Mies ei halua minua seksuaalisesti - minua ei oikeastaan huvita enää edes puhua hänelle mitään.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli aikaisemmin samankaltaisia ongelmia, mutta pidempiä kuivia kausia. Mies halusi tyyliin 3-4 kertaa vuodessa, minä taas 2-3 viikossa!

No, pari vuotta katselin tätä ja sitten sisäinen projektinjohtaja tuli esiin. Menimme pariterapiaan, miehelle varattiin aikaa urologille ja mies alkoi myös käydä yksilöterapiassa.

Selvisi että hänen testosteronitaso oli melko alhainen, ja urologilta sai jonkun lääkkeen.

Pariterapiassa keskusteltiin rakentavasti meidän suhteesta ja odotukset (ei kovin paljon seksistä). Pidin siitä, että kalenterissa oli merkitty ajankohta koska keskusteltiin meistä. Arjessa se helposti unohtuu.

Kuinka usein nyt sitten saat ja onko mies halukas? Olemme kyllä keskustelleet ihan keskenämme mutta mitä se auttaa jos arjessa (eikä juhlassakaan) mikään muutu?! Tuntuu myös siltä että keskustelu ilman mitään toimintaa vain pahentaa katkeroitumista ja turhautumista. Ap

Ja lisäksi se ettei kersoja saa ikinä pidemmäksi ajaksi mihinkään tekee suhteen parantamisen ainakin lähes mahdottomaksi. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli aikaisemmin samankaltaisia ongelmia, mutta pidempiä kuivia kausia. Mies halusi tyyliin 3-4 kertaa vuodessa, minä taas 2-3 viikossa!

No, pari vuotta katselin tätä ja sitten sisäinen projektinjohtaja tuli esiin. Menimme pariterapiaan, miehelle varattiin aikaa urologille ja mies alkoi myös käydä yksilöterapiassa.

Selvisi että hänen testosteronitaso oli melko alhainen, ja urologilta sai jonkun lääkkeen.

Pariterapiassa keskusteltiin rakentavasti meidän suhteesta ja odotukset (ei kovin paljon seksistä). Pidin siitä, että kalenterissa oli merkitty ajankohta koska keskusteltiin meistä. Arjessa se helposti unohtuu.

Kuinka usein nyt sitten saat ja onko mies halukas? Olemme kyllä keskustelleet ihan keskenämme mutta mitä se auttaa jos arjessa (eikä juhlassakaan) mikään muutu?! Tuntuu myös siltä että keskustelu ilman mitään toimintaa vain pahentaa katkeroitumista ja turhautumista. Ap

Pitkän työn jälkeen (sekä parisuhdeterapeutin että miehen oma terapeutin kanssa) meillä on nykyään seksiä vähintään kerran viikossa.

Teimme sopimuksen, että vähintään kerran viikossa, mutta aika usein se on jopa kahdesta viikossa.

Sinulle, joka kirjoitit että ap:n miehellä ei ollut matala testosteronitaso: minun mieheni ongelmia ei ainoastaan johtuneet siitä. Se ei ollut mikään hälyttävän alhainen taso.

Meidän ongelma oli enemmän keskustelutasolla ja psyykke-tasolla, johon keskusteluapua auttoi.

Voin samaistua tohon että "en taatusti tee mitään ennen kuin mies tekee jotain" — minulla oli ihan sama fiilis viime vuonna. Nyt ovat asiat paljon, paljon paremmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli aikaisemmin samankaltaisia ongelmia, mutta pidempiä kuivia kausia. Mies halusi tyyliin 3-4 kertaa vuodessa, minä taas 2-3 viikossa!

No, pari vuotta katselin tätä ja sitten sisäinen projektinjohtaja tuli esiin. Menimme pariterapiaan, miehelle varattiin aikaa urologille ja mies alkoi myös käydä yksilöterapiassa.

Selvisi että hänen testosteronitaso oli melko alhainen, ja urologilta sai jonkun lääkkeen.

Pariterapiassa keskusteltiin rakentavasti meidän suhteesta ja odotukset (ei kovin paljon seksistä). Pidin siitä, että kalenterissa oli merkitty ajankohta koska keskusteltiin meistä. Arjessa se helposti unohtuu.

