Lue keskustelun säännöt.
Röökin lopettaneet! Kuinka kauan pahimmat viekkarit kestivät?
23.12.2017 |
Kestän fyysiset viekkarit "kuin mies", mutta henkisistä vieroitusoireista se äärimmäinen v*tutus on jotain mitä en vaan pysty ottaa vastaan. Olen koettanut kerran aiemmin lopettaa, ja juurikin tuo ihan uskomattomiin sfääreihin mennyt vihan tunne ihan kaikkea kohtaan sai minut retkahtamaan. Kädet saa täristä ja päätä saa särkeä, mutta se viha...
Kuinka kauan se kestää? Yritän tässä motivoida itseäni ja valmistautua pahimpaan. Tämä ei sitten ole mikään "uuden vuoden lupaus - tempaus" vaan ihan itsestä lähtevä päätös. Olen tupakoinut puolet elämästäni, nyt riitti.
Kommentit (51)
Mä siirryin oikean polttamisen sijaan sähköröökiin viikoksi ja lopetin sitten senkin. Mies lopetti samalla tavalla, molemmilla +10 vuotta tupakointia takana. Kummallakaan ei vierotusoireita, ei henkisiä eikä fyysisiä.
Yritettiin lopettaa kerran aiemminkin, mutta mulla kaatui siihen aggressioon kolmantena päivänä se yritys...
Nyt kolmatta vuotta polttamatta. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunne ketään ekalla lopetuskerralla onnistunutta. Monesko lopetusyrityskerta ap:lla?
Olen yrittänyt kerran, kestin viikon. Siitä on jo todella kauan aikaa, eikä aika ole kullannut muistoa. Kai toisella kerralla voi onnistua..?
Ap
Jokaisesta lopetusyrityskerrasta oppii ja siksi se seuraava lopetuskerta on todennäköisempi onnistumiselle. Ihan varmasti voit onnistua, se on vain sinusta kiinni. :)
Oma ensimmäisen lopetusyrityksen virheeni oli yrittää lopettaa ilman nikotiinituotteita, en ymmärrä miksi niitä vältellään? Mitä haittaa niistä on?
Tämän ketjun perusteella voi päätellä ettei se lopettaminen ole mikään ylitsepääsemätön este niin kuin annetaan ymmärtää. Wt:t vetää tuolla kaduilla ketjussa kun on se lopettaminen niiiiiin vaikeaa.
Tosiasiassa "kärsit" pari viikkoa, eli vähän vituttaa ja masentaa, ja sitten se onkin siinä. En kuuntele kyllä enää yhtään selityksiä siitä, että yritin mut en kyennyt ku oli se niin hirrveetä...
Vierailija kirjoitti:
Onko kaikki lihoneet lopettamisen jälkeen? Itse laihdutuskuurilla ja ajattelin lopettaa polttamisen.. meneeköhän dieetti mönkään?
Lihoin muutamia kiloja, mutta tupakasta irti pääseminen on joka kilon arvoinen! Pitää vaan jossain vaiheessa, kun pahin on ohi, tsekata ettei jatkuvasti korvaa tupakointia ylimääräisillä syömisillä.
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun perusteella voi päätellä ettei se lopettaminen ole mikään ylitsepääsemätön este niin kuin annetaan ymmärtää. Wt:t vetää tuolla kaduilla ketjussa kun on se lopettaminen niiiiiin vaikeaa.
Tosiasiassa "kärsit" pari viikkoa, eli vähän vituttaa ja masentaa, ja sitten se onkin siinä. En kuuntele kyllä enää yhtään selityksiä siitä, että yritin mut en kyennyt ku oli se niin hirrveetä...
No suurin osa ihmisistä ei ymmärrä riippuvuuksia, et varmasti ole ainoa. Ne jotka ovat sen kokeneet jossain muodossa, ovat selkeästi kykenevämpiä ymmärtämään myös toista riippuvuuden kanssa kamppailevaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kaikki lihoneet lopettamisen jälkeen? Itse laihdutuskuurilla ja ajattelin lopettaa polttamisen.. meneeköhän dieetti mönkään?
