Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?

Kömmänään varmaankin kömmitään sisälle?

Minullakin on olentokokemus lapsuudesta enkä usko vanhempien teoriaan kuvittelusta. Tiedän mitä näin. Mustan, jotenkin hyytelömäiseltä' näyttävän otuksen muotoa Runebergin suukko ja kokoa taaperon verran. Se pomppi eteenpäin ja reagoi selvästi minuun sillä tuli kohti. Juoksin peloissani kotiin. Tapahtumapaikka oli iso metsä lähiön takana, alkusyksyinen aurinkoinen iltapäivä. Muistosta tekee vielä hirveämmän samoihin aikoihin sattuneet kuolemantapaukset,   karannut koira sekä lenkillä ollut mies.  Löytyivät hengittöminä kumpikin.  Lenkkeilijä sai varmaan sydärin ja koira lämpöhalvauksen kun oli  semmoinen iso musta ja pörröinen , mutta karmeaa silti !

Vanhempani ostivat talon jonka yhteydessä oli erillinen yksiö. Sitä oli vuokrattu mutta vanhempani eivät vuokralaisia halunneet ja pian muuton jälkeen minä, 14v teini jolla oli hirveä itseäisyyden kaipuu aloin anella että voisin muuttaa sinne. Siinä oli oma keittiökin ! Vanhemmat suostuivat ja naureskelivat, että pitäisikö periä vuokraa. Sain siis "oman asunnon " jossa oli makuuhuone, keittokomero, olkkari ja kylppäri sekä oma sisäänkäynti. Kaverit olivat kateudesta vihreitä. Talo oli sellainen 60-luvun lopulla tehty tiililaatikko, ei mitenkään kolkon hämärä kummitustalomainen kartano mutta siellä oli outo fiilis. Etenkin yksiössäni. Välillä tuntui päässä painetta kun nousevassa lentokoneessa ja silloin piti poistua yläkertaan tai ulos. Kerran koetin tulla kotiin  omasta ovestani mutten päässyt kun varmuusketju oli kiinni, vanhemmat kiistivät sen laittaneensa. Vielä karmeampi kokemus oli kun menin keittokomerooni ja hellan levy hehkui punaisena, minä en ollut sitä päälle laittanut! 

Minulle on mysteeri, että miten jotkut ihmiset pystyvät pitämään ihan hirveästi vaatteita päällä näin kesähelteillä ja miten he tarkenevat talvella, kun kesällä jopa sisätiloissa täytyy pitää takkia päällä, hiki valuu ja näkyy että heillä on koko ajan tuskaisen kuuma olla, mutta silti vaatteita ei voi vähentää. Sen lisäksi samoja vaatteita pidetään päällä yhteen menoon helposti parikin viikkoa edes pesemättä niitä välillä eikä sinä aikana käydä edes pesulla kertaakaan mutta sitten pitää ihmetellä, että kun muut valittavat heille, että he haisevat.

Myös se on mysteeri, että miten jollain ihmisillä voi olla niin paha olla henkisesti, että koko ajan pitää karjua, huutaa ja metelöidä sekä kohdella toisia ilkeästi vaikka nämä käyttäytyisivät kuinka kiltisti tahansa heitä kohtaan. Tai että jonkun ihmisen nimeä pitää huutaa yhteen menoon tuntikausia ja karjua niin lujaa kuin jaksaa, että "Missä sinä olet", vaikka heille sanottaisiin, että kyseinen ihminen ei edes ole paikalla. Siis vaikka kyseinen ihminen tietää, että joku toinen ihminen ei edes ole paikalla vaan ehkä jossain satojen kilometrien päässä sillä hetkellä, niin silti pitää tuntikausia karjua tämän nimeä ja huutaa tälle, että missä tämä on ikään kuin kyseinen ihminen kuulisi sen huudon.

Vierailija kirjoitti:

Minulle on mysteeri, että miten jotkut ihmiset pystyvät pitämään ihan hirveästi vaatteita päällä näin kesähelteillä ja miten he tarkenevat talvella, kun kesällä jopa sisätiloissa täytyy pitää takkia päällä, hiki valuu ja näkyy että heillä on koko ajan tuskaisen kuuma olla, mutta silti vaatteita ei voi vähentää. Sen lisäksi samoja vaatteita pidetään päällä yhteen menoon helposti parikin viikkoa edes pesemättä niitä välillä eikä sinä aikana käydä edes pesulla kertaakaan mutta sitten pitää ihmetellä, että kun muut valittavat heille, että he haisevat.

