Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7964)
Kun olin 10-vuotias, kotoa jostain pöytälaatikosta hävisi käteistä rahaa, olisiko ollut tyyliin joku 50 ja 20 markan seteli. Olin ainoa lapsi ja ainoa epäilty, mutta en ollut vienyt niitä rahoja. Vanhemmat eivät kuitenkaan uskoneet tätä, ja sain piiskaa.
Muistan ikuisesti sen epäuskoisen, painajaismaisen tunteen, kun itkuista ja äänekästä vakuuttelua syyttömyydestäni ei uskota, vaan isä ottaa vyön käteensä ja sanoo kylmällä epäystävällisellä äänellä "Pylly paljaaksi ja tänne näin". Ja sitten vyöstä saamisen jälkeen vielä tukistaa ja laittaa nurkkaan häpeämään, ja seison siinä nyyhkyttämässä täysin järkyttyneenä ja hajalla, samalla kun vanhemmat kauhistelevat toisilleen, että olen kauhea paatunut lapsi, kun en vieläkään tunnusta, saati että osaisin peräti hävetä tekoani.
Minulla ei ollut muutoin mikään liian tiukka kasvatus, selkäsaunoja sain yhden käden sormilla laskettavissa olevan määrän, ja ne kaikki muut tulivat ihan "aiheesta" jos nyt näin saa sanoa, vaikka olenkin todella iloinen että nykyään vallitsevat toisenlaiset kasvatusmenetelmät. Mutta tämä rahatapaus on yksittäisenä tapauksena jäänyt painamaan, enkä ole kehdannut aikuisenakaan enää ottaa sitä uudestaan puheeksi vanhempien kanssa, koska välimme ovat muuten ihan hyvät ja olen saanut heiltä myös paljon positiivista. En todellakaan edelleenkään tiedä, minne ne rahat hävisivät. Asuttiin omakotitalossa, jossa harvoin kävi ketään ulkopuolisia. Ja vaikka olisi käynytkin, niin ei tunnu kovin uskottavalta, että tyyliin joku eläkeikäinen tätini tai isäni työkaveri olisi ollut asialla käydessään meillä kahvilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun olin 10-vuotias, kotoa jostain pöytälaatikosta hävisi käteistä rahaa, olisiko ollut tyyliin joku 50 ja 20 markan seteli. Olin ainoa lapsi ja ainoa epäilty, mutta en ollut vienyt niitä rahoja. Vanhemmat eivät kuitenkaan uskoneet tätä, ja sain piiskaa.
Muistan ikuisesti sen epäuskoisen, painajaismaisen tunteen, kun itkuista ja äänekästä vakuuttelua syyttömyydestäni ei uskota, vaan isä ottaa vyön käteensä ja sanoo kylmällä epäystävällisellä äänellä "Pylly paljaaksi ja tänne näin". Ja sitten vyöstä saamisen jälkeen vielä tukistaa ja laittaa nurkkaan häpeämään, ja seison siinä nyyhkyttämässä täysin järkyttyneenä ja hajalla, samalla kun vanhemmat kauhistelevat toisilleen, että olen kauhea paatunut lapsi, kun en vieläkään tunnusta, saati että osaisin peräti hävetä tekoani.
Minulla ei ollut muutoin mikään liian tiukka kasvatus, selkäsaunoja sain yhden käden sormilla laskettavissa olevan määrän, ja ne kaikk
Onhan se voinut olla se eläkeikään setä tai isän työkaveri?
Mistä tiedät, kuinka tiukkaa niillä oli oikeasti rahasta?
Toinen vaihtoehto on , että toinen vanhemmistasi otti salaa rahat ja käytti esim viinaan?
Vierailija kirjoitti:
Onhan se voinut olla se eläkeikään setä tai isän työkaveri?
Mistä tiedät, kuinka tiukkaa niillä oli oikeasti rahasta?
Toinen vaihtoehto on , että toinen vanhemmistasi otti salaa rahat ja käytti esim viinaan?
No ne rahat oli sellaisessa kirjoituspöydän laatikossa, joka oli vanhempien makuuhuoneessa, jossa ei yleensä käynyt ketään ulkopuolisia. Silloin kun joku kävi meillä kylässä, kahvittelut ja keskustelut tapahtuivat aina viereisessä olohuoneessa, ja ovi makuuhuoneeseen oli kiinni.
