MITEN kysyä seurustelukumppanilta?

Vierailija kirjoitti:

Eli jos miehesi vastaa, että on säätänyt aiemmin kaikkien kanssa niin se poistaa epäilykset ja pystyt luottamaan?

No tästä varmaan voisi avata keskustelua että kokeeko mies tällaiset kontaktit ihan tarpeellisiksi parisuhteessa ollessaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko roikkua toisen menneis vaik oliski jotain ollu joskus jonku kans? Eikö sulle riitä että mies valitsi sinut? Huoh. Sinuna en alkais kyselemään. Annat itsestäs vaan mustasukkaisen (naurettavan sellaisen) kuvan. Sitten mies alkaa miettiä että eihän tässä voi puhua muille naisille kaveri mielessä ku oma akka kyttää ja epäilee. Juu. Ukkos ansaitsee parempaa. Eikä tollaista jonka on pakko pilata vainoharhojensa ja omistushaluisuuden takia kaikki. Ja turhan mustasukkaisuuden

Miksi mulla tulee mieleen että sua ahdistaisi jos sun nainen tietäisi sun viestielämästäsi laadun :D

Tai siis tarkoitin, että ahdistaa ajatuskin siitä niin paljon, että siitä seurasi tuollainen defensiivinen purkaus.

Lisäyksenä vielä tähän: jotenkin se ihmetyttää, että miksi sinun miesystävälläsi tai tällä minun kaverillani on niin suuri TARVE pitää yhteyttä, kun luulisi, että automaatisesti haluaisi antaa tyttöystävälleen täyden huomion. Siis ymmärrän kyllä muutaman kuukauden välein viestittelyn, utta sellainen kerran viikossa on jo aika paljon. Ei siinä ehdi kovin paljon tapahtua, että pitäisi kuulumisia kysellä.....

Vierailija kirjoitti:

Minun mielesätni voit hyvin kysyä asiasta. Se, miten miesystäväsi suhtautuu kysymykseesi kertoo jo paljon. 

Minulla on kaveri, jolla on todella paljon naispuolisia kavereita, ja hänellä on melko tuore seurustelusuhde.  Hän haluaa pitää yhteyttä tosi tiiviisti ja lähettää paljon viestejä.  Hän ei näe tässä ongelmaa (olen kyllä asiasta häneltä kysynyt), mutta jos olisin hänen tyttöystävänsä, niin kyllä asia rehellisesti sanottuna minua häiritsisi. Eri asia sitten, voisiko sille mitään tehdä, jos hän vakuuttaa, että kaikki ovat "vain ystäviä".

Vastaus: viestit käsittelevät ihan yleisesti kuulumisia, ei koskaan mitään seurustelusuhteeseen liittyvää. Itse asiassa viesteistä ei edes käy ilmi, että hän seurustelee, kaikki on aina minä-muodossa....Joka sekin on sitten eri keskustelun paikka. Mutta itse tiedän hänen tilanteensa, ja siinä ei ole minulle mitään epäselvää. Joku muu voisi saada asiasta eri käsityksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mielesätni voit hyvin kysyä asiasta. Se, miten miesystäväsi suhtautuu kysymykseesi kertoo jo paljon. 

Minulla on kaveri, jolla on todella paljon naispuolisia kavereita, ja hänellä on melko tuore seurustelusuhde.  Hän haluaa pitää yhteyttä tosi tiiviisti ja lähettää paljon viestejä.  Hän ei näe tässä ongelmaa (olen kyllä asiasta häneltä kysynyt), mutta jos olisin hänen tyttöystävänsä, niin kyllä asia rehellisesti sanottuna minua häiritsisi. Eri asia sitten, voisiko sille mitään tehdä, jos hän vakuuttaa, että kaikki ovat "vain ystäviä".