Myös se on mysteeri, että miten jollain ihmisillä voi olla niin paha olla henkisesti, että koko ajan pitää karjua, huutaa ja metelöidä sekä kohdella toisia ilkeästi vaikka nämä käyttäytyisivät kuinka kiltisti tahansa heitä kohtaan. Tai että jonkun ihmisen nimeä pitää huutaa yhteen menoon tuntikausia ja karjua niin lujaa kuin jaksaa, että "Missä sinä olet", vaikka heille sanottaisiin, että kyseinen ihminen ei edes ole paikalla. Siis vaikka kyseinen ihminen tietää, että joku toinen ihminen ei edes ole paikalla vaan ehkä jossain satojen kilometrien päässä sillä hetkellä, niin silti pitää tuntikausia karjua tämän nimeä ja huutaa tälle, että missä tämä on ikään kuin kyseinen ihminen kuulisi sen huudon.

Ei kai nuo mitään mysteerejä ole, jos mielenterveyshoitolassa asuu.

Muutama vuosi sitten vein auton huoltoon jotain tiettyä korjausta varten. Siihen kului tietyn verran aikaa ja sanoin tulevani noutamaan auton sitten kun sovittu aika on kulunut.

Väliajaksi piti keksiä tekemistä ja yksi homma oli synttärilahjakirjan lähettäminen veljentyttärelle. Asun pienellä paikkakunnalla ja meidän posti on palvelupisteenä K-kaupassa. Kirjan lähettäminen maksoi 7,40 e.

Olin ajatellut, että kulutan loppuajan paikallisessa pitseriassa mutta koska en ollut nälkäinen päätin, että ostan sieltä kaupasta pullan ja menen teekupposelle sinne pitsamestaan. Koska tunsin ne tyypit eikä siellä myyty kahvileipää niin kehtasin tehdä moisen tempun. Pullan lisäksi ostin jotain muutakin ja yhteishinta oli 7,40 euroa.

Kun tuli aika noutaa auto astelin sisään huoltikselle. Tiskin takana ei ollut ketään mutta kassakoneessa näkyi edellisen asiakkaan ostoksen hinta: 7,40 euroa!

Keittiörempassani kävi pieni mittavirhe, jonka kirvesmies varsin kekseliäästi korjasi värkkäämällä pienet avohyllyt L-muotoisen kaapistoni just siihen vinkkelikohtaan. Ylhäällä on neljä pikkuhyllyä ja alhaalla hellan vieressä kolme ja ne keventävät kivasti kaapiston ilmettä.

Hyllyjen koko on n. 10 x 10 senttiä ja säilytän niissä kivoimpia mukejani. Yhtenä päivänä muutama vuosi sitten tullessani töistä alahyllyistä ylimmällä ollut muki oli kaatunut siten, että sen pohja osoitti hyllyn perälle päin. Se oli aivan ehjä mutta koska tila on niin pieni, en edelleenkään ymmärrä, miten se oli niin sievästi nurin.

Joo, talouteeni kuului silloin kaksi koiraa, joista isompi olisi aivan hyvin ylettynyt kuonolla (ja pienempikin kurkottamalla) ronkkimaan niitä mukeja. Mutta jos syyllinen olisi koira niin mukihan olisi vain työntynyt hyllyn perälle jos sitä olisi liikutettu kuonolla tai käpälällä. Ja miksi koirat olisivat olleet puhtaista mukeista kiinnostuneita kun ne olivat olleet siinä vuosikaudet?

Vieläkään en tiedä, mikä oli syynä mukin kaatumiseen. Outoa oli.

Vierailija kirjoitti:

Minulle on mysteeri, että miten jotkut ihmiset pystyvät pitämään ihan hirveästi vaatteita päällä näin kesähelteillä ja miten he tarkenevat talvella, kun kesällä jopa sisätiloissa täytyy pitää takkia päällä, hiki valuu ja näkyy että heillä on koko ajan tuskaisen kuuma olla, mutta silti vaatteita ei voi vähentää. Sen lisäksi samoja vaatteita pidetään päällä yhteen menoon helposti parikin viikkoa edes pesemättä niitä välillä eikä sinä aikana käydä edes pesulla kertaakaan mutta sitten pitää ihmetellä, että kun muut valittavat heille, että he haisevat.

