Moniko teistä on parisuhteessa vaikka puoliso ei ole se oikea?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset pakenee tyhjyyttä mikä sisimmässä vallitsee, erilaisten asioiden taakse. Tässäkin on kyse vain siitä.

Ei ole ole olemassa mitään oikeaa kumppania, sillä ihmiset jo itsessään ovat vääriä ja täynnä kaikkinaista pahaa, täynnä valheita, juoruilua, ivailua, ahneutta, kirousta, vihaa, kylmyyttä, halveksintaa, ylpeyttä, kateutta, väkivaltaa, irstailua, pettämistä, sikailua, pahaa himoa, itsekkyyttä jne... jne...

Silti ajatellaan, että kun saavutetaan jokin asia niin sitten asiat on hyvin ja siihen sisimmässä vallitsevaan tyhjyyteen löytyy silloin se puuttuva pala, mutta kuitenkin kun ihminen saavuttaa sen minkä hän luuli täyttävän tuon tyhjyyden sisällään, joutuu hän jälleen nopeasti pettymään, sillä se ei kuitenkaan ollut tarpeeksi, se ei poistanutkaan sitä tyhjyyttä ja jälleen ihminen asettaa itselleen uuden tavoitteen ja sanoo taas mielessään "Tämä minulta vielä puuttuu, kun tämän saavutan niin tuo tyhjyys väistyy"

Loputonta janoamista janoamisen perään saavuttamatta täyttymystä.

Mikään tässä maailmassa ei tuota janoa, nälkää ja tyhjyyttä voi poistaa, itseään voi huijata ja sitä, voi jatkuvasti siirtää tulevaisuuteen, mutta näin ihminen elää vain tulevaisuudessa paeten jatkuvasti tätä hetkeä.

Ja juuri tämä on jumalattoman osa Raamatun mukaan.

Niinkuin nälkäinen on unissaan syövinänsä, mutta herää hiuka sydämessä, ja niinkuin janoinen on unissaan juovinansa, mutta herää, ja katso, hän on nääntynyt ja himoitsee juoda, niin on oleva kaikki kansain lauma, joka sotii Siionin vuorta vastaan.

Jesaja 29:8

Todellisuudessa tuon tyjyyden tunteen aiheuttaa, ero Pyhästä Jumalasta, ihminen luotiin Pyhän Jumalan yhteyteen, ihminen luotiin Jumalan kuvaksi, ikään kuin eläväksi patsaaksi, mieheksi ja naiseksi Jumala ihmisen loi.

Ihminen lankesi syntiin ja tuo jumalan kuva särkyi, ihminen ei ollut enää sitä miksi Jumala hänet loi.

Synnin turmeleman ihmisen ja Pyhän Jumalan välille tuli välirikko.

Sillä pimeys ja kirkkaus on toisiaan vastaan.

Jumala on rakkaus, Hän ei vain tuhonnut ihmistä, vaan lähetti oman Poikansa kuolemaan meidän syntiemme edestä, jotta uskomalla Hänen Poikaansa syntiemme sovittajana, meillä olisi jälleen mahdollisuus palata Pyhän Jumalan yhteyteen ja tulla yhdeksi kirkkauden kanssa astumalla ulos pimeydestä.

Jeesus antaa elävää vettä ja vain tuo vesi mitä Jeesus antaa, voi sammuttaa ihmisen janon, vain Jeesus Kristus voi täyttää sen tyhjyyden sisimmässä, Hän on se puuttuva pala.

Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Jokainen, joka juo tätä vettä, janoaa jälleen, mutta joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, se ei ikinä janoa; vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään".

Johannes 4:13‭-‬14

Niin, eli puhut rakkaudesta. Tiesitkö, että kokeakseen rakkautta ihminen ei siihen uskontoa tarvitse? Seuraamasi uskonto täyttää sinulla sinun tyhjyyttäsi. Etkä pääse rakkauden luo.

Ei tarvitsekaan, mutta Jumalaa tarvitsee, oppiakseen tuntemaan todellisen rakkauden.

Olen etsinyt kaikkialta mitä tämä maailma tarjosi, mutta mistään mitä tämä maailma tarjosi en saanut kuin hetken nautintoa.

Tämä maailma ei aitoa rakkautta tunne.

