Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7965)
Vierailija kirjoitti:
että miksi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
upside down kirjoitti:
Serkku antoi minulle tarokki-kortit. "En tajua näistä mitään, koeta josko nämä kertovat sinulle mitään",
Aikani pyörittelin kortteja ja yritin tutustua niihin. Tiedän, että tarokki- kortit ovat ihmisten piirtämiä kuvakortteja ja ihmiset ovat tehneet selitykset noille koreille korteille.
Huvikseni ja naureskellen rupesin "ennustamaan" tarokki-korteilla ensin perheen jäsenille, ystävilleni, ystävien ystäville ja lopulta ihmisille joista en tiennyt kuin syntymäajan.
Kummallista kyllä, kaikki "ennustamani" asiat pieniä, erikoisia yhtymäkohtia myöten ovat toteutuneet.
Itse en usko pätkääkään noihin kortteihin mutta ihmiset pyytävät minua edelleen " katsomaan" tarokki-korteista. Katson kyllä mutta muistutan ja tarkennan aina, että tarokki-kortit ovat vain ihmisten piirtämiä kirjavia kortteja eikä niihin pidä uskoa.
Tämä hölmö harrastus on jatkunut kohta parikymmentä vuotta. Onneksi en ikinä ole tästä höperyydestä ottanut rahaa.
Mutta selittäkää, te viisaat, miksi osaan muka ennustaa? Ja nimen omaan ihmisistä, joista en tiedä kuin syntymäajan.
Mäkään en tiedä miksi tarot-kortit vaan tietää. En koe olevani itsekään ennustaja, mutta asiat joita kortti tuo esille on aina estradilla ennustettaville ihmisille. Kun sain kortit, testasin niitä ja kysyin vallitsevan mielentilan. Ihan pikku testi vain ja 52 kortin joukosta nousi se ainoa paikkansapitävä: suru. Serkkuni oli vastikään menehtynyt leukemiaan. Ystävälleni kortit ennusti häitä! Hän ei tuolloin sanonut mitään, mutta paljon myöhemmin polttareissaan että miehensä oli kosinut tarot-leikkiä edeltävänä iltana. Hän oli vakuuttunut tarotien voimasta.
Eräs serkuistani on kansanparantaja ja kerran ollessaan kylässä, hän yritti laskea tarot-pakkani energioita ketjussa roikkuvalla heilurilla. Lasku tapahtuu jotenkin laskemalla tuo heiluri tavaran/ihmisen/ruumiinosan päälle ja laskemalla sen heiluntaliikkeet. Heiluri veti loputtomiin kaunista kaarta ja serkku lopetti laskemisensa useissa tuhansissa. Energiat kai olivat laskemattomissa. Oma tarot-pakkani (printit of course, mulla ei oo alkuperäistä) on Alestair Crowleyn suunnittelema. Alestairia ainakin johon aikaan pidettiin satanistien kantaisänä.
Ne kortit tietää yhtä paljon kuin jos kysyisit Afrikan Tähdeltä. Jonkun graafikon kuvittamaa ja kirjapainon valmistamia pahvinpaloja. Tuotantolinjan työvaiheisiin ei kuulune taikavoimien lisääminen?
Olet aivan oikeassa. Olen tuon ekan tarokki-kortti jutun kirjoittaja. Tiedän itsekin, että kortit ovat kirjapaino.-tuotteita. Mutta mistä helkkarista johtuu se, että "ennustamani" asiat sattuvat aina nappiin? Sitähän tässä ihmetellään.
Varmaan sama todennäköisyys kuin lehtien horoskoopeissa: asiat jotka toteutuu, on lopulta aika yleispäteviä.
Sen minäkin ymmärtäisin. Mutta "ennustamani" asiat ovat merkillisen tuntuisia, ei jokapäiväisiä juttuja myöten totetuneet. Esim. niin ettei se kysyjä tajua yhtään mitään enkä minäkään miksi kortit kertovat tuollaisen pienen harvinaisen yksityiskohdan. Nytkin on pari pyyntöä odottamassa, kaippa sitä pitää katsoa heille. Vaikka olen muistuttanut, ettei pahvilaput mitään tiedä, eivätkä päätä kohtalosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että kuka olikaan se Suski Penttilän pitkäaikainen aiempi miesystävä esim. Playboykuvien aikaan, eli se joka ei koskaan ollut hänen kanssaan kekkereillä tai jos oli niin ei ollut kuvissa, ja tämä Suski mainosti miehen näyttävän David Beckhamilta ja olevan hänen ikäisensä eli mitä hän nyt on, 46 vai 47? Silloin oli kolmekymppinen.
joo joo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
että miksi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
upside down kirjoitti:
Serkku antoi minulle tarokki-kortit. "En tajua näistä mitään, koeta josko nämä kertovat sinulle mitään",
Aikani pyörittelin kortteja ja yritin tutustua niihin. Tiedän, että tarokki- kortit ovat ihmisten piirtämiä kuvakortteja ja ihmiset ovat tehneet selitykset noille koreille korteille.
