Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7964)
Miten muutamassa päivässä lattialle voi tulla niin paljon villakoiria, vaikka samalla viikolla olisi imuroitu ja siivottu. Tämä aina hämmästyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten muutamassa päivässä lattialle voi tulla niin paljon villakoiria, vaikka samalla viikolla olisi imuroitu ja siivottu. Tämä aina hämmästyttää.
Vaatteista irtoaa hienoista nukkaa ja pölyä. Puukuidusta valmistetut alusvaatteet pölisee älyttömästi. Viime talvena oli sininen aluskerrasto ja viikossa oli lattioille kertynyt hienoista pölyä, joka oli sinisen väristä, kun moppasin mikrokuituisella liinalla lattioita. Aluskerta meni rikki yhden talven aikana. Nyt on mustat ja saman väristä pölyä on kertynyt pieniin kasoihin ympäri asuntoa. On mennyt vaatteiden kestävyys huonoksi, erittäin huonoksi aluskerrastoissa.
Viime aikoina on tullut usein mieleen nämä kaksi kirjain ja numeroyhdistelmää AR3184/xxx ja AR3182/xx.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin alle kouluikäisenä omakotitalomme pihalla leikkimässä kun yllättäen minulle tuli kumma tunne ja nostin katseen kuin pakotettuna ylöspäin. Siellä näin läheisessä omenapuussa täysin tuntemattoman minua vanhemman tytön joka piti kiinni puun oksista jalat alemmilla oksilla ja hän tuijotti vihamielisesti suoraan silmiini. Juuri silloin isoveli tuli koulusta kotiin ja käveli pihaan jolloin minä vilkaisin häntä. Sen jälkeen vilkaisin taas puuta mutta tyttö oli kadonnut muutamassa sekunnissa mikä ei tietenkään olisi ollut mahdollista niin lyhyessä ajassa. Ei hän olisi päässyt puusta alas niin nopeasti varsinkaan veljen huomaamatta häntä mutta veli ei sanut mitään vieraasta tytöstä pihallamme. Vain minä näin hänet, hän ei ollut pihalla kun menin sinne saati päässyt kiipeämään sinne puuhun minun huomaamattani eikä hän siellä ollut kun minä pihalle menin. Tästä on pian 30 vuotta aikaa enkä ole kertonut tästä kenellekään enkä missään kuin nyt tässä viestissä. Vieläkin muistan selvästi tytöstä hehkuvan vihan joka kohdistui minuun.
Tapahtuiko tämä Tampereella?
Kyllä tapahtui.
Ei ole totta! Kyllä nyt sydän jätti lyönnin välistä. Ei tästä ihan kolmeakymmentä vuotta vielä ole, mutta noin kaksikymmentäviisi vuotta sitten Tampereella eräs nuori tyttö, olikohan kuusi vuotias, hirttäytyi vahingossa oman pihansa puuhun. Hänellä oli ollut pyöräilykypärä päässään puussa kiipeillessään ja oli sitten ikävä kyllä jotenkin käynyt tämä kamala tapaturma. Muistan vielä tytön etunimenkin.
Tämä onnettomuus tapahtui v.1997.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni oli töissä ja lapseni koulussa,minulla oli vapaapv ja vietin sen kilpikonnan kanssa kaksin.
Vietin suurimman osan aamupäivää yöasussa ja lopulta päätin pukeutua päivävaatteisiin,laitoin silmälasit lipaston päälle siksi aikaa että puin farkut sekä korkeakauluksisen paidan.Kun käännyin laittamaan lasit päähän ne olivat poissa. Niitä ei löytynyt edes muutossa.
Joku mörkö noita vie. Omani hävisivät samalla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Join paljon ja sammuin suorilta jaloilta elämäni ensimmäistä kertaa. Ei varoittanut yhtään, hämmentävä kokemus. Olin kaatuessa lyönyt pääni lujaa pöydänkulmaan, onneksi otsan niin ei pää hajonnut. Hämmentävää kun kykenet kävelemään ihan ok, ja yhtäkkiä vain tipahdat totaalisesti. Vaarallista.