En seuraa uskontoa, seuraan Totuutta.

Viimeiset kolme vuotta minkä olen saanut Jumalan tuntea, ei minulla kertaakaan ole ollut tyhjä olo sisimmässä vaan olen saanut olla jatkuvasti kylläinen, en ole enää tuntenut masennusta, sisimmässäni on tyyntä, vaikka ulkopuollella myrskyäisi.

Totuus tekee vapaaksi.

Rauhan minä jätän teille: minun rauhani — sen minä annan teille.

En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.

Johannes 14:27

Jeesus lupasi seuraajilleen rauhansa ja sen todistaja minä olen, että Hänen lupauksensa ei ole vain sanoja, vaan ne myös pitävät paikkansa, tämän olen omassa elämässäni saanut todistaa.

Tätä samaa toivon myös sinulle!

Jos ensin taistelee saadakseen parisuhteen, ja vasta vähitellen tajuaa, että kumppani on väärä, ei siitä ole kovin helppo lähteä. Itse erosin pitkästä suhteesta miehen kanssa ja aloin seurustella naisen kanssa. Koin, että suhde naisen kanssa on se, mitä haluan. Piiritin aikani naisystävääni, ja lopulta hänkin ihastui minuun, ja aloimme seurustella. Aika pian kävi ilmi, että kuvani tästä naisesta ei vastannut todellisuutta. Naisystäväni on hyvä, kiltti, rehellinen jne. Arvostan tietenkin näitä asioita suuresti. Suhteemme edetessä on kuitenkin ilmennyt, että hän on esim. kovin epäitsenäinen ja riippuvainen hankalista vanhemmistaan. Hän ei ole järin seksuaalinen, ja minulla taas on voimakas libido. Usein huomaan miettiväni, että emme sovi yhteen. Lisäksi olen alkanut tuntea fyysistä vetoa miehiin. Mitä teen? Lähipiirini on tottunut ajatukseen, että olen naisen kanssa ja että olen onnellinen. Kumppanini on periaatteessa hyvä. Minä en vain koe häntä sukulaissielukseni ja kaipaan intohimoa, jota nykyisessä suhteessani ei ole.

Pimeys väistyy kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset pakenee tyhjyyttä mikä sisimmässä vallitsee, erilaisten asioiden taakse. Tässäkin on kyse vain siitä.

Ei ole ole olemassa mitään oikeaa kumppania, sillä ihmiset jo itsessään ovat vääriä ja täynnä kaikkinaista pahaa, täynnä valheita, juoruilua, ivailua, ahneutta, kirousta, vihaa, kylmyyttä, halveksintaa, ylpeyttä, kateutta, väkivaltaa, irstailua, pettämistä, sikailua, pahaa himoa, itsekkyyttä jne... jne...

Silti ajatellaan, että kun saavutetaan jokin asia niin sitten asiat on hyvin ja siihen sisimmässä vallitsevaan tyhjyyteen löytyy silloin se puuttuva pala, mutta kuitenkin kun ihminen saavuttaa sen minkä hän luuli täyttävän tuon tyhjyyden sisällään, joutuu hän jälleen nopeasti pettymään, sillä se ei kuitenkaan ollut tarpeeksi, se ei poistanutkaan sitä tyhjyyttä ja jälleen ihminen asettaa itselleen uuden tavoitteen ja sanoo taas mielessään "Tämä minulta vielä puuttuu, kun tämän saavutan niin tuo tyhjyys väistyy"

Loputonta janoamista janoamisen perään saavuttamatta täyttymystä.

Mikään tässä maailmassa ei tuota janoa, nälkää ja tyhjyyttä voi poistaa, itseään voi huijata ja sitä, voi jatkuvasti siirtää tulevaisuuteen, mutta näin ihminen elää vain tulevaisuudessa paeten jatkuvasti tätä hetkeä.

Ja juuri tämä on jumalattoman osa Raamatun mukaan.

Niinkuin nälkäinen on unissaan syövinänsä, mutta herää hiuka sydämessä, ja niinkuin janoinen on unissaan juovinansa, mutta herää, ja katso, hän on nääntynyt ja himoitsee juoda, niin on oleva kaikki kansain lauma, joka sotii Siionin vuorta vastaan.

