Miksi onnellisessa parisuhteessa oleva tekee itsemurhan? (lehtijuttu)

Tämä oli yhden henkilön tarina siitä, miten asiat hänen mielestään menivät. Ehkä uskoo siihen itsekin, ehkä ei edes hän. 

Lehtijuttuun viitaten meillä on vain pariskunnan toisen osapuolen näkemys asioista. Vainaja ei tule kertomaan motiiveistaan.

Jotkut itsemurhaan päätyvät jättävät viestejä, mutta yhtä lailla moni ei sano eikä kirjoita sanaakaan ennen epätoivoista tekoaan. Ajattelen nyt paria tapausta. Toinen tapahtui jo parikymmentä vuotta sitten.  Perheenisä päätti päivänsä oman käden kautta. Perhe, sukulaiset ja ystävät olivat täysin ymmällään. Tiedossa ei ollut suuria ongelmia, talous oli kunnossa jne. Nuorena mies oli katkera isälleen, joka ei sallinut hänen hankkia koulutusta, vaan oli päättänyt, että vanhimmasta pojasta tulee tilan jatkaja ja nuoremmat lapset sitten koulutetaan. Tuntuu kuitenkin, että tuo katkeruus on aika kaukaa haettu syy. Isä oli jo edesmennyt, iäkäs äiti sen sijaan eli vielä.

Toinen tapaus on vielä tuore. Kyseessä on nuori ihminen, melkein lapsi vielä. Joitakin vuosia sitten hänessä todettiin krooninen sairaus, johon hän sai alusta asti yllättävän rajun lääkityksen, joka pani mielenterveyden sekaisin. Sitten tuli pidempi hyvä jakso, kunnes tilanne taas vaikeutui. Todettiin myös neurologinen sairaus. Laukaisiko tuo aikaisempi lääkitys sairauden? Alkoi myös esiintyä viitteitä itsetuhoisuudesta. Yksin häntä ei voinut eikä saanut jättää. Mutta niin vain kävi, että pieni hetki riitti ulos livahtamiseen ja tekemään tuon epätoivoisen lopullisen teon.

Jutusta jäi kieltämättä vaikutelma, että jotain kokonaisuuden kannalta hyvin olennaista jätettiin kertomatta lukijalle.

Mitä niille insinööriopinnoille tapahtui?

Miksi muutto siitä "ihanasta asunnosta"? Silloinhan pysyttiin vielä Kotkassa.

(päätös joka johti Miian vammautumiseen)

Miksi Miia nosteli yksin painavia laatikoita? Hoitivatko he muuton kahdestaan?

Mitä Miia teki omien opintojensa jälkeen, silloin Kotkassa esimerkiksi?

Oliko Miialla missään vaiheessa töitä/tuloja/jatko-opintoja/urasuunnitelmia?

Millä pariskunta eli? Suunniteltiinko elämä Villen tulevien insinöörin tulojen varaan?

Hääpäivä oli sovittu vuoteen 2020. Oliko muita tulevaisuuden suunnitelmia?

Paluu Kouvolaan, miksi?

(Tarvitsivatko lähipiirin apua? Mutta piirit olivat Villen - äiti? Missä Miian oma perhe?)

Käänteisesti: miksi Kotkasta piti muuttaa pois?

(Jäivätkö Villen opiskelut siksi vai jo aiemmin?)

Miksi Ville vaihtoi opintojen suuntaa/alaa? - kts edellinen kohta

(Edelleen: miksi Ville ei insinööriksi valmistunutkaan? Vai ehtikö valmistua, sitä ei vaan kerrottu?)

Naimisiinmenopäivä oli suunniteltu, oliko muita tulevaisuuden suunnitelmia?

Miksi Miia päätti sairaalassa jättää Villen yhdellä puhelinsoitolla, ilmoitusluontoisesti?

Minne unohtuivat ne pitkät "pystyimme puhumaan mistä vaan" -keskustelut?

Missä Ville oli sen Miian ekan sairaalaviikon? Miksi Miia vieraantui hänestä eropäätökseen saakka?

Tässä muutama kysymys mitkä artikkeli jätti avoimeksi.

Eikö Miia halunnut ja/tai toimittaja osannut kertoa koko tarinaa?

Ja vielä:

Oliko elämä enemmän suuria unelmia kuin hyvää yhteistä aikaa niitä kohden ponnistellen?

Puuttuiko pitkäjänteisyys tai arjensietokyky?

(Kaikista tekemisistä kerrottiin vain hieno ja toiveita täynnä oleva alku, sitten taas muutettiin.

Ja taas hehkutetaan uusia suunnitelmia - vaiettiinko vaikeuksista vai eikö niitä vain ollut?)