Onhan noita ollut muutamia elämän varrella.
Jännin oli, kun otin 90-luvulla käyttööni äitini suvun hyvin harvinaisen sukunimen.
Muutama vuosi sitten sukututkimusta harrastava äitini löysi dokumentin, että tässä samassa korttelissa missä asun oli 1800-luvulla elänyt täsmälleen saman niminen henkilö. Siis sekä etu että sukunimi täsmää.
Olemme olleet kahdestaan ainoat koskaan Suomessa tällä nimellä eläneet. Otin kopion dokumentista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni oli töissä ja lapseni koulussa,minulla oli vapaapv ja vietin sen kilpikonnan kanssa kaksin.
Vietin suurimman osan aamupäivää yöasussa ja lopulta päätin pukeutua päivävaatteisiin,laitoin silmälasit lipaston päälle siksi aikaa että puin farkut sekä korkeakauluksisen paidan.Kun käännyin laittamaan lasit päähän ne olivat poissa. Niitä ei löytynyt edes muutossa.
Joku mörkö noita vie. Omani hävisivät samalla tavalla.
Toisen ulottuvuuden oliot pelleilevät tms. Itselläni tapaus jossa irrotettuani eräästä laitteesta osan jätin ko. kiinnityksen ruuvit (kooltaan 6mm x 25mm) asvalttiin maalatun kuvion keskelle kohtaan johon ei voi kävellä tms. ettei potki tai muutoin siirrä niitä pois. Olin selin ko. kohtaan n. kymmenen minuuttia kun otin uuden osan vieressä olleesta autostani. Kyseisiä ruuveja ei näkynyt missään, otin vahvan magneetin jolla tutkin alueen n. 3m x 3m alueelta ilman että ruuvit olisivat löytyneet. Käännyin taas autolleni ottaakseni uudet ruuvit ruuvipakistani kadonneiden tilalle ja samalla harmittelin "menninkäisiä" jotka kiusaavat töitä tekeviä ihmisiä. Ihmetykseni oli suuri kun kadonneet ruuvit olivatkin taas juuri siinä maalatussa kuviossa, mihin olin ne jättänyt ja ne eivät varmasti olleet siinä koska olisivat tarttuneet magneettiin jota olin vetänyt kohdasta useammankin kerran. Outoa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni oli töissä ja lapseni koulussa,minulla oli vapaapv ja vietin sen kilpikonnan kanssa kaksin.
Vietin suurimman osan aamupäivää yöasussa ja lopulta päätin pukeutua päivävaatteisiin,laitoin silmälasit lipaston päälle siksi aikaa että puin farkut sekä korkeakauluksisen paidan.Kun käännyin laittamaan lasit päähän ne olivat poissa. Niitä ei löytynyt edes muutossa.
Joku mörkö noita vie. Omani hävisivät samalla tavalla.
Toisen ulottuvuuden oliot pelleilevät tms. Itselläni tapaus jossa irrotettuani eräästä laitteesta osan jätin ko. kiinnityksen ruuvit (kooltaan 6mm x 25mm) asvalttiin maalatun kuvion keskelle kohtaan johon ei voi kävellä tms. ettei potki tai muutoin siirrä niitä pois. Olin selin ko. kohtaan n. kymmenen minuuttia kun otin uuden osan vieressä olleesta autostani. Kyseisiä ruuveja ei näkynyt missään, otin vahvan magneetin jolla tutkin alueen n. 3m x 3m alueelta ilman että ruuvit olisivat löytyneet. Käännyin taas autolleni ottaakseni uudet ruuvit ruuvipakistani kadonneiden tilalle ja samalla harmittelin "menninkäisiä" jotka kiusaavat töitä tekeviä ihmisiä. Ihmetykseni oli suuri kun kadonneet ruuvit olivatkin taas juuri siinä maalatussa kuviossa, mihin olin ne jättänyt ja ne eivät varmasti olleet siinä koska olisivat tarttuneet magneettiin jota olin vetänyt kohdasta useammankin kerran. Outoa...
