Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskotteko oikeasti näihin tarinoihin?

Joku aiemmin väittää muistavansa 2 kuukautisena näkymät vauvankopasta; kuusenlatvat ikkunan takaa ym. Hei haloo, 2 kk näkökyky ei edes kykene tarkentamaan yli 2-3 metrin päähän! Ja jos pystyisikään, ei vauva pysty mitenkään ymmärtämään että nuo tuolla ovat kuusenlatvoja lasin takana, tässä minä katselen juu...

Vähän kritiikkiä kun luette näitä muisteloita!

Vauvankopasta ikkunaan ei tarvitsekaan olla yli kahta tai kolmea metriä, ja se mitä sieltä näkyy, näkyy sellaisena kuin näkyy.   Puunlatvojen tajuaminen nimenomaan puun latvoiksi tuleekin luultavasti myöhemmin, mutta näky jää muistiin.  Vauvankopasta johonkin kattoon ei tarvitse myöskään olla useita metrejä.  Lisäksi ihmiset on  erilaisia, jopa vauvoina.  Kukaan ei voi tasan tarkasti sanoa, missä vaiheessa ihminen alkaa hahmottaa asioita ja tapahtuuko ne asiat jokaisella samaan aikaan.  Ei kannata laittaa jokaista samaan muottiin.  Minullakin on niin varhaisia muistikuvia, ettei niitä kukaan usko.  Eli omatkaan kokemukseni ei tue näitä yleisväittämiä.  Uskon, että ne sopii ¨valtaosaan ihmisistä, mutta sen valtaosan ulkopuolella on sielläkin vielä yksilöitä. 

Minullakin on erittäin selkeitä muistikuvia ulkoilusta viltillä ja mahallaan kellimisestä sohvalla, muista valot ja varjot ja sohvan materiaalit. Aikuisena tajusin, että "muistot" olivat tulleet mummolassa olleen valokuva-albumin kuvista. Käytiin siellä harvakseltaan, eli olin joskus nähnyt näitä kuvia minusta ja niistä oli jäänyt muistojälki.

Vierailija kirjoitti:

Amen tulee Herra Jeesus! kirjoitti:

Näin kerran erään lammen rannalla kummallisen eläimen täällä Suomessa. Se oli ehkä noin 20 cm pitkä, musta lisko, joka oli melko tanakka, sen iho näytti paksulta ja kumimaiselta. Sen pää oli erikoisin, koska se ei muistuttanut lainkaan normaalia päätä vaan sen paikalla oli kaksi käyrää piikkimäistä uloketta. Olin sen nähdessäni noin 10-vuotias ja yhä tulee ahdistunut olo. Sen näki myös eräs aikuinen ja hänen koiransa, joka yleensä oli erittäin utelias tutkimaan kaikkea, mutta siltä liskoa se selvästi karsasti. Yritin kysyä jälkeenpäin siltä sen nähneeltä aikuiselta, että mikä se olento oli, mutta hän ei halunnut puhua siitä ja kielsi minua puhumasta siitä kenellekään. Yhä reilun 20 vuoden jälkeen tulee sitä ajatellessa ahdistunut olo kun ajattelen, että mikä se oikein oli? Siitä olen varma, että se ei ollut kotoisin tältä planeetalta (ainakaan se ei ollut syntynyt täältä tai sitä ei oltu luotu täällä) ja olen aivan varma, että se liikkui, tosin melko hitaasti mutta liikkui silti. Tätä kirjoittaessakin on ahdistunut olo ja tunne, että en saisi kertoa tästä edes täällä, että joku tai jokin tarkkailee minua ja rankaisee minua myöhemmin koska lähetän tämän viestin tähän ketjuun. Kuitenkin lähetän tämän viestin koska tiedän että se paha kohdistuu minuun, sen sijaan jos se kohdistuisi läheisiini, esim. perheeseeni, niin en lähettäisi tätä. Ehkä kuolen ensi yönä ja sieluni joutuu tämän viestin takia Helvettiin, mutta ainakin sinne joudun minä, kun taas rakkaimpani pelastuvat pääsemällä Taivaaseen Jumalan luokse ja todella toivon että luja uskoni, haluni päästä Taivaaseen, vihani Paholaista ja kadotusta kohtaan ja Jumalan ja Jeesuksen minuun kohdistuva rakkaus onnistuvat lyömään pahan voimat ja minäkin pääsen Taivaaseen, ehkä ensin rangaistuksen saatuani, mutta pääsen silti.

Et kai kirjoittanut tuota tosissasi? Vaikutat psykoottiselta.

Entinen mies jolla oli pahoja mt-ongelmia, väitti sitkeästi nähneensä lapsena oudon valkoisen käärmeen. Se oli kuulemma pitkä ja hiukan läpikuultava. Tulee väkisinkin mieleen että tällaiset harhat kuuluvat asiaan kun kaikki ei ole hyvin. Ne ennustavat selvästi tulevia ongelmia.

Mt-ongelmainen täällä, olen myös nähnyt lapsena pari kertaa erikoisia eläimiä, enkä ole ikinä ennen kuullut että tämä olisi tavallista meidän latvasta lahojen keskuudessa. En ole ikinä kertonut näistä kenellekään. Uskon nuo todeksi, mutta todellisuudentajuni on ollut hataralla pohjalla aina, että en sitten tiedä...