Jesaja 29:8

Todellisuudessa tuon tyjyyden tunteen aiheuttaa, ero Pyhästä Jumalasta, ihminen luotiin Pyhän Jumalan yhteyteen, ihminen luotiin Jumalan kuvaksi, ikään kuin eläväksi patsaaksi, mieheksi ja naiseksi Jumala ihmisen loi.

Ihminen lankesi syntiin ja tuo jumalan kuva särkyi, ihminen ei ollut enää sitä miksi Jumala hänet loi.

Synnin turmeleman ihmisen ja Pyhän Jumalan välille tuli välirikko.

Sillä pimeys ja kirkkaus on toisiaan vastaan.

Jumala on rakkaus, Hän ei vain tuhonnut ihmistä, vaan lähetti oman Poikansa kuolemaan meidän syntiemme edestä, jotta uskomalla Hänen Poikaansa syntiemme sovittajana, meillä olisi jälleen mahdollisuus palata Pyhän Jumalan yhteyteen ja tulla yhdeksi kirkkauden kanssa astumalla ulos pimeydestä.

Jeesus antaa elävää vettä ja vain tuo vesi mitä Jeesus antaa, voi sammuttaa ihmisen janon, vain Jeesus Kristus voi täyttää sen tyhjyyden sisimmässä, Hän on se puuttuva pala.

Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Jokainen, joka juo tätä vettä, janoaa jälleen, mutta joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, se ei ikinä janoa; vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään".

Johannes 4:13‭-‬14

Niin, eli puhut rakkaudesta. Tiesitkö, että kokeakseen rakkautta ihminen ei siihen uskontoa tarvitse? Seuraamasi uskonto täyttää sinulla sinun tyhjyyttäsi. Etkä pääse rakkauden luo.

Ei tarvitsekaan, mutta Jumalaa tarvitsee, oppiakseen tuntemaan todellisen rakkauden.

Olen etsinyt kaikkialta mitä tämä maailma tarjosi, mutta mistään mitä tämä maailma tarjosi en saanut kuin hetken nautintoa.

Tämä maailma ei aitoa rakkautta tunne.

En seuraa uskontoa, seuraan Totuutta.

Viimeiset kolme vuotta minkä olen saanut Jumalan tuntea, ei minulla kertaakaan ole ollut tyhjä olo sisimmässä vaan olen saanut olla jatkuvasti kylläinen, en ole enää tuntenut masennusta, sisimmässäni on tyyntä, vaikka ulkopuollella myrskyäisi.

Totuus tekee vapaaksi.

Rauhan minä jätän teille: minun rauhani — sen minä annan teille.

En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.

Johannes 14:27

Jeesus lupasi seuraajilleen rauhansa ja sen todistaja minä olen, että Hänen lupauksensa ei ole vain sanoja, vaan ne myös pitävät paikkansa, tämän olen omassa elämässäni saanut todistaa.

Tätä samaa toivon myös sinulle!

Ehkä Jumalaa, mutta ei uskontoa. Itselleni ei ole olemassa Jumalaa, on vain Rakkaus. Joten, ei, ei tarvitse etsiä Jumalaa, Rakkaus on Jumala ja Jumala on rakkaus. Uskonto ei ole rakkaus eikä Jumala. Sinä noudatat, seuraat ja olet orja uskonnolle, sinuna en tekisi niin.

Vierailija kirjoitti:

Jos ensin taistelee saadakseen parisuhteen, ja vasta vähitellen tajuaa, että kumppani on väärä, ei siitä ole kovin helppo lähteä. Itse erosin pitkästä suhteesta miehen kanssa ja aloin seurustella naisen kanssa. Koin, että suhde naisen kanssa on se, mitä haluan. Piiritin aikani naisystävääni, ja lopulta hänkin ihastui minuun, ja aloimme seurustella. Aika pian kävi ilmi, että kuvani tästä naisesta ei vastannut todellisuutta. Naisystäväni on hyvä, kiltti, rehellinen jne. Arvostan tietenkin näitä asioita suuresti. Suhteemme edetessä on kuitenkin ilmennyt, että hän on esim. kovin epäitsenäinen ja riippuvainen hankalista vanhemmistaan. Hän ei ole järin seksuaalinen, ja minulla taas on voimakas libido. Usein huomaan miettiväni, että emme sovi yhteen. Lisäksi olen alkanut tuntea fyysistä vetoa miehiin. Mitä teen? Lähipiirini on tottunut ajatukseen, että olen naisen kanssa ja että olen onnellinen. Kumppanini on periaatteessa hyvä. Minä en vain koe häntä sukulaissielukseni ja kaipaan intohimoa, jota nykyisessä suhteessani ei ole.

