Lue keskustelun säännöt.
Suostuisitteko tähän? Huoltajuuskiistasta kyse
12.04.2006 |
Elikkä emme ole saaneet sovituksi ja menin asian kanssa oikeuteen, haen yksinhuoltajuutta ja että lapsi asuu minun luonani ja isä tapaisi miten nyt sitten ikinä vaatisikaan tai määrättäisiin
nyt sitten oltaisiin kumminkin sopimassa näin
viikko ja viikko, lapsi asuu minun luona, yhteishuoltajuus mutta isä sanoi että ei elatusmaksuja ja lapsilisät puoliksi korotuksineen
miten toimisitte, antaisitteko mennä oikeuteen ja katsoisitte miten käy vai suostuisitteko tuollaiseen?
periaatteessa lapsilisä kuuluisi myös isälle kerran lapsi on siellä yhtä paljon kuin minun luonani (isä ollut lapsen elämässä yhtä paljon kuin minäkin)
Kommentit (36)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kahden kodin välinen seikkailu ei aja lapsen (se pieni tyyppi, josta tässä riidellään, muistatteko hänet vielä?) etua millään tavalla. Jos viikko ja viikko linjalle lähdetään, on sen homman mentävä niin, että lapsi asuu yhdessä kodissa ja vanhemmat vaihtuu viikottain.
terv. kahta kotia risteillyt lapsi
Lapsen edun pitäisi olla teille tärkeintä. Itse menisin oikeuteen ja katsoisin, miten käy.
Minä ajattelen että lapselle on parempi jos on yksi varsinainen koti ja etävanhemman luona lapsi viettää viikonloppuja ja loma-ajoista osan.
entäs nuo lapsilisä ja elatusjutut?
isällä on oma firma joka menee kiinni klo 5, lapsi joutuisi siis joka päivä olemaan 7-17 päiväkodissa (ikää 2v)
tähän saakka minä olen hakenut ja isä hakenut täältä sitten illemmalla, nyt lapsi on reissannut 2 päivän välein meidän molempien luona
pakko saada vain jokin sopimus nopeasti, lapsi tässä kärsii
isä luulee olevansa superisä ja silti ajattelee vain itseään, sanoi juuri puhelimessa että aivan sama missä lapsi asuu, kohtahan se saa jo itse päättää missä asuu ja sähkömopot yms varmaan vaikuttaa asiaan, lahjominen siis suomeksi
sanoin lapselliseksi ja lopetin puhelun
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on tähän päivään asti nähnyt sekä isää että minua lähes päivittäin joten miten vaikuttaisi pitkä ero isästä lapseen?
isä sanoi että lastenvalvoja oli ollut kanssa tuon viikko/viikko puolella (ensin juteltu että joka toinen viikonloppu)
Kysyisin hänen näkemystään asiasta-en luottaisi mieheen jos tolla tasolla erovaiheessa. Myös sitä kannattaa kysyä olisiko kyseessä todellakin lapsen etu? Asiaanhan vaikuttaa esim. miten lähekkäin asutte jne. Ei kuulosta kuitenkaan järkevälle systeemille ajan mittaan.
Kyse on aika pitkästä ajanjaksosta kuitenkin ellette sitten ala heti puolen vuoden kuluttua vaatia muutoksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten olis vaikka 3pv/6pv vaihdoilla tai jotain sen tapaista... Siis että molemmille tulisi yhteisiä viikonloppuja lapsen kanssa, mutta myös yhteistä arkea..
Kyllä nuo lapset sinänsä ovat melkoisia sissejä ja tottuvat sekä hyväksyvät tilanteen kuin tilanteen ;) Mutta kyllä se yksi virallinen koti on se paras juttu ja sitten iskän tykönä vierailut usein ;) Minun kokemuksella se on niin että mitä pienempi lapsi, sen helpommin tottuu tilanteeseen ;)
Ja nuo vaihdothan voi ihan hyvin tehdä kodin kautta, jos isällä on kerta pitkät työpäivät... Vai käsitinkö nyt oikein että sinä menet seitsemäksi ja isä pääsee viideltä? Vai tekeekö isä 7-17 päiviä?
