Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7975)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Marie972AllOne kirjoitti:
Mielenkiintoisia juttuja täällä, lisän yhden oman. Saattaa tulla kirjoitusvirheitä, olen Eestistä.
Olin kuusivuotias kun näin näkemyksen, missä olit kaikki mahdolliset värit sekä valot ja sen seuraana oli ihmeellinen vilinä ääni. Tuntemus siinä sanoi, että nyt on tosi pienestä kiinni, että maailma loppuu. Muistan vielä, että siinä näkemyksessä vertailin sitä tulitikun sytyttämiseen. Olen sitä aina silloin tällöin miettinyt, mikä se oli kunnes viime keväänä näin dokkarin "The man who saved the world". Youtubesta löytyy ainakin traileri (https://youtu.be/VaPXVJWHji4), elokuva puhuu yhdestä miehestä Stanislav Petrovista, kuka ei lähettänyt ydinaseita Yhdysvaltoihin, vaikka neuvostoliiton järjestelmät sanoivat selvästi, että Yhdysvallat on ydinaseita lähettänyt Neuvostoliittoa päin. Tilanne oli hyvin kriittinen, myöhemmin selvisi, että kyseessä oli tietokonen virhe. Kun sitä dokkaria katsoin, tiesin, että näkemykseni silloin kuusi vuotiana kuvasi liittyi juuri tähän tapaukseen.Lapsilla tuntuu olevan aikuisilta surkastuneita kykyjä. Minäkin muistin asioita, joista tietäminen oli käytännössä mahdotonta.
Luulen, että kauan sitten ihmiset ymmärsivät asioita ja kommunikoivat ilman puhetta toinen toistensa kanssa, pysyäkseen yhteydessä keskenään.Juu, samaa mieltä olen. Itsekin olen kuulemma jutellut jälleensyntymisestä joskus 5-vuotiaana, vaikkei siitä oltu kotona tai missään muuallakaan juteltu. Olin saunassa pohtinut, että ihmiset kuoltuaan syntyy tänne varmasti uudelleen. Että minäkin muistan entisen elämäni. Oli kuulemma aiemmin jossakin Englannissa, olin myllärin poika maalta ja käytin ruskeita vaatteita.
Opittuani tuolloin myös lukemaan, halusin lukea vanhempieni vihkiraamattua. Vanhemmat tai muu lähiporukka ei ollut mitenkään uskovaisia, joten äiti ja isä olivat lähinnä hieman vaivaantuneita tästä harrastuksestani.
Aika omituinen lapsi olin, myönnän... 8-/
En usko jälleensyntymään, mutta jonkinlainen geenimuisti on varmasti olemassa. Odotan innolla mitä tiede saa elinaikanani selville.
Olen ottanut selvää geenilinjastani, jonka reitti noudattelee juuri minua kiehtoneita ja tutuilta tuntuneita maita.
Näistä paikoista olen muistanut ja nähnyt myös unia, lapsena kun en juuri ollut edes tv:n kanssa tekemisissä. Uneksin myös kotikulmieni menneisyydestä, sukua on asunut siellä ennenkin.
Kummastuttaa myös, voiko vanhassa paikassa aistia entisten asukkaiden asioita. En ole sukua perheelle jonka talossa kasvoin, mutta tutkittuani heidän sukuaan olen hämmästynyt, miten tuttuja unien muistoja sieltä on tullut esiin. Asioita, joita he eivät tienneet itsekään. En ole enää aikoihin uskonut mihinkään meedioihin, jotka näkisivät asioita esineiden välityksellä. Silti tuntuu kuin tässäkin uskomuksessa voisi olla perää.
Molempien isän vanhempien puolelta on ollut yhteyksiä tähän sukuun jo 200 vuotta sitten. Olen saanut tämän selville itse. Vanhempani ja tämä perhe eivät tienneet asiasta mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhteen aikaan näin enneunia ja tiesin herättyäni, että tämä oli nimenomaan enneuni. Siis osasin erottaa ne tavallisista unista. Se vaan minua on häirinnyt, että miksi näin enneunia vain ikävistä asioista, miksi en koskaan saanut mitään iloista viestiä etukäteen?