Huh, tää on paha. Koen toimineeni samoin miehen kanssa, jolle halusin antaa parisuhteen välittämättä itse omista tarpeistani siten, että olisin miettinyt, miksi en saa sellaisia suhteita, joita haluan tai siis miehiin, joista itse olen kiinnostunut.

Älä syyllistä itseäsi, toiset saattavat pettyä, että eivät ymmärtäneet sinua (esim. luullaan, että olet lesbo ja se kumppani voi pettyä eniten). Mä henkilökohtaisesti inhoan sitä, että minuun petytään, mutta siis.... Se on silti loppujen lopuksi toisten ongelma. Ei sitä vain aina voi tietää, mitä tarvitsee ja haluaa. Muiden on typerää syyllistää minua siitä.

Harmittaa, haluaisin pois mutta saimme lapsen reilu vuosi sitten, ei näin pientä voi heitellä eri kotien välullä. Odotan siihen asti kun lapsi on lähemmäs 18 ja lähden. Mieheni on lapsellinen ja erikoinen, syyttää minua milloun mistäkin mutta omia virheitään ei edes kerrottuna tajua. Ja kyllä, minussakin on vikoja, jos joku nyt siitä haluaisi ensimmäisenä tulla sanomaan.

Katsokaa nuoret tarkkaan millaisen kanssa perheen perustat, jos pngelmia on jo ennen, ne ei todellakaan parane sen jälkeen. Mieti myös millainen puolison perhe on, sitäkin tulee näkemään aina vain enemmän.

Minä. Mies on ihan hyvä, kuin paras kaveri. Olen kuitenkin täysin ihastunut varattuun ja perheelliseen mieheen, enkä voi edes yrittää saada häntä itselleni. Koska se olisi niin väärin kuin olla ja voi.

Haluan tarjota omille lapsille ehjän kodin, joten pysyn tässä ja toivon, että oppisin vielä rakastamaan omaa miestäni. Ihan hajalla tällä hetkellä, mutta ehkä se helpottaa vielä...

Vierailija kirjoitti:

En pystyisi olemaan henkilön kanssa jonka pelkäisin menettäväni. En uskalla rakastua koska pelkäisin tulevani hylätyksi. Karmea lapsuus teki minusta tällaisen ihmissuhdevammaisen. Olen ns parisuhteessa miehen kanssa jota kutsuisin enemmänkin kaveriksi. Hänellä vähän sama juttu tavallaan. Surullista.. Meillä ei ole lainkaan ystäviä.

No vaikka teillä ei ole kavereita, niin teillä on sentään toisenne, miten tutustuitte, jos molemmilla oli tuon tyyppisiä luottamus ongelmia.

Itse kärsin samantyylisistä ongelmista ja naisystävän löytäminen tuntuu aika mahdottomalle.

Luontevinta asiaa olisi lähestyä tietenkin kaveripohjalta, eli luontevin mahdollisuus olisi vissiin harrastuksien kautta, koska baareissa ja treffipalstoilla en viihdy.

En muutenkaan kaipaa mitään bileseuraa ja muita pintaliitäjiä, vaan aitoa ihmistä, kenen kanssa voin olla oma itseni, jonka kanssa voin jakaa elämän ilot ja surut.

Yksi pieni mahdollisuus on tietysti tämän tyyppinen keskustelupalsta, jossa moni tuntuu kertovan tämän tapaisista ongelmistaan. Tänne se on helppoa kirjoittaa ilman häpeän tunnetta, koska henkilö ei ole tavallaan hakemassa kirjoituksellaan seuraa (vaikka sitä sisimmässään ehkä toivoisikin) ehkä avautuminen toimii jonkinlaisena terapiana, saahan siinä jonkinlaista palautetta kuitenkin, miten toiset kokevat kirjoituksesi.

