Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7964)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh! Kylmät väreet kulkee kehossa kun joitakin näistä lukee!
Itsellä kokemus lapsuudesta. Asuimme maalla, melko syrjässä isä, äiti, isosiskoni ja minä. Vanhemmat nukkuivat makarissa ja minä siskoni kanssa tuvassa levitettävässä laverisängyssä.
Monina öinä kuulin selvästi että joku haravoi keskellä yötä lehtiä talon ympärillä. Eteni järjestelmällisesti seinänviertä ja ikkunoiden kohdalla ääni kuului vielä selvemmin. Pelotti aivan tajuttomasti ja piti kaivautua peiton alle minne ääni kuului vähän vaimeammin. Kellekään en tohtinut mitään asiasta silloin sanoa, koska tiesin vastauksen "kuvittelet vain, tuuli se vain rapisuttaa.." jne. Mitenkään sellainen ei ollut mahdollista, koska kuulin selvästi lehtiharavan vedot ja kuinka lehtiä kasattiin vähän edemmäksi seinästä. Mutta miksi kukaan olisi mennyt pilkkopimeään, sateiseen yöhön raapimaan lehtiharavan kanssa keskellä yötä?
Vuosikymmeniä myöhemmin otin asian menneiden muistelun yhteydessä puheeksi siskoni kanssa.
Yllätykseni oli melkoinen kun hän kertoi myös kuulleensa ja pelänneensä samaa asiaa!!
Ehkä joku talon edellinen edesmennyt asukas? Arvoitukseksi jää..Oliko pihassa koskaan lehtikasoja seuraavana päivänä?[/quot
Jos se oli jokin eläin, joka kuopi ja raapsutteli maata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh! Kylmät väreet kulkee kehossa kun joitakin näistä lukee!
Itsellä kokemus lapsuudesta. Asuimme maalla, melko syrjässä isä, äiti, isosiskoni ja minä. Vanhemmat nukkuivat makarissa ja minä siskoni kanssa tuvassa levitettävässä laverisängyssä.
Monina öinä kuulin selvästi että joku haravoi keskellä yötä lehtiä talon ympärillä. Eteni järjestelmällisesti seinänviertä ja ikkunoiden kohdalla ääni kuului vielä selvemmin. Pelotti aivan tajuttomasti ja piti kaivautua peiton alle minne ääni kuului vähän vaimeammin. Kellekään en tohtinut mitään asiasta silloin sanoa, koska tiesin vastauksen "kuvittelet vain, tuuli se vain rapisuttaa.." jne. Mitenkään sellainen ei ollut mahdollista, koska kuulin selvästi lehtiharavan vedot ja kuinka lehtiä kasattiin vähän edemmäksi seinästä. Mutta miksi kukaan olisi mennyt pilkkopimeään, sateiseen yöhön raapimaan lehtiharavan kanssa keskellä yötä?
Vuosikymmeniä myöhemmin otin asian menneiden muistelun yhteydessä puheeksi siskoni kanssa.
Yllätykseni oli melkoinen kun hän kertoi myös kuulleensa ja pelänneensä samaa asiaa!!
Ehkä joku talon edellinen edesmennyt asukas? Arvoitukseksi jää..Oliko pihassa koskaan lehtikasoja seuraavana päivänä?[/quot
Jos se oli jokin eläin, joka kuopi ja raapsutteli maata.
Tai joku paikallinen kylähullu potilas jonka harrastus on oikeasti ollut haravoida keskellä yötä toisten pihoja. Kauanko tuota jatkui? Omituinen juttu kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Multa on hävinnyt vuosia sitten tunti, tavallaan.
Olin silloisessa asunnossani ja tabletilla selailun nettiä.
Katsoin kellonajan joka oli iltaa, sanotaan vaikka tasan kymmenen.
Yhtäkkiä havahduin siihen, että samat nettisivut yhä auki ja, ei mitään mielikuvaa mitä olen tehnyt ja kello on (itse asiassa kello oli vielä vähän yli, eli aikaa meni hieman päälle tunti) vähän yli yksitoista.
Säikähdin siinä yksin omakotitalossa totaalisesti - mihin multa on kadonnut aikaa noin?
Katsoin kaikki kellot yms ja yli yksitoista kello oli tosiaan, ainoa mitä muistan tuolta "hävinneeltä" tunnilta on tabletin tuijotus aloilla sivuilla joita en selannut kuitenkaan eteenpäin.
