Mikä pilasi sinun joulusi 2017?

Mies joka ei suostunut syömään jouluruokia, koska minun takia meni ruokahalu. Syyttelee vanhoista asioista tyyliin "Kun sinä silloin yhtenä jouluna sanoit näin", ja tämä on suurin syy miksi hänen joulunsa meni kuulemma pilalle, puhunut noita jo pari päivää.

Häntä väsyttää kun ei ole voinut syödä koko päivänä mitään, ja siksi nukkui sohvalla kun muu perhe avasi lahjoja.

Töissä ei voi ryypätä.

Se harmittaa.

Onneksi tuplapalkka ja 40% yölisä tasoittaa mieltä.

Raskasta joulua kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joulu ei tietenkään mene pilalle. Pitää asennoitua siihen, että kaikki sattumukset kuuluvat pakettiin :)

Varmasti näin ajattelisikin,jos olisi kyse jostakin mitättömästä vastoinkäymisestä..muistathan toki tämä lauseesi, jos seuraavana jouluna satut kohtaamaan jonkin elämää suuremman asian, joka pilaakin sinulta pyhien merkityksen.

Meillä kovasti iloittiin raskausuutisesta viime kuussa, vihdoin esikoinen saa sisaruksen seurakseen ja saa kokea sen yhdessä kasvamisen ilon,mitä molemmat meistä vanhemmistakin. Mutta ei, kroppa petti taas ja meni kesken viikolla 9. Tuntuu niin pahalta kohdata sama menetys aina uudestaan ja uudestaan. Jos ei esikoista olisi olemassa menisin tästä viinipullollisen jälkeen järvelle ja katoaisin jäihin.

En ole ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Menetin 5 lähintä ihmistä parin vuoden sisällä jne. Tällä hetkellä vietän joulua yksin enkä antanut erään törkymöykyn pilata jouluni tunnelmaa. Ei kuolinpäivämääriä ole pakko muistaa jos niistä tulee uhka omalle elämälle. Muistopäivän voi viettää ennemmin tai myöhemmin. Joulun voi viettää ennemmin tai myöhemmin. Mitä enemmän vastoinkäymisiä tulee niin sen paremmin oppii sopeutumaan. Muutoin joka päivä olisi liian rankkaa, koska jokainen päivä muistuttaisi jostakin pahasta.

Niin, sinulla on esikoinen. Olen monesti vihainen ihmisille jotka jäävät suremaan sitä, etteivät saa lisää lapsia vaikka heillä on yksi. Joillain niiden olemattomien lasten puute menee sen olemassa olevan lapsen edelle. Näin edelleen täysin lapsettomana täytyy sanoa, että anna sen olemassa olevan lapsesi olla kaikkesi. Miksi hän ei riitä sinulle? Kuvittele ympyrä joka on elämäsi, olet täyttänyt ympyrän sillä millä mitä sinulla ei ole kun sen pitäisi olla toisin päin, sinulla on jo lapsi, sinulla on perhe. Toiveesi on jo täyttynyt. Älä kuvittele, että ilman sisarusta kasvaminen olisi jotenkin vajaata. Sen olet sinä itse päättänyt myös esikoisesi puolesta. Entä jos keskittyisit hyviin asioihin mitä ainoana lapsena saa ja on sellaista mitä monilapsisessa perheessä ei ole.

Enkelilapset ovat traagisia menetyksiä, mutta menetys ei saa johtaa sokeuteen sitä kohtaan mitä sinulla on. Sinulla on paljon, et vain arvosta sitä, koska keskityt menetyksiin. Todella saisit hävetä itsemurha-aikeitasi kun palsta on itkeviä sinkkuja ja lapsettomuudesta kärsiviä täynnä. Katso ja näe mitä sinulla on ja ala nauttimaan siitä ja arvosta sitä. Arvosta jokaista päivää, sillä omasta kokemukemuksesta voin kertoa, että se kaikki voi kadota ympäriltäsi milloin tahansa. Herää joka aamu kiittäen sitä mitä sinulla on ja iloitse siitä. Etenkin jos et pidä huolta ja vaali sitä niin se voi kadota silmänräpäyksessä.

