Lue keskustelun säännöt.
Haluton nainen
26.12.2017 |
Meillä asuu haluton nainen, ei koskaan mitään aloitetta seksin suuntaan, aina pitää vongata.
Ja sit kun on vongattu, makaa "meritähtenä", ei minkäänlaista aktiivisuutta. Ei mitään esileikkejä, ei siis mitään muuta kun "tässä on toosa, ala jyystää!"
Lähenkö vieraisiin vai etitäänkö naisten viagraa tms.??
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Miettikää tarkkaan, rakastaako vaimonne teitä todella juuri sellaisena fyysisenä-henkisenä kokonaisuutena kuin olette, jos hän kerran selkeästi on osoittanut, että vähintäänkin fyysisesti ei halua teitä helliä ja hoivata. Ja kun kerran vaimonne tietää tasantarkkaan, miten tärkeää seksi on teille myös henkisen hyvinvointinne kannalta, niin mitä tuo teidän sekä fyysinen että henkinen torjuminen tai väheksyntä kertoo teille puolisostanne ja teidän suhteestanne?
Kyse ei todellakaan ole vain fyysisestä puolesta "kun ei mun vaan tee mieli". Voi luoja, mihin sekä miehet että naiset uskovat, kun uskottelevat ensisijaisesti itselleen olevansa mukamas "muuten ihan hyvässä" parisuhteessa. Vaikeinta on myöntää tosiasiat... Jos avaisi silmänsä, olisi ratkaisu helppo löytää.
Onnellisempaa uutta vuotta teille kullekin!
Ja se ratkaisu on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettikää tarkkaan, rakastaako vaimonne teitä todella juuri sellaisena fyysisenä-henkisenä kokonaisuutena kuin olette, jos hän kerran selkeästi on osoittanut, että vähintäänkin fyysisesti ei halua teitä helliä ja hoivata. Ja kun kerran vaimonne tietää tasantarkkaan, miten tärkeää seksi on teille myös henkisen hyvinvointinne kannalta, niin mitä tuo teidän sekä fyysinen että henkinen torjuminen tai väheksyntä kertoo teille puolisostanne ja teidän suhteestanne?
Kyse ei todellakaan ole vain fyysisestä puolesta "kun ei mun vaan tee mieli". Voi luoja, mihin sekä miehet että naiset uskovat, kun uskottelevat ensisijaisesti itselleen olevansa mukamas "muuten ihan hyvässä" parisuhteessa. Vaikeinta on myöntää tosiasiat... Jos avaisi silmänsä, olisi ratkaisu helppo löytää.
Onnellisempaa uutta vuotta teille kullekin!
Ja se ratkaisu on?
Divorce!!!!
Vierailija kirjoitti:
99% naisista janoaa hyvää seksiä. Se, mitä nainen haluaa, voi olla vaikea miehen saada selville. Mutta jotain perus juttuja on.
Nainen haluaa olla haluttava ja arvostettu. Kaipaa turvaa ja läheisyyttä, keskusteluja, flirttiä arjessa, apua kotitöissä, kehuja, läheisyyttä, suukkoja, haleja, hellyyttä ja ennen aktia esileikkejä. Jos mies jaksaa panostaa em. asioihin, niin 99% varmuudella ei tarvitse olla puutteessa.
Se, miten tarpeet ja halut kohtaavat on eroja. Voi olla stressiä, fyysistä ja henkistä väsymystä, jotka kyllä vaikuttavat seksihaluihin.
M44
Niin että kotityöt on naisten homma, mutta hyvä mies auttaa niiden kanssa...
Ihan asiaa kyllä muuten tämä teksti. Tuosta puutteesta tosin olen eri mieltä. En minä esim. ala haluta monta kertaa päivässä koska ei vain ole sellaista libidoa. Mies siis on jatkuvassa puutteessa ja katkera siitä. Vaikka siis seksiä on keskimäärin päivittäin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettikää tarkkaan, rakastaako vaimonne teitä todella juuri sellaisena fyysisenä-henkisenä kokonaisuutena kuin olette, jos hän kerran selkeästi on osoittanut, että vähintäänkin fyysisesti ei halua teitä helliä ja hoivata. Ja kun kerran vaimonne tietää tasantarkkaan, miten tärkeää seksi on teille myös henkisen hyvinvointinne kannalta, niin mitä tuo teidän sekä fyysinen että henkinen torjuminen tai väheksyntä kertoo teille puolisostanne ja teidän suhteestanne?