Huvikseni ja naureskellen rupesin "ennustamaan" tarokki-korteilla ensin perheen jäsenille, ystävilleni, ystävien ystäville ja lopulta ihmisille joista en tiennyt kuin syntymäajan.
Kummallista kyllä, kaikki "ennustamani" asiat pieniä, erikoisia yhtymäkohtia myöten ovat toteutuneet.
Itse en usko pätkääkään noihin kortteihin mutta ihmiset pyytävät minua edelleen " katsomaan" tarokki-korteista. Katson kyllä mutta muistutan ja tarkennan aina, että tarokki-kortit ovat vain ihmisten piirtämiä kirjavia kortteja eikä niihin pidä uskoa.
Tämä hölmö harrastus on jatkunut kohta parikymmentä vuotta. Onneksi en ikinä ole tästä höperyydestä ottanut rahaa.
Mutta selittäkää, te viisaat, miksi osaan muka ennustaa? Ja nimen omaan ihmisistä, joista en tiedä kuin syntymäajan.
Mäkään en tiedä miksi tarot-kortit vaan tietää. En koe olevani itsekään ennustaja, mutta asiat joita kortti tuo esille on aina estradilla ennustettaville ihmisille. Kun sain kortit, testasin niitä ja kysyin vallitsevan mielentilan. Ihan pikku testi vain ja 52 kortin joukosta nousi se ainoa paikkansapitävä: suru. Serkkuni oli vastikään menehtynyt leukemiaan. Ystävälleni kortit ennusti häitä! Hän ei tuolloin sanonut mitään, mutta paljon myöhemmin polttareissaan että miehensä oli kosinut tarot-leikkiä edeltävänä iltana. Hän oli vakuuttunut tarotien voimasta.
Eräs serkuistani on kansanparantaja ja kerran ollessaan kylässä, hän yritti laskea tarot-pakkani energioita ketjussa roikkuvalla heilurilla. Lasku tapahtuu jotenkin laskemalla tuo heiluri tavaran/ihmisen/ruumiinosan päälle ja laskemalla sen heiluntaliikkeet. Heiluri veti loputtomiin kaunista kaarta ja serkku lopetti laskemisensa useissa tuhansissa. Energiat kai olivat laskemattomissa. Oma tarot-pakkani (printit of course, mulla ei oo alkuperäistä) on Alestair Crowleyn suunnittelema. Alestairia ainakin johon aikaan pidettiin satanistien kantaisänä.
Ne kortit tietää yhtä paljon kuin jos kysyisit Afrikan Tähdeltä. Jonkun graafikon kuvittamaa ja kirjapainon valmistamia pahvinpaloja. Tuotantolinjan työvaiheisiin ei kuulune taikavoimien lisääminen?
Olet aivan oikeassa. Olen tuon ekan tarokki-kortti jutun kirjoittaja. Tiedän itsekin, että kortit ovat kirjapaino.-tuotteita. Mutta mistä helkkarista johtuu se, että "ennustamani" asiat sattuvat aina nappiin? Sitähän tässä ihmetellään.
Varmaan sama todennäköisyys kuin lehtien horoskoopeissa: asiat jotka toteutuu, on lopulta aika yleispäteviä.
Sen minäkin ymmärtäisin. Mutta "ennustamani" asiat ovat merkillisen tuntuisia, ei jokapäiväisiä juttuja myöten totetuneet. Esim. niin ettei se kysyjä tajua yhtään mitään enkä minäkään miksi kortit kertovat tuollaisen pienen harvinaisen yksityiskohdan. Nytkin on pari pyyntöä odottamassa, kaippa sitä pitää katsoa heille. Vaikka olen muistuttanut, ettei pahvilaput mitään tiedä, eivätkä päätä kohtalosta.
Voi että....saisinpa sinuun yhteyden, tarvitsisin korteista luentaa kipeästi.