Kuinka usein nyt sitten saat ja onko mies halukas? Olemme kyllä keskustelleet ihan keskenämme mutta mitä se auttaa jos arjessa (eikä juhlassakaan) mikään muutu?! Tuntuu myös siltä että keskustelu ilman mitään toimintaa vain pahentaa katkeroitumista ja turhautumista. Ap

Pitkän työn jälkeen (sekä parisuhdeterapeutin että miehen oma terapeutin kanssa) meillä on nykyään seksiä vähintään kerran viikossa.

Teimme sopimuksen, että vähintään kerran viikossa, mutta aika usein se on jopa kahdesta viikossa.

Sinulle, joka kirjoitit että ap:n miehellä ei ollut matala testosteronitaso: minun mieheni ongelmia ei ainoastaan johtuneet siitä. Se ei ollut mikään hälyttävän alhainen taso.

Meidän ongelma oli enemmän keskustelutasolla ja psyykke-tasolla, johon keskusteluapua auttoi.

Voin samaistua tohon että "en taatusti tee mitään ennen kuin mies tekee jotain" — minulla oli ihan sama fiilis viime vuonna. Nyt ovat asiat paljon, paljon paremmat.

Sanoiko mies ettei halua sinua? Jos seksi sujuu ja kumpikin haluaa, ei joudu etukäteen sopimaan että seksiä on oltava x usein... kumpi teillä aloitteet tekee vai onko kalenterissa jo valmiiksi? Ap

179 & 183 jatkaa: tarkoitin kahdesti viikossa.

Voin lisätä että me melkein erottiin koska olin niin kypsä! Olin todella vihainen ja katkera, ja katselin jo pieniä kaksiota netistä.

Päätin silti, että halusin vielä yrittää. Mies ei halunnut eroa. Tyytyväinen hän oli, ei hän seksiä kaivannut.

Vaadin että hakeuduimme terapiaan ja se, että hän itse menisi terapiaan, työstämään omia ongelmiaan. Ilman keskusteluapua olisin ihan taatusti hakenut eroa.

Parisuhdeterapeutin oli hyvä, auttoi meidät molemmat näkemään omia vahvuuksia ja heikkouksia. Hän myös osasi selittää miehelle, kuinka loukkaava se on, kun toinen torjuaa (jatkuvasti). Vaikka ei aina haluaisi seksiä, voi kieltäytyä kiltisti ja ei-loukkaavalla tavalla. Mieheni ei aikaisemmin tajunnut tätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti te haluttoman puolison 'uhrit', miksi ette hommaa salasuhdetta?! Eikö ilman kosketusta eläminen ole todella epätervettäkin... kaikilla teistä nyt jonkinsortin masennnusta?

Mistä sen salasuhteen saa? Ottaisin heti jos ”luonnollisella tavalla” löytyisi. En kai minä naimisissa olevana tinderiin mennä. Työnikin on sellaista etten voi ihan mihin vaan kenen kanssa tahansa lähteä. Halu läheisyyteen ja ihan jo pelkkään seksiin on kova. Neuvoja?

Mä oon valmis :D

Mutta taitaa olla aika iso turn off että mies kirjoittelee av...

Tee vaikka kuvaton deittiprofiili johon kerrot vain jotain pientä itsestäsi, pituus paino toki. Älä edes hae seksiä. Juttelet jonkun kanssa päivän pari ja pyydät miehen kuvan jos hänelläkin on kuvaton. Jos ei ole tuttu mies lähetät oman kuvasi tai tapaatte. :)

M35

Mä en uskalla profiileja tehdä ja tuntemattomia tavata. Riski, että joku tunnistaa tai saa tietää mun hakevan seuraa on liian iso kynnys. Mutta jos joku muuten osoittaisi kiinnostusta ja tilaisuus tulisi olisin heti valmis. Tietenkin edellyttäen, että mies olisi seksuaalusesti mieleinen. Mutta kun ei löydy niin ei.

Kyllä se tutustuminen nykyään taitaa aika pitkälle tapahtua netissä. Hommaa joku harrastus, vaikka paritanssia?:D

Baarista varmasti saisit miestä, mutta sun pitäs tehdä se eri kaupungissa. Mun mielestä toi deittiprofiili ois paras, miten muka voit

kiinni jäädä? Kuvaton profiili ja tutustut eka mieheen netissä?[/

Mä olen sellaisessa työssä, että moni tietää ja tuntee ja tunnistaa mut työn kautta. Ainakin joku kaverin kaveri niin sanotusti. Mua ei haittaa jos joku tietää että mulla on salasuhde mutta se haittais että joku tietäis mun tietoisesti netistä sitä hakeneen. No löytyykö täältä ketään, että voitais sattumalta tavata?