Hirvitti pitkään enkä koskaan keksinyt mitään normaalia selitystä asiaan:(
Jos olit nukkunut silmät auki? Olitko ehkä valvonut liikaa aiempina päivinä?
Vierailija kirjoitti:
Tämä oli sitä aikaa, kun kännykät yleistyvät eli 90-luvun puolivälissä. Minun piti soittaa jollekin ja näpyttelin numeron, painoin sen jälkeen luuria. Puhelin ei kuitenkaan soittanut mihinkään, vaan kuulin kahden ihan tavallisen ihmisen puhelinkeskustelua. Kuuntelin hetken ja yritin sanoa haloo, mutta he eivät kuuleet minua. Tämän jälkeen mietin, että mahtaakohan joku samalla tavalla kuunnella vahingossa minun puhelinkeskusteluita.
joskus 1990-luvulla kuulin pienestä n euron maksaneesta matkaradiosta yläkerran naapurin kännykkäpuheluita (oletan, että hällä oli käytössä nmt ja kun oma radioni oli antenniradio, niin antenni sitten nappsi ne signaalit ja toisti). vähän aina jännitti radiota avatessa, että tuleeko puhelinkeskustelua naapurista vai valtakunnallista radio-ohjelmaa
Lapsuudessani (aikoja, aikoja sitten) asui kodissamme myös mummo eli isän äiti. Äidilläni ja mummolla oli joskus aikamoista suukopua ym.yhteenottoja. Tämä vaikutti varmaan osaltaan meidän lasten elämään, ilmapiiriin ja joillakin ehkä myös myöhempään elämään. Mietin vieläkin toisinaan, miksi, mistä syystä huonot välit. Aina eivät kuitenkaan riidelleet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Multa on hävinnyt vuosia sitten tunti, tavallaan.
Olin silloisessa asunnossani ja tabletilla selailun nettiä.
Katsoin kellonajan joka oli iltaa, sanotaan vaikka tasan kymmenen.
Yhtäkkiä havahduin siihen, että samat nettisivut yhä auki ja, ei mitään mielikuvaa mitä olen tehnyt ja kello on (itse asiassa kello oli vielä vähän yli, eli aikaa meni hieman päälle tunti) vähän yli yksitoista.
Säikähdin siinä yksin omakotitalossa totaalisesti - mihin multa on kadonnut aikaa noin?
Katsoin kaikki kellot yms ja yli yksitoista kello oli tosiaan, ainoa mitä muistan tuolta "hävinneeltä" tunnilta on tabletin tuijotus aloilla sivuilla joita en selannut kuitenkaan eteenpäin.
Hirvitti pitkään enkä koskaan keksinyt mitään normaalia selitystä asiaan:([/quote
Ystävälläni kävi vastaavasti äskettäin. Eli 1,5h katosi ykskaks.
Päivystyksen kautta kallokuvaus, ei mitään näkyvää. On kuulemma aivan mahdollista, häiriöllä on nimikin, en vaan muista nimeä. On vaaraton, mutta muisti siltä ajalta ei koskaan palaa.
Tääl pohjanmaalla ihmiset jauhaa Kyllikki Saaren tapauksesta edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh! Kylmät väreet kulkee kehossa kun joitakin näistä lukee!
Itsellä kokemus lapsuudesta. Asuimme maalla, melko syrjässä isä, äiti, isosiskoni ja minä. Vanhemmat nukkuivat makarissa ja minä siskoni kanssa tuvassa levitettävässä laverisängyssä.
Monina öinä kuulin selvästi että joku haravoi keskellä yötä lehtiä talon ympärillä. Eteni järjestelmällisesti seinänviertä ja ikkunoiden kohdalla ääni kuului vielä selvemmin. Pelotti aivan tajuttomasti ja piti kaivautua peiton alle minne ääni kuului vähän vaimeammin. Kellekään en tohtinut mitään asiasta silloin sanoa, koska tiesin vastauksen "kuvittelet vain, tuuli se vain rapisuttaa.." jne. Mitenkään sellainen ei ollut mahdollista, koska kuulin selvästi lehtiharavan vedot ja kuinka lehtiä kasattiin vähän edemmäksi seinästä. Mutta miksi kukaan olisi mennyt pilkkopimeään, sateiseen yöhön raapimaan lehtiharavan kanssa keskellä yötä?