Tämä on varmaan kaikista typerin asia täällä. Mutta kerron kuitenkin. Olen koko kevään käynyt yhdessä chatissa katsomassa erästä nuorta miestä (olen itsekin nuori), mutta en siis ole mitään kirjoittanut ja ollut siellä ilman tunnuksia. Kuitenkin tämä mies on "tunnistanut" minut, kun olen usein käynyt ja usein minullekin puhunut, kun on ollut vähän katsojia. Yleensä oli siellä melkein joka yö, mutta sitten yhtäkkiä vähensi. Eräänä yönä sanoi, että ei varmaan tule sinne huomenna, kun menee sairaalaan. Sanoi, että vihaa sairaaloita muutenkin ja tämä käynti pelottaa. Tämän jälkeen oli siellä vielä silloin tällöin ja itsekään en enää ehtinyt sinne niin usein. Sitten yhtäkkiä lopetti kokonaan. Haluaisin vaan tietää onko vielä elossa tai onko sairastunut. Tai sitten vaan muuten kyllästynyt chattiin, kun siellä ei niitä katsojiakaan paljon ollut. Profiili kyllä vielä niiltä sivuilta löytyy. Oli vaan todella mukava ja puhui hyvää enkkua, vaikka ei tietysti mitenkään tiennyt kuka minä olin ja niinpä puhui "mitä sattui" aiheesta kuin aiheesta. Välillä ajattelin, että onkohan saanut hivin, mutta sanoi aina että ei käytä huumeita ja jotenkin haluan uskoa häntä. Ehkä palaa vielä takaisin. On vaan ikävä. Hän oli kiva seura öinä, kun en pystynyt nukkumaan. Terveisin yksinäinen nainen.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on varmaan kaikista typerin asia täällä. Mutta kerron kuitenkin. Olen koko kevään käynyt yhdessä chatissa katsomassa erästä nuorta miestä (olen itsekin nuori), mutta en siis ole mitään kirjoittanut ja ollut siellä ilman tunnuksia. Kuitenkin tämä mies on "tunnistanut" minut, kun olen usein käynyt ja usein minullekin puhunut, kun on ollut vähän katsojia. Yleensä oli siellä melkein joka yö, mutta sitten yhtäkkiä vähensi. Eräänä yönä sanoi, että ei varmaan tule sinne huomenna, kun menee sairaalaan. Sanoi, että vihaa sairaaloita muutenkin ja tämä käynti pelottaa. Tämän jälkeen oli siellä vielä silloin tällöin ja itsekään en enää ehtinyt sinne niin usein. Sitten yhtäkkiä lopetti kokonaan. Haluaisin vaan tietää onko vielä elossa tai onko sairastunut. Tai sitten vaan muuten kyllästynyt chattiin, kun siellä ei niitä katsojiakaan paljon ollut. Profiili kyllä vielä niiltä sivuilta löytyy. Oli vaan todella mukava ja puhui hyvää enkkua, vaikka ei tietysti mitenkään tiennyt kuka minä olin ja niinpä puhui "mitä sattui" aiheesta kuin aiheesta. Välillä ajattelin, että onkohan saanut hivin, mutta sanoi aina että ei käytä huumeita ja jotenkin haluan uskoa häntä. Ehkä palaa vielä takaisin. On vaan ikävä. Hän oli kiva seura öinä, kun en pystynyt nukkumaan. Terveisin yksinäinen nainen.
Olisiko ruennut nukkumaan yöt? Löytänyt irl tyttöystävän? Jäänyt sairaalaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nuna kirjoitti:
Lapsena vietin usein viikonloppuja mummolassa. Nyt isäni oli tullut minua hakemaan kotiin, kun olin alkanut itkeä että en lähde. Oliko vielä niin että olin kovasti ensin halunnut kotiin, mutta muuttanut mieleni. Isä ajoi sillä matkalla kolarin rekan kanssa ja vänkärin puoli meni ryttyyn. Se kohta missä olisin istunut. Mummo sanoi sen jälkeen aina että on suojelusenkeli matkassa..
Itse asiassa, jos olisit lähtenyt, koko onnettomuutta ei olisi edes sattunut. Jos olisit lähtenyt, aikaa ei olisi mennyt itkemiseen yms. muuhun turhaan ja olisitte olleet rekan kanssa eri aikaan liikkellä kyseisellä tieosuudella, koska isäsi olisi voinut lähtä aiemmin ajamaan.
Olin parikymppinen ja silloisen poikakaverin kanssa 90-luvun lopussa kiertelemässä lappia autolla, nukuimme autossa koska hotellit olivat niin kalliita.