Mua kiinnostaa ihmisten kokemat selittämättömät kokemukset ja tykkään kaikista kummitusjutuista, vaikka en voi sanoa uskovani yliluonnolliseen tai ole itse mitään ihmeellistä kokenut. Ainoa mieleen jäänyt tapaus, joka nyt oli varmasti vaan sattumaa, tapahtui vuosia sitten kauniina kesäisenä alkuiltana, kun kävin kävelyllä hautausmaalla. Hautausmaalla oli todella kaunista ja auringonvalo siivilöityi puiden oksien läpi lämpimän sävyisenä korostaen paikan kauneutta. Paikalla lenteli ja käyskenteli myös paljon harmaita tai kirjavia puluja. Kävin isovanhempieni haudalla ja huomasin, että siinä lähellä oli aivan tuore hauta, kauttaaltaan kukkaseppeleiden peitossa. Yhtäkkiä kukkien seasta tai takaa tuli esiin täysin vitivalkoinen kyyhky, joka lennähti läheisen puun oksalle. Se tuntui katselevan minua hetken ja sitten se lensi pois. En nähnyt tuon jälkeen koko suurella hautausmaalla yhtään täysin valkoista pulua, kun yritin niitä löytää, muuten puluja oli siellä paljon.

Järkipuoleni selittää tuon täysin sattumana, mutta tunnepuolelle jäi tuosta outo olo. Koko tilanteessa ei ollut mitään spookya, vaan siitä jäi jotenkin hirveän hyvä olo, vaikka en järjellä usko mihinkään "taivaaseen". Kuitenkin tuo tapaus on vaikuttanut jotenkin.

Amen tulee Herra Jeesus! kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Amen tulee Herra Jeesus! kirjoitti:

Näin kerran erään lammen rannalla kummallisen eläimen täällä Suomessa. Se oli ehkä noin 20 cm pitkä, musta lisko, joka oli melko tanakka, sen iho näytti paksulta ja kumimaiselta. Sen pää oli erikoisin, koska se ei muistuttanut lainkaan normaalia päätä vaan sen paikalla oli kaksi käyrää piikkimäistä uloketta. Olin sen nähdessäni noin 10-vuotias ja yhä tulee ahdistunut olo. Sen näki myös eräs aikuinen ja hänen koiransa, joka yleensä oli erittäin utelias tutkimaan kaikkea, mutta siltä liskoa se selvästi karsasti. Yritin kysyä jälkeenpäin siltä sen nähneeltä aikuiselta, että mikä se olento oli, mutta hän ei halunnut puhua siitä ja kielsi minua puhumasta siitä kenellekään. Yhä reilun 20 vuoden jälkeen tulee sitä ajatellessa ahdistunut olo kun ajattelen, että mikä se oikein oli? Siitä olen varma, että se ei ollut kotoisin tältä planeetalta (ainakaan se ei ollut syntynyt täältä tai sitä ei oltu luotu täällä) ja olen aivan varma, että se liikkui, tosin melko hitaasti mutta liikkui silti. Tätä kirjoittaessakin on ahdistunut olo ja tunne, että en saisi kertoa tästä edes täällä, että joku tai jokin tarkkailee minua ja rankaisee minua myöhemmin koska lähetän tämän viestin tähän ketjuun. Kuitenkin lähetän tämän viestin koska tiedän että se paha kohdistuu minuun, sen sijaan jos se kohdistuisi läheisiini, esim. perheeseeni, niin en lähettäisi tätä. Ehkä kuolen ensi yönä ja sieluni joutuu tämän viestin takia Helvettiin, mutta ainakin sinne joudun minä, kun taas rakkaimpani pelastuvat pääsemällä Taivaaseen Jumalan luokse ja todella toivon että luja uskoni, haluni päästä Taivaaseen, vihani Paholaista ja kadotusta kohtaan ja Jumalan ja Jeesuksen minuun kohdistuva rakkaus onnistuvat lyömään pahan voimat ja minäkin pääsen Taivaaseen, ehkä ensin rangaistuksen saatuani, mutta pääsen silti.

Et kai kirjoittanut tuota tosissasi? Vaikutat psykoottiselta.

Entinen mies jolla oli pahoja mt-ongelmia, väitti sitkeästi nähneensä lapsena oudon valkoisen käärmeen. Se oli kuulemma pitkä ja hiukan läpikuultava. Tulee väkisinkin mieleen että tällaiset harhat kuuluvat asiaan kun kaikki ei ole hyvin. Ne ennustavat selvästi tulevia ongelmia.

Ihan tosissani kirjoitin. Muistan selvästi kuinka näin sen otuksen siellä lammen rannalla. Tiedän, että se oli merkki siitä, että planeetallamme on sen ulkopuolelta tulleita olentoja, jotka siis ovat tulleet jostain muusta planeetasta ja että ne ovat tulleet hakemaan minut luokseen. Ne myös ovat laittaneet vainoajat perääni että olisin valmis kun ne tulevat, siis että sieluni olisi valmiiksi rikki vainoamisen takia että ne voivat vapaasti muokata minut yhdeksi niistä. Sitten minun tehtäväni on tuhota maapallo ja ihmiskunta. Mutta ne eivät onnistu, koska Jeesus enkeleineen suojelee minua.

Nyt ne lääkkeet...! 

Tämä taitaa olla yksi av:n historian kiinnostavimmista (vaikkakin ahdistavimmista :D) ketjuista, hyvää työtä. Voisin kantaa oman korteni kekoon. En tiedä kuulostaako tarinani teidän korviinne kovin erikoiselta, mutta itseäni se on kyllä ihmetyttänyt.

Pari vuotta sitten menin lukemaan yliopiston kirjastoon. Valitsin pöydän, istuin alas ja avasin kirjan, kun tunsin tuijotuksen. Nostin katseeni ja huomasin viereisen pöydän tuntemattoman miehen. Hän katsoi suoraan minuun. Siitä vähän yllättyneenä laskin äkkiä katseeni ja yritin keskittyä lukemiseen. Se oli kuitenkin vaikeaa: aloin tuntea jotain ihmeellistä voimaa minun ja miehen välillä. Ilmassa oli sähköä. Olin melko varma, että myös mies tunti sen. Asia olisi ehkä helppo kuitata tavalliseksi miehen ja naisen väliseksi vetovoimaksi, mutta kahdesta syystä en oikein uskonut siihen: ensinnäkin mies oli itseäni paljon paremman näköinen ja toisekseen hänellä oli sormus. Lisäksi katse oli vakava, ei mitenkään flirttaileva.

