Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7964)
Opiskeluaikainen hyvä ystävättäreni katosi merkillisesti elämästäni! Nyt hänestä ei löydy mitään tietoa mistään! Ei Googlesta, ei facesta, ei Linkedinistä! En myöskään löydä hänen miehensä puhelinnumeroa mistään, enkä muitakaan yhteystietoja!
Käyttäjä31866 kirjoitti:
Opiskeluaikainen hyvä ystävättäreni katosi merkillisesti elämästäni! Nyt hänestä ei löydy mitään tietoa mistään! Ei Googlesta, ei facesta, ei Linkedinistä! En myöskään löydä hänen miehensä puhelinnumeroa mistään, enkä muitakaan yhteystietoja!
Jos on vaihtanut sukunimeä.
Vierailija kirjoitti:
Olin äitini kanssa hammaslääkärissä. En muista että kuinka vanha olin, korkeinaan 7-vuotias, luultavasti kuitenkin alle kouluikäinen. En muista, että mitä minulle tehtiin mutta ennen kotiinlähtöä lääkäri antoi minun valita muovilaatikossa olevien hammasharjan joukosta itselleni uuden hammasharjan. Ilmeisesti jokainen lapsipotilas sai hammaslääkärissä käydessään itselleen uuden hammasharjan.
Tämä tapahtui 1980-luvulla. En enää muista, että minkälaisen hammasharjan halusin mutta joka tapauksessa otin sen käteen. Silloin mukana ollut äitini tarttui toiseen hammasharjaan ja sanoi, että minun on otettava se koska se oli hänestä niin hienon värinen. Meille syntyi siinä kiistaa siitä, että kumman harjan minä otan koska minä halusin sen harjan minkä olin jo valinnut. Lääkäri katsoi äitiä hieman ihmeissään ja sanoi muistaakseni jotain siihen suuntaan, että koska harja tulisi minulle, niin enkö saisi itse valita harjaa minkä haluan.
Erikoista kyllä. Oliko äitisi muissakin tilanteissa tällainen jankuttaja, vai oliko tapaus ainoaa laatuaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin perheeni kanssa Thaimaassa lomalla jouluna 2004 tsunamin aikaan. Itseäni ei sattunut sen kummemmin muutamia naarmuja ja tikkejä lukuunottamatta, mutta näin paikallisessa sairaalassa samassa tilassa nuoren, ehkä noin 11-14-vuotiaan tytön, joka itki ja huusi äitiä ja isää, ihan selvästi suomeksi ja ilmeisesti hänellä oli enemmän vammoja. Sain sen käsityksen että oli ihan yksin ja eksynyt perheestään. Olin itse silloin niin oman perheen tilanteeseen keskittynyt ja väsynyt, että en jaksanut reagoida sen kummemmin, mutta jälkeenpäin joskus mietin, että mitäköhän tälle tytölle kävi.
Siis miksi et auttanut häntä?
Miten? Olin 14-vuotias ja omastakin perheestä ihmisiä kadonneena, vaikka itselläni ei sen kummempaa hätää ollutkaan.
No vaikka kysynyt nimeä yms ja kertonut jollekin että hän oli siellä.
No eipä tullut siinä tilanteessa mieleen. Lähinnä mietin sitä, että selvisikö hän, kun oli ilmeisesti vakavammin loukkaantunut. Olisi ollut mielenkiintoista tietää vastaus.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä31866 kirjoitti:
Opiskeluaikainen hyvä ystävättäreni katosi merkillisesti elämästäni! Nyt hänestä ei löydy mitään tietoa mistään! Ei Googlesta, ei facesta, ei Linkedinistä! En myöskään löydä hänen miehensä puhelinnumeroa mistään, enkä muitakaan yhteystietoja!
Jos on vaihtanut sukunimeä.
Voipi olla niinkin! Avioituessaan hän kyllä säilytti tyttönimensä!
*Erikoista kyllä. Oliko äitisi muissakin tilanteissa tällainen jankuttaja, vai oliko tapaus ainoaa laatuaan*
Äitikin saattaa olla piru lapselleen, ihan silkkaa vittumaisuuttaan tai sitten hän on henkisesti sairas/häiriintynyt. Erään kaverini äiti oli tehnyt älykästä tytärtään varten suunnitelmat, että tyttö käy keskiasteen kouluun, menee paikkakunnalla olevaan virastoon töihin, asuu kotona ja hoitaa äitiään, kun tämä vanhenee. Tyttären pääsy yliopistoon ja valmistuminen sieltä (jota äitinsä epäili), pariutuminen ja perheen perustaminen oli tälle kauhistus ja katkaisi välit pitkäksi aikaa.
