Muistaako joku toinenkin lapsena tullensa syytetyksi ja vanhempi ei suostunut (koska ei tiennyt) kertomaan mitä olit tehnyt väärin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhu toki terapeutille, mutta yritä päästä nettiraivoamisesta. Sulle alkaa kehittyä jonkinlainen riippuvuus täällä mesoamisesta. Jo sun ketjun aloituksista arvaa, kenen tekemä se on.

No siis jos nyt tähän jotain perustelujasi kaipaan, niin ne näyttävät painottuvan vain lukijapuolella olevien etuihin, jos poistun kokonaan.

ap

Siitä on etua sullekin kun mieli ei kuohu.

Ei ole hyvä perustelu, sillä et ymmärrä mieleni kuohuntaa. Ei se ala siitä, kun kirjaudun tai siis tulen palstalle.

ap

Täällä se pahenee, koska olet jo valmiiksi kuohuksissa.

En tunne sinua mutta minulla on ollut kaltaisesi nettikaveri.

Eihän se täällä suinkaan pahene, mistä sä niin päättelet? Olen jo yhtä raivoissani joka päivä, ihan vaikkei palstaa olisi olemassakaan. Tämä on sille vain purkukanava, ei mikään kiukunnostattaja.

ap

Huomaan kyllä kun alkaa lähteä lapasesta. Kielenkäyttö menee kamalaksi, kirjoitat monta vastausta, alat jauhaa äidistäsi. Taannut kaikin tavoin.

Välillä olet rauhallisemman oloinen, joskus jopa ihan ok.

Joo, mutta se ei aiheudu siitä, että olen palstalla. Se raivo on jo minussa olemassa, ja sitten saan sitä osoitettua. Äitini katsos kun ei sitä vastaanottanut, vaan lisäksi aiheutti sitä mulle ja käski pitää turpani tukossa. Niin en pidä :) Täällä :) Koska täällä äiti ei uhkaa minua :))

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkein tärkeintä olisi ratkaista paradoksi, miten voit kertoa mikä on lasten suhteen väärin, ja sitten mennä ja tehdä samoin. Ainakin tekstisi on pahimmillaan todella karmeita.

En mä ole lapsia rankaissut.

ap

Tekstisi on joskus raskasta luettavaa, kun lapsetkin on niissä tyhmiä, vaativia, kitiseviä tyyppejä, joita et rakasta. He eivät saisi osoittaa lainkaan negatiivisia tunteita. Elämä on miellyttämistä tai nöyristelyä.

Kerron vain omat tunteeni. Sinä olet ihme tunnevahti, jos ei sais tunteistaan puhua.

ap

No onko sulla muita tunteita kuin katkeruus ja raivo?

No on. Myötätunto, ilo, onnellisuus, turhautuminen, pelko jne.

ap

Vierailija kirjoitti:

Kasvattaminen/neuvominen ovat aivan eri asioita, kuin käskeminen. Muahan ei käsketä, neuvoa ois lapsena saanut kyllä.

ap

Miksi ei? Kaikkia käsketään joskus. Onhan se ärsyttävää, mutta saattaa olla ihan paikallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkein tärkeintä olisi ratkaista paradoksi, miten voit kertoa mikä on lasten suhteen väärin, ja sitten mennä ja tehdä samoin. Ainakin tekstisi on pahimmillaan todella karmeita.

En mä ole lapsia rankaissut.

ap

Tekstisi on joskus raskasta luettavaa, kun lapsetkin on niissä tyhmiä, vaativia, kitiseviä tyyppejä, joita et rakasta. He eivät saisi osoittaa lainkaan negatiivisia tunteita. Elämä on miellyttämistä tai nöyristelyä.

Kerron vain omat tunteeni. Sinä olet ihme tunnevahti, jos ei sais tunteistaan puhua.

ap

No onko sulla muita tunteita kuin katkeruus ja raivo?