Ihan mielenkiinnosta kysyn että minkälaisista asioista tämä kaverisi oikein niin ahkeraan sitten haluaa viestitellä? Ihan vaan hyvän päivän kuulumisia vai onko muut naiset uskottuja joille puretaan parisuhdeasioita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on miespuoleisia kavereita, joille toivon elämässä vain kaikkea parasta. Haluaisin pitää heidät kavereina silloinkin, kun alkavat seurustella ja kutsua esim illanistujaisiini.

Nyt mennyt niin, että ollaan etäännytty, koska en halua olla yhteyksissä, jos nainen kokee uhkaksi. Naiseen tutustuminen olisi enemmän kuin suotavaa, koska tiedän kyseessä olevan aivan mahtava ihminen, koska ei kaverini huonomman tyypin kanssa alkaisi suhteeseen.

Selvitä reilusti ja mikä olis sen kivempaa niille naispuoleisille kavereille ja sinulle, jos teistä tulisi ystäviä. Sun mies on valinnut sut, eikä ketään muuta. 

No sori nyt vaan, mutta ei se aina ihan noin mene. Jotkut ukot ne tykkää pidellä muitakin verkkoja vesillä, vaikka sitten vaan "kaverina" niin kauan kunnes tarve tulee muulle.

Mahtaako tämä nyt olla vain ukkojen tapa? - Niin tai näin, jos oma kumppanini (nainen) haluaisi vai pitäisikö sanoa oikeammin vaatisi, että minun (miehenä) tulisi luopua ja jättää hyvästit nais-puolisille ystävilleni ja kavereilleni, niin tämä vaatimus tietäisi erttäin todennäköisesti yhteisen suhteemme loppua. - En voisi tai haluaisi olla ja jatkaa sellaisen kumppanin kanssa yhdessä, joka ei pystyisi luottamaan ja uskomaan minuun niin paljon (tai vähän), että pystyn olemaan ja toimimaan niin miesten kuin naisten kanssa luontevasti ja tahdikkaasti niin, ettei se vaurioita tai syvästi loukkaa ketään, tai erityisesti häntä.

Toki parisuhteessakin saattaa toinen kokea ja itsekin voin tuntea pientä mustasukkaisuutta; mutta sitä voi kutsua, ehkä toisinaan liialliseksi välittmiseksi ja/ tai huolehtimiseksi (/varautumiseksi). 

Mutta ei ole mielestäni tervettä jos mustasukkaisuus ilmenee tarpeena epäillä jatkuvasti ja voimakkaana haluna kontrolloida ja valvoa toisen tekemisiä ja tapoja toimia ihmissuhteissa.

Minusta on hyvä olla muitakin ja erilaisiai ihmissuhteita kuin vain se oma kumppani, "toinen puolisko," jonka uskoo tai toivoo olevan (/"korvaavan") kaikki muut.   

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisäyksenä vielä tähän: jotenkin se ihmetyttää, että miksi sinun miesystävälläsi tai tällä minun kaverillani on niin suuri TARVE pitää yhteyttä, kun luulisi, että automaatisesti haluaisi antaa tyttöystävälleen täyden huomion. Siis ymmärrän kyllä muutaman kuukauden välein viestittelyn, utta sellainen kerran viikossa on jo aika paljon. Ei siinä ehdi kovin paljon tapahtua, että pitäisi kuulumisia kysellä.....

Vierailija kirjoitti:

Minun mielesätni voit hyvin kysyä asiasta. Se, miten miesystäväsi suhtautuu kysymykseesi kertoo jo paljon. 

Minulla on kaveri, jolla on todella paljon naispuolisia kavereita, ja hänellä on melko tuore seurustelusuhde.  Hän haluaa pitää yhteyttä tosi tiiviisti ja lähettää paljon viestejä.  Hän ei näe tässä ongelmaa (olen kyllä asiasta häneltä kysynyt), mutta jos olisin hänen tyttöystävänsä, niin kyllä asia rehellisesti sanottuna minua häiritsisi. Eri asia sitten, voisiko sille mitään tehdä, jos hän vakuuttaa, että kaikki ovat "vain ystäviä".