Tämän tyyliseen henkilöön tutustuminen olisi tietenkin huomattavasti helpompaa, koska siinä henkilöt lähtevät tutustumaan ns. samalta viivalta.

Uskon että tätäkin palstaa lukee monia ihania naisia, jotka eivät syystä tai toisesta uskalla päästää miestä lähelleen :(

M50

Vierailija kirjoitti:

Pimeys väistyy kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset pakenee tyhjyyttä mikä sisimmässä vallitsee, erilaisten asioiden taakse. Tässäkin on kyse vain siitä.

Ei ole ole olemassa mitään oikeaa kumppania, sillä ihmiset jo itsessään ovat vääriä ja täynnä kaikkinaista pahaa, täynnä valheita, juoruilua, ivailua, ahneutta, kirousta, vihaa, kylmyyttä, halveksintaa, ylpeyttä, kateutta, väkivaltaa, irstailua, pettämistä, sikailua, pahaa himoa, itsekkyyttä jne... jne...

Silti ajatellaan, että kun saavutetaan jokin asia niin sitten asiat on hyvin ja siihen sisimmässä vallitsevaan tyhjyyteen löytyy silloin se puuttuva pala, mutta kuitenkin kun ihminen saavuttaa sen minkä hän luuli täyttävän tuon tyhjyyden sisällään, joutuu hän jälleen nopeasti pettymään, sillä se ei kuitenkaan ollut tarpeeksi, se ei poistanutkaan sitä tyhjyyttä ja jälleen ihminen asettaa itselleen uuden tavoitteen ja sanoo taas mielessään "Tämä minulta vielä puuttuu, kun tämän saavutan niin tuo tyhjyys väistyy"

Loputonta janoamista janoamisen perään saavuttamatta täyttymystä.

Mikään tässä maailmassa ei tuota janoa, nälkää ja tyhjyyttä voi poistaa, itseään voi huijata ja sitä, voi jatkuvasti siirtää tulevaisuuteen, mutta näin ihminen elää vain tulevaisuudessa paeten jatkuvasti tätä hetkeä.

Ja juuri tämä on jumalattoman osa Raamatun mukaan.

Niinkuin nälkäinen on unissaan syövinänsä, mutta herää hiuka sydämessä, ja niinkuin janoinen on unissaan juovinansa, mutta herää, ja katso, hän on nääntynyt ja himoitsee juoda, niin on oleva kaikki kansain lauma, joka sotii Siionin vuorta vastaan.

Jesaja 29:8

Todellisuudessa tuon tyjyyden tunteen aiheuttaa, ero Pyhästä Jumalasta, ihminen luotiin Pyhän Jumalan yhteyteen, ihminen luotiin Jumalan kuvaksi, ikään kuin eläväksi patsaaksi, mieheksi ja naiseksi Jumala ihmisen loi.

Ihminen lankesi syntiin ja tuo jumalan kuva särkyi, ihminen ei ollut enää sitä miksi Jumala hänet loi.

Synnin turmeleman ihmisen ja Pyhän Jumalan välille tuli välirikko.

Sillä pimeys ja kirkkaus on toisiaan vastaan.

Jumala on rakkaus, Hän ei vain tuhonnut ihmistä, vaan lähetti oman Poikansa kuolemaan meidän syntiemme edestä, jotta uskomalla Hänen Poikaansa syntiemme sovittajana, meillä olisi jälleen mahdollisuus palata Pyhän Jumalan yhteyteen ja tulla yhdeksi kirkkauden kanssa astumalla ulos pimeydestä.

Jeesus antaa elävää vettä ja vain tuo vesi mitä Jeesus antaa, voi sammuttaa ihmisen janon, vain Jeesus Kristus voi täyttää sen tyhjyyden sisimmässä, Hän on se puuttuva pala.

Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Jokainen, joka juo tätä vettä, janoaa jälleen, mutta joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, se ei ikinä janoa; vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään".

Johannes 4:13‭-‬14

Niin, eli puhut rakkaudesta. Tiesitkö, että kokeakseen rakkautta ihminen ei siihen uskontoa tarvitse? Seuraamasi uskonto täyttää sinulla sinun tyhjyyttäsi. Etkä pääse rakkauden luo.

Ei tarvitsekaan, mutta Jumalaa tarvitsee, oppiakseen tuntemaan todellisen rakkauden.

