Lue keskustelun säännöt.
Isovahemmat asettuvat vanhempia vastaan, jos kiellämme tai rajoitamme lasta, seurauksena jäejettömiä riitoja
25.12.2017 |
Isovanhemnat sallii lapsellemme ihan kaiken. Lapsi 10v poika. Lapsi alkaa sitten käyttäytyä sen mukaan, kiukuttelee ja raivoaa isovanhempien aikana, kun tietää että jos rajoitamme makean ja herkkujen syömistä, telkkarin katsomista ja pelaamista, mummo asettuu meitä vanhempia vastaan lapsen aikana, että kyllähän nyt sen lapsen pitää saada.... Me vanhemmat kasvatamne lasta, että ruokapöydässä on tavat, lautaselle itse otettu ruoka syödään loppuun ja pöydästä ei hypitä kesken tekemään mitään muuta, pöydästä ei oteta pullaa, jonka kanssa juostaan ympäri taloa ja makeaa ei syödä niin että oksennus tulee. Mummon mielestä kyllähän se lapsi nyt voi..... ja asettui joulupöydässä taas meitä vanhempia vastaan. Jouluruuat jäi lautaselle ja lapsi lähti pelaamaan. Komensin takaisin pöytään, tuon ikäisen tulee jo osata istua ja odottaa, että muut ovat syöneet ja jouluaattona ei aleta pelaamaan. Mummo alkoi huutaa minulle, että lapsi saa tehdä mitä haluaa. Ja kun rajoitimme makean syömistä, siitä nousi hirveä riita. Lapsi söi 3 joulutorttua, 8 piparia, 3 palaa kakkua ja oli jostain kaivanut snickers patukan. Sanoimme, että nyt riittää, mutta mummon mielestä olisi pitänyt ahmia vielä enemmän.
Sama meno on joka kerta, kun olemme isovanhempien kanssa. Tästä syystä emme ole kuin 3 kertaa vuodessa, vaikka asumne 100km päässä.
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se surullista seurata, kun lasta käskytetään jopa jouluna. Tulee aina paha mieli, kun näkee
Eikö jouluna saa syödä mitä haluaa. Ja vaikka pelata. Miksi ihmeessä pitää olla noin ilkeä?
Itselläni on kaksi teiniä. Eilen jokainen söi mitä halusi. Pelasi netissä, kun halusi.
Pääosin pelattiin yhdessä.
Asenteena: Pääasia että kaikila on kivaa.
Sitä yhdessäoloa saa aikaan luomalla mukavaa tunnelmaa
Isovanhemmat sen jo ymmärtääEli on ihan sallittua lapsen ahmia kaikki suklaa ja jättää muut ilman.
Ahmimista meillä lapset on osanneet rajoittaa itse varmaankin jo pari kolme vuotiaina. Kyllä se on jonkun muun kuin mummon syytä että lapsi ahmii kymmenen vanhana niin että sen seurauksena oksentaa.
Mut kun tää ei nyt ole keskustelun aiheena, vaan se, että isovanhemmat jyräävät vanhempien säännöt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ole koskaan ollut karkkipäiviä eikä laskettu lasten keksejä. Nyt ne ei kiinnosta, kun niihin ln suhtauduttu luontevasti. Naapurin natsiäidin teinit käy meillä syömässä salaa keksejä...