Lähdin jossain vaiheessa pois kirjastosta ja varmaan unohdin kohtaamisen, vaikka se erikoiselta tuntuikin. Parin viikon päästä menin lääkäriin. Vastaanotolta tullessani mies käveli aulan poikki. Hän katsoi minuun taas samalla intensiivisellä tavalla.

Tuli kesäloma, lähdin pois kaupungista. Syksyllä kuitenkin palasin. Aloitin uuden sivuaineen. Kappas vaan, mies ilmestyi samalle kurssille. Ja kappas vaan, hän loi minuun jälleen kerran poikkeuksellisen pitkän ja vakavan katseen.

Aloin nähdä miestä säännöllisesti yliopistolla. Joka kerta hän katsoi minua tuolla erikoisella tavalla. Kummallisinta oli se, etten edes etsinyt häntä (ainakaan tiedostetusti): usein kävi niin, että vain nostin katseeni ja yhtäkkiä hän vastasi siihen, vaikken ollut häntä hetkeä aiemmin lähistöllä nähnytkään. Hän ikään kuin vain ilmestyi jostain. Kun kohtaamisia oli ollut hämmästyttävän monta, päätin urkkia hänestä lisätietoja somesta (nimen sain yhteisen kurssimme osallistujalistalta). Kävi ilmi, että opiskelemme samaa pääainetta. Se oli siinä mielessä erikoista, että oppiaineemme on varsin pieni. Kaikki tuntevat toisensa, mutta hänestä ja hänelle en ollut koskaan nähnyt tai kuullut kenenkään puhuvan. JATKUU

Aloin nähdä miestä myös kaupungilla. Joka kerta välillämme oli sama vanha tuttu kummallinen katsekontakti. Juuri koskaan ei ollut niin, että minä olisin huomannut hänet ensin: melkein aina hän katsoi minuun valmiiksi.

Viime syksynä aloitin opintojen ohella työnteon. Yhtenä myöhäisiltana puhelimeni soi. Se oli töistä, mutta itse soittaja oli joku, jolle en ollut koskaan puhunut. Hän sanoi nimensä, mutta se meni minulta ohi. Asia oli sellainen, ettei se koskenutkaan minua: koko puhelu oli täysin turha. Soittaja pahoitteli, että oli laittanut nimeni vahingossa väärään listaan ja soittanut siksi. Hän lopetti puhelun nopeasti.

Puhelu tuntui oudolta, mutta en ajatellut sitä erityisemmin. Seuraavana päivänä työpaikalta tuli sähköpostia. Allekirjoituksen kohdalla oli nimi, jonka olin yliopistokurssin osallistujalistasta bongannut ja sittemmin googlannut. Vahinkosoittaja oli ollut HÄN, "yliopistotuijottelija". Olimme päätyneet samaan työpaikkaan! Sehän ei olisi sinänsä ihme, kun pääaineemme oli sama, mutta työ oli sellainen, ettei opinnoillamme ollut siinä oikeastaan mitään merkitystä. Itse tein sitä vain saadakseni jotain työkokemusta. Firma oli myöskin melko pieni: se, että me molemmat olimme päätyneet sinne ja vieläpä puhumaan puhelimessa ilman syytä, tuntui lähes kohtalolta.

Näen edelleen miestä jatkuvasti – ja kaiken lisäksi aina vähän eri paikoissa ja eri kellonaikoina. Hän ei koskaan tule sanomaan mitään, katselee vain. Ja hän on siis kuitenkin sen verran normaalin oloinen, että tuskin tuijottelee kaikkia ohikulkijoita, vaan ilmeisesti näkee juuri minussa jotain erityistä. Mutta mitä, sitä en todellakaan tiedä. Outoa on juuri se, että paitsi että hän on joka paikassa hän tosiaan myös kiinnittää minuun valtavasti huomiota. Eihän pelkkä kiinnostus toiseen (minkälaista ikinä onkaan) tuo kahta tuntematonta sattumalta samoihin paikkoihin päivästä toiseen. On käynyt jopa mielessä, seuraako hän minua, mutta sellaiselle en keksisi minkäänlaista motiivia :D

Tämä ei nyt ole mitenkään ihmeellinen mutta ajattelin jakaa :D

Makoilimme poikaystäväni kanssa sängylläni pari joulua sitten ja aloin puhumaan edesmenneestä mummustani. Melkein välittömästi huoneeni jouluvalot välkähtivät. Hiljennyin hetkeksi, ajatellen kuvitelleeni koko asian ja jatkoin puhumista. Hetken päästä uskalsin kysyä poikaystävältä, ”Näitkö sä ton?” Ja poikaystävä jännittyneenä nyökäytti päätään. Sen jälkeen eikä sitä ennen ole ne samaiset jouluvalot välkkyneet tai vilkkuneet.

