työttömien joukon elatuksen.
Tuplabogey, siis.
Pohjimmiltaan koko yhteiskuntafilosofiani tiivistyy yhteen lauseeseen: valtio ei ole sinun äitisi.
Tuo oli siinä mielessä hyvä kommentti, että voin todeta meidän ajattelevan eri tavalla.
Minä kannatan yhteiskuntaa, joka pidetään vakaana ja turvallisena sosiaaliturvalla. Sinä kannatat toisenlaista mallia.
Tähän asti Suomessa on löytynyt enemmän kannatusta minun puolelleni. Aika moni varakaskin arvostaa turvallisuutta.
Juuri tämä minua häiritseekin.
Eli että kysymys on siitä, kumman näkökulma saa enemmän kannatusta.
Postmodernistisessa, nihilistisessä yhteiskunnassa lopulta kaikki päätökset valuvat kansanäänestyksiksi. Mitä ikinä enemmistön mieli halajaa, se toteutukoon.
Minun mielestä tietyt kysymykset ovat sellaisia, että niistä ei pitäisi järjestää huutoäänestystä. Varkaus on tuollainen kysymys. Varkaus on väärin riippumatta enemmistön tahdosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei malli kannusta ketään hakemaan mitään. Lyhytaikaisten töiden vastaanottaminen on jatkossakin yhtä iso riski tai yhtä kannattavaa kuin tähänkin asti.
Jos nyt ehdotetulla kannustimella (alle 5 prosenttia) ei ole työttömille sen vertaa merkitystä, että se kannustaisi ottamaan lyhyttä työtä vastaan, ongelma ratkeaa nostamalla kannustimen määrää. Ollaan passivoitumisen ja aktivoitumisen ydinalueella.
Yritä nyt ymmärtää. Monet meistä ovat jo ottaneet lyhyitä työkeikkoja vastaan laskematta ongelmia ja tappipita, joita niistä koituu. Missä noita töitä on tarjolla lisää? Onko niitä tarjolla niin, että ei löydy tekijöitä? Missä?
Lisäksi: Vaikka itse en mallista kärsisi saadessani keikkoja helpohkosti, minusta on väärin rangaista ihmisiä, joille töiden löytyminen ei ole yhtä helppoa. Eikö sinusta?
Minusta on myös väärin tuhlata veronmaksajien rahoja höpöpupukättelykoulutuksiin ja painostaa ihmisiä niihin tulojen menetyksen uhalla. Eikö sinusta?Useat tuntemani akateemiset työttömät eivät etsi eivätkä ota vastaan keikkatyötä oman erityisosaamisensa ulkopuolelta, vaan näkevät sen uhkana tai arvonsa alapuolella. Kovasti siitä puhuvat ja toisilleen neuvovat, mitä työtä ei kannata tehdä ja miten sen välttää. Samalla ovat harmissaan, että maailmassa on tällainen virhe. Aktiivimalli yrittää korjata virhettä pieneltä osalta.
Siitä aktivointimallista on kyse, ettei tuhlata aikaa höpöpupuihin eikä turhiin hakemuksiin, vaan palkitaan onnistumisesta. En yhtään epäile, etteivätkö samat työkkäritädit ja konsulttisedät yrittäisi jatkaa vanhaa peliä turhien prosessien kanssa oman työpaikkansa säilyttääkseen, mutta suunta on oikea. Useimpia työttömiä, joilla on aito mahdollisuus työllistyä, ei tarvitse leikittää eikä kuntouttaa vaan ohjata oikeaan suuntaan kannusteilla.
Eikö sinusta selkeä perustulomalli olisi edullisempi ja oikeudenmukaisempi malli? Aika vähässä lienee ihmiset, jotka noita pupukoulutuksia tarvitsevat. Tai, ikävä sanoa, mutta en usko, että ihminen, joka tarvitsee opetusta siihen, kuinka aamulla noustaan tai kuinka käyttäydytään työhaastattelussa, on kovinkaan kysytty nykyisessä työelämässä.
Ja tuon sanon siitä huolimatta, että kaikenlaista lusmua ja hölmökettä olen työelämässä vakipaikoissa makuupaikoillaan nähnyt.