Mistäs tiedätte jos mummoa olisi nähty edellisinä vuosina se 12x kuussa ja vasta nyt päätetty rajoittaa? Aika monet vanhemmat viimeiseen asti yrittävät saada näitä isovanhempia kunnioittamaan perheen sääntöjä, ja käyvät siellä ja antavat lapsia hoitoon, sillä sosiaalinen paine on kova. Minäkin olen saanut kovaa tuomitsemista ja haukkuja, kun en ole yhdelle isovanhemmalle lapsia antanut hoitoon pyynnöistä huolimatta ikinä. Mummo nimittäin manipuloi lapsia ja puhuu pahaa meistä vanhemmista ihan koko perheen tapaamisissakin. Silti olen saanut paljon moitteita jopa ihan lasten kummeiltakin! Kyllä rajattomat isovanhemmat ovat ihan todellinen monimutkainen ongelma, ja tuskin ap on heitä lapsen syntymästä asti tavannut noin harvoin. Mummo on varmaan jo kerennyt luoda lapselle ilmapiirin, että mummolassa vanhemmat ovat arvoissa alimpana. Ja se valtataistelu voi olla vanhemmille todella vaikea, kun pääsääntöisesti kaikki hokevat sitä "antaa mummojen hoivata ja hemmotella". Ja anteeksi vain, normaaliälyinen ikätasolleen ominaisesti itsenäistynyt 10-vuotias kyllä osaa ottaa kiinni niistä vanhempien heikoista hetkistä, varsinkin kun hän saa kokemuksen siitä että joku lapselle tärkeä aikuinen liittoutuu hänen kanssaan vanhempia vastaan. Siksi tuollaiset sekopäämummot pitääkin pitää jo syntymästä asti mahdollisimman etäällä, mutta kyllä se sosiaalinen paine antaa isovanhempien "nauttia" lastenlapsista on kova.
Kaikki sympatia aloittajalle. Säännöistä voidaan olla toki monta mieltä, mutta isovanhempien ei kuulu jyrätä vanhempien yli, se ei tee hyvää lapsen kehitykselle.
Me jouduimme omien vanhempieni kanssa rajoittamaan todella paljon kanssakäymistä juurikin tästä syystä. Kyse ei ole siitä, saako lapsi ottaa lisää suklaata, vaan siitä, että lapsen on voitava luottaa vanhempiensa päätöksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se surullista seurata, kun lasta käskytetään jopa jouluna. Tulee aina paha mieli, kun näkee
Eikö jouluna saa syödä mitä haluaa. Ja vaikka pelata. Miksi ihmeessä pitää olla noin ilkeä?
Itselläni on kaksi teiniä. Eilen jokainen söi mitä halusi. Pelasi netissä, kun halusi.
Pääosin pelattiin yhdessä.
Asenteena: Pääasia että kaikila on kivaa.
Sitä yhdessäoloa saa aikaan luomalla mukavaa tunnelmaa
Isovanhemmat sen jo ymmärtääEli on ihan sallittua lapsen ahmia kaikki suklaa ja jättää muut ilman.
Ahmimista meillä lapset on osanneet rajoittaa itse varmaankin jo pari kolme vuotiaina. Kyllä se on jonkun muun kuin mummon syytä että lapsi ahmii kymmenen vanhana niin että sen seurauksena oksentaa.
Mut kun tää ei nyt ole keskustelun aiheena, vaan se, että isovanhemmat jyräävät vanhempien säännöt.
Sääntö Suomi. Ehkä kannattaisi kasvattaa lapset jotenkin muuten kuin tottelemaan sääntöjä. Jos kasvatus perustuu sääntöihin ne on aina helppo jyrätä viimeistään lapset itse ne jossakin kohtaa jyrää. Valtataistelusta voi luopua kun lapset on oppinut käyttäytymään ilman sääntöjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä jos ne perheensäännöt vaihtelevat sen mukaan, millä tuulella vanhemmat ovat? Tai jos ne ovat suorastaan epäkohteliaita tai jopa haitallisia? Jos kotona saa pelata tabletilla syödessään, niin pitääkö sen olla OK myös mummolassa? Tai jos lapsi pyyhkii likaiset kätensä pöytäliinaan eikä äiti sano mitään, niin mummokaan ei saa huomauttaa? Tai jos perjantaina lapsi saa syödä herkkuja, mutta lauantaina äiti inttää, että on sovittu, että joko pelaaminen tai suklaa, niin isovanhempienko pitää olla hiljaa? Tai jos äisi käskee laset ulos, mutta itse ei ulkoile, niin saamo isoäiti itsekin äitinä sanoa tyttärelleen, että nyt ulos siitä?