Vierailija kirjoitti:
*Erikoista kyllä. Oliko äitisi muissakin tilanteissa tällainen jankuttaja, vai oliko tapaus ainoaa laatuaan*
Äitikin saattaa olla piru lapselleen, ihan silkkaa vittumaisuuttaan tai sitten hän on henkisesti sairas/häiriintynyt. Erään kaverini äiti oli tehnyt älykästä tytärtään varten suunnitelmat, että tyttö käy keskiasteen kouluun, menee paikkakunnalla olevaan virastoon töihin, asuu kotona ja hoitaa äitiään, kun tämä vanhenee. Tyttären pääsy yliopistoon ja valmistuminen sieltä (jota äitinsä epäili), pariutuminen ja perheen perustaminen oli tälle kauhistus ja katkaisi välit pitkäksi aikaa.
Kyllähän näitä on ja tiedän itsekin vastaavan tapauksen. Mutta jos kyseinen äiti on muissa tilanteissa ollut suht normaali vanhempi, ja sitten yhtäkkiä vetänyt tuommoiset kilarit yhdestä hammasharjasta, niin kiinnostaa, mikä mahtoi sen aiheuttaa. :D
Vierailija kirjoitti:
Olin perheeni kanssa Thaimaassa lomalla jouluna 2004 tsunamin aikaan. Itseäni ei sattunut sen kummemmin muutamia naarmuja ja tikkejä lukuunottamatta, mutta näin paikallisessa sairaalassa samassa tilassa nuoren, ehkä noin 11-14-vuotiaan tytön, joka itki ja huusi äitiä ja isää, ihan selvästi suomeksi ja ilmeisesti hänellä oli enemmän vammoja. Sain sen käsityksen että oli ihan yksin ja eksynyt perheestään. Olin itse silloin niin oman perheen tilanteeseen keskittynyt ja väsynyt, että en jaksanut reagoida sen kummemmin, mutta jälkeenpäin joskus mietin, että mitäköhän tälle tytölle kävi.
Löytyisikö kadonneiden listalta?
Minulla ja miehelläni oli tapana vitsailla eräästä itse keksimästämme mielikuvitushahmosta, olkoon tässä nyt vaikka Mussuttaja.
Kerran keksin pilan. Puhelimessani oli tuolloin mahdollista asettaa valesoitto tietylle hetkelle. Puhelin alkoi siis soimaan tiettynä aikana, ja soittoa asettaessa sai kirjoittaa soittajan nimen. Soitosta ei jäänyt puhelimeen jälkeä. Laitoin tämän Mussuttajan soittajaksi, ja pidin huolen että mies oli puhelimen lähellä, kun valesoitto alkoi. Pila olikin onnistunut, ja mies oli ihmeissään näistä soitoista. Toistin tämän muutamaan kertaan, kunnes myönsin mistä on kyse.
Joskus myöhemmin, sain puhelimeen itse soiton tältä Mussuttajalta. Tämä tapahtui vain kerran. Itse en ollut tätä soittoa laittanut, ja mies kivenkovaan vieläkin sanoo vuosien jälkeen, että hänkään ei tätä tehnyt. Silloin olin varma etten itsekään soittoa laittanut, mutta ehkä muisti on sitten temppuillut. Mietin silloin, että ehkäpä mielikuvitusolentomme heräsi henkiin, ja elää nyt omaa elämäänsä jossain 😄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata mennä kädestä ennustajalle. Kun olin parikymppisenä Tukholmassa töissä, eräs pakistanilainen mies halusi tanssiravintolassa tulkita kämmeneni viivoja. Hän sanoi vain yhden sanan: "Unhappy". - Aina silloin tällöin on tuo ennustus noussut mieleen elämäni aikana, eikä totisesti ole iloiseksi tehnyt.
Heh, jos aihe kiinnostaa niin kannattaa käydä ihan ammattimaisella kädellä ennustajalla eikä uskoa mitä jotkut huijari-pakit selittävät ;)
Mitä muuta ne *ammattimeiset* ennustajat ovat kuin huijareita siinä mielessä, että jos joku ottaa ennustukset tosissaan eikä harmittomana, mutta kalliina viihteenä,
Olen tuntenut kotona yksin ollessani selviä kosketuksia, mm. kissan turkin kosketuksia pohkeitani vasten, käden selässäni. Voihan joku pitää näitä disso-oireina tai valemuistoina, mutta mulle ne ovat täyttä totta.