Mä ilmottauduin jo aikaisemmin! Missä päin sä asut? Itse Helsingissä.

M35

Keski-Suomi eli liian kaukana vakisuhteeseen. Mä haluaisin siis ihan seksiä muutaman kerran viikossa. Joskus nopeesti ja joskus pidemmän kaavan kautta eri asennoissa. Joku arveli että oon julkkis no en ole, ihan tavallinen puutteessa elävä nainen.

No mutta jos sut moni tunnistaisi työsi takia, täähän eromatka ois hyvä ;)

Kai sä Helsinkiin joskus tulet?

M35

Eipä tule siellä käytyä. Ja mä haluaisin ihan säännöllisesti muutaman kerran viikossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli aikaisemmin samankaltaisia ongelmia, mutta pidempiä kuivia kausia. Mies halusi tyyliin 3-4 kertaa vuodessa, minä taas 2-3 viikossa!

No, pari vuotta katselin tätä ja sitten sisäinen projektinjohtaja tuli esiin. Menimme pariterapiaan, miehelle varattiin aikaa urologille ja mies alkoi myös käydä yksilöterapiassa.

Selvisi että hänen testosteronitaso oli melko alhainen, ja urologilta sai jonkun lääkkeen.

Pariterapiassa keskusteltiin rakentavasti meidän suhteesta ja odotukset (ei kovin paljon seksistä). Pidin siitä, että kalenterissa oli merkitty ajankohta koska keskusteltiin meistä. Arjessa se helposti unohtuu.

Kuinka usein nyt sitten saat ja onko mies halukas? Olemme kyllä keskustelleet ihan keskenämme mutta mitä se auttaa jos arjessa (eikä juhlassakaan) mikään muutu?! Tuntuu myös siltä että keskustelu ilman mitään toimintaa vain pahentaa katkeroitumista ja turhautumista. Ap

Pitkän työn jälkeen (sekä parisuhdeterapeutin että miehen oma terapeutin kanssa) meillä on nykyään seksiä vähintään kerran viikossa.

Teimme sopimuksen, että vähintään kerran viikossa, mutta aika usein se on jopa kahdesta viikossa.

Sinulle, joka kirjoitit että ap:n miehellä ei ollut matala testosteronitaso: minun mieheni ongelmia ei ainoastaan johtuneet siitä. Se ei ollut mikään hälyttävän alhainen taso.

Meidän ongelma oli enemmän keskustelutasolla ja psyykke-tasolla, johon keskusteluapua auttoi.

Voin samaistua tohon että "en taatusti tee mitään ennen kuin mies tekee jotain" — minulla oli ihan sama fiilis viime vuonna. Nyt ovat asiat paljon, paljon paremmat.

Sanoiko mies ettei halua sinua? Jos seksi sujuu ja kumpikin haluaa, ei joudu etukäteen sopimaan että seksiä on oltava x usein... kumpi teillä aloitteet tekee vai onko kalenterissa jo valmiiksi? Ap

Valitettavasti sanoi, joo. Sanoi jotain että en enää näyttää samalta kuin tavattiin 12 vuotta sitten (no shit, Sherlock). Se oli valtava kriisi minulle.

Aluksi sovittiin että kerran viikossa, ja kumpikin muistaa tämän. Jouduin alussa tekemään aloitteen (argh!), mutta mies suostui ja nyt kun tietää että seksiä on tärkeää minulle, hänkin välillä tekee aloitteita.

Hän varmaan edelleen pärjäisi ilman seksiä, mutta on ihan tyytyväinen tällä järjestelyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti te haluttoman puolison 'uhrit', miksi ette hommaa salasuhdetta?! Eikö ilman kosketusta eläminen ole todella epätervettäkin... kaikilla teistä nyt jonkinsortin masennnusta?

Mistä sen salasuhteen saa? Ottaisin heti jos ”luonnollisella tavalla” löytyisi. En kai minä naimisissa olevana tinderiin mennä. Työnikin on sellaista etten voi ihan mihin vaan kenen kanssa tahansa lähteä. Halu läheisyyteen ja ihan jo pelkkään seksiin on kova. Neuvoja?

Mä oon valmis :D

Mutta taitaa olla aika iso turn off että mies kirjoittelee av...