Olen etsinyt kaikkialta mitä tämä maailma tarjosi, mutta mistään mitä tämä maailma tarjosi en saanut kuin hetken nautintoa.

Tämä maailma ei aitoa rakkautta tunne.

En seuraa uskontoa, seuraan Totuutta.

Viimeiset kolme vuotta minkä olen saanut Jumalan tuntea, ei minulla kertaakaan ole ollut tyhjä olo sisimmässä vaan olen saanut olla jatkuvasti kylläinen, en ole enää tuntenut masennusta, sisimmässäni on tyyntä, vaikka ulkopuollella myrskyäisi.

Totuus tekee vapaaksi.

Rauhan minä jätän teille: minun rauhani — sen minä annan teille.

En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.

Johannes 14:27

Jeesus lupasi seuraajilleen rauhansa ja sen todistaja minä olen, että Hänen lupauksensa ei ole vain sanoja, vaan ne myös pitävät paikkansa, tämän olen omassa elämässäni saanut todistaa.

Tätä samaa toivon myös sinulle!

Ehkä Jumalaa, mutta ei uskontoa. Itselleni ei ole olemassa Jumalaa, on vain Rakkaus. Joten, ei, ei tarvitse etsiä Jumalaa, Rakkaus on Jumala ja Jumala on rakkaus. Uskonto ei ole rakkaus eikä Jumala. Sinä noudatat, seuraat ja olet orja uskonnolle, sinuna en tekisi niin.

Ilman Jumalaa ei ole rakkauttakaan, tämä maailma elää erossa elävästä Jumalasta, erossa rakkaudesta ja siksi tämä onkin kylmä ja kova paikka elää, täällä vahvimmat ja röyhkeimmät syö heikoimmat.

Jumala antaa rakkaudelle merkityksen, sillä Hän on rakkaus ja ilman Häntä rakkaus on vain sanoja.

Asia on kuitenkin nyt niin, että Jumala on yhtä todellinen kuin myös rakkaus ja siksi rakkaudella on myös väliä.

Kun me ymmärrämme, että Hän on rakkaus, ymmärrämme myös sen, ettei rakkaus jätä ihmistä epätiedon ja arvailuiden varaan.

Vaan rakkaus ilmoittaa itsensä maailmalle.

Minä etsin koko sydämestäni Totuutta ja löysin sen sain nähdä, että se mitä Kristus opetti on totta.

Kristuksen kautta opin tuntemaan rakkauden, sillä rakkaus ilmoitti itsensä lähettämällä oman rakkaan Poikansa tuomaan viestin tähän kylmään ja kovaan maailmaan , meille kaikille, että meilläkin olisi mahdollisuus tulla Jumalan lapsiksi, tulla tuntemaan todellinen Rakkaus, tulla tuntemaan Pyhä Isä, palata siihen yhteyteen mihin ihminen alunperin luotiinkin ennen syntiinlankeamusta.

Minä varmaan.

Meillä on kaikki ihan hyvin.

Ei asiat siis vielä yhdessä, seurusteltu parisen vuotta. En usko että ikinä haluan asua hänen kanssaan tai tehdä esim yhteisiä hankintoja.

Hän on kaikin puolin hyvä mies, rehellinen ja uskollinen, pitää itsestään huolta.

Rakastan silti edelleen entistä poikaystävääni.

Mun mieheni on mun paras ystäväni ja kumppanini kaikessa mutta ei suuri rakkauteni. Silti elämä on ollut hyvää ja onnellista jo yli 20v.

.

Vierailija kirjoitti:

Aloin liian nuorena suhteesee miehen kanssa, joka oli ihan ok, mutta ei silloinkaan mikään unelmien täyttymys. Periaatteessa hyvä, mutta se jokin on aina puuttunut. Tässä matkan varrella on tullut vastaan potentiaalisia kumppaneita, mutta yhdessä on kuitenkin pysytty. Yhteen mieheen rakastuinkin palavasti mutta...

Tämä oli ihan kuin minun elämästä. Rakastuin yhteen mieheen syksyllä ja koin hänen kanssaan lyhyen ja kiihkeän suhteen, mutta....

Edelleen mieheni kanssa yhdessä ja kaipuu on kova vielä elää suhteessa, jossa molemminpuolista rakkautta.