Olen hajamielinen kieltämättä, mutta minulta on myös hävinnyt käsittämättömillä tavoilla esineitä, jota en lue tuosta ominaisuudestani johtuviksi. Suuretsintöjenkään jälkeen eivät ole löytyneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin Turun Juhana Herttuan lukiossa joskus 2000-luvun alussa. Siellä sai opiskella valokuvausta, ja se pimiö sijaitsi sellaisessa parisataa vuotta vanhassa erillisessä puutalossa. Meillä oli määrätyt parit joiden kanssa jaettiin valokuvien kehittämisten kustannukset (kemikaalit ja etenkin paperit oli kohtuu kalliita). Pimiöön piti varata ajat erikseen ja minä otin viimeisen ilta-ajan koska halusin olla mahdollisimman paljon poissa kotoa. Tämä oli mun oma kurssin lopputyö joten en tarvinnut paria siihen. Työskentelisin itse illan ja that's it.
Odottelin että edelliset lähti pimiöstä ja jättää mulle avaimen jolla lukitsen koko torpan koska olen viimeinen lähtijä. Oikein asettelin itseni nauttimaan yksinäisyydestä. Vanha ihana puutalo kukkulalla, kuutamo ikkunoissa joiden valon peitin huolellisesti pimiön hämärään. Laitoin kaikki kemikaalit valmiiksi, suurennuskoneen surisemaan, punavalon laulamaan ja parini kanssa ostamani valokuvapaperit laatikossaan paikalleen.
Pimiössä oli myös radio, jonka kasettisoittimeen laitoin äänittämiäni kappaleita. Siinä oli sekaisin Opethia, Beatlesia ja jotain muuta mitä en enää muista.
Aloin työstää aiemmin kehittämiäni filmejä suurennuskoneella. Olen pedanttisen tarkka joten pimeässä työskennellessäni laitan tavarat tiettyihin paikkoihin. Etenkin pimiökaverin kanssa yhdessä kustannetut valokuvapaperit oli tarkka juttu koska niihin ei saa osua hiukkaakaan valoa tai ovat pilalla. Ja paketti oli satasen luokkaa. Otin siis erityisellä tarkkuudella paketin kannen pois pimeässä, liu'utin yhden arkin ulos mustasta pussista ja laitoin kannen takaisin valonarkojen paperien päälle.
Tein vedoksen suurennuskoneella ja laitoin kuvan kemikaaleihin kehittymään. Kiva otos.
Toistin saman 2 kertaa kunnes kurottaessani laittamaan kantta takaisin valokuvapapereiden päälle, kansi ei ollut missään. Olin ihan että no höh olen epähuomiossa työntänyt sen pöydän alle. Hapuilin sieltä mutta se ei ollut sielläkään. Sitten kuuntelemani kasetti jumitti ja jouduin harmikseni tekemään sen ratkaisun että työnnän valoherkät paperit aluskannen alle mustassa pussissaan ilman kantta.
Parini ei ollut kiitollinen tästä. Mutta sitä kantta ei ikinä löytynyt, enkä tiedä miksi kasetti hirtti juuri silloin kiinni kun tuo mokoma hävisi.
Myönnän että suljin vanhan talon oven äkimmin kuin yleensä.
Ala-asteella minulla oli tosi hyvä opettaja. Hän oli kannustava, mukava, luotettava ja osasi tukea koulunkäynnissä tarvittaessa. Pidin hänestä opettajana paljon ja oli ollut minulle iso tuki.
Meidän koulussa oli ala-ja yläaste samassa ja jatkoin saman koulun yläasteelle.
7.luokan alettua, törmäsimme silloin tällöin käytävillä. Juteltiin miten yläaste on sujunut ja oli hauska törmätä.
7.luokan puolivälissä jokin muuttui.
