Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7965)
deeeeeppppi kirjoitti:
- Lapsena olin pienen kaupungin uimahallin lastenaltaassa, ja altaassa oli samaan aikaan vain toinen lapsi. Yhtäkkiä altaaseen hyppää mies, joka ei selvästikään tuntenut tuota toistakaan lasta. Mies istui vaan altaan syvässä päässä ja katseli meitä molempia. Tästä tuli niin ahdistava olo että tajusin niinkin pienenä lähteä altaasta, mutta kaduttaa yhä etten sanonut kenellekään miehestä, edes isälleni joka ui viereisessä altaassa.
En tiedä miksi tämä muistui mieleen tästä, mutta 2000-luvun alussa olimme perheen kanssa Kajaanin Scandicissa ja siellä oli joku Sikke-siili maskotti, joka pyöri välillä ympäri hotellia. Olimme siskoni kanssa lasten huoneessa pallomeressä, kunnes tämä sikke-siili käveli sinne huoneeseen ja istui penkille tuijottamaan meitä. Olin jo sen ikäinen, että tiesin puvun alla olevan ihminen joten se oli todella ahdistavaa. :D Kysymykseksi jää, että miksi se tyyppi tuli sinne huoneeseen tuijottamaan? Ymmärrän, jos häntä olisi ohjeistettu vahtimaan pieniä lapsia, mutta olimme kuitenkin jo ala-asteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukkakikka kirjoitti:
Minuakin vaivaa teinivuosina sattunut tapaus. Nuoriso-ohjaaja, jonka kanssa olin paljon tekemisissä jäi eräässä tilanteessa juttelemaan isäni kanssa ehkä kahvikupillisen ajaksi. Isäni lähdettyä nuorisotyöntekijä tuli luokseni ja sanoi, että isä oli kertonut minusta aika hurjia juttuja. Olin ihmeissäni ja kysyin tietysti uteliaana, mitä isä oli kertonut. Siihen nuorisotyöntekijä vastasi ettei voi kertoa, koska ei voi pettää isäni luottamusta. Hän oli epätavallisen vakava ja lisäsi vielä "En ois kyllä sinusta uskonut".
Tämä vaivaa minua edelleen (yli kymmenen vuoden jälkeen). Isällä ja minulla on läheiset välit ja ihmettelen, mitä järkyttävää hän olisi minusta voinut kertoa ja varsinkin mitä hän olisi minulta salannut. Yksi mahdollinen ratkaisu olisi, että jokin tekemäni olisi järkyttänyt nuorisotyöntekijä, mutta olin kiltti tyttö, eikä tekemisissäni juuri ollut kauhisteltavaa. Sitä paitsi jos kyse olisi ollut omista teoistani, miksi asiaa ei olisi voinu kertoa minulle vaan se piti salata.
Oikeastaan asia vaivaa minua, koska olen kuvitellut salaliittoteorian, että minulle on lapsena sattuneessa kolarissa tullut jokin vakava aivovamma tms. josta minulle itselleni ei ole koskaan kerrottu. Olen jopa harkinnut vanhojen potilastietojeni pyytämistä sairaalalta. Yksinkertaisinta olisi varmaan kysyä isältä, mutta en oikein uskalla. Jos asia onkin jokin ihan vähäpätöinen, hän ei ehkä edes muista sitä, jos se taas on jotain pahempaa, keskustelu vain ahdistaisi minua enemmän.
Yksi ja ehkä todennäköisin vaihtoehto on se että isäsi ei kertonut mitään hurjaa, vaan nuorisotyöntekijä keksi koko jutun. Se on vallankäyttöä, "tiedän jotain sinusta mitä et itse tiedä". Minulla on ollut vastaava juttu parisuhteessa jossa ex-vaimoni yritti saada minusta henkisen yliotteen sillä että äitini oli kertonut hänelle jotain lapsuudestani mitä minä en tiedä. Kuvioon kuuluu juuri tuo että kertoo että tietää mutta ei muka voi kertoa mitä ettei "petä luottamusta". Jos olisi hyvin aikein liikkeellä ei puhuisi mitään.
Tämä on tuttu taktiikka, jota on minuunkin käytetty. Jopa aikuisena. Ärsyttävää, lapsellista ja vaivaannuttavaa - kun ei oikeasti voi kuitenkaan tietää, onko joku sanonut jotain. Pari kertaa olen suoraan kysynyt "lähteeltä", että mitä hän on minusta oikein puhunut. Yleensä vastaus on ollut hölmistynyt "en mitään" tai sitten ovat sanoneet jotain harmitonta tyyliin "Liisa kävi viime viikolla Turussa".
Näissä tilanteissa tämä arvuuttelija (tiedän sinusta jotain) yrittää saada kohteensa kertomaan jotain yksityistä itsestestään. Etenkin tämä 'en olisi sinusta uskonut'-nuorisotyöntekijä yritti saada uhrinsa puolustuskannalle, selittelemään jotain "pahaa" tekoaan, jolloin tämä nuorisotyöntekijä olisi saanut yliotteen ja mahdollisen kiristysvälineen tätä nuorta kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli vuosi 2008, kun Pikku Kakkonen alkoi tulla myös aamuisin tv:stä. Olen 100% varma, että se tunnari oli etenkin niissä ihan ensimmäisissä jaksoissa alkuperäisestä poikkeava ja jokseenkin erittäin psykoottinen.