Tätä mäkin ihmettelen. Tulee mieleen, että joku tai jotkut muut naiset on niitä, joille kirmataan heti ensimmäisenä kertomaan kaikki päivän kuulumiset ja sattumukset. Vaikea käsittää, mitä juteltavaa voi olla harva se päivä jonkun kanssa, ellei ole niin intiimin läheinen suhde, että on pakottava tarve pitää yhteyttä jatkuvasti.

Myös niille viestittelijäihmisille, jotka tästä aiheesta vittuuntuvat ja miettivät, että mitä väliä jos ne on vaan kavereita, voisin kuitenkin heittää tuon saman pohdinnan aiheen, että mitä tarvetta palvelee hyvin aktiivinen yhteydenpito vastakkaiseen sukupuoleen. Paljon tietysti riippuu sen yhteydenpidon laadustakin, että kuinka kyseenalaista se on. Mutta jos intiimiä avautumista riittää muille koko ajan niin on siinä jotain outoa. Vaikeuksia pitää munat yhdessä korissa niinsanotusti? Vaikeuksia oikeasti priorisoida se suhde ykköseksi, pyrkiä avoimuuteen suhteessa ensisijaisesti eikä vasta toissijaisesti?

Ap ei suostu kertomaan, mistä on kysymys ja miten mies ystäviinsä pitää yhteyttä, joten eiköhän keskustelua ole ihan turha jatkaa. Itse en ainakaan tiedä, kuinka usein miesystäväni viestittelee naispuolisten ystävieni kanssa silloin, kun en itse ole paikalla. Eikä hän ole koskaan vaivannut päätään sillä, viestittelenkö minä muiden kanssa silloin kun hän ei ole paikalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mielesätni voit hyvin kysyä asiasta. Se, miten miesystäväsi suhtautuu kysymykseesi kertoo jo paljon. 

Minulla on kaveri, jolla on todella paljon naispuolisia kavereita, ja hänellä on melko tuore seurustelusuhde.  Hän haluaa pitää yhteyttä tosi tiiviisti ja lähettää paljon viestejä.  Hän ei näe tässä ongelmaa (olen kyllä asiasta häneltä kysynyt), mutta jos olisin hänen tyttöystävänsä, niin kyllä asia rehellisesti sanottuna minua häiritsisi. Eri asia sitten, voisiko sille mitään tehdä, jos hän vakuuttaa, että kaikki ovat "vain ystäviä".

Ihan mielenkiinnosta kysyn että minkälaisista asioista tämä kaverisi oikein niin ahkeraan sitten haluaa viestitellä? Ihan vaan hyvän päivän kuulumisia vai onko muut naiset uskottuja joille puretaan parisuhdeasioita?

Mulla ainakin molempia. Kaikki parhaat ystäväni ovat naisia, ja parhaiden ystävien kanssa on tapana puhua kaikesta maan ja taivaan välillä. Toki jos seurustelukumppanini ei halua, että hänen asioistaan puhutaan muille, niin tätä tarvetta yksityisyyteen tietenkin kunnioitan. Kukaan seurustelukumppanini ei ole kuitenkaan rajoittanut sitä, kenen kanssa olen yhteydessä, eikä rajoita.

Sinänsä kyllä aika vaikea kuvitella, että vuonna 2018 olisi vielä mieleltään terveitä, joiden mielestä mies ja nainen eivät voisi olla ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisäyksenä vielä tähän: jotenkin se ihmetyttää, että miksi sinun miesystävälläsi tai tällä minun kaverillani on niin suuri TARVE pitää yhteyttä, kun luulisi, että automaatisesti haluaisi antaa tyttöystävälleen täyden huomion. Siis ymmärrän kyllä muutaman kuukauden välein viestittelyn, utta sellainen kerran viikossa on jo aika paljon. Ei siinä ehdi kovin paljon tapahtua, että pitäisi kuulumisia kysellä.....