Opettaja vaikutti totiselta ja pidättäytyneemmältä. Vaikutti jotenkin surulliselta.
Ei enää juteltu tai oikein moikatukkaan.
Muille oppilaille puhui entiseen tapaan, mutta minun kanssa ei enää.
Siitä lähtien tilanne pysyi aikalailla samana. Yläasteen päätyttyä vuosia myöhemmin kuulin että hän oli kuollut.
Hän ei ollut vielä kovin vanhakaan.
Olisin halunnut tietää milloin ja mitä oli tapahtunut, mutta mitään tietoa ei löytynyt mistään.
Asia ei minulle kuulu, mutta jäänyt vaivaamaan mitä oikein tapahtui koulussa ja mikä oli menehtymisen syynä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tapahtui muutama kuukausi sen jälkeen, kun olimme menneet naimisiin.
Olin lähdössä iltavuoroon töihin, kun puhelin (kyllä, vanha lankapuhelin) soi. Vastasin reippaasti koko nimelläni "Maija Teikäläinen" ja vastassa oli vain hiljaisuus. Sitten pieni köhäisy ja kysymys: oletko sä Meikäläisen Maija? Vastasin että joo, tai että no olin ennen, mutta nyt olen mennyt naimisiin ja otin miehen nimen.
Syvä huokaus. "No sit mulla ei ole enää mitään asiaa sulle"Minä siihen ihan, että no kerro nyt edes kuka sinä olet!?
"En, jos et sitäkään tiedä kertomatta" tuut-tuut-tuut...Olin ihan ihmeissäni, en mitenkään pystynyt yhdistämään miellyttävä-äänistä puhujaa keneenkään ja ihmettelin sitä pitkään, että miksi hän ei kertonut itsestään mitään.
Ehkä joku joskus oli ollut kiinnostunut ja vihdoin päätti rohkaista mielensä.
Jos luuli sinua joksikin toiseksi Maija Meikäläiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan mysteeri on kyllä selvinnyt.
Aloittajalla on selvästikin vuotokohta niissä salaisissa numeroissaan ja tiedoissaan, eli aloittaja ei ole kieltänyt kaikkea väestötietorekisterin kautta. Sukuselvittäjätkin saavat tietosi, jos et erikseen kiellä niitä antamasta ja joku keksii sitä kautta kysyä sinusta.
Tai sitten joku on kertonut tietosi suoraan. Oletko muistanut mainita läheisillesikin, että tietosi on salaisia, ja että niitä ei saa kertoa ulkopuolisille? Minullakin läheinen antoi numeroni eteenpäin eräälle vanhalle luokkakaverilleni, joka sitä kysyi häneltä. Ei siinä paljon salaiset numerot silloin auta.
Mitään mysteeriä siis ei tässä ole, vaan ilmiselvä tietovuoto. Tahaton tai tahallinen.
Tai väärä puhelinnumero. Sellaisen voi saada joskus numerotiedustelustakin. Itse kyselin sieltä kerran erään kaverini puhelinnumeroa, ja sain numeron, joka osoittautui toiselle tuttavalleni kuuluvaksi. Tämä toinen asui samalla paikkakunnalla ja hänellä oli sama etunimi kuin kaverillani. Sukunimi ei ollut sama, mutta se oli hieman samankaltainen.