Tunnarissa kuvattiin aamuista, hämärää ja violetin sävyistä lapsen huonetta, alkaen lattiatasolta. Ympäri huonetta oli levitelty leluja ja kamera liikkui lattiatasolta koko ajan ylöspäin kohti seinällä olevaa kelloa, joka näytti muistaakseni klo 7? Kuitenkin se aika aamusta, kun Pikku Kakkosen oli määrä alkaa. Taustalla soi jollain tapaa alkuperäisen kuuloinen Pikku Kakkosen tunnusmusiikki höystettynä helvetin psykoottisilla ääniefekteillä, kuten vauvan huuto, erilaisista leluista kuuluvat äänet (esim. soittorasian musiikkia) ja jopa KISSAN NAUKAISU (ihan selvä MIAUU kuului jossain kohti tunnaria). Kuvaus pysähtyi muistaakseni sen kellon kohdalle, jossa oli myös P2:n logo ja loppuun tuli teksti "Pikku Kakkosen Aamu".
Tämä ei voi olla uni, koska muistan nähneeni tuon tyylisen tunnarin useampaankin kertaan aamun Pikku Kakkosessa tuolloin. Se tosin jossain vaiheessa muuttui taas ihan alkuperäiseksi, mutta olen täysin varma, että ihan ensimmäisissä jaksoissa oli tämän kaltainen tunnari. Pelkäsin sitä ihan tajuttomasti. Kukaan muu ikätoverini ei vaan tällaista muista koskaan nähneensä. Vaivannut mieltä jo 10 vuotta, enkä luultavasti koskaan pääse tästä yli, ellei joku muukin muista tätä :D
"pikku kakkosen kaikki introt ylen arkistosta"
Löytyy vielä Ylen sivuilta lisätietoa:
Tammikuussa 1977 ensilähetyksensä nähneellä Pikku Kakkosella on ollut historiansa aikana kolme erilaista tunnusta.Ensimmäisessä tunnuksessa, joka oli käytössä vuosina 1977-1979, hyppivät palaset muodostivat sinisen kakkosen.
Toisessa tunnuksessa väreinä olivat keltainen ja oranssi. Siinä kakkonen muodostuu erikokoisista palloista. Tunnus otettiin käyttöön syksyllä 1979 ja sen on suunnitellut Pertti Nykänen.
Kolmannessa tunnuksessa erilaiset oliot ja kuviot muodostavat kakkosen. Tästä Camilla Mickwitzin 1983 suunnittelemasta tunnuksesta on tullut Pikku Kakkosen tavaramerkki. Tunnus on löytänyt tiensä mm. Pikku Kakkosen t-paitoihin ja muihin Pikku Kakkosen tuotteisiin.
Ohjelman tunnussävel on säveltäjä Timo Ruottisen käsialaa ja se on säilynyt samana alusta asti.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/pikku-kakkosen-tunnukset
Olet kuvitellut, tai muistoissasi sekoitat useampia ohjelmia toisiinsa.
Helvetin outoa. Nään tuon tunnuksen mun silmien eessä. Muistan elävästi nähneeni mökillä sen, olin aina ekana hereillä ja heti telkkari päälle, ja sieltä se tuli. Näin useaan otteeseen tuon vielä, ja voin pistää pääni pantiksi, että en ole kuvitellut tätä.
Vierailija kirjoitti:
Toissajouluna nousin keskellä yötä sängystä mennäkseni vessaan. No, istuin vessassa tyytyväisenä - aivan yhtäkkiä mieleeni tuli George Michael ja tuli jotenkin outo olo. Menin takaisin nukkumaan ja seuraavana päivänä näin uutisista, että George Michael oli kuollut tuona yönä. Pidän hänen musiikistaan mutta en ollut aktiivisesti ajatellut häntä tai kuunnellut hänen tuotantoaan vähän aikaan. Tuo oli todella outo kokemus, en ole kertonut tästä kenellekään aiemmin.
Itselle käynyt muutaman kerran noin, viimeeksi David Bowien kohdalla. Aloin aamulla lauleskelemaan hänen biisejään ja kohta radiossa mainittiin että siltä on lähtenyt henki. Pidän tosin sattumana.
