Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7965)
Vierailija kirjoitti:
Peuralauma.
Voi olla 🤔 oli vaan hämmentävää kun ei ääntä kuulunut ja liikkuivat niin kummallisesti nykimällä. Eivät edenneet sulavasti. Vähän kuin katsot kirkasta valoa ja laitat silmät kiinni, pystyt seuraamaan sitä valopalloa joka liikkuu "luomillasi" silleen tök tök tök.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin esikoisen vauva-aikana viikottain seurakunnan vauvakahvilassa. Siellä oli kerran yksi äiti, jolla oli pieni, vielä "nimetön" vauva mukana kahvilassa. Äiti kertoi olevansa huolissaan vauvastaan, kun se vaikuttaa jotenkin voimattomalta ja itkeekin ihan ponnettomasti. Äiti oli saanut neuvolasta heti ajan ja oli menossa kahvilan jälkeen neuvolaan. Käveltiin hetken matkaan yhdessä siitä seurakuntatalolta pois päin. Kysyin, että kuorsaako vauva, kun vaunukopasta kuului sellaista krohinaa tms. Äiti totesi vaikeana, että ei kun näin se itkee. Kurkkasin vaunuihin ja tosiaan naamasta näkyi, että vauva ns. karjui täysillä, mutta suusta tuli vaan sellaista kähinää. Lähtiessäni toiseen suuntaan sanoin äidille, että onneksi menette nyt heti neuvolaan ja toivottavasti kaikki selviää. Äitiä en näkynyt enää koskaan vauvakahvilassa. Ehkä alle vuoden päästä tämä äiti ja ehkä hänen miehensä tulivat polkupyörällä vastaan näillä samoilla kulmilla. Äiti näytti iloiselta, kunnes katseemme kohtasi hetkeksi heidän ohimennessään ja äidit kasvot valahtivat surulliseksi. Edelleen vaivaa, että mahtoikohan vauva kuolla :(
Jäin miettimään tätä tarinaa ja jotain outoa tässä on. Ei kukaan äiti huudata miltein äänettömästi itkevää lasta ja tuollaisen tapauksen kanssa mennään aina suoraan takaisin synnärille tai polille, ei neuvolaan. Eikä noin huonokuntoisia vauvoja kotiuteta herkästi.
Vauva ei ollut vastasyntynyt, vaan ehkä 6 viikkoinen. Olisin minäkin jättänyt kahvilat väliin ja lähtenyt vauvaa näyttämään suoraan päivystykseen, mutta tämä tapaus nyt meni näin.
Se aika on joissain tapauksissa 1- 3 kk kun lasta voi käydä näyttämässä synnärillä ja vanhemmille annetaan mukaan numerot ja tiedot minne ottaa vakavissa tapauksissa välittömästi yhteyttä. Epäilen raskaasti tätä tarinaa siis, 6 viikkoinen on niin pikkuinen et se on vielä aika tiukassa neuvolan syynissä ja tuollainen ei ole voinut mitenkään päästä livahtamaan läpi.
Siis sä meinaat, että mä olen keksinyt tämän tarinan? Vai mikä syy tälle jankkaukselle on?
No juuri se koska kuullosta niiin oudolta.
Höyhenjutuista muistui mieleen, että olen toisinaan löytänyt valkoisia höyheniä vaatekaapistani, vaatteiden joukosta. Epäilen kyllä, että joku perheessä järjestää ne sinne, on siis pilaa, mutta sitä ei myönnetä. Ensimmäinen pikku höyhen löytyi, kun palasin lasten kanssa lomamatkalta. Siitä on nyt jo vuosia. Sen jälkeen on ainakin pari kertaa käynyt, että kun otan kaapistani vaatteen, pieni höyhen leijailee samalla ulos kaapista. Ensimmäinen höyhen oli omituisesti juuttunut kiinni vaatteeni saumaan, jouduin vetämään sen irti. Olin juuri pitänyt vaatetta ylläni matkalla ja kotiin tultua huomasin sen höyhenen.