Tee vaikka kuvaton deittiprofiili johon kerrot vain jotain pientä itsestäsi, pituus paino toki. Älä edes hae seksiä. Juttelet jonkun kanssa päivän pari ja pyydät miehen kuvan jos hänelläkin on kuvaton. Jos ei ole tuttu mies lähetät oman kuvasi tai tapaatte. :)

M35

Mä en uskalla profiileja tehdä ja tuntemattomia tavata. Riski, että joku tunnistaa tai saa tietää mun hakevan seuraa on liian iso kynnys. Mutta jos joku muuten osoittaisi kiinnostusta ja tilaisuus tulisi olisin heti valmis. Tietenkin edellyttäen, että mies olisi seksuaalusesti mieleinen. Mutta kun ei löydy niin ei.

Kyllä se tutustuminen nykyään taitaa aika pitkälle tapahtua netissä. Hommaa joku harrastus, vaikka paritanssia?:D

Baarista varmasti saisit miestä, mutta sun pitäs tehdä se eri kaupungissa. Mun mielestä toi deittiprofiili ois paras, miten muka voit

kiinni jäädä? Kuvaton profiili ja tutustut eka mieheen netissä?[/

Mä olen sellaisessa työssä, että moni tietää ja tuntee ja tunnistaa mut työn kautta. Ainakin joku kaverin kaveri niin sanotusti. Mua ei haittaa jos joku tietää että mulla on salasuhde mutta se haittais että joku tietäis mun tietoisesti netistä sitä hakeneen. No löytyykö täältä ketään, että voitais sattumalta tavata?

Mä ilmottauduin jo aikaisemmin! Missä päin sä asut? Itse Helsingissä.

M35

Keski-Suomi eli liian kaukana vakisuhteeseen. Mä haluaisin siis ihan seksiä muutaman kerran viikossa. Joskus nopeesti ja joskus pidemmän kaavan kautta eri asennoissa. Joku arveli että oon julkkis no en ole, ihan tavallinen puutteessa elävä nainen.

No mutta jos sut moni tunnistaisi työsi takia, täähän eromatka ois hyvä ;)

Kai sä Helsinkiin joskus tulet?

M35

Eipä tule siellä käytyä. Ja mä haluaisin ihan säännöllisesti muutaman kerran viikossa.

Voi ei :) oli ajatuksena jo kiihottava! Mutta oikeasti, kokeile jotain nettideittiä? Varmasti saat niin paljon seksiä kuin tahdot.

M35

Vierailija kirjoitti:

Itse tulen kiukkuiseksi jos seksin väli venyy turhan pitkäksi ja tuntuu ettei mies halua. Se on niin turhauttavaa ja myös tietenkin loukkaavaa. Aina mies on halunnut sitten kuitenkin. Ei voi kuin kauhulla ajatella mitkä fiilikset olisi jos mies ei haluaisi ollenkaan (jos ei pysty olisi täysin eri asia kuin ettei halua) ja varmasti fiilikset olisi samat kuin ap:lla.

Tsemppiä ap:lle jouluun, toivottavasti joulussa on muita hyviä asioita ja kuppi ei keitä nurin.

Sama täällä, jos vaimo pitkittää liikaa. No, minä poika lakkaan pussailemasta, ihan turhaan tulee niitä huuliansa lähelle tuomaan. Enkä ota kainaloon. Ei sen kummempaa riitelyä asiasta mutta jonkinlainen muuri tulee välillemme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli aikaisemmin samankaltaisia ongelmia, mutta pidempiä kuivia kausia. Mies halusi tyyliin 3-4 kertaa vuodessa, minä taas 2-3 viikossa!

No, pari vuotta katselin tätä ja sitten sisäinen projektinjohtaja tuli esiin. Menimme pariterapiaan, miehelle varattiin aikaa urologille ja mies alkoi myös käydä yksilöterapiassa.

Selvisi että hänen testosteronitaso oli melko alhainen, ja urologilta sai jonkun lääkkeen.

Pariterapiassa keskusteltiin rakentavasti meidän suhteesta ja odotukset (ei kovin paljon seksistä). Pidin siitä, että kalenterissa oli merkitty ajankohta koska keskusteltiin meistä. Arjessa se helposti unohtuu.

Kuinka usein nyt sitten saat ja onko mies halukas? Olemme kyllä keskustelleet ihan keskenämme mutta mitä se auttaa jos arjessa (eikä juhlassakaan) mikään muutu?! Tuntuu myös siltä että keskustelu ilman mitään toimintaa vain pahentaa katkeroitumista ja turhautumista. Ap

Pitkän työn jälkeen (sekä parisuhdeterapeutin että miehen oma terapeutin kanssa) meillä on nykyään seksiä vähintään kerran viikossa.