Vanhempien yli ei kävellä. Jokaisessa kodissa noudatetaan toki oman talon sääntöjä, mutta jos vanhempi ojentaa omaa lastaan, niin ei siihen mennä väliin, eikä lasten kuullen olla erimielisiä kasvatusasioista. Pöytätapojen opettaminen on vanhempien asia, ja niitä opetellaan kaikkialla, missä syödään, myös (ja varsinkin) vieraisilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se surullista seurata, kun lasta käskytetään jopa jouluna. Tulee aina paha mieli, kun näkee
Eikö jouluna saa syödä mitä haluaa. Ja vaikka pelata. Miksi ihmeessä pitää olla noin ilkeä?
Itselläni on kaksi teiniä. Eilen jokainen söi mitä halusi. Pelasi netissä, kun halusi.
Pääosin pelattiin yhdessä.
Asenteena: Pääasia että kaikila on kivaa.
Sitä yhdessäoloa saa aikaan luomalla mukavaa tunnelmaa
Isovanhemmat sen jo ymmärtääEli on ihan sallittua lapsen ahmia kaikki suklaa ja jättää muut ilman.
Ahmimista meillä lapset on osanneet rajoittaa itse varmaankin jo pari kolme vuotiaina. Kyllä se on jonkun muun kuin mummon syytä että lapsi ahmii kymmenen vanhana niin että sen seurauksena oksentaa.
Mut kun tää ei nyt ole keskustelun aiheena, vaan se, että isovanhemmat jyräävät vanhempien säännöt.
Sääntö Suomi. Ehkä kannattaisi kasvattaa lapset jotenkin muuten kuin tottelemaan sääntöjä. Jos kasvatus perustuu sääntöihin ne on aina helppo jyrätä viimeistään lapset itse ne jossakin kohtaa jyrää. Valtataistelusta voi luopua kun lapset on oppinut käyttäytymään ilman sääntöjä.
Näin sen kuuluu mennäkin, luehan murrosiästä ja uhmaiästä vaikka alkuun. Lapsen kuuluu kyseenalaistaa vanhempaansa, taistella säännöistö,opetella argumentoimaan niitä vastaan, ja lopulta hän todellakin itsenäistyy ja kasvaa aikuiseksi. Jotta näin voi ikinä edes tapahtua, lapsen tulee saada kokemus vanhempien asettamista rajoista jo taaperoiästä lähtien, kokemus omien vanhempien ja itsen välisestä sukupolvien kuilusta, toisin sanoen vanhempien ylivertaisuudesta päätöksenteossa, tarvitaan jotta heistä voi itsenäistyä ja ottaa myös vastuun itsestään. Tämä ei tarkoita päättömiä sääntöjä ja vanhempien ehdotonta auktoriteettia koko lapsuuden ajan, mutta kyllä se tarkoittaa vähimmillään sitä ettei joku lapsen suosiota ja rakkautta kalasteleva mummo yritä luoda lapselle jatkuvasti vaikutelmaa siitä, että vanhemmat tekevät hänelle huonoja päätöksiä. Oikeaa rakkautta on rajoittaa paremmalla tietämyksellä lasta joissain asioissa, rakkautta ei ole kannustaa lasta uhmaamaan tuollaisessa asiassa vanhempia, kyllä lapsi sen taidon itsekin osaa - ja näin on tarkoituskin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se surullista seurata, kun lasta käskytetään jopa jouluna. Tulee aina paha mieli, kun näkee
Eikö jouluna saa syödä mitä haluaa. Ja vaikka pelata. Miksi ihmeessä pitää olla noin ilkeä?
Itselläni on kaksi teiniä. Eilen jokainen söi mitä halusi. Pelasi netissä, kun halusi.
Pääosin pelattiin yhdessä.
Asenteena: Pääasia että kaikila on kivaa.
Sitä yhdessäoloa saa aikaan luomalla mukavaa tunnelmaa
Isovanhemmat sen jo ymmärtääEli on ihan sallittua lapsen ahmia kaikki suklaa ja jättää muut ilman.
Ahmimista meillä lapset on osanneet rajoittaa itse varmaankin jo pari kolme vuotiaina. Kyllä se on jonkun muun kuin mummon syytä että lapsi ahmii kymmenen vanhana niin että sen seurauksena oksentaa.