Yksi uni oli sellainen, että seisoin kotini tienhaarassa ja siihen meidän kohdalle tuli bussi. Bussin ovi aukesi ja jostain syystä aloin nousta siihen bussiin. Se oli täynnä oudon näköisiä ihmisiä, jotenkin raihnaisia, oikein vanhoja ja sairaan näköisiä. Kun nousin bussiin, he säikähtivät ja alkoivat ajaa minua pois huutaen, että mene pois! Et sinä kuulu tänne! Mene heti ulos täältä! jne. Kysyin kuljettajalta, että mihin tämä auto menee, niin hän jotenkin välttelevästi sanoi, että no sinne mihin nyt mennään, johonkin. Menin ulos ja bussi ajoi n. 10 metriä ja pysähtyi naapurin kohdalle. Kuulin vielä kuinka sieltä kyseltiin, että onko se jo täällä, sen pitäisi olla jne.
Viikon päästä naapurin vanha pappa kuoli.
Tyttäreni seurusteli yhden pojan kanssa silloin ja hän lähti illalla taas kerran iloisella mielellä tapaamaan tätä poikaystäväänsä. Mitään viitteitä ei ollut mistään, mutta yöllä näin unen, jossa tyttäreni itki kovasti ja hänellä oli kädessään kimppu kuihtuneita kukkia. Seuraavana päivänä selvisi, että poika oli jättänyt hänet sinä iltana. Se oli hänen ensirakkautensa ja valtavan iso suru ja pettymys, niin kuin ensirakkaudet usein on.
Tuo enneunijakso kesti jotain viitisen vuotta. En tiedä miksi ne alkoivat ja miksi ne sitten loppuivat. Mutta parempi näin, kun ne ennustivat aina vain jotain ikävää.
Vierailija kirjoitti:
Miksi noita sankareita ei haluta täältä pois?
Keitä ne on ne sankarit joita tarkoitat? Ja mistä paikasta niiden pitäisi mennä ja minne?
Vierailija kirjoitti:
Olin pakkaamassa ostoksia, mies maksoi ja silmiini osui minttusuklaapatukka josta kuittailin miehelle että "iskikö suklaanhimo? Oletko sä kipeä?" sillä mies inhoaa suklaata ja minttua. Mies vastasi, ettei hän mitään suklaata ole ostanut johon vastasin etten minäkään ! Se ei ollut voinut jäädä edelliseltä asiakkaalta, sillä näkyi kuitissa. Olimme myös ottaneet korin porttien ulkopuolella olevasta pinosta, johon nostetut korit tarkistetaan henkilökunnan toimesta. Joten mistä ihmeestä se patukka hyppäsi ostoksiimme? .D
Jos se ei ole mitenkään vahingossa voinut päätyä ostoksiinne, niin sitten tarkoituksella. Joidenkin mielestä nimittäin on hirveän hauska jekku sujautella toisten ostoskoreihin ja -kärryihin jotain randomia.
Vierailija kirjoitti:
Just äsken vessan ovi meni lukkoon, vaikkei ketään ollut vessassa. Miten se itestään meni?
Asutaan yli 200v talossa.
Mulla yli 100 talo kesäasuntona, siellä aukeaa usein yksi yläkaapin ovi, missä on SalPa!. Yläkaapit on niin isoja että sinne mahtuisi asumaan. Mies on tunkenut pahvia yms että edes jumittuisi kiinni kun tietää että Mä pelkään sitä, ei auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just äsken vessan ovi meni lukkoon, vaikkei ketään ollut vessassa. Miten se itestään meni?
Asutaan yli 200v talossa.Mulla yli 100 talo kesäasuntona, siellä aukeaa usein yksi yläkaapin ovi, missä on SalPa!. Yläkaapit on niin isoja että sinne mahtuisi asumaan. Mies on tunkenut pahvia yms että edes jumittuisi kiinni kun tietää että Mä pelkään sitä, ei auta.