Menetyksille et voi mitään, ei ne kuolleet takaisin tule vaikka lakkaat elämästä, itket silmät päästäsi tai teet itsarin, mitään et saa takaisin. Et edes näe enkelilapsiasi, koska taivas ja jälleennäkeminen on vain uskomus jotta ihmiset eivät pelkäisi kuolemaa, itsarista ei siis ole itään apua. Sen sijaan haluat menettää senkin mitä sinulla jo on käyttämällä senkin ajan menetyksiin. Käytä aikasi ja ajatuksesi toisin. Ota elämäsi haltuusi, näe mitä sinulla on. Monilla ei ole mitään, ei työtä, ei puolisoa, ei lapsia, ei tuttavia, ei sukulaisia, ei yhtään mitään. Jotkut eivät edes saaneet sitä parjattua jouluapua. Kannattaako elää surren, ettei ole mitään? Ei kannata, ei sillä tavalla mitään saa. Kannattaa siis nauttia, vaikka ei olisikaan mitään, sillä endorfiinien ja dopamiinien kera on elämä sentään miellyttävämpää kuin itkuisena zombiena. Anna siis kaksinverroin heille joita sinulla on.

Miesystävän perheen sotkuinen asunto ja aloittivat vasta aattona siivoomisen/joulun teon.

M30 ja latino kirjoitti:

En voi tietää vielä. Mun joulu päättyy vasta uutena vuotena. Navidades!

Harmi, ettet saa nauttia nuutinpäivään asti niin kuin suomalaiset.

Kimmo Blomin esitys Raskaassa joulussa (tallenne Ruudussa). Muuten kaikki yhtä juhlaa.

Jos elämässä on 90 joulua niin ei haittaa jos 1 tai 2 joulua ei mene ihan putkeen. Pidä pilalle mennyt joulu vaikka maaliskuussa jos joka vuodelle täytyy saada yksi onnistunut.

Tyttis ois ihan kiva lahja tänne Itään:)

Ei mikään. Kun ei vietä ei mene.

En voinutkaan riipaista kännejä, koska "kyllä se sinun masennuksesi lähtee kun vähän rupeat käymään ulkona! Tule nyt juhlimaan sukulaisten kanssa!" Kieltävää vastausta ei hyväksytty ja tulivat hakemaan kotoa.

Ukko otti liikaa viinaa ja makaa nyt kalsareissansa olohuoneen lattialla.

Pimpsaa kun saisi vielä niin ihan ok päivä. Taitaa jäädä kyllä saamatta. Vaimo joulustressissään sammuu varmaan heti kun ipanat nukkuu. No, ehkä ensi vuonna sitten jossain vaiheessa...

Kaaduin. En pysty tekemään mitään. Kylki pa*kana.

Pinpiö kirjoitti:

Pimpsaa kun saisi vielä niin ihan ok päivä. Taitaa jäädä kyllä saamatta. Vaimo joulustressissään sammuu varmaan heti kun ipanat nukkuu. No, ehkä ensi vuonna sitten jossain vaiheessa...

Onpa teillä harvoin seksiä.

Omassa olotilassaan jatkuvasti vellovat vanhukset. Jatkuva valitus ja kiroilu eivät vastaa käsitystäni joulurauhasta.

Ei mikään pilannut, mutta harmittaa kun olen ollut koko päivän hirveän kiukkuinen ja nukkunut liian vähän enkä jaksanut nauttia edes jouluesityksestä..

Suvun kesken tulee aika usein ulkopuolinen olo, jopa kälyt ovat suositumpia kuin minä. Aika usein olen miettinyt että turha olla ees mukana kun olen se mustalammas. Tietäisivät vaan mitä olen joutunut kokemaan, hyväksikäyttöä ja muuta. Siksi joulu on niin raskasta ja koko ajan semmoinen ahdistus vaikka on kiva ettei ole jouluna ihan yksin.

