Tietokoneanimointi pilasi piirroselokuvat
Tunnelma on jotain aivan muuta tai sitä ei ole.
Muutenkin nykyleffoissa hirveästi turhaa melua ja kohkaamista. Se nyt vain ei ole hauskaa vaan todella rasittavaa.
Myös musiikki oli aivan toista (parempaa) vanhoissa Disney-elokuvissa.
Kommentit (60)
Faktahan tuo on. Nykyanimaatiot tulevat putkesta, ja jonkinlaiset automaatit niitä nykyään kai tekevät. Täysin hengetöntä mekastelua.
Vierailija kirjoitti:
Juu. Samaa mietin taas eilen, kun katsoin Lumiukko-elokuvan jälkeen sen Lumiukko ja koira -elokuvan. Ihan eri tunnelma ja se tietynlainen herkkyys ja kauneus puuttuu. Mutta toisaalta lapset tuntuivat nauttivan enemmän siitä uudemmasta tyylistä. Tietysti ovat siihen tottuneet.
Älä tuo nyt sitä helwetin Lumiukkoa tähän, se on paskaa. Ap tarkoitti takuulla Disneyn kulta-aikojen animaatioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu. Samaa mietin taas eilen, kun katsoin Lumiukko-elokuvan jälkeen sen Lumiukko ja koira -elokuvan. Ihan eri tunnelma ja se tietynlainen herkkyys ja kauneus puuttuu. Mutta toisaalta lapset tuntuivat nauttivan enemmän siitä uudemmasta tyylistä. Tietysti ovat siihen tottuneet.
Älä tuo nyt sitä helwetin Lumiukkoa tähän, se on paskaa. Ap tarkoitti takuulla Disneyn kulta-aikojen animaatioita.
No anteeksi. Tuo oli vain minusta hyvä esimerkki tähän, kun on kyse lähes samasta elokuvasta ja kontrasti on kuitenkin niin helposti havaittavissa, vaikka onkin yritetty tehdä sitä vanhaa tyyliä mukaillen. Se, mitä mieltä sinä olet näistä elokuvista ei nyt oikeastaan liity tähän.
Olen itse 3d graafikko ja täysin samaa mieltä kanssasi. Nykyiset työkalut on monella tavalla hienompia ja joustavampia tuotannon kannalta, mutta niihin on vaikea saada samaa luonnetta ja ilmaisua kuin vanhoissa piirretyissä oli. Toimintaelokuvissa taas efektit ovat liian monimutkaisia. Aivot ei kerkeä käsitellä yksityiskohtia ja niistä tulee vain mössöä.
Ja uudet animaatiot on todella räikeän värisiä!
Vierailija kirjoitti:
Ja uudet animaatiot on todella räikeän värisiä!
Tai sitten todella synkkiä.
3D-animaatio on eri asia kuin tietokoneanimaatio. Toki tietokoneella onnistuu vanhanmallistenkin 2D-piirrettyjen teko.
Kohkaaminen ja muu ADHD-perseily on ongelma oikeassakin elokuvissa ja se ei liity tietokoneisiin mitenkään, vaan typeriin käsikirjoittajiin tai kuka nyt loppupeleissä onkaan vastuussa käsikirjoituksen tasosta.
Vierailija kirjoitti:
3D-animaatio on eri asia kuin tietokoneanimaatio. Toki tietokoneella onnistuu vanhanmallistenkin 2D-piirrettyjen teko.
Kohkaaminen ja muu ADHD-perseily on ongelma oikeassakin elokuvissa ja se ei liity tietokoneisiin mitenkään, vaan typeriin käsikirjoittajiin tai kuka nyt loppupeleissä onkaan vastuussa käsikirjoituksen tasosta.
Liittyy nimenomaan, koska kaikenlainen efekti- ym. editointikikkailu tietokoneella on nykyään poskettoman halpaa ja helppoa. Ja animoinnista ylipäätään on tullut massatuotantoa, oli sitten 3d tai ei.
Itseäni tympivät myös nykyajan lelukaupat BR etunenässä. Siellä näyttää HIRVEÄLTÄ. Värikästä, muovista sekasotkua vailla sielua.
Leijonakuningas on suosikkini ikuisesti <3 piirrosjälki, tarina ja ennen kaikkea Hans Zimmerin musiikki ovat riipaisevan kauniita!