Siis ovessa on ikäänkuin lukko, siis salpa. Silti aukeaa, vaikka tiukasti junttaa kiinni pahvit välissä. En käytä sitä kaappia mihinkään, siellä vanhoja tavaroita ja sadevaatteita.
Ajateltiin että liittyisi jotenki paineeseen, kun ulko-ovea sulkee tms. Mutta salvallisia uläkaappeja monta eikä muut aukea, ja tässä ei ole mitää tuuletusreikää tms.
Karmaisevaa. En tiedä kaikkia, ketä talossa asunut, samalla tontilla toinen talo palanut 50-luv. Heidän valokuviaan jostain syystä vintillä vanhassa matkalaukussa, lieneekö jäänyt palosta. Ei ole tiedossa että palossa olisi kuollut ketään, mene ja tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just äsken vessan ovi meni lukkoon, vaikkei ketään ollut vessassa. Miten se itestään meni?
Asutaan yli 200v talossa.Mulla yli 100 talo kesäasuntona, siellä aukeaa usein yksi yläkaapin ovi, missä on SalPa!. Yläkaapit on niin isoja että sinne mahtuisi asumaan. Mies on tunkenut pahvia yms että edes jumittuisi kiinni kun tietää että Mä pelkään sitä, ei auta.
Saimaan Pallokerho se siellä kolkuttelee, ahdasta on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummini tiesi ennen minua että olen raskaana. Ei oltu nähty vähään aikaan kun käytiin vierailulla veljen ja äidin kanssa hänen luonaan. Kun olimme tekemässä lähtöä ja halasin mummia mummi kuiskasi "onneksi olkoon" ja laittoi käden hetkeksi vatsalleni.
Olen tätä miettinyt pääni puhki ja tullut siihen tulokseen että kyllä ne vanhat naiset sen jostain näkee näitä juttuja olen kuullut muiltakin. Joku juttu on pakko olla mistä sen huomaa ja he sen tajuavat kun ovat siihen aikaan eläneet ettei ollut testejä vaan joku (todennäköisesti turvotus?:D) sen paljastaa jos vain tietää mitä ja miten katsotaan.Eikä tarvitse olla vanha nainenkaan, itse olen juuuri ja juuri keski-iän ylittänyt mies ja olen tiennyt useammankin naisen raskauden ennen heitä itseään, enkä siis tarkoita, että itselläni olisi näiden raskauksien kanssa mitään tekemistä. Tyttäreni ensimmäistä odotusta en tiennyt, neljä seuraavaa kyllä ja monia muita. En edes itse tiedä mistä se näen, koko olemuksesta ehkä.
Isäni oli kuulemmma tiennyt kahdessa viimeisimmässä raskaudessani ennen asiasta kertomista minun olevan raskaana. Heti kun oli nähnyt minut raskautumisten jälkeen, oli kuulemma päähän vain tullut tieto, raskaudesta. Kerroin kummassakin tapauksessa hänelle lähes heti raskaustestin tekemisen jälkeen.
Miten hän kykeni siihen? kirjoitti:
Eräs jo kuollut sukulainen oli jonkinlainen mysteeri eläessään. Hän oli kehitysvammainen, ei osannut pitää huolta itsestään kunnolla eikä osannut lukea, kirjoittaa, ei oppinut tuntemaan kelloa, rahan arvoa, viikonpäiviä, kuukausia tms. Hän oli siis aikuisenakin melko pienen lapsen tasolla henkisesti, mutta hänellä oli kummallinen kyky osata laskea päässään vaikeita laskutehtäviä erittäin nopeasti. Jos häneltä kysyi vaikka, että paljonko on 14 kertaa 32, niin hän oli hiljaa ehkä noin puoli minuuttia ja sitten kertoi oikean vastauksen. Kun sitten kysyit häneltä, että miten hän osaa ratkaista tuollaisen asian mielessään, niin hän vastasi, että "En tiedä" tai "Se on minun päässäni". Valitettavasti hän kuoli vain vähän yli 20-vuotiaana melko pian sen jälkeen kun tämä kyky huomattiin. Vaikka hän osasi siis laskea tuollaisia laskutehtäviä mielessään, niin hän ei kuitenkaan ymmärtänyt matematiikan alkeista mitään eikä osannut esimerkiksi kertoa, että onko luku 10 isompi vai pienempi kuin luku 5. Kun hän laski jotain laskua mielessään, niin hänestä näki, että hän oli erittäin keskittynyt ja hän jollain ihmeellisellä tapaa ratkaisi tehtävää mielessään.