Kerran olimme taas yöpaikkaa etsimässä ja löysimmekin sopivan, emme olleet yksin vaan vähän matkan päässä oli asuntovaunu mutta arvelimme että kyllä sopu sijaa antaa. Joimme alkoholitonta kuohuviiniä reissun juhlistamiseksi ja mies päätti mennä kysymään "naapureilta" maistuisiko heillekin, mies koputteli hetken ja huikkasi sitten minulle että asuntovaunu on ilmeisesti hylätty. Vaunun edessä ei ollut autoa, mikä selvisi iltahämärässä vasta lähemmäksi mennessä ja lisäksi vaunu oli likainen, ikkunakin niin töhryinen ettei sisään nähnyt kun taskulampulla katsottiin. Valvoimme pitkään ja kävimme nukkumaan, heräsimme kirkumiseen joka kuului ulkoa . Ääni oli todella kova, muistutti naisen huutoa ja tuntui kiertävän auton ympäri, käperryimme toistemme syliin ja jossain vaiheessa tuli hiljaista. Aamulla heräsin ja poikakaverini oli ulkona tupakalla, näytti jotenkin kalpealta ja kireältä ja osoitti sitten kädellään "kato". Asuntovaunu oli poissa. Lähdimme siitä melko pikasesti , kummankaan ei tehnyt mieli viipyä enempää kuin oli pakko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin parikymppinen ja silloisen poikakaverin kanssa 90-luvun lopussa kiertelemässä lappia autolla, nukuimme autossa koska hotellit olivat niin kalliita.
Kerran olimme taas yöpaikkaa etsimässä ja löysimmekin sopivan, emme olleet yksin vaan vähän matkan päässä oli asuntovaunu mutta arvelimme että kyllä sopu sijaa antaa. Joimme alkoholitonta kuohuviiniä reissun juhlistamiseksi ja mies päätti mennä kysymään "naapureilta" maistuisiko heillekin, mies koputteli hetken ja huikkasi sitten minulle että asuntovaunu on ilmeisesti hylätty. Vaunun edessä ei ollut autoa, mikä selvisi iltahämärässä vasta lähemmäksi mennessä ja lisäksi vaunu oli likainen, ikkunakin niin töhryinen ettei sisään nähnyt kun taskulampulla katsottiin. Valvoimme pitkään ja kävimme nukkumaan, heräsimme kirkumiseen joka kuului ulkoa . Ääni oli todella kova, muistutti naisen huutoa ja tuntui kiertävän auton ympäri, käperryimme toistemme syliin ja jossain vaiheessa tuli hiljaista. Aamulla heräsin ja poikakaverini oli ulkona tupakalla, näytti jotenkin kalpealta ja kireältä ja osoitti sitten kädellään "kato". Asuntovaunu oli poissa. Lähdimme siitä melko pikasesti , kummankaan ei tehnyt mieli viipyä enempää kuin oli pakko.
Twin Peaks - Fire Walk with Me
Lapissa noita vastaavia juttuja on tapahtunut muillekin.
Joku raahasi vaunun pois ja pyörät tms kirskuivat?
Vaunussa saattoi olla jotain tulenarkaa tai siinä asui joku syrjäytynyt erakko, joka ei halunnut naapureita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin arviolta 4-6-vuotias ja olimme yhdessä samanikäisen kaverin kanssa leikkimässä päiväkodin pihalla. Yhtäkkiä tuli todella kirkas valo, ihmismuotoinen, joka siis välähti nopeasti. Muistan, että jompi kumpi kysyi, mikä se oli. Totesimme yhteistuumin, että se oli varmaan enkeli ja jatkoimme leikkejämme muina miehinä.
Olen tätä monesti miettinyt aikuisena, mikähän mahtoi olla!
Vierailija kirjoitti:
Olin arviolta 4-6-vuotias ja olimme yhdessä samanikäisen kaverin kanssa leikkimässä päiväkodin pihalla. Yhtäkkiä tuli todella kirkas valo, ihmismuotoinen, joka siis välähti nopeasti. Muistan, että jompi kumpi kysyi, mikä se oli. Totesimme yhteistuumin, että se oli varmaan enkeli ja jatkoimme leikkejämme muina miehinä.
Olen tätä monesti miettinyt aikuisena, mikähän mahtoi olla!
Sähköä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
User1303 kirjoitti:
Olin hyvä matikassa. Sain kolmen viimeisen kokeen keskiarvoksi 10. Ja koko kauden yli 9. Kuitenkin sain lopputodistukseen 8. Sillä oli suuri merkitys jatko- opiskeluihini. Pärstäkertoimella on suuri merkitys. Opettaja oli vanhanaikainen ja ehkä ei pitänyt pitkästä tukastani ja farkuista. Tämä tapahtui 70- luvulla.