* Lainausta lyhennetty *

Ite olen todella herkästi auringossa palava ihminen ja välillä ei voimakkailla uv-säteilyillä auta edes 50+ suojakerroin. Kuljen usein pitkissä housuissa ja hupparissa, vaikka olisi +30 astetta. Lisäksi olen todella epävarma, joten usein sisätiloissa pidän saman vaatetuksen. Siis jos käyn jossain virastossa tai kaupassa jne. Kotona tietysti olen ihan erilaisessa vaatetuksessa. Samoja vaatteita pidän lähes päivittäin, mutta pesen niitä suhteellisen usein. Illalla koneeseen ja aamulla takaisin päälle. 

Jos ei käy pesulla tai pese vaatteita niin mahdollisesti jotain ongelmia, mutta tuossa vähän toista näkökulmaa.

Vierailija kirjoitti:

Muutama vuosi sitten vein auton huoltoon jotain tiettyä korjausta varten. Siihen kului tietyn verran aikaa ja sanoin tulevani noutamaan auton sitten kun sovittu aika on kulunut.

Väliajaksi piti keksiä tekemistä ja yksi homma oli synttärilahjakirjan lähettäminen veljentyttärelle. Asun pienellä paikkakunnalla ja meidän posti on palvelupisteenä K-kaupassa. Kirjan lähettäminen maksoi 7,40 e.

Olin ajatellut, että kulutan loppuajan paikallisessa pitseriassa mutta koska en ollut nälkäinen päätin, että ostan sieltä kaupasta pullan ja menen teekupposelle sinne pitsamestaan. Koska tunsin ne tyypit eikä siellä myyty kahvileipää niin kehtasin tehdä moisen tempun. Pullan lisäksi ostin jotain muutakin ja yhteishinta oli 7,40 euroa.

Kun tuli aika noutaa auto astelin sisään huoltikselle. Tiskin takana ei ollut ketään mutta kassakoneessa näkyi edellisen asiakkaan ostoksen hinta: 7,40 euroa!

Olen joskus lukenut jostain, että jos elämässä alkaa toistua jokin sana tai numerosarja tms. niin se on varoitus jostain. En oikein usko sitä, mutta tuli mieleen.

Kuka syöksi palvelijan auton alle Downton abbeyssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on mysteeri, että miten jotkut ihmiset pystyvät pitämään ihan hirveästi vaatteita päällä näin kesähelteillä ja miten he tarkenevat talvella, kun kesällä jopa sisätiloissa täytyy pitää takkia päällä, hiki valuu ja näkyy että heillä on koko ajan tuskaisen kuuma olla, mutta silti vaatteita ei voi vähentää. Sen lisäksi samoja vaatteita pidetään päällä yhteen menoon helposti parikin viikkoa edes pesemättä niitä välillä eikä sinä aikana käydä edes pesulla kertaakaan mutta sitten pitää ihmetellä, että kun muut valittavat heille, että he haisevat.

Myös se on mysteeri, että miten jollain ihmisillä voi olla niin paha olla henkisesti, että koko ajan pitää karjua, huutaa ja metelöidä sekä kohdella toisia ilkeästi vaikka nämä käyttäytyisivät kuinka kiltisti tahansa heitä kohtaan. Tai että jonkun ihmisen nimeä pitää huutaa yhteen menoon tuntikausia ja karjua niin lujaa kuin jaksaa, että "Missä sinä olet", vaikka heille sanottaisiin, että kyseinen ihminen ei edes ole paikalla. Siis vaikka kyseinen ihminen tietää, että joku toinen ihminen ei edes ole paikalla vaan ehkä jossain satojen kilometrien päässä sillä hetkellä, niin silti pitää tuntikausia karjua tämän nimeä ja huutaa tälle, että missä tämä on ikään kuin kyseinen ihminen kuulisi sen huudon.

Ei kai nuo mitään mysteerejä ole, jos mielenterveyshoitolassa asuu.

Minä kun en ainakaan asu missään hoitolassa.