Joitakin selvittämättömiä on käynyt entisessä kodissa maalla. Miksi mun hevoset olivat yhteen aikaan usein käytävällä irrallaan. Salvat karsinoihin oli auki ja toisinaan väliovi toiselle puolelle tallia, missä oli yksi hevonen lisää myös auki ja kaksi hevosta samassa karsinassa. Epäilisin muuten hevosiani, mutta yhdellä kertaa hevoset olivat käytävällä taas ja karsinoiden salvat kiinni. Joku, mutta kuka oli vuosia aiemmin myrkyttänyt koiramme? Mitä tapahtui yöllä kanalleni joka löytyi silmät nokittuna nurkasta? Toiset kanat tietty, mutta miksi ne yhtäkkiä kävivät tuon kimppuun? Miksi kaksi hevosistamme kuoli lähes peräjälkeen (2 viikon sisällä) kovaan ähkyyn? Tiedän että naapurissa asui eräs tajuttoman pimeä äijä ja kerran yllätin tämän keskellä kirkasta päivää pihaltamme pää konepellin alla, mutta oliko sama hlö syyllistynyt eläimien kiusaamiseen. Tuo sama myrkyn niellyt koira vuosia vuosia sitten karkasi metsään ja haukkui siellä hurjasti. Huusin ja huhuilin tulemaan takaisin, mutta tuloksetta. Vähän myöhemmin samana päivänä koira piileksi talon alla ja selvisi että kylkeen oli tullut syvät naarmut, jotka vaativat hirveän määrän tikkejä. Niin mikä sen kimppuun oli käynyt? Tällaisia selvittämättömiä nyt ensinnä pamahtaa mieleen.
Minulla oli 150e vippi ja ajattelin ottaa vielä 50e sen päälle, ymmärsin tietojen mukaan, että sellainen kävisi,
noh velkaa tulikin sitten yhteensä 350e?
Kyselin asiasta Saldo/Vippi.fi palvelusta, enkä saanut selkeää vastausta asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli vuosi 2008, kun Pikku Kakkonen alkoi tulla myös aamuisin tv:stä. Olen 100% varma, että se tunnari oli etenkin niissä ihan ensimmäisissä jaksoissa alkuperäisestä poikkeava ja jokseenkin erittäin psykoottinen.
Tunnarissa kuvattiin aamuista, hämärää ja violetin sävyistä lapsen huonetta, alkaen lattiatasolta. Ympäri huonetta oli levitelty leluja ja kamera liikkui lattiatasolta koko ajan ylöspäin kohti seinällä olevaa kelloa, joka näytti muistaakseni klo 7? Kuitenkin se aika aamusta, kun Pikku Kakkosen oli määrä alkaa. Taustalla soi jollain tapaa alkuperäisen kuuloinen Pikku Kakkosen tunnusmusiikki höystettynä helvetin psykoottisilla ääniefekteillä, kuten vauvan huuto, erilaisista leluista kuuluvat äänet (esim. soittorasian musiikkia) ja jopa KISSAN NAUKAISU (ihan selvä MIAUU kuului jossain kohti tunnaria). Kuvaus pysähtyi muistaakseni sen kellon kohdalle, jossa oli myös P2:n logo ja loppuun tuli teksti "Pikku Kakkosen Aamu".
Tämä ei voi olla uni, koska muistan nähneeni tuon tyylisen tunnarin useampaankin kertaan aamun Pikku Kakkosessa tuolloin. Se tosin jossain vaiheessa muuttui taas ihan alkuperäiseksi, mutta olen täysin varma, että ihan ensimmäisissä jaksoissa oli tämän kaltainen tunnari. Pelkäsin sitä ihan tajuttomasti. Kukaan muu ikätoverini ei vaan tällaista muista koskaan nähneensä. Vaivannut mieltä jo 10 vuotta, enkä luultavasti koskaan pääse tästä yli, ellei joku muukin muista tätä :D
"pikku kakkosen kaikki introt ylen arkistosta"
Löytyy vielä Ylen sivuilta lisätietoa:
Tammikuussa 1977 ensilähetyksensä nähneellä Pikku Kakkosella on ollut historiansa aikana kolme erilaista tunnusta.Ensimmäisessä tunnuksessa, joka oli käytössä vuosina 1977-1979, hyppivät palaset muodostivat sinisen kakkosen.
Toisessa tunnuksessa väreinä olivat keltainen ja oranssi. Siinä kakkonen muodostuu erikokoisista palloista. Tunnus otettiin käyttöön syksyllä 1979 ja sen on suunnitellut Pertti Nykänen.
Kolmannessa tunnuksessa erilaiset oliot ja kuviot muodostavat kakkosen. Tästä Camilla Mickwitzin 1983 suunnittelemasta tunnuksesta on tullut Pikku Kakkosen tavaramerkki. Tunnus on löytänyt tiensä mm. Pikku Kakkosen t-paitoihin ja muihin Pikku Kakkosen tuotteisiin.
Ohjelman tunnussävel on säveltäjä Timo Ruottisen käsialaa ja se on säilynyt samana alusta asti.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/pikku-kakkosen-tunnukset
Olet kuvitellut, tai muistoissasi sekoitat useampia ohjelmia toisiinsa.
Helvetin outoa. Nään tuon tunnuksen mun silmien eessä. Muistan elävästi nähneeni mökillä sen, olin aina ekana hereillä ja heti telkkari päälle, ja sieltä se tuli. Näin useaan otteeseen tuon vielä, ja voin pistää pääni pantiksi, että en ole kuvitellut tätä.