Kyse ei todellakaan ole vain fyysisestä puolesta "kun ei mun vaan tee mieli". Voi luoja, mihin sekä miehet että naiset uskovat, kun uskottelevat ensisijaisesti itselleen olevansa mukamas "muuten ihan hyvässä" parisuhteessa. Vaikeinta on myöntää tosiasiat... Jos avaisi silmänsä, olisi ratkaisu helppo löytää.
Onnellisempaa uutta vuotta teille kullekin!
Ja se ratkaisu on?
Divorce!!!!
Aina se ero ei ole niin yksinkertaista. Lapset, talous jne jne jne
Sitä kamppailee ja punnitsee asioiden välillä. Kumpi on tärkeämpää. Oma seksuaalisuus ja tarpeet vai perheen kasassa pitäminen?
Ollakko itsekäs vai ei?
M39
Haluttoman kumppanin näkökulmaa:
Edellisessä suhteessa olin aivan haluton. Olin ensinnäkin aika kokematon ja ei ehkä ihan natsannut silloisen kumppanin kanssa. En saanut seksistä mitään, eikä aiheesta myöskään puhuttu. Suhteen alussa tietysti jotain iloa sai siitä, mutta kyllä se pidemmän päälle hiipuu jos on kovin sulkeutunutta. Kumppani ei ollut vaativa ja seksiä oli joskus harvoin, ehkä kerran kuussa max.
Seuraavassa suhteessa sitten ihan vastakkainen tilanne. Kumppani ihan nymfomaani mutta myös kyllä taitava tyydyttämään ja todella halusin ja paljon. Sain myös tyydytystä, paljon sitäkin. Seksi oli erittäin tyydyttävää ja halusin sitä enemmän kuin ikinä ennen. Tässä sitten koitui ongelmaksi libidojen ero. Siinä missä edellisessä suhteessa riitti laimea kerrankuussa-seksi, seuraavassa ei riittänyt innokas kerran päivässä -seksikään vaan olin kumppanin mielestä haluton ja ihan inhottava kun pihtasin ja laitoin hänet kärvistelemään...
Eli mikä kullekin on "halutonta", se vaihtelee...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettikää tarkkaan, rakastaako vaimonne teitä todella juuri sellaisena fyysisenä-henkisenä kokonaisuutena kuin olette, jos hän kerran selkeästi on osoittanut, että vähintäänkin fyysisesti ei halua teitä helliä ja hoivata. Ja kun kerran vaimonne tietää tasantarkkaan, miten tärkeää seksi on teille myös henkisen hyvinvointinne kannalta, niin mitä tuo teidän sekä fyysinen että henkinen torjuminen tai väheksyntä kertoo teille puolisostanne ja teidän suhteestanne?
Kyse ei todellakaan ole vain fyysisestä puolesta "kun ei mun vaan tee mieli". Voi luoja, mihin sekä miehet että naiset uskovat, kun uskottelevat ensisijaisesti itselleen olevansa mukamas "muuten ihan hyvässä" parisuhteessa. Vaikeinta on myöntää tosiasiat... Jos avaisi silmänsä, olisi ratkaisu helppo löytää.
Onnellisempaa uutta vuotta teille kullekin!
Ja se ratkaisu on?
Sä itse tiedät itsellesi oikean ratkaisun. Mutta ratkaisu ei siis ole se, että edelleen jää tuleen makaamaan. Joillekin ratkaisu on pidemmän yksilö- ja pariterapian avulla avioliiton saaminen uuteen kukoistukseen. Joillekin ratkaisu on avioero.
Tutustu itseesi, tunteisiisi ja toiveisiisi syvällisesti, niin löydät kyllä oman ratkaisusi.
Jokaisen onni on omalla vastuulla.