Aaton aattona ajamani kolari (auto meni lunastus kuntoon, itse nyt kärsinyt kolarin aiheuttamista kivuista)..Autosta oli suurin osa maksamatta jne. Pitäisi varmaaankin olla onnellinen, että henki säilyi..?? En tiedä, en osaa käsitellä koko asiaa vielä vaan yritän olla ajattelematta..Pelkään romahdusta..

Menkat. Hirveä päänsärky ja vatsa kipeä kuin olis lyöty nyrkillä mahaan. Miehen kanssa suunniteltiin että otetaan rennosti tämä joulu, ollaan vaan kotona kahdestaan, syödään ja naidaan. No, voidaan sentään vielä syödä :D

333333########## kirjoitti:

Aaton aattona ajamani kolari (auto meni lunastus kuntoon, itse nyt kärsinyt kolarin aiheuttamista kivuista)..Autosta oli suurin osa maksamatta jne. Pitäisi varmaaankin olla onnellinen, että henki säilyi..?? En tiedä, en osaa käsitellä koko asiaa vielä vaan yritän olla ajattelematta..Pelkään romahdusta..

Tosi ikävää. Voimia. Mutta älä nyt sitä suotta mieti/stressaa, et oliko autosta suurin osa maksamatta vai ei. Jos ja kun sulla oli vakuutus, niin talouspuolesta ei tarvitse murehtia. Onneksi sulle ei käynyt pahemmin. 

En pääse joulutunnelmaan millään, koska kaikki liian tavallista. Olen taas äitini kanssa kahdestaan joulua kotona viettämässä ja tämä ei juurikaan eroa mistään tavallisesta viikonlopusta. Äitini höpisee ihan tavanomaisista asioista niin kuin joulua ei olisikaan ja tuskin mitään lahjoja saan jos sama tyyli jatkuu kuin viime vuonna.Itse kyllä olen leiponut ja laittanut ruokaa, mutta se ei kyllä riitä. Parempi tietysti tämäkin kuin joulun vietto, jossa isäni oli mukana ja riideltiin koko joulu, kun hän loukkaantui jostain pikkuasiasta tyyliin ruoka 15 min myöhässä.

Ajattelin kyllä lähteväni Lappiin johonkin hiihtokeskukseen joulua viettämään, että olisi ollut vähän erilaista. Luovuin kuitenkin ajatuksesta, koska olisin sinne sitten yksin saanut mennä tai sitten ottaa  äitini mukaan. Sen lisäksi olisin saanut junalla/bussilla mennä, koska en omista ajokorttia eli liian hankalaa. Sen lisäksi olisi ehkä tullut surullinen olo, kun muilla iso porukka mukana. Itse en kaipaa silti lahjoja tai mitään suurempaa, mutta täällä kotona en enää tunnelmaan pääse. Tämä on liian tuttua ja kun meillä ei mitään tunnelmallista perhejoulua ole. Eli pitäisi seuraavaan jouluun kyllä jotain erikoista keksiä. Sekin on surullista, kun kuulun myös niihin yksinäisiin, joilla ei paljon seuraa ole. Niinpä olen mieluummin rasittavan äitini kanssa kuin yksin joulun. En silti millään edes usko, että on joulu. Olen yrittänyt "sanoa itselleni" että nyt on joulu, mutta en vaan jotenkin pääse siihen tunnelmaan ja vietänkin nyt "tavallista viikonloppua". Tämä on kyllä ikävää, mutta niin kuin sanoin niin tämä on liian "tuttua ja arkista" eli jotain erikoisempaa pitäisi olla, että se tunnelma taas löytyisi. Tästä viestistä saa varmaan ikävän kuvan minusta, että valitan vaan, mutta oikeasti olen vähään tyytyväinen. On vaan surullinen olo, kun ei millään pääse tunnelmaan. Varmaan tuollainen erikoisempi ympäristö juuri auttaisi tähän, kun olisi "juhlavampaa". Täytyy muistaa tämä ensi jouluna.