Mä olen kanssasi samaa mieltä, kyllä sellainen oli mutta vain lyhyen ajan. Se oli siis tavallaan esittelyvideo, tarkoitettu näytettäväksi väliaikaisesti.
Jostain syystä Ylet ja muut ei ota sitä lukuun. Meillä oli vielä sen ikäinen lapsi, että hän katsoi aamuohjelmia, mutta alkoi jo tuossa vaiheessa siirtyä muille kanaville. Olen itse nähnyt jotain kuvailemasi kaltaista.
Selittämätön asia mikä on jäänyt vaivaamaan on milloin rakastamastani ihmisestä muuttui laskelmoiva ja tunnekylmä ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli vuosi 2008, kun Pikku Kakkonen alkoi tulla myös aamuisin tv:stä. Olen 100% varma, että se tunnari oli etenkin niissä ihan ensimmäisissä jaksoissa alkuperäisestä poikkeava ja jokseenkin erittäin psykoottinen.
Tunnarissa kuvattiin aamuista, hämärää ja violetin sävyistä lapsen huonetta, alkaen lattiatasolta. Ympäri huonetta oli levitelty leluja ja kamera liikkui lattiatasolta koko ajan ylöspäin kohti seinällä olevaa kelloa, joka näytti muistaakseni klo 7? Kuitenkin se aika aamusta, kun Pikku Kakkosen oli määrä alkaa. Taustalla soi jollain tapaa alkuperäisen kuuloinen Pikku Kakkosen tunnusmusiikki höystettynä helvetin psykoottisilla ääniefekteillä, kuten vauvan huuto, erilaisista leluista kuuluvat äänet (esim. soittorasian musiikkia) ja jopa KISSAN NAUKAISU (ihan selvä MIAUU kuului jossain kohti tunnaria). Kuvaus pysähtyi muistaakseni sen kellon kohdalle, jossa oli myös P2:n logo ja loppuun tuli teksti "Pikku Kakkosen Aamu".
Tämä ei voi olla uni, koska muistan nähneeni tuon tyylisen tunnarin useampaankin kertaan aamun Pikku Kakkosessa tuolloin. Se tosin jossain vaiheessa muuttui taas ihan alkuperäiseksi, mutta olen täysin varma, että ihan ensimmäisissä jaksoissa oli tämän kaltainen tunnari. Pelkäsin sitä ihan tajuttomasti. Kukaan muu ikätoverini ei vaan tällaista muista koskaan nähneensä. Vaivannut mieltä jo 10 vuotta, enkä luultavasti koskaan pääse tästä yli, ellei joku muukin muista tätä :D
"pikku kakkosen kaikki introt ylen arkistosta"
Löytyy vielä Ylen sivuilta lisätietoa:
Tammikuussa 1977 ensilähetyksensä nähneellä Pikku Kakkosella on ollut historiansa aikana kolme erilaista tunnusta.Ensimmäisessä tunnuksessa, joka oli käytössä vuosina 1977-1979, hyppivät palaset muodostivat sinisen kakkosen.
Toisessa tunnuksessa väreinä olivat keltainen ja oranssi. Siinä kakkonen muodostuu erikokoisista palloista. Tunnus otettiin käyttöön syksyllä 1979 ja sen on suunnitellut Pertti Nykänen.
Kolmannessa tunnuksessa erilaiset oliot ja kuviot muodostavat kakkosen. Tästä Camilla Mickwitzin 1983 suunnittelemasta tunnuksesta on tullut Pikku Kakkosen tavaramerkki. Tunnus on löytänyt tiensä mm. Pikku Kakkosen t-paitoihin ja muihin Pikku Kakkosen tuotteisiin.
Ohjelman tunnussävel on säveltäjä Timo Ruottisen käsialaa ja se on säilynyt samana alusta asti.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/pikku-kakkosen-tunnukset
Olet kuvitellut, tai muistoissasi sekoitat useampia ohjelmia toisiinsa.
Helvetin outoa. Nään tuon tunnuksen mun silmien eessä. Muistan elävästi nähneeni mökillä sen, olin aina ekana hereillä ja heti telkkari päälle, ja sieltä se tuli. Näin useaan otteeseen tuon vielä, ja voin pistää pääni pantiksi, että en ole kuvitellut tätä.
Mä olen kanssasi samaa mieltä, kyllä sellainen oli mutta vain lyhyen ajan. Se oli siis tavallaan esittelyvideo, tarkoitettu näytettäväksi väliaikaisesti.
Jostain syystä Ylet ja muut ei ota sitä lukuun. Meillä oli vielä sen ikäinen lapsi, että hän katsoi aamuohjelmia, mutta alkoi jo tuossa vaiheessa siirtyä muille kanaville. Olen itse nähnyt jotain kuvailemasi kaltaista.