Mutta toisaalta nuo eivät paljon ihmetytä, elämässä sattuu kummempaakin.
Vierailija kirjoitti:
Höyhenjutuista muistui mieleen, että olen toisinaan löytänyt valkoisia höyheniä vaatekaapistani, vaatteiden joukosta. Epäilen kyllä, että joku perheessä järjestää ne sinne, on siis pilaa, mutta sitä ei myönnetä. Ensimmäinen pikku höyhen löytyi, kun palasin lasten kanssa lomamatkalta. Siitä on nyt jo vuosia. Sen jälkeen on ainakin pari kertaa käynyt, että kun otan kaapistani vaatteen, pieni höyhen leijailee samalla ulos kaapista. Ensimmäinen höyhen oli omituisesti juuttunut kiinni vaatteeni saumaan, jouduin vetämään sen irti. Olin juuri pitänyt vaatetta ylläni matkalla ja kotiin tultua huomasin sen höyhenen.
Mutta toisaalta nuo eivät paljon ihmetytä, elämässä sattuu kummempaakin.
Vaatteissa on untuvatäytteet tai tyynyissä/peitoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin lapsena uimassa ystäväni kanssa uimarannalla, johon vie tie metsän läpi ja metsässä risteilee myös pienempia polkuja. Ranta oli tuttu, olimme käyneet siellä usein ja tuossa iässä ( olimme noin 11 ja 12v) saimme tietenkin mennä ilman aikusia. Oli lämmin päivä, aurinko paistoi kun pyörien lukkoja availlessamme kiinnitimme huomion vierestä lähtevään polkuun " mennäänkö katsomaan mihin tuo vie?" " Joo".
Eikun tuumasta toimeen ja taluttamaan pyöriä polun läpi. Hetken päästä olimme ok-talo alueella ja tässä ei ole mitään outoa, siellä on ok-taloja mutta tunnelma oli jotenkin kummallinen. Aurinko tuntui kirkkaammalta, ketään ei näkynyt eikä kuulunut mitään ääntä . Kaveri halusi jatkaa eteenpäin, minä palata taaksepäin tutulle reitille ja kaveri antoi periksi, kai kun olin nuorempi.
Myöhemmin halusimme näyttää mysteerikadun kolmannelle kaverille, mutta emme löytäneet enää polkua! Vaikka se oli tasan siinä, mihin kaikki aina jättivät pyörät.
Ufosieppaus tai ufon läheisyys valemuistoilla, jotka istutettu oikeiden tilalle. Onko elämässäsi myöhemmin ollut kadonneita tunteja, joita et pysty selittämään? Joista et uskalla kertoa kenellekään, koska ihmiset eivät uskoisi/pitäisivät hulluna? Selittämättömiä pelkotiloja? Jos kyseessä ei ollut sieppaus, niin luultavasti ei, mutta jos sieppaus kyseessä, niin se ei usein jää yhteen kertaan.
Ufosieppaustarinat ovat traumoja peittäviä valemuistoja. Yleistä mm. hyväksikäytön uhreille.
Niin, siis tarinan kirjoittajahan ei muista mitään ufojuttuja ollenkaan, joten miten tämä kommenttisi nyt liittyy tähän? Väitätkö, että jos hän muistaisi, niin olisikin kyseessä trauman peittely? Eikö siinä pikemminkin paljastuisi sieppauksen aiheuttama trauma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odotin lasta ja sain ultrassa tietää että lapsi olisi vaikeasti vammainen ja päädyimme keskeytykseen. Kun kerroin ystävälleni että odottamani lapseni on nyt menehtynyt, ystäväni meni valkoiseksi: hän oli käynyt kavereiden yllyttämänä jokin aika ennen keskeytystäni selvänäkijällä (ei siis itse usko tällaisiin hömppäjuttuihin) ja siellä näkijä oli sanonut: "lähipiirissäsi jollekin tapahtuu jotain pahaa...et vain tunne tätä henkilöä vielä". Ja tuohan että henkilöä ei vielä tunne viittaisi juuri siihen syntymättömään lapseen...jäi vähän kalvamaan mieltä tuo. :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin lapsena uimassa ystäväni kanssa uimarannalla, johon vie tie metsän läpi ja metsässä risteilee myös pienempia polkuja. Ranta oli tuttu, olimme käyneet siellä usein ja tuossa iässä ( olimme noin 11 ja 12v) saimme tietenkin mennä ilman aikusia. Oli lämmin päivä, aurinko paistoi kun pyörien lukkoja availlessamme kiinnitimme huomion vierestä lähtevään polkuun " mennäänkö katsomaan mihin tuo vie?" " Joo".
