Voiko tällaista naista oikeasti olla? Ei muka pidä huomiosta ym.

Vierailija kirjoitti:

Haluaa tulla pidetyksi oman itsensä eikä ulkonäkönsä vuoksi. On aivan käsittämättömän pinnallista että positiivista huomiota kiinnitetään vain ulkonäköön. Huomionkipeät pikkutytöt (jollainen voi olla ikää katsomatta) valitettavasti antavat vaikutelman että kaikki naiset rakastavat ulkonäköön liittyviä kehuja ja huomiota. Näin ei todellakaan ole, vaan monet todella ahdistuvat siitä että miesten huomio kiinnittyy jatkuvasti ulkonäköön. Tulee epäuskoinen olo - ihanko oikeasti kaikki miehet ovat niin pinnallisia. Oikeasti, mitä väliä on ulkonäöllä, samoista aineista meidät kaikki on kasattu.

Paradoksaalisesti kyllä ihmisellä on tarve olla tyytyväinen omaan ulkonäköönsä, joten esim. vaikka itse tykkään meikata ja pukeutua kivoihin vaatteisiin (ei paljastaviin!), en välitä yhtään siitä että joku vieras ihminen kiinnittää ulkonäkööni huomiota. Ulkonäön ei pitäisi olla mikään lisäarvoa tuova ominaisuus mikä "oikeuttaa" saamaan erikoiskohtelua sekä erityishuomiota. On totaalinen vääryys, että esim. ylipainoinen, harmaisiin pukeutunut vähemmän kaunis ihminen ei saa ehkä koskaan samanlaista kohtelua osakseen vaikka sielunsa olisi puhdasta kultaa.

Kohdatkaa ihminen ihmisenä, älkääkä missään tapauksessa kuvitelko että kaikki naiset nauttivat vieraiden miesten huomiosta.

Huomion kipeät pikkutytöt eivät ole saaneet huomiota, olen 40v, perheen esikoinen, joka syntymäpäivä isäni kertoo tarinaa millainen olin kun synnyin, kuinka he äidin kanssa ihmettelvät kuinka ihmeellinen olin. Itse en tietenkään muista tuollaista, mutta lapsuudesta muistan hyväksytyksi tulemisen tunteen, vaikka tein tyhmiä minä olin hyvä ja hyväksytty, vaikka teko oli typerä.

Sama tunne on vielä nytkin, minä olen minä ja hyvä tällaisena.

Ulkonäöstä muistan kysyneeni äidiltä olenko kaunis, jolloin tämä vastasi, että jokainen ihminen on kaunis, varsinkin rakkaittensa mielestä, eikä sillä ole merkitystä elämässä ja on typerää kilpailla kuka on kaunein.

Myöhemmin olen kyllä kuullut olevani kaunis, mutta minusta se kuulostaa samalta kuin joku sanoisi, sinulla on viisi sormea.

Olen kyllä huomannut, että ulkonäöllä on merkitystä, jos sitä haluaa käyttää, tosin silloin kun saan joulunkiireisten keskellä hyvää palvelua yritän uskoa sen johtuvan hyvästä käytöksestä ja hymystä, eikä nätistä naamasta.

Vierailija kirjoitti:

Se muuttuu tympeäksi. Jossakin kohtaa ei halua huomiota enää lainkaan, ellei se kohdistu kuin ulkonäköön. Jokainen haluaa olla enemmän kuin vain nätti naama tai upea kroppa.

Tämä. Kehut liittyvät aina siihen ulkonäköön.. Muut ihmiset ovat hauskoja tai fiksuja, minä olen kaunis. Aina vaan kaunis, enkä mitään muuta. Ehkä jos en ole kaunis ihmiset näkevät että olenkin aika hauska myös.

Mulla on kivasta ulkonäöstäni huolimatta huono itsetunto. Tästä kiitos keskenkasvuisille pojille ala- ja yläasteella. Jonkinlaista miespelkoa aiheutti, ahdistun tuntemattomista miehistä ja kehut saavat paniikkiin. Naisilta saadut kehut on ok.

Joissain parisuhteissa mies kehuu ja ylistää ja nainen ostaa hänelle kaljaa ja tupakkaa, jos nainen ei osta niin haukutaan rumaksi ämmäksi, lyödään ja päälle syljetään. Näistä hurmureista kannattaa pysyä kaukana.

