Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7964)
Kävin kaupassa ja kassalla laitoin ostokset reppuun kun olin ensin maksanut ne. Kotona aloin laittamaan tavaroita kaappiin. Otin kassista maitotölkin ja ostamani rasvaton maito olikin kevytmaitoa. En todellakaan ollut ostanut tai laittanut reppuun kevytmaitoa vaan nimenomaan rasvatonta maitoa. Kuitissakin luki selvästi, että ostin rasvatonta maitoa eikä siinä lukenut kevytmaidosta mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kävin kaupassa ja kassalla laitoin ostokset reppuun kun olin ensin maksanut ne. Kotona aloin laittamaan tavaroita kaappiin. Otin kassista maitotölkin ja ostamani rasvaton maito olikin kevytmaitoa. En todellakaan ollut ostanut tai laittanut reppuun kevytmaitoa vaan nimenomaan rasvatonta maitoa. Kuitissakin luki selvästi, että ostin rasvatonta maitoa eikä siinä lukenut kevytmaidosta mitään.
Jos kevytmaitopurkki oli jäänyt reppuusi edellisellä kauppareissulla.
Tapahtui muutama kuukausi sen jälkeen, kun olimme menneet naimisiin.
Olin lähdössä iltavuoroon töihin, kun puhelin (kyllä, vanha lankapuhelin) soi. Vastasin reippaasti koko nimelläni "Maija Teikäläinen" ja vastassa oli vain hiljaisuus. Sitten pieni köhäisy ja kysymys: oletko sä Meikäläisen Maija? Vastasin että joo, tai että no olin ennen, mutta nyt olen mennyt naimisiin ja otin miehen nimen.
Syvä huokaus. "No sit mulla ei ole enää mitään asiaa sulle"
Minä siihen ihan, että no kerro nyt edes kuka sinä olet!?
"En, jos et sitäkään tiedä kertomatta" tuut-tuut-tuut...
Olin ihan ihmeissäni, en mitenkään pystynyt yhdistämään miellyttävä-äänistä puhujaa keneenkään ja ihmettelin sitä pitkään, että miksi hän ei kertonut itsestään mitään.
Ehkä joku joskus oli ollut kiinnostunut ja vihdoin päätti rohkaista mielensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin kaupassa ja kassalla laitoin ostokset reppuun kun olin ensin maksanut ne. Kotona aloin laittamaan tavaroita kaappiin. Otin kassista maitotölkin ja ostamani rasvaton maito olikin kevytmaitoa. En todellakaan ollut ostanut tai laittanut reppuun kevytmaitoa vaan nimenomaan rasvatonta maitoa. Kuitissakin luki selvästi, että ostin rasvatonta maitoa eikä siinä lukenut kevytmaidosta mitään.
Jos kevytmaitopurkki oli jäänyt reppuusi edellisellä kauppareissulla.
Ei ollut jäänyt, koska tarkistan aina, että reppu on varmasti tyhjä ja siellä oli vain se yksi maitotölkki, joka oli oudosti muuttunut rasvattomasta maidosta kevytmaidoksi.
Vierailija kirjoitti:
Kävin kaupassa ja kassalla laitoin ostokset reppuun kun olin ensin maksanut ne. Kotona aloin laittamaan tavaroita kaappiin. Otin kassista maitotölkin ja ostamani rasvaton maito olikin kevytmaitoa. En todellakaan ollut ostanut tai laittanut reppuun kevytmaitoa vaan nimenomaan rasvatonta maitoa. Kuitissakin luki selvästi, että ostin rasvatonta maitoa eikä siinä lukenut kevytmaidosta mitään.
Ajatuksissasi otit toisen asiakkaan maidon vahingossa tai sitten kassalla oli pikkulapsia joiden näpeissä tavarat voivat vaihtaa paikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tapahtui muutama kuukausi sen jälkeen, kun olimme menneet naimisiin.
Olin lähdössä iltavuoroon töihin, kun puhelin (kyllä, vanha lankapuhelin) soi. Vastasin reippaasti koko nimelläni "Maija Teikäläinen" ja vastassa oli vain hiljaisuus. Sitten pieni köhäisy ja kysymys: oletko sä Meikäläisen Maija? Vastasin että joo, tai että no olin ennen, mutta nyt olen mennyt naimisiin ja otin miehen nimen.
Syvä huokaus. "No sit mulla ei ole enää mitään asiaa sulle"Minä siihen ihan, että no kerro nyt edes kuka sinä olet!?
