Tuttavaperheiden joulukuvia katsellessa tulee mieleen

Vahva sama. Jouluna oikein korostuu, miten vanhemmuudessa ei ole mitään hyviä puolia.

Aijaa. Itse eilen kun katselin tyttäreni iloa hänen avatessaan paketteja mietin mitä ihmettä tekisin ilman häntä ja kuinka toista voi edes rakastaa niin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vahva sama. Jouluna oikein korostuu, miten vanhemmuudessa ei ole mitään hyviä puolia.

Jouluna oikein korostuu, miten ihanaa on, kun on kaksi elämässään hyvin pärjännyttä lasta ja kaikkiaan kuusi lastenlasta.

Molemmissa on omat hyvät puolensa. Itse en vaihtaisi perhe-elämää lapsettomuuteen mistään hinnasta vaikka se välillä raskasta onkin.

Varsin kiinnostavaa.

Hassua miten erilaisia kaikki olemme:)

Me vietimme joulua suvun kanssa, oli ihanaa nähdä sisaruksia ka serkkuja. Lapsilla oli mukavaa kun oli niin paljon kavereita.. mummo ja pappa nauttivat..

Meitä oli paikalla 19 aikuista ja lapsia 15 ja meno sen mukaista. Tiedän että joku pitäisi meidän joulua ihan hirveänä mutta me nautimme:)

Muuten ihan hyvä ajatus ja lapsettomuus sopii Sinulle. Mutta ei meillä ole mitään helvettiä vaikka lapsia onkin puoli tusinaa. Me taas näkisimme elämämme paljon tyhjenpänä ilman lapsia ja elämästä puuttuisi iso osa. Olen kiitollinen siitä että olemme toimineet tunteella ja ehkäisy on toiminut hyvin silloin kun olemme pitäneet taukoa lapsen saannissa.

Joo. Minäkin osallistuin vanhapiikatädin roolissa perhejouluun. Huutoa ja melskettä, hirveää vonkaamista "milloin saa avata lahjat " , tyytymättömyyttä saatuihin lahjoihin ja valitusta miten jouluruoka on pahaa

Taidanpa viettää taas ensi vuonna rauhallisen joulun hyvän kirjan, joululaulujen ja suklaarasian kanssa.

Miksi ihmisten täytyy jatkuvasti vertailla omaa elämäänsä muihin niin kauheasti? Itse olen lapseton, mutta katsellessani perheellisten postauksia, pystyn ymmärtämään syyt ja onnenhetket, miksi ovat sellaisen elämän valinneet. Ihmiset ovat erilaisia, turha meitä on samaan muottiin yrittää ängetä. Itse olen tyytyväisempi näin, eikä sitä tarvitse kellekään todistella, eikä siitä tarvitse mitään vastakkainasettelua rakennella, jos joku valitsee elää elämäänsä toisin kuin itse.

apset on erilaisia. Meijän muksut on ihania kun taas veljelläni on vain kauhukakaroita.

Juuri samoja ajatuksia on ollut. Nyt jo neljänkympin ylittäneenä on todella hyvä mieli että ei siihen lapsihössötykseen lähdetty. Ei se ole millään tavalla meiltä pois jos lapselliset olostaan nauttivat mutta aikoinaan ihmetytti kovasti se joulukylään pyytely tyyliin "Kun teillä on niin yksinäistä siellä kahdestaan" :D

Taas saadaan viettää rauhallinen hiljainen ja seesteinen joulu. Kissa kehrää ja takassa palaa tuli. Kukaan ei kilju, itke, valita jostain tai vingu jotain. Puhumattakaan niistä hirveistä joululauluista, tontuista ja uskonnollisesta paskasta jota joulun mukana pakkosyötetään lapsiparoille.

Aika aikansa kutakin. Ihanaa lapsettomien vuosien jälkeen nautti perhe elämästä, en toki haluaisi vaihtaa pois niitäkään vuosia ja jouluja kun lapsia ei vielä ollut.

Vierailija kirjoitti:

Taas saadaan viettää rauhallinen hiljainen ja seesteinen joulu. Kissa kehrää ja takassa palaa tuli. Kukaan ei kilju, itke, valita jostain tai vingu jotain. Puhumattakaan niistä hirveistä joululauluista, tontuista ja uskonnollisesta paskasta jota joulun mukana pakkosyötetään lapsiparoille.

Meillä myös on hyvin seesteistä ei lapset kilju tai itke eikä vingu. Tonttuja ei ole näkynyt, kissoja kyllä ja toki noita lapsiakin välillä.

Vierailija kirjoitti:

Vahva sama. Jouluna oikein korostuu, miten vanhemmuudessa ei ole mitään hyviä puolia.

Ne hyvät puolet eivät vain näy ulospäin. Mutta hyvä jos olette onnellisia ilman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vahva sama. Jouluna oikein korostuu, miten vanhemmuudessa ei ole mitään hyviä puolia.

Ne hyvät puolet eivät vain näy ulospäin. Mutta hyvä jos olette onnellisia ilman.

Ei lapsiperhe-elämässä ole hyviä puolia.

Ekat vuodet ovat toki välillä rankkoja, mutta nyt kahden teinin äitinä on jo ihan toisenlaista. Mulla on kaksi ihanaa, fiksua nuorta, joiden kanssa jutellaan ja tehdään asioita. Välillä tulevat kylkeen halittaviksi onneksi vielä.

Ihmisen elämässä lapsuus on lyhyt aika. Kun puhutaan lasten saamisesta ja perheen perustamisesta, ajatellaan yleensä pikkulapsiaikaa. Lasten saamisessa on kyse paljon pidemmästä ajanjaksosta elämässä. Itse kokisin elämäni köyhemmäksi ilman jälkikasvua. Olenkin perhekeskeinen ihminen.

Mitä niin iljettävää ap näit niissä perhejoulukuvissa, että päädyit moiseen ajatusketjuun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vahva sama. Jouluna oikein korostuu, miten vanhemmuudessa ei ole mitään hyviä puolia.

Jouluna oikein korostuu, miten ihanaa on, kun on kaksi elämässään hyvin pärjännyttä lasta ja kaikkiaan kuusi lastenlasta.

Mitä jos ne ei ois pärjänneet? Olisiko ovi joulupöytään sulkeutunut?

Itse taas olen katkera, kun en saanut lapsia. Enkä viitsi pettää itseäni kuvittelemalla mitään lapsiperhehelvettejä, koska se nyt ei ole mikään automaatio.

Ymmärrän, että lapsiperhe-elämä ei ole kaikille, eikä Suomenkaltaisessa maassa onneksi tarvitsekaan olla vaan annetaan kaikkien kukkien kukkia. Siihen pitää kyllä puuttua, että ainoastaan lapseton kutsuu tätä elämää helvetiksi, sitä rakkautta ja iloa kun ei pysty kuvittelemaan, jos ei sitä ole kokenut.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, että lapsiperhe-elämä ei ole kaikille, eikä Suomenkaltaisessa maassa onneksi tarvitsekaan olla vaan annetaan kaikkien kukkien kukkia. Siihen pitää kyllä puuttua, että ainoastaan lapseton kutsuu tätä elämää helvetiksi, sitä rakkautta ja iloa kun ei pysty kuvittelemaan, jos ei sitä ole kokenut.

Helvettiähän se on, kun joutuu elämään elämää, joka ei ole ollenkaan itsen näköistä. Ei sillä rakkauden ja ilon kanssa ole mitään tekemistä.