Teimme sopimuksen, että vähintään kerran viikossa, mutta aika usein se on jopa kahdesta viikossa.

Sinulle, joka kirjoitit että ap:n miehellä ei ollut matala testosteronitaso: minun mieheni ongelmia ei ainoastaan johtuneet siitä. Se ei ollut mikään hälyttävän alhainen taso.

Meidän ongelma oli enemmän keskustelutasolla ja psyykke-tasolla, johon keskusteluapua auttoi.

Voin samaistua tohon että "en taatusti tee mitään ennen kuin mies tekee jotain" — minulla oli ihan sama fiilis viime vuonna. Nyt ovat asiat paljon, paljon paremmat.

Sanoiko mies ettei halua sinua? Jos seksi sujuu ja kumpikin haluaa, ei joudu etukäteen sopimaan että seksiä on oltava x usein... kumpi teillä aloitteet tekee vai onko kalenterissa jo valmiiksi? Ap

Valitettavasti sanoi, joo. Sanoi jotain että en enää näyttää samalta kuin tavattiin 12 vuotta sitten (no shit, Sherlock). Se oli valtava kriisi minulle.

Aluksi sovittiin että kerran viikossa, ja kumpikin muistaa tämän. Jouduin alussa tekemään aloitteen (argh!), mutta mies suostui ja nyt kun tietää että seksiä on tärkeää minulle, hänkin välillä tekee aloitteita.

Hän varmaan edelleen pärjäisi ilman seksiä, mutta on ihan tyytyväinen tällä järjestelyllä.

Kuulostaa siltä, ettei mies edelleenkään halua sinua, vaan panee velvollisuudesta tai vain mieliksesi (ettet kiukuttelisi tai ottaisi eroa). Minä en tyytyisi sellaiseen, jos aitoa halua ei ole eikä tule, ennemmin runkataan sitten.

Oletko itse tyytyväinen säännölliseen velvollisuusseksiin?

Ap

Emme siis merkkaa kalenteriin mitään, pidämme vain mielessä että näin on sovittu ja sen on hoidettava.

Kulostaa varmaan todella epäromanttiselta, mutta meille se toimii.

Mieheni on sellainen, että jos jotain on luvattu, hän hoitaa sen.

Pariterapiassa opittiin myös, että jos seksiä on säännöllisesti, sitä on helpompi "ylläpitää", varsinkin sillä osapuolelle, jolle seksiä ei ole yhtä tärkeää. Olen huomannut että mieheni itse haluaa useammin nyt kun me sovittiin että vähintään kerran viikossa.

Kumpikaan ei myöskään turhaudu, kun tietää että asiasta voi jutella ilman riitelyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli aikaisemmin samankaltaisia ongelmia, mutta pidempiä kuivia kausia. Mies halusi tyyliin 3-4 kertaa vuodessa, minä taas 2-3 viikossa!

No, pari vuotta katselin tätä ja sitten sisäinen projektinjohtaja tuli esiin. Menimme pariterapiaan, miehelle varattiin aikaa urologille ja mies alkoi myös käydä yksilöterapiassa.

Selvisi että hänen testosteronitaso oli melko alhainen, ja urologilta sai jonkun lääkkeen.

Pariterapiassa keskusteltiin rakentavasti meidän suhteesta ja odotukset (ei kovin paljon seksistä). Pidin siitä, että kalenterissa oli merkitty ajankohta koska keskusteltiin meistä. Arjessa se helposti unohtuu.

Kuinka usein nyt sitten saat ja onko mies halukas? Olemme kyllä keskustelleet ihan keskenämme mutta mitä se auttaa jos arjessa (eikä juhlassakaan) mikään muutu?! Tuntuu myös siltä että keskustelu ilman mitään toimintaa vain pahentaa katkeroitumista ja turhautumista. Ap

Pitkän työn jälkeen (sekä parisuhdeterapeutin että miehen oma terapeutin kanssa) meillä on nykyään seksiä vähintään kerran viikossa.

Teimme sopimuksen, että vähintään kerran viikossa, mutta aika usein se on jopa kahdesta viikossa.

Sinulle, joka kirjoitit että ap:n miehellä ei ollut matala testosteronitaso: minun mieheni ongelmia ei ainoastaan johtuneet siitä. Se ei ollut mikään hälyttävän alhainen taso.

