Onko muita Asperger-lasten äitejä täällä?

Minun lapseni on kohta 5 v, AS-epäily on diagnoosi tällä hetkellä, aloin epäillä n. 3-vuotiaana Aspergeria.



ap

Voisitko kertoa miksi aloit epäilemään? Mitä piirteitä lapsessa on/oli?

Lapsellani on oikeastaan kaikki AS-oireet paitsi motorinen kömpelyys (tosin ei vieläkään osaa esim. pitää kynää oikein). Mutta hänellä on kiinnostuksenkohteena lähes pelkästään autot, hän juuttuu omiin juttuihinsa, haluaa, että asiat tehdään tiettyjen kaavojen mukaan, puhe on huoliteltua.

Mutta sinänsä luulen, että pojallani syndrooma on lievänpuoleinen.

vähemmän kaikilla lapsilla, mutta sitten kun niitä on paljon on diagnoosi asperger.

Niin ja on vielä niitä silmittömiä raivokohtauksiakin, jos asiat ei mene, kuten lapsi on ajatellut. Mutta niitä on onneksi tosi harvoin.



Kerro sinä, jolla on AS-veljiä (minkä ikäisiä), kuinka pärjäävät normaalielämässä?

Toinen diagnosoiduista veljistäni on motorisesti erittäin lahjakas. Käy liikuntakerhossa, luisteli alta 2v rullaluistimilla, seisoo nyt 11v käsillään ym.



Joten piirteet voi olla niin monenlaiset, mutta nuo luokittelemasi kuulostavat kyllä ihan tyypillisiltä.



T. 7

Ovatko tavallisessa koulussa? Onko avustajia tms.? Miten heidän AS ilmenee?



t. AP

jonka diagnoosi tehtiin jo n. 5v, on saanut terapiaa, osattu suhtautua eniten oikein, hänellä menee tosi hyvin. Edelleen esim suuttuessaan tasapainoon pääseminen vie tosi kauan, ja välillä leikkiessään ihan omassa maailmassaan, mutta koulu menee hyvin (erityisluokalla, taitoinensa pärjäis tavallisellaki, mutta pieni luokka parempi)



Toinen on 18v, jolla ollut iiiisooja ongelmia, masennusta, kouluhaluttomuutta, alkoholia saadessaan vaarallinenkin.. Muuten tosi symppis ja pidetty. On kiinnostunut esim tähtitieteestä ja kaikesta muustakin ei niin hyödyllisestä (; Tällä hetkellä miettii kotona elämänsä suuntaa



Kolmas on 25v, joka lievästi liikuntavammainen. Todellinen jääräpää (: tällä hetkellä opiskelee alaa, jolla on ihan lahjakas, asuu yksiössä, saa vammaistukea, pärjää omillaan.



nro 7

Toivotaan, että minunkin lapselleni osataan antaa oikeanlaista apua. Tuntuu vaan kamalalta tappelulta pikkukunnassa saada mitään läpi.



AP

kotityöt vaan sinnikkäästi odottaa...(: Kirjoitanko myöhemmin, kun taas ehdin, oletko linjoilla esim illalla? Jos lapsesi on pieni, on mahdollisuudet tosi hyviin tulevaisuudennäkymiin! Niin uskon, ja tuosta nuorimmasta veljestäni näen. Eli ratkaisevaa, että diagnosoidaan ajoissa!



7

Jos jaksat kirjoitella kun ehdit, jatka tähän ketjuun, kaivan sen sitten ylös :)



AP

olen ihan sivullinen, mutta huomasin tämän ketjun ja ajattelin kirjoittaa hieman itsestäni. Elikkä olen todennäköisesti ilman diagnoosia jäänyt lievä asperger-tapaus. Meidän perhe oli aika erikoinen muutenkin kun olin lapsi niin ettei siellä tämmöinen omituinen tapaus juuri erottunut. Raivokohtauksia, tavaroiden keräilyä, erikoisia kiinnostuksen kohteita, niitä kyllä riitti (vaikkakin minulla nuo " harrastukset" olivat hieman naisellisemmat, ei mitään tähtitiedettä)