"En, jos et sitäkään tiedä kertomatta" tuut-tuut-tuut...Olin ihan ihmeissäni, en mitenkään pystynyt yhdistämään miellyttävä-äänistä puhujaa keneenkään ja ihmettelin sitä pitkään, että miksi hän ei kertonut itsestään mitään.
Ehkä joku joskus oli ollut kiinnostunut ja vihdoin päätti rohkaista mielensä.
Niin siis oliko tämä mies vai nainen kun soitti?
Vierailija kirjoitti:
Meillä on pesukone joka soittaa lyhyen sävelmän kun ohjelma on valmis. Makoilin sohvalla ja selailin kanavia, väsytti kauheasti ja lopulta pistin telkan ja silmät kiinni. Samalla sekunnilla kun valuin vaakatasoon sohvan uumeniin alkoi tuttu musiikki ja ajattelin lepääväni hetken ja laittavani pyykit sitten kuivumaan. Näin pitkää, monimutkaista unta jossa oli jonkinlainen kylpylä ja entinen ystäväni. Kun havahduin kuola poskella hereille, musiikki soi yhä. Se 10 sekuntia kestävä luritus joka ilmoittaa että luukun voi avata ja pyykit laittaa kuivumaan. Mutta olen varma että nukuin kauemmin, ehkä 10 min.
Ajan taju on aivojen tuotetta. Näin kerran pitkän unessa jossa tapahtumat kesti tunteja. Juoni oli se että erään vanhan ystävän piti tulla käymään. Loppui kun unessa kuulin ovikellon soivan, oikeasti herätys soitti. Olin torkuttamassa koko homma kesti tosielämässä kolme minuuttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luokallani oli peruskoulussa oppilas, joka oli yleisopetuksessa ja pärjäsi koulussa oikein hyvin. Muutama vuosi tämän jälkeen luin eräästä lehdestä kyseisen henkilön haastattelun ja siinä hän kertoi olleensa tarkkailuluokalla koulussa jossa oli oppimisvaikeuksista kärsiviä ja kehitysvammaisia oppilaita. Hän oli omasta mielestään pärjännyt koulussa todella huonosti, lintsannut paljon ja ollut todella huonosti käyttäytyvä teini, joka teki rikoksia, ollut todella usein humalassa, polttanut tupakkaa ja käytti huumeita mikä näkyi myös koulussa. Hän oli todella kova koulukiusaaja ja kuului koulun häirikköporukkaan. Minua ihmetyttää, että miksi hän antoi haastattelussa itsestään noin huonon kuvan haastattelussa kun hän oli hyvä oppilas joka ei koskaan kiusannut toisia, ei pinnannut, oli ahkera ja yksi parhaista oppilaista luokallamme. Minä selvästi muistan, että hän ei todellakaan ollut sellainen koulussa kuin väitti ja en ole voinut sekoittaa häntä toiseen ihmiseen koska hän oli omalla nimellään ja kuvallaan jutussa. Hänellä kun ei ole kovin yleinen sukunimi niin siitäkin muistan hänet hyvin. Miksi siis joku haluaa tarkoituksella antaa itsestään niin huonon kuvan, että hän on ollut teininä koulukiusaava ja jatkuvasti pinnaava alkoholisti huumeidenkäyttäjä ongelmanuori?
Ihan sama juttu kuin mulla! Eräs suht. suosittu suomiräppäri puhui ja varmaan edelleenkin puhuu julkisuudessa "kovasta lapsuudestaan", ankarista kotioloistaan lapsena ja kuinka hän on suurinpiirtein kasvanut ja elänyt kovien katujen kasvattina ym.
Todellisuudessa eli "pullantuoksuisessa kodissa" ja vanhemmat oli fiksuja ja mukavia ja suht. varakkaita ja poika sai hyviä numeroita koulussa.
Asuttiin naapureina hyvämaineisella omakotitaloalueella kaukana "kovista kaduista" ja olin samalla luokalla.
Appivanhempien kissa katosi keväällä. Loppukesästä se tuli takaisin. Eivät vaan huomanneet että oli erikokoinen, värit hiukan vaihtuneet jne. Olikohan uhvot tehneet kokeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Appivanhempien kissa katosi keväällä. Loppukesästä se tuli takaisin. Eivät vaan huomanneet että oli erikokoinen, värit hiukan vaihtuneet jne. Olikohan uhvot tehneet kokeita.
Heh! Parikymmentä vuotta sitten meidän mummon Teemu-kissa katosi myös koko kesäksi ja tuli takaisin 5kpl kissanpoikasia mukanaan.
