G: mikä yllätti eniten raskaudessa, synnytyksessä, äitiydessä?

Ajattelin, että ei kiinnosta minua, kun äitini sai pitkittyneen synnytyksen tuloksena keisarinleikkauksen. Kummallista: juuri niin minullekin kävi.

a) Alkuraskauden pahoinvointi, kun se ei tosiaan ollu vaan aamuisin, vaan ihan koko päivän. Ja samoin väsymys alkuraskaudessa. Muuten oli tosi helppo raskaus ja olin vaan niin onnellinen :)

b) Mulla meni vedet jo kotona, ja ihmettelin, kun mut käskettiin viä sairaalasta takasin kotiin. Onneks en menny, ei oltas keritty takasin sairaalaan.

Ja että sitä vettä tuli koko ajan ja niin PALJON!

Ja en tosiaan tienny, että ponnistaminen tuntuu ihan siltä kun kakkais! c) Tää onkin yllättävän helppoo ja luonnollista. Ja on jotekin ihan outoo vieläkin, kun rakastaa toista maailman eniten. Eikä meinaa aina vieläkään tajuta, että toi pieni tyttönen on mun ihan ikioma! (tyttö jo 10kk)



Kaikille neuvoksi, että kannattaa nauttia vauvasta ihan täysillä. Ei oo kiire siivoon kotia ja laihduttaan. Muista katsella vauvaa paljon sillonkin kun se nukkuu;se rauhottaa tosi paljon.

Äläkä ota kaikkien neuvoja ihan tosissaan; tiedät ite parhaiten mikä sun vauvalle ja sulle sopii. Mutta muista kysyä kokeneemmilta jos jokin asia askarruttaa.

Eli ennen kaikkea: Nauti vauva-ajasta!

Vierailija:

Hei, täällä kun on varmaan enemmänkin raskaanolevia ja/tai äitejä, ihan mielenkiinnosta kysyisin,

mikä yllätti eniten

a) raskausaikana

b) synnytyksessä tai vauvan elämän ensihetkinä

c) ylipäänsä siinä, että olet nyt äiti

Mitä et osannut odottaa, tai odotit mutta tulikin paljon enemmän/vähemmän? Tunteita, ajatuksia, käyttännön seikkoja?

Kiitos vastaajille!

t. vielä toistaiseksi lapseton

A: Minut yllätti eniten se, että tuli ylipäänsä raskaaksi. Kolme koeputkihoitoa oli epäonnistunut. Sitten yllätti se, että odotin kaksosia. Raskauden puolivälissä yllätyin negatiivisesti kun huomasin, että kaksosraskaus on todellakin, ihan oikeasti, riskiraskaus. Ongelmia oli niin paljon.

B: Se yllätti kuinka rauhallisesti otin sen, että vauvat syntyivät pieninä keskosena ja joutuivat olemaan viikkoja keskolassa. Selvisimme keskola-ajasta yllättävän hyvin.

C: Olen yllättynyt siitä, miten helppoa meidän kaksosten kanssa on loppujen lopuksi ollut. Kaikki on ollut niin ihanaa ja lapset NIIN RAKKAITA!!!

ja kukaan ei sanonut siitä sanakaan, ei valmennuksessa ei neuvolassa jne.

-väsymys

-rinnat rikki, tulehdus

-alapää hajalla

-alapään ulkonäkö

-jälkivuodon pituus

lähes kahdeksan vuotta sitten minua ihmetytti se VALTAVA rakkauden määrä tuota lasta kohtaan. Siis kertakaikkiaan se ÄIDINRAKKAUS yllätti. Silloin ymmärsin sanonnan, että rakastaa toista niin, että voisi vaikka kuolla hänen puolestaan ja näin todella tunnen lapsiani kohtaan.

kuulee puhuttavan. Myös se yllätti, kuinka vähän lapsen saaminen muutti elämää. Ei se ollut mikään iso järisyttävä mullistus, vaan ihana, äärimmäisen rakas lisä jo ennestäänkin onnelliseen elämäämme.

-se että huonovointisuus kestikin 3 kk:n sijaan 4 kk:tta.



-huono olo oli 24/7, eikä vain aamuisin...



-että huonoon oloon kuului myös jumalaton väsymys, oli vaikea kävellä eteenpäin



- se, että parasta ja keveintä aikaa mulle on ollut raskauteni loppuaika, juuri tämä viimeinen kolmannes. parasta aikaa ei siis ollut usein kehuttu 2. kolmannes vaan ihan tämä viimeinen.



- voi selvitä ilman liikakiloja ja turvotuksia



- maha todellakin voi olla täysin inhimillisen kokoinen ja että sen pystyy piilottamaan vielä viikolla 38.



-jatkuva kusella käynti helpottaa loppuraskaudesta



- ei suonikohjuja



- närästäminen ihan helvetillistä. onneksi on ranimex.