Juuri näin. Kun työpaikkoja on vain kymmenesosa työttömiin nähden, sitä pohjasakkaa ei kukaan koskaan tule palkkaamaan, kun eivät palkkaa edes palkkatuella, eivät halua kaikkia vaikka saisivat 100% palkkatuen kymmeneksi vuodeksi. Ihmisen työpanos on se mistä palkkaa maksetaan, jos ihmisen työpanoksen arvo on lähellä nollaa, ei kukaan halua palkata sellaista ihmistä kun niitä tehokkaampiakin tapauksia on oven takana jonoksi asti.
Vierailija kirjoitti:
Minä en kannata aktiivimallia. Kannatan mallia, jossa työttömyysturva poistetaan kokonaan.
Loppujen lopuksi kysymys on kaikessa yksinkertaisuudessaan tästä: kaikki työttömyysturvan muodot (aktiivimalli, passiivimallit, ym.) rahoitetaan ottamalla rahat niiltä, jotka jo entuudestaan tuottavat kaiken lisäarvon tähän maailmaan.
Tämä on jo määritelmällistä; ihmiseltä, joka ei tuota mitään, ei voi ottaa mitään.
Työlliset kantavat jo nykyisellään ihan tarpeeksi paljon yhteistä taakkaa. He tekevät paitsi työt (raskasta itsessään!), myös kustantavat yhä suuremman ja yhä kriittisemmän/äänekkäämmän työttömien joukon elatuksen.
Tuplabogey, siis.
Pohjimmiltaan koko yhteiskuntafilosofiani tiivistyy yhteen lauseeseen: valtio ei ole sinun äitisi.
Näetkö jotenkin että työlliset ja työttömät ovat kaksi täysin eri ihmisryhmää ja uskot että ihminen on aina ja ikuisesti jompaakumpaa? Vai oletko oikeasti sitä mieltä että jos ihminen on ollut vaikkapa 20 vuotta työelämässä (kuten minä) ja sitten jäänyt ilman omaa syytä työttömäksi, ei ole oikeutettu työttömyysturvaan vaikka on jo ehtinyt maksaa valtavasti veroja yhteiskunnalle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en kannata aktiivimallia. Kannatan mallia, jossa työttömyysturva poistetaan kokonaan.
Loppujen lopuksi kysymys on kaikessa yksinkertaisuudessaan tästä: kaikki työttömyysturvan muodot (aktiivimalli, passiivimallit, ym.) rahoitetaan ottamalla rahat niiltä, jotka jo entuudestaan tuottavat kaiken lisäarvon tähän maailmaan.
Tämä on jo määritelmällistä; ihmiseltä, joka ei tuota mitään, ei voi ottaa mitään.
Työlliset kantavat jo nykyisellään ihan tarpeeksi paljon yhteistä taakkaa. He tekevät paitsi työt (raskasta itsessään!), myös kustantavat yhä suuremman ja yhä kriittisemmän/äänekkäämmän työttömien joukon elatuksen.
Tuplabogey, siis.
Pohjimmiltaan koko yhteiskuntafilosofiani tiivistyy yhteen lauseeseen: valtio ei ole sinun äitisi.
Tuo oli siinä mielessä hyvä kommentti, että voin todeta meidän ajattelevan eri tavalla.
Minä kannatan yhteiskuntaa, joka pidetään vakaana ja turvallisena sosiaaliturvalla. Sinä kannatat toisenlaista mallia.
Tähän asti Suomessa on löytynyt enemmän kannatusta minun puolelleni. Aika moni varakaskin arvostaa turvallisuutta.Juuri tämä minua häiritseekin.
Eli että kysymys on siitä, kumman näkökulma saa enemmän kannatusta.
Postmodernistisessa, nihilistisessä yhteiskunnassa lopulta kaikki päätökset valuvat kansanäänestyksiksi. Mitä ikinä enemmistön mieli halajaa, se toteutukoon.
Minun mielestä tietyt kysymykset ovat sellaisia, että niistä ei pitäisi järjestää huutoäänestystä. Varkaus on tuollainen kysymys. Varkaus on väärin riippumatta enemmistön tahdosta.
Ovatko vaalit sinun mielestäsi huutoäänestys?