En usko että kummallakaan vanhemmista olisi voinut olla mitään rahaa vaativaa salaisuutta. Viinaa ei käyttänyt kumpikaan. Isä otti tyyliin yhdet saunakaljat juhlan kunniaksi juhannuksena kerran vuodessa, ei muuta. Äiti taas on sellainen, että koko ajatus siitä käyttämässä ikinä mitään alkoholia on lähes huvittavan epätodellinen. Ja vaikka vanhemmat selkäsaunan voimaan uskoivatkin kasvatuksessa, niin en myöskään usko, että kumpikaan olisi kestänyt murtumatta sitä, että hänen tekonsa takia oma lapsi saa syyttömänä selkäänsä. Olivat kuitenkin rakastavat ja välittävät vanhemmat, joissa ei minkään muun asian suhteen ollut valittamista.
Mieluummin haluaisin uskoa, että äiti, joka sen rahojen väitetyn puuttumisen huomasi, oli käyttänyt ne johonkin ihan tavalliseen ja sitten vain unohtanut. Ikävä kyllä mieleeni ei silloin lapsena siinä tilanteessa tullut, että olisin esittänyt tämän teorian, koska se olisi hyvinkin saatettu ottaa vakavasti. :\
Vierailija kirjoitti:
Vaikka kuinka paljon. Asun kummitustalossa, jossa näkymätön kävelee lattialla, askeleet kuuluvat ja mitään ei näy, availee tiukasti kiinni olevia ulko-ovia ja vie tavaroita. Ei ole kovin vanha talo, joten ei ole lautalattioiden narinaa tms. Olen usein tiennyt etukäteen monia tapahtumia ja aistinut kummituksia. En ole millään tavoin hörhö vaan tavallinen virkanainen. Jotenkin vaan tuo toinen todellisuus tulee joskus lähelle. Tämä on suvussa ja monien sukupolvien aikana kulkenut ominaisuus. Olen vanhojen tietäjänaisten sukua
Skitsofrenia on periytyvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se voinut olla se eläkeikään setä tai isän työkaveri?
Mistä tiedät, kuinka tiukkaa niillä oli oikeasti rahasta?
Toinen vaihtoehto on , että toinen vanhemmistasi otti salaa rahat ja käytti esim viinaan?
No ne rahat oli sellaisessa kirjoituspöydän laatikossa, joka oli vanhempien makuuhuoneessa, jossa ei yleensä käynyt ketään ulkopuolisia. Silloin kun joku kävi meillä kylässä, kahvittelut ja keskustelut tapahtuivat aina viereisessä olohuoneessa, ja ovi makuuhuoneeseen oli kiinni.
En usko että kummallakaan vanhemmista olisi voinut olla mitään rahaa vaativaa salaisuutta. Viinaa ei käyttänyt kumpikaan. Isä otti tyyliin yhdet saunakaljat juhlan kunniaksi juhannuksena kerran vuodessa, ei muuta. Äiti taas on sellainen, että koko ajatus siitä käyttämässä ikinä mitään alkoholia on lähes huvittavan epätodellinen. Ja
Minua aina syytettiin mitä kummallisimmasta asioista, joiden kanssa minulla ei ollut mitään tekemistä. Ärsyttävintä oli kun minua ei uskottu. Ei silloinkaan kun olin kipeä. Olin lyönyt käteni ja se oli niin arka ettei sitä voinut käyttää. Kuljin koulussa kolme päivää käsi itetehdyllä patentilla sidottuna. Ope käski sitten terkkarille joka vei lääkärille. Lääkäri lastoitti. Kotona huudettiin miksi en kertonut asiasta. Enkö tajunnut ettei terveydellä saa leikkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari kuukautta sitten ovelleni tuli pari tyyppiä. Kyselivät erästä henkilöä (sanotaan vaikka NN). Vastasin ovenraosta ettei täällä asu ketään sen nimistä. Siitäpä innostuivat ja alkoivat vaati NNää tulemaan paikalle. Metelöivät sen verran uhkaavasti että soitin poliisin.