Asumme omakoti-talossa ja meillä on hyvin iso piha pensaita ja puita täynnä. Takapihalle johtaa sivuovi jonka vieressä keittiö  ja kylppäri emmekä ole sivuoven ikkunaan laittaneet muuta kuin pitsisen kapan koska eihän siitä kukaan ulkopuolinen näe ! Kerran olin menossa suihkuun myöhään illalla, oli tuulinen ja pimeä syysyö, lapset  nukkui jo ja mieheni ei ollut kotona. Olin pyyhe päällä menossa siitä sivuoven ohi kylpytiloihin kun ikkunalasista kuului selvä "kop kop kop", pelästyin  kauheasti.  Oli ihan kauhufilmi-fiilis kun kurkin lasin läpi, pelkkä pyyhe! päällä pimeälle pihalle jossa oli paljon piilopaikkoja . Koko ajan oli olo, että joku kurkkii varjoista odottaen, että avaan  ja astun ulos.. revin kahvan lähes irti varmistaessani että ovi oli lukossa ja jätin peseytymisen suosiolla aamuun.

Vierailija kirjoitti:

Asumme omakoti-talossa ja meillä on hyvin iso piha pensaita ja puita täynnä. Takapihalle johtaa sivuovi jonka vieressä keittiö  ja kylppäri emmekä ole sivuoven ikkunaan laittaneet muuta kuin pitsisen kapan koska eihän siitä kukaan ulkopuolinen näe ! Kerran olin menossa suihkuun myöhään illalla, oli tuulinen ja pimeä syysyö, lapset  nukkui jo ja mieheni ei ollut kotona. Olin pyyhe päällä menossa siitä sivuoven ohi kylpytiloihin kun ikkunalasista kuului selvä "kop kop kop", pelästyin  kauheasti.  Oli ihan kauhufilmi-fiilis kun kurkin lasin läpi, pelkkä pyyhe! päällä pimeälle pihalle jossa oli paljon piilopaikkoja . Koko ajan oli olo, että joku kurkkii varjoista odottaen, että avaan  ja astun ulos.. revin kahvan lähes irti varmistaessani että ovi oli lukossa ja jätin peseytymisen suosiolla aamuun.

Jotakin lentänyt ikkunaan tai raapinut sitä, puun oksat tai joku eläin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on mysteeri, että miten jotkut ihmiset pystyvät pitämään ihan hirveästi vaatteita päällä näin kesähelteillä ja miten he tarkenevat talvella, kun kesällä jopa sisätiloissa täytyy pitää takkia päällä, hiki valuu ja näkyy että heillä on koko ajan tuskaisen kuuma olla, mutta silti vaatteita ei voi vähentää. Sen lisäksi samoja vaatteita pidetään päällä yhteen menoon helposti parikin viikkoa edes pesemättä niitä välillä eikä sinä aikana käydä edes pesulla kertaakaan mutta sitten pitää ihmetellä, että kun muut valittavat heille, että he haisevat.

Myös se on mysteeri, että miten jollain ihmisillä voi olla niin paha olla henkisesti, että koko ajan pitää karjua, huutaa ja metelöidä sekä kohdella toisia ilkeästi vaikka nämä käyttäytyisivät kuinka kiltisti tahansa heitä kohtaan. Tai että jonkun ihmisen nimeä pitää huutaa yhteen menoon tuntikausia ja karjua niin lujaa kuin jaksaa, että "Missä sinä olet", vaikka heille sanottaisiin, että kyseinen ihminen ei edes ole paikalla. Siis vaikka kyseinen ihminen tietää, että joku toinen ihminen ei edes ole paikalla vaan ehkä jossain satojen kilometrien päässä sillä hetkellä, niin silti pitää tuntikausia karjua tämän nimeä ja huutaa tälle, että missä tämä on ikään kuin kyseinen ihminen kuulisi sen huudon.

Ei kai nuo mitään mysteerejä ole, jos mielenterveyshoitolassa asuu.

Minä kun en ainakaan asu missään hoitolassa.

Niin kun sinä asut mielensairaalassa.

Vierailija kirjoitti:

Näkikö Salkkareissa Saku karhun, kun oli Kallen ja yhden Nikon kanssa etsimässä Miiaa mökiltä vai oliko se harhaa?