Kyllä tosirakkauteen mahtuvat ne vaikeudetkin, nehän vain "lujittavat yhteenkuuluvuutta" ja ehdottomasti kuuluvat hyvän draaman kaareen!

Tämä true story jäi (turhaan kaunistelluksi) torsoksi. Ikävä kyllä.

Miian ja Villen tarinassa olisi varmasti ollut aineksia parempaan.

Jokainen ihminen voi milloin tahansa päättää tappaa itsensä. Ei siinä minusta ole mitään ihmeellistä.

Noin siinä sitten käy, kun muija on joku hörhö ituhippi ja joka odottaa, että häntä pitää kohdella kuin kuningatarta. Miehen on vaikea kestää sellaista ja tuskinpa miestä kuitenkaan kohdeltiin kuin kuningasta. Liekö ollut vielä kommunistikin toi muija?

Tämä tarina on selkeästi tarina unelmasta.Tämän Miian unelma, sellaisena jollaiseksi heidän yhteiselonsa on hänen ajatuksissaan muotoutunut miehen kuoleman jälkeen. Hän haluaa uskoa tähän eikä siinä mitään pahaa ole. 

Itse kuolema ja ennen sitä tapahtuneet asiat jäävät pimentoon. Miksi Miia kertoo että mies teki itsarin äkkipikaistuksissaan? Siis jotakin tapahtui joka ajoi miehen tuohon tekoon ja oli ennenkin äkkipikaistuksissaan tehnyt juttuja niin ei se nyt niin auvoista se elämä sitten ollutkaan. 

Vierailija kirjoitti:

On ihan täysi harhaluulo että onnellinen parisuhde olisi joku pelastusrengas joka pelastaa ihmisen itsetuhoisilta ajatuksilta.

Jutusta jäi kyllä puuttumaan jotain oleellista, itsemurha ohitettiin jotenkin ohimennen.

Aiemmin hyvin itsetuhoisena ihmisenä minulle oli pelastus parisuhde ihmisen kanssa joka oikeasti oli läsnä ja halusi hoitaa asiat kuntoon. Mitä olen joidenkin kohtalotovereiden kanssa puhunut niin kyllä kumppani on tärkeässä asemassa.

Yleensä perheellinen mies tekee itse- tai perhemurhan kun on sössinyt raha-asiat kunnolla.

Vierailija kirjoitti:

Luin saman jutun ja ihmettelin asiaa myös. Juttu oli ihan epälooginen.

Mikä siinä oli vastoin sitä, mitä itsemurhaan kuolleiden elämästä tutkimusten perusteella tiedetään? Mikä siinä oli esim. IMS-87-tutkimusprojektin tutkimusten vastaista?

Vai valuuko sinulta kakkaa suupielestä, kun möliset että hyä parisuhe ei itemurha ei itemurha?

Miksi onnettomissa parisuhteissa olevat eivät kaikki tee itsemurhaa?

Minä olen onnellisessa parisuhteessa, mulla on todella hyvä puoliso ja rakastan  häntä äärettömän paljon, ja tiedän että hänkin rakastaa minua. Puhumme paljon asioista, meillä on syvä yhteys. En haluaisi ketään muuta, olemme olleet yhdesä yli 10 vuotta. Silti omien traumojeni  seurauksena olen kamppaillut masennuksen kanssa vuosia. Syvimmillä aallonpohjilla toivoin kuolemaa, haaveilin siitä. Rukoilin Jumalaa ottamaan minut pois. Itsemurhaan minusta ei onneksi kuitenkaan ollut, mutta ajattelin myös sitä ihan liikaa. En ajatellut että tuottaisin suunnatonta surua puolisolleni jota rakastin, vaan ajattelin että hän pääsisi minusta vapaaksi. Että hänellä olisi mahdollisuus löytää joku toinen, parempi. Masentunut ei todellakaan ajattele kuten terve ihminen. Ei hän tee itsemurhaa ajatellen muiden jäävän raskaan surun varjoon, elämän pysähtyen. Se itseinho saa ajattelemaan että muillakin olisi parempi ilman minua. Minäkin ajattelin että se olisi muille palvelus ja helpotus jos kuolisin. Jos olisin todella tehnyt itsemurhan, olisi hirveää jos kaikki olettaisivat että syy olisi ollut huonossa parisuhteessa. Kun en parempaa parisuhdetta olisi  voinut toivoa. Oman mieleni ongelmat olivat tuhoamassa minua ja meitäkin. Onneksi olen jo todella hyvässä vaiheessa toipumassa, en enää haaveile kuolemasta. Puolisoani rakastan edelleen.  

Vierailija kirjoitti:

Huumeet...

Jep, aika olennainen osa tarinasta jäänyt kertomatta.