Meidän ongelma oli enemmän keskustelutasolla ja psyykke-tasolla, johon keskusteluapua auttoi.

Voin samaistua tohon että "en taatusti tee mitään ennen kuin mies tekee jotain" — minulla oli ihan sama fiilis viime vuonna. Nyt ovat asiat paljon, paljon paremmat.

Sanoiko mies ettei halua sinua? Jos seksi sujuu ja kumpikin haluaa, ei joudu etukäteen sopimaan että seksiä on oltava x usein... kumpi teillä aloitteet tekee vai onko kalenterissa jo valmiiksi? Ap

Valitettavasti sanoi, joo. Sanoi jotain että en enää näyttää samalta kuin tavattiin 12 vuotta sitten (no shit, Sherlock). Se oli valtava kriisi minulle.

Aluksi sovittiin että kerran viikossa, ja kumpikin muistaa tämän. Jouduin alussa tekemään aloitteen (argh!), mutta mies suostui ja nyt kun tietää että seksiä on tärkeää minulle, hänkin välillä tekee aloitteita.

Hän varmaan edelleen pärjäisi ilman seksiä, mutta on ihan tyytyväinen tällä järjestelyllä.

Kuulostaa siltä, ettei mies edelleenkään halua sinua, vaan panee velvollisuudesta tai vain mieliksesi (ettet kiukuttelisi tai ottaisi eroa). Minä en tyytyisi sellaiseen, jos aitoa halua ei ole eikä tule, ennemmin runkataan sitten.

Oletko itse tyytyväinen säännölliseen velvollisuusseksiin?

Ap

En näe sitä sellaisena. Mies on halukas ja tekee aloitteita.

Mutta kun hänen libidonsa on melko alhainen ja on paljon työkiireitä, hänelle on helpompaa ajattella että seksiä hoidetaan silloin joskus jos muuta ei ole sovittua. Tässä järjestelyssä molemmat ovat tyytyväisiä.

Voimme nykyään keskustella rakentavasti kaikesta, eikä riita syntyy yhtä helposti kun aikaisemmin. Se on myös helpottanut meidän yhteiselämää.

Vierailija kirjoitti:

Emme siis merkkaa kalenteriin mitään, pidämme vain mielessä että näin on sovittu ja sen on hoidettava.

Kulostaa varmaan todella epäromanttiselta, mutta meille se toimii.

Mieheni on sellainen, että jos jotain on luvattu, hän hoitaa sen.

Pariterapiassa opittiin myös, että jos seksiä on säännöllisesti, sitä on helpompi "ylläpitää", varsinkin sillä osapuolelle, jolle seksiä ei ole yhtä tärkeää. Olen huomannut että mieheni itse haluaa useammin nyt kun me sovittiin että vähintään kerran viikossa.

Kumpikaan ei myöskään turhaudu, kun tietää että asiasta voi jutella ilman riitelyä.

Huh aika helvetiltä kuullostaa sinkun korvaan. Mies ikään kuin itsetyydyttää itsensä sua vasten? Ei kuulosta rakastelulta tai miltään, pelkältä pakolta ja 'tyhjennykseltä'. Kuka tollaiseen nyt tyytyisi?

M35

Vierailija kirjoitti:

Emme siis merkkaa kalenteriin mitään, pidämme vain mielessä että näin on sovittu ja sen on hoidettava.

Kulostaa varmaan todella epäromanttiselta, mutta meille se toimii.

Mieheni on sellainen, että jos jotain on luvattu, hän hoitaa sen.

Pariterapiassa opittiin myös, että jos seksiä on säännöllisesti, sitä on helpompi "ylläpitää", varsinkin sillä osapuolelle, jolle seksiä ei ole yhtä tärkeää. Olen huomannut että mieheni itse haluaa useammin nyt kun me sovittiin että vähintään kerran viikossa.

Kumpikaan ei myöskään turhaudu, kun tietää että asiasta voi jutella ilman riitelyä.