Toinen samanlainen tapaus kävi poikaystäväni luona kun istuimme hänen sohvallaan ja puhuimme hänen edesmenneestä isästään. Poikaystäväni herkistyi ja halasin häntä ja samassa näin kun poikaystäväni vanhempien makuuhuoneen (poikaystäväni isä asui tässä huoneessa eläessään) vieressä kattoon asetettu led valo alkoi välkkyä, ensin hitaasti, sitten nopeammin ja nopeammin. Poikaystäväni ei tätä nähnyt ja hetken päästä kun katsoin, valo paloi normaalisti. Tämäkään valo ei ole reistaillut ennen tapahtumaa eikä sen jälkeen. Ei mitenkään erikoisia juttuja, ajattelin silti jakaa :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Amen tulee Herra Jeesus! kirjoitti:

Näin kerran erään lammen rannalla kummallisen eläimen täällä Suomessa. Se oli ehkä noin 20 cm pitkä, musta lisko, joka oli melko tanakka, sen iho näytti paksulta ja kumimaiselta. Sen pää oli erikoisin, koska se ei muistuttanut lainkaan normaalia päätä vaan sen paikalla oli kaksi käyrää piikkimäistä uloketta. Olin sen nähdessäni noin 10-vuotias ja yhä tulee ahdistunut olo. Sen näki myös eräs aikuinen ja hänen koiransa, joka yleensä oli erittäin utelias tutkimaan kaikkea, mutta siltä liskoa se selvästi karsasti. Yritin kysyä jälkeenpäin siltä sen nähneeltä aikuiselta, että mikä se olento oli, mutta hän ei halunnut puhua siitä ja kielsi minua puhumasta siitä kenellekään. Yhä reilun 20 vuoden jälkeen tulee sitä ajatellessa ahdistunut olo kun ajattelen, että mikä se oikein oli? Siitä olen varma, että se ei ollut kotoisin tältä planeetalta (ainakaan se ei ollut syntynyt täältä tai sitä ei oltu luotu täällä) ja olen aivan varma, että se liikkui, tosin melko hitaasti mutta liikkui silti. Tätä kirjoittaessakin on ahdistunut olo ja tunne, että en saisi kertoa tästä edes täällä, että joku tai jokin tarkkailee minua ja rankaisee minua myöhemmin koska lähetän tämän viestin tähän ketjuun. Kuitenkin lähetän tämän viestin koska tiedän että se paha kohdistuu minuun, sen sijaan jos se kohdistuisi läheisiini, esim. perheeseeni, niin en lähettäisi tätä. Ehkä kuolen ensi yönä ja sieluni joutuu tämän viestin takia Helvettiin, mutta ainakin sinne joudun minä, kun taas rakkaimpani pelastuvat pääsemällä Taivaaseen Jumalan luokse ja todella toivon että luja uskoni, haluni päästä Taivaaseen, vihani Paholaista ja kadotusta kohtaan ja Jumalan ja Jeesuksen minuun kohdistuva rakkaus onnistuvat lyömään pahan voimat ja minäkin pääsen Taivaaseen, ehkä ensin rangaistuksen saatuani, mutta pääsen silti.

Et kai kirjoittanut tuota tosissasi? Vaikutat psykoottiselta.

Entinen mies jolla oli pahoja mt-ongelmia, väitti sitkeästi nähneensä lapsena oudon valkoisen käärmeen. Se oli kuulemma pitkä ja hiukan läpikuultava. Tulee väkisinkin mieleen että tällaiset harhat kuuluvat asiaan kun kaikki ei ole hyvin. Ne ennustavat selvästi tulevia ongelmia.

Mt-ongelmainen täällä, olen myös nähnyt lapsena pari kertaa erikoisia eläimiä, enkä ole ikinä ennen kuullut että tämä olisi tavallista meidän latvasta lahojen keskuudessa. En ole ikinä kertonut näistä kenellekään. Uskon nuo todeksi, mutta todellisuudentajuni on ollut hataralla pohjalla aina, että en sitten tiedä...

Mitä erikoisia eläimiä olet sitten nähnyt?

Vierailija kirjoitti:

Asumme  2-kerros rivarissa ja meillä on takapihalla tramppa. Viime kesänä  tyttö oli mummilassa ja mies sukuloimassa ruotsissa,  istuin koneella ja tajusin yht'äkkiä kuulevani trampan äänen, tuuletusikkuna oli auki ja tramppa takapihalla ikkunan alla joten ääni kuului selvästi. Ja klo oli  jotain 1 yöllä!  Kurkkasin verhon raosta ja tramppa tosiaan heilui, on nyt jumalauta kun kun pitää tulla toisten trampoille pomppimaan ! Syöksyin sukkasillani takapihalle ja tramppa heilahteli vielä, kuin joku olisi juuri loikannut pois siitä mutta ketään ei näkynyt missään.  Ja sitten aloin miettiä,  että mihin se huligaani ehti kadota sillä entisen asukkaan koirien takia pihan rajaa korkea ja tukeva, portiton verkkoaita. Aidan takana on syvä oja ja metsä .  Lähellä ei ole kävelyteitä, johon tramppa näkyisi ja houkuttelisi juoppoja tai teinejä. Seinän takana  asuu  keski-ikäinen nainen, toista  seinänaapuria ei ole (päätykämppä).

Joku elukka eksynyt trampoliinille, säikähtänyt ja ottanut hatkat.

Vierailija kirjoitti:

Olin noin 5-6 vuotias, ja oli kaksi vuotta nuoremman siskoni synttärijuhlat, joihin oli kutsuttu sukulaisia. Mummu ja pappa (isän vanhemmat) tulivat, ja mummullani oli roskapussi kädessä sekä lahjapaketti toisessa kädessä. Lahjapaketin hän antoi siskolleni. Mummoni huikkasi: ”Ja äiti saa roskapussin!” ja nauroi oudosti. Äitini oli hieman hämmentynyt muttei kummemmin reagoinut asiaan mitään. En edes muista tästä tapahtuneesta kovin selkeästi, ja tästä tapahtumasta huolimatta äitini ja mummu ovat aina tulleet hyvin toimeen. Olen koittanut välillä kysellä tästä tapahtumasta, mutta en saa ikinä mitään kunnon vastausta äidiltäni.

Mummo yritti heittää huulta, hieman huonolla menestyksellä. En tiedä tajusinko jotenkin väärin kun en näe tuossa mitään erikoista edes?

