Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?

Vierailija kirjoitti:

Mua on jäänyt vaivaamaan koko loppuelämäkseni sellainen juttu, että 17-vuotiaana tutustuin kaverin (herra A)  kautta tosi kivaan tyyppiin (herra B) ja kävi ilmi että asuttiin aika lähekkäin. Tavattiin B:n kanssa, ja myös yhdessä kolmisin A:n ja B:n kanssa sen kesän aikana useita kertoja, kävin heillä ja hän meillä ja koska tykättiin samanlaisesta musiikista, käytiin myös muutamalla keikalla.

Missään vaiheessa millään lailla ei tullut puheeksi tai esille että kumpikaan oli kiinnostunut toisesta yhtään enempää kuin kaveripohjalta (minä olen nais- ja hän miespuolinen). Oltiin sinkkuja molemmat. Sitten syksyllä kun koulut taas alkoivat, ihastuin yhteen meidän koulussa opiskelevaan poikaan ja tunne oli molemminpuolinen, alettiin seurustella. Tässä vaiheessa tää meidät esitellyt herra A näki meidät kaupungilla ja oli yhtäkkiä ihan jäätävä mua kohtaan. Illalla sitten soitti mulle todella vihaisen puhelun. Mitä hel...ttiä mä meinasin että tälleen alan vaan yhtäkkiä seurustella jonkun muun kanssa, että eikös me oltu herra B:n kanssa oltu koko kesä yhdessä "silleen" ja nyt mä vaan jätän sen lapasena kalliolle.

Olin aivan järkyttynyt, koska mitään tähän vihjaavaa ei koskaan ollut puhuttu eikä tapahtunut. Olin jopa ajatellut viikonloppuna soittaa B:lle ja kutsua kylään, ja esitellä uuden poikakaverini hänelle, ajattelin että tultais varmasti kaikki hyvin juttuun. No, B ei ikinä koskaan milloinkaan vastannut enää yhteenkään mun puheluuni enkä tavannut häntä enää koskaan, en sattumaltakaan missään. Silloin ei ollut meillä kännyköitä (ah, 90-luku) joten mitään whatsappeja, tekstareita tai fb-viestejä ei ollut vaan jos ei lankanumeroon vastattu niin sitten ei vastattu. 

Sitten nyt nelikymppisenä näin hänet kaupassa vastapäisellä kassalla!!! Olin jo iloisesti tervehtimässä, mutta sain siis niiiin tapaavan katseen osakseni että oksat pois.

Tämä on jäänyt vaivaamaan, todella. Ehkä mua pidetään siinä kaveriporukassa (A, B ja heidän kaverit) aivan hirveenä bitchinä joka ottaa ja jättää ja leikittelee nuorten miesten tunteilla. Mulle on jäänyt ahdistus asiasta enkä varmaan pääse siitä ikinä eroon. 

Luultavasti tää herra B oli vaan omassa päässään kuvitellut koko romanssin. Oikeesti pakko sanoa, että jos ei koskaan sano ääneen mitä ajattelee niin ei sitä nainen oikein voi tietää. Ei ikinä edes ottanut kädestä, ei halannut, ei mitään. Siitäpä sitten päättelemään "seurustelua".

Joko herra B:n sosiaaliset taidot on vähän jäljessä tai sitten tämä suurenteli suhdettanne herra A:lle, eikä viitsinyt perua puheitaan kun A keksi että petät B:tä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua on jäänyt vaivaamaan koko loppuelämäkseni sellainen juttu, että 17-vuotiaana tutustuin kaverin (herra A)  kautta tosi kivaan tyyppiin (herra B) ja kävi ilmi että asuttiin aika lähekkäin. Tavattiin B:n kanssa, ja myös yhdessä kolmisin A:n ja B:n kanssa sen kesän aikana useita kertoja, kävin heillä ja hän meillä ja koska tykättiin samanlaisesta musiikista, käytiin myös muutamalla keikalla.

Missään vaiheessa millään lailla ei tullut puheeksi tai esille että kumpikaan oli kiinnostunut toisesta yhtään enempää kuin kaveripohjalta (minä olen nais- ja hän miespuolinen). Oltiin sinkkuja molemmat. Sitten syksyllä kun koulut taas alkoivat, ihastuin yhteen meidän koulussa opiskelevaan poikaan ja tunne oli molemminpuolinen, alettiin seurustella. Tässä vaiheessa tää meidät esitellyt herra A näki meidät kaupungilla ja oli yhtäkkiä ihan jäätävä mua kohtaan. Illalla sitten soitti mulle todella vihaisen puhelun. Mitä hel...ttiä mä meinasin että tälleen alan vaan yhtäkkiä seurustella jonkun muun kanssa, että eikös me oltu herra B:n kanssa oltu koko kesä yhdessä "silleen" ja nyt mä vaan jätän sen lapasena kalliolle.

