Siistein koti, missä olet käynyt? Kuvaile?

Kätilö ja mies upseeri. Ei mitään ylimääräistä tavaraa missään. Mies jätti avaimet pöydän kulmalle, niin heti tuli sanomista että ovat väärässä paikassa.

Gh

Minä!

Koti on putipuhdas joka nurkasta. Siisteyttä vaalitaan kaikin keinoin, sotkusta stressataan jo etukäteen, asioita jätetään tekemättä koska jokin likastuisi tai sotkeentuisi siinä. Asunnossa ei ole elämää. Omistaja on kuin asuntonsa, järjestelmällinen, varovainen, tylsä, mitäänsanomaton, vähän harmaa ja hengetön.

Oma kokemukseni on että sotkuisimmissa kodeissa asuu yleensä luova, boheemi ja taiteellinen tai muutoin laajan mielikuvituksen omistava ihminen. Nautiskelija, joko kokemuksia janova tai niitä muualta hankkiva. Elävä, uusiutuva henkilö.

Oma lapsuuden kotini. Isä yrittäjä, äiti kotirouva.

Pölyt pyyhittiin ja imuroitiin vähintään kerran päivässä. Keskiviikkoisin myös pienet matot ja tekstiilit vietiin ulos ja pestiin lattiat.

Joka perjantai vietiin kaikki irtoava ulos ja pestiin koko talo lattiasta kattoon.

Kaverini olivat ihan järkyttyneitä siitä siisteydestä. Eihän siellä oikein mitään voinut tehdäkään.

Yksi muru keittiön lattialla sai aikaan imurin kaivamisen kaapista.

Kotini ennen lapsia. Pyyhin pölyt jopa katosta ja maalatuista seinistä ainakin kerran vuodessa. Tyypillisesti siivosin kerran viikossa niin, että pyyhin lattiat myös kostealla ja pölyt ihan joka tasolta ja koriste-esineistä, joita oli vain vähän. Kaapit olivat aina järjestyksessä ja niissä oli jopa ylimääräistä tyhjää tilaa. Peti oli aina pedattu, pyykit pesty ja silitetty ja keittiön tiskipöytä kiillotettu. Ammattia en kerro, mutta luonteeltani olin täydellisyyden tavoittelija.

Lasten kanssa on tavaraa kertynyt aivan liikaa, enkä aina löydä sitä mitä tarvitsen ja tuskastun, koska arki ei suju helposti. En tahdo siivotakaan ankarasti näissä olosuhteissa.

Puolisoni on keräilijäluonne. Olen oppinut sulkemaan silmäni sekaisuudelta ja likaisuudelta. Kun siivoan, teen sen kerralla hyvin, mutta en aio siivota niin usein, että täällä pysyisi järjestys.

Puoliso sanoo minun olevan jopa huolimaton, mutta tiedän sen itse  että en ole, vaan jos olosuhteet eivät olisi näin kovasti minua vastaan, niin löytäisin kyllä kaiken helposti! Herra paratkoon, miten keräilijän aivot toimivat? Minun aivoni menevät sekaisin, kun tavaraa on liikaa!

Ei nuo ole mitään arabien ja kurdien koteihin verrattuna. Kaikki kiiltää, eikä mitään turhaa ole missään. Kodit eivät kuitenkaan ole kolkkoja. Valaistus on paljon kirkkaampi ja runsaampi kuin mihin ainakin ite olen tottunut. Näin keskellä pimeintä talvea on kuin aurinkoon pääsisi. En ikinä kehtaa kutsua naapureita vastavuoroisesti kylään :-( koska meillä on sekainen taviskoti, oikea hyggehämärä.

Minä ennen lapsia, sanon minäkin. Kaikki oli puhdasta ja järjestyksessä. Koitan samaa vieläkin, mutta eihän se onnistu viiden lapsen kanssa.

En tunne luonteeltani olevani mitenkään siisti, vaan jotenkin kyse on ihan pakkotoiminnoista- kun on siistiä ja puhdasta, on elämä kunnossa.. Joku trauma lapsuudesta.

Harmittavan usein valitan lapsilleni siivouksesta ja vihaan siksi itseäni. Eivät aina uskalla leikkiä kunnolla kun mamma tulee perässä ja siivoaa leikkejä pois.