Mummo otti eläinlääkäriin yhteyttä jotta Teemulle pitäis tehdä pikku operaatio, mutta kun kissi vietiin operaatioon, kävi ilmi, että se oli jotenkin jälleen päätynyt "siunattuun tilaan"...
Minulla on muutama kokemus,jotka yhdistän ufoihin enkä pysty katsomaan ufoja käsitteleviä tv-sarjoja ym koska menen paniikkiin.
- Lapsena,noin 9vuotiaana heräsin kun ikkunasta tuli sininen valosäde joka kohdistui peittooni,huusin iskää ja siten vain nukahdin kuin "nuijanukutettuna".
Minulla oli tuossa iässä usein yöllistä nenäverenvuotoa ja unissakävelyä.
- Teininä, noin 15vuotiaana tulin koulusta kotiin ja menin tupakalle,asuimme 7-kerroksisen talon ylimmässä kerroksessa parveke metsään päin.
Näin miten metsästå nousi ilmaan mustekalan näköinen kieppuva esine jossa oli vilkkuvia valoja. Oli 90luku joten mikään drone se ei ollut. Muistan ajatelleni että haen kameran olohuoneesta ja sitten meni totaalisen filmi poikki, havahduin kylpyhuoneen lattialta kun äiti tuli kotiin. Ei ollut enää iltapäivä vaan alkuilta.
Myöhemmin yöllä sain niin kauhean migreenin, että äidin piti viedä minut sairaalaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapahtui muutama kuukausi sen jälkeen, kun olimme menneet naimisiin.
Olin lähdössä iltavuoroon töihin, kun puhelin (kyllä, vanha lankapuhelin) soi. Vastasin reippaasti koko nimelläni "Maija Teikäläinen" ja vastassa oli vain hiljaisuus. Sitten pieni köhäisy ja kysymys: oletko sä Meikäläisen Maija? Vastasin että joo, tai että no olin ennen, mutta nyt olen mennyt naimisiin ja otin miehen nimen.
Syvä huokaus. "No sit mulla ei ole enää mitään asiaa sulle"Minä siihen ihan, että no kerro nyt edes kuka sinä olet!?
"En, jos et sitäkään tiedä kertomatta" tuut-tuut-tuut...Olin ihan ihmeissäni, en mitenkään pystynyt yhdistämään miellyttävä-äänistä puhujaa keneenkään ja ihmettelin sitä pitkään, että miksi hän ei kertonut itsestään mitään.
Ehkä joku joskus oli ollut kiinnostunut ja vihdoin päätti rohkaista mielensä.
Niin siis oliko tämä mies vai nainen kun soitti?
Mies, erittäin miellyttävä ääni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin noin 5-vuotiaana leikimmässä kotipihallani saman ikäisen kaverini kanssa. Kun minun tuli aika mennä syömään, niin kaverini lähti omaan kotiinsa kotiemme välissä olevan metsikön läpi. Siinä meni kotiemme välillä sopiva polku jota pitkin olimme kulkeneet monta kertaa toistemme luokse. Matkaa tuota polkua pitkin oli noin 250 metriä, polku meni suoraan kotiemme välillä ja seutu jossa asuimme oli todella rauhallista, joten mitään pelkoa ei ollut kulkea tuon metsikön läpi. Oli valoisa kesäpäivä eikä mitään pahaa olisi luullut tapahtuvan.
Myöhemmin kaverini vanhemmat soittivat minun vanhemmilleni, että miksi kaverini ei ollut tullut kotiin. Minä sanoin, että oli hän lähtenyt kotiin sen metsikön poikki menevän polkua pitkin. Vanhemmat antoivat meidän kulkea sitä polkua toistemme luokse koska muuten matka toistemme luokse olisi ollut paljon pitempi koska olisi pitänyt kiertää esim. se metsikkö. Se metsikkö tunnettiin todella rauhallisella, siellä ei ollut koskaan tiedetty tapahtuneen mitään pahaa eikä siellä ollut mitään vaarallisia tai outoja hiippareita, mahdollisia lapsen seksuaalisia hyväksikäyttäjiä vaanimassa lapsia uhriksi, alkoholisteja tai huumeiden käyttäjiä tms.