Olin aivan järkyttynyt, koska mitään tähän vihjaavaa ei koskaan ollut puhuttu eikä tapahtunut. Olin jopa ajatellut viikonloppuna soittaa B:lle ja kutsua kylään, ja esitellä uuden poikakaverini hänelle, ajattelin että tultais varmasti kaikki hyvin juttuun. No, B ei ikinä koskaan milloinkaan vastannut enää yhteenkään mun puheluuni enkä tavannut häntä enää koskaan, en sattumaltakaan missään. Silloin ei ollut meillä kännyköitä (ah, 90-luku) joten mitään whatsappeja, tekstareita tai fb-viestejä ei ollut vaan jos ei lankanumeroon vastattu niin sitten ei vastattu. 

Sitten nyt nelikymppisenä näin hänet kaupassa vastapäisellä kassalla!!! Olin jo iloisesti tervehtimässä, mutta sain siis niiiin tapaavan katseen osakseni että oksat pois.

Tämä on jäänyt vaivaamaan, todella. Ehkä mua pidetään siinä kaveriporukassa (A, B ja heidän kaverit) aivan hirveenä bitchinä joka ottaa ja jättää ja leikittelee nuorten miesten tunteilla. Mulle on jäänyt ahdistus asiasta enkä varmaan pääse siitä ikinä eroon. 

Luultavasti tää herra B oli vaan omassa päässään kuvitellut koko romanssin. Oikeesti pakko sanoa, että jos ei koskaan sano ääneen mitä ajattelee niin ei sitä nainen oikein voi tietää. Ei ikinä edes ottanut kädestä, ei halannut, ei mitään. Siitäpä sitten päättelemään "seurustelua".

Joko herra B:n sosiaaliset taidot on vähän jäljessä tai sitten tämä suurenteli suhdettanne herra A:lle, eikä viitsinyt perua puheitaan kun A keksi että petät B:tä?

Molemminpuolinen kommunikaatiopula! Kumpikin vaan olettaa. Ei herra B yksin ole mokannut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin parisen vuotta sitten Facebookiin kommentin, jossa purin pahaa mieltäni siitä, että minua yritetään saada opiskelemaan. Olen suorittanut tähän mennessä ylioppilastutkinnon ja merkonomin tutkinnon. Kommentissa sanoin, että en haluaisi enää jatkaa, koska koulunkäynti on ollut aina minusta jokseenkin inhottavaa eikä minua kiinnosta ne alat, joita on ehdotettu. Kommentista tykkäsivät serkkuni, joka ei myöskään ole ollut koskaan mikään innokas koulunkävijä eikä ole ylioppilas ja sitten eräs tuttavani, joka ei myöskään ole ylioppilas mutta jokin ammattikoulututkinto hänellä taitaa olla. Mutta kolmas tykkääjä oli eräs minua huomattavasti vanhempi naishenkilö, jolla on eräs yliopistotason tutkinto ja jonka olen tuntenut lapsesta asti ja jonka kanssa olimme perheeni kanssa paljon tekemisissä varsinkin silloin, kun minä ja sisarukseni olimme vielä pieniä ja nuoria. Ihmetyttää hänen tykkäyksensä, koska käsittääkseni hän on aina arvostanut koulutusta ja varsinkin korkeasti koulutettuja ihmisiä. Voisinhan tietysti kysyä asiaa häneltä, mutta en oikein viitsi. Kyllä hänellä varmasti olisi siihen vastaus, mutta olisi vähän noloa mennä enää kysymään, kun aikaa on kuitenkin kulunut jo lähes kaksi vuotta.

Facea ei kannata ottaa ihan noin vakavasti.