Pari kertaa sen jälkeen on tullut tuntematon henkilö kyselemään ao NNää.
Kun menen ostoskeskukseen minua on alettu moikata. Moikkaajat on jotkut joita en tunne. Eräs vieläpä moikkasi "Hello NN!"
Voisiko olla niin, että tämä n.n on ollut esim huumediileri/prostituoitu? Selittäisi sen, miksi sen vanhalle (ja sinun nykyiselle) asunnolle on vieläkin tunkua. Älä avaa ovea vieraille ja soita jatkossakin todella herkästi poliisit. Pahimmassa tapauksessa meinaan voi joskus tulla eteen tilanne, jossa tuolta n.n:ltä tull
Tuntemattomat minua NNksi kutsuvat eivät olleet ovellani käyneitä. Viimeksi moikkasi vanha papparainen joten en tietääkseni ole koskaan muista tavanneeni. Edelliset asukkaat asunnossani ovat ihan kunnollisia ihmisiä. Asuivat tässä opiskeluaikoinaan monta vuotta ja ostivat vähän matkan päästä oman kodin. Törmäilen heihin silloin tällöin.
Asuin rivarissa. Oisko ollut v.2009 tai 2010 uudenvuoden jälkeen. Työt oli taas alkaneet. Oli ollut toistuvia lumipyryjä. Lähdin aina aika aikaisin töihin. Autotallille tullessa huomasin että toiselta poikkikadulta tuli jäljet mun autotallin ovelle, siinä oli tepasteltu vähän aikaa ja jäljet jatkoivat toiseen suuntaa. Näin tapahtui useina aamuina. Tuli aina uutta lunta joten kyse ei ollut samoista jäljistä (lisäksi piha aurattiin joka päivä).
Vähän aikaa myöhemmin olin lähdössä työmatkalle ja lähdin vieläkin aikaisemmin. Näin jo kaukaa jonkun vanhan ukon yrittävän autotallini kahvaa. Meinasin ottaa sen kiinni mutta kantamusten kanssa (matkalaukkua, asiakirjasalkku yms) liukastuin ja melkein kaaduin. Ukkeli huomasi minut ja lakoi juosta karkuun.
Miksi joku ukkeli halusi juuri minun autotalliini. Siinähän ois ollut niitä toista kymmentä rivissä. Törmäsin tähän ukkoon kyllä myöhemminkin mutta en päässyt juttusille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei nyt sinänsä outo juttu, mutta vähän erikoinen sattuma.. n.10 vuotta sitten myin autoni jolla olin ajanut pari vuotta ja ostin toisen. Auto meni liikkeeseen joten en tiedä kenelle se lopulta päätyi. Siitä pari kuukautta eteenpäin ajoin sillä uudella autolla tiellä missä oli aika hiljainen liikenne sillä hetkellä. Näin kun tuo vanha auto tuli vastaan ja kuski tööttäsi ja nosti kättä. En vieläkään tiedä kuka hän oli. Ja miten tunnisti minut autosta kun se oli ollut mulla niin hetken, ja miten hänellä oli mun vanha auto.. ainut mahdollisuus on kai että luuli minua siksi henkilöksi joka omisti autoni ennen ja luuli tervehtivänsä häntä. Ja hauska sattuma että hänellä oli minun vanha autoni.
Eilen menin illalla kylpyhuoneeseen pesemään hampaita. Altaan reunalla ei ollut hammastahnaa, vain hiussuihke, saippua jne.
Ajattelin, että koska tahnaputkilo oli melkein tyhjä, olen kai vienyt sen aamulla roskiin. Otin siis uuden putkilon käyttöön.
Aamulla altaan reunalla oli sievästi vierekkäin sekä vanha, että uusi.