Kaverini oli lähtenyt sitä polkua pitkin kotiinsa, sen näin ennen kuin menin kotiin mutta hän ei ollut koskaan saapunut kotiinsa. Hän oli kadonnut ja häntä etsittiin koko päivä myöhään yöhön asti lähialueella. Suurin osa lähialueella asuvista ihmisistä osallistui hänen etsintöihinsä ja illalla soitettiin poliisitkin etsimään häntä. Häntä etsittiin useiden kuukausien ajan joka päivä ja kaikkia naapureita haastateltiin mahdollisten näköhavaintojen perusteella mutta niitä ei ollut. Minä olin viimeinen, joka olin kaverini nähnyt kun hän lähti kävelemään sitä metsäpolkua pitkin kotiinsa. Jossain vaiheessa matkalla metsäpolkua hän oli kadonnut. Häntä etsittiin myös tuolta metsiköstä mutta mitään ei löytynyt.
Hänen katoamisestaan on tullut kuluneeksi jo reilut 40 vuotta mutta häntä ei ole löydetty eikä pienintäkään vihjettä hänestä tullut poliiseille vaikka hänen katoamisestaan kerrottiin pitkään televisiouutisissa, radiossa ja erilaisissa lehdissä. Hänen katoamisensa vuonna 1979 oli yksi vuoden puhutuimmista aiheista.
Kas kun yhtään uutista ei löydy tuollaisesta katoamisesta.
Saattaa olla että kirjoittaja muistaa nimen väärin tai tämä on tapahtunut Ruotsissa, mutta tämän keissin muistan jostain muualtakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nuoruuden rakkaus kirjoitti:
olen nähnyt enneunia. Eräs niistä jäi m ieleeni. Olin seurustellut hänen kanssaan m onta vuotta sitten. About 50v. Ja emme olleet missään tekemisssä meillä oli oma elämä ja perhe, yms. sitten eräänä yönä n 4 vuotta sitten näin unen.,jossa han otti kädestäni kiinni ja sanoi LÄHDETÄÄN . Heräsin ihmeissäni.Tuosta yöstä n 2 viikon päästä hän nukkui pois.
Minulla oli vähän samantapainen uni nuoruuden rakkaudesta. Oli n. 40 v siitä kun erottiin eikä oltu enää missään tekemisissä sen jälkeen. Asuttiin eri maissa. Tuli minulle jotain selittämään unessa, mutten muista mitä. Kun aamulla heräsin Googletin hänen nimen. Sain selville että oli kuollut muutama päivä aikaisemmin...
Outoa.
Raejuusto mysteeri.
Ostin raejuustoa treenin jälkeiseksi palautusruuaksi.
Aikaisemmin samana päivänä olin heittänyt tiskipöydälle unohtuneen raejuuston pois (oli könöttänyt pari päivää huoneen lämmössä).
No jääkaapissa kuitenkin oli jo raejuusto jonka olemassa oloa en muistanut!
Ja homma jatkuu: menin treenaamaan niin treenilaukussa oli raejuustopurkki. Ei mitään käsitystä kauanko se siellä on ollut useita päiviä, viikkoja?
Koska ostettu?
Mutta joo. Voi mennä sekaisin ihan raejuustojen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luokallani oli peruskoulussa oppilas, joka oli yleisopetuksessa ja pärjäsi koulussa oikein hyvin. Muutama vuosi tämän jälkeen luin eräästä lehdestä kyseisen henkilön haastattelun ja siinä hän kertoi olleensa tarkkailuluokalla koulussa jossa oli oppimisvaikeuksista kärsiviä ja kehitysvammaisia oppilaita. Hän oli omasta mielestään pärjännyt koulussa todella huonosti, lintsannut paljon ja ollut todella huonosti käyttäytyvä teini, joka teki rikoksia, ollut todella usein humalassa, polttanut tupakkaa ja käytti huumeita mikä näkyi myös koulussa. Hän oli todella kova koulukiusaaja ja kuului koulun häirikköporukkaan. Minua ihmetyttää, että miksi hän antoi haastattelussa itsestään noin huonon kuvan haastattelussa kun hän oli hyvä oppilas joka ei koskaan kiusannut toisia, ei pinnannut, oli ahkera ja yksi parhaista oppilaista luokallamme. Minä selvästi muistan, että hän ei todellakaan ollut sellainen koulussa kuin väitti ja en ole voinut sekoittaa häntä toiseen ihmiseen koska hän oli omalla nimellään ja kuvallaan jutussa. Hänellä kun ei ole kovin yleinen sukunimi niin siitäkin muistan hänet hyvin. Miksi siis joku haluaa tarkoituksella antaa itsestään niin huonon kuvan, että hän on ollut teininä koulukiusaava ja jatkuvasti pinnaava alkoholisti huumeidenkäyttäjä ongelmanuori?
Ihan sama juttu kuin mulla! Eräs suht. suosittu suomiräppäri puhui ja varmaan edelleenkin puhuu julkisuudessa "kovasta lapsuudestaan", ankarista kotioloistaan lapsena ja kuinka hän on suurinpiirtein kasvanut ja elänyt kovien katujen kasvattina ym.