Miksei?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin parisen vuotta sitten Facebookiin kommentin, jossa purin pahaa mieltäni siitä, että minua yritetään saada opiskelemaan. Olen suorittanut tähän mennessä ylioppilastutkinnon ja merkonomin tutkinnon. Kommentissa sanoin, että en haluaisi enää jatkaa, koska koulunkäynti on ollut aina minusta jokseenkin inhottavaa eikä minua kiinnosta ne alat, joita on ehdotettu. Kommentista tykkäsivät serkkuni, joka ei myöskään ole ollut koskaan mikään innokas koulunkävijä eikä ole ylioppilas ja sitten eräs tuttavani, joka ei myöskään ole ylioppilas mutta jokin ammattikoulututkinto hänellä taitaa olla. Mutta kolmas tykkääjä oli eräs minua huomattavasti vanhempi naishenkilö, jolla on eräs yliopistotason tutkinto ja jonka olen tuntenut lapsesta asti ja jonka kanssa olimme perheeni kanssa paljon tekemisissä varsinkin silloin, kun minä ja sisarukseni olimme vielä pieniä ja nuoria. Ihmetyttää hänen tykkäyksensä, koska käsittääkseni hän on aina arvostanut koulutusta ja varsinkin korkeasti koulutettuja ihmisiä. Voisinhan tietysti kysyä asiaa häneltä, mutta en oikein viitsi. Kyllä hänellä varmasti olisi siihen vastaus, mutta olisi vähän noloa mennä enää kysymään, kun aikaa on kuitenkin kulunut jo lähes kaksi vuotta.

Facea ei kannata ottaa ihan noin vakavasti.

Miksei?

Voi jestas! Koska se on ihan oma virtuaalimaailmansa jossa useimmat feikkaa. Jokaisella oma tyyli käyttää ja käyttäytyä facessa. Esim. tuo nainen on voinut tykkäyksellään vaan tarkoittaa ’olen huomannut päivityksesi’.

Ei todellakaan kannata jäädä kahdeksi vuodeksi miettimään yhtä hiton tykkäystä.

Lievästi kehitysvammainen ov. kirjoitti:

Minä ihmettelen, että miten televisiosta voi tulla joku Tähän aikaan ensi vuonna-ohjelmasarja, jonka samassa jaksossa joku ihminen kertoo ensin että mitä hän aikoo saavuttaa vuoden aikana ja sitten ihan yllättäen hypätään ajassa vuoden eteenpäin, jolloin nähdään että onko hän saavuttanut tavoitteensa vai ei. Ajassa matkustaminen ei ole mahdollista ja silti siinä ohjelmassa hypitään huhtikuun 2018 eli nykyajan ja vuoden päästä eli huhtikuun 2019 välillä ihan helposti. Miten tämä on mahdollista? Eihän vuosi voi kulua noin vain hetkessä eteenpäin saati taaksepäin.

Olet kirjoittanut tänne useamman hyvin sekavan viestin. Onko sinulla ehkä skitsofreniadiagnoosi? En kysy millään pahalla, vaan se saattaisi oireilla noin.

Olin tekemässä sijaisuutta yläasteella. Puuhastelin luokassa ennen tunnin alkua. Luokkaan pyyhälsi oppilas joka kysyi "öö siis ootsä se *Maijun* sisko?" Kysyin että kuka siis. "Siis *Maijun* sisko, kun sehän siirtyy tänne kouluun". Sain mumistua hämmennyksessäni että en ole ollut yläasteella vähään aikaan, eikä kummankaan sisareni nimi ole kyllä Maiju. Tyttö sanoi vain ai, ja lähti pois.

Minulla on jalassa pieni, ruskea läntti joka on ollut siinä ilmeisesti syntymästäni asti. Ainakin se oli siinä kun olin noin 3-4 vuotias koska muistan kuinka päiväkodin hoitaja ihmetteli että mikä se on. Ainoa ihmetykseni kohde siihen liittyen on se, että olen varma, että silloin se oli toisessa jalassa kuin nykyään.

Missä on JJ

Vierailija kirjoitti:

Opiskelulla lie osuutta asiaan kirjoitti:

Olin joskus lukenut Fowlesin Taivaan pilarit. Lainasin sen uudestaan. Jäin suunnattomasti kaipaamaan lukemaani mainiota kirjailijan selostusta mm. kiltatoiminnasta (tarkkoja esimerkkejä ja lukuja), talonpoikaiskapinoista ja etenkin katedraalin rakentamisesta. Ei ollut. Eikä ole ollut aiemminkaan. Mistä lienen tuon loisteliaan esseenpätkän saanut täysin varmana mieleeni.