Ala-asteella asia ei kauheasti vaivannut, mutta yläasteella puutteelliset sosiaaliset taidot aiheuttivat sen että minulla ei ollut kavereita, myös lukion kävin läpi aika yksinäisenä. Tällä hetkellä opiskelen yliopistossa ja siellä olen saanut muutaman kaverin, ja lisäksi päässyt tutustumaan enemmän tähän aspergeriin. Vieläkin on vaikeuksia ihmisten kanssa, en erota hienovaraisia vihjeitä tunnetiloista, en aina muista katsoa silmiin, en aina tunnista ihmisiä joita olen tavannut vain muutaman kerran, rutiinit ovat hieman vähentyneet aikaisemmasta, mutta edelleenkin elän aika rutiinien täyttämää elämää, joskus joku pikku juttu kuten että kaupassa ei ole lempijukurttiani saa minut pois tolaltaan, joko suutun tai vietän kaupassa tunnin miettimässä mitä ostaisin tilalle. Nykyään osaan hillitä suuttumistani yleensä niin että harvoin enää räjähtelen, mutta onpa minut nähty huutamassa kurkku suorana kaupungilla sukulaisille. Lapsena suuttuessani usein hajotin jotakin, nykyään en enää tee niin. En aina tajua että ihmisiä ei välttämättä kiinnosta samat asiat kuin minua, tottakai asia on mitä innostavin jos minäkin siitä pidän ;) Ja edelleenkin olen kävelevä tietotoimisto, jos minä en tiedä jotain nippelitietoa, niin sitä ei tarvitse tietää. Samoin jos haluat selvityksen näkemättä jääneestä ohjelmasta, tai lehtijutusta, voin ulkomuistista kertoa sen melkein sanasta sanaan (näin tein myös pienenä). Koskettelusta en pidä edelleenkään, ainut poikkeus on mieheni, en tiedä miksi mutta hän oli alusta lähtien sellainen jonka kosketus tuntui hyvälle, muiden tuntuu erittäin epämukavalle. Siinä oli aika pitkä sepustus, mutta ajattelin kertoa, että asperger-ihmisetkin voivat pärjätä ihan hyvin, ja opiskella vaikka minne asti. Itse en siis taida olla pahimmasta päästä, mutta kyllä tämäkin välillä elämää hankaloittaa (saati silloin kun ahdistaa, silloin on pakko palata rutiineihin tai koko maailma kaatuu)

Miten sulla sujui koulun aloittaminen, oliko sulla mitään hankaluuksia?





t. AP

Ensinnäkin, kiitos 16!

Olipas tarkka itseanalyysi! (; Asperger -tyyppejähän on " kuulemma" paljon esim yritysten johdossa, missään nimessä eivät ole jotenkin tyhmiä. Ehkä tavallisten talluskojen mielestä erikoisia vain... ja tuo erityislahjakkuus jollakin alalla on enemmän sääntö kuin poikkeus. Mun veli opetteli piin desimaaleja ties montako sataa, toinen as -veli on tosi taitava piirtäjä ja liikunnallinen lahjakkuus, jonka taisin jo mainitakin..



Niin, olen taas linjoilla, ap! (:



Voin hyvin kuvitella sen huokauksen syvyyden, kun pitäis alkaa vaatia tutkimuksia ja oikeaa hoitoa lapselleen. Mun vanhemmilla on ollut piiitkä ja värikäs tie tuolla saralla, varmaan antaisivat mielellään monta neuvoa, miten tie ois muilla vähemmän mutkainen ! (:



Vanhemmalla veljellähän diagnoosi tehtiin tosi myöhään, toisella kymmenellä. Koulussa ala-aste meni jotenkuten, mutta sielläkin oli ongelmia, kun opettaja joutui joka kerta erikseen " käskyttämään" veljeäni. Sitä mietittiin, että mikä siinä on, mutta tutkimuksiin päästiin vasta myöhemmin, isompien ongelmien myötä.



Pienempi veli, 11v on näppärä koulutehtävissä, innokas oppimaan, hyviä numeroita saa kokeista.



Molemmilla on ollut henk koht avustajat diagnoosin jälkeen. Ja molemmat puhuneet korrektia kirjakieltä, tosin vanhempi veli ei enää.



Vanhempani ovat kokeneet tosi mahtavina As- illat, johon on kokoontunut samoilta seuduilta muita vanhempia.



7

Vanhempi veli käynyt tavallisen koulun. (suoritti myöhemmin loppuun, jäi yläaste kesken). As ilmenee mm aistiyliherkkyytenä: Sammuttaa valoja aina, kun liian kirkasta, haluaa siis olla kotona hämärässä. Ei kestä melua, vaikka toisaalta tykkää kovasti lapsista, ja huomioi esim poikaani. omissa oloissaan, nuo erikoiset kiinnost kohteet. mitähän muuta. .



Nuorempi erityisluokalla siis. As ilmenee erityisesti muutostenvastaisuutena ja tapoihin kangistumisena. Ikätesteissä ei kyennyt tekemään tehtäviä ohjeiden mukaan, vaan aina jäi haaveisiinsa. saattaa kuulla ohjeen, mutta se " ei mene perille" , ellei herättele (:

tuosta koulun aloituksesta, en muista että olisi ollut kauheasti hankaluuksia, asuin pienellä paikkakunnalla ja luokkakoot eivät olleet mitään suuria, mikä varmaan helpotti asiaa. Tosin sain jatkuvasti huomautuksia tekemättä jääneistä kotitehtävistä, kaikki muu kun oli kiinnostavampaa. Luokassa olin kiltti oppilas, itse asiassa liian kiltti, istuin yleensä hiljaa paikallani ja opettajat varmasti tykkäsivät, mutta oikeasti en seurannut opetusta ollenkaan, olin aina uppoutunut omiin ajatuksiini, ja vieläkin pääni sisällä on niin kiehtova maailma että saatan viettää siellä tuntikausia kaipaamatta mitään muuta. Jos minulle tulee joku kiva asia mieleen, niin haluan heti sanoa sen. Koulussa usein tietenkin vieruskaverille, tämän takia jouduin joskus seisomaan tunnilla " häiriköinnistä" . Muuten itse koulunkäynti sujui ala-asteella hyvin, vasta joskus kuudennella rupesin itse älyämään etteivät toiset viihtynet seurassani, minua esim. haukuttiin koulussa siitä miten olin käyttäytynyt jonkun synttäreillä (kun en tietenkään osannut samalla lailla " seurustella" toisten ihmisten kanssa). Yläasteella en sitten enää saanut kutsuja mihinkään. Sekin varmasti auttoi, että lukujärjestys oli koko vuoden samanlainen, samat opettajat, ja jos joskus harvoin oli sijainen niin sekin oli ennestään tuttu

T:16

Vierailija:

Miten sulla sujui koulun aloittaminen, oliko sulla mitään hankaluuksia?

t. AP

Meillä on ollut jo vuoden " määräys" että tarvitsee avustajan päiväkotiin, mutta eipä ole onnistunut. On ollut psykologilla n. kerran kuussa ja nyt erityislastentarhanopettajan huomassa tunnin kerran viikossa.. Toisaalta päiväkodissa suhtaudutaan hyvin, kaikki pitävät pojastani, jolla on luontainen kyky hurmata naisihmisiä... He näkevät erityistä vaivaa hänen vuokseen ja tekevät tehtäviä yms. Täytyy sanoa, että tilanne parani paljon siinä vaiheessa, kun kerroin tarhassa epäilyksistäni, sen jälkeen eivät enää ole väkisin yrittäneet saada poikaani samaan muottiin muiden kanssa.



Kiitos teille kaikille, jotka olette jaksaneet kirjoittaa. Täytyy jatkaa taistelua. Pelottaa, että jotain hyvää kehitystä jää lopullisesti tapahtumatta, jos viranomaisportaissa vain kuhnustellaan.

että siis melkein kaikki lapset olivat tuttuja jo ennen kouluun menoa, vaikka olinkin kotihoidossa, ja isosisko oli jo koulussa, eli ei tullut kauheasti uutta yllätyksenä kun aloitin koulun

Minulla on nimittäin asperger-tyttö 19v, on vaikeaa saada diagnoosia hänelle, ei oikein onnistu millään. Hänellä myös oppimisvaikeuksia, hän on käynyt erityiskoulun. Nyt hän on ammattikoulussa erityisryhmässä. Hän eristäytyy muusta perheestään ihan täysin, elää omassa maailmassaan. En joskus tiedä mitä hänen kanssa tekisi! En ikinä usko, että hän pärjäisi työelämässä juuri oppimisvaikeusien takia, mutta eläkettäkään ei saa, kun ei ole diagnoosia!

saatte sen diagnoosin, silloin saatte helpommin apua. Tuo kuulostaa ja paljon vaikeammalta kuin minun tapaukseni. Itsekin olen kyllä eristäytyvä mutta kykenen kyllä kanssakäymiseen toisten kanssa, vaikka vietänkin mieluummin aikani yksin, erityisesti vapaa-ajan. Minulla ei ole lukuaineissa yms. mitään vaikeuksia oppimisessa, sen sijaan liikunta on minulle vaikeaa, jonkinlaisia motorisia vaikeuksia siis on. Jos olisin aikoinaan saanut diagnoosin, olisin kenties voinut saada apua tähän asiaan. Olen erittäin kömpelö, nytkin on kuhmu päässä ja mustelmia tulee uusia joka päivä, saatan kävellä oven pieliä päin, vaikka omasta mielestäni tähtään siihen oviaukkoon ;) Lasit kaatuu ruokapöydässä yms. Mutta teille toivon onnea sen diagnoosin hankkimiseen, elämä paranisi varmasti kun ei tarvitsisi taistella koko ajan.

T: 16

Vierailija:

Minulla on nimittäin asperger-tyttö 19v, on vaikeaa saada diagnoosia hänelle, ei oikein onnistu millään. Hänellä myös oppimisvaikeuksia, hän on käynyt erityiskoulun. Nyt hän on ammattikoulussa erityisryhmässä. Hän eristäytyy muusta perheestään ihan täysin, elää omassa maailmassaan. En joskus tiedä mitä hänen kanssa tekisi! En ikinä usko, että hän pärjäisi työelämässä juuri oppimisvaikeusien takia, mutta eläkettäkään ei saa, kun ei ole diagnoosia!