Vuosikymmeniä myöhemmin otin asian menneiden muistelun yhteydessä puheeksi siskoni kanssa.
Yllätykseni oli melkoinen kun hän kertoi myös kuulleensa ja pelänneensä samaa asiaa!!
Ehkä joku talon edellinen edesmennyt asukas? Arvoitukseksi jää..Oliko pihassa koskaan lehtikasoja seuraavana päivänä?
kuulostaa joltain oudolta eläimeltä, vaikka villisika kärsällään tonkii maata, tai supikoira, tai mikä se on. Tai kettu, mistä sen tietää mitä ne tonkii, jotain kätköä, haistoi jonkun raadon.
Kun olin yläasteella ja samaan aikaan lukiossa samassa rakennuksessa oli tuttavaperheen poika, isä sanoi minulle, että jos minua kiusataan, käy sanomassa siitä tälle pojalle siitä. Ihmettelen, että miksi? Eihän se ole hänen tehtävänsä huolehtia siitä vaan opettajien ja pitäähän sitä nyt itsekin osata puolustautua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Multa on hävinnyt vuosia sitten tunti, tavallaan.
Olin silloisessa asunnossani ja tabletilla selailun nettiä.
Katsoin kellonajan joka oli iltaa, sanotaan vaikka tasan kymmenen.
Yhtäkkiä havahduin siihen, että samat nettisivut yhä auki ja, ei mitään mielikuvaa mitä olen tehnyt ja kello on (itse asiassa kello oli vielä vähän yli, eli aikaa meni hieman päälle tunti) vähän yli yksitoista.
Säikähdin siinä yksin omakotitalossa totaalisesti - mihin multa on kadonnut aikaa noin?
Katsoin kaikki kellot yms ja yli yksitoista kello oli tosiaan, ainoa mitä muistan tuolta "hävinneeltä" tunnilta on tabletin tuijotus aloilla sivuilla joita en selannut kuitenkaan eteenpäin.
Hirvitti pitkään enkä koskaan keksinyt mitään normaalia selitystä asiaan:(
Nukahdit
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Multa on hävinnyt vuosia sitten tunti, tavallaan.
Olin silloisessa asunnossani ja tabletilla selailun nettiä.
Katsoin kellonajan joka oli iltaa, sanotaan vaikka tasan kymmenen.
Yhtäkkiä havahduin siihen, että samat nettisivut yhä auki ja, ei mitään mielikuvaa mitä olen tehnyt ja kello on (itse asiassa kello oli vielä vähän yli, eli aikaa meni hieman päälle tunti) vähän yli yksitoista.
Säikähdin siinä yksin omakotitalossa totaalisesti - mihin multa on kadonnut aikaa noin?
Katsoin kaikki kellot yms ja yli yksitoista kello oli tosiaan, ainoa mitä muistan tuolta "hävinneeltä" tunnilta on tabletin tuijotus aloilla sivuilla joita en selannut kuitenkaan eteenpäin.
Hirvitti pitkään enkä koskaan keksinyt mitään normaalia selitystä asiaan:([/quote
Ystävälläni kävi vastaavasti äskettäin. Eli 1,5h katosi ykskaks.
Päivystyksen kautta kallokuvaus, ei mitään näkyvää. On kuulemma aivan mahdollista, häiriöllä on nimikin, en vaan muista nimeä. On vaaraton, mutta muisti siltä ajalta ei koskaan palaa.Muistuttaa vähän sitä, mitä koin noin kuukausi sitten. Oli viikonloppu ja siis vapaapäivä. Aika tuntui matelevan, siis monta kertaa luulin, että kello on noin tunnin enemmän kuin olikaan. Illalla kun arvioin, että kello tulee varmaan nyt 23, niin kaveri sanoi, ettei se ole kymmentäkään vielä. Tarkistin asian ja se oli totta.
Menin sitten suihkuun ja sen jälkeen arvelin, että nyt kello on varmaan vähän yli kymmenen, mutta se jo olikin melkein yksitoista. Pitkä suihku...