Olisiko tämä? https://www.adlibris.com/fi/kirja/meren-katedraali-9789525637045

Taivan Pilarit Ken Folletin kirjoittama - ei Fowlesin

Vierailija kirjoitti:

Minulla on joku selittämätön yhteys mieheeni joka pelästyttää varsinkin miestäni, itse olen tottunut siihen että usein ”tiedän” mitä hän ajattelee, tuntee tai etsii ennen kuin mainitsee asiasta.

Esimerkkinä: olemme miettineet epäaktiivisesti lomaa tulevana vuotena. Emme olleet kuitenkaan ainakaan viikkoon puhuneet aiheesta. Luin kirjaa ja mies katsoi jtn jääkiekkopeliä.

Yhtäkkiä sanoin, että” mielestäni Intiaan ei kannata mennä, vanhempani ovat olleet siellä ja ei jäänyt mukava kuva paikasta. Kasviskorma ja naanleipä kyllä voisi olla hyvää.”

Mies meni ihan hiljaiseksi. Laittoi äänet pois telkusta ja kysyi miten hitossa tiesin, että hän oli ollut tänään lounaalla Intialaisessa ja että hän oli juuri miettinyt matkaamme.

Ei mutään selitystä itselläni, en tiennyt noita asioita etukäteen ja kun sanoin virkkeeni se tuli vaan jostain alitajunnastani ilman että mietin tai aioin sanoa mitään.

Sellasta, on outoa.

Aiheeseen liittyen, mieheni on sanonut että onneksi ei ole edes miettinyt pettämistä, koska minulta ei menisi se tietämättä/ennustamatta :D

Haistoit huomaamattasi intialaisen ruoan hajun miehestäsi mikä sai sinut miettimään asiaa. Miehelläsi asia oli myöskin mielessä tuon intialaisen lounaan takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppi oli käynyt miehineen peukaloimassa papereita, muttei myöntänyt.

No ei kyllä ollut.  Kauppakirja oli laadittu sen ajan nimismiehen kansliassa, nimismiehenkin kaikki vanhemmat sukulaiset muistivat hyvin ja koko tuon maakaupankin.  Kauppakirjan mukaan todistajat olivat paikalla, siinä oli joku vanha sanamuoto jolla se ilmoitettiin, siis jotenkin "läsnäolevina" todistajina.  Ja kauppakirja oli siellä jossain kunnan tai maistraatin arkistossa, mistä sen pankinjohtaja oli käynyt  meille hakemassa.  Ei siihen kukaan sivullinen olisi käsiksi päässyt.

Ja mitäpä se anopille olisi hyötyä tuottanut, hänelle koko asia oli täysin merkityksetön. Hän oli sitä paitsi kauppakirjaa tehtäessä vielä tyttönimelläänkin, eli eri niminenkin kuin paperiin kirjoitettu sukunimi, jonka hän sai sitten myöhemmin mentyään naimisiin.  Mutta kuka sen niminen henkilö siellä olisi silloin ollut, ei kukaan tiennyt eikä muistanut.  No, ehkä siellä nimismiehen kansliassa oli silloin sen niminen virkailija, joka oli vain kutsuttu todistamaan kaupantekoa.  Kukaan ei vain muistanut, että sen nimistä ihmistä olisi ollut edes koko kylässä, kyseessä on siis ihan ihan pieni paikkakunta. 

Mutta nää on näitä.

Tuohan on aivan selvä että joku on jossain vaiheessa väärentänyt nuo nimet tuohon paperiin jotta se olisi lainvoimainen. Anoppisi ja naapuri se ei ole koska eivät tekisi tuollaisia virheitä (väärä sukunimi, väärä ikä). Joku on paljon myöhemmin lisännyt nuo todistajat tuohon ja ottanut kaksi ihmistä joilla on joku yhteys ko. paikkaan. Se voi olla myös joku pankista tai kansliasta, esim. siksi että joku on vahingossa tuhonnut alkuperäisen ja virheen peittääkseen on tekaistut uuden. Tai sitten on tehty jossain hyötymistarkoituksessa. Tuo kauppakirjahan on nyt pätemätön, se on selvästi väärennös. Kyse ei ole mistään yliluonnollisesta mysteeristä vaan asiakirjan väärennöksestä.

Oli vuosi 2008, kun Pikku Kakkonen alkoi tulla myös aamuisin tv:stä. Olen 100% varma, että se tunnari oli etenkin niissä ihan ensimmäisissä jaksoissa alkuperäisestä poikkeava ja jokseenkin erittäin psykoottinen.