Häiriintynyt ihminen käyttäytyy noin tai alkoholisti/huumehörhö. Tai sit jotain traumaattista on sattunut ja on siksi vihaisessa mielentilassa :|
Vierailija kirjoitti:
Olin perheeni kanssa Thaimaassa lomalla jouluna 2004 tsunamin aikaan. Itseäni ei sattunut sen kummemmin muutamia naarmuja ja tikkejä lukuunottamatta, mutta näin paikallisessa sairaalassa samassa tilassa nuoren, ehkä noin 11-14-vuotiaan tytön, joka itki ja huusi äitiä ja isää, ihan selvästi suomeksi ja ilmeisesti hänellä oli enemmän vammoja. Sain sen käsityksen että oli ihan yksin ja eksynyt perheestään. Olin itse silloin niin oman perheen tilanteeseen keskittynyt ja väsynyt, että en jaksanut reagoida sen kummemmin, mutta jälkeenpäin joskus mietin, että mitäköhän tälle tytölle kävi.
Miksette auttaneet sitä tyttöä?
Puhelin soi niin kuin kirjoitit että minä muutan sinne vammaisena ja salaattia ja täytettyä patonkia oliiviöljyä paistamiseen vähän öljyä ei ollut tehnyt varmuuskopiot kaikista tärkeistä dokumenteistasi että mitä siellä tapahtuu kun yleensä synnyttää vain että olisiko mahdollista saada ajoissa tiskattavaksi
Tästä tuli mieleeni vastaavanlainen tapaus pari talvea sitten. Uskoo ken tahtoo. Ostin erään vaatekaupan loppuunmyynnistä ihanan oranssin kesämekon. Olen kokoa XS, ja olin iloinen koska sitä kokoa oli tasan yksi jäljellä, mutta nappasin rekistä sovitukseen M-koon, koska halusin vain nähdä nopeasti miltä mekko näyttää päälläni. Hyvältä näytti, joten palautin M:n rekkiin ja otin sen XS:n. Lähdettiin miehen kanssa ajamaan kotiin. Puolessavälissä matkaa aloin intoilemaan uudesta mekosta ja kaivoin sen pussista esille, mutta se olikin yhtäkkiä M-kokoinen! Olin aivan äimänä. Ajattelin, että olin vaan vahingossa ottanut väärän. Käännyttiin takaisin ja menin myymälään kuitin kanssa, onneksi tiskin takana oli sama myyjä, hän muisti minut ja sain vaihtaa mekon pienempään vaikka loppuunmyynnissä ei tuotteita olisi saanut vaihtaa. Sillä kertaa katsoin TARKASTI, että otin sen hiivatin XS:n. Mies vielä varmisti vieressä että otan oikean koon.
Laitoin mekon kotona vaatekaappiin henkariin odottamaan kesää. Kun eka kunnollinen lämmin päivä tuli, menin innoissani kaivamaan ihanan oranssin mekon kaapista. Se oli mystisesti muuttunut S-kokoiseksi??!! Mitä riivattua tapahtui? Ei minä eikä mies ymmärretty tätä tapausta eikä ymmärretä vieläkään..
Kansakoulussa opettaja kiusasi ja sorti minua monella tavalla. Aikuisewksi tultuani päätin ottaa yhteyttä kyseiseen opettajaan ja antaa hänen kuulla kunniansa. Ikävä kyllä en enää saanut siihen tilaisuutta, koska opettaja oli jo kuollut. Toivottavasti hän joutui kuolemansa jälkeen kuumaan paikkaan.
Vierailija kirjoitti:
Kansakoulussa opettaja kiusasi ja sorti minua monella tavalla. Aikuisewksi tultuani päätin ottaa yhteyttä kyseiseen opettajaan ja antaa hänen kuulla kunniansa. Ikävä kyllä en enää saanut siihen tilaisuutta, koska opettaja oli jo kuollut. Toivottavasti hän joutui kuolemansa jälkeen kuumaan paikkaan.
Voi kuule sinne joutuu moni muukin, sinä, minä ja suurin osa ihmisistä.
Heh, jos aihe kiinnostaa niin kannattaa käydä ihan ammattimaisella kädellä ennustajalla eikä uskoa mitä jotkut huijari-pakit selittävät ;)