Minä taas tunnen vanhan ukon joka kuullessaan päivämäärän osaa heti sanoa mikä viikonpäivä silloin on ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten hän kykeni siihen? kirjoitti:
Eräs jo kuollut sukulainen oli jonkinlainen mysteeri eläessään. Hän oli kehitysvammainen, ei osannut pitää huolta itsestään kunnolla eikä osannut lukea, kirjoittaa, ei oppinut tuntemaan kelloa, rahan arvoa, viikonpäiviä, kuukausia tms. Hän oli siis aikuisenakin melko pienen lapsen tasolla henkisesti, mutta hänellä oli kummallinen kyky osata laskea päässään vaikeita laskutehtäviä erittäin nopeasti. Jos häneltä kysyi vaikka, että paljonko on 14 kertaa 32, niin hän oli hiljaa ehkä noin puoli minuuttia ja sitten kertoi oikean vastauksen. Kun sitten kysyit häneltä, että miten hän osaa ratkaista tuollaisen asian mielessään, niin hän vastasi, että "En tiedä" tai "Se on minun päässäni". Valitettavasti hän kuoli vain vähän yli 20-vuotiaana melko pian sen jälkeen kun tämä kyky huomattiin. Vaikka hän osasi siis laskea tuollaisia laskutehtäviä mielessään, niin hän ei kuitenkaan ymmärtänyt matematiikan alkeista mitään eikä osannut esimerkiksi kertoa, että onko luku 10 isompi vai pienempi kuin luku 5. Kun hän laski jotain laskua mielessään, niin hänestä näki, että hän oli erittäin keskittynyt ja hän jollain ihmeellisellä tapaa ratkaisi tehtävää mielessään.
Minä taas tunnen vanhan ukon joka kuullessaan päivämäärän osaa heti sanoa mikä viikonpäivä silloin on ollut.
Ei tämä tapahtunut Intiassa? Sairaaloista ei viedä mitään kasvaimia tai amputaatiojätteitä kaatopaikalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alussa oli hyvä ketju , mutta hörhöt valtasivat tämän.
Tiedoksi vaan, että sairaalajätteet poltettiin jo tuolloin ja myös nykyisin
Odottelin unta vieressä nukkuvan lapsen selkää silitellen kun selkäni takaa kuilui sähköinen räsähtävä ääni ja näin luomieni läpi kirkkaan valonvälähdyksen , pomppasin istumaan ettå no nyt posahti kännykän akku !
Mutta kännykkä oli kunnossa. Samoin yläpöydän lamppu joka oli kyllä ollut sammutettuna jo monta tuntia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alussa oli hyvä ketju , mutta hörhöt valtasivat tämän
Niin... harmi, täällä OLI hyviä ja mielenkiintoisia juttuja pitkäänkin mutta rupee nämä viimiset sivut oleen köyhiä...
Vierailija kirjoitti:
Miten hän kykeni siihen? kirjoitti:
Eräs jo kuollut sukulainen oli jonkinlainen mysteeri eläessään. Hän oli kehitysvammainen, ei osannut pitää huolta itsestään kunnolla eikä osannut lukea, kirjoittaa, ei oppinut tuntemaan kelloa, rahan arvoa, viikonpäiviä, kuukausia tms. Hän oli siis aikuisenakin melko pienen lapsen tasolla henkisesti, mutta hänellä oli kummallinen kyky osata laskea päässään vaikeita laskutehtäviä erittäin nopeasti. Jos häneltä kysyi vaikka, että paljonko on 14 kertaa 32, niin hän oli hiljaa ehkä noin puoli minuuttia ja sitten kertoi oikean vastauksen. Kun sitten kysyit häneltä, että miten hän osaa ratkaista tuollaisen asian mielessään, niin hän vastasi, että "En tiedä" tai "Se on minun päässäni". Valitettavasti hän kuoli vain vähän yli 20-vuotiaana melko pian sen jälkeen kun tämä kyky huomattiin. Vaikka hän osasi siis laskea tuollaisia laskutehtäviä mielessään, niin hän ei kuitenkaan ymmärtänyt matematiikan alkeista mitään eikä osannut esimerkiksi kertoa, että onko luku 10 isompi vai pienempi kuin luku 5. Kun hän laski jotain laskua mielessään, niin hänestä näki, että hän oli erittäin keskittynyt ja hän jollain ihmeellisellä tapaa ratkaisi tehtävää mielessään.