Työttömyysrakenteessa on jo nyt sellainen ongelma, että esimerkiksi omalla työpaikallani isossa kunnassa tarvitaan tietyn tyyppisiä työntekijöitä. Kaupunki määrää vuosittain mikä paikka saa minkäkin verran työllistettyjä. Näille saa antaa tietyt kriteerit. Ihminen palkataan 6kk kerrallaan ja tuota pätkää voidaan jatkaa muutamalla vastaavalla. Kun on löytynyt juuri täydellinen ihminen työhön, johon häntä tarvitaan ja haluttaisiin vakinaistaa hänet tehtävään, työkkäri ilmoittaa ettei se nyt sovikaan, kun teidän pitää ottaa seuraava ihminen pätkittäväksi ja kaupunki ilmoittaa, ettei me siihen tehtävään mitään työpaikkaa perusteta, koska se pyörii oikein hyvin työllistetyillä.
Tahtoo sanoa, että koska rakenne on tämä, niin se aktiivimalli ei jatkossakaan korjaa tätä perustavanlaatuista ongelmaa: töitä on ja hyviä työntekijöitä, mutta paikkoja ei. Työllistämistemppuilu on itseään ylläpitävä rakenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelma on siinä, että suomalaisia yrittäjiä ei ole tarpeeksi. Meidän pitää tehdä yrittäjämyönteisempää politiikkaa. Nyt ollaan menty liian pitkälle työntekijöiden oikeuksissa. Työnantajilla pitäisi olla oikeus maksaa työehtosopimuksia pienempiä palkkoja ja potkia ihmiset pois helpommin. Työtä voisi vaikka verottaa vähemmän, tällöin pienemmän palkankin maksu kompensoituisi.
Suomalaiset ottavat työttömyysetuudet itsestäänselvyytenä. Amerikassa asuneena voin sanoa että eivät nuo aktiivimallissa esitetyt asiat minusta kuulosta lainkaan kohtuuttomilta. Miksi yhteiskunnan pitäisi maksaa kenellekään mitään kotona töiden hakemisesta? Osaamistaan kehittämään vaikka ihan minkä tahansa alan osa-aikatöitä tekemällä tai yritystä suoraan pystyyn, siihen annetaan tukeakin. Useista töistä on hyötyä myös jatkossa töitä hakiessa: esim. asiakaspalvelukokemuksesta on useissa paremmissakin työpaikoissa hyötyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en kannata aktiivimallia. Kannatan mallia, jossa työttömyysturva poistetaan kokonaan.
Loppujen lopuksi kysymys on kaikessa yksinkertaisuudessaan tästä: kaikki työttömyysturvan muodot (aktiivimalli, passiivimallit, ym.) rahoitetaan ottamalla rahat niiltä, jotka jo entuudestaan tuottavat kaiken lisäarvon tähän maailmaan.
Tämä on jo määritelmällistä; ihmiseltä, joka ei tuota mitään, ei voi ottaa mitään.
Työlliset kantavat jo nykyisellään ihan tarpeeksi paljon yhteistä taakkaa. He tekevät paitsi työt (raskasta itsessään!), myös kustantavat yhä suuremman ja yhä kriittisemmän/äänekkäämmän työttömien joukon elatuksen.
Tuplabogey, siis.
Pohjimmiltaan koko yhteiskuntafilosofiani tiivistyy yhteen lauseeseen: valtio ei ole sinun äitisi.
Näetkö jotenkin että työlliset ja työttömät ovat kaksi täysin eri ihmisryhmää ja uskot että ihminen on aina ja ikuisesti jompaakumpaa? Vai oletko oikeasti sitä mieltä että jos ihminen on ollut vaikkapa 20 vuotta työelämässä (kuten minä) ja sitten jäänyt ilman omaa syytä työttömäksi, ei ole oikeutettu työttömyysturvaan vaikka on jo ehtinyt maksaa valtavasti veroja yhteiskunnalle?
En näe. "Työlliset ja työttömät" -vertailu on yksi summittainen tapa kategorisoida ihmiset vailla mitään arvolatausta. Ihmisiä voi kategorisoida miljoonalla eri tavalla. En näe mitään järkeä nostaa työllisyysstatusta muiden kategorisointien yläpuolelle.