Toki haluissa on eroa, mutta merkittävää lienee iso haluje muutos. Jos mennään pari kertaa päivässä alkuhuuman jälkeen muutamaan kertaan viikossa tasoon, joka tuntuu molemmille sopivalta, mutta sitten hiipuu 2-4kk väleihin tai harvemmaksi ei kyse ole alunperin huonosta sopivuudesta vaan muutoksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettikää tarkkaan, rakastaako vaimonne teitä todella juuri sellaisena fyysisenä-henkisenä kokonaisuutena kuin olette, jos hän kerran selkeästi on osoittanut, että vähintäänkin fyysisesti ei halua teitä helliä ja hoivata. Ja kun kerran vaimonne tietää tasantarkkaan, miten tärkeää seksi on teille myös henkisen hyvinvointinne kannalta, niin mitä tuo teidän sekä fyysinen että henkinen torjuminen tai väheksyntä kertoo teille puolisostanne ja teidän suhteestanne?
Kyse ei todellakaan ole vain fyysisestä puolesta "kun ei mun vaan tee mieli". Voi luoja, mihin sekä miehet että naiset uskovat, kun uskottelevat ensisijaisesti itselleen olevansa mukamas "muuten ihan hyvässä" parisuhteessa. Vaikeinta on myöntää tosiasiat... Jos avaisi silmänsä, olisi ratkaisu helppo löytää.
Onnellisempaa uutta vuotta teille kullekin!
Ja se ratkaisu on?
Divorce!!!!
Aina se ero ei ole niin yksinkertaista. Lapset, talous jne jne jne
Sitä kamppailee ja punnitsee asioiden välillä. Kumpi on tärkeämpää. Oma seksuaalisuus ja tarpeet vai perheen kasassa pitäminen?
Ollakko itsekäs vai ei?
M39
Eron pohdinta ja päätöksenteko ei ole kenellekään helppoa. Ulkopuoliset vain näkevät sen päätöksenteon jälkeisen ajan toiminnan ja voimaantuneen ajatusmaailman. Jokaisen on ensin pitänyt tehdä rankka päätös ihan itse ja se ei synny ilman kipua ja kyyneleitä.
Itse olen Onnellisesti eronnut, vaikka oli ne lapset ja omaisuudet ja yhteiset ystävät ja molempien läheinen suku jne jne jne. Ja kyllä itkin eroa etukäteen pitkään (vuosia) ja nyt jälkikäteen katsottuna olisi ero pitänyt ottaa jo paljon aiemmin, mutta silloin tuskan ja epätietoisuuden keskellä ei osannut nähdä metsää puilta eikä kuulla omaa ääntään sen kaiken keskeltä.
Nyt jälkikäteen on helppo neuvoa muita ;-)
Mutta jokaisen on kipunsa kestettävä itse, ystävien ja esim terapeutin avulla.
Vierailija kirjoitti:
Haluttoman kumppanin näkökulmaa:
Edellisessä suhteessa olin aivan haluton. Olin ensinnäkin aika kokematon ja ei ehkä ihan natsannut silloisen kumppanin kanssa. En saanut seksistä mitään, eikä aiheesta myöskään puhuttu. Suhteen alussa tietysti jotain iloa sai siitä, mutta kyllä se pidemmän päälle hiipuu jos on kovin sulkeutunutta. Kumppani ei ollut vaativa ja seksiä oli joskus harvoin, ehkä kerran kuussa max.
Seuraavassa suhteessa sitten ihan vastakkainen tilanne. Kumppani ihan nymfomaani mutta myös kyllä taitava tyydyttämään ja todella halusin ja paljon. Sain myös tyydytystä, paljon sitäkin. Seksi oli erittäin tyydyttävää ja halusin sitä enemmän kuin ikinä ennen. Tässä sitten koitui ongelmaksi libidojen ero. Siinä missä edellisessä suhteessa riitti laimea kerrankuussa-seksi, seuraavassa ei riittänyt innokas kerran päivässä -seksikään vaan olin kumppanin mielestä haluton ja ihan inhottava kun pihtasin ja laitoin hänet kärvistelemään...
Eli mikä kullekin on "halutonta", se vaihtelee...
Tästä unohtui sanoa se että lopulta tsemppaamisesta huolimatta muutuin haluttomaksi jälkimmäisessäkin tapauksessa, koska seksistä tuli pakollista suorittamista ja toinen syyllisti vaikka seksiä oli mielestäni paljon. Kumppanille se oli liian vähän ja vika oli tietenkin minun, ja vähitellen haluni katosivat. Minunkin olisi pitänyt olla addikti että olisi ollut tyytyväinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siihen haluttomuuteen voi olla niinkin yksinkertainen selitys kuin rakkaudettomuus. Ei siinä mitkään kotityöt tai lastenhoitoavut auta, jos toista ei rakasta ja halua.
