Olen niin kateellinen muiden sukujouluista :(

Ap, vain saduissa vietetään ilosia, rauhallisia ja onnellisia sukujouluja. Ei niitä ole oikeassa elämässä. Oikeassa elämässä Miran lapset saa lahjavuoren kalliita lahjoja, Marian lapset vain pari lahjaa. Ella-täti juo liikaa viiniä ja on humalassa. Antin tekee mieli Miraa, veljensä vaimoa ja antaa sen näkyä parin lasillisen jälkeen. Äiti Malla raataa keittiössä ja isä Paavo hämyää pihalla jotta kestäisi paremmin koska oikeasti haluaisi vain pötkötellä sohvalla rankan työrupeaman jälkeen.

Joulusaunan jälkeen olisi ihana vetää vain pyjama päälle ja mennä avaamaan lahjat, mutta ei koska sukujoulu. Ykköset päälle ja istumaan fiininä pöytään. Puolet ruuista sellaisia mitä itse ei syö mutta esillä pitää olla koska suku niin vaatii.

Ei kiitos enää ikinä, kokeiltu on monena vuonna. Me sanouduimme irti perinteestä.

p.s. nimet muutettu

Sukujoulu...... kannattaa kadehtia tai sit ei.

Sukuun on tulee uusia sukulaisia ja menee saman verran. Aikuiset lapset eroavat, ottavat uuden, tulee 

uus perheitä jne..... Onhan se riemukasta. Kaikki erilaisia, monta päivää kimpassa , kyllä siinä aina tunnelma tiivistyy. 

Toiset valvovat puolille öin, toiset ovat aamuvirkkuja. Kuka syö mitäkin, toiset eivät voi syödä mitään

normaalia. 

Toiset ovat "tavoittamattomissa" netissä tai korvalaput korvilla, Jonkun ero on liian tuore, jonkun rakkaus roihuaa. Toisilla kiistaa lasten syömisistä. Murrosikäiselle ei saada mitää kuria.

Mummo keittiön hellan ja jääkaapin väliselle radalle juuttunut.

Tiskikone (kin) käy ylikierroksilla. Mutta Joulu on kerran vuodessa, ja nyt jo paremmalla puolella.

Toki kaikki riippuu siitä suvusta. Ymmärrän kyllä että kaikki sukujoulut eivät ole tarunhohtoista onnea. Mutta tiedän kyllä paljon sukujakin joissa hyvä rento meininki jouluna ja kaikilla kivaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja lisään vielä tähän että juhlapyhinä toki korostuu sekin ettei ole parisuhdetta.

.

Joo, todellakin. Sitä tuntee itsensä lähinnä kakkosluokan kansalaiseksi. Ja ahdistaa kun ihmiset kyselee, a että "no mitäs teette jouluna/muuna juhlapyhänä". No ihan vaan ollaan keskenämme kotona :(

Ap

Juu juuri näin. Ajatella että vielä nykypäivänä tulee sellainen luuserifiilis siitä että vuodesta toiseen on ilman parisuhdetta ja kaiken tekee ilman sitä toista aikuista.

Se vielä, että olen lapsena kyllä kokenut sukujoulut ja tiedän että ne ei ole välttämättä niin idyllisiä miltä näyttää. Meillä ainakin oli alkoholinhuuruisia, lopulta aikuiset riiteli ja lapset itki. Mutta se kateus tuleekin siitä että toisilla näyttää olevan niin harmonista ja kaunista ja rakastavaa.

Vanhemmat ovat jo kuolleet; heidän aikana olisi jonkinlaista sukujoulua voinut ajatella, mutta nyt esim. sisarusten kesken: ei helvetti!

Yksi veli on mielenterveyspotilas ja kylän juorukunkku, toisen veljen vaimo on hullu ja puuttuu kaikkien asioihin yksityiskohtaisesti, sisko on uskovainen pöhkö ja pirun kapea ajatuksiltaan.

Ei, ei ja ei. Oma perhe ja vaimon vanhemmat riittää.

Sukujoulu on paras kun sitä kestää pari tuntia :)

No meillä oli aidosti ihana ja hauska sukujoulu. On kaunista, kristallilasit ja hopeiset aterimet, joululaulut soi ja ihmiset nauttivat yhdessäolosta. Ja kun kukaan ei pingota, niin rento meininkin takaa hyvän fiiliksen. Ollaan yhdessä salissa, jutellaan, nauretaan, juodaan kuohuviiniä ja glögiä. Ja olen tosi kiitollinen että näin on, tiedän että se on harvojen etuoikeus. 

Ja pitää vielä lisätä että meille kotiin kutsuttiin myös yksi yksinäinen (ei sukulainen) vanhus, joka muuten olisi ollut yksin joulun. Hän nautti suuresti ja nauroi meidän muiden mukana. Kannattaa itse olla myös aktiivinen ja kasata se perhe, jos sitä ei ole.