Mutta. Oli ihminen työtön tai työllinen, hänen pätee ihmisyyden tärkein ohjenuora: oma elämä on oma elämä, eikä sitä (sen ongelmia) saa kaataa sivullisten niskaan.
Sivullisilla ihmisillä kun on myös omat elämät.
Työttömyys on varmasti henkilökohtainen tragedia. Tiedän sen, sillä olen ollut suuren osan elämästäni vailla työtä. Mutta tragedian olemassaolo ei muuta mitään. Minä en hyväksy ajatusta, että henkilökohtainen tragedia on naapurini murhe; minun ongelmat ovat minun ongelmia.
Minä en hyväksy nk. tragedia-keskeistä maailmankatsomusta, jossa ihminen on kylmään, pimeään todellisuuteen eksynyt pieni vaivainen otus, jonka tärkein elämäntehtävä on lievittää omaa ja naapurin ahdistusta.
Työttömyyden syy on tässä keskustelussa täysin yhdentekevä. Oli syy työttömän, yhteiskunnan tai Helinäkeijun, niin se ei muuta sitä tosiasiaa, että työttömyyden seuraukset ovat työttömän itsensä kannettavia.
Sen sijaan tuo, että olet maksanut veroja yhteiskunnalle 20 vuoden ajan, monimutkaistaa asiaa. Ymmärrän tietenkin, että olet veroillasi ikäänkuin ostanut oikeuden sosiaaliturvaan.
Yksi ratkaisu on, että valtio maksaa sinulle kerralla könttäsumman (luokkaa 50 000 - 500 000 e, riippuen työurastasi) takaisin. Se on jonkinlainen pesämuna, jolla selviät työttömyyden alkuajat. Könttäsumman maksamalla valtio (eli me muut veronmaksajat) ikäänkuin ostamme oikeuden olla välittämättä sinun työttömyydestäsi. Jos olet yhä työtön sitten kun pesämuna on kulutettu loppuun, niin tough luck - sinä vastaat seurauksista siitä eteenpäin.
Tuon pesämunan suuruus riippuu työuran pituudesta. Jos ei päiväkään tehnyt työtä, könttäsumman suuruus on nolla euroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei malli kannusta ketään hakemaan mitään. Lyhytaikaisten töiden vastaanottaminen on jatkossakin yhtä iso riski tai yhtä kannattavaa kuin tähänkin asti.
Moni on riskeistä huolimatta ollut valmis tekemään lyhyitä työpätkiä. Ongelma ei ole, että työttömät eivät hae töitä tai ota niitä vastaan. Ongelma on, että töitä ei ole.
Ihmisten stressitasoa ja yleistä onnellisuutta ja dynaamista yhteiskuntaa voitaisiin kyllä lisätä sillä, että käyttöön otettaisiin järjestelmä, jossa työn tekeminen kannattaisi varmasti aina. Vain järkevällä perustulolla päästään tuohon.
Nöyryytetyt ja loukkuja välttelemään opetetut ihmiset eivät ole luovimpia ja innovatiivisimpia ja ahkerimpia yhteiskunnan rakentajia.
Mitä ihmeen riskejä lyhytaikaisissa töissä on?
Ammatillinen maine voi mennä. Ei tuollaiset päiväreppanat ole potenttiaalisia tekijöitä yrityksen avainrooleihin. (Tunnen yhden työttömänä olevan toimitusjohtajan )
En pidä itseäni minään oikeistolaisena tai edes ns. kovien arvojen kannattajana. Tunnen paljon työttömiä, ja tiedän miten epätoivoisessa asemassa monet nuoret kolmekymppiset täysin työkokemusta vailla olevat ihmiset ovat. He elävät ikään kuin eri todellisuudessa kuin ne, joille työpaikasta toiseen siirtyminen on luonnollista ja arkista. Vähän sama kuin 30v neitsyt sinkkumies, jolle ajatus parisuhteesta on utopistinen unelma. Mutta..