Tunnarissa kuvattiin aamuista, hämärää ja violetin sävyistä lapsen huonetta, alkaen lattiatasolta. Ympäri huonetta oli levitelty leluja ja kamera liikkui lattiatasolta koko ajan ylöspäin kohti seinällä olevaa kelloa, joka näytti muistaakseni klo 7? Kuitenkin se aika aamusta, kun Pikku Kakkosen oli määrä alkaa. Taustalla soi jollain tapaa alkuperäisen kuuloinen Pikku Kakkosen tunnusmusiikki höystettynä helvetin psykoottisilla ääniefekteillä, kuten vauvan huuto, erilaisista leluista kuuluvat äänet (esim. soittorasian musiikkia) ja jopa KISSAN NAUKAISU (ihan selvä MIAUU kuului jossain kohti tunnaria). Kuvaus pysähtyi muistaakseni sen kellon kohdalle, jossa oli myös P2:n logo ja loppuun tuli teksti "Pikku Kakkosen Aamu".

Tämä ei voi olla uni, koska muistan nähneeni tuon tyylisen tunnarin useampaankin kertaan aamun Pikku Kakkosessa tuolloin. Se tosin jossain vaiheessa muuttui taas ihan alkuperäiseksi, mutta olen täysin varma, että ihan ensimmäisissä jaksoissa oli tämän kaltainen tunnari. Pelkäsin sitä ihan tajuttomasti. Kukaan muu ikätoverini ei vaan tällaista muista koskaan nähneensä. Vaivannut mieltä jo 10 vuotta, enkä luultavasti koskaan pääse tästä yli, ellei joku muukin muista tätä :D

Toinen mysteeri on Smurffien Lumisotaloma-biisin alkuperäisen kappaleen kyseenalainen olemassaolo. Itse levyssä, netissä ja joka paikassa sanotaan, että sen alkuperäinen versio on nimeltään 'Take Me To Your Heaven', mutta tätä oikeaa versiota ei löydy mistään. Ei YouTubesta, Spotifysta, mitään tämän alkuperäisen kappaleen tietoja ei löydy mistään. Samalla nimellä löytyy kyllä joku Euroviisujen poppikappale, mutta se ei vastaa Smurffien hiphop-tyylistä kappaletta. Lieneekö koko viisua edes olemassa, kun alkuperäisen esittäjänkään nimi ei ole tiedossa. Harmittaa, koska Smurffien versio on niin tajuttoman hyvä, joten olisi kiva löytää alkuperäinenkin...

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin parisen vuotta sitten Facebookiin kommentin, jossa purin pahaa mieltäni siitä, että minua yritetään saada opiskelemaan. Olen suorittanut tähän mennessä ylioppilastutkinnon ja merkonomin tutkinnon. Kommentissa sanoin, että en haluaisi enää jatkaa, koska koulunkäynti on ollut aina minusta jokseenkin inhottavaa eikä minua kiinnosta ne alat, joita on ehdotettu. Kommentista tykkäsivät serkkuni, joka ei myöskään ole ollut koskaan mikään innokas koulunkävijä eikä ole ylioppilas ja sitten eräs tuttavani, joka ei myöskään ole ylioppilas mutta jokin ammattikoulututkinto hänellä taitaa olla. Mutta kolmas tykkääjä oli eräs minua huomattavasti vanhempi naishenkilö, jolla on eräs yliopistotason tutkinto ja jonka olen tuntenut lapsesta asti ja jonka kanssa olimme perheeni kanssa paljon tekemisissä varsinkin silloin, kun minä ja sisarukseni olimme vielä pieniä ja nuoria. Ihmetyttää hänen tykkäyksensä, koska käsittääkseni hän on aina arvostanut koulutusta ja varsinkin korkeasti koulutettuja ihmisiä. Voisinhan tietysti kysyä asiaa häneltä, mutta en oikein viitsi. Kyllä hänellä varmasti olisi siihen vastaus, mutta olisi vähän noloa mennä enää kysymään, kun aikaa on kuitenkin kulunut jo lähes kaksi vuotta.