Minulla samantapainen kokemus! Olin aina ollut luokan paras lempiaineessani äikässä, ja se oli aina pysynyt minulla poikkeuksetta kiitettävänä. Kunnes abivuonna lukiossa saimme uuden äidinkielen open, joka ryhtyi jakelemaan minulle seiskoja tai jopa huonompia. Numeron ohelle kirjoitti aineideni loppuun äkäisiä kommentteja. Kavereilleni ei mitään tällaista käynyt. Valitettavasti tuo opettaja arvosteli myös yo-kokeemme ja antoi minulle B:n - joka kuitenkin kohosi E:hen lautakunnan arvostelemana. Jopa koulumme rehtori ihmetteli minulle noin suurta vaihtelua.
Tuo opettaja ärsytti minua suuresti, ja vieläkin tekisi joskus mieli ottaa yhteyttä ja kysyä, että mikä minussa niin paljon häntä ketutti. Olin kaikin puolin harmiton oppilas enkä häiriköinyt tunneilla. Ehkä muistutin jotain hänen kouluaikaista kiusaajaansa.
En muista kerroinko tätä jo aiemmin ketjussa, mutta kerrotaan uudelleen. Jos tarina on muuttunut matkan varrella, niin syytän ihmisen muistia, mutta kerrataan:
Olin ekaluokan ensimmäisen vuoden puolivälissä, kun aloin luokassa näkemään klassisen pillerin näköisiä - no, pillereitä, jotka tippuivat kädestäni tai hihastani ja haihtuivat osuttuaan lattiaan. Kerran olin luokan taulun edessä jonottamassa käsityöni tai jonkin sellaisen kanssa ja kumarruin. Samassa minusta tippui se valkosininen pilleri, osui maahan ja katosi. Ihmettelin sitä, en sanonut kenellekään mitään ja yritin etsiä sitä lattialta hämmästyneenä. Jos yritin kertoa näkemääni, kukaan ei luonnollisesti kuunnellut minua.
En osannut lapsena arvioida lainkaan, mikä se voisi olla, mutta luulin sen olevan täysin arkipäiväinen ilmiö, kuten lapset nyt aina.
Sitten, eräänä päivänä yksi luokan pojista otti nämä sama pillerit puheeksi. Hän puhui tyylillä "taivas on sininen, pilvet ovat valkeita" miten sellaisia putoaa jostain ja sitten ne hajoaa osuttuaan lattiaan. Muistan miten jähmetyin, ja kysyin luokkakaveriltani tarkennuksia, ja tajusin pojan nähneen samanlaisia kuin itse olin nähnyt. Kukaan ei taaskaan kyseenalaistanut pojan kertomaa eikä kukaan pitänyt sitä ihmeellisenä.
Myöhemmin kyselin isäpuolelta ja äidiltäni mitä ne olivat ja he pohtivat kertomaani. Isäpuoleni epäili, että olen nähnyt elohopeaa, mutta kun sanoin, etteivät näkemäni tabletit olleet hopean värisiä vaan sinivalkoisia tai punamustia, niin isäpuoleni vain taivasteli et minkähän olen mahtanut nähdä. Tässä vaiheessa olin neljännellä, kun pidin kyselytuntiani, joten oli aika vahvassa muistissa nuo katoavat pillerit.
En toisaalta tiedä paljon minuun vaikutti perheemme hankala tilanne. Jouduin aamuisin selviytymään kouluun yksin, olin joskus aika väsynyt ja uninen ja joskus renkkuessa saatoin yhtäkkiä pysähtyä speissaamaan, eli mahtoikohan aivoni vain luoda harhakuvia unen ja valveen välimaastosta. Toisaalta joskus pyörryin istuallenikin, eli olivatkohan noi harhanäyt joku lapsuuteen jäänyt juttu. Toisaalta olin samaan aikaan nähnyt telkkarissa (elettiin siis ysäriä) jotain pelimainoksia, jossa pelattiin tetristä pillereillä ja taisi joku muukin lääkemainos sisältää samat elementit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen edelleen pohtinut miksi entinen poikaystäväni alkoi kaverinsa kanssa vainoamaan minua koulumatkoilla. Olin siis 14-vuotias, ja suuri romanssimme oli tapahtunut vuotta aikaisemmin ja kestänyt hurjat kaksi kuukautta päättyen osaltaan siihen, että jätkä oli aika itsetuhoinen enkä ollut valmis seksiin. Kävelin parhaan kaverini kanssa kotiin kun yhtäkkiä huomasimme miten exäni istuu skootterinsa päällä ja päivystää talomme läheisellä mäellä. Hän tuijotti meitä silmä kovana, ei tehnyt mitään, vaan ainoastaan tuijotti. Hetken kuluttua huomasimme, että hänen kaverinsa jolla oli samanmerkkinen skootteri, istui oman moponsa päällä toisella puolella taloamme naapurikerrostalon pihalla. Asuimme siis kerrostalossa lähellä paikkakunnan keskustaa.