No on. Myötätunto, ilo, onnellisuus, turhautuminen, pelko jne.

ap

Kirjoittaisit useammin niistä. Satunnaiset avautumisesi ko. tunteista ovat olleet virkistäviä irtiottoja yleisestä ilmaisustasi.Olet ollut enemmän ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvattaminen/neuvominen ovat aivan eri asioita, kuin käskeminen. Muahan ei käsketä, neuvoa ois lapsena saanut kyllä.

ap

Miksi ei? Kaikkia käsketään joskus. Onhan se ärsyttävää, mutta saattaa olla ihan paikallaan.

Varmaan siksi, etten tuntenut, että äiti rakastaa minua. Tai jotenkin se nakersi luottamustani, että mua arvostetaan tai rakastetaan sitten. Jälkimmäinen tulee lähinnä mieleen siitä, että isän käskemisiä siedin, mutta heti nousi epäilys, ettei se enää rakasta minua. Se onneksi sitten hälveni seuraavista asioista isän kanssa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhu toki terapeutille, mutta yritä päästä nettiraivoamisesta. Sulle alkaa kehittyä jonkinlainen riippuvuus täällä mesoamisesta. Jo sun ketjun aloituksista arvaa, kenen tekemä se on.

No siis jos nyt tähän jotain perustelujasi kaipaan, niin ne näyttävät painottuvan vain lukijapuolella olevien etuihin, jos poistun kokonaan.

ap

Siitä on etua sullekin kun mieli ei kuohu.

Ei ole hyvä perustelu, sillä et ymmärrä mieleni kuohuntaa. Ei se ala siitä, kun kirjaudun tai siis tulen palstalle.

ap

Täällä se pahenee, koska olet jo valmiiksi kuohuksissa.

En tunne sinua mutta minulla on ollut kaltaisesi nettikaveri.

Eihän se täällä suinkaan pahene, mistä sä niin päättelet? Olen jo yhtä raivoissani joka päivä, ihan vaikkei palstaa olisi olemassakaan. Tämä on sille vain purkukanava, ei mikään kiukunnostattaja.

ap

Huomaan kyllä kun alkaa lähteä lapasesta. Kielenkäyttö menee kamalaksi, kirjoitat monta vastausta, alat jauhaa äidistäsi. Taannut kaikin tavoin.

Välillä olet rauhallisemman oloinen, joskus jopa ihan ok.

Joo, mutta se ei aiheudu siitä, että olen palstalla. Se raivo on jo minussa olemassa, ja sitten saan sitä osoitettua. Äitini katsos kun ei sitä vastaanottanut, vaan lisäksi aiheutti sitä mulle ja käski pitää turpani tukossa. Niin en pidä :) Täällä :) Koska täällä äiti ei uhkaa minua :))

ap

Ilet kuitenkin aika pahana muille ihmisille, jotka eivät liity elämääsi. Se on väärin. Kylvät vihaa väärään suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkein tärkeintä olisi ratkaista paradoksi, miten voit kertoa mikä on lasten suhteen väärin, ja sitten mennä ja tehdä samoin. Ainakin tekstisi on pahimmillaan todella karmeita.

En mä ole lapsia rankaissut.

ap

Tekstisi on joskus raskasta luettavaa, kun lapsetkin on niissä tyhmiä, vaativia, kitiseviä tyyppejä, joita et rakasta. He eivät saisi osoittaa lainkaan negatiivisia tunteita. Elämä on miellyttämistä tai nöyristelyä.

Kerron vain omat tunteeni. Sinä olet ihme tunnevahti, jos ei sais tunteistaan puhua.

ap

No onko sulla muita tunteita kuin katkeruus ja raivo?

No on. Myötätunto, ilo, onnellisuus, turhautuminen, pelko jne.

ap

Kirjoittaisit useammin niistä. Satunnaiset avautumisesi ko. tunteista ovat olleet virkistäviä irtiottoja yleisestä ilmaisustasi.Olet ollut enemmän ihminen.

Kiitos, oho, jaa.