Sori mutta en nyt yhtään ymmärrä, mikä sua tuossa ihmetyttää. Minulla on yliopistotutkinto, ja voisin hyvinkin tykätä tuosta kommentistasi jos olisit joku minulle läheinen ihminen. Vaikka nyt se tutkinto sattuu itselläni olemaan, ja ihan yleisellä tasolla muutenkin koulutusta arvostan, niin tietenkään en ole sitä mieltä että kaikkien täytyy hankkia korkeakoulutus, etenkään vastoin tahtoaan. On paljon ammatteja joihin ei korkeakoulutusta vaadita, ja tämä yhteiskunta tarvitsee ihan kaikkia ammatteja pyöriäkseen. Tärkeintä on löytää se oma polkunsa eikä vastentahtoisesti opiskella jotain mistä ei pidä. Fb-kommentissasi purat pahaa mieltäsi siitä että sinua yritetään painostaa koulutukseen johon et halua, voisin tykätä siitä ihan vain osoittaakseni sympatiaa tai olevani samaa mieltä kanssasi. 

Ja samaa mieltä jonkun aiemman kommentoijan kanssa, aivan hullua jotain fb-tykkäystä jäädä vuosikausiksi pyörittelemään päässään. Varsinkin kun tuossa ei edes ollut mitään ihmeellistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua on jäänyt vaivaamaan koko loppuelämäkseni sellainen juttu, että 17-vuotiaana tutustuin kaverin (herra A)  kautta tosi kivaan tyyppiin (herra B) ja kävi ilmi että asuttiin aika lähekkäin. Tavattiin B:n kanssa, ja myös yhdessä kolmisin A:n ja B:n kanssa sen kesän aikana useita kertoja, kävin heillä ja hän meillä ja koska tykättiin samanlaisesta musiikista, käytiin myös muutamalla keikalla.

Missään vaiheessa millään lailla ei tullut puheeksi tai esille että kumpikaan oli kiinnostunut toisesta yhtään enempää kuin kaveripohjalta (minä olen nais- ja hän miespuolinen). Oltiin sinkkuja molemmat. Sitten syksyllä kun koulut taas alkoivat, ihastuin yhteen meidän koulussa opiskelevaan poikaan ja tunne oli molemminpuolinen, alettiin seurustella. Tässä vaiheessa tää meidät esitellyt herra A näki meidät kaupungilla ja oli yhtäkkiä ihan jäätävä mua kohtaan. Illalla sitten soitti mulle todella vihaisen puhelun. Mitä hel...ttiä mä meinasin että tälleen alan vaan yhtäkkiä seurustella jonkun muun kanssa, että eikös me oltu herra B:n kanssa oltu koko kesä yhdessä "silleen" ja nyt mä vaan jätän sen lapasena kalliolle.

Olin aivan järkyttynyt, koska mitään tähän vihjaavaa ei koskaan ollut puhuttu eikä tapahtunut. Olin jopa ajatellut viikonloppuna soittaa B:lle ja kutsua kylään, ja esitellä uuden poikakaverini hänelle, ajattelin että tultais varmasti kaikki hyvin juttuun. No, B ei ikinä koskaan milloinkaan vastannut enää yhteenkään mun puheluuni enkä tavannut häntä enää koskaan, en sattumaltakaan missään. Silloin ei ollut meillä kännyköitä (ah, 90-luku) joten mitään whatsappeja, tekstareita tai fb-viestejä ei ollut vaan jos ei lankanumeroon vastattu niin sitten ei vastattu. 

Sitten nyt nelikymppisenä näin hänet kaupassa vastapäisellä kassalla!!! Olin jo iloisesti tervehtimässä, mutta sain siis niiiin tapaavan katseen osakseni että oksat pois.

Tämä on jäänyt vaivaamaan, todella. Ehkä mua pidetään siinä kaveriporukassa (A, B ja heidän kaverit) aivan hirveenä bitchinä joka ottaa ja jättää ja leikittelee nuorten miesten tunteilla. Mulle on jäänyt ahdistus asiasta enkä varmaan pääse siitä ikinä eroon. 

Luultavasti tää herra B oli vaan omassa päässään kuvitellut koko romanssin. Oikeesti pakko sanoa, että jos ei koskaan sano ääneen mitä ajattelee niin ei sitä nainen oikein voi tietää. Ei ikinä edes ottanut kädestä, ei halannut, ei mitään. Siitäpä sitten päättelemään "seurustelua".

Joko herra B:n sosiaaliset taidot on vähän jäljessä tai sitten tämä suurenteli suhdettanne herra A:lle, eikä viitsinyt perua puheitaan kun A keksi että petät B:tä?

Molemminpuolinen kommunikaatiopula! Kumpikin vaan olettaa. Ei herra B yksin ole mokannut.