Todellisuudessa eli "pullantuoksuisessa kodissa" ja vanhemmat oli fiksuja ja mukavia ja suht. varakkaita ja poika sai hyviä numeroita koulussa.
Asuttiin naapureina hyvämaineisella omakotitaloalueella kaukana "kovista kaduista" ja olin samalla luokalla.
Sopii paremmin räppärin imagoon kertoa olleensa gangsta, luokan pahis, heitteille jätetty lapsi tai nykyagendaan vielä kertoa olleensa pahasti koulukiusattu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin noin 5-vuotiaana leikimmässä kotipihallani saman ikäisen kaverini kanssa. Kun minun tuli aika mennä syömään, niin kaverini lähti omaan kotiinsa kotiemme välissä olevan metsikön läpi. Siinä meni kotiemme välillä sopiva polku jota pitkin olimme kulkeneet monta kertaa toistemme luokse. Matkaa tuota polkua pitkin oli noin 250 metriä, polku meni suoraan kotiemme välillä ja seutu jossa asuimme oli todella rauhallista, joten mitään pelkoa ei ollut kulkea tuon metsikön läpi. Oli valoisa kesäpäivä eikä mitään pahaa olisi luullut tapahtuvan.
Myöhemmin kaverini vanhemmat soittivat minun vanhemmilleni, että miksi kaverini ei ollut tullut kotiin. Minä sanoin, että oli hän lähtenyt kotiin sen metsikön poikki menevän polkua pitkin. Vanhemmat antoivat meidän kulkea sitä polkua toistemme luokse koska muuten matka toistemme luokse olisi ollut paljon pitempi koska olisi pitänyt kiertää esim. se metsikkö. Se metsikkö tunnettiin todella rauhallisella, siellä ei ollut koskaan tiedetty tapahtuneen mitään pahaa eikä siellä ollut mitään vaarallisia tai outoja hiippareita, mahdollisia lapsen seksuaalisia hyväksikäyttäjiä vaanimassa lapsia uhriksi, alkoholisteja tai huumeiden käyttäjiä tms.
Kaverini oli lähtenyt sitä polkua pitkin kotiinsa, sen näin ennen kuin menin kotiin mutta hän ei ollut koskaan saapunut kotiinsa. Hän oli kadonnut ja häntä etsittiin koko päivä myöhään yöhön asti lähialueella. Suurin osa lähialueella asuvista ihmisistä osallistui hänen etsintöihinsä ja illalla soitettiin poliisitkin etsimään häntä. Häntä etsittiin useiden kuukausien ajan joka päivä ja kaikkia naapureita haastateltiin mahdollisten näköhavaintojen perusteella mutta niitä ei ollut. Minä olin viimeinen, joka olin kaverini nähnyt kun hän lähti kävelemään sitä metsäpolkua pitkin kotiinsa. Jossain vaiheessa matkalla metsäpolkua hän oli kadonnut. Häntä etsittiin myös tuolta metsiköstä mutta mitään ei löytynyt.
Hänen katoamisestaan on tullut kuluneeksi jo reilut 40 vuotta mutta häntä ei ole löydetty eikä pienintäkään vihjettä hänestä tullut poliiseille vaikka hänen katoamisestaan kerrottiin pitkään televisiouutisissa, radiossa ja erilaisissa lehdissä. Hänen katoamisensa vuonna 1979 oli yksi vuoden puhutuimmista aiheista.
Kas kun yhtään uutista ei löydy tuollaisesta katoamisesta.
Saattaa olla että kirjoittaja muistaa nimen väärin tai tämä on tapahtunut Ruotsissa, mutta tämän keissin muistan jostain muualtakin.
Mainittiinko kommentissa nimi%?
Biologinen isä. Oon miettiny tätä vuosia siitä asti ko sain tietää ettei oletettu isä olekaan niin biologinen isä.
Hyytävä tuo tyttö puussa Tampere-keissi. Tuli kylmänväreet.
Alue: Aihe vapaa
Minua alkoi jo alle kolmekymppisenä vaivaamaan kihti. Lääkityksen alettua siitä taisi tulla sivuvaikutuksena vasemman käden kutina yhdeksi yöksi ja siitä seurannut raapiminen unessa. En muuta selitystä keksinyt punaisille, pitkille naarmuille käsitaipeen seutuvilla. En kertaakaan herännyt. Ja kynnenpurijajengiin kuulun itsekin.