Eikun tuumasta toimeen ja taluttamaan pyöriä polun läpi. Hetken päästä olimme ok-talo alueella ja tässä ei ole mitään outoa, siellä on ok-taloja mutta tunnelma oli jotenkin kummallinen. Aurinko tuntui kirkkaammalta, ketään ei näkynyt eikä kuulunut mitään ääntä . Kaveri halusi jatkaa eteenpäin, minä palata taaksepäin tutulle reitille ja kaveri antoi periksi, kai kun olin nuorempi.
Myöhemmin halusimme näyttää mysteerikadun kolmannelle kaverille, mutta emme löytäneet enää polkua! Vaikka se oli tasan siinä, mihin kaikki aina jättivät pyörät.
Ufosieppaus tai ufon läheisyys valemuistoilla, jotka istutettu oikeiden tilalle. Onko elämässäsi myöhemmin ollut kadonneita tunteja, joita et pysty selittämään? Joista et uskalla kertoa kenellekään, koska ihmiset eivät uskoisi/pitäisivät hulluna? Selittämättömiä pelkotiloja? Jos kyseessä ei ollut sieppaus, niin luultavasti ei, mutta jos sieppaus kyseessä, niin se ei usein jää yhteen kertaan.
Ufosieppaustarinat ovat traumoja peittäviä valemuistoja. Yleistä mm. hyväksikäytön uhreille.
Niin, siis tarinan kirjoittajahan ei muista mitään ufojuttuja ollenkaan, joten miten tämä kommenttisi nyt liittyy tähän? Väitätkö, että jos hän muistaisi, niin olisikin kyseessä trauman peittely? Eikö siinä pikemminkin paljastuisi sieppauksen aiheuttama trauma?
Tuossa joku tarjosi ufosieppausta selitykseksi muistamattomuuteen. On todettu, että ahdistuksesta kärsivät ihmiset voivat hypnoosissa kertoa joutuneensa alienien vieraaksi. Alta paljastuukin iso trauma. Kumpaakaan ei suoraan muisteta.
Ainakin Amerikassa on ollut näitä keissejä, kun ufojutut on siellä yleisiä, esim Roswell.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tää mun tarina nyt ei kuulosta varmaan kovin uskottavalta, kun en muista kunnolla yksityiskohtia, mut kerron nyt kuitenkin.
Multa on kerran hävinnyt aikaa silmänräpäyksessä. En enää muista mitä tein ja paljonko aikaa meni, muistan vain, että näin kävi ja olin tosi hämmentynyt. Kello oli vain yhtäkkiä hypännyt tosi paljon eteenpäin, jollen väärin muista, olin autossa. Ehkä.
No joo, tosi tyhmää, että näin hatara tarina, siitä on useita vuosia, enkä ole sitä aikoihin miettinyt. Mutta näin kävi, se on varmaa.
Olin hedelmöityshoidoissa, 3. Inseminaatioyritys ja lääkäri jo sitä tehdessään oli skeptinen onnistumisesta. Kävelin allapäin keskustassa kun feissari tuli rekrytoimaan minua plan kummiksi. Hänen siinä puhuessa mietin hiljaa mielessäni että minä vain jatkuvasti pyydän maailmankaikkeudelta jotain että jos nyt annan hyvää ehkä saan takaisin hyvää. Joten ryhdyin kummiksi. Tämän jälkeen kuukautiseni eivät koskaan alkaneet vaan tulin 3 vuoden yrittämisen jälkeen raskaaksi ja sain terveen vauvan. Tällä plan kummilapsella on melkein taianomainen paikka sydämessäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku olio kävi 4v poikani luona kun poika leikki yksin aamulla pirtissä. Minä vielä nukuin. Poika pelästy pahasti eikä halunnut puhua koko asiasta sen jälkeen. Olio oli kävellyt ohi ja katsonut poikaa suoraan silmiin. Poika kuvasi oliota noidaksi.