Minulle tulee puheluita jotka on tarkoitettu yrittäjä Björkkvistille. Nimeni on Björkqvist. Sama etunimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Reilu 10 vuotta sitten olin sähköpostin välityksellä miehen kanssa, jonka oli vastannut internetissä olevaan deitti-ilmoitukseeni. Muutaman viikon olimme yhteydessä niin kunnes hän teki selväksi, että ei halua enää olla missään tekemisissä kanssani ja kielsi minua ehdottomasti ottamatta yhteyden häneen. Sitten meni ehkä pari viikkoa kunnes hän aloitti lähettelemään monia viestejä päivässä, joiden otsikossa luki esimerkiksi, että "Vastaat heti kun saat tämän" tai "Sinun on pakko vastata tai soitan poliiseille ja joudut vankilaan". Tuollaisia viestejä tuli useamman viikon ajan joka ikinen päivä kunnes vaihdoin toiseen sähköpostiin enkä käyttänyt ollenkaan sitä alkuperäistä osoitetta. Siellä vanhassa osoitteessa kävin ehkä pari kolme kertaa vuodessa ja aina se oli täynnä viestejä siltä mieheltä, joka oli itse kieltänyt minua ottamaan yhteyttä häneen. Poistin viestit aina edes lukematta niitä kunnes niiden tuleminen loppui noin 4-5 vuoden päästä. En tiedä sitten mitä tapahtui, mutta ihmettelen yhä että mikä häntä vaivasi. Itse kielsi minua ehdottomasti ottamaan häneen enää ikinä yhteyttä, mutta silti lähettää ainakin noin 5 vuotta sen jälkeen joka ikinen päivä postia osoitteeseeni saamatta kuitenkaan koskaan vastausta viesteihin? Kaiken lisäksi viestin otsikot olivat jotain sellaista tyyliin että "Otan selvää kuka olet ja tulemme kaverien kanssa hakkaamaan sinut kuoliaaksi".
Vaihtoehdot taitaa olla joku Moringin tyylinen tai vielä pahempi s.ekopää, tai sitten asialla on ollut mustasukkainen puoliso, vaikka tyyppi olisi esiintynyt sinkkuna. Joka tapauksessa taisit väistää luodin.
Multa on hävinnyt vuosia sitten tunti, tavallaan.
Olin silloisessa asunnossani ja tabletilla selailun nettiä.
Katsoin kellonajan joka oli iltaa, sanotaan vaikka tasan kymmenen.
Yhtäkkiä havahduin siihen, että samat nettisivut yhä auki ja, ei mitään mielikuvaa mitä olen tehnyt ja kello on (itse asiassa kello oli vielä vähän yli, eli aikaa meni hieman päälle tunti) vähän yli yksitoista.
Säikähdin siinä yksin omakotitalossa totaalisesti - mihin multa on kadonnut aikaa noin?
Katsoin kaikki kellot yms ja yli yksitoista kello oli tosiaan, ainoa mitä muistan tuolta "hävinneeltä" tunnilta on tabletin tuijotus aloilla sivuilla joita en selannut kuitenkaan eteenpäin.
Hirvitti pitkään enkä koskaan keksinyt mitään normaalia selitystä asiaan:(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luokallani oli peruskoulussa oppilas, joka oli yleisopetuksessa ja pärjäsi koulussa oikein hyvin. Muutama vuosi tämän jälkeen luin eräästä lehdestä kyseisen henkilön haastattelun ja siinä hän kertoi olleensa tarkkailuluokalla koulussa jossa oli oppimisvaikeuksista kärsiviä ja kehitysvammaisia oppilaita. Hän oli omasta mielestään pärjännyt koulussa todella huonosti, lintsannut paljon ja ollut todella huonosti käyttäytyvä teini, joka teki rikoksia, ollut todella usein humalassa, polttanut tupakkaa ja käytti huumeita mikä näkyi myös koulussa. Hän oli todella kova koulukiusaaja ja kuului koulun häirikköporukkaan. Minua ihmetyttää, että miksi hän antoi haastattelussa itsestään noin huonon kuvan haastattelussa kun hän oli hyvä oppilas joka ei koskaan kiusannut toisia, ei pinnannut, oli ahkera ja yksi parhaista oppilaista luokallamme. Minä selvästi muistan, että hän ei todellakaan ollut sellainen koulussa kuin väitti ja en ole voinut sekoittaa häntä toiseen ihmiseen koska hän oli omalla nimellään ja kuvallaan jutussa. Hänellä kun ei ole kovin yleinen sukunimi niin siitäkin muistan hänet hyvin. Miksi siis joku haluaa tarkoituksella antaa itsestään niin huonon kuvan, että hän on ollut teininä koulukiusaava ja jatkuvasti pinnaava alkoholisti huumeidenkäyttäjä ongelmanuori?