Kai minä olisin huomannut sen vanhan putkilon edes silloin, kun laitoin uuden sen viereen? En ollut humalassa, enkä muissakaan aineissa. Mikä hammaskeiju täällä on käynyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on jäänyt vaivaamaan tai oikeastaan, palasi vaivaamaan koska aikakäsitys on mennyt jotenkin ihan sekaisin tästä tapahtumasta, koska tämä edes tapahtui. Tästä ilmiöstähän on maailmalta paljonkin juttuja ja viime marraskuussa koimme tämän itse lasten kanssa. eli nuo oudot humisevat, kirskuvat, vähän trumpettimaiset äänet. https://www.youtube.com/watch?v=xaZsjtYhGZs
Tapahtui siis viime marraskuussa kun olin kotona etätöissä ja lapset olivat tulleet jo koulusta. Istuin koneellani kuulokkeet päässä ja kuuntelin suht hiljaa jotain webinaaria tms. kun yhtäkkiä alkoi kuulua metallinen kirskuva ääni, ikäänkuin aura-auto olisi mennyt ja raapinut asfalttia. Huusin lapsilleni että mikä tuo on... kummatkin huusivat että eivät he tiedä. Se ääni oli läpitunkeva ja kova. Meni ehkä 30 sekuntia kun ääni alkoi uudelleen... sellainen humisevan ja kirskuvan äänen sekoitus, aika pitkälti samanlainen kuin noilla videoilla kuuluu. Ääni kuului ehkä 10-20 sekuntia. juoksin kännykän kanssa takaovelle (mielestäni ääni paikantui enemmän takapihan suuntaan, vaikka toisaalta kuului kaikkialla), yritin ottaa videolle ääntä mutta sen jälkeen sitä ei enää kuulunut.
Mikä tässä on jäänyt vaivaamaan:
- me kaikki kolme kuulimme äänen mutta kukaan muu ei? Naapurimme oli myös etätöissä ja lapsi kotona eikä tullut mitään puhetta koko asiasta, vaikka ääni oli todella kova. ja esim. paikallisessa facebookissa kukaan ei kysellyt äänen perään. Ihan kuin olisimme olleet ainoat jotka sen kuulimme
- aikakäsitys meni ihan oudoksi koko tapahtuman suhteen. Suoraan sanoen unohdin kokonaan koko tapahtuman, kunnes se palasi jostain syystä mieleeni joskus maaliskuussa. Oudointa oli, että en muistanut yhtään koska se oli tapahtunut, luulin että edellisenä keväänä mutta tapahtuneesta olikin vain reilu 3 kk. Samoin vanhempi tyttäreni oli yllättynyt että niinkö vähän siitä äänestä olikin. ainoa joka muisti että oli loppusyksyä, oli kuopus.
Tässä ei ole mitään yliluonnollista, mutta on outoa ja vaivaa minua. Eli:
En itse ymmärrä ihmisten asennetta minuun. Minua pidetään usein mm ylimielisenä, vaikka en todellakaan sitä ole. Päinvastoin, itsetunto on nollassa ja pelkään ihmisiä. En itse vain mitenkään ymmärrä, mistä tuo asenne välittyy toisille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä ei ole mitään yliluonnollista, mutta on outoa ja vaivaa minua. Eli:
En itse ymmärrä ihmisten asennetta minuun. Minua pidetään usein mm ylimielisenä, vaikka en todellakaan sitä ole. Päinvastoin, itsetunto on nollassa ja pelkään ihmisiä. En itse vain mitenkään ymmärrä, mistä tuo asenne välittyy toisille?
Minulla on sama ongelma. Syynä on perusilme, eli näytän ylpeältä ja kun olen ujouden takia hiljainen, ajatellaan, että olen hiljaa koska arvostelen muita koko ajan.
Sehän on mahdollisimman kaukana todellisuudesta, mutta minkäs mahtaa.
Yhdestä striimaajasta näin unen pari yötä aiemmin just saman onnettomuus tilanteen ennen kuin se oikeasti tapahtui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä näenkö unia vai kiusaako mua joku henkiolento olen monta kertaa unessa hypännyt alasti ikkunasta talviseen pakkassäähän se tuntuu todella kirjaimellisesti tunnen kylmyyden ja jään ja monesti unissa teen ensin jotain arkipäiväistä jotka tuntuu todelta kunnes "herään" paitsi että herään useasti. Joskus tunnen jonkun ylimääräisen ei kivan olennon kiusaavan mua kiskoo peittoa,hengittää niskaan,yrittää tukahduttaa tms.