Mut kun tää ei nyt ole keskustelun aiheena, vaan se, että isovanhemmat jyräävät vanhempien säännöt.
Sääntö Suomi. Ehkä kannattaisi kasvattaa lapset jotenkin muuten kuin tottelemaan sääntöjä. Jos kasvatus perustuu sääntöihin ne on aina helppo jyrätä viimeistään lapset itse ne jossakin kohtaa jyrää. Valtataistelusta voi luopua kun lapset on oppinut käyttäytymään ilman sääntöjä.
Näin sen kuuluu mennäkin, luehan murrosiästä ja uhmaiästä vaikka alkuun. Lapsen kuuluu kyseenalaistaa vanhempaansa, taistella säännöistö,opetella argumentoimaan niitä vastaan, ja lopulta hän todellakin itsenäistyy ja kasvaa aikuiseksi. Jotta näin voi ikinä edes tapahtua, lapsen tulee saada kokemus vanhempien asettamista rajoista jo taaperoiästä lähtien, kokemus omien vanhempien ja itsen välisestä sukupolvien kuilusta, toisin sanoen vanhempien ylivertaisuudesta päätöksenteossa, tarvitaan jotta heistä voi itsenäistyä ja ottaa myös vastuun itsestään. Tämä ei tarkoita päättömiä sääntöjä ja vanhempien ehdotonta auktoriteettia koko lapsuuden ajan, mutta kyllä se tarkoittaa vähimmillään sitä ettei joku lapsen suosiota ja rakkautta kalasteleva mummo yritä luoda lapselle jatkuvasti vaikutelmaa siitä, että vanhemmat tekevät hänelle huonoja päätöksiä. Oikeaa rakkautta on rajoittaa paremmalla tietämyksellä lasta joissain asioissa, rakkautta ei ole kannustaa lasta uhmaamaan tuollaisessa asiassa vanhempia, kyllä lapsi sen taidon itsekin osaa - ja näin on tarkoituskin.
Sääntöjä murrosikäinen uhkaa ei kasvatusta jonka avulla hän on oppinut että ahmimista tulee huono olo tai jonka takia hän on oppinut että kaikilla on mukavampaa kun niin ruokailutilanteessa kuin muutenkin otetaan toiset huomioon ja jos mennään kylään ei intetä että minä toimin näin sinun mielipiteillä ei ole mitään merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se surullista seurata, kun lasta käskytetään jopa jouluna. Tulee aina paha mieli, kun näkee
Eikö jouluna saa syödä mitä haluaa. Ja vaikka pelata. Miksi ihmeessä pitää olla noin ilkeä?
Itselläni on kaksi teiniä. Eilen jokainen söi mitä halusi. Pelasi netissä, kun halusi.
Pääosin pelattiin yhdessä.
Asenteena: Pääasia että kaikila on kivaa.
Sitä yhdessäoloa saa aikaan luomalla mukavaa tunnelmaa
Isovanhemmat sen jo ymmärtääEli on ihan sallittua lapsen ahmia kaikki suklaa ja jättää muut ilman.
Ahmimista meillä lapset on osanneet rajoittaa itse varmaankin jo pari kolme vuotiaina. Kyllä se on jonkun muun kuin mummon syytä että lapsi ahmii kymmenen vanhana niin että sen seurauksena oksentaa.
Mut kun tää ei nyt ole keskustelun aiheena, vaan se, että isovanhemmat jyräävät vanhempien säännöt.
Sääntö Suomi. Ehkä kannattaisi kasvattaa lapset jotenkin muuten kuin tottelemaan sääntöjä. Jos kasvatus perustuu sääntöihin ne on aina helppo jyrätä viimeistään lapset itse ne jossakin kohtaa jyrää. Valtataistelusta voi luopua kun lapset on oppinut käyttäytymään ilman sääntöjä.