Mielellään kirjoittaisin ilosta ja onnesta, mutta siinä on vähän se perinteinen että kätke onnesi. Siis en tietoisesti käke, mutta en halua kenenkään pilaavan niitä tunnelmiani. Mutta kyllä mä varmaan joskus saan sellaisella vahvuudella varustettuja onnen kokemuksia, että haluan antaa niistä toisille. Ilman mittään itsekehua tai siksi tulkittavaa tms.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö todella kukaan muista sellaista, että vanhemmat eivät suostu kertomaan, mitä teit väärin? Vastaavat ainoastaan, että "mietipä sitä" tai muuta yhtä kamalaa.

Ja sinä et tod miettinyt koska eihän sulla ole mitään tajua mikä on oikein ja mikä väärin. Sairas.

Niin katsos siksi lapsi odottaakin, että hänelle kerrotaan asioita, kasvatetaan ja neuvotaan.

ap

Eihän sinua ole saanut "kasvattaa/neuvoa". Ei saa käskeä siivoamaan, ei saa käskeä käyttäytymään. Omista lapsistaankaan ei saa vaatia huolehtimaan, miehen vika kun ei ymmärrä ristikseen hommaamaansa lumihiutaletta.

Narsistiprinsessan persettä pitäisi vain nuolla kun narsistiprinsessa räyhää ja huutaa jätekasan päällä.

Ei minua saakaan käskeä. Minua pitää kohdella kunnolla. Muuten en todellakaan siivoa äidin käskystä. Katsos kun ei MUA kiinnosta mille mun huone näytti, kun se oli minusta ihan hyvä, ja äiti oli tyhmä.

ap

Kyllä, kyllä. Narsistiprinsessaa pitää kohdella hänen vaatimallaan tavalla. Narsistiprinsessalta luonnollisestikaan ei saa vaatia mitään.

Ehkä sinun lapsiasi ei kiinnostanut mitä mieltä olet sisään tuoduista kivistä koska Sinä olet tyhmä? Aaah, mutta eihän se toki näin toimi vain narsistiprinsessa on väärinymmärretty ja kaltoinkohdeltu ja näin ollen oikeutettu kaltoinkohtelemaan.

Ei siinä kiviriidassa ollut siitä kysymys, mitä mieltä lapset olivat, vaan siitä, että mies käveli minun ylitseni ja antoi luvan sellaiselle, mitä mä en hyväksynyt, eikä mulla ole mitään syytä neuvottelematta hyväksyä. Miehen ois kuulunut sopia asia ensin kanssani. Ottaa MUN mielipide huomioon, koska MÄ olen aikuinen talossa, eivät lapset.

ap

Elin kun äitisi aikuisena talossaan päätti antaa ne legendaariset heppalehdet serkullesi lainaan hän toimi kuten mielestäsi vanhemman kuuluukin?

Miehesi mielipiteellä ei lienee mitään aktiiviroolia narsistiprinsessan maailmassa. Statisti joka ruokkii tylsän jälkikasvun kun narskua ei taaskaan huvita.

Ei jumalauta. Taas tätä 5 sivua. En jaksa lukea, enkä muuta sanoa kuin että nyt lähti Ismolle viesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhu toki terapeutille, mutta yritä päästä nettiraivoamisesta. Sulle alkaa kehittyä jonkinlainen riippuvuus täällä mesoamisesta. Jo sun ketjun aloituksista arvaa, kenen tekemä se on.

No siis jos nyt tähän jotain perustelujasi kaipaan, niin ne näyttävät painottuvan vain lukijapuolella olevien etuihin, jos poistun kokonaan.

ap

Siitä on etua sullekin kun mieli ei kuohu.

Ei ole hyvä perustelu, sillä et ymmärrä mieleni kuohuntaa. Ei se ala siitä, kun kirjaudun tai siis tulen palstalle.

ap

Täällä se pahenee, koska olet jo valmiiksi kuohuksissa.

En tunne sinua mutta minulla on ollut kaltaisesi nettikaveri.