Kysy "Rajatiedon auttava puhelin" neuvoa (googlaa numero, ilmainen soittaa)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä näenkö unia vai kiusaako mua joku henkiolento olen monta kertaa unessa hypännyt alasti ikkunasta talviseen pakkassäähän se tuntuu todella kirjaimellisesti tunnen kylmyyden ja jään ja monesti unissa teen ensin jotain arkipäiväistä jotka tuntuu todelta kunnes "herään" paitsi että herään useasti. Joskus tunnen jonkun ylimääräisen ei kivan olennon kiusaavan mua kiskoo peittoa,hengittää niskaan,yrittää tukahduttaa tms.
Kysy "Rajatiedon auttava puhelin" neuvoa (googlaa numero, ilmainen soittaa)
Unihalvaus ei johdu henkiolennoista.
Olin teini ja tein läksyjä kirjoituspöydän ääressä,pöytä oli täynnä tavaraa ja yhdet olivat korvalappustreot. Äkkiä niistä kuului todella kova poksahdus,ikäänkuin pieni räjähdys. Avasin ja katsoin mutten nähnyt mitään outoa ja myöhemmin toimivat normaalisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se voinut olla se eläkeikään setä tai isän työkaveri?
Mistä tiedät, kuinka tiukkaa niillä oli oikeasti rahasta?
Toinen vaihtoehto on , että toinen vanhemmistasi otti salaa rahat ja käytti esim viinaan?
No ne rahat oli sellaisessa kirjoituspöydän laatikossa, joka oli vanhempien makuuhuoneessa, jossa ei yleensä käynyt ketään ulkopuolisia. Silloin kun joku kävi meillä kylässä, kahvittelut ja keskustelut tapahtuivat aina viereisessä olohuoneessa, ja ovi makuuhuoneeseen oli kiinni.
En usko että kummallakaan vanhemmista olisi voinut olla mitään rahaa vaativaa salaisuutta. Viinaa ei käyttänyt kumpikaan. Isä otti tyyliin yhdet saunakaljat juhlan kunniaksi juhannuksena kerran vuodessa, ei muuta. Äiti taas on sellainen, että koko ajatus siitä käyttämässä ikinä mitään alkoholia on lähes huvittavan epätodellinen. Ja
Meillä asui naapurissa itseäni pari vuotta vanhempi poika, joka varsinkin kesälomalla vietti paljon aikaa meillä. Erikoisia tavaroita alkoi hävitä, lähinnä leluja, pikkuautoja yms. Kerroin asiasta vanhemmilleni ja vastauksena oli, että niillä on rahaa, ei sen tarvitse varastaa. Asia oli kuitattu sillä. Parilla muulla naapurilla sama homma, siellä vanhemmat uskoivat, mutta eivät ottaneet yhteyttä tämän kleptomaanin vanhempiin, koska sosiopaatti-isä oli asemassa, jossa saattoi vaikeuttaa tavallisen ihmisen elämää ihan lakien puitteissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietityttää kuka on käynyt omakotitaloni katolla ja mennyt kattoluukusta kurkistamaan välipohjankin. Olin viikon poissa. Joku oli soittanut ovikelloa, tarponut sitten lumessa takapihalle, kiivennyt tikkaat ja käynyt välipohjassa.
Siis miksi ihmeessä kukaan kävisi välipohjassa??
Siis mitä siellä kukaan kävisi edes teoriassa tekemässä??
Nyt on outoa kyllä.
Murtohenkilö on seurannut taloa ja käynyt varmistamassa, että se on tyhjä. On sitten yrittänyt kattoluukun kautta, josko sieltä pääsisi sisälle. Tai sitten käynyt jemmaamassa sinne jotain laitonta tai sitten erehtynyt talosta ja ollut hakemassa tai kätkemässä jotakin.
Eikö tämä ketju ollut täältä välillä muutaman kuukauden kadoksissa ja nyt se on taas täällä? Ainakin minä en muutamaan kuukauteen löytänyt tätä ketjua tältä sen jälkeen kun tätä palstaa syksyllä uudistettiin?
Miehen rakastaja. Tai sit mies haluaa mökille yksin :D