Ja kun se ero ei ole helppo, niin siinä vain on ja elää.
Mun mieheni on näitä ”vaimoni on haluton”-tyyppejä. En todellakaan ole haluton. En vain halua miestäni.
Vierailija kirjoitti:
Siihen haluttomuuteen voi olla niinkin yksinkertainen selitys kuin rakkaudettomuus. Ei siinä mitkään kotityöt tai lastenhoitoavut auta, jos toista ei rakasta ja halua.
Ja kun se ero ei ole helppo, niin siinä vain on ja elää.Mun mieheni on näitä ”vaimoni on haluton”-tyyppejä. En todellakaan ole haluton. En vain halua miestäni.
Oletko tuonut tuon asian esille ja kertonut miehellesi?
Minulla vaimo keskusteluissa aina kertoo kuinka hän haluaa ja rakastaa. Käytös on sitten aivan jotain muuta.
On usein ns kusetettu fiilis, kun herää toivo siitä, että asiat korjaantuu. Antaa toiselle aikaa ja mahdollisuuksia.
M39
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siihen haluttomuuteen voi olla niinkin yksinkertainen selitys kuin rakkaudettomuus. Ei siinä mitkään kotityöt tai lastenhoitoavut auta, jos toista ei rakasta ja halua.
Ja kun se ero ei ole helppo, niin siinä vain on ja elää.Mun mieheni on näitä ”vaimoni on haluton”-tyyppejä. En todellakaan ole haluton. En vain halua miestäni.
Kysyn myös, että olethan kertonut tuon miehellesi???
Jumalauta. Jos meilläkin on tilanne tuo, niin kyllä ottaa aivoon, kun itse olisi mies parhaassa iässään, mutta vaimoa ei kiinnosta, mutta kuitenkin kysyttäessä toteaa, että seksi on tosi hyvää, silloin kun sitä on.
Minusta sitä on niin helkkarin harvoin, että itse kyllä epäilen jossain olevan jotain vikaa, kun se ei kuitenkaan vaimoa kovin usein kiinnosta. Kuvittelisi, että hyvää haluaisi usein!
Eniten tässä juuri ärsyttää se tulevaisuuden mahdollisuus, että ensin aikamme kärvistellään vähäseksisessä liitossa ja sitten kun lapset ovat vanhempia, vaimo ilmoittaa että hän haluaa erota. Siinä vaiheessa hän kyllä tuntee avautuvansa ja vapautuvansa estoistaan ja hyppää kiimoissaan petiin joka toisen miehen kanssa.
Ja samaan aikaan meikäläinen miettii alkavan erektiohäiriön kanssa, että mihin sitä tuli elämänsä parhaat vuodet hukattua.
Onhan se vaikea hyväksyä, että se puoliso ei välttämättä enää rakastakaan ja siksi seksi vähissä. Mutta se nyt vaan on yksi todella mahdollinen vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin avata omaa haluttomuuttani. En kokenut saavani avopuolisoltani minkäänlaista tukea vaikeassa elämäntilanteessa, päinvastoin, hän lisäsi ahdistustani. Lisäksi hänellä onnikävä tapa pienentää muita ihmisä tullakseen itse suuremmaksi, toisin sanoen hänellä on huono itsetunto.
En saa apua kotitöissä, joten minulla alkaa toinen työvuoro työpäivän päätteeksi. Jos minulla on suunnitelmia tai toiveita, hän pääsääntöisesti lyttää ne.
Pahin asia on kuitenkin se, että hän puhuu seksistä ja seksuaalisuudesta todella kuvottavaan tyyliin. Rakastelu on köyrimistä ja raskaana oleva nainen on saanut edestä ja takaa ja suurisuinen/isohuulinen nainen on ottanut molon poskeen.