Vierailija kirjoitti:

Minun mielesätni voit hyvin kysyä asiasta. Se, miten miesystäväsi suhtautuu kysymykseesi kertoo jo paljon. 

Minulla on kaveri, jolla on todella paljon naispuolisia kavereita, ja hänellä on melko tuore seurustelusuhde.  Hän haluaa pitää yhteyttä tosi tiiviisti ja lähettää paljon viestejä.  Hän ei näe tässä ongelmaa (olen kyllä asiasta häneltä kysynyt), mutta jos olisin hänen tyttöystävänsä, niin kyllä asia rehellisesti sanottuna minua häiritsisi. Eri asia sitten, voisiko sille mitään tehdä, jos hän vakuuttaa, että kaikki ovat "vain ystäviä".

Tätä mäkin ihmettelen. Tulee mieleen, että joku tai jotkut muut naiset on niitä, joille kirmataan heti ensimmäisenä kertomaan kaikki päivän kuulumiset ja sattumukset. Vaikea käsittää, mitä juteltavaa voi olla harva se päivä jonkun kanssa, ellei ole niin intiimin läheinen suhde, että on pakottava tarve pitää yhteyttä jatkuvasti.

Myös niille viestittelijäihmisille, jotka tästä aiheesta vittuuntuvat ja miettivät, että mitä väliä jos ne on vaan kavereita, voisin kuitenkin heittää tuon saman pohdinnan aiheen, että mitä tarvetta palvelee hyvin aktiivinen yhteydenpito vastakkaiseen sukupuoleen. Paljon tietysti riippuu sen yhteydenpidon laadustakin, että kuinka kyseenalaista se on. Mutta jos intiimiä avautumista riittää muille koko ajan niin on siinä jotain outoa. Vaikeuksia pitää munat yhdessä korissa niinsanotusti? Vaikeuksia oikeasti priorisoida se suhde ykköseksi, pyrkiä avoimuuteen suhteessa ensisijaisesti eikä vasta toissijaisesti?

Siis ihmetteletkö oikeasti, mitä asiaa jollakulla voisi olla ystävälleen?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mielesätni voit hyvin kysyä asiasta. Se, miten miesystäväsi suhtautuu kysymykseesi kertoo jo paljon. 

Minulla on kaveri, jolla on todella paljon naispuolisia kavereita, ja hänellä on melko tuore seurustelusuhde.  Hän haluaa pitää yhteyttä tosi tiiviisti ja lähettää paljon viestejä.  Hän ei näe tässä ongelmaa (olen kyllä asiasta häneltä kysynyt), mutta jos olisin hänen tyttöystävänsä, niin kyllä asia rehellisesti sanottuna minua häiritsisi. Eri asia sitten, voisiko sille mitään tehdä, jos hän vakuuttaa, että kaikki ovat "vain ystäviä".

Ihan mielenkiinnosta kysyn että minkälaisista asioista tämä kaverisi oikein niin ahkeraan sitten haluaa viestitellä? Ihan vaan hyvän päivän kuulumisia vai onko muut naiset uskottuja joille puretaan parisuhdeasioita?

Mulla ainakin molempia. Kaikki parhaat ystäväni ovat naisia, ja parhaiden ystävien kanssa on tapana puhua kaikesta maan ja taivaan välillä. Toki jos seurustelukumppanini ei halua, että hänen asioistaan puhutaan muille, niin tätä tarvetta yksityisyyteen tietenkin kunnioitan. Kukaan seurustelukumppanini ei ole kuitenkaan rajoittanut sitä, kenen kanssa olen yhteydessä, eikä rajoita.

Sinänsä kyllä aika vaikea kuvitella, että vuonna 2018 olisi vielä mieleltään terveitä, joiden mielestä mies ja nainen eivät voisi olla ystäviä.

Jos ollaan niin läheisiä ystäviä, että parisuhteen asioissa nojataan näihin ystäviin eikä siihen kumppaniin niin mielestäni silloin se on vähän ikävää sitä kumppania kohtaan.