Minä taas tunnen vanhan ukon joka kuullessaan päivämäärän osaa heti sanoa mikä viikonpäivä silloin on ollut.
Autismia.
Vierailija kirjoitti:
Odottelin unta vieressä nukkuvan lapsen selkää silitellen kun selkäni takaa kuilui sähköinen räsähtävä ääni ja näin luomieni läpi kirkkaan valonvälähdyksen , pomppasin istumaan ettå no nyt posahti kännykän akku !
Mutta kännykkä oli kunnossa. Samoin yläpöydän lamppu joka oli kyllä ollut sammutettuna jo monta tuntia.
"Crack head syndrome", vai miten se sanotaan. Pamauksia ja räsähdyksiä unen rajoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odottelin unta vieressä nukkuvan lapsen selkää silitellen kun selkäni takaa kuilui sähköinen räsähtävä ääni ja näin luomieni läpi kirkkaan valonvälähdyksen , pomppasin istumaan ettå no nyt posahti kännykän akku !
Mutta kännykkä oli kunnossa. Samoin yläpöydän lamppu joka oli kyllä ollut sammutettuna jo monta tuntia.
"Crack head syndrome", vai miten se sanotaan. Pamauksia ja räsähdyksiä unen rajoilla.
Apua! Ei kai tuota nyt ala käydä säännölisesti, kun pelästyin niin että sydän oli pysähtyä.
Mulle tuli 4 vuotta sitten eka kämppis ja ensimmäisenä perjantaina sen kanssa, en löytänyt mun keltaisia sukkia mistään aamulla, illalla löysin ne sohvalta. Mietin vaan että kämppis jotain teki niillä. Kämppis sitten lähti joskus ja seuraava tuli. Ja taas (en muista oliko samat) keltaiset sukat katosi ensimmäisenä perjantaina aamulla ja illalla löytyi sohvalta. No sekin sitten lähti tietenkin ja sitten vaan uusi. Arvaatkin varmaan mitä tapahtui mun keltaisille sukille ensimmäisenä perjantai aamuna... Sekin kämppis lähti. Tän viikon tiistaina tuli uusi kämppis. katotaan onko ne keltaiset sukat huomenna taas kadonnut...
Tänä aamuna olin ennen viittä lähdössä koiran kanssa ulos. Meillä sellainen kapea lasi ulko-ovessa jossa siis sellainen epätaisen pinta ettei näy läpi. Just kun olin menossa niin lasin läpi näin jonkun kirkkaan valon. Näytti taskulampulta tms. Tuosta edestä menee tie joten ajattelin että siinä kohtaa on juuri joku lampun kanssa. Menin sit makuuhuoneen ikkunasta katsomaan että milloin ohittaa meidän talon kohdan niin menen ulos vasta sen jälkeen ettei koira ala haukkua, mutta eipä siinä tiellä ollutkaan mitään tai ketään. Vähän ihmeissäni menin sitten ulos ja katselin ympärilleni. Ihan hiljaista eikä valoja missään. Lunta oli satanut. Tiellä ei auton eikä ihmisen jälkiä. Naapuritalo pimeänä. Sisäpuolelta valo ei voinut heijastua enkä muutenkaan ymmärrä mistä se olisi voinut tulla. Näytti kuitenkin siltä, että se olisi osoittanut suoraan oveen
Miksi noita sankareita ei haluta täältä pois?