Näin sen kuuluu mennäkin, luehan murrosiästä ja uhmaiästä vaikka alkuun. Lapsen kuuluu kyseenalaistaa vanhempaansa, taistella säännöistö,opetella argumentoimaan niitä vastaan, ja lopulta hän todellakin itsenäistyy ja kasvaa aikuiseksi. Jotta näin voi ikinä edes tapahtua, lapsen tulee saada kokemus vanhempien asettamista rajoista jo taaperoiästä lähtien, kokemus omien vanhempien ja itsen välisestä sukupolvien kuilusta, toisin sanoen vanhempien ylivertaisuudesta päätöksenteossa, tarvitaan jotta heistä voi itsenäistyä ja ottaa myös vastuun itsestään. Tämä ei tarkoita päättömiä sääntöjä ja vanhempien ehdotonta auktoriteettia koko lapsuuden ajan, mutta kyllä se tarkoittaa vähimmillään sitä ettei joku lapsen suosiota ja rakkautta kalasteleva mummo yritä luoda lapselle jatkuvasti vaikutelmaa siitä, että vanhemmat tekevät hänelle huonoja päätöksiä. Oikeaa rakkautta on rajoittaa paremmalla tietämyksellä lasta joissain asioissa, rakkautta ei ole kannustaa lasta uhmaamaan tuollaisessa asiassa vanhempia, kyllä lapsi sen taidon itsekin osaa - ja näin on tarkoituskin.
Sääntöjä murrosikäinen uhkaa ei kasvatusta jonka avulla hän on oppinut että ahmimista tulee huono olo tai jonka takia hän on oppinut että kaikilla on mukavampaa kun niin ruokailutilanteessa kuin muutenkin otetaan toiset huomioon ja jos mennään kylään ei intetä että minä toimin näin sinun mielipiteillä ei ole mitään merkitystä.
Niin, se pointti oli, että normaali terve murkku uhmaa sääntöjä ja vanhempiaan, eikä siinä ole mitään pahaa. Kasvatuksessa ei ole kyse siitä, että lapsi olisi aikuinen jo ennen murrosikää. Murrosikä on tärkeä vaihe kasvussa aikuiseksi, jolloin revitään itsensä irti pikkuhiljaa vanhemmista ja luodaan omia arvoja ja tavoitteita.
Miten sitten toimitaan mummolassa, kun siellä on 2lasta perheineen ja toisessa perheessä tiukemmat säännöt. Jos perheessä A ei ole karkkipäivää, perheessä B on, niin saako perheen A lapset noudattaa oman kodin sääntöjä ja syödä herkkuja joka päivä samalla kun perheen B lapset niitä ei saa? Tai jos perheessä A on selkeät ruoka-ajat alkuineen ja loppuineen, mutta perheen B lapset saavat kuljeskella ympäriinsä, tulla pöytään ja lähteä oman mielensä mukaan, niin saako perheen A lapset "tyhjentää pöydän", kun toiset lapset vasta hortoilevat ympäriinsä? Tai jos perheessä B päiväuniaikaan pitää olla täydellisen hiljaista, niin saako perhe B vaatia perheen A lapsia olemaan hiljaa, vaikka näillä ei kotona päiväuniaikaan ole mitään hiljaisuutta? Ja saako mummi imuroida keittiössä, kun perheen B lapset menevät päiväunille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä päädyttiin vähän vastaavassa tilanteessa siihen, että annettiin periksi ja noudatettiin "isovanhempien sääntöjä" niinä muutaman kertana vuodessa, kun siellä oltiin. Ensihuuman jälkeen lapset tulivat aika nopeasti ja ihan itse siihen tulokseen, että kodin sääntöjä voisi ehkä sittenkin noudattaa myös mummolassa. Muksut esim. kieltäytyivät mummon tarjoamasta suklaasta ja sanoivat, että voisivat syödä ensin ruokaa. Enpä olisi osannut arvata!