Lihoin muutamia kiloja, mutta tupakasta irti pääseminen on joka kilon arvoinen! Pitää vaan jossain vaiheessa, kun pahin on ohi, tsekata ettei jatkuvasti korvaa tupakointia ylimääräisillä syömisillä.
Eli se on korvaava syönti, eikä esimerkiksi aineenvaihdunnan hidastuminen, joka lihottaa kun lopettaa?
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun perusteella voi päätellä ettei se lopettaminen ole mikään ylitsepääsemätön este niin kuin annetaan ymmärtää. Wt:t vetää tuolla kaduilla ketjussa kun on se lopettaminen niiiiiin vaikeaa.
Tosiasiassa "kärsit" pari viikkoa, eli vähän vituttaa ja masentaa, ja sitten se onkin siinä. En kuuntele kyllä enää yhtään selityksiä siitä, että yritin mut en kyennyt ku oli se niin hirrveetä...
Useimmilla, kuten mullakin, on kuitenkin takanaan useita epäonnistuneita yrityksiä. Mä kestin kyllä fyysiset oireet hyvin, koska siinä on jotain konkreettista, mitä vastaan taistella. Mutta pitkään kestäviä henkisiä oireita en pystynyt vastustamaan ennen kuin mulla oli motivaatio oikeasti kohdallaan ja elämä muuten rauhallisella perustalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunne ketään ekalla lopetuskerralla onnistunutta. Monesko lopetusyrityskerta ap:lla?
Olen yrittänyt kerran, kestin viikon. Siitä on jo todella kauan aikaa, eikä aika ole kullannut muistoa. Kai toisella kerralla voi onnistua..?
Ap
Jokaisesta lopetusyrityskerrasta oppii ja siksi se seuraava lopetuskerta on todennäköisempi onnistumiselle. Ihan varmasti voit onnistua, se on vain sinusta kiinni. :)
Oma ensimmäisen lopetusyrityksen virheeni oli yrittää lopettaa ilman nikotiinituotteita, en ymmärrä miksi niitä vältellään? Mitä haittaa niistä on?
Tavallaan haluan kai vain siitä nikotiinista sillä kertaheitolla eroon, jättää sen seinään. Ei laastareita eikä purukumeja, eikä varsinkaan sähkötupakkaa, joka ei opeta olemaan ilman sitä tikkua sormien välissä. Laastareita voisin vielä harkita, mutta muut jätän kyllä kauppaan. Hmm...
Ap
Kannattanee käyttää mietoa Nicotinell purukumia, sitä 2 mg vahvuista.
Kävin myös parvekkeella tupakalla, eli pureskelin purkkaa ja pällistelin ympärilleni.
Purkkaa kannattaa pitää kotona, jos iskee se armotun v-tutus. Käytin purkkaa tosi pitkään,
voi sanoa että vuoden verran. Jotenkin sen kanssa oli helppo lopettaa tupakointi.
Sitten lopettelin sen purkan mäystämisen, tupakka on pysynyt poissa jo toista vuotta.
Olen vakaasti sitä mieltä, että pitkä nikotiinipurkka jakso auttoi tupakoinnin lopettamisen
kunnolla sisäistämiseen. Enää ei tee edes mieli tupakkaa.
Onnea päätöksestäsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3 päivää, sen jälkeen ei tehnyt enää yhtään mieli.
Fyysiset himot kestivät pari viikkoa, sitten ne jäivät ja tuli tilalle helvetillinen masennus. Siis aivan sysimusta itsetuhoisuus. Sitä kesti kuukauden, mutta sitten ihan yhtäkkiä helpotti. Minulla kaatui lopettaminen aina tuohon masennukseen, ennen kuin lopulta sain pinnisteltyä sen yli. Kaksi kuukautta lopettamisesta voin sanoa, olin lopettanut oikeasti.