Kaunotar ja hirviö siitä ei paremmaksi lasten elokuva mene. Tämän pystyy myös katsomaan aikuinen ihminen. Vanhoissa lasten elokuvissa oli aina kunnon tarina ja opetus, moraalinen opetus. Niissä näytettiin myös paljon vahvoja tunteita mikä kasvatti lasta ja lapsen tunne-elämää.
Minusta jokaisen lapsen pitäisi nähdä kaunotar ja hirviö elokuva, elokuva missä killttinainen antaa killttimiehelle mahdollisuuden ja parantaa tämän rakkaudella (hirviön). Gastonhan on se jånnåmies.
Just samaa mietittiin eilen miehen kanssa, kun katsottiin Samu Sirkkaa. Ne vanhat Disney-klipit... pelkkää joulun taikaa! Sen sijaan lopussa tulevat uudemmat piirrosklipit olivat jotenkin kliinisiä.
Vierailija kirjoitti:
Juu. Samaa mietin taas eilen, kun katsoin Lumiukko-elokuvan jälkeen sen Lumiukko ja koira -elokuvan. Ihan eri tunnelma ja se tietynlainen herkkyys ja kauneus puuttuu. Mutta toisaalta lapset tuntuivat nauttivan enemmän siitä uudemmasta tyylistä. Tietysti ovat siihen tottuneet.
Minun lapseni ovat myös kasvaneet tänä tietokoneanimaatiokautena ja tottuneet niihin, mutta tyttäreni suosikkielokuviksi nousivat siinä 4-5-vuotiaana vanhat klassikot Kaunotar ja Kulkuri sekä Pinokkio ja tykkäsi poikakin niistä. En ihmettele miksi. On se tunnelma kuvineen ja musiikkeineen jotain niin vetoavaa varsinkin verrattuna näihin nykyisiin.
Vaimoni mielestä Pinokkiot ja Lumikit olivat lapsille liian pahoja kuvia, mutta onneksi lapseni olivat toista mieltä. Toki heille tämä nykyräimekin uppoaa. Itse ei kyllä tarvitse nauliintua telkkarin ääreen näiden uusien tekeleiden vuoksi.
Parhaat animaatiot on nykyäänkin ihan tekniikasta riippumatta loistavia. Kyse on kuten aina juonesta, käsikirjoituksesta, musiikista ja ohjauksesta ja ääninäyttelystä eikä niinkään käytetystä tekniikasta.
Nykyajan surkeammat kohellusanimaatiot eivät sitten hirveästi säväytä. Ennen surkeatkin tehtiin piirtämällä muttei niissä muuten ollut sen enempää kehumista. Toisaalta ennen animointi oli niin kallista että harva teki täyspitkiä joten entisajat pitkät animaatiot taitavat olla keskimäärin parempilaatuisia. Lyhyissä animaatioissa löytyy sitten kaikenlaista.
Vierailija kirjoitti:
Leijonakuningas on suosikkini ikuisesti <3 piirrosjälki, tarina ja ennen kaikkea Hans Zimmerin musiikki ovat riipaisevan kauniita!
Leijonakuningas on tietokoneella tehty.
Nykypäivän piirrettyjen tyyli on omaan silmääni jotenkin aivan kamalaa. Eilen sattui TV olemaan joskus iltapäivän tunteina auki Nelosella, ja huomasin, kun sieltä tuli Ankronikka -sarja, joka oli nykyaikaisettu. Muistin sitten sen, kun lapsena katsoin alkuperäistä versiota ja tämän nykyaikaisen version piirrosjälki oli omaan silmääni ihan kamalaa. Katsokaapa tämän sarjan eroja.
Alkuperäinen:
Uusi:
Kyllä on uuden piirrosjälki paljon huonompaa kuin alkuperäinen. Näkyy pikkuankoillakin olevan mm. kauhean läskit päät.
Ajatelkaa jos animelle käy joskus samoin O_o
Juu. Samaa mietin taas eilen, kun katsoin Lumiukko-elokuvan jälkeen sen Lumiukko ja koira -elokuvan. Ihan eri tunnelma ja se tietynlainen herkkyys ja kauneus puuttuu. Mutta toisaalta lapset tuntuivat nauttivan enemmän siitä uudemmasta tyylistä. Tietysti ovat siihen tottuneet.