Näki.

Näen aika usein "ennakkoon" jonkun ihmisen. Eli esimerkiksi kävelen kauppaan, näen etäältä pihalla työkaverini "Pirjon", kun menen lähemmäs se ei olekaan Pirjo, vaan joku toinen, joka muistuttaa häntä hieman. Sitten kävelen kauppaan sisään ja oikea Pirjo kävelee vastaan.

Vastaava kävi erään nuoremman sukulaiseni kanssa. En ollut nähnyt häntä reiluun viiteen vuoteen (hän oli tuolloin 16, joten oletettavasti muuttunut paljon sitten viime näkemän) Olin festareilla ja vastaan käveli nuori nainen ja ajattelin hetken että tuolta Vilma varmaan näyttäisi nykyään. Kuitenkin tiedostin että se ei ole Vilma.

Jatkoin matkaa ruokakojulle, ja sieltä pöydistä joku huutaa nimeäni, sehän on oikea Vilma.

Näitä tapahtuu aika usein, ehkä noin 10-15 kertaa vuodessa. Ei hajuakaan että mistä johtuu. Olen miettinyt että jos alitajuisesti olen nähnyt oikean ihmisen ennen kuin näen kopion hänestä, mutta ei se oikein passaa isoon osaan noista tilanteista.

Vähän reilu 20-vuotiaana kävelin eräänä lauantaina kaupungilla Helsingissä. Seisoin keskustassa Mannerheimintiellä erään suojatien kohdalla ja olin juuri aikeissa alkaa ylittää tietä. Toinen jalkani oli jo melkein tien puolella, kun vasempaan korvaani huudettiin kovaan ääneen: " "Leena", varo!" (Leena ei ole oikea nimeni). Vasemmassa korvassani tuntui ihan "tärinää" sen huudon johdosta, niin kova se oli. Katsahdin säikähtyneenä huutajan suuntaan ja huomasin, ettei vieressäni seisonut ketään. Seisoin siinä aivan yksin. Tismalleen samaan aikaan kun minä katsoin huutajan suuntaan, ajoi nenäni edestä raitiovaunu ohi ihan täysillä. Jos olisin ottanut loppuun sen yhden askeleen tielle, olisin 100 % varmuudella jäänyt ratikan alle ja kuollut. Moni on sanonut jälkeenpäin, että se huutaja oli suojelusenkelini. Jos meillä ihmisillä sellaisia on, niin minun suojelusenkelini on, sen kerran kuullun äänen perusteella, vanhempi mieshenkilö. :D  

Hengenpelastajani kirjoitti:

Vähän reilu 20-vuotiaana kävelin eräänä lauantaina kaupungilla Helsingissä. Seisoin keskustassa Mannerheimintiellä erään suojatien kohdalla ja olin juuri aikeissa alkaa ylittää tietä. Toinen jalkani oli jo melkein tien puolella, kun vasempaan korvaani huudettiin kovaan ääneen: " "Leena", varo!" (Leena ei ole oikea nimeni). Vasemmassa korvassani tuntui ihan "tärinää" sen huudon johdosta, niin kova se oli. Katsahdin säikähtyneenä huutajan suuntaan ja huomasin, ettei vieressäni seisonut ketään. Seisoin siinä aivan yksin. Tismalleen samaan aikaan kun minä katsoin huutajan suuntaan, ajoi nenäni edestä raitiovaunu ohi ihan täysillä. Jos olisin ottanut loppuun sen yhden askeleen tielle, olisin 100 % varmuudella jäänyt ratikan alle ja kuollut. Moni on sanonut jälkeenpäin, että se huutaja oli suojelusenkelini. Jos meillä ihmisillä sellaisia on, niin minun suojelusenkelini on, sen kerran kuullun äänen perusteella, vanhempi mieshenkilö. :D  

Jatkan vielä: siinä kohdassa Manskua on siis liikennevalot. Kun tulin siihen suojatien varteen, valot paloivat vihreinä jalankulkijoille: ne olivat juuri vaihtuneet vihreiksi, näin vaihtumisen juuri ennen suojatien varteen tuloani.