Suurperheen lapsi ov. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurperheen lapsi ov. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurperheen lapsi ov. kirjoitti:

Itse en muista tätä, mutta minulle on kerrottu, että kun siskoni ja veljeni (kaksoset) syntyivät niin täti oli hoitamassa minua ja kuutta vanhempaa sisarustani. Olin sängyssä nukkumassa kun olin yllättäen herännyt ja todennut, että "Nyt syntyi veli", nukahtanut, mutta herännyt uudelleen 15 minuutin päästä ja todennut, että "Nyt tuli pieni sisko", jonka jälkeen olin jälleen nukahtanut. Jostain syystä tilanne oli jäänyt tädin mieleen siksi, että en ollut aikaisemmin sanonut kuin parin sanan lauseita ja olin sanonut nuo lauseet juuri sillä hetkellä kuin veli ja sisko syntyivät. Tämä tapahtui 1993 kun olin 1v5kk. Myöhemmin sain vielä 7 veljeä ja 8 siskoa, mutta näiden syntyessä olin nukkunut normaalisti.

Onko teitä oikeasti 24? :0

Ei, vaan kolme. Minä ja ne kaksoset.

Mihin ne muut kuolivat?

Ei meidän perheessä ollut muuta kuin 3 lasta eli minä ja kaksoset eikä kukaan meistä ole vielä kuollut.

Tämä juttu on tällä hetkellä "selvittämätön asia", joka minua vaivaa enemmän kuin mikään muu ketjuun kirjoitettu. :'D Siis kirjoitat, että "Myöhemmin sain vielä 7 veljeä ja 8 siskoa, mutta näiden syntyessä olin nukkunut normaalisti". Ja nyt teitä olikin vain kolme lasta? Ja nimimerkkisikin kuitenkin on "suurperheen lapsi"... Siis häh?!

18 lasta pitäisi olla jos ensin olet sinä, sitten kaksoset, ja vielä perään 7 veljeä ja 8 siskoa. Aika iso perhe jopa lestadiolaisperheeksi mutta ei nyt täysin ennenkuulumaton.

Vierailija kirjoitti:

Suurperheen lapsi ov. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurperheen lapsi ov. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurperheen lapsi ov. kirjoitti:

Itse en muista tätä, mutta minulle on kerrottu, että kun siskoni ja veljeni (kaksoset) syntyivät niin täti oli hoitamassa minua ja kuutta vanhempaa sisarustani. Olin sängyssä nukkumassa kun olin yllättäen herännyt ja todennut, että "Nyt syntyi veli", nukahtanut, mutta herännyt uudelleen 15 minuutin päästä ja todennut, että "Nyt tuli pieni sisko", jonka jälkeen olin jälleen nukahtanut. Jostain syystä tilanne oli jäänyt tädin mieleen siksi, että en ollut aikaisemmin sanonut kuin parin sanan lauseita ja olin sanonut nuo lauseet juuri sillä hetkellä kuin veli ja sisko syntyivät. Tämä tapahtui 1993 kun olin 1v5kk. Myöhemmin sain vielä 7 veljeä ja 8 siskoa, mutta näiden syntyessä olin nukkunut normaalisti.

Onko teitä oikeasti 24? :0

Ei, vaan kolme. Minä ja ne kaksoset.

Mihin ne muut kuolivat?

Ei meidän perheessä ollut muuta kuin 3 lasta eli minä ja kaksoset eikä kukaan meistä ole vielä kuollut.

Tämä juttu on tällä hetkellä "selvittämätön asia", joka minua vaivaa enemmän kuin mikään muu ketjuun kirjoitettu. :'D Siis kirjoitat, että "Myöhemmin sain vielä 7 veljeä ja 8 siskoa, mutta näiden syntyessä olin nukkunut normaalisti". Ja nyt teitä olikin vain kolme lasta? Ja nimimerkkisikin kuitenkin on "suurperheen lapsi"... Siis häh?!

18 lasta pitäisi olla jos ensin olet sinä, sitten kaksoset, ja vielä perään 7 veljeä ja 8 siskoa. Aika iso perhe jopa lestadiolaisperheeksi mutta ei nyt täysin ennenkuulumaton.

Ei kun jaa lisäksi vielä "kuutta vanhempaa sisarustani"... eli 24 yhteensä? :D Ja silti teitä on vain kolme lasta? Tule takaisin selittämään tää juttu, jäi vaivaamaan :D 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskotteko oikeasti näihin tarinoihin?

Joku aiemmin väittää muistavansa 2 kuukautisena näkymät vauvankopasta; kuusenlatvat ikkunan takaa ym. Hei haloo, 2 kk näkökyky ei edes kykene tarkentamaan yli 2-3 metrin päähän! Ja jos pystyisikään, ei vauva pysty mitenkään ymmärtämään että nuo tuolla ovat kuusenlatvoja lasin takana, tässä minä katselen juu...

Vähän kritiikkiä kun luette näitä muisteloita!

Vauvankopasta ikkunaan ei tarvitsekaan olla yli kahta tai kolmea metriä, ja se mitä sieltä näkyy, näkyy sellaisena kuin näkyy.   Puunlatvojen tajuaminen nimenomaan puun latvoiksi tuleekin luultavasti myöhemmin, mutta näky jää muistiin.  Vauvankopasta johonkin kattoon ei tarvitse myöskään olla useita metrejä.  Lisäksi ihmiset on  erilaisia, jopa vauvoina.  Kukaan ei voi tasan tarkasti sanoa, missä vaiheessa ihminen alkaa hahmottaa asioita ja tapahtuuko ne asiat jokaisella samaan aikaan.  Ei kannata laittaa jokaista samaan muottiin.  Minullakin on niin varhaisia muistikuvia, ettei niitä kukaan usko.  Eli omatkaan kokemukseni ei tue näitä yleisväittämiä.  Uskon, että ne sopii ¨valtaosaan ihmisistä, mutta sen valtaosan ulkopuolella on sielläkin vielä yksilöitä. 