Jaa-a, no mä pyysin miestä kertomaan kaikista eksistään ja ex säädöistään ja kysyin pitääkö keneenkään yhteyttä vielä ja millaisissa väleissä ovat. Poisti sitten myös Facebookista turhat yhteydet. Jos mun kanssa haluu olla niin saa myös luvan päästää irti menneestä. Eri asia sellaiset joista on ystävällisissä merkeissä eronnut, ei haittaa jos sellaiset somessa roikkuu (mutta ei mitään päivittäistä, hyvä jos nyt edes vuosittaista yhteydenpitoa), mut pelkät entiset panot tai ikävien exien sukulaiset sun muut - pois elämästäni.

Luulen, että siinä on eroja, että millaista se kanssakäyminen on. Tottakai on ok, että miehet ja naiset ovat kavereita. Mutta tässäkin on pelisääntönsä. Harmaalle alueelle mielestäni mennään silloin, jos toinen viestittelee kovin usein, kehuu ulkonäköä, tuo tuliaisia yms. asioita, jotka kuuluvat enemmän seurustelusuhteeseen kuin tavalliseen kaveruuteen.

Vierailija kirjoitti:

Jaa-a, no mä pyysin miestä kertomaan kaikista eksistään ja ex säädöistään ja kysyin pitääkö keneenkään yhteyttä vielä ja millaisissa väleissä ovat. Poisti sitten myös Facebookista turhat yhteydet. Jos mun kanssa haluu olla niin saa myös luvan päästää irti menneestä. Eri asia sellaiset joista on ystävällisissä merkeissä eronnut, ei haittaa jos sellaiset somessa roikkuu (mutta ei mitään päivittäistä, hyvä jos nyt edes vuosittaista yhteydenpitoa), mut pelkät entiset panot tai ikävien exien sukulaiset sun muut - pois elämästäni.

Hyvä, että olette löytäneet toisenne eli että tuo oli hänelle ok. Itselleni ei tulisi mieleenkään suostua tuollaiseen sanelupolitiikkaan tai vaatia miestä tekemään tiliä entisistään ja katkaisemaan heihin välinsä.

32 jatkaa: niin ja siis toki ne naiset jotka eivät mitään eksiä tai entisiä säätöjä ole niin saavat jäädä. Tyyliin entisiä työkavereita ovat sitten. Eipä miehellä kauheasti naispuolisia YSTÄVIÄ ole, tuttuja toki voi olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mielesätni voit hyvin kysyä asiasta. Se, miten miesystäväsi suhtautuu kysymykseesi kertoo jo paljon. 

Minulla on kaveri, jolla on todella paljon naispuolisia kavereita, ja hänellä on melko tuore seurustelusuhde.  Hän haluaa pitää yhteyttä tosi tiiviisti ja lähettää paljon viestejä.  Hän ei näe tässä ongelmaa (olen kyllä asiasta häneltä kysynyt), mutta jos olisin hänen tyttöystävänsä, niin kyllä asia rehellisesti sanottuna minua häiritsisi. Eri asia sitten, voisiko sille mitään tehdä, jos hän vakuuttaa, että kaikki ovat "vain ystäviä".

Ihan mielenkiinnosta kysyn että minkälaisista asioista tämä kaverisi oikein niin ahkeraan sitten haluaa viestitellä? Ihan vaan hyvän päivän kuulumisia vai onko muut naiset uskottuja joille puretaan parisuhdeasioita?

Mulla ainakin molempia. Kaikki parhaat ystäväni ovat naisia, ja parhaiden ystävien kanssa on tapana puhua kaikesta maan ja taivaan välillä. Toki jos seurustelukumppanini ei halua, että hänen asioistaan puhutaan muille, niin tätä tarvetta yksityisyyteen tietenkin kunnioitan. Kukaan seurustelukumppanini ei ole kuitenkaan rajoittanut sitä, kenen kanssa olen yhteydessä, eikä rajoita.