Emme kiinnittäneet siihen kaverini kanssa mitään huomiota. Ainoastaan keskityimme omiin juttuihimme. Äitini kertoi, että eksäni oli ilmestynyt siihen mäelle jo hyvissä ajoin päivällä ja hän lähti vasta tuntien kuluttua.
Tuota pelleilyä jatkui päiväkausia. Ihmettelimme miten hän sai kaverinsakin siihen mukaan, ja he yksinkertaisesti vain istuivat skoottereittensa päällä ja tuijottivat. Kaverini kyllästyi siihen pelleilyyn ja käveli eksäni luokse, nosti visiirin ja kysyi että mitä kuuluu. Eksäni murahti jotain todella älykästä ja vetäytyi taakse. Kun kaverini ei luovuttanut, hän lopulta siirtyi mopoineen pois.
Kukaan kundin kavereista ei asunut siinä, koska hänellä ei edes ollut sellaisia. Heistä ei kumpikaan tullut puhumaan mitään, he vain kaartelivat lähellä siellä missä olimme.
Epäilen, että taustalla oli mustasukkaisuus ja luova kerronta menneisyyden tapahtumista, nimittäin luokkalaiseni tyttö alkoi seurustelemaan tuon samaisen sekopään kanssa ja hänen alamäkensä alkoi siitä. Voi olla, että siellä oli jotain keskinäisiä joita tuo ex oli tulossa raivoamaan mullekin, mutta ei sitten kantti riittänytkään. Uusi tyttis tuli toisinaan keskellä viikkoa kauheassa krapulassa kouluun yms. ja joskus niin itkettyneenä, että pahaa teki. Tuo eksän käytös ei vain ollut kauhean tervettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskeluaikana lenkkeilin usein iltaisin, eikä mua koskaan pelottanut liikkua yksin iltapimeälläkään vaikka kuka olisi tullut vastaan. Paitsi yhden ainoan kerran. Mun piti mennä ohi nuoresta miehestä, joka oli menossa mun edellä samaan suuntaan kuin minä. Tässä tyypissä ei ollut varsinaisesti mikään selvästi vialla, mutta se pelotti mua ihan älyttömästi. Siis polvet alkoi tuntua vetelältä yms. Pakotin itseni kävelemään niin kuin mikään ei olisi vialla, en nopeuttanut tahtia, kyräillyt tai mitään sellaista, ja kun olin päässyt mutkan taakse enkä ollut enää sen näkyvissä tai kuuluvissa, aloin vaan juosta, että sain kunnolla välimatkaa.
Mitään ei tapahtunut enkä nähnyt tätä tyyppiä enää koskaan, mutta aina joskus mietin että oliko mun vaistot oikeessa vain olinko vaan vainoharhainen.
Mulla on käynyt useamman kerran myös näitä ihan vastaavia. Todella häiritsevää. Samoin on käynyt pari kertaa jonkun talon kanssa. Kerran esim rappukäytävään mennessäni on tullut todella vahva tunne, että hissiin et ainakaan mene, että NYT ja ÄKKIÄ ulos talosta. Tai jonkun omakotitalon ohi kävellessä pitää oikein tehdä töitä ettei lähtisi välittömästi juoksemaan. Kuin joku katselisi tms tunne. Vaikea selittää, eikä mitään koskaan käynyt, mutta varoittava tunne on TODELLA vahva. Tulee ihan huolestuneeksi, että näinköhän ihmiset tulee hulluiksi.
