Jos joku väittää, että elämä oli tyhjää ennen lasten hankkimista, hänellä on ollut kyllä todella säälittävä elämä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joopa joo, sinähän sen lapsettomana "tiedät".... not.

Lapseton ei voi tietää, rikastuttavatko lapset elämää, mutta toki hän voi kokea elämänsä täysin tyydyttäväksi ilman lapsiakin. Itse olen ainakin pärjännyt oikein hyvin ilman lapsia 50-vuotiaaksi asti.

Munä tiedän, että lapset eivät rikastuttaisi omaa elämääni, ja se riittää. Muiden asiat eivät kiinnosta.

Hehheh "Minä tiedän" mutta kun sinä et tiedä kun sinulla ei ole lapsia... Jokainen perheellinen on ollut lapseton joskus ja voi konkreettisesti vertailla kumpi elämä sopii paremmin, mutta lapseton ei voi sitä koskaan tehdä joten turha inttää... Mutta jos kokee niin, ettei lapset sovi omaan elämäntyyliin niin en missään nimessä suosittele niitä hankkimaan! Lapset ansaitsevat rakastavan perheen ja kodin. Lapsella on oikeus rakastaviin ja välittäviin vanhempiin.

Vierailija kirjoitti:

Kapeakatseisen ajatuksia.

Joku rakastaa matkustelua, juhlimista, ystävien kanssa hengailua yms. Itse taas koin noista asioista tyhjyyttä, sellaista etten saa niistä iloa.

Lapsen kanssa elämistä olen taas rakastanut alusta asti. Heti hänen synnyttyään tiesin, että tämä on se minulle sopiva elämismalli, eli lapsiperhe-elämä.

Jollakulla taas asia päinvastoin, ja kolmannella jokin ihan muu juttu.

Samat tuntemukset.

En nyt lukenut ketjua, mutta lisään oman vastaukseni.

Ei elämäni ollut tyhjää ennen lapsia, se oli rikasta ja mielekästä.

Lapseni syntyessä minä myös synnyin äidiksi. Elämästäni tuli täysin uudella tavalla rikasta ja mielekästä; tavalla jota en osannut ollenkaan odottaakaan. 

Lapseni ovat jo aikuisia, edelleen elämäni on rikasta ja mielekästä. Monin tavoin.

Että näin mulla. Ehkä aloittajaa vaivaa jotenkin tämä kysymys? Kun ei tiedä mitä se sitten lasten kanssa olisi. Ei ole pakko, ei tarvitse. Itse olen todella onnellinen että päätin lapset hankkia ja että niitä myös sitten onneksi sattui tulemaan - vaikka nuorena aikuisena ajattelin etten moisia hanki tähän ylikansoitettuun maailmaan. Rakastan noita omiani niin että sattuu, ja kun ajattelenkin mistä kaikesta olisin jäänyt elämässäni paitsi jos ei heitä olisi, niin hirvittää - tosin sitä ei tiedä surra mitä ei ole ollut, joten ehkä voisin olla onnellinen siinäkin tapauksessa. Itseni tuntien luultavasti olisin. Toiset ne ei ole onnellisia koskaan vaikka asiat olisi miten ja toiset ne sitten osaa sen onnensa elää ja ottaa lähes tilanteessa missä tahansa. Ehkä itse kuulun näihin joilla on lasi aina vähintään puoliksi täynnä, ilma on sopiva ja asiat enimmäkseen pruukaavat olla hyvällä tolalla.

Sä et tiedä mitään. Mulla oli kyllä menoa ja meininkiä ennen lapsia, opiskelin, kiersin maailmaa ja koin ihmeellisiä asioita. Mutta voin sanoa että lapsen saaminen päihitti kaiken kokemani ja elämäni ei ole koskaan ollut näin hyvää eli siinä mielessä elämä oli tyhjää ennen lasta.

Vierailija kirjoitti:

Elämä ennen lapsia on rikasta ja mielekästä. Oma elämä päättyy lapsiin, eikä sitä saa koskaan takaisin.

blaa blaa blaa

Olet vain tietämätön.

Perheellisillä on näkemys sekä ajasta ennen lapsia ja lasten hankkimisen jälkeen.

Lapsetton on tiedoiltaan vielä vajaa, eikä voi muodostaa asiasta realistista mielipidettä.

Ainakin mun kohdallani aloittaja on oikeassa. Vasta viiskymppisenä pääsin yli sadan tonnin vuosituloille. Ennen lapsia eli opiskelijana elämäni oli aika köyhää. Mutta siihen väliin jäi kivasti neljännesvuosisata tehdä lapset ja kasvattaa heidät aikuisiksi.