Mulla on todella upea parisuhde ja olen siinä hyvin onnellinen. Mies kohtelee ihanasti ja kaikki hyvin, mutta olen samalla hyvin masentunut. Työrintamalla menee hyvin huonosti tällä hetkellä, sairastuin vakavasti ja entinen parisuhde edelleen kummittelee, enkä sen takia uskalla esim tehdä lapsia uudelle miehelle vaikka haluaisin. Pitkän tappelun jälkeen lapset jäivät asumaan eksälle ja kärsin siitä kovasti. Mietin joka päivä itsemurhaa.. elämä on hyvin rankkaa välillä, eikä hyvä parisuhde kaikkea pelasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huumeet...

Jep, aika olennainen osa tarinasta jäänyt kertomatta.

Miian kuva facebookissa missä istuvat sohvalla muistelemassa Villeä.. Tuon näköistä jengiä näen Mäkelänkadulla kulkemassa kohti Sininauhasäätiön tiloja 😕

Todella surullista. Ehkä mies oli sellainen ihminen, joka ei halunnut omilla ongelmillaan muita rasittaa ja ne jäivät sisälle mieltä painamaan. Lopulta taakka kasvoi sitten liian suureksi. Se tietysti vähän ihmetyttää miksi ei pystynyt mitään toisella puhumaan asiasta, mutta jos oli juuri se ajatus ettei halua rasittaa.

Itse tiedän yhden vähän samanlaisen tapauksen, mutta siinäkin mies oli kyllä ilmaissut läheisilleen, että on väsynyt ja voi huonosti. He eivät vaan tehneet asialle mitään tai yrittäneet tarpeeksi auttaa ja sitten olikin jo liian myöhäistä. Tiedän paljon tästä, kun hänen oma äitinsä on kertonut.

Mielestäni tarinasta välittyi paljon rivien välistä. Miia tapasi Villen vuonna 2009, jolloin Ville oli 28-vuotias. Suhteen alettua Ville opiskeli logistiikkainsinööriksi. Myöhemmin hän vaihtoi toiseen koulutukseen. Miia kuvailee, että hänellä ja Villellä oli "me vastaan muut" -asenne. Ville oli kiinnostunut kvanttifysiikasta, mutta opiskeli ammatikoulutuksia, jotka eivät joko työllistäneet tai niitä ei käyty loppuun.

Mielestäni nämä kaikki viittaavat siihen, että Ville kärsi pitkästä työttömyydestä ja siitä, että hänellä oli vaikeuksia löytää paikkaansa tässä yhteiskunnassa. Villeä saattoi vaivata suuri tyytymättömyys ja epäonnistumisen tunne. Sain kuvan miehestä, joka pohdiskelee paljon ja on älykäs, jonka myötä hän saattoi kokea maailmantuskaa ja pahaa oloa, varsinkin kun ei päässyt kanavoimaan omia kykyjään. Ehkä jopa kulminoitui masennukseksi, jota ei välttämättä tunnisetettu. Ei tämän tyyppiset ihmiset (olen itse tällainen myös) koe ihmeparantumista suhteen myötä, sillä sitä pohdintaa ja tietoisuutta saa mitenkään pois päältä.

Vierailija kirjoitti:

Taustalla tietysti voi olla mitä tahansa, mutta jutussa annettiin ensin ymmärtää, että kaikki oli hyvin. Yhtäkkiä sitten mies vain suutuksissaan teki itsemurhan, vaikka ei oikeasti sitä tarkoittanut.

Kummallinen muuten myös tuo halvaantuminen. Sekin tuntui tapahtuneen yhtäkkiä ilman kunnollista syytä. En ole vastaavasta tapahtumasta joskaan kuullut.

Samaa mieltä. Kokonaisuutena todella epäuskottava juttu. Tiedä sitten onko editoinnissa jätetty jotain pois vai eikö haastateltu ollut valmis kertomaan asioista kuitenkaan kuin hyvin kapean oman etunsa mukaisen kuvan. Joka tapauksessa surkea juttu, punainen lanka aivan hukassa ja juttu on kirjoitettu niin että herää lähinnä huoli haastateltava todellisuuden tajusta.

Vakavaa masennusta sairastavalle se, että "kaikki on niiin hyvin ja täydellisesti" voi olla jopa se viimeinen niitti. Kun kaikki Pitäisi olla hyvin ja juuri Täydellisesti, mutta Silti itse ei vain pysty iloitsemaan - päinvastoin. Silloin tuntee olonsa täydellisen huonoksi. Ahdistus vain kasvaa.

Arvuuttelija kirjoitti:

Ongelmat olivat jossain muualla kuin parisuhteessa? Velkoja, peli- tai huumeongelma jne...

Tai joku vakava (psyykkinen) sairaus?