Meidän kerrostalossa on pyörävarasto, joka sijaitsee talon sisällä alimmassa kerroksessa. Talo on uudehko ja varasto siisti, eikä se ole koskaan mitenkään karminut minua - paitsi kerran. Juuri muutama viikko sitten tulin illalla kotiin töistä, ja lähdin viemään pyörää sisälle. Varaston oven ulkopuolella minulle tuli kuitenkin yhtäkkiä todella voimakas, vastenmielinen olo. Tuntui kuin vaistoni olisi huutanut minulle, että älä mene sinne. Eihän siihen mitään järjellistä syytä ollut, mutten todellakaan uskaltanut avata ovea. Jätin pyörän sitten ulos telineeseen ja luikin nopeasti varaston oven ohi hissille. Tuon tilanteen jälkeen varastoon meneminen ei ole tuntunut mitenkään uhkaavalta, eikä kukaan ole edes sattunut sinne samaan aikaan kanssani. Talomme on hyvin hiljainen, ja naapureihin törmää vain harvoin.
Tuollaiset tilanteet ovat inhottavia, mutta kuka tietää, ne olla myös pelastus. Uskon, että ihmisen vaistot ovat joissain tilanteissa hyvin tarkat kuten eläimilläkin, ja niihin kannattaisi luottaa.
En tiedä mistä saan välillä kummallisia unia, jotka varottavat minua etukäteen. Ne ovat lisäksi todella tarkkoja ja kopioivat henkilöiden käytöstä täysin, vaikka tutustumisemme ei ole niin pitkällä että tietäisin heidän toimivan niin kuin unissani olen nähnyt.
Kaiken piti olla suhteessa ok, kun näin unta että senhetkinen mieheni istuu jonkin naisen kanssa samassa pöydässä ja minusta välittämättä laskee kätensä naisen käden päälle. Hän unessa blokkasi ihan täysin huutoni, kyselyni ja aneluni ja vain keskittyi vastapäätä istuvaan naiseen, joka oli täysi vastakohtani. Siihen aikaan fanitettiin hirveästi latinoulkonäköä, ja olin totta kai hento ja hoikka suomalaisnainen, joten tunsin riittämättömyyttä katsoessaani miten mies keskittyi isorintaiseen seuralaiseensa.
Lopulta uni toteutui. Eksäni alkoi aina vain enemmän olemaan poissa, eikä millään saanut jätettyä minua vaikka yritti monta kertaa vihjailla asiasta. Joskus kun huusin ja raivosin hänelle hänen käytöksestään, hän blokkasi täysin kritiikkini ja esitti viatonta. Hän ei vastannut mihinkään kysymyksiin eikä antanut mitään liekaa suuntaa tai toiseen vaan ainoastaan roikotti minua. Sen sijaan seksi kelpasi ja usein, mutta kaikki keskustelut hän tyrehdytti nopeasti. Lopulta minulle selvisi pitkien aikojen jälkeen kun olin ton kusipään lempannut, että siellä oli ollut toinen ja kolmaskin nainen, joiden kanssa hän oli viritellyt suhdetta ja elänyt naisten aikataulujen mukaan. Ne yöt kun hän vietti kanssani nuo naiset nukkuivat kotonaan vanhempiensa luona ja poikaystävät olivat kiellettyjä vaikka olivat ilmeisesti täysi-ikäisiä, joten hänellä oli vapaa-aikaa riittämiin. Mutta mikä järkytys, niin toinen ainakin noista naisista oli lihava, ruokkoamaton silmälasipäinen kotihiiren näköinen eukko, joka ei häikäissyt ulkonäöllään. Mies oli kaiken aikaa haukkunut minua rumaksi ja kauheaksi ja sitten hän kuitenkin löysi latinonsa. Anteeksi kaikki silmälasipäiset, pyöreät ja vaaleat - se on vain tämä kombo mikä ei sillä kertaa oikein toiminut.:( Tajuttuani, että uneni varoitti etukäteen, aloin uskoa niitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskeluaikana lenkkeilin usein iltaisin, eikä mua koskaan pelottanut liikkua yksin iltapimeälläkään vaikka kuka olisi tullut vastaan. Paitsi yhden ainoan kerran. Mun piti mennä ohi nuoresta miehestä, joka oli menossa mun edellä samaan suuntaan kuin minä. Tässä tyypissä ei ollut varsinaisesti mikään selvästi vialla, mutta se pelotti mua ihan älyttömästi. Siis polvet alkoi tuntua vetelältä yms. Pakotin itseni kävelemään niin kuin mikään ei olisi vialla, en nopeuttanut tahtia, kyräillyt tai mitään sellaista, ja kun olin päässyt mutkan taakse enkä ollut enää sen näkyvissä tai kuuluvissa, aloin vaan juosta, että sain kunnolla välimatkaa.
Mitään ei tapahtunut enkä nähnyt tätä tyyppiä enää koskaan, mutta aina joskus mietin että oliko mun vaistot oikeessa vain olinko vaan vainoharhainen.