Silti vielä näin neljä vuotta myöhemminkin kun tapaan kerran vuodessa jonkun kaverin, jonka kanssa oli tapana vetää sauhuja, minuun iskee aivan järjetön himo saada tupakkaa. Välillä pummaan sen yhden, mutta onneksi en ole jäänyt uudestaan koukkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen nikotiinikorvaustuotteita, itselläni lievitti juurikin sitä massiivista vitutusta. Kuukaudessa pahin kärki on ohi ja usko pois, kun pahimmasta pääsee yli niin sitten on helppoa olla ilman. Ja ne jotka sanoo että vielä kymmenen vuodenkin jälkeen tekee mieli, puhuvat paskaa. Siinä pisteessä voi jo vetää muutaman viihderöökin ilman pelkoa koukuttumisesta uudestaan.
Mä oon syönyt nikotiinipurkkaa jo 5 vuotta. Enkä pääse röökistä enkä purkasta eroon. Molempiin koukussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kaikki lihoneet lopettamisen jälkeen? Itse laihdutuskuurilla ja ajattelin lopettaa polttamisen.. meneeköhän dieetti mönkään?
Lihoin muutamia kiloja, mutta tupakasta irti pääseminen on joka kilon arvoinen! Pitää vaan jossain vaiheessa, kun pahin on ohi, tsekata ettei jatkuvasti korvaa tupakointia ylimääräisillä syömisillä.
Eli se on korvaava syönti, eikä esimerkiksi aineenvaihdunnan hidastuminen, joka lihottaa kun lopettaa?
Varmaan se on yksilöllistäkin. Mulla alkoi ruoka maistua tosi hyvältä, kun olin lopettanut polttamisen, ja aika pitkään pysyi se ajatus, että olen herkkuni ansainnut, kun en kerran enää polta. Aineenvaihdunnan mä arvelisin lopulta jopa vilkastuneen, koska ryhdyin liikkumaan enemmän ja reippaammin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vitun seksisti. "Kestän kun mies". Kuka vittu sinä olet yleistämään kestääkö miehet enemmän kun naiset?
Sori kun tällä tavalla änkeen toisen ketjuun kyselemään, mutta ajattelin jos teillä olisi vinkkejä minullekin. Mulla aika erilainen tilanne: oon 20v, polttanut vasta pari vuotta ja röökiä menee tällä hetkellä 1-3 päivässä, ryypätessä noin 10. Fyysisiä oireita ei tuu kun on parikin päivää ilman, mutta oon ärtynyt ja hermostunut. Lähes joka kerta polttamisesta tulee paha olo etenkin esim päivän tauon jälkeen, mutta silti nautin suunnattomasti siitä tavasta. Pelkään, etten jotenkin oikeasti haluakaan lopettaa vaikka vihaan sitä pahaa oloa ja hajua. Uskon olevani yhä edelleen enemmän tapakoukussa kuin fyysisesti riippuvainen. Neuvoja, miten päästä eroon rakkaudesta tapaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunne ketään ekalla lopetuskerralla onnistunutta. Monesko lopetusyrityskerta ap:lla?
Olen yrittänyt kerran, kestin viikon. Siitä on jo todella kauan aikaa, eikä aika ole kullannut muistoa. Kai toisella kerralla voi onnistua..?
Ap
Jokaisesta lopetusyrityskerrasta oppii ja siksi se seuraava lopetuskerta on todennäköisempi onnistumiselle. Ihan varmasti voit onnistua, se on vain sinusta kiinni. :)
Oma ensimmäisen lopetusyrityksen virheeni oli yrittää lopettaa ilman nikotiinituotteita, en ymmärrä miksi niitä vältellään? Mitä haittaa niistä on?
Tavallaan haluan kai vain siitä nikotiinista sillä kertaheitolla eroon, jättää sen seinään. Ei laastareita eikä purukumeja, eikä varsinkaan sähkötupakkaa, joka ei opeta olemaan ilman sitä tikkua sormien välissä. Laastareita voisin vielä harkita, mutta muut jätän kyllä kauppaan. Hmm...