Onpa kumma että hyvät tavat saadaan käännettyä täällä koto-Suomessa ilkeilyksi, nipottamiseksi ja ankeuttamiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten sitten toimitaan mummolassa, kun siellä on 2lasta perheineen ja toisessa perheessä tiukemmat säännöt. Jos perheessä A ei ole karkkipäivää, perheessä B on, niin saako perheen A lapset noudattaa oman kodin sääntöjä ja syödä herkkuja joka päivä samalla kun perheen B lapset niitä ei saa? Tai jos perheessä A on selkeät ruoka-ajat alkuineen ja loppuineen, mutta perheen B lapset saavat kuljeskella ympäriinsä, tulla pöytään ja lähteä oman mielensä mukaan, niin saako perheen A lapset "tyhjentää pöydän", kun toiset lapset vasta hortoilevat ympäriinsä? Tai jos perheessä B päiväuniaikaan pitää olla täydellisen hiljaista, niin saako perhe B vaatia perheen A lapsia olemaan hiljaa, vaikka näillä ei kotona päiväuniaikaan ole mitään hiljaisuutta? Ja saako mummi imuroida keittiössä, kun perheen B lapset menevät päiväunille.
Molemmat perheet tavallaan, ja siinä joudutaan vain sietämään se että toiset eivät syö karkkia kun toiset syövät jne. Mummon ongelmahan tuo ei ole millään tavalla, vaan vanhemmat hoitavat nämä. Mummo laittaa ruuan kun laittaa, ja esim jos toisessa perheessä on vaikkapa vauva/1-vuotias, niin vanhemmat huolehtivat ruuat hänen rytmiinsä, vaikka itse kokaten. Se joka haluaa poiketa kyläpaikan ruokarytmistä, huolehtii itse oman ruokansa. Toki monet mummot vähän kyselevät mihin aikaan halutaan syödä ja miten perheiden pienimmät syövät, ja se on ihan ok sekin.
Mutta jos toiset nukkuvat, niin silloin ei ole kyllä kohteliasta imuroida tai vaikkapa puhua huutaen. En itse vaikka joku aikuinen nukkuisi meillä jouluna päivätirsat, kehtaisi imuroida. Ei tarvi kuiskia tai olla elämättä, mutta eikö ihan perus käytöstapoihin kuulu huomioida nukkuvat niin, ettei "tarpeetonta" melua aiheuteta.
Vierailija kirjoitti:
Entä jos ne perheensäännöt vaihtelevat sen mukaan, millä tuulella vanhemmat ovat? Tai jos ne ovat suorastaan epäkohteliaita tai jopa haitallisia? Jos kotona saa pelata tabletilla syödessään, niin pitääkö sen olla OK myös mummolassa? Tai jos lapsi pyyhkii likaiset kätensä pöytäliinaan eikä äiti sano mitään, niin mummokaan ei saa huomauttaa? Tai jos perjantaina lapsi saa syödä herkkuja, mutta lauantaina äiti inttää, että on sovittu, että joko pelaaminen tai suklaa, niin isovanhempienko pitää olla hiljaa? Tai jos äisi käskee laset ulos, mutta itse ei ulkoile, niin saamo isoäiti itsekin äitinä sanoa tyttärelleen, että nyt ulos siitä?
Minusta on pikkuisen eri asia elää kyläpaikassa kuin pellossa käsiä pöytäliinoihin pyyhkien vs. se, että vanhemmat odottavat lapsiltaan asianmukaisia käytöstapoja myös kyläpaikassa.
Elinkaaren ketjuun kuitenkin kuuluu se, että osaa päästää aikuisista lapsistaan irti ja antaa heille vallan tehdä omat perhettään koskevat päätökset itsenäisesti. Jos kuitenkin erimielisyyksiä lasten kasvatuksesta tulee, isovanhemmat ja vanhemmat voivat varmasti keskustella nämä läpi lasten korvien ulottumattomissa, ja vanhemmat päättävät sitten, kuinka toimivat. Lapsi vain hämmentyy, jos vanhemmat tekevät säännöt, jotka isovanhemmat kiirehtivät kumoamaan.
Tai jos juhlapyhät eivät vain kerta kaikkiaan suju, niin paras ratkaisu on viettää ne erillään. Eikös vain?