Katsoin valoja siinä vaiheessa, kun minulle oli huudettu korvaan ja silloin ne olivatkin ykskaks vaihtuneet punaisiksi jalankulkijoille ja ratikalle paloi "vihreä" valo (siis keltainen nuoli). En käsitä vieläkään, miten ne vaihtuivat niin nopeasti ja kesken kaiken, sillä kaiken järjen mukaan olisin ehtinyt ylittää tien ihan hyvin. Outo tapaus kaiken kaikkiaan. 

Olen elämäni aikana kerran kokenut yliluonnollisia asioita, joita en ole pystynyt järjellä selittämään. Se tapahtui kun olin koirani kanssa yötä isotätini asunnossa. Tästä saattaa tulla pitkähkö juttu.

Isotätini oli kuollut reilua vuotta aiemmin ja hänen asuntonsa oli myynnissä, meillä oli eräs ostajaehdokas ja päätimme että lähdemme isäni kanssa esittelemään talon. Talo oli kuitenkin sen verran kaukana että päätimme jäädä sinne myös yöksi. Päivää ennen reissua isäni sairastui ja ei pystynyt lähtemään. Mietin hetken että lähdenkö matkaan yksin, mutta lopulta päädyin siihen että pakkohan se on, ostajaehdokas oli tulossa vähän kauempaa taloa katsomaan niin ei kehdannut perua.

Talo sijaitsee hieman syrjässä, lähimpään naapuriin taitaa olla 200-300 metriä ja muutenkin olin aina pitänyt paikkaa hieman kammottavana. Mietin kumminkin että ei minulla ole mitään hätää, tuolloin oli kesä ja aion ottaa koiran matkaan. Lähdin ajamaan iltapäivällä ja olin alkuillasta perillä, aluksi ei tapahtunut mitään kummallista, koira nautti kun oli tilaa missä telmiä ja minä otin aurinkoa pihalla.

Päätin lämmittää pihasaunan ja käydä uimassa, talon vieressä oli järvi. Ennen uimista istuin hetkeksi koiran kanssa laiturille vilvoittelemaan. Oli ihan täysin hiljaista ja yhtäkkiä ihan läheltä järvestä kuului ihan selkeää uimisen ääntä. Kuuntelin lähestyvää ääntä ja olin ihan varma että kohta jostain ilmestyy joku uimari. Ääni lähestyi, tuli kohdalle ja meni ohi, mutta mitään en nähnyt. Päätin tuossa kohtaa että en menekään uimaan, vaan suuntaan sisälle taloon.

Talossa menin keittiöön ja aloin laittamaan iltapalaa. Päätin tehdä munakasta, sekoitin ainekset valmiiksi kulhossa, kunnes yhtäkkiä muistin että pitää käydä tarkistamassa sauna. Olin suunnannut silloin laiturilta suoraan sisälle ja unohtanut koko saunan. Jätin kulhon pöydälle, komensin koiran mukaani ja käväisin saunalla. Tulin takaisin ehkä 3 minuuttia myöhemmin ja löysin kulhon sisältöineen lattialta. Se oli vielä hieman kauempana pöydästä, ihan niinkuin se olisi rajusti tönäisty alas. En uskaltanut alkaa pohtimaan asiaa sen enempää, yritin antaa olla, siivosin jäljet ja tein muuta iltapalaa. Ruokin koiran ja siirryimme olohuoneeseen katselemaan televisiota.

Sitten tapahtui se "perinteinen" juttu, mistä olen usein kuullutkin. Koira alkoi reagoimaan johonkin minulle näkymättömään. Aluksi hän vain nuuhki ilmaa ja pian huomasin että koira muuttui levottomaksi. Pian hän nuuhki lisää ympäri huonetta ja ihan yhtäkkiä alkoi haukkumaan raivokkaasti kohti erästä nurkkaa. Täytyy myöntää että tuossa kohtaa minun reaktioni oli aika lailla paniikki ja nieleskelin itkua. Koira kuitenkin rauhoittui nopeasti ja päätin käyttää hänet nopeasti ulkona ennen kuin pimenee lisää.

Ulkona seisoessani päätin että en ala paniikissa ajamaan kotiin keskellä yötä, vaan menen takaisin taloon ja suuntaan koira kainalossa nukkumaan.

Laitoin kuulokkeet korville ja jossain vaiheessa nukahdin ja nukuin onneksi aamuun asti.

Mumma avusti salakuljettajia.