Eihän se täällä suinkaan pahene, mistä sä niin päättelet? Olen jo yhtä raivoissani joka päivä, ihan vaikkei palstaa olisi olemassakaan. Tämä on sille vain purkukanava, ei mikään kiukunnostattaja.

ap

Huomaan kyllä kun alkaa lähteä lapasesta. Kielenkäyttö menee kamalaksi, kirjoitat monta vastausta, alat jauhaa äidistäsi. Taannut kaikin tavoin.

Välillä olet rauhallisemman oloinen, joskus jopa ihan ok.

Joo, mutta se ei aiheudu siitä, että olen palstalla. Se raivo on jo minussa olemassa, ja sitten saan sitä osoitettua. Äitini katsos kun ei sitä vastaanottanut, vaan lisäksi aiheutti sitä mulle ja käski pitää turpani tukossa. Niin en pidä :) Täällä :) Koska täällä äiti ei uhkaa minua :))

ap

Ilet kuitenkin aika pahana muille ihmisille, jotka eivät liity elämääsi. Se on väärin. Kylvät vihaa väärään suuntaan.

Niin.... se on väärin, mutta se ei tunnu missään. Että se on väärin. Ja siis ehkä tämäkin nyt ymmärretään väärin, että olen iloinen ettei tunnu, en ole. Se ei ole hyvä asia. Olen vain sillälailla rehellinen, että se on mulle tällä hetkellä tilanne sen asian kanssa. Oisinpa (siinä asiassa) herkempi? Varmaan jotain kovuutta, joka saisi hajota.

ap

Kun olin pieni ja vielä teinikin, isäni teki juuri tuollaista. Syytä en oikeastaan koskaan saanut tietää. 

Hän oli hyvin äkkipikainen kotityranni ja lähdin kotoa hyvin nuorena.

Vierailija kirjoitti:

Ei jumalauta. Taas tätä 5 sivua. En jaksa lukea, enkä muuta sanoa kuin että nyt lähti Ismolle viesti.

Älä nyt sille Ismolle laita. Se ei ole mun mies.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö todella kukaan muista sellaista, että vanhemmat eivät suostu kertomaan, mitä teit väärin? Vastaavat ainoastaan, että "mietipä sitä" tai muuta yhtä kamalaa.

Ja sinä et tod miettinyt koska eihän sulla ole mitään tajua mikä on oikein ja mikä väärin. Sairas.

Niin katsos siksi lapsi odottaakin, että hänelle kerrotaan asioita, kasvatetaan ja neuvotaan.

ap

Eihän sinua ole saanut "kasvattaa/neuvoa". Ei saa käskeä siivoamaan, ei saa käskeä käyttäytymään. Omista lapsistaankaan ei saa vaatia huolehtimaan, miehen vika kun ei ymmärrä ristikseen hommaamaansa lumihiutaletta.

Narsistiprinsessan persettä pitäisi vain nuolla kun narsistiprinsessa räyhää ja huutaa jätekasan päällä.

Ei minua saakaan käskeä. Minua pitää kohdella kunnolla. Muuten en todellakaan siivoa äidin käskystä. Katsos kun ei MUA kiinnosta mille mun huone näytti, kun se oli minusta ihan hyvä, ja äiti oli tyhmä.

ap

Kyllä, kyllä. Narsistiprinsessaa pitää kohdella hänen vaatimallaan tavalla. Narsistiprinsessalta luonnollisestikaan ei saa vaatia mitään.

Ehkä sinun lapsiasi ei kiinnostanut mitä mieltä olet sisään tuoduista kivistä koska Sinä olet tyhmä? Aaah, mutta eihän se toki näin toimi vain narsistiprinsessa on väärinymmärretty ja kaltoinkohdeltu ja näin ollen oikeutettu kaltoinkohtelemaan.