Mulla on käynyt useamman kerran myös näitä ihan vastaavia. Todella häiritsevää. Samoin on käynyt pari kertaa jonkun talon kanssa. Kerran esim rappukäytävään mennessäni on tullut todella vahva tunne, että hissiin et ainakaan mene, että NYT ja ÄKKIÄ ulos talosta. Tai jonkun omakotitalon ohi kävellessä pitää oikein tehdä töitä ettei lähtisi välittömästi juoksemaan. Kuin joku katselisi tms tunne. Vaikea selittää, eikä mitään koskaan käynyt, mutta varoittava tunne on TODELLA vahva. Tulee ihan huolestuneeksi, että näinköhän ihmiset tulee hulluiksi.
Meidän kerrostalossa on pyörävarasto, joka sijaitsee talon sisällä alimmassa kerroksessa. Talo on uudehko ja varasto siisti, eikä se ole koskaan mitenkään karminut minua - paitsi kerran. Juuri muutama viikko sitten tulin illalla kotiin töistä, ja lähdin viemään pyörää sisälle. Varaston oven ulkopuolella minulle tuli kuitenkin yhtäkkiä todella voimakas, vastenmielinen olo. Tuntui kuin vaistoni olisi huutanut minulle, että älä mene sinne. Eihän siihen mitään järjellistä syytä ollut, mutten todellakaan uskaltanut avata ovea. Jätin pyörän sitten ulos telineeseen ja luikin nopeasti varaston oven ohi hissille. Tuon tilanteen jälkeen varastoon meneminen ei ole tuntunut mitenkään uhkaavalta, eikä kukaan ole edes sattunut sinne samaan aikaan kanssani. Talomme on hyvin hiljainen, ja naapureihin törmää vain harvoin.
Tuollaiset tilanteet ovat inhottavia, mutta kuka tietää, ne olla myös pelastus. Uskon, että ihmisen vaistot ovat joissain tilanteissa hyvin tarkat kuten eläimilläkin, ja niihin kannattaisi luottaa.
Mä uskon, että uhan voi haistaa ja aivot lukevat tuota hajua, vaikka emme huomaisi itse kovinkaan konkreettista tuoksua. Olin aikanaan todella riitaisassa työpaikassa. Pidempään siellä ollessani tiesin jo pihalla, että nyt on iso riita meneillään. Joka kerta osuin oikeaan. Kun pääsi sisälle, niin siellä huudettiin ja kiukuteltiin. Tämä ei ollut joka päiväistä käytöstä kuitenkaan. Uskon, että haistoin tiedostamattani agressiivisen ihmisen hien tms.
Ne voivat siis olla pelastus, piti tuohon ylempään kirjoittaa :D
Toinen uneni oli samanlainen. Olin juuri tavannut lupaavalta tuntuvan miehen, mutta näin unta jossa hän härskisti meni sänkyyn toisen naisen kanssa silmieni alla. Kun yritin unessa saada hänestä irti jotain, hän heittäytyi aivokuolleeksi ja vain tuijotti mykkänä ja murjottavana ohitseni. Unessa löin häntä, mutten saanut häneen mitään kontaktia. Muistan vain sen raivon määrän unessa, että olin vielä aamullakin vihainen kun heräsin. Kirjoitin unen muistiin ja yritin myöhemmin määritellä, mitä se tarkottaisi, niin eikö tämä lupaava mies kerro käytöksellään kaiken mahdollisen.
Meidän piti tavata tiettyyn kellonaikaan, niin hän ei tullut ikinä paikalle ajoissa. Lopulta hän löytyi kaksi tuntia myöhässä toisen naisen luota, jonka luokse hän oli mennyt yökylään. Aivan pokerina hän kertoi seikkailustaan ihan kuin en olisi tajunnut mitä siellä oli tapahtunut ja hänen käytöksestään kuulsi läpi avoin ihastuminen tuohon naiseen. "Olemme vain kavereita", hän perusteli. Kun suutuin hänelle, hän heittäytyi nimenomaan samalla tavalla kontaktikyvyttömäski, nahjusti maassa ja esitti ettei huomaa minua - mutta kun yritin tehdä lähtöä, hän tuli perääni karjumaan minua nimeltä ja lyömään minua nyrkillä, kun en suostunut suutelemaan häntä.
Varmaan sama todennäköisyys kuin lehtien horoskoopeissa: asiat jotka toteutuu, on lopulta aika yleispäteviä.