Jokuhan tässä nykyisessä mallissa on selvästi pielessä? Miksi halutessaan voi kituuttaa vuodesta toiseen tekemättä yhtään mitään? Tunnen ihmisiä, jotka ovat jättäneet 2. asteen opinnot kesken ja olleet sen jälkeen 10 vuotta täysin joutilaana kotona katsomassa nettipornoa ja pelaamassa nettipelejä. Ei kukaan saa elämäänsä raiteilleen ilman kunnollista pitkän tähtäimen suunnitelmaa. En ole ollenkaan perehtynyt koko aktiivimalliin, tai mitä se edes pitää sisällään, mutta mielestäni on tärkeää, että JOKU TEKEE JOTAIN. Nykyinen systeemi ei selvästi toimi, eli jotain on tehtävä. Ei työttömyys ole mikään yhteiskunnan pyhä lehmä, josta ei saa puhua ja johon ei saa edes yrittää tehdä muutosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en kannata aktiivimallia. Kannatan mallia, jossa työttömyysturva poistetaan kokonaan.
Loppujen lopuksi kysymys on kaikessa yksinkertaisuudessaan tästä: kaikki työttömyysturvan muodot (aktiivimalli, passiivimallit, ym.) rahoitetaan ottamalla rahat niiltä, jotka jo entuudestaan tuottavat kaiken lisäarvon tähän maailmaan.
Tämä on jo määritelmällistä; ihmiseltä, joka ei tuota mitään, ei voi ottaa mitään.
Työlliset kantavat jo nykyisellään ihan tarpeeksi paljon yhteistä taakkaa. He tekevät paitsi työt (raskasta itsessään!), myös kustantavat yhä suuremman ja yhä kriittisemmän/äänekkäämmän työttömien joukon elatuksen.
Tuplabogey, siis.
Pohjimmiltaan koko yhteiskuntafilosofiani tiivistyy yhteen lauseeseen: valtio ei ole sinun äitisi.
Näetkö jotenkin että työlliset ja työttömät ovat kaksi täysin eri ihmisryhmää ja uskot että ihminen on aina ja ikuisesti jompaakumpaa? Vai oletko oikeasti sitä mieltä että jos ihminen on ollut vaikkapa 20 vuotta työelämässä (kuten minä) ja sitten jäänyt ilman omaa syytä työttömäksi, ei ole oikeutettu työttömyysturvaan vaikka on jo ehtinyt maksaa valtavasti veroja yhteiskunnalle?
En näe. "Työlliset ja työttömät" -vertailu on yksi summittainen tapa kategorisoida ihmiset vailla mitään arvolatausta. Ihmisiä voi kategorisoida miljoonalla eri tavalla. En näe mitään järkeä nostaa työllisyysstatusta muiden kategorisointien yläpuolelle.
Mutta. Oli ihminen työtön tai työllinen, hänen pätee ihmisyyden tärkein ohjenuora: oma elämä on oma elämä, eikä sitä (sen ongelmia) saa kaataa sivullisten niskaan.
Sivullisilla ihmisillä kun on myös omat elämät.
Työttömyys on varmasti henkilökohtainen tragedia. Tiedän sen, sillä olen ollut suuren osan elämästäni vailla työtä. Mutta tragedian olemassaolo ei muuta mitään. Minä en hyväksy ajatusta, että henkilökohtainen tragedia on naapurini murhe; minun ongelmat ovat minun ongelmia.
Minä en hyväksy nk. tragedia-keskeistä maailmankatsomusta, jossa ihminen on kylmään, pimeään todellisuuteen eksynyt pieni vaivainen otus, jonka tärkein elämäntehtävä on lievittää omaa ja naapurin ahdistusta.
Työttömyyden syy on tässä keskustelussa täysin yhdentekevä. Oli syy työttömän, yhteiskunnan tai Helinäkeijun, niin se ei muuta sitä tosiasiaa, että työttömyyden seuraukset ovat työttömän itsensä kannettavia.
Sen sijaan tuo, että olet maksanut veroja yhteiskunnalle 20 vuoden ajan, monimutkaistaa asiaa. Ymmärrän tietenkin, että olet veroillasi ikäänkuin ostanut oikeuden sosiaaliturvaan.