- miten kivoilta vauvan liikkeet aina vaan tuntuu



- pitkällä raskausajalla ihan oikeasti on merkityksensä



- raskaana kuuluisi levätä ja nykyinen äitiysloma on liian lyhyt



-raskaus ei ole sairaus vaan jotain paljon enemmän.

a) raskausaikana

- se, että äidiksi valmistautuminen alkoi heti positiivisesta testituloksesta; maailma ikäänkuin mullistui ja jouduin hirveään kriisiin. ;)



b) synnytyksessä tai vauvan elämän ensihetkinä

- kivun voimakkuus yllätti synnytyksessä, vauvan ensihetkinä taas se, ettei minusta tuntunut miltään.



c) ylipäänsä siinä, että olet nyt äiti

- se, miten täysin vauva ja lapsi sitoo vanhempansa ja minkälainen vastuu siitä seuraa.

a) se että olo oli taivaallinen, en koskaan ole voinut niin hyvin!

b) se että se sattuu niin prkeleesti, sitä EI VOI KUVITELLA etukäteen.

c) se että lapsi sitoo joka minuutti tunnetasollakin niin, että vaikka voisit tehdä jotain ns. " omaa" , et jaksa/voi/halua tehdä sitä, äitiys on 24h/7vrk, ikusiesti.

a) Ettei maailman muurheet (sodat ja tsunamit) kauheesti jaksanut kiinnostaa siis jotenkin aloin keskittyä enemmän itseeni. Vauvan potkut sattui, samoin kohdun kasvu. Miten hyvässä kunnosa iho, kynnet ja hiukset oli

b) Synnytyksen " luonnollisuus" , vaikka lupulta jouduttiin kiireelliseen sektioon. Jotenkin olin osa kaikkia maailman äitejä, jotka ovat synnyttäneet.

c) Miten rankkaa oli yht' äkkiä olla symbioosissa pienen ihan vauvan kanssa. Vaunulenkeillä itkin yksin ollessa ilman syytä. Miten vaativa ja ihana vauva olis samaan aikaan. Nyt rakkauden määrä hämmästyttää ja tajuan että vaikka vastasyntynyttä selvästi rakastin, niin eihän " tuntematonta" voi rakastaa samoin kun jotain nyt niin tuttua ja omaa.



Mun mielestä kannattaa varautua siihen, että imetys on vaikeaa. Ei se ole rinta suuhun ja sillä selvä juttu. Toiseksi ainakin mulle, yli kolmekymppiselle itsenäiseen elämään tottuneelle symbioosi vauvan kanssa oli alussa tosi rankka juttu. Mulla vielä tilanne, että sukulaiset kaukana ja mies paljon matkoilla työn vuoksi. Ehkä puolen vuoden jälkeen alkoi hellittää ja nyt nautin kaikein rinnoin kotiäitiydestä (hoitovapaalla). Miehen kanssa ei olla koskaan riidelty niin paljon kuin vauvan ekoina kuukausina, mutta nyt ollaan selvästi läheisempiä kuin koskaan ennen. Olemme selvästi tiimi, perhe joka puhaltaa samaan hiileen.



Kannattaa suhtautua kaikkiin neuvoihin tavallaan kriittisesti ja miettiä mikä teille sopii. Ei ne kaikki neuvolankaan ohjeet ihan oikeita ole ja vauvat elää kaikkialla maailmassa. Kuka sanoo, että se sun neuvolan tädin tapa on se kaikkein oikein.

Raskaudessa yllätti ne kaikki vaivat, painon nousu ja ylipäätään se, ettei se ollutkaan niin IHANAA.



Synnytyksessä yllätti kipu. Ei sellaista kipua kuvitellut olevan olemassa!!!!



Äitiydessä on yllättänyt kiintyminen lapseen+SUURI rakkaus, toisaalta myös se etten ole ihmisenä muuttunut juurikaan, ja minulla on edelleen myös oma elämä menoineni.

että tuntui etten olisi rakastanut vauvaa ollenkaan silloin kun se syntyi. Itkin väsymystä ym. ja hoidin vain pakolliset, syötöt ym. TosiRakkaus iski vasta lapsen ollessa vajaa puoli vuotias.

a) raskausaikana



-Ei kai mikään. Tai kamalat raskausarvet, en osannut odottaa, että vatsanahka repeäisi ihan kirjavaksi.



b) synnytyksessä tai vauvan elämän ensihetkinä

-Ettei tuntunut miltään. Heti synnytyksen jälkeen siis ;) Olin odottanut hirveää tunnekuohua, mutta olin vaan ihan turta ja vähän ihmeissäni, että tuommoinenko minusta tuli. Vasta toisen lapsen synnyttyä tuli se tunneryöppy, itkin ja nauroin yhtä aikaa.



c) ylipäänsä siinä, että olet nyt äiti



-Sitovuus. Olin ihmetellyt juttuja, ettei vauvan äiti muka ehdi huolehtia ulkonäöstään, syödä, käydä suihkussa yms. mutta oli minullakin järjestämistä, että sain tehdä rauhassa mitään, jos olin yksin kotona vauvan kanssa. Tuntui, että heti kun sai suihkun valumaan, alkoi vauva huudella kärsimättömänä.