Jos se oli sellainen Ylellä pyöritetty klippi joka pyöri ennen kuin varsinainen ohjelma alkoi, tyyliin "ohjelmistossa seuraavaksi: Pikku Kakkonen". Eli ei varsinaisesti tunnari.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli vuosi 2008, kun Pikku Kakkonen alkoi tulla myös aamuisin tv:stä. Olen 100% varma, että se tunnari oli etenkin niissä ihan ensimmäisissä jaksoissa alkuperäisestä poikkeava ja jokseenkin erittäin psykoottinen.
Tunnarissa kuvattiin aamuista, hämärää ja violetin sävyistä lapsen huonetta, alkaen lattiatasolta. Ympäri huonetta oli levitelty leluja ja kamera liikkui lattiatasolta koko ajan ylöspäin kohti seinällä olevaa kelloa, joka näytti muistaakseni klo 7? Kuitenkin se aika aamusta, kun Pikku Kakkosen oli määrä alkaa. Taustalla soi jollain tapaa alkuperäisen kuuloinen Pikku Kakkosen tunnusmusiikki höystettynä helvetin psykoottisilla ääniefekteillä, kuten vauvan huuto, erilaisista leluista kuuluvat äänet (esim. soittorasian musiikkia) ja jopa KISSAN NAUKAISU (ihan selvä MIAUU kuului jossain kohti tunnaria). Kuvaus pysähtyi muistaakseni sen kellon kohdalle, jossa oli myös P2:n logo ja loppuun tuli teksti "Pikku Kakkosen Aamu".
Tämä ei voi olla uni, koska muistan nähneeni tuon tyylisen tunnarin useampaankin kertaan aamun Pikku Kakkosessa tuolloin. Se tosin jossain vaiheessa muuttui taas ihan alkuperäiseksi, mutta olen täysin varma, että ihan ensimmäisissä jaksoissa oli tämän kaltainen tunnari. Pelkäsin sitä ihan tajuttomasti. Kukaan muu ikätoverini ei vaan tällaista muista koskaan nähneensä. Vaivannut mieltä jo 10 vuotta, enkä luultavasti koskaan pääse tästä yli, ellei joku muukin muista tätä :D
"pikku kakkosen kaikki introt ylen arkistosta"
Löytyy vielä Ylen sivuilta lisätietoa:
Tammikuussa 1977 ensilähetyksensä nähneellä Pikku Kakkosella on ollut historiansa aikana kolme erilaista tunnusta.Ensimmäisessä tunnuksessa, joka oli käytössä vuosina 1977-1979, hyppivät palaset muodostivat sinisen kakkosen.
Toisessa tunnuksessa väreinä olivat keltainen ja oranssi. Siinä kakkonen muodostuu erikokoisista palloista. Tunnus otettiin käyttöön syksyllä 1979 ja sen on suunnitellut Pertti Nykänen.
Kolmannessa tunnuksessa erilaiset oliot ja kuviot muodostavat kakkosen. Tästä Camilla Mickwitzin 1983 suunnittelemasta tunnuksesta on tullut Pikku Kakkosen tavaramerkki. Tunnus on löytänyt tiensä mm. Pikku Kakkosen t-paitoihin ja muihin Pikku Kakkosen tuotteisiin.
Ohjelman tunnussävel on säveltäjä Timo Ruottisen käsialaa ja se on säilynyt samana alusta asti.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/pikku-kakkosen-tunnukset
Olet kuvitellut, tai muistoissasi sekoitat useampia ohjelmia toisiinsa.
Helvetin outoa. Nään tuon tunnuksen mun silmien eessä. Muistan elävästi nähneeni mökillä sen, olin aina ekana hereillä ja heti telkkari päälle, ja sieltä se tuli. Näin useaan otteeseen tuon vielä, ja voin pistää pääni pantiksi, että en ole kuvitellut tätä.
Mä olen kanssasi samaa mieltä, kyllä sellainen oli mutta vain lyhyen ajan. Se oli siis tavallaan esittelyvideo, tarkoitettu näytettäväksi väliaikaisesti.
Jostain syystä Ylet ja muut ei ota sitä lukuun. Meillä oli vielä sen ikäinen lapsi, että hän katsoi aamuohjelmia, mutta alkoi jo tuossa vaiheessa siirtyä muille kanaville. Olen itse nähnyt jotain kuvailemasi kaltaista.
Ei voi olla todellista, et ymmärräkään miten huojentuneeksi mut teit! :D Oon vuosia tätä selvitellyt ja nyt vihdoin joku muukin muistaa nähneensä tämän kaltaisen tunnarin!
On kyllä mielestäni käsittämätöntä, miksei Yle ole tätä missään ottanut huomioon. Olisi niin kiva nähdä, miltä tämä tunnari näyttikään :D Laitoin pari päivää sitten Pikku Kakkosellekin facebook-viestiä tästä, lupasivat selvitellä asiaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Selittämätön asia mikä on jäänyt vaivaamaan on milloin rakastamastani ihmisestä muuttui laskelmoiva ja tunnekylmä ihminen.