Vierailija kirjoitti:
Joku olio kävi 4v poikani luona kun poika leikki yksin aamulla pirtissä. Minä vielä nukuin. Poika pelästy pahasti eikä halunnut puhua koko asiasta sen jälkeen. Olio oli kävellyt ohi ja katsonut poikaa suoraan silmiin. Poika kuvasi oliota noidaksi.
Lisään vielä että poika nyt 17v ja muistaa edelleen tapauksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua häiritsee vieläkin eräs mies.
Meillä oli juttua joskus muutamiavuosia sitten kun olin 18v. Mies oli ihan unelma, hyvän näköinen, kiltti, seksikäs ym ym. Ongelma että mies oli vähän liian ujo, kun siihen aikaan itse olin aika menevä.
Exäni tuli sitten meidän jutun väliin, minä typeränä menin säätämään exän kanssa humalassa ja sitten seuraavana päivänä päätin rehellisesti kertoa miehelle mitä tapahtui. Tietenkin tämä mies suuttui ja sanoi että hoida entiset asiasi ennenkuin aloitat uutta. Olin todella pettynyt itseeni ja surullinen, rakastin tätä miestä, meillä oli aina kivaa, hän suuteli ja kyöhnäsi minun kanssa kavereidensa nähden ilman häpeää. Ujoutensa vuoksi ja minun menevyyteni vuoksi en ihan varmaksi uskonut että tämä mies rakastaa myös minua.
Kun pilasin suhteen, kuulin jälkeenpäin että mies oli puhunut kaikille että on onnellinen ja rakastaa minua niin paljon.
Olin entistä surullisempi. Löysin silti miehen jonka kanssa tein lapsen ja olemme vieläkin yhdessä, mutta koskaan en ole tuntenut tätä miestä kohtaan samaa kuin sitä ihanaa miestä. Minua kaduttaa tämän jutun pilaaminen edelleen ja ajattelen sitä miestä vieläkin melkein jokapäivä.
Haluaisin kertoa tämän kaiken sille miehelle, mutta en enää voi. Se mies luulee että se oli minulle vain mitätön säätö, mutta asia ei todellakaan ole niin vaan se oli unelma jonka itse rikoin. Enkä saa takaisin.
Jospa saitte tekstistä selville asian, kun kirjoitin niin nopeasti.
Kaveri lainasi euron eikä koskaan antanut takaisin. Jäi kyllä vaivaamaan, vaikka onkin pikkujuttu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle käynyt useamman kerran sillä tavalla että etsin jotain tiettyä asiaa x josta olen IHAN varma että sen pitäisi olla tietyssä paikassa, mutta se ei olekaan siellä. Ja seuraavana päivänä se mystisesti onkin siellä. Esimerkiksi yksi päivä etsin laukustani yhtä paperia josta olin ihan varma että on siellä. No ei ollut, käänsin koko laukun ja ei löytynyt. Tarkistin laukun ainakin 5 kertaa. Seuraavana päivänä paperi löytyi laukusta, ei ollut edes mitenkään piilossa. Toisella kerralla etsin vauvan tuttinauhaa, taas olin varma siitä missä sen piti olla vaan eipä ollut. Kunnes noin viikon päästä se löytyi juuri oikeasta paikasta, juuri siitä mistä olin etsinyt. Mystistä.