Minullakin on erittäin selkeitä muistikuvia ulkoilusta viltillä ja mahallaan kellimisestä sohvalla, muista valot ja varjot ja sohvan materiaalit. Aikuisena tajusin, että "muistot" olivat tulleet mummolassa olleen valokuva-albumin kuvista. Käytiin siellä harvakseltaan, eli olin joskus nähnyt näitä kuvia minusta ja niistä oli jäänyt muistojälki.

Minusta ei ole valokuvaa kun olen herännyt pilkkopimeässä, mutta näköjään mieleni muisti sen. Unessa kun oli selkeästi pienen lapsen tuntemukset: en osannut tietoisesti liikuttaa raajojani paksun peiton alla, äänet ilahduttivat ja rauhoittivat, pimeys ei ollut samalla tavalla pelottavaa kuin isompana. Se oli hyvin realistinen, toisin kuin muut sen ikäisen unet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Amen tulee Herra Jeesus! kirjoitti:

Näin kerran erään lammen rannalla kummallisen eläimen täällä Suomessa. Se oli ehkä noin 20 cm pitkä, musta lisko, joka oli melko tanakka, sen iho näytti paksulta ja kumimaiselta. Sen pää oli erikoisin, koska se ei muistuttanut lainkaan normaalia päätä vaan sen paikalla oli kaksi käyrää piikkimäistä uloketta. Olin sen nähdessäni noin 10-vuotias ja yhä tulee ahdistunut olo. Sen näki myös eräs aikuinen ja hänen koiransa, joka yleensä oli erittäin utelias tutkimaan kaikkea, mutta siltä liskoa se selvästi karsasti. Yritin kysyä jälkeenpäin siltä sen nähneeltä aikuiselta, että mikä se olento oli, mutta hän ei halunnut puhua siitä ja kielsi minua puhumasta siitä kenellekään. Yhä reilun 20 vuoden jälkeen tulee sitä ajatellessa ahdistunut olo kun ajattelen, että mikä se oikein oli? Siitä olen varma, että se ei ollut kotoisin tältä planeetalta (ainakaan se ei ollut syntynyt täältä tai sitä ei oltu luotu täällä) ja olen aivan varma, että se liikkui, tosin melko hitaasti mutta liikkui silti. Tätä kirjoittaessakin on ahdistunut olo ja tunne, että en saisi kertoa tästä edes täällä, että joku tai jokin tarkkailee minua ja rankaisee minua myöhemmin koska lähetän tämän viestin tähän ketjuun. Kuitenkin lähetän tämän viestin koska tiedän että se paha kohdistuu minuun, sen sijaan jos se kohdistuisi läheisiini, esim. perheeseeni, niin en lähettäisi tätä. Ehkä kuolen ensi yönä ja sieluni joutuu tämän viestin takia Helvettiin, mutta ainakin sinne joudun minä, kun taas rakkaimpani pelastuvat pääsemällä Taivaaseen Jumalan luokse ja todella toivon että luja uskoni, haluni päästä Taivaaseen, vihani Paholaista ja kadotusta kohtaan ja Jumalan ja Jeesuksen minuun kohdistuva rakkaus onnistuvat lyömään pahan voimat ja minäkin pääsen Taivaaseen, ehkä ensin rangaistuksen saatuani, mutta pääsen silti.

Et kai kirjoittanut tuota tosissasi? Vaikutat psykoottiselta.

Entinen mies jolla oli pahoja mt-ongelmia, väitti sitkeästi nähneensä lapsena oudon valkoisen käärmeen. Se oli kuulemma pitkä ja hiukan läpikuultava. Tulee väkisinkin mieleen että tällaiset harhat kuuluvat asiaan kun kaikki ei ole hyvin. Ne ennustavat selvästi tulevia ongelmia.

Mt-ongelmainen täällä, olen myös nähnyt lapsena pari kertaa erikoisia eläimiä, enkä ole ikinä ennen kuullut että tämä olisi tavallista meidän latvasta lahojen keskuudessa. En ole ikinä kertonut näistä kenellekään. Uskon nuo todeksi, mutta todellisuudentajuni on ollut hataralla pohjalla aina, että en sitten tiedä...

Outoja käärmeitä ja mutanttiliskoja ei esiinny Suomen luonnossa. Karanneet lemmikkimatelijat olivat 1960-luvulla harvinaisia, etenkin pienemmän tuloluokan ympäristössä.

Myös muut mielikuvitusotukset ovat mahdottomia. Niitä ei ole.

Ex kertoi myös nähneensä siskonsa kanssa ufon. En ole koskaan uskonut enkä siksi kysynyt sisarelta. Toisinaan mies puhui palturia testatakseen mitä olin valmis uskomaan, mutta tämän takana hän tuntui olevan aidosti itse.

Vierailija kirjoitti:

Isä kuoli viime vuoden lokakuussa. Löysimme hänen asunnostaan monta valokuva-albumia. Ne ovat nyt pahvilaatikossa meidän makuuhuoneen lähellä.

En osaa sanoa kellonaikaa mutta öisin johonkin aikaan sieltä laatikosta kuuluu ääntä. Joskus pieni kolaus, narinaa tms. Herään tietysti siihen ja jään aina miettimään asiaa. En uskalla mennä katsomaan.

Laatikossa ei ole mitään muuttunut. Eikä siinä näytä olevan mitään joka sen äänen aiheuttaisi. Kumma juttu 🤔

Lämpötilan muutokset saa ripinää ja rapinaa aikaiseksi. Sen sijaan sen ei pitäisi tuottaa kirjoitettua tekstiä, kuten kävi oman albumini kanssa aikoinaan. Olisin varma että olen kirjoitellut unissani, mutta meillä tapahtui samana yönä muutakin merkillistä. Ehkä se oli itse aiheutettu poltergeist.