Miten hyvää tuollainen sopimusseksi sitten on? Onko aina samalla kaavalla vai onko vaihtelua? Onko läheisyyttä? Eikö oikeasti ole enää riitaa asiasta jos tilanne edelleen se, ettei seksi ole miehelle tärkeää? Ap

Ja tosiaan omat fiilikseni aiheesta ovat menneet täysin siihen pisteeseen, etten missään tapauksessa halua tehdä enää minkäänlaisia aloitteita - ennen kuin mies selkeästi sanoo että haluaa minun niitä taas tekevän ja jotenkin takaa, että pakkeja ja puhetta siitä ettei halua minua enää tule. Jos on joku muu syy niin toki voi kieltäytyä, mutta nyt ollaan siinä pisteessä ettei minulla ole minkäänlaista luottamusta siihen että mies haluaa minua, joten jos seksiä enää ikinä on, sitä voi olla vasta sen myötä että mies sitä ja minua todella haluaa. En todellakaan enää kertaakaan suostu mihinkään velvollisuusseksiin ja huomaan kyllä jos sellaista olisi tarjolla. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ja tosiaan omat fiilikseni aiheesta ovat menneet täysin siihen pisteeseen, etten missään tapauksessa halua tehdä enää minkäänlaisia aloitteita - ennen kuin mies selkeästi sanoo että haluaa minun niitä taas tekevän ja jotenkin takaa, että pakkeja ja puhetta siitä ettei halua minua enää tule. Jos on joku muu syy niin toki voi kieltäytyä, mutta nyt ollaan siinä pisteessä ettei minulla ole minkäänlaista luottamusta siihen että mies haluaa minua, joten jos seksiä enää ikinä on, sitä voi olla vasta sen myötä että mies sitä ja minua todella haluaa. En todellakaan enää kertaakaan suostu mihinkään velvollisuusseksiin ja huomaan kyllä jos sellaista olisi tarjolla. Ap

Sunkin pitäisi ap mennä deittisivustolle, niin kuin ton Keski-Suomessa asuvankin. Voisit edes jotain nettiromanssia aloitella, ei tarttisi kuvaa välttämättä edes vaihtaa koskaan! Olisiko se sun mielestä pettämistä? Kyllä jonkun kanssa esim chatissa kolahtaa ja sitten jatkatte juttelua. Kyllä ne fantasiatkin auttavat.

Hyvää joulua ap ja muut!

M35

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tosiaan omat fiilikseni aiheesta ovat menneet täysin siihen pisteeseen, etten missään tapauksessa halua tehdä enää minkäänlaisia aloitteita - ennen kuin mies selkeästi sanoo että haluaa minun niitä taas tekevän ja jotenkin takaa, että pakkeja ja puhetta siitä ettei halua minua enää tule. Jos on joku muu syy niin toki voi kieltäytyä, mutta nyt ollaan siinä pisteessä ettei minulla ole minkäänlaista luottamusta siihen että mies haluaa minua, joten jos seksiä enää ikinä on, sitä voi olla vasta sen myötä että mies sitä ja minua todella haluaa. En todellakaan enää kertaakaan suostu mihinkään velvollisuusseksiin ja huomaan kyllä jos sellaista olisi tarjolla. Ap

Sunkin pitäisi ap mennä deittisivustolle, niin kuin ton Keski-Suomessa asuvankin. Voisit edes jotain nettiromanssia aloitella, ei tarttisi kuvaa välttämättä edes vaihtaa koskaan! Olisiko se sun mielestä pettämistä? Kyllä jonkun kanssa esim chatissa kolahtaa ja sitten jatkatte juttelua. Kyllä ne fantasiatkin auttavat.

Hyvää joulua ap ja muut!

M35

Eihän tuollaisessa ole mitään järkeä. Ja olisi pettämistäkin - ilman että edes saisi seksiä! Jaksoin fantasioida joskus monta vuotta sitten ja silloin se auttoi, en enää, vituttaa liikaa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Emme siis merkkaa kalenteriin mitään, pidämme vain mielessä että näin on sovittu ja sen on hoidettava.

Kulostaa varmaan todella epäromanttiselta, mutta meille se toimii.

Mieheni on sellainen, että jos jotain on luvattu, hän hoitaa sen.

Pariterapiassa opittiin myös, että jos seksiä on säännöllisesti, sitä on helpompi "ylläpitää", varsinkin sillä osapuolelle, jolle seksiä ei ole yhtä tärkeää. Olen huomannut että mieheni itse haluaa useammin nyt kun me sovittiin että vähintään kerran viikossa.

Kumpikaan ei myöskään turhaudu, kun tietää että asiasta voi jutella ilman riitelyä.

Miten hyvää tuollainen sopimusseksi sitten on? Onko aina samalla kaavalla vai onko vaihtelua? Onko läheisyyttä? Eikö oikeasti ole enää riitaa asiasta jos tilanne edelleen se, ettei seksi ole miehelle tärkeää? Ap

Arjessa on paljon läheisyyttä.