Yksi ratkaisu on, että valtio maksaa sinulle kerralla könttäsumman (luokkaa 50 000 - 500 000 e, riippuen työurastasi) takaisin. Se on jonkinlainen pesämuna, jolla selviät työttömyyden alkuajat. Könttäsumman maksamalla valtio (eli me muut veronmaksajat) ikäänkuin ostamme oikeuden olla välittämättä sinun työttömyydestäsi. Jos olet yhä työtön sitten kun pesämuna on kulutettu loppuun, niin tough luck - sinä vastaat seurauksista siitä eteenpäin.
Tuon pesämunan suuruus riippuu työuran pituudesta. Jos ei päiväkään tehnyt työtä, könttäsumman suuruus on nolla euroa.
Miten tässä sinun mallissasi on työttömän tarkoitus elää? Vai pitääkö kuolla?
Olettaen että kyseessä on ihminen, joka hakee työtä parhaansa mukaan, mutta tiedossahan on ettei yhteiskunnassa ole niin paljon töitä, että kaikkien olisi sitä mahdollista saada. Miksi yhteiskunnan kyvyttömyys tarjota työtä on yksilön vika? Ei kai se niin voi toimia ettei valtiolla ole mitään velvollisuutta taata mitään asukkailleen, mutta vaatii kyllä silti yksilöltä muun muassa veroja ja lakien noudattamista.
Aktiivimalli on kätevä tapa siivota työttömyystilastoja: tuntikin työtä kyselyviikon aikana ja tilastoihin napsahtaa status "työllinen". Työllisyysastekin, "se vakuuttavampi mittari", lähtee nousuun, jee! Eiku
Ai että, kuka virkamies se siellä sallii poliitikkojen imagonkiillotuksen? Tuleeko suoriutuvuuslisää, saako paremman viran? :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perustakaa pizzerioita ja kebsbjuttuja. Älkää pelätkö yrittäjyyttä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en kannata aktiivimallia. Kannatan mallia, jossa työttömyysturva poistetaan kokonaan.
Loppujen lopuksi kysymys on kaikessa yksinkertaisuudessaan tästä: kaikki työttömyysturvan muodot (aktiivimalli, passiivimallit, ym.) rahoitetaan ottamalla rahat niiltä, jotka jo entuudestaan tuottavat kaiken lisäarvon tähän maailmaan.
Tämä on jo määritelmällistä; ihmiseltä, joka ei tuota mitään, ei voi ottaa mitään.
Työlliset kantavat jo nykyisellään ihan tarpeeksi paljon yhteistä taakkaa. He tekevät paitsi työt (raskasta itsessään!), myös kustantavat yhä suuremman ja yhä kriittisemmän/äänekkäämmän työttömien joukon elatuksen.
Tuplabogey, siis.
Pohjimmiltaan koko yhteiskuntafilosofiani tiivistyy yhteen lauseeseen: valtio ei ole sinun äitisi.
Näetkö jotenkin että työlliset ja työttömät ovat kaksi täysin eri ihmisryhmää ja uskot että ihminen on aina ja ikuisesti jompaakumpaa? Vai oletko oikeasti sitä mieltä että jos ihminen on ollut vaikkapa 20 vuotta työelämässä (kuten minä) ja sitten jäänyt ilman omaa syytä työttömäksi, ei ole oikeutettu työttömyysturvaan vaikka on jo ehtinyt maksaa valtavasti veroja yhteiskunnalle?
En näe. "Työlliset ja työttömät" -vertailu on yksi summittainen tapa kategorisoida ihmiset vailla mitään arvolatausta. Ihmisiä voi kategorisoida miljoonalla eri tavalla. En näe mitään järkeä nostaa työllisyysstatusta muiden kategorisointien yläpuolelle.
Mutta. Oli ihminen työtön tai työllinen, hänen pätee ihmisyyden tärkein ohjenuora: oma elämä on oma elämä, eikä sitä (sen ongelmia) saa kaataa sivullisten niskaan.
Sivullisilla ihmisillä kun on myös omat elämät.
Työttömyys on varmasti henkilökohtainen tragedia. Tiedän sen, sillä olen ollut suuren osan elämästäni vailla työtä. Mutta tragedian olemassaolo ei muuta mitään. Minä en hyväksy ajatusta, että henkilökohtainen tragedia on naapurini murhe; minun ongelmat ovat minun ongelmia.