Sama juttu. Mieheni muuttui aivan yhtäkkiä, kävi lyhyellä matkalla ja tuli takaisin täysin eri ihmisenä. Ei ollut suhdetta, sen tiedän satavarmasti (älkää kysykö, miten, tiedän vaan). Rakastavasta, hellästä ja äärimmäisen kiltistä puolisosta tuli hyytävän kylmä, laskelmoiva pelimies muutamassa päivässä.
Sinne meni parinkymmenen vuoden avioliitto, enkä ole vieläkään toipunut asiasta. Emme ole enää edes ystäviä, koska mies ei sitä kuulemma halua. Valvon silti edelleen joskus öisin miettimässä, mitä halvattua oikein tapahtui. :´(
Ei voi käsittää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selittämätön asia mikä on jäänyt vaivaamaan on milloin rakastamastani ihmisestä muuttui laskelmoiva ja tunnekylmä ihminen.
Sama juttu. Mieheni muuttui aivan yhtäkkiä, kävi lyhyellä matkalla ja tuli takaisin täysin eri ihmisenä. Ei ollut suhdetta, sen tiedän satavarmasti (älkää kysykö, miten, tiedän vaan). Rakastavasta, hellästä ja äärimmäisen kiltistä puolisosta tuli hyytävän kylmä, laskelmoiva pelimies muutamassa päivässä.
Sinne meni parinkymmenen vuoden avioliitto, enkä ole vieläkään toipunut asiasta. Emme ole enää edes ystäviä, koska mies ei sitä kuulemma halua. Valvon silti edelleen joskus öisin miettimässä, mitä halvattua oikein tapahtui. :´(
Oliskohan nähnyt liikaa kliseisiä "nuoria ja kauniita" että pää räjähti kertaheitolla..surullinen juttu. Et ole saanut vastausta vaikka olet kysynyt? :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lievästi kehitysvammainen ov. kirjoitti:
Minä ihmettelen, että miten televisiosta voi tulla joku Tähän aikaan ensi vuonna-ohjelmasarja, jonka samassa jaksossa joku ihminen kertoo ensin että mitä hän aikoo saavuttaa vuoden aikana ja sitten ihan yllättäen hypätään ajassa vuoden eteenpäin, jolloin nähdään että onko hän saavuttanut tavoitteensa vai ei. Ajassa matkustaminen ei ole mahdollista ja silti siinä ohjelmassa hypitään huhtikuun 2018 eli nykyajan ja vuoden päästä eli huhtikuun 2019 välillä ihan helposti. Miten tämä on mahdollista? Eihän vuosi voi kulua noin vain hetkessä eteenpäin saati taaksepäin.
Olet kirjoittanut tänne useamman hyvin sekavan viestin. Onko sinulla ehkä skitsofreniadiagnoosi? En kysy millään pahalla, vaan se saattaisi oireilla noin.
Miksi sinulla on sellainen tauti ja miksi sinä kirjoitat tänne monta sekavaa viestiä?
Vierailija kirjoitti:
Tuli tuosta pukuhuoneen kaapista mieleen, ei mikään erikoinen juttu tosin, sellaista varmaan sattuu kaiken aikaa.
Kävin tietyllä kuntosalilla kerran, pari viikossa säännöllisesti. Aloin kiinnittää huomiota siihen, että tietyssä kaapissa oli aina lukko, vaikka salilla olisi ollut tosi hiljaista ja olisin ollut vaikkapa ainut nainen paikalla. Kopissa ei ollut järin paljon kaappeja, joten joku oli jossain vaiheessa ärsyyntynyt lukossa olevaan kaappiin ja murtanut lukon, mistä seurasi, että oveen tuli varoitus, että "kaappeihin on murtauduttu, olkaa varovaisia".
No ei oltu murtauduttu, kun joku oli yksinkertaisesti jättänyt kaapin ikuisesti lukkoon. Miksi ihmeessä joku tulisi salille, laittaisi kamansa kaappiin ja lähtisi pois ilman kamojaan? Jos avain hukkuisi kesken treenin, luulisi, että sitä itse vaikka menisi rikkomaan sen lukon mieluummin kuin jättäisi tavaransa lokeroon. Ja ainakin kertoisi henkilökunnalle.
Joku pitänyt sitä kaappia tuon lukon avulla itselleen varattuna, vaihtovaatteita siellä ettei tarvitse aina raahata omia mukanaan jne. Kannattaa silti ilmoittaa asiasta henkilökunnalle eikä itse mennä niitä lukkoja murtamaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työpaikallani on osa pukukaapeista pysyvästi lukossa. Ne ovat tavallaan käytöstä poistettuja, mutta ilmeisesti kaapit vaihdetaan kaikki kerrallaan. Kaappien määrää on myös varmasti supistettu. Työskentelen uimahallissa.
Vierailija kirjoitti:
deeeeeppppi kirjoitti:
- Lapsena olin pienen kaupungin uimahallin lastenaltaassa, ja altaassa oli samaan aikaan vain toinen lapsi. Yhtäkkiä altaaseen hyppää mies, joka ei selvästikään tuntenut tuota toistakaan lasta. Mies istui vaan altaan syvässä päässä ja katseli meitä molempia. Tästä tuli niin ahdistava olo että tajusin niinkin pienenä lähteä altaasta, mutta kaduttaa yhä etten sanonut kenellekään miehestä, edes isälleni joka ui viereisessä altaassa.