Vierailija kirjoitti:
Jukka S. Lahden surma
Tämä. Jotain hämmentävää on siltikin asiassa enkä ole varma mistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teini-ikäisenä oli parasta kun kesälomalla porukat oli töissä ja sain huudattaa musiikkia. Raahasin mankkarin kylpyhuoneeseen ja laitoin nupit kaakkoon niin että suihkuunkin kuulee. Kylppäri on nelikerroksisen omakotitalon alimmassa kerroksessa. Yhtäkkiä kuului järjettömän kova pamaus. Siinä vaahdotellessani olin katsellut kattolampun kuuppaa joten satuin näkemään että sekin oikein tärähti. Säikähdin ja laitoin musan pois. Ajattelin että isäni oli tullut käymään kotona kesken päivää ja paiskoo mielenosoituksellisesti ovea koska minä huudatan radioa. Tosin edes hän ei olisi saanut paiskattua ovea niin lujaa, se oli niin kova pamaus että tunsin sen kropassani.
Menin vettä valuvana tutkimaan taloa. Katsoin jopa ylimpään kerrokseen, josko siellä oleva valtava lasivitriini olisi kaatunut omia aikojaan. Ei ollut. Missään ei näkynyt mitään jälkiä pamauksen aiheuttajasta. Ja olen satavarma että se oli tullut talon sisältä. Olen asunut paikassa jossa melkein vieressä räjäytettiin kalliota, eikä se ollut mitenkään samanlaista.
Syytä en koskaan saanut selville.
talon jännitykset purkautuvat, meillä kuuluu mm. askaleita vaikkei kotona ole ketään. Eräänkin kerran on juostu ylös katsomaan kaatuko esim. isä kun sairastaa epiä, no isä ei ollut kaatunut, tai ei ollutkaan kotona myös vintin varastot tarkistettiin onko jotain kaatunut tai tippunut. Ei siis mitään syytä. Vanhat puutalot ovat kuin eläviä henkiä.
Vierailija kirjoitti:
Ylös
Suomen valtion velka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teini-ikäisenä oli parasta kun kesälomalla porukat oli töissä ja sain huudattaa musiikkia. Raahasin mankkarin kylpyhuoneeseen ja laitoin nupit kaakkoon niin että suihkuunkin kuulee. Kylppäri on nelikerroksisen omakotitalon alimmassa kerroksessa. Yhtäkkiä kuului järjettömän kova pamaus. Siinä vaahdotellessani olin katsellut kattolampun kuuppaa joten satuin näkemään että sekin oikein tärähti. Säikähdin ja laitoin musan pois. Ajattelin että isäni oli tullut käymään kotona kesken päivää ja paiskoo mielenosoituksellisesti ovea koska minä huudatan radioa. Tosin edes hän ei olisi saanut paiskattua ovea niin lujaa, se oli niin kova pamaus että tunsin sen kropassani.
Menin vettä valuvana tutkimaan taloa. Katsoin jopa ylimpään kerrokseen, josko siellä oleva valtava lasivitriini olisi kaatunut omia aikojaan. Ei ollut. Missään ei näkynyt mitään jälkiä pamauksen aiheuttajasta. Ja olen satavarma että se oli tullut talon sisältä. Olen asunut paikassa jossa melkein vieressä räjäytettiin kalliota, eikä se ollut mitenkään samanlaista.
Syytä en koskaan saanut selville.
talon jännitykset purkautuvat, meillä kuuluu mm. askaleita vaikkei kotona ole ketään. Eräänkin kerran on juostu ylös katsomaan kaatuko esim. isä kun sairastaa epiä, no isä ei ollut kaatunut, tai ei ollutkaan kotona myös vintin varastot tarkistettiin onko jotain kaatunut tai tippunut. Ei siis mitään syytä. Vanhat puutalot ovat kuin eläviä henkiä.
Mun yksiössä puupöytä ja vanhat puutuolit jotka välillä paukahtaa monesti aina säikähdän varsinkin jos yöllä pamahtelee ns paine sen tekee ja jos istuu ja nousee niin sit sellainen paukahdus kuuluu tuolista.
Kun tajusin että rakkaus haluaa juuri sinut.
Vierailija kirjoitti:
Minua on vaivannut jo pitemmän aikaa se, että miksi Jenni Poikelus on mediassa mukana. Tämä hevosenpuolikas ei mahdu edes TV-ruutuun
Jenni on tässä aivan huippu. Arvostan.
https://areena.yle.fi/1-61336715
Oliko pihassa koskaan lehtikasoja seuraavana päivänä?