Sinänsä kyllä aika vaikea kuvitella, että vuonna 2018 olisi vielä mieleltään terveitä, joiden mielestä mies ja nainen eivät voisi olla ystäviä.

Jos ollaan niin läheisiä ystäviä, että parisuhteen asioissa nojataan näihin ystäviin eikä siihen kumppaniin niin mielestäni silloin se on vähän ikävää sitä kumppania kohtaan.

Totta kai ne parisuhteen mahdolliset ongelmat täytyy aina ensisijaisesti puhua oman kumppanin kanssa, mutta parisuhde ja siihen liittyvät ajatukset ovat osa elämääni, ja kyllä niitäkin tulee sivuttua. En kyllä tykkää mistään seksijutuista sen kummemmin puhua, niin kuin en tykkäisi, että seurustelukumppanini juttelisi vaikka penikseni koosta omille kavereilleen. :D

Mutta toisen ihmisen yksityisyyden lisäksi en nyt keksi, miksi pitäisi muuten vältellä tiettyjä puheenaiheita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa-a, no mä pyysin miestä kertomaan kaikista eksistään ja ex säädöistään ja kysyin pitääkö keneenkään yhteyttä vielä ja millaisissa väleissä ovat. Poisti sitten myös Facebookista turhat yhteydet. Jos mun kanssa haluu olla niin saa myös luvan päästää irti menneestä. Eri asia sellaiset joista on ystävällisissä merkeissä eronnut, ei haittaa jos sellaiset somessa roikkuu (mutta ei mitään päivittäistä, hyvä jos nyt edes vuosittaista yhteydenpitoa), mut pelkät entiset panot tai ikävien exien sukulaiset sun muut - pois elämästäni.

Hyvä, että olette löytäneet toisenne eli että tuo oli hänelle ok. Itselleni ei tulisi mieleenkään suostua tuollaiseen sanelupolitiikkaan tai vaatia miestä tekemään tiliä entisistään ja katkaisemaan heihin välinsä.

Jep mä taas en ymmärrä sitä että on pakottava tarve pitää exiin yhteyttä, en haluaisi sellaista ihmistä elämääni.

Jos mulla olisi kumppani, niin hyvä että ehtisi antaa aikaa ja laitella viestejä hänelle, että miten paljon ihmisillä on aikaa, jos ehtii solkenaan viestailla vielä lukuisten ystävien kanssa? Elämäntilanteita on tietysti monia ja ystävyyksien laatujakin. Eri juttu, jos on oikeasti asiaa, kuin että joku pelkkää yksinäisyyttään ja seurankaipuutaan viestailisi mahdolliselle kumppanilleni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko roikkua toisen menneis vaik oliski jotain ollu joskus jonku kans? Eikö sulle riitä että mies valitsi sinut? Huoh. Sinuna en alkais kyselemään. Annat itsestäs vaan mustasukkaisen (naurettavan sellaisen) kuvan. Sitten mies alkaa miettiä että eihän tässä voi puhua muille naisille kaveri mielessä ku oma akka kyttää ja epäilee. Juu. Ukkos ansaitsee parempaa. Eikä tollaista jonka on pakko pilata vainoharhojensa ja omistushaluisuuden takia kaikki. Ja turhan mustasukkaisuuden

Kerrotko vielä mikä tarve on pidellä yhteyksiä joihinkin vanhoihin sutinoihin? Itseäsikö ei yhtään häiritsisi, jos naisellasi messenger ahkerasti laulaisi vanhojen panojen kanssa?