Näidenkö asioiden jälkeen minun pitäisi olla kiihottunut ja valmiina seksiin? Osoittakaa empatiaa, miettikää, miten käyttäydytte arjessa ja onko kumppanillanne riittävän turvallinen olo rinnallanne, pystyykö hän olemaan oma itsensä vai pitääkö aina olla vähän varpaillaan. Uskaltaako kumppani olla haavoittuvainen ja avoin?
Eroa.
Eroa mahdollisimman pian. Tuolla suhteella ei ole mahdollisuuksia.
Maailmassa on olemassa innokkaitakin naisia.
Onko tässä kysymys pelkästä haluttomuudesta vai ette myöskään saa rakkautta, eikö nuo mene pikkasen käsi kädessä.
- Onko käytössä e-pillerit tai kierukka, jos on niin pois, sotkee naisen hormonitasapainon
- Puhuminen tuskin tuossa enää auttaa yhtään mihinkään
- Rakastaako vaimonne teitä ja näyttääkö sen teille (miten näyttää?)
Itse olin vastaavassa tilanteessa ihan liian pitkään ja erosin. Nyt nuorempi vaimo ja huomattavasti halukkaampi vaikka meillä on pieni lapsi alle 1v
M51
Mun ex exä oli tuollainen. Kävin vieraissa, josta sitten jäin kiinni ja tuli ero. Aloin seukkaamaan tuon vieraissa käynnin naisen kanssa ja sain seksiä kuukaudessa enemmän kuin edellisen kanssa 8 vuodessa. No ero tuli tuonkin "nymfomaanin" kanssa ja nykyään onkin sitten sellainen tyttöystävä että huh! On sovittu että kumpikaan ei kieltäydy seksistä IKINÄ ja lisäksi hän oikein kinuaa että saisi ottaa suihin. Välillä on ollut viikon "pilluton" kausi, kun ei tee mieli sitä kun tyttöystävä ottaa aamuin illoin suihin ja joskus vielä siinä välissäkin 🥰
Täytyy kans sanoa, uusi vaimoni on aika haka ottamaan suihin jo pro suorastaan (ei ole muiden kulleja imenyt). Aikaisemmat eivät ole osanneet tai minä en ole osannut opettaa suihinotosta.
Sanonta vaihtamalla ei parane, ei kyllä minun tapauksessa pidä paikkaansa.
Edellinen ei saanut orkkua, vaikka mitä sirkustemppuja teki +20v yhdessä VS nykyinen vaimoni luojan kiitos saa helposti orgasmin. On se vaan miehellekkin tyydyttävää, kun oma kumppani saa orkun.
Edellinen ei ns kostunut ollenkaan ( tuoksunut kiimapillulle) VS uusi kostuu ja tuoksuu ihanalle kiimapillulle ihan päivittäin.
Edellinen ei sanonut tai näyttänyt mitenkään, että rakasti vs uusi näyttää ja sanoo päivittäin kuinka paljon minua rakastaa.
On kuulkaa niissä naisissa eroja, minulla on kyllä ulkomaalainen nainen johtuuko sitten siitä.
Molemmille käy ihan kaikki seksilelut mitä olen keksinyt ottaa makuuhuoneeseen ja molemmille kyllä kävi myös anaali.
Kummankin kanssa, ehkä seksi sopii 3-6 krt / viikko, mutta uuden kanssa se on rakastelua, vanhan kanssa nussimista.
Miettikää tarkkaan, rakastaako vaimonne teitä todella juuri sellaisena fyysisenä-henkisenä kokonaisuutena kuin olette, jos hän kerran selkeästi on osoittanut, että vähintäänkin fyysisesti ei halua teitä helliä ja hoivata. Ja kun kerran vaimonne tietää tasantarkkaan, miten tärkeää seksi on teille myös henkisen hyvinvointinne kannalta, niin mitä tuo teidän sekä fyysinen että henkinen torjuminen tai väheksyntä kertoo teille puolisostanne ja teidän suhteestanne?
Kyse ei todellakaan ole vain fyysisestä puolesta "kun ei mun vaan tee mieli". Voi luoja, mihin sekä miehet että naiset uskovat, kun uskottelevat ensisijaisesti itselleen olevansa mukamas "muuten ihan hyvässä" parisuhteessa. Vaikeinta on myöntää tosiasiat... Jos avaisi silmänsä, olisi ratkaisu helppo löytää.
Onnellisempaa uutta vuotta teille kullekin!