Ei siinä kiviriidassa ollut siitä kysymys, mitä mieltä lapset olivat, vaan siitä, että mies käveli minun ylitseni ja antoi luvan sellaiselle, mitä mä en hyväksynyt, eikä mulla ole mitään syytä neuvottelematta hyväksyä. Miehen ois kuulunut sopia asia ensin kanssani. Ottaa MUN mielipide huomioon, koska MÄ olen aikuinen talossa, eivät lapset.

ap

Elin kun äitisi aikuisena talossaan päätti antaa ne legendaariset heppalehdet serkullesi lainaan hän toimi kuten mielestäsi vanhemman kuuluukin?

Miehesi mielipiteellä ei lienee mitään aktiiviroolia narsistiprinsessan maailmassa. Statisti joka ruokkii tylsän jälkikasvun kun narskua ei taaskaan huvita.

No on hiukan eri asia laittaa minulle tilatut ja sikäli omistamani lehdet kysymättä sopiiko se, jonnekin, kuin sanoa, että ulkoa ei sovi tuoda sisään isoja romuluisia teräviä kiviä. Sitä en ollut ikinä luvannut.

ap

Ehkä sinun pitäisi vaihtaa terapeuttia sellaiseen joka on erikoistunut narsisismiin?

Tarkoitan, että jos olet jo pitkään ollut terapiassa, mutta ajattelet edelleen äitiäsi ja lapsuutesi joka päivä, sinun kannattaisi ehkä saada parempaa apua?

Terapiasta on hyötyä kun itse jaksa työskennellä niitä kipukohteita myös omassa käytöksessä ja ajatuksissa. Terapiasta ei hyödy jos terapeutti jatkuvasti on samaa mieltä eikä koskaan ehdottaa muita ratkaisumalleja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvattaminen/neuvominen ovat aivan eri asioita, kuin käskeminen. Muahan ei käsketä, neuvoa ois lapsena saanut kyllä.

ap

Miksi ei? Kaikkia käsketään joskus. Onhan se ärsyttävää, mutta saattaa olla ihan paikallaan.

Varmaan siksi, etten tuntenut, että äiti rakastaa minua. Tai jotenkin se nakersi luottamustani, että mua arvostetaan tai rakastetaan sitten. Jälkimmäinen tulee lähinnä mieleen siitä, että isän käskemisiä siedin, mutta heti nousi epäilys, ettei se enää rakasta minua. Se onneksi sitten hälveni seuraavista asioista isän kanssa.

ap

Minunkin luonteeseeni on kuulunut käskyjen inhoaminen ja kuuluu vähän vieläkin. En kuitenkaan ole ottanut sitä välittämisen puutteena.

Olen aika puutteellisista oloista ja suvussani on yhtä ja toista ongelmaa. Olen tehnyt paljon ajatustyötä niiden ratkomiseksi. Myös tieteellinen selitysmalli on osoittautunut pitäväksi:olen tehnyt onnistuneita diagnooseja ennen lääkärien virallisia. Yritän elää toisin kuin ennen tehtiin. Ehkä se on nykyään helpompaa kuin ennen.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sinun pitäisi vaihtaa terapeuttia sellaiseen joka on erikoistunut narsisismiin?

Tarkoitan, että jos olet jo pitkään ollut terapiassa, mutta ajattelet edelleen äitiäsi ja lapsuutesi joka päivä, sinun kannattaisi ehkä saada parempaa apua?

Terapiasta on hyötyä kun itse jaksa työskennellä niitä kipukohteita myös omassa käytöksessä ja ajatuksissa. Terapiasta ei hyödy jos terapeutti jatkuvasti on samaa mieltä eikä koskaan ehdottaa muita ratkaisumalleja.