Meillä lapset (3) ovat saaneet syödä halutessaan makeisia, suklaa, pipareita ja muita herkkuja pienestä pitäen, ihan vapaasti, ja ovat helposti otettavissa ruokailutilan kaapissa.
Eikä ole ollut koskaan ongelmia, kun asiasta ei ole tehty mitään numeroa tai kiellettyä. Nytkin konvehdit, marmeladia jne. saavat olla kaikessa rauhassa. Ja meillä ei koskaan ole ollut edes karkkipäivä ja lapset syövät todella vähän makeisia, kun ne ovat arkipäivää eikä kiellettyä.
Mielestäni ongelma ei ole mummo, vaan herkkujen ahminen kertoo kasvatuksesta, kun silmäsi välttää, lapsen on ahmittava herkkuja, koska ne ovat kiehtovia ja niitä ei muuten saisi.
Löysää vähän pipoa, edes jouluna.
Just juttelin erään isovanhemman kanssa, joka kertoi antavansa 3-v lapselle herkkuja salaa ja sanoneensa tälle, että se on heidän salaisuutensa, ei saa kertoa vanhemmille. Ällötti. Teki mieli sanoa, että opetat sitten lapsen valehtelemaan ja pettämään, ja petaat sujuvasti tietä pedofiilille.
Lapsiparka, isovanhempi aiheuttaa syyllisyyttä ihan vain omaa valtaansa pönkittääkseen.
Isovanhempia vaan vituttaa, kun sinulla on erilainen kasvatusfilosofia. Oletko itse pilalle hemmoteltu, vai miksi?
Nämä on hankalia tilanteita. Ennen, kun vietimme jouluja siskoni kanssa perheinemme kotonamme, tuli näitä vaikeita tilanteita eteen.
Minä olen paljon leväperäisempi kasvattaja, kuin lastentarhanopettajasiskoni. Lapseni saivat ottaa kulhosta suklaata ja saivat ruokapöydässä valita, mitä syövät. Ei tarvinnut maistaa kaikkea ja mummolassa totutella eri makuihin. Monta muutakin eroa on ollut kasvatuksessa.
Riitojahan siitä tuli, kun siskoni haukkui minuakin, kun annoin lastemme ottaa suklaata, kun mummi tarjosi. Tai herkutella mummin leivonnaisilla. Siskoni lapset sitten kiukuttelivat ja kirkuivat ja polkivat jalkaa, kun siskoni kielsi heitä ja meidän lapset sai taas tehdä jotain.
Lopetimme sukujoulut, kun äidillemme tuli aina niin paha mieli siitä, kun joulut ja muut yhteiset viikonloput oli yhtä riitelyä siskon ja minun välillä. Jomman kumman olisi pitänyt elää toisen tyylin mukaan ja minäkään en silti pikkusiskona ollut valmis antamaan periksi. Lapsemme eivät ahmineet, eivät oksennelleet, eivät leikkineet ruoalla yms. Mutta saivat mummolassa olla mummon hemmoteltavana.
Ratkaisu on ollut se, että käymme eri aikaan vanhempiemme luona. Ei tule riitaa ja serkuksilla ei paha mieli, kun toiset saa tehdä toista ja toiset eivät. Pysyy serkkujenkin välit näin hyvänä.
Siitä voisi kirjoittaa sitten toisen tarinan, kun joulupukki tuli ja siskoni ja minä laitoimme lapsillemme ihan erilaisia lahjoja. Mutta siitä ei sen enempää.
Suomessa on ankeuttamista ellei vedetä kaksi kiloa karkkia (jolloin ruuat jää syömättä) ja eletä kuin pellossa.
Isovanhemmat oikein yllyttävät käyttäytymään huonosti sen harvinaisen kerran kun syödään yhdessä. Vanhemmat leimataan lapsen nähden inhottaviksi tiukkiksiksi.
Aika eri meininki kuin monissa muissa maissa. Kaikki voivat kannustaa lapsia hyviin tapoihin mukavalla tavalla - ei niin että se olisi jokin negatiivinen asia. Silloin ne tavat automatisoituu paljon nopeammin kuin silloin kun aikuiset vääntävät keskenään.