Sitäpaitsi 2-vuotiaalle viikon ero äidistä on tosi pitkä aika. Sikäli mikäli äiti on kuitenkin ollut ensisijainen " hoitaja" .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta viikko/viikko ei tule toimimaan, jos vanhempien välit eivät ole hyvät. Tarkoittaen siis oikeasti hyviä, eikä vain välttäviä.
En ymmärrä miten niin monen mielestä voi olla ok että lapsi tapaa etä-huoltajaa vain pari päivää kahdessa viikossa. Itse en ainakaan erotapauksessa sellaiseen suostuisi ja tiedän ettei siihen suostuisi mieskään. Ehkä viikko on pitkä aika olla erossa kummasta tahansa huoltajasta ja tiiviimmät vaihdot voisi olla lapselle parempi.
Minulla on kuitenkin tuttavapariskunta, joka jo yli kuuden vuoden ajan on menestyksekkäästi toteuttanut tuota viiko-systeemiä, vaikka keskinäiset välit eivät parhaimmat mahdolliset olekaan. Ennemmin sanoisin että jos lapsi tapaa etä-vanhempaansa noin harvoin kuin täällä suositellaan niin väkisinkin välit jäävät etäisiksi ja voivat jossain vaiheessa katketa kokonaan. Johan monen mielipiteet täällä sen kertovat: lapsi on toisen vanhemman luona KOTONAAN ja toisessa VIERAILULLA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
isällä pitkät työpäivät joskus ja varmasti toisi lapsen tänne jos kovin pitkään menee tms (tai siis minä hakisin pk:sta)
Ja sitten toisen vanhemman luona esim. joka toinen viikonloppu ja viikolla 1-2 päivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
w w w . eroperhe . net / keskustelu (poista siis välilyönnit) Siellä on ihmisiä, joilla ihan käytännön kokemusta vuoroviikkokuvioista - onnistuneista ja ei niin onnistuneista. Saat varmaankin ihan osaavia neuvoja miten edetä.
En ymmärrä noita alun vouhottajia että en en en suostuisi... Lapset ovat yllättävän joustavia ja sopeutuvaisia.
Tuossa mallissahan yhteishuoltajuus toteutuisi täydellisesti; ei elatusmaksuja, ei " vierailuja" , vaan lapsi asuu kummankin luona. Noin pieni lapsi ei ymmärrä kysyä teiltä että hei, missäs se mun ydinperheeni on, miksi asutte eri kodeissa.
Mulla on 2-vuotias lapsi, ja isänsä luona 2-3 pv/vko. Se on hänelle täysin luonnollista. Sanoisin että kokeilkaa. Ja onnea matkaan!
1-2 päivää putkeen molempien luona
erosta jo TOSI kauan aikaa, ei vain olla sovittu tai tehty mitään asian eteen
minulla vanhempi lapsi myös (eri isät)
onko viikko/viikko liian pitkä aika olla näkemättä sisarustaankin?
kurjalta tuntuu vain " erottaa" lapsi isästään niin pitkäksi aikaa jos joka toinen viikonloppu vain näkisi, on yhtä läheinen lapsen kanssa kuin minä
kannattaa silti ajatella vähän pidemmälle.. esim. Tuletteko lapsen isän kanssa asumaan aina samalla paikkakunnalla? Sitähän ei tietenkään kukaan voi varmaksi tietää ja mitä tahansa voi sattua, mutta meillä kävi niin että lapsi kyllä kärsi siinä, kun koulujen alettua toisen vanhemman tapaamiset väheni. Oli siis tottunut olemaan joka toinen viikonloppu pidennettyjä viikonloppuja.. Ja nyt näkee sen joka toinen viikonloppu. Kovasti vaikuttanut meidän lapsen käytökseen nuo muutokset. Sekä hyvässä ja pahassa.
Entäs sitten teidän tavat hoitaa/kasvattaa lasta. Onko täysin samanlaiset?Onko mahdollista että ihan käytännön asioista lapsen kanssa voi tulla ristiriitoja...
Niitä asioita tässä on nii-in paljon mitkä tavallaan pitäisi ottaa huomioon. Suosittelen että älä tee hätiköityä ratkaisua vaan mieti, pohdi, mieti..
Itse olen hyväuskoisena usein suostunut vaikka mihin ja lopulta joutunut kärsimään. Niin minä kuin lapsi.
laittakaa nyt jotain kommenttia