Mulla on just sellainen terapeutti. Mun käytöksessä ei ole mitään muita kipukohtia enää, kuin äitini sinne tuottamat. Esim. miten paskalta nyt tuntuu, kun mies syytti minua asiasta, jota en tehnyt ja äiti komppasi. Siis se etten ois soittanut äidille ei ois auttanut, vaan tämä nimenomaan muistuttaa tai tuo käsittelyyn sen, miten paljon paskaa äidin kanssa eläminen toi elämääni lapsena. Sen tajuaa näistä nykyhetken tapahtumista. Nyt niitä voi työstää terapeutin avulla, joka ei takuulla nyssytä siitä, että puolustamalla miestäni äitini ajatteli parastani.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkein tärkeintä olisi ratkaista paradoksi, miten voit kertoa mikä on lasten suhteen väärin, ja sitten mennä ja tehdä samoin. Ainakin tekstisi on pahimmillaan todella karmeita.

En mä ole lapsia rankaissut.

ap

Tekstisi on joskus raskasta luettavaa, kun lapsetkin on niissä tyhmiä, vaativia, kitiseviä tyyppejä, joita et rakasta. He eivät saisi osoittaa lainkaan negatiivisia tunteita. Elämä on miellyttämistä tai nöyristelyä.

Kerron vain omat tunteeni. Sinä olet ihme tunnevahti, jos ei sais tunteistaan puhua.

ap

No onko sulla muita tunteita kuin katkeruus ja raivo?

No on. Myötätunto, ilo, onnellisuus, turhautuminen, pelko jne.

ap

Kirjoittaisit useammin niistä. Satunnaiset avautumisesi ko. tunteista ovat olleet virkistäviä irtiottoja yleisestä ilmaisustasi.Olet ollut enemmän ihminen.

Kiitos, oho, jaa.

Mielellään kirjoittaisin ilosta ja onnesta, mutta siinä on vähän se perinteinen että kätke onnesi. Siis en tietoisesti käke, mutta en halua kenenkään pilaavan niitä tunnelmiani. Mutta kyllä mä varmaan joskus saan sellaisella vahvuudella varustettuja onnen kokemuksia, että haluan antaa niistä toisille. Ilman mittään itsekehua tai siksi tulkittavaa tms.

ap

Hienoa, tähtää siihen! Hyvää joulunajan jatkoa ja rauhaa sielullesi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö todella kukaan muista sellaista, että vanhemmat eivät suostu kertomaan, mitä teit väärin? Vastaavat ainoastaan, että "mietipä sitä" tai muuta yhtä kamalaa.

Ja sinä et tod miettinyt koska eihän sulla ole mitään tajua mikä on oikein ja mikä väärin. Sairas.

Niin katsos siksi lapsi odottaakin, että hänelle kerrotaan asioita, kasvatetaan ja neuvotaan.

ap

Eihän sinua ole saanut "kasvattaa/neuvoa". Ei saa käskeä siivoamaan, ei saa käskeä käyttäytymään. Omista lapsistaankaan ei saa vaatia huolehtimaan, miehen vika kun ei ymmärrä ristikseen hommaamaansa lumihiutaletta.

Narsistiprinsessan persettä pitäisi vain nuolla kun narsistiprinsessa räyhää ja huutaa jätekasan päällä.

Ei minua saakaan käskeä. Minua pitää kohdella kunnolla. Muuten en todellakaan siivoa äidin käskystä. Katsos kun ei MUA kiinnosta mille mun huone näytti, kun se oli minusta ihan hyvä, ja äiti oli tyhmä.

ap

Kyllä, kyllä. Narsistiprinsessaa pitää kohdella hänen vaatimallaan tavalla. Narsistiprinsessalta luonnollisestikaan ei saa vaatia mitään.

Ehkä sinun lapsiasi ei kiinnostanut mitä mieltä olet sisään tuoduista kivistä koska Sinä olet tyhmä? Aaah, mutta eihän se toki näin toimi vain narsistiprinsessa on väärinymmärretty ja kaltoinkohdeltu ja näin ollen oikeutettu kaltoinkohtelemaan.