En tiedä miksi tämä muistui mieleen tästä, mutta 2000-luvun alussa olimme perheen kanssa Kajaanin Scandicissa ja siellä oli joku Sikke-siili maskotti, joka pyöri välillä ympäri hotellia. Olimme siskoni kanssa lasten huoneessa pallomeressä, kunnes tämä sikke-siili käveli sinne huoneeseen ja istui penkille tuijottamaan meitä. Olin jo sen ikäinen, että tiesin puvun alla olevan ihminen joten se oli todella ahdistavaa. :D Kysymykseksi jää, että miksi se tyyppi tuli sinne huoneeseen tuijottamaan? Ymmärrän, jos häntä olisi ohjeistettu vahtimaan pieniä lapsia, mutta olimme kuitenkin jo ala-asteella.
Luultavasti sillä työntekijällä oli tylsää ja sitä väsytti, ja halusi istua jonnekin huilimaan. "Lasten vahtiminen" toimi hyvänä tekosyynä laskea perseensä alas ja tehdä ei-mitään.
Vierailija kirjoitti:
Ei voi käsittää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selittämätön asia mikä on jäänyt vaivaamaan on milloin rakastamastani ihmisestä muuttui laskelmoiva ja tunnekylmä ihminen.
Sama juttu. Mieheni muuttui aivan yhtäkkiä, kävi lyhyellä matkalla ja tuli takaisin täysin eri ihmisenä. Ei ollut suhdetta, sen tiedän satavarmasti (älkää kysykö, miten, tiedän vaan). Rakastavasta, hellästä ja äärimmäisen kiltistä puolisosta tuli hyytävän kylmä, laskelmoiva pelimies muutamassa päivässä.
Sinne meni parinkymmenen vuoden avioliitto, enkä ole vieläkään toipunut asiasta. Emme ole enää edes ystäviä, koska mies ei sitä kuulemma halua. Valvon silti edelleen joskus öisin miettimässä, mitä halvattua oikein tapahtui. :´(
Oliskohan nähnyt liikaa kliseisiä "nuoria ja kauniita" että pää räjähti kertaheitolla..surullinen juttu. Et ole saanut vastausta vaikka olet kysynyt? :(
Ei ole tullut vastausta. Voi kuulostaa hullulta, mutta kysyin jopa, kokeiliko hän reissun aikana jotain huumeita, mutta kielsi senkin. Ehkä hänelle tuli hurja neljänkympin kriisi yhdessä yössä, en tiedä. Mutta muutos oli melkeinpä silminnähtävä, ja se jos mikä oli pelottavaa. Tokihan ihmisen persoona vähän muokkaantuu vuosien varrella, mutta kukaan tuttavistani tai sukulaisistani ei ole muuttunut noin nopeasti.
Toisaalta olen sinut tämän asian kanssa, mutta toisaalta kaipaan selitystä: saan "etiäisiä". Yksi ilta menin isäni luokse käymään ja nähdessäni isäni pihalla haravoimassa, tuli mieleeni ajatus, että tätini on kuollut. Tämä ei ollut odotettavissa, mutta niin vain ajatus piti paikkansa. Opiskellessani tein töitä kun töihin kutsuttiin, kutsuja tuli säännöllisen epäsäännöllisesti, joskus kerran kuussa tai useasti viikossa. Yöllä pidin puhelinta äänettömällä, jotta saisin nukuttua. Silti yhtäkään aamun keikkavuoroa ei mennyt ohi, sillä edellisenä iltana päähäni tuli ajatuksia: missä työkenkäni, täytyy jättää puhelin äänille koska tietystä paikasta soittavat sitten aamulla. Ja näin kävikin! Myös veikkauksen kohdalla samoja juttuja: ajatus tulee, että osta arpa/ tee keno ja saan voittoja. Ainoa tässä vaivaa, että miten saisin etiäisiä isoista voitoista... Nyt voitot ovat olleet alle 10e luokkaa :)
Vierailija kirjoitti:
Kun olin nuori, 80-kuvulla, ja menin kesälomalla asioimaan pankkiin, asiakkaana oli samaan aikaan nuori mies, joka tuli tervehtimään ja kysymään, mitä minulle nyt kuuluu.
Hän puhui minulle kuin vanhalle tuttavalle, mutta en muistanut häntä mistään, en tuntenut häntä eikä mikään nimi tullut mieleen.
Juttelimme siinä vähän ja koetin palauttaa mieleeni, kuka hän on. Kysyin, mitä hänelle kuuluu nyt, ja hän kertoi vaimostaan ja pikkulapsestaan. Sitten toivotimme hyvää jatkoa.