Amen tulee Herra Jeesus! kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Amen tulee Herra Jeesus! kirjoitti:

Näin kerran erään lammen rannalla kummallisen eläimen täällä Suomessa. Se oli ehkä noin 20 cm pitkä, musta lisko, joka oli melko tanakka, sen iho näytti paksulta ja kumimaiselta. Sen pää oli erikoisin, koska se ei muistuttanut lainkaan normaalia päätä vaan sen paikalla oli kaksi käyrää piikkimäistä uloketta. Olin sen nähdessäni noin 10-vuotias ja yhä tulee ahdistunut olo. Sen näki myös eräs aikuinen ja hänen koiransa, joka yleensä oli erittäin utelias tutkimaan kaikkea, mutta siltä liskoa se selvästi karsasti. Yritin kysyä jälkeenpäin siltä sen nähneeltä aikuiselta, että mikä se olento oli, mutta hän ei halunnut puhua siitä ja kielsi minua puhumasta siitä kenellekään. Yhä reilun 20 vuoden jälkeen tulee sitä ajatellessa ahdistunut olo kun ajattelen, että mikä se oikein oli? Siitä olen varma, että se ei ollut kotoisin tältä planeetalta (ainakaan se ei ollut syntynyt täältä tai sitä ei oltu luotu täällä) ja olen aivan varma, että se liikkui, tosin melko hitaasti mutta liikkui silti. Tätä kirjoittaessakin on ahdistunut olo ja tunne, että en saisi kertoa tästä edes täällä, että joku tai jokin tarkkailee minua ja rankaisee minua myöhemmin koska lähetän tämän viestin tähän ketjuun. Kuitenkin lähetän tämän viestin koska tiedän että se paha kohdistuu minuun, sen sijaan jos se kohdistuisi läheisiini, esim. perheeseeni, niin en lähettäisi tätä. Ehkä kuolen ensi yönä ja sieluni joutuu tämän viestin takia Helvettiin, mutta ainakin sinne joudun minä, kun taas rakkaimpani pelastuvat pääsemällä Taivaaseen Jumalan luokse ja todella toivon että luja uskoni, haluni päästä Taivaaseen, vihani Paholaista ja kadotusta kohtaan ja Jumalan ja Jeesuksen minuun kohdistuva rakkaus onnistuvat lyömään pahan voimat ja minäkin pääsen Taivaaseen, ehkä ensin rangaistuksen saatuani, mutta pääsen silti.

Et kai kirjoittanut tuota tosissasi? Vaikutat psykoottiselta.

Entinen mies jolla oli pahoja mt-ongelmia, väitti sitkeästi nähneensä lapsena oudon valkoisen käärmeen. Se oli kuulemma pitkä ja hiukan läpikuultava. Tulee väkisinkin mieleen että tällaiset harhat kuuluvat asiaan kun kaikki ei ole hyvin. Ne ennustavat selvästi tulevia ongelmia.

Ihan tosissani kirjoitin. Muistan selvästi kuinka näin sen otuksen siellä lammen rannalla. Tiedän, että se oli merkki siitä, että planeetallamme on sen ulkopuolelta tulleita olentoja, jotka siis ovat tulleet jostain muusta planeetasta ja että ne ovat tulleet hakemaan minut luokseen. Ne myös ovat laittaneet vainoajat perääni että olisin valmis kun ne tulevat, siis että sieluni olisi valmiiksi rikki vainoamisen takia että ne voivat vapaasti muokata minut yhdeksi niistä. Sitten minun tehtäväni on tuhota maapallo ja ihmiskunta. Mutta ne eivät onnistu, koska Jeesus enkeleineen suojelee minua.

Höh höh. Olet nähnyt jokiravun.

Minulta katosi viisi kanaa syksyllä. (joo, on edelleen selvittämätön asia..)

Etsittiin niitä siinä sitten, monena päivänä. ja kaverin lämpökameralla. Todennäköisin syy on tietysti kettu/ supikoira mikä oli ne pistänyt poskeensa. typerä mieheni ei ollut jaksanut laittaa kanalan ovea yöksi kiinni, kun olin työmatkalla.

No, asiaan. 

Sitten yks ilta lähdin etsiskelemään niitä mukanani purkillinen jyviä. Naputtelin purkkia, ja huhuilin kanoja.

Nyt ajattelin käydä koko ranta-alueen läpi. Pitkää heinää ja siellätäällä pajupuskia ym. 

Ranta-alueella, hieman kauempana oli yksi mökki, ja mietin, että kehtaako siitä mennä.  Mökissä ei näkynyt valoja eikä muutakaan liikettä, niin ajattelin vaan mennä siitä mökin pihan poikki. Kokoajan huhuilin kanoja, kun ne tuntevat minun äänen. Eikä mahollinen mökkiläinen säikähdä.

Alkaa ihan hirvittävä ryske ja pauke sieltä mökin suunnasta. Mökki on ehkä 30m päässä minusta kun kuljen sitä rantaheinikkoa kumppareissani. Olin ihan varma, että joku hirvi taikka muu eläin mesoo siellä ja on tulossa järvelle uimaan.  Sitten mietin, että ehkä mökkiläinen haluaa häätää minut pihasta eikä uskalla tulla näkyviin. Taikka on kännissä ja yrittää päästä mökistään ulos.

Huikkasin siinä sitten, että -Heippa, oon kanoja ettimässä. tms.  Rukoilin mielessäni Jeesusta, ja ajattelin että kyllä minä ovella käväisen. Noloa jos olen herättänyt ja säikäyttänyt jonkun tyypin joka asustaa siinä.

Kävelin mökille, ja koputin ovelle, sekä sanoin jotakin, tyyliin

- On vähän myöhä aika liikkua ulkona, että sori siitä. (kello oli 10.)

-Minä etsin kanoja tästä ja katson siksi tätä ympäristöä ym.