Miten niin? Onko itselläsi sitten tapana kysellä kaikilta kavereiltasi erikseen, että seurustellaanko me nyt muuten? Jos ei kerran ole minkäänlaista verbaalista eikä fyysistä läheisyyttä ollut, niin eiköhän silloin kuka tahansa ajattele - ja ihan oikeutetusti - että kyse on kaverisuhteesta. Eipä ole tullut koskaan mieleenkään kysellä keltään minun kaveriltani, että eihän me nyt muuten sun mielestä seurustella :D 

Vierailija kirjoitti:

Lievästi kehitysvammainen ov. kirjoitti:

Minä ihmettelen, että miten televisiosta voi tulla joku Tähän aikaan ensi vuonna-ohjelmasarja, jonka samassa jaksossa joku ihminen kertoo ensin että mitä hän aikoo saavuttaa vuoden aikana ja sitten ihan yllättäen hypätään ajassa vuoden eteenpäin, jolloin nähdään että onko hän saavuttanut tavoitteensa vai ei. Ajassa matkustaminen ei ole mahdollista ja silti siinä ohjelmassa hypitään huhtikuun 2018 eli nykyajan ja vuoden päästä eli huhtikuun 2019 välillä ihan helposti. Miten tämä on mahdollista? Eihän vuosi voi kulua noin vain hetkessä eteenpäin saati taaksepäin.

Olet kirjoittanut tänne useamman hyvin sekavan viestin. Onko sinulla ehkä skitsofreniadiagnoosi? En kysy millään pahalla, vaan se saattaisi oireilla noin.

Huomannut ihan saman. Nimimerkissä aina tuo ov. perässä ja juuri samanlainen kirjoitustyyli. Sekavia juttuja, myös se sekoilu sisarusten määrässä.

Vierailija kirjoitti:

Oli vuosi 2008, kun Pikku Kakkonen alkoi tulla myös aamuisin tv:stä. Olen 100% varma, että se tunnari oli etenkin niissä ihan ensimmäisissä jaksoissa alkuperäisestä poikkeava ja jokseenkin erittäin psykoottinen.

Tunnarissa kuvattiin aamuista, hämärää ja violetin sävyistä lapsen huonetta, alkaen lattiatasolta. Ympäri huonetta oli levitelty leluja ja kamera liikkui lattiatasolta koko ajan ylöspäin kohti seinällä olevaa kelloa, joka näytti muistaakseni klo 7? Kuitenkin se aika aamusta, kun Pikku Kakkosen oli määrä alkaa. Taustalla soi jollain tapaa alkuperäisen kuuloinen Pikku Kakkosen tunnusmusiikki höystettynä helvetin psykoottisilla ääniefekteillä, kuten vauvan huuto, erilaisista leluista kuuluvat äänet (esim. soittorasian musiikkia) ja jopa KISSAN NAUKAISU (ihan selvä MIAUU kuului jossain kohti tunnaria). Kuvaus pysähtyi muistaakseni sen kellon kohdalle, jossa oli myös P2:n logo ja loppuun tuli teksti "Pikku Kakkosen Aamu".

Tämä ei voi olla uni, koska muistan nähneeni tuon tyylisen tunnarin useampaankin kertaan aamun Pikku Kakkosessa tuolloin. Se tosin jossain vaiheessa muuttui taas ihan alkuperäiseksi, mutta olen täysin varma, että ihan ensimmäisissä jaksoissa oli tämän kaltainen tunnari. Pelkäsin sitä ihan tajuttomasti. Kukaan muu ikätoverini ei vaan tällaista muista koskaan nähneensä. Vaivannut mieltä jo 10 vuotta, enkä luultavasti koskaan pääse tästä yli, ellei joku muukin muista tätä :D

"pikku kakkosen kaikki introt ylen arkistosta"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli vuosi 2008, kun Pikku Kakkonen alkoi tulla myös aamuisin tv:stä. Olen 100% varma, että se tunnari oli etenkin niissä ihan ensimmäisissä jaksoissa alkuperäisestä poikkeava ja jokseenkin erittäin psykoottinen.