Tämä kävi eilen. Olin päivystyksessä yhdellä sairaala-alueella (jätän yksityiskohdat mainitsematta, ettei tunnisteta..) ja siellä oli erikoisesti pukeutunut nainen, joka tuntui huomaavan minut ja selkeästi tunnistavan, vaikka voisin väittää etten itse tuntenut tai tiennyt naista mistään entuudestaan. Tämän ihmeellisen ensireaktion jälkeen en kiinnittänyt naiseen mitään sen kummempaa huomiota. Näin vain kun hän tuntui olevan joka paikassa samaan aikaan kuin minäkin, ja ihmettelin kun hän ei konsultoinut ketään hoitajia, lääkäreitä tai ketään koko aikana vaan istui sivussa tai pyöri käytävillä. Muut olivat kaiken aikaa tekemisissä hoitajien tai lääkäreiden kanssa sen muutaman tunnin ajan, joten kyllä tällaisen asian huomaa kun seuraa tylsyyksissään tilanteita.
Huomioitavaa tässä on, etten ensin reagoinut naiseen mitenkään, mutta vasta kertoessani miten ihanaan takkiin näkenäni nainen siellä samassa sairaalassa oli pukeutunut, aloin ajatella miten hän pyörikin ympäri rakennusta tismalleen samoihin aikoihin. Kun käytävällä istuin verikokeessa, niin hän jäi selkä päin pyörimään hoitajan ja minun läheisyyteen. Lähtiessämme mieheni kanssa hän valui samaan aikaan ulos ovista ja kun jäin kuppaamaan pihalle kun katselimme reittiopasta, niin nainen jäi myös pienen matkan päähän. Kun lähdimme liikkeelle niin hänkin lähti. Lopulta kyllästyin siihen pelleilyyn, otin miestäni kädestä ja lähdimme laukkaamaan naisen ohi ja pysäkkimme suuntaan - ja niin teki nainenkin. Siinä kohtaa nainen erkani meistä, ja tämä oli ainoa hetki kun tajusin että kohtaamisessamme voisi olla jotain outoa. Kun kerroin missä kaikkialla näin häntä niin tajusin että harvinaisen läpinäkyvää seuraamista - ellei kyseessä tosiaan ollut vain hyvä nippu sattumia.
Jos naisella olisi ollut asiaa tai tunnistanut minut jostain, niin hänhän olisi ihan hyvin voinut tulla juttelemaan kanssani. En ole ihminen, joka ajaa tuntemattomat pois läheltä vaan päinvastoin haastelen kenen kanssa vain, mutta tuollaista lähellä pyörimistä mikä menee kyöräämisen puolelle en taas siedä yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Tämä kävi eilen. Olin päivystyksessä yhdellä sairaala-alueella (jätän yksityiskohdat mainitsematta, ettei tunnisteta..) ja siellä oli erikoisesti pukeutunut nainen, joka tuntui huomaavan minut ja selkeästi tunnistavan, vaikka voisin väittää etten itse tuntenut tai tiennyt naista mistään entuudestaan. Tämän ihmeellisen ensireaktion jälkeen en kiinnittänyt naiseen mitään sen kummempaa huomiota. Näin vain kun hän tuntui olevan joka paikassa samaan aikaan kuin minäkin, ja ihmettelin kun hän ei konsultoinut ketään hoitajia, lääkäreitä tai ketään koko aikana vaan istui sivussa tai pyöri käytävillä. Muut olivat kaiken aikaa tekemisissä hoitajien tai lääkäreiden kanssa sen muutaman tunnin ajan, joten kyllä tällaisen asian huomaa kun seuraa tylsyyksissään tilanteita.
Huomioitavaa tässä on, etten ensin reagoinut naiseen mitenkään, mutta vasta kertoessani miten ihanaan takkiin näkenäni nainen siellä samassa sairaalassa oli pukeutunut, aloin ajatella miten hän pyörikin ympäri rakennusta tismalleen samoihin aikoihin. Kun käytävällä istuin verikokeessa, niin hän jäi selkä päin pyörimään hoitajan ja minun läheisyyteen. Lähtiessämme mieheni kanssa hän valui samaan aikaan ulos ovista ja kun jäin kuppaamaan pihalle kun katselimme reittiopasta, niin nainen jäi myös pienen matkan päähän. Kun lähdimme liikkeelle niin hänkin lähti. Lopulta kyllästyin siihen pelleilyyn, otin miestäni kädestä ja lähdimme laukkaamaan naisen ohi ja pysäkkimme suuntaan - ja niin teki nainenkin. Siinä kohtaa nainen erkani meistä, ja tämä oli ainoa hetki kun tajusin että kohtaamisessamme voisi olla jotain outoa. Kun kerroin missä kaikkialla näin häntä niin tajusin että harvinaisen läpinäkyvää seuraamista - ellei kyseessä tosiaan ollut vain hyvä nippu sattumia.