Jep ja joillekin tämä "kaveri_mielessä" [sic!] on aika lavea käsite. Toisten mielestä vaikka jutustelut siitä mitä kumpikin "kaverus" tykkää tehdä seksissä on ehkä toisille kavereiden hyvän päivän kuulumisia mutta luulen että isolle osalle ei...?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä paljon mieskavereita ja nykyisellä avopuolisolla paljon naispuolisia kavereita. Alku seurusteluaikoina kysyin aina kun tuli uusi tuttavuus puheeksi, että kuka se on ja miten tunnette, mitä se tekee jne jne. En sen takia, että olisin ollut jotenkin mustasukkainen tai että asia olisi häirinnyt vaan sen takia jotta oppisin tuntemaan paremmin miestäni hänen ystäviensä kautta. On ihan ok mun mielestä kysyä ihmisen lähipiiristä :D?? En sitten tiedä mitä koulukuntaa olet? Tuntuu, että enemmän elämää nähneet eivät pysty aina käsittämään miesten ja naisten välisiä ystävyyssuhteita varsinkaan läheisiä sellaisia. :)

Sinäpä sen sanoit, nuorena oli vielä helppoa, silloin oli vielä niin luottavainen ja oikeasti ajatteli tässä maailmassa olevan neutraaleja ystävyyssuhteita miesten ja naisten välillä. Sitten itsestäkin tuli se enemmän elämää nähnyt ja se mitä se elämä näytti ja opetti olikin vähän muuta toista.

Ai, minulla päinvastoin. Nuorena olin mustasukkainen ja epävarma mutta nyt 50+ ikäisenä on itsestäänselvää, että molemmilla on ystävinä myös vastakkaista sukupuolta ja muutenkin elettyä elämää takana.

Sama täällä (40+). Entisistä kumppaneista ja naispuolisista ystävistä mustasukkaiseksi tuleminen mun mielestä vaan heikentää suhdetta; se kun tavallaan on merkki siitä, ettei luota toiseen. 

Itselleni oli nykyisen suhteeni alkuaikoina tosin aika kova pala kuulla, että mun nykyisen miesystävän, joka on mua reilut 20 vuotta nuorempi, paras kaveri on hänen omanikäisensä tyttö. Ja sitten vielä näin sen tytön kuvan...ihan älyttömän kaunis mimmi. 

Mutta miesystäväni esitteli meidät tosin nopeasti toisillemme, tyttö on tosi mukava ja on ihan ilmiselvää, että on tosiaan ainoastaan kaveri. 

Sama juttu oli toisinpäin kun esittelin miesystäväni eksälleni, jonka kanssa seurustelin parisenkymmentä vuotta sitten muutaman vuoden, mutta erottiin sitten ystävinä ja ollaan oltu kuin parhaat kaverit siitä asti (päivittäistä yhteydenpitoa ym). Miesystäväni sitten tunnusti epävarmuutensa tästä eksästäni kun hän on ns. rikas ja lähempänä mun omaa ikää. 

Kommunikoimalla nämä jutut on selvitetty. Ja rakkaus ja luottamus siihen, että se nykyinen partneri on valittu juuri tämän luonteen takia, tietysti auttaa asiaa. 

Mä olen, sitä mukaa kun ihmisiä on tullut vastaan, kysellyt heistä vähän lisää. Kuka, mistä tunnette, oletteko paljonkin yhteyksissä. Puoliso on saanut itse päättää, mitä kertoo, ja itse taas olen kysymättäkin kertonut omista ystävistäni ja tuttavistani tilaisuuden tullen. Tämä liittyy kyllä enimmäkseen siihen, että opimme näin tuntemaan toinen toisemme tuttavapiirit.

Tärkeimmät aiemmat seurustelusuhteet kävimme lyhyesti läpi jo suhteen alkuaikoina, eikä niihin ole ollut juuri tarvetta palata sen jälkeen. Suomi on kuitenkin pieni maa, ja entisiä heiloja tulee vastaan hakemattakin. Minusta aivan jees, että heihin on asialliset välit.

Mieti miehesi ei ole aviomiehesi ja vaikka olisikin, niin hänellä on nuo naisystävänsä aina kuolemaan saakka, etkä sinä pysty miestäsi estämään. Onkohan sulla päiväkahviseura saanut muutakin kuin kahvia?