Tunnarissa kuvattiin aamuista, hämärää ja violetin sävyistä lapsen huonetta, alkaen lattiatasolta. Ympäri huonetta oli levitelty leluja ja kamera liikkui lattiatasolta koko ajan ylöspäin kohti seinällä olevaa kelloa, joka näytti muistaakseni klo 7? Kuitenkin se aika aamusta, kun Pikku Kakkosen oli määrä alkaa. Taustalla soi jollain tapaa alkuperäisen kuuloinen Pikku Kakkosen tunnusmusiikki höystettynä helvetin psykoottisilla ääniefekteillä, kuten vauvan huuto, erilaisista leluista kuuluvat äänet (esim. soittorasian musiikkia) ja jopa KISSAN NAUKAISU (ihan selvä MIAUU kuului jossain kohti tunnaria). Kuvaus pysähtyi muistaakseni sen kellon kohdalle, jossa oli myös P2:n logo ja loppuun tuli teksti "Pikku Kakkosen Aamu".

Tämä ei voi olla uni, koska muistan nähneeni tuon tyylisen tunnarin useampaankin kertaan aamun Pikku Kakkosessa tuolloin. Se tosin jossain vaiheessa muuttui taas ihan alkuperäiseksi, mutta olen täysin varma, että ihan ensimmäisissä jaksoissa oli tämän kaltainen tunnari. Pelkäsin sitä ihan tajuttomasti. Kukaan muu ikätoverini ei vaan tällaista muista koskaan nähneensä. Vaivannut mieltä jo 10 vuotta, enkä luultavasti koskaan pääse tästä yli, ellei joku muukin muista tätä :D

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

"pikku kakkosen kaikki introt ylen arkistosta"

Löytyy vielä Ylen sivuilta lisätietoa: 

Tammikuussa 1977 ensilähetyksensä nähneellä Pikku Kakkosella on ollut historiansa aikana kolme erilaista tunnusta.

Ensimmäisessä tunnuksessa, joka oli käytössä vuosina 1977-1979, hyppivät palaset muodostivat sinisen kakkosen.

Toisessa tunnuksessa väreinä olivat keltainen ja oranssi. Siinä kakkonen muodostuu erikokoisista palloista. Tunnus otettiin käyttöön syksyllä 1979 ja sen on suunnitellut Pertti Nykänen.

Kolmannessa tunnuksessa erilaiset oliot ja kuviot muodostavat kakkosen. Tästä Camilla Mickwitzin 1983 suunnittelemasta tunnuksesta on tullut Pikku Kakkosen tavaramerkki. Tunnus on löytänyt tiensä mm. Pikku Kakkosen t-paitoihin ja muihin Pikku Kakkosen tuotteisiin.

Ohjelman tunnussävel on säveltäjä Timo Ruottisen käsialaa ja se on säilynyt samana alusta asti.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/pikku-kakkosen-tunnukset

Olet kuvitellut, tai muistoissasi sekoitat useampia ohjelmia toisiinsa. 

Olin 17 vuotias ja ensimmäinen poikakaverini alkoi noin 6kk seurustelun jälkeen kaveerata tytön kanssa, jonka kanssa oli ollut samassa partiossa. Näitä partiojuttuja tuli ja muistaakseni kävi vetämässä lapsille joitain juttujakin.. sitten eräänä kertana ilmoitti lähtevänsä tämän tytön luokse pohjoiseen, koka tyttö oli siellä jossain töissä. 

En ymmärrä mikä helvetin ääliö olen ollut jo silloin, jatkoin sitä suhdetta poikaystävään joka tietenkin "vakuutti" ettei mitään ole tapahtunut. reissussa :D

Tiedän että hän valehteli minulle jo silloin.. Myöhempinä vuosina hän petti minua "parhaan" kaverini kanssa ja annoin senkin silloin anteeksi, kunnes shokkivaiheen jälkeen tajusin ansaitsevani parempaa ja lopetin suhteeni tähän ihmiseen.

Selvittämätön asia on siis se, että haluaisin vahvistuksen siihen että minulle valehdeltiin.

En tiedä mitä se auttaisi, jäljet on jätetty eikä niitä saa vuosienkaan jälkeen pois.

Pidin lapsena kovasti eräästä piirretystä, mutta kukaan muu ei muista tätä! Sessi/Sessi kulkukoira tms ja hirveän surullinen tunnelmaltaan . Voiko ihminen kuvitella kokonaisen tv-sarjan?

Vierailija kirjoitti:

Pidin lapsena kovasti eräästä piirretystä, mutta kukaan muu ei muista tätä! Sessi/Sessi kulkukoira tms ja hirveän surullinen tunnelmaltaan . Voiko ihminen kuvitella kokonaisen tv-sarjan?

Millä vuosikymmenellä?