Jos joku väittää, että elämä oli tyhjää ennen lasten hankkimista, hänellä on ollut kyllä todella säälittävä elämä
Elämä ennen lapsia on rikasta ja mielekästä. Oma elämä päättyy lapsiin, eikä sitä saa koskaan takaisin.
Kommentit (26)
Joopa joo, sinähän sen lapsettomana "tiedät".... not.
Ensimmäisenä vastaamassa tämä palstavelahullu, jonka mielestä tänne kirjoittaa vain yksi vapaaehtoisesti lapseton käyttäjä. Näin siitäkin huolimatta, että sinkuista melkein joka kolmas ei halua ollenkaan lapsia...
Ap älä puhu asiasta, josta et mitään tiedä 😂
Kaikki, joilla on lapsia, tietävät aloituksen todeksi.
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisenä vastaamassa tämä palstavelahullu, jonka mielestä tänne kirjoittaa vain yksi vapaaehtoisesti lapseton käyttäjä. Näin siitäkin huolimatta, että sinkuista melkein joka kolmas ei halua ollenkaan lapsia...
Ja sitten he vauvapalstailevat 😂
Mun elämä on köyhää nyt kun on lapsia. Ei yhteistä aikaa puolison kanssa, en edes näe häntä kuin viikonloppuisin(silloinkin lähinä vittuilee), seksiä ei saa, omaakaan aikaa ei ole kun nuo muksut vinkuu koko ajan lahkeessa. Perkele. Emmä tän takia itelleni naista hommannu. Olen itsekäs joo. Mutta saisin onnea siitä että kokisin että mullakin oisi jotain(muutakin kuin harrastus). Muija ei edes halua muuttaa mitään, eli parantaa asioita. Taidan potkia helevettiin tuollaisen.
Vierailija kirjoitti:
Joopa joo, sinähän sen lapsettomana "tiedät".... not.
Lapseton ei voi tietää, rikastuttavatko lapset elämää, mutta toki hän voi kokea elämänsä täysin tyydyttäväksi ilman lapsiakin. Itse olen ainakin pärjännyt oikein hyvin ilman lapsia 50-vuotiaaksi asti.
Kapeakatseisen ajatuksia.
Joku rakastaa matkustelua, juhlimista, ystävien kanssa hengailua yms. Itse taas koin noista asioista tyhjyyttä, sellaista etten saa niistä iloa.
Lapsen kanssa elämistä olen taas rakastanut alusta asti. Heti hänen synnyttyään tiesin, että tämä on se minulle sopiva elämismalli, eli lapsiperhe-elämä.
Jollakulla taas asia päinvastoin, ja kolmannella jokin ihan muu juttu.
Onpa todella surullista, että sinulla ei perhe-elämä ole tuonut elämään lisää sisältöä. En ole omassa lähipiirissäni kohdannut tällaista, joten olisi mielenkiintoista kuulla millaista elämäsi oli ennen lapsia ja millaista se on nyt? Minkä ikäiset lapset sinulla on? Miksi koet, että juuri lasten takia elämäsi sisältö väheni?
Minun elämäni oli kyllä vauhdikasta ja monipuolista ja tosi hauskaa ennen lapsiakin, mutta silti nyt jälkikäteen mietittynä se oli myös omalla tavallaan tyhjää ja merkityksetöntä. Vasta nyt lasten jälkeen elämä on saanut juuri sitä syvyyttä ja todellista merkitystä, ja nykyiset onnentunteet verrattuna aikaisempiin ovat moninkertaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joopa joo, sinähän sen lapsettomana "tiedät".... not.
Lapseton ei voi tietää, rikastuttavatko lapset elämää, mutta toki hän voi kokea elämänsä täysin tyydyttäväksi ilman lapsiakin. Itse olen ainakin pärjännyt oikein hyvin ilman lapsia 50-vuotiaaksi asti.
Munä tiedän, että lapset eivät rikastuttaisi omaa elämääni, ja se riittää. Muiden asiat eivät kiinnosta.
Ei ollut tyhjää mutta erilaista.
Samoja asioita teen edelleen, mutta sovelletusti. Joskus on hankalaa, joskus asiat taas sujuu helposti. Elämä vaatii enemmän suunnittelua ja sopimista kuin ennen.
En vaihtaisi nykyistä elämääni entiseen, rakastan tytärtäni enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joopa joo, sinähän sen lapsettomana "tiedät".... not.
Lapseton ei voi tietää, rikastuttavatko lapset elämää, mutta toki hän voi kokea elämänsä täysin tyydyttäväksi ilman lapsiakin. Itse olen ainakin pärjännyt oikein hyvin ilman lapsia 50-vuotiaaksi asti.
Munä tiedän, että lapset eivät rikastuttaisi omaa elämääni, ja se riittää. Muiden asiat eivät kiinnosta.
Totta, mutta sillon olet jäävi kommentoimaan muiden elämää.
olen kanssasi samaa mieltä ap, ihanaa kun saa tehdä mitä haluaa!
Toisilla on, toisilla ei. Ei minullakaan ole lapsia, ja tykkään elämästäni juuri tällaisena, mutta olet ääliö jos luulet, että kaikki ihmiset ovat samanlaisia.