Minä en hyväksy nk. tragedia-keskeistä maailmankatsomusta, jossa ihminen on kylmään, pimeään todellisuuteen eksynyt pieni vaivainen otus, jonka tärkein elämäntehtävä on lievittää omaa ja naapurin ahdistusta.
Työttömyyden syy on tässä keskustelussa täysin yhdentekevä. Oli syy työttömän, yhteiskunnan tai Helinäkeijun, niin se ei muuta sitä tosiasiaa, että työttömyyden seuraukset ovat työttömän itsensä kannettavia.
Sen sijaan tuo, että olet maksanut veroja yhteiskunnalle 20 vuoden ajan, monimutkaistaa asiaa. Ymmärrän tietenkin, että olet veroillasi ikäänkuin ostanut oikeuden sosiaaliturvaan.
Yksi ratkaisu on, että valtio maksaa sinulle kerralla könttäsumman (luokkaa 50 000 - 500 000 e, riippuen työurastasi) takaisin. Se on jonkinlainen pesämuna, jolla selviät työttömyyden alkuajat. Könttäsumman maksamalla valtio (eli me muut veronmaksajat) ikäänkuin ostamme oikeuden olla välittämättä sinun työttömyydestäsi. Jos olet yhä työtön sitten kun pesämuna on kulutettu loppuun, niin tough luck - sinä vastaat seurauksista siitä eteenpäin.
Tuon pesämunan suuruus riippuu työuran pituudesta. Jos ei päiväkään tehnyt työtä, könttäsumman suuruus on nolla euroa.
Ja sitten me hyväosaiset asumme muurien takana ja ajamme panssarilasein varustetuissa autoissa kun se ryöstelevä, väkivaltainen kansanosa, joka on saanut kannettavakseen työttömyytensä=tulottomuutensa joutuu ottamaan väkivalloin sen, minkä tarvitsee henkensä pitimeksi.
Joten emme missään oloissa voi olla välittämättä toisten työttömyydestä. Maksamme siitä joka tapauksessa, tavalla tai toisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En pidä itseäni minään oikeistolaisena tai edes ns. kovien arvojen kannattajana. Tunnen paljon työttömiä, ja tiedän miten epätoivoisessa asemassa monet nuoret kolmekymppiset täysin työkokemusta vailla olevat ihmiset ovat. He elävät ikään kuin eri todellisuudessa kuin ne, joille työpaikasta toiseen siirtyminen on luonnollista ja arkista. Vähän sama kuin 30v neitsyt sinkkumies, jolle ajatus parisuhteesta on utopistinen unelma. Mutta..
Jokuhan tässä nykyisessä mallissa on selvästi pielessä? Miksi halutessaan voi kituuttaa vuodesta toiseen tekemättä yhtään mitään? Tunnen ihmisiä, jotka ovat jättäneet 2. asteen opinnot kesken ja olleet sen jälkeen 10 vuotta täysin joutilaana kotona katsomassa nettipornoa ja pelaamassa nettipelejä. Ei kukaan saa elämäänsä raiteilleen ilman kunnollista pitkän tähtäimen suunnitelmaa. En ole ollenkaan perehtynyt koko aktiivimalliin, tai mitä se edes pitää sisällään, mutta mielestäni on tärkeää, että JOKU TEKEE JOTAIN. Nykyinen systeemi ei selvästi toimi, eli jotain on tehtävä. Ei työttömyys ole mikään yhteiskunnan pyhä lehmä, josta ei saa puhua ja johon ei saa edes yrittää tehdä muutosta.
Harva ihminen haluaa vain viettää elämänsä kotona, jos ei ole mitään mielenterveysongelmia. Ehkä ongelmaa ei pitäisi lähestyä siitä kulmasta että osa työttömistä on laiskoja, vaan siitä että osa on sairaita ja siitä johtuu motivaation puute. Ja siltikin he ovat vähemmistö niihin töitä etsiviin verrattuna. Suurin ongelma on kuitenkin ihan vain työpaikkojen puute, joten noiden pienempien juttujen kanssa näpertely on oikeastaan turhaa työttömyysongelman kannalta.
Jos ollaan taloudesta huolissaan, siinäkin on paljon isompia ongelmia joihin puuttua.