Ap
Henkinen riippuvuus on sata kertaa suurempi ongelma kuin se nikotiini, usko mua. Se on se haaste, ei niinkään nikotiini. Nikotiini on aluksi se joka laittaa sen vitutuksen käyntiin, mutta onnistumisen lopulta ratkaisee se että miten selviydyt siitä henkisestä riippuvuudesta.
Mun mielestä ilman nikotiinia lopettaminen on suorastaan typerää, ei se mikään taikakeino ole, mutta siitä saa todella moni hiukan helpotusta niihin alkuoireisiin. Sähkörööki on siitä huono että siinä vahvistetaan edelleen sitä henkistä riippuvuutta sekä saadaan monesti nikotiinia, mutta jos se toimii niin mikä ettei! Itse en ole sähköröökiä kokeillut, joten mikä minä olen sanomaan.
En ole ikinä ymmärtänyt sitä että mitä glooriaa siinä kylmiltään lopettamisessa muka on? Tavoite on kuitenkin se lopettaminen, joten kaikki keinot käyttöön. Mutta jokaiselle sopii erilaiset jutut, erehtymällä oppii ja siten löytää sen oman tavan. Tärkeintä on että yrittää!
Vierailija kirjoitti:
Vitun seksisti. "Kestän kun mies". Kuka vittu sinä olet yleistämään kestääkö miehet enemmän kun naiset?
Pitäskö sun käydä tupakalla? Se oli heittomerkeissä, koska se on sanonta. Harmi, että otit sen noin vakavasti että ihan käämit paloivat. :)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen nikotiinikorvaustuotteita, itselläni lievitti juurikin sitä massiivista vitutusta. Kuukaudessa pahin kärki on ohi ja usko pois, kun pahimmasta pääsee yli niin sitten on helppoa olla ilman. Ja ne jotka sanoo että vielä kymmenen vuodenkin jälkeen tekee mieli, puhuvat paskaa. Siinä pisteessä voi jo vetää muutaman viihderöökin ilman pelkoa koukuttumisesta uudestaan.
No aivan varmasti on riski koukuttumisesta uudestaan, älä hölmöile. Pitkään tupakoineella pelkästään savukkeen pitäminen sormien välissä on jo niin selkärangassa että sieltä se addiktio puskee päälle uudelleen kymmenen vuoden jälkeenkin - jos ei nyt fyysinen niin se henkinen.
Myönnän että kokemukseen pohjautuva otantani on kapea, sisältäen itseni ja muutaman tupakoinnin lopettanutta ystävääni. Se ei tietenkään kaikkia koske, monet ovat olleet vielä pidempään koukussa röökiin (15->) jolloin voi tilanne olla eri. Itse voin vetää pari askia röökiä ja lopettaa siihen, ilman huolia uudelleenkoukuttumisesta. Polttamatta alle 10v.
Ihmiset koukuttuvat eri tavoin. Mä pystyin vuosia olemaan aina välillä viikkoja polttamattakin, mutta sitten ylitin jonkun rajan ja polttamisesta tuli päivittäistä. Lopettaminen oli vaikeaa, enkä ole sen koommin uskaltanut edes ajatella kokeilemista. Musta tuntuu, että koukuttuisin nopeasti uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Ei muuten voi mitään viihderöökejä vedellä tai se on taas kohta menoa. Pitää ottaa sama linja kuin alkoholistilla, ei savujakaan koskaan.
Tuosta olen täysin samaa mieltä. Ei kannata koskaan enää kokeillakaan, jos on eroon päässyt tupakasta siinä määrin, että ei enää tee mieli polttaa. Joillain se voi viedä vuosia. Nikotiiniriippuvuus kuitenkin on yksi kovimpia riippuvuuksia maailmassa, ja yksikin savuke entiselle nikotiiniriippuvaiselle tarkoittaa todella usein sitä, että tapaan palataan suurella todennäköisyydellä. Hyvin harva pääsee nikotiiniriippuvuudesta lopullisesti eroon.
Olen yrittänyt kerran, kestin viikon. Siitä on jo todella kauan aikaa, eikä aika ole kullannut muistoa. Kai toisella kerralla voi onnistua..?
Ap