Vaikka kuinka yritin muistaa, mistä voisimme tuntea toisemme, en valitettavasti muistanut. Mutta ei tässä kaikki. Jonkin ajan päästä äidilleni kävi samalla tavalla. Kun puhuimme, minkä näköinen mies oli ollut, tuntomerkeistä päätellen kyse oli samasta miehestä. Kumpikaan meistä ei muistanut tuntevansa häntä ja kummallekin hän oli puhunut kuin vanhalle tuttavalle.
Asia ei selvinnyt koskasn, mutta tietysti voi olla, että tällä henkilöllä oli vain tapana jutella kaupungilla vieraille kuin vanhoille tutuilleen.
Mulle on käynyt sama n. 20 vuotta sitten! Joku nuori mies tuli juttelemaan kassajonossa, hänellä oli tyttöystävä mukanaan. Moikkasi mua etunimelläni, joka on harvinainen. Mulla ei yhtään leikannut, mistä olisin tuntenut ko. nuoren miehen. En tietenkään kehdannut myöntää etten muistanut häntä vaan yritin kautta rantain kysellä, mitä hän nykyään tekee ja hän oli ihmeissään, kun en muistanut. 20 vuotta olen miettinyt, kuka hän saattoi olla, mutta edelleen lyö yhtä tyhjää. :D
Muistan selvästi sen kun olin noin 5-vuotias ja sukulaisperheeni luona kylässä perheeni kanssa. Sillä perheellä oli useampi kissa ja meille lapsille kerrottiin, että eräs kissoista odottaa pentuja. Sitten meiltä kysyttiin, että haluaisimmeko me yhden sen kissan pennuista ja me tietysti innostuimme vastaten myöntävästi. Muistan myös kuinka vanhemmat suostuivat siihen, että meille otettaisiin kissa vaikka aikaisemmin he olivat kieltäytyneet hankkimasta meille mitään eläimiä. Sitten muistan, että kun olimme seuraavan kerran siellä kylässä ja minä kysyin, että joko ne kissanpennut ovat syntyneet ja että saisimmeko me jo sen meille luvatun kissanpennun mukaan, mutta silloin tämän sukulaisperheen ja oman perheeni jäsenet alkoivat kysellä ihmeissään, että mistä on kyse. Min tietysti sanoin, että siitä tietenkin kun heidän kissansa piti saada poikasia ja että meille oli luvattu yksi niistä poikasista, mutta kaikki muut sanoivat, että siitä ei ollut mitään puhetta eikä tämän perheen kissat olleet mitään pentuja saaneet. Minun väitettiin nähneen unta, mutta se ei ollut unta, minä tiedän sen, koska muistan selvästi kuinka me sisarukset puhuimme innoissamme siitä, että minkä värisen pennun haluaisimme, pitäisikö sen olla tyttö vai poikakissa, mikä sen nimeksi tulisi ja vanhempien kanssa suunniteltiin että missä sillä olisi esimerkiksi hiekkalaatikko, sänky, ruokakuppi jne. Jopa eläinkaupassa käynnin muistan selvästi kun kävimme ostamassa valmiiksi joitain leluja kissalle ja otimme selvää erilaisista hiekkalaatikoista, kiipeilytelineistä ja muista välineistä, että mitä ne maksavat. Kuitenkaan nytkään parinkymmenen vuoden jälkeen kukaan perheenjäseneni ei muka muista mitään tästä tapauksesta, vaikka minulla on jostain syystä tallessa vieläkin ne sille kissalle ostetut lelut ja kuvia, joihin me lapset piirsimme kuvia tulevasta kissasta. Ei se voinut olla uni eikä kyse voinut olla myöskään siitä, että jostain syystä kissan hankinta ei onnistunutkaan ja että perheeni olisi yhdessä minulta salaa sopinut, että he väittävät minun nähneen unta ja että he olisivat kuin eivät asiasta mitään tietäisikään, koska se ei olisi luultavasti onnistunut esim. isosiskoiltani jotka olivat silloin 9v ja 7v saati 3v pikkuveljeltäni. Sitten myös jostain syystä muutaman kuukauden päästä kun olin täyttänyt 6, niin vanhemmat alkoivat hankkia meille lemmikkieläimiä, vaikka olivat aikaisemmin jyrkästi kieltäytyneet siitä niin että meillä oli lopulta vuosien aikana esim. 2 koiraa, ainakin 3 eri kissaa, marsuja, kaneja, undulaatteja, kilpikonna ja akvaariokaloja.
Olin 20 vuotias kun näin pahoinpitelyn ja minuunkin kävi käsiksi. Olin shokissa. Soitin poliisit paikalle ja kylmän viileästi sanoivat ettei tekijää löydy ( lähti karkuun paikalta) , lähtivät ja jättivät minut tapahtumapaikalle. En edes tiennyt missä olin ja taksin saaminen oli hankalaa. Päähäni rikottiin tuoppi ja puhelimeni rikottiin. Toista uhria potkittiin päähän. Muistan jotenkin, että poliisin piti ottaa yhteyttä, soittoa ei ikinä tullut. Päässä oli iso kuhmu hiuksien alla useamman viikon.
Asia jäi käsittelemättä ja tapahtumasta on jo 15 vuotta.