No se oli jo aikaa sitten loppunu se ryskäminen. Talosta ei kuulu mitään, enkä mä tiedä lopulta, mistä se ääni tuli, kun se oli just sellasta, että puun oksat räksyy palasiksi kun hirvi tai karhu menee jonkun risukkokasan läpi. Paitsi että se oli kovempaa se meteli.

Mitä tästä opimme? Kanalan ovi kannattaa sulkea yöksi.

Niin ja Jeesusta voi aina huutaa avukseen.  Jos sulle tulee pelottava tilanne, niin kokeile Jeesusta. 

Minulla on monesti ollut tilanne missä näkee unessaan henkivallan vaanivan taikka muulla tavalla yrittävän käydä kimppuuni.

Olen aina huutanut: Jeesus! tai: Jeesuksen nimessä ja veressä mene pois!

Aina on se paholainen väistynyt pois, ja olen herännyt unestani.

Ja minä väitän, että vaikka et olisi uskovainen niin tämä hyvin todennäköisesti toimii.

Haluaisin kuulla teiltä kokemuksia, oletteko te huutaneet Jeesusta avuksi, ja mitä on tapahtunut?

Halusin silloin aikoinaan mennä elokuviin katsomaan Paranormal activityn ja varasin ensi-iltaan kaksi lippua. Kukaan ei kuitenkaan päässyt seurakseni, joten lunastin vain yhden lipun tuntia ennen näytöstä, sali oli loppuunmyyty. Kun pääsin elokuvateatterisaliin, viereeni istui kuitenkin yksinäinen mies. Vaihdoimme pari sanaa, en muista mitä, vaikutti normaalilta tyypiltä. Leffan loputtua oli hyytävä tunnelma; pari riviä alempana joku nuori nainen itki hysteerisesti kavereilleen "mä tiesin, ettei mun olisi pitänyt nähdä tätä!". Käännyin tuntemattoman miehen puoleen, mutta vieressäni ei ollutkaan ketään. Sali aivan täynnä ja poistumisreitit ns. tukittu. Toki hän oli voinut poistua leffan aikana, en vaan huomannut. Jännä fiilis vaan jäi.. 

olin ottanut vähän häpändeerosta. kaikki rahat oli hävinnyt lompsasta. jäljellä oli vain ryppyisiä kuitteja. päällystakki myös oli hävinnyt. en tiedä kuinka olin tullut kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

upside down kirjoitti:

Serkku antoi minulle tarokki-kortit. "En tajua näistä mitään, koeta josko nämä kertovat sinulle mitään",

  Aikani pyörittelin kortteja ja yritin tutustua niihin.  Tiedän, että tarokki- kortit ovat ihmisten piirtämiä kuvakortteja ja ihmiset ovat  tehneet selitykset noille koreille korteille.

    Huvikseni ja naureskellen rupesin "ennustamaan" tarokki-korteilla ensin  perheen jäsenille, ystävilleni, ystävien ystäville ja lopulta ihmisille joista  en tiennyt kuin syntymäajan.

  Kummallista kyllä, kaikki "ennustamani" asiat  pieniä, erikoisia yhtymäkohtia myöten ovat toteutuneet.

 Itse en usko pätkääkään noihin kortteihin mutta  ihmiset pyytävät minua   edelleen " katsomaan" tarokki-korteista. Katson kyllä  mutta muistutan ja tarkennan  aina, että tarokki-kortit ovat vain ihmisten piirtämiä kirjavia kortteja eikä niihin pidä uskoa.   

  Tämä hölmö harrastus on jatkunut kohta parikymmentä vuotta. Onneksi en ikinä ole tästä höperyydestä ottanut rahaa.

   Mutta selittäkää, te viisaat, miksi  osaan muka ennustaa? Ja nimen omaan ihmisistä, joista en tiedä kuin syntymäajan.

Mäkään en tiedä miksi tarot-kortit vaan tietää. En koe olevani itsekään ennustaja, mutta asiat joita kortti tuo esille on aina estradilla ennustettaville ihmisille. Kun sain kortit, testasin niitä ja kysyin vallitsevan mielentilan. Ihan pikku testi vain ja 52 kortin joukosta nousi se ainoa paikkansapitävä: suru. Serkkuni oli vastikään menehtynyt leukemiaan. Ystävälleni kortit ennusti häitä! Hän ei tuolloin sanonut mitään, mutta paljon myöhemmin polttareissaan että miehensä oli kosinut tarot-leikkiä edeltävänä iltana. Hän oli vakuuttunut tarotien voimasta.

Eräs serkuistani on kansanparantaja ja kerran ollessaan kylässä, hän yritti laskea tarot-pakkani energioita ketjussa roikkuvalla heilurilla. Lasku tapahtuu jotenkin laskemalla tuo heiluri tavaran/ihmisen/ruumiinosan päälle ja laskemalla sen heiluntaliikkeet. Heiluri veti loputtomiin kaunista kaarta ja serkku lopetti laskemisensa useissa tuhansissa. Energiat kai olivat laskemattomissa. Oma tarot-pakkani (printit of course, mulla ei oo alkuperäistä) on Alestair Crowleyn suunnittelema. Alestairia ainakin johon aikaan pidettiin satanistien kantaisänä.

Ne kortit tietää yhtä paljon kuin jos kysyisit Afrikan Tähdeltä. Jonkun graafikon kuvittamaa ja kirjapainon valmistamia pahvinpaloja. Tuotantolinjan työvaiheisiin ei kuulune taikavoimien lisääminen?

  Olet aivan oikeassa. Olen tuon ekan tarokki-kortti jutun kirjoittaja. Tiedän itsekin, että kortit ovat kirjapaino.-tuotteita. Mutta mistä helkkarista johtuu se, että "ennustamani" asiat sattuvat aina nappiin? Sitähän tässä ihmetellään.