Mistä yleensäkään tulee tämä käsitys, että naisten suurin tavoite ja elämän tarkoitus olisi saada huomiota miehiltä? Ja että vanhemmat naiset jotenkin kadehtisivat nuorempia tämän vuoksi. Kuten joku jo edellä sanoi, 90 % siitä huomiosta tulee tyypeiltä, joiden kanssa et halua olla missään tekemisissä. Fiksustakin miehestä menee maku, jos alkaa ensitöikseen kehumaan kroppaa tms.

Eli ymmärrän tätä aloituksen naista täysin. Samat keinot käytössä vielä näin 45-vuotiaana.

Pelkää?

Minua ahdistaa miesten tuijotus kaupassa tai muilla julkisilla paikoilla. Tulee kiusallinen olo ja haluaisin olla näkymätön. Olen kolmekymppinen, kuitenkin ikäistäni nuoremman näköinen ja monesti tuijottelijat ovat vanhempia miehiä. En yleensä meikkaa, kuljen isoissa huppareissa ja olen hieman kerännyt myös painoa (en kuitenkaan ole edelleenkään erityisen lihava). 

Se aloittajan tarkoittama nuori nainen häpeää. Hän häpeää sitä, että sisimmässään nauttii saamastaan huomiosta. 

Tämä tunne on hänen ystäväpiirissään häpeällinen tunne.

Oikea nainen ei näin tunne. Saatana.

Peittääkseen tämän inhoittavan, saastaisen asian hän peittoaa itsensä niihin "säkkeihin". 

On kehuttu niin paljon, kaikki ovat kiinnostuneita jos pukeutuu tiukkoihin. Siihen kyllästyy.

Mulla on upea kroppa.

1. Ei kiinnosta miesten mielipiteet.

2. Ahdistaa, että he ei näe mussa muuta kuin kropan. 

3. En halua antaa itseäni random äijien katseltavaksi.

Niin kovin yksinkertaista.

Ei tekosyytä vaan ajan puute. Jos aikaa jää niin Aleksanterinkadun Pizza Hutissa törsään rahaa puolen tunnin kuluttua. 

Iltaa varten pitää olla proteiinia tankattu että wanha jaksaa diskossa jorata valomerkkiin asti. Pizza on siihen juuri sopivan kokoinen valinta.

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

M59+

Olin nuorempana itsekin sellainen, että pelkkään ulkonäköön keskittyvä huomio ärsytti, varsinkin, jos ei itse pitänyt huomioijasta. Oma mielenkiinto suuntautui taiteeseen yms. tekemiseen. Nykyään sellaiset ärsyttävät vielä enemmän. Mitä vttua se kenellekään kuuluu. 

Yksittäisen henkilön kohdalla syy voi olla vaikka mikä. 

Itse sain runsaasti huomiota nuorena. Silloin tavallaan nautin siitä, koska lapsena olin vähän hyljeksitty. Se nosti pinnallista itsetuntoani, mutta ei sisäistä. Se tuntui hyvältä, mutta eipä siitä mitään hyötyä ollut, kun kukaan ei nähnyt sisintäni, hyvää sydäntäni ja älyäni. Parisuhteet eivät onnistuneet. Vedin puoleeni hyväksikäyttäjiä tai sellaisen yrittäjiä, tai muuten ää liöitä ulkonäön perässä juoksijoita, jotka kuvittelivat tietävänsä millainen olen tai joille se oli yhdentekevää. 

Nykyään itsetuntoni on oikeasti hyvä. Edelleen pidän siitä, jos joku satunnainen tuntematon "huomaa" minut, mutta älyää pitää suunsa kiinni. Tuntemattoman kommentit ulkonäöstä ovat lähinnä mänttejä, mukaanlukien iän kommentointi. Enkä halua kommentteja tutuiltakaan, mutta heiltä odotan, että heitä kiinnostavat ajatukseni ja minä itse, ei ulkokuoreni. Jos he eivät tutustumisen jälkeenkään huomaa minussa muuta kuin ulkokuoren ja mahdollisuuden käyttää sitä omiin tarpeisiinsa, niin antaapa olla. Sehän kertoo enemmän siitä, että he itse ovat tyhjiä kuoria. 