Jätän nyt tämän ketjun, en halua lukea kuun muut haukkuvat meidän ratkaisua.

Meidän ratkaisu toimii MOLEMMILLE, te muut olette vapaita tekemään niitä ratkaisuja jotka toimivat teille.

Joskus ero on oikea ratkaisu, joskus monen vuoden selibaatti on ratkaisu. Kukaan ei ole ajatustenlukija, joten keskustelu on joka tapauksessa hyvä lähtökohta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tosiaan omat fiilikseni aiheesta ovat menneet täysin siihen pisteeseen, etten missään tapauksessa halua tehdä enää minkäänlaisia aloitteita - ennen kuin mies selkeästi sanoo että haluaa minun niitä taas tekevän ja jotenkin takaa, että pakkeja ja puhetta siitä ettei halua minua enää tule. Jos on joku muu syy niin toki voi kieltäytyä, mutta nyt ollaan siinä pisteessä ettei minulla ole minkäänlaista luottamusta siihen että mies haluaa minua, joten jos seksiä enää ikinä on, sitä voi olla vasta sen myötä että mies sitä ja minua todella haluaa. En todellakaan enää kertaakaan suostu mihinkään velvollisuusseksiin ja huomaan kyllä jos sellaista olisi tarjolla. Ap

Sunkin pitäisi ap mennä deittisivustolle, niin kuin ton Keski-Suomessa asuvankin. Voisit edes jotain nettiromanssia aloitella, ei tarttisi kuvaa välttämättä edes vaihtaa koskaan! Olisiko se sun mielestä pettämistä? Kyllä jonkun kanssa esim chatissa kolahtaa ja sitten jatkatte juttelua. Kyllä ne fantasiatkin auttavat.

Hyvää joulua ap ja muut!

M35

Eihän tuollaisessa ole mitään järkeä. Ja olisi pettämistäkin - ilman että edes saisi seksiä! Jaksoin fantasioida joskus monta vuotta sitten ja silloin se auttoi, en enää, vituttaa liikaa. Ap

Ok olet jo noin pitkällä :) Et selvästi voi tyytyä velvollisuusseksiin, joten ei sulla ole kuin kaks vaihtoehtoa, sivusuhde tai ero! Olet nytkin koko päivän täällä valitellut tilannettasi muttet kuuntele neuvoja. Kokeile sitä nettideittailua tai jotain harrastusta missä tavata joku, kun olet niin kosketusta kaipaava! Hyvää joulua ap ;)

M35

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Emme siis merkkaa kalenteriin mitään, pidämme vain mielessä että näin on sovittu ja sen on hoidettava.

Kulostaa varmaan todella epäromanttiselta, mutta meille se toimii.

Mieheni on sellainen, että jos jotain on luvattu, hän hoitaa sen.

Pariterapiassa opittiin myös, että jos seksiä on säännöllisesti, sitä on helpompi "ylläpitää", varsinkin sillä osapuolelle, jolle seksiä ei ole yhtä tärkeää. Olen huomannut että mieheni itse haluaa useammin nyt kun me sovittiin että vähintään kerran viikossa.

Kumpikaan ei myöskään turhaudu, kun tietää että asiasta voi jutella ilman riitelyä.

Miten hyvää tuollainen sopimusseksi sitten on? Onko aina samalla kaavalla vai onko vaihtelua? Onko läheisyyttä? Eikö oikeasti ole enää riitaa asiasta jos tilanne edelleen se, ettei seksi ole miehelle tärkeää? Ap

Arjessa on paljon läheisyyttä.

Jätän nyt tämän ketjun, en halua lukea kuun muut haukkuvat meidän ratkaisua.

Meidän ratkaisu toimii MOLEMMILLE, te muut olette vapaita tekemään niitä ratkaisuja jotka toimivat teille.

Joskus ero on oikea ratkaisu, joskus monen vuoden selibaatti on ratkaisu. Kukaan ei ole ajatustenlukija, joten keskustelu on joka tapauksessa hyvä lähtökohta.

Se on hyvä että teille toimii. Itse olin tavallaan samassa tilanteessa, nainen harrasti velvollisuusseksiä mun kanssa. Enemmän se mua vitutti ja suretti kuin auttoi! Kyllä minä ainakin tahdon aitoa halua suhteessa. Tosin ei ole lapsia minkä takia vain 'kituuttaa' yhdessä. Mäkin taidan nyt lähteä, moikka!