Ihan sama juttu kuin mulla! Eräs suht. suosittu suomiräppäri puhui ja varmaan edelleenkin puhuu julkisuudessa "kovasta lapsuudestaan", ankarista kotioloistaan lapsena ja kuinka hän on suurinpiirtein kasvanut ja elänyt kovien katujen kasvattina ym.
Todellisuudessa eli "pullantuoksuisessa kodissa" ja vanhemmat oli fiksuja ja mukavia ja suht. varakkaita ja poika sai hyviä numeroita koulussa.
Asuttiin naapureina hyvämaineisella omakotitaloalueella kaukana "kovista kaduista" ja olin samalla luokalla.
Kuuluu ehkä jotenkin genreen ja imagonrakentamiseen nuo "kurja lapsuus ja örvellys teini-iässä". Tätähän tekee monetkin julkisuuden (kipeät?) Ihmiset. Tarinoilla saa huomiota ja sympatiaa, tarinat myy. Joku menestyvä jalkapalloilija ainakin on sepittänyt oman taustatarinansa (ulkomailla). Sama mitä kykyohjelmaa seuraa tvssä niin Amerikassa aina löytyy näitä huipputaitajia "kaduilta ja narkkiporukoista". Empatiaa ja pisteitä ei heru jos kertoo olevansa huippukirurgin lellipentu tai ökyrikkaan pankkiirin ainokainen joille vanhemmat on kustantaneet vuosia laulutunteja isolla rahalla taaperosta saakka.
Synnyin raskausviikolla 38, mutta olin kokoni puolesta raskausviikolla 34 olevan sikiön kokoinen. Kuitenkin minusta kasvoi niin sanotusti normaalin kokoinen aikuinen. Olen miettinyt, että olisiko Suomessa 1980-luvun alussa voitu laskea raskauden kesto väärin niin, että äitini raskaus olisikin alkanut noin 4 viikkoa myöhemmin kuin sen luultiin alkaneen että raskausviikkoja ei oikeasti olisi ollut 38 vaan 34?
Kyllä virheet on mahdollisia asiassa kuin asiassa. Esim.äidin virhe, kysyttäessä viimeisten kuukautisten alkupäivää tai neuvolan merkintävirhe.
Vauvat syntyvät erikokoisina, joten olet kuitenkin todennäköisimmin syntynyt merkatulla viikolla.
Jospa piolisosi inhoaa kotitekoista pastaa.
Lapsena pyydystin sammakoita. Halusin kipeästi lemmikin mutta päästin pois ne sammakot joista en pitänyt.
Sitten löysin kesyn ja ihanan kurnuttajan. Jouduin kuitenkin lähtemään päiväksi kouluun (olin 7-vuotias) ja mietin miten salaisin sammakon. Tiesin ettei äitini olisi ikinä antanut minun pitää sitä joten kätkin sen videokoteloon johon laitoin ilmareikiä naulalla. Asettelin kotelon muiden videokasettieni sekaan jotta se ei erottuisi.
Kotiin tultuani tuo videokotelo oli edelleen kiinni mutta tyhjä.
Vieläkään en tiedä onko jossain sen entisen kodin uumenissa paenneen sammakon ruumis, vai oliko äitini niin ovela että etsi, löysi ja vapautti vankini.
Mieheni oli töissä ja lapseni koulussa,minulla oli vapaapv ja vietin sen kilpikonnan kanssa kaksin.
Vietin suurimman osan aamupäivää yöasussa ja lopulta päätin pukeutua päivävaatteisiin,laitoin silmälasit lipaston päälle siksi aikaa että puin farkut sekä korkeakauluksisen paidan.Kun käännyin laittamaan lasit päähän ne olivat poissa. Niitä ei löytynyt edes muutossa.