Olen kuitenkin esteetikko, joten ymmärrän, että ihminen mielellään katsoo sellaista, mistä pitää, olipa se ihminen, esine tai maisema. Siinä ei ole mitään väärää. 

Ei pidä paikkaansa. Naisen elämä perustuu miehen huomiolle.

Sanotaan että oma elämä on tylsää jos pitää kyylätä muita. Miehetkin vois keskittyä omiin asioihinsa ja jättää naiset rauhaan.

Voi, ap, se nainen josta puhut muun muassa. Jotkut vihaa huomion kohteena olemista.

Se ei välttämättä ole mitään mielen jaloutta tai vaatimattomuutta, vaan aitoa vihaa. 

Vierailija kirjoitti:

Se muuttuu tympeäksi. Jossakin kohtaa ei halua huomiota enää lainkaan, ellei se kohdistu kuin ulkonäköön. Jokainen haluaa olla enemmän kuin vain nätti naama tai upea kroppa.

Pitäisikö naisten siis vihdoin ALOITTAA olemasta muuta kuin nätti naama ja upea kroppa tyhjällä sisällöllä? Naisten koko elämä tuntuu pyörivän pelkän ulkonäön ympärillä kun ei mihinkään muuhun panosta kun siihen ulkonäköön. Harva nainen haluaa nähdä mitään vaivaa minkään eteen kun saa kaiken haluamansa pelkällä ulkonäöllä. 

Ei kaikki naiset ole pelkästään ulkonäkö keskisiä mutta suurin osa on ja sen takia suurin osa naisista valittaa myöhemmällä iällä yksinäisyyttään kun mies on jättänyt sen takia kun nainen on menettänyt ulkonäkönsä. Kannattaisi hankkia taitoja mistä voi olla hyötyjä sen jälkeen kun ulkonäkö menee niin sinusta saattaa olla jotain hyötyä vielä sen jälkeenkin

Normaali nainen. Itse olen jo vanhempi, mutta edelleen muistan, miten vastenmielistä sellainen lipevä kehuminen on. Oikeasti mies, joka kiinnostuu muusta kuin ulkonäöstä, ohittaa ulkonäön kehujat 6-0. Miksi kukaan nainen haluaisi olla haluttu vain ulkonäkönsä perusteella? Kyllähän minä haluan olla parisuhteessa ihmisen kanssa, joka pitää minusta, eikä kenestä tahansa riittävän hyvännäköisestä naisesta. Aviomieheni olikin ensin ystäväni, joten tiedän, että hän oikeasti piti minusta. 

Minulla on moninaiset syyt/

difficult to explain-skenaario

tämänhetkiselle 'pipa päähän ja iso pomppa

ylle' camouflagelleni. Minua on salavideoitu

[jopa peppua]. Minut on koitettu ryöstää,

mahd. syynä muodikas olemus, jonka

perusteella tyypit ehkä olettivat 

saavansa 2 topon 'fashionistaluurin'

taskustani. 

👋

Toisekseen: stalkkerit/ihailijat =

yksipuolinen ihastus. Random m

ihastuu minuun. Haluaa kanssani deiteille, 

kieltäydyn.Tästä seuraa miehen osalta 

turhautuminen [ja tosi paha mieli].

Mitä järkeä on naisen 'koota fan club', jos

hän ei ole saatavilla suhteeseen eikä edes

casual hommiin? Ei hae OF sponsoria tai

'asiakkaita'? Mies jos m vielä kehittää 

limerenssin ja haaskaa aikaansa

epärealistisiin tuulentupiin. Vaarana

hullaantuneessa miehessä on myös 

katkeroituminen. Pettymystä voi seurata

kostoteot ja vuosien vainoamispiina.

Eli intohimon metamorfoosi; kiepsahdus

ihastumisesta V_ihastumiseen.

👋

Minussa on intensiivinen aura, minkä vuoksi 

ihmiset eivät useimmiten ihastu minuun

'kevyesti', vaan hallitsevan planeettani Pluton

kaltaisella pohjamutia syleilevällä palolla.

Tämän olen havainnut. Suhtaudun siksi 

rakkauselämääni kaikkea muuta kuin 

kevyesti. Enhän halua leikkiä kenenkään

miehen tunteilla enkä aiheuttaa sydänsuruja.

'Mies jos vielä kehittää--' tuonne livahti m.