Mitä et osannut odottaa, tai odotit mutta tulikin paljon enemmän/vähemmän? Tunteita, ajatuksia, käyttännön seikkoja?



Muuta en nyt muista. Olisin varmaan keksinyt enemmän sanottavaa silloin, kun lapsia oli vielä vain yksi.

mikä yllätti eniten

a) raskausaikana -> Se että voin niin hyvin koko raskausajan, ei mitään negatiivisia oireita tai muutoksia



b) synnytyksessä tai vauvan elämän ensihetkinä -> vauvan syntymä oli sellainen tapaus jo sinällään, etten koskaan ollut kuvitellutkaan moista. ei mennyt yhtään niinkuin olin ajatellut!



c) ylipäänsä siinä, että olet nyt äiti -> kokonaisvaltaisesti tämä tunnetila on sellainen ettei sitä vain voinut kuvitella

a) Se, että raskaus voi olla helppoa.

b) Odotin helppoa synnytystä, kuten kaikilla suvun naisilla. (alle 2h synnytyksiä, omalla äidillä 2x0,5h ja esikoinen 1,5 h) Pitkäksi meni ja päättyi leikkuriin.

c) Lasta joutuu nukuttamaan ja nukahtaminen ei tapahdu: lapsi laitetaan sänkyyn ja sinne nukkuu. Muuten parisuhde voinut odotettua paremmin ja lapsi ollut kiltti.

Sitovuus tosiaan. Kaikki omat tarpeet täysin lapsen ehdoilla.

mikä yllätti eniten

a) raskausaikana



alkuviikkojen väsymys, raskausmyrkytys, se että jouduin sairaalaan sisään odottelemaan vauvan syntymää



b) synnytyksessä tai vauvan elämän ensihetkinä

hätäsektion yllätti, vauvan ensihetkiä en nähnyt, mutta ensipäivinä varmaan yllätti se rakkauden huuma ja se, miten kaikki astit toimivat täysillä ja näin kaiken, koko elämän niin kirkkaana ja syvänä...



c) ylipäänsä siinä, että olet nyt äiti

se miten lapsi sitoi yllätti silloin alussa. toisaalta vauvan hoito oli paljon helpompaa kuin olin kuvitellut. (kuvittelin sen tosi, tosi, tosi rankaksi) Nyt kun esikoinen on jo iso ihmettelen, miten hyvin olemme onnistuneet tässä vanhemmuudessa ;)



Negatiivinen yllätys oli se, että parisuhde muuttui: vastuu oli pääasiassa mulla lapsista. Myöhemmin yllätti positiivisesti se, että lasten varttuessa, suhde parani.

Vierailija:

mikä yllätti eniten

a) raskausaikana

Se, miten paljon tuli kiloja ja raskausarpia :(

b) synnytyksessä tai vauvan elämän ensihetkinä

Se, miten mahtava kokemus synnytys oli vaikka etukäteen pelkäsin niin paljon, ja miten välittömästi syntyi palava rakkaus omaan lapseen kun hänet näki (toki jo mahassa mutta kuitenkin niin eri lailla ..)

c) ylipäänsä siinä, että olet nyt äiti

Se, miten HELPPOA kaikki on ollut :) Ja miten luonnolliselta tuntunut.

Mitä et osannut odottaa, tai odotit mutta tulikin paljon enemmän/vähemmän? Tunteita, ajatuksia, käyttännön seikkoja?

Odotin univelkaa ja väsymystä, ei ole tullut (tyttö nyt 8kk). Itseluottamusta ja sosiaalisia suhteita on tullut enemmän äitiyden myötä.

Kiitos vastaajille!

Ole hyvä :)

t. vielä toistaiseksi lapseton

a) että pahoinvointi voi olla kokopäiväistä

b) että synnytys ei tunnu missään, kun puudutukset auttaa, olin varautunut edes jonkunlaiseen kipuun

c) että joku voi olla näin ihanaa <3

Esikoisen laskettu aika parin viikon sisällä. Raskausaikana on yllättänyt se kuinka totaalisesti oman navan ympärillä maailma on pyörinyt! Esikoinen kun on tulossa niin on ollut aikaa keskittyä raskauteen, mutta en olisi kyllä uskonut että maailma ihan näin totaalisesti keskittyisi omaan napaan.