Työttömyys tekee sairaaksi. Mutta tämä malli ei nyt ratkaise työttömyyttä, vaan rankaisee.
Vierailija kirjoitti:
Aktiivimalli kannustaa työtöntä etsimään myös pätkätöitä ja ottamaan niitä vastaan, vaikka ei olisi ihan oman maun mukainen työtehtävä. Onnistumisesta maksetaan bonus.
Tällä on vaikutusta niihin työttömiin, jotka eivät uskalla ottaa vastaan lyhyttä tai vääränlaista työtä, koska pelkäävät, että joutuvat ottamaan sellaista vastaan jatkossakin, sekä työttömiin, jotka eivät osaa ajatella muuta kuin täysin koulutusta vastaavaa pysyvää työpaikkaa. Onnistuneesta työnhausta palkitseminen taas välttää kannustamasta turhaan hakemusten tehtailuun numeroiden vuoksi, mistä työttömät ovat valittaneet. Samalla luotetaan työttömien, joista moni on pitkälle koulutettu, omaan kykyyn löytää lyhytaikaiset työpaikat, eikä työvoimatoimisto lähetetä hyödyttömiä "työtarjouksia" selvästi väärille työttömille. Pitkäaikaistyöttömälle on lisähyötynä, että tekee edes jotain työelämään liittyvää eikä jää sohvalle makaamaan.
Tässä oletetaan, että töitä/te-toimiston palveluja on tarjolla kaikille tasapuolisesti koko maassa. Pitäisikö edellyttää että kaikki muuttaisivat maalta kaupunkeihin työn perässä ja mitä sitten seuraisi?
Töitä ei ole tarpeeksi. Useat niistä joita olisi ei elätä.
Ylipäätään elintaso on ihan syvältä. Ei ihme jos ei työt motivoi kun ei raadannasta jää pennin pyörylää käteen. Tätä ongelmaa vain halutaan pahentaa ja kurjistaa entisestään köyhien asemaa sen sijaan että lähdettäisiin parantamaan tilannetta jollain oikeilla keinoilla. Aktiivimalli ja jatkuva työttömien ruoskiminen eivät näihin oikeisiin keinoihin kuulu, vaan ovat hämäystä ja jonkinlainen peite hallituksen avuttomuudelle tehdä mitään hyödyllistä. Tilastojen kaunistelua jonka läpi näkee silmät kiinni.
Millaisin keinoin ne systeemin hyväksikäyttäjät joilla ei ole haluakaan työllistyä ( enkä tarkoita nyt ketään ketjuun osallistunutta) saataisiin ottamaan vastuuta elämästään?
Minusta kannattajien ajatusmaailma on varsin selvä ja ymmärrettävä. Valtion talous on kuralla, samoin työllisyystilastot näyttävät huonoilta. Ainoa lääke näihin työnantajia suututtamatta ja hyvätuloisiin kohdistuvia toimenpiteitä käyttämättä on juuri tällainen epämääräinen esitys. Kun tarpeeksi kauan intetään, että tällä saadaan työttömiä kannustettua töihin ja sitä kautta työllisyys ja talous kasvuun, ehkä joku sen uskoo. Totuuttahan ei voi sanoa, koska kuka enää äänestäisi puoluetta, joka halusi leikata pienituloisimmilta.
Suurimman tuoton tässä nyky-yhteiskunnassa tekee koneet ja keinottelu rahalla.
Kukaan Pertti ja Pirkko ei tuota omin käsin juuri mitään siihen verrattuna mitä koneet jauhaa omistajilleen, niin tuotteiden kuin palveluiden tuotannossa. Ja se mitä tuotannossa rahaa liikkuu on todella pientä siihen verrattuna mitä keinottelutaloudessa liikkuu, se on tuhatkertainen siihen verrattuna kuinka paljon maailmassa on oikeaa rahaa.
Hyvin harva ihminen tienaa niin paljon että maksaa veroja enemmän kuin mitä itse saa hyötyä, täällä "rikkaassa maassa" jossa on hyvät julkiset palvelut. Ja ne jotka tienaa niin paljon on yleensä niitä jotka korjaa potin toisten íhmisten ja koneiden tuotosta.