Vierailija kirjoitti:
Onpa todella surullista, että sinulla ei perhe-elämä ole tuonut elämään lisää sisältöä. En ole omassa lähipiirissäni kohdannut tällaista, joten olisi mielenkiintoista kuulla millaista elämäsi oli ennen lapsia ja millaista se on nyt? Minkä ikäiset lapset sinulla on? Miksi koet, että juuri lasten takia elämäsi sisältö väheni?
Minun elämäni oli kyllä vauhdikasta ja monipuolista ja tosi hauskaa ennen lapsiakin, mutta silti nyt jälkikäteen mietittynä se oli myös omalla tavallaan tyhjää ja merkityksetöntä. Vasta nyt lasten jälkeen elämä on saanut juuri sitä syvyyttä ja todellista merkitystä, ja nykyiset onnentunteet verrattuna aikaisempiin ovat moninkertaisia.
Sai tehdä töitä päänsä tainnoksiin mihin aikaan vuorokaudesta tahansa, sai harrastaa, sai syödä ulkona, sai matkustella, sai nähdä kavereita, sai kehittää itseään, sai elää mielekästä elämää joka ikinen päivä ja sekunti, vaikka joskus olisikin ollut raskasta. Sai nähdä miestä ja olla hänen kanssaan. Nyt kaiken on menettänyt eikä yksikään päivä ole mielekäs eikä rikas, eikä tule olemaan koko elämän aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joopa joo, sinähän sen lapsettomana "tiedät".... not.
Lapseton ei voi tietää, rikastuttavatko lapset elämää, mutta toki hän voi kokea elämänsä täysin tyydyttäväksi ilman lapsiakin. Itse olen ainakin pärjännyt oikein hyvin ilman lapsia 50-vuotiaaksi asti.
Munä tiedän, että lapset eivät rikastuttaisi omaa elämääni, ja se riittää. Muiden asiat eivät kiinnosta.
Totta, mutta sillon olet jäävi kommentoimaan muiden elämää.
Kerrotko, missä olen kommentoinut muiden elämää. Juurihan sanoin, etteivät toisten asiat kiinnosta!!
Aloitus on todellinen malliesimerkki palstan tasosta, mutta joku totuuden siemen siinä piilee.
Mun ainaki on vaikea ymmärtää, että joku ei "keksi tekemistä" ja sen vuoksi on pakko tehdä lapsia. Maailmassa on niin paljon upeita asioita nähtävänä ja tehtävänä, että ei siihen se muutama kymmenen vuotta, jonka ihminen on toimintakykyinen, riitä millään.
Mä haluaisin matkustella, opiskella kieliä, opetella piirtämään ja soittamaan jotakin instrumenttia, omistaa hevosen ja koiria ja harrastaa niitten kanssa, käydä festareilla ja keikoilla, lähteä Australiaan omenoita poimimaan, laulaa karaokea Japanissa, tehdä väitöskirjan ja olla alani huippututkija, tehdä paljon töitä ja tienata hyvin, lahjoittaa hyväntekeväisyyteen, opetella lymilautailemaan ja sukeltamaan, haluaisin oppia ompelemaan vaatteita ja vaeltaa yksin Lapissa jne jne.
Käytännössä aika ja rahat riittävät töihin, kahteen harrastukseen ja 1-2 ulkomaanmatkaan vuodessa. Ja olen pian jo 40. Jos tähän tekisi lapsen niin ne harrastuksetkin täytyisi lopettaa ja töitä vähentää ja muuttaa perheasuntoon kauas keskustasta, elämästä tulisi sitä tasaisen tappavaa arkea vailla mitään valopilkkuja tai intohimoa.
Tietty jos olisin varakkaasta suvusta, olisi mahdollista reissata ja harrastaa ja kokea elämyksiä, vaikka olisikin lapsi. Monet aina näissä ketjuissa kertovat, kuinka he kyllä käyvät Pariisissa ja Kambodzan matkoilla lapsen kanssa. Ilmeisesti ymmärtämättä, että se lapseen menevä n. 10000eur/vuosi on monelle sellainen taloudellinen ponnistus, että se todella rajoittaa elämää merkittävästi.
Elämäni ei ollut tyhjää ennen lapsia, mutta ei se oma elämä lapsien myötä mihinkään myöskään kadonnut. Ikävää jos elämänsä kokee jossain vaiheessa tyhjäksi tai menetetyksi, oli lapsia tai ei.
Voi miten katkeraa ja lapsellista väittelyä."Määpä oon onnellisempi ku sää ikinä koskaan tuut olemaan!!!!!!!"Voi veljet, kasvakaa aikuisiksi.Ja oli lapsia tai ei niin onnellisuuteen vaikuttaa monimuukin asia.Terveys, työ, raha, rakkaus, ihmissuhteet ym.ym.ja elämässä tulee meille kaikille asioita joihin emme voi itse vaikuttaa.Onni on vain tässä hetkessä.Tulevasta ei tiedä lapsellinen eikä lapseton.
Joojoo, menes nyt palstavela ottamaan lääkkeesi ja lopeta kiukuttelu.