Ei siinä kiviriidassa ollut siitä kysymys, mitä mieltä lapset olivat, vaan siitä, että mies käveli minun ylitseni ja antoi luvan sellaiselle, mitä mä en hyväksynyt, eikä mulla ole mitään syytä neuvottelematta hyväksyä. Miehen ois kuulunut sopia asia ensin kanssani. Ottaa MUN mielipide huomioon, koska MÄ olen aikuinen talossa, eivät lapset.

ap

Elin kun äitisi aikuisena talossaan päätti antaa ne legendaariset heppalehdet serkullesi lainaan hän toimi kuten mielestäsi vanhemman kuuluukin?

Miehesi mielipiteellä ei lienee mitään aktiiviroolia narsistiprinsessan maailmassa. Statisti joka ruokkii tylsän jälkikasvun kun narskua ei taaskaan huvita.

No on hiukan eri asia laittaa minulle tilatut ja sikäli omistamani lehdet kysymättä sopiiko se, jonnekin, kuin sanoa, että ulkoa ei sovi tuoda sisään isoja romuluisia teräviä kiviä. Sitä en ollut ikinä luvannut.

ap

Joka ikisen normaalin lapsen normaali äiti on diilannut lapsensa tavaroita eteenpäin kyselemättä lupia siltä lapselta. Vain ne mielenterveysongelmaiset itkevät asiasta vielä vuosikymmenten jälkeen.

Ja sinä et ehkä ollut luvannut, mutta se pääasiallinen huoltaja lupasi. Jos et olisi narsistiprinsessa olisit tukenut sitä pääasiallista huoltajaa päätöksessään. Mutta kun ei vaan voi, kun huomion pitää olla narsistiprinsessassa ja hänen tunteissaan.

Miksei siis, jos äidin mielestä vaikkapa se kiroilu (esimerkkinä vaan) on väärin, ja lapsi ei sitä ymmärrä, ja vanhempi rankqisee, ja lapsi kärsii, niin miksi vanhempi ei voi "alentua" kertomaan, mitä ajattelee? Kuulostaa mulle kyllä vain täysin sadistilta ja narsistilta. Sori vaan kaikki äidit. (Sellaiset).

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sinun pitäisi vaihtaa terapeuttia sellaiseen joka on erikoistunut narsisismiin?

Tarkoitan, että jos olet jo pitkään ollut terapiassa, mutta ajattelet edelleen äitiäsi ja lapsuutesi joka päivä, sinun kannattaisi ehkä saada parempaa apua?

Terapiasta on hyötyä kun itse jaksa työskennellä niitä kipukohteita myös omassa käytöksessä ja ajatuksissa. Terapiasta ei hyödy jos terapeutti jatkuvasti on samaa mieltä eikä koskaan ehdottaa muita ratkaisumalleja.

Mulla on just sellainen terapeutti. Mun käytöksessä ei ole mitään muita kipukohtia enää, kuin äitini sinne tuottamat. Esim. miten paskalta nyt tuntuu, kun mies syytti minua asiasta, jota en tehnyt ja äiti komppasi. Siis se etten ois soittanut äidille ei ois auttanut, vaan tämä nimenomaan muistuttaa tai tuo käsittelyyn sen, miten paljon paskaa äidin kanssa eläminen toi elämääni lapsena. Sen tajuaa näistä nykyhetken tapahtumista. Nyt niitä voi työstää terapeutin avulla, joka ei takuulla nyssytä siitä, että puolustamalla miestäni äitini ajatteli parastani.

ap

Ilmeisesti on paljon ongelmia kun et koskaan ota vastuuta omista tunteistasi, joku muu on aina aiheuttanut niitä sinulle.

Terapeuttisi pitäisi olla kovempi ja vaatia enemmän sinusta. Muuten et edisty.

Olet yli 40 vuotta vanha. Syytät edelleen muita ihmisiä kaikesta. Se ei ole oikein. Et näe oma osuuttasi riidoissa, etkä edes siitä mitä itse aiheutat lapsillesi kun jatkuvasti mollaat heitä.

Miehelläsi on yhtä paljon sananvaltaa kuin sinulla, mutta sinun maailmassa on tilaa ainoastaan sinulle. Muita ihmisiä ei mahdu.