Jos naisella olisi ollut asiaa tai tunnistanut minut jostain, niin hänhän olisi ihan hyvin voinut tulla juttelemaan kanssani. En ole ihminen, joka ajaa tuntemattomat pois läheltä vaan päinvastoin haastelen kenen kanssa vain, mutta tuollaista lähellä pyörimistä mikä menee kyöräämisen puolelle en taas siedä yhtään.
Nainen oli suojelusenkelisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höyhenjutuista muistui mieleen, että olen toisinaan löytänyt valkoisia höyheniä vaatekaapistani, vaatteiden joukosta. Epäilen kyllä, että joku perheessä järjestää ne sinne, on siis pilaa, mutta sitä ei myönnetä. Ensimmäinen pikku höyhen löytyi, kun palasin lasten kanssa lomamatkalta. Siitä on nyt jo vuosia. Sen jälkeen on ainakin pari kertaa käynyt, että kun otan kaapistani vaatteen, pieni höyhen leijailee samalla ulos kaapista. Ensimmäinen höyhen oli omituisesti juuttunut kiinni vaatteeni saumaan, jouduin vetämään sen irti. Olin juuri pitänyt vaatetta ylläni matkalla ja kotiin tultua huomasin sen höyhenen.
Mutta toisaalta nuo eivät paljon ihmetytä, elämässä sattuu kummempaakin.Vaatteissa on untuvatäytteet tai tyynyissä/peitoissa.
Joo, mutta ei niissä vaatteissa. Esim. vaate, jonka saunassa se höyhen oli kiinni, oli pitkät kesähousut. Enkä ollut käyttänyt untuvatakkia,koska minulla ei ensinnäkään ollut sellaista ja koska oli kesä.
Vierailija kirjoitti:
Tämä kävi eilen. Olin päivystyksessä yhdellä sairaala-alueella (jätän yksityiskohdat mainitsematta, ettei tunnisteta..) ja siellä oli erikoisesti pukeutunut nainen, joka tuntui huomaavan minut ja selkeästi tunnistavan, vaikka voisin väittää etten itse tuntenut tai tiennyt naista mistään entuudestaan. Tämän ihmeellisen ensireaktion jälkeen en kiinnittänyt naiseen mitään sen kummempaa huomiota. Näin vain kun hän tuntui olevan joka paikassa samaan aikaan kuin minäkin, ja ihmettelin kun hän ei konsultoinut ketään hoitajia, lääkäreitä tai ketään koko aikana vaan istui sivussa tai pyöri käytävillä. Muut olivat kaiken aikaa tekemisissä hoitajien tai lääkäreiden kanssa sen muutaman tunnin ajan, joten kyllä tällaisen asian huomaa kun seuraa tylsyyksissään tilanteita.
Huomioitavaa tässä on, etten ensin reagoinut naiseen mitenkään, mutta vasta kertoessani miten ihanaan takkiin näkenäni nainen siellä samassa sairaalassa oli pukeutunut, aloin ajatella miten hän pyörikin ympäri rakennusta tismalleen samoihin aikoihin. Kun käytävällä istuin verikokeessa, niin hän jäi selkä päin pyörimään hoitajan ja minun läheisyyteen. Lähtiessämme mieheni kanssa hän valui samaan aikaan ulos ovista ja kun jäin kuppaamaan pihalle kun katselimme reittiopasta, niin nainen jäi myös pienen matkan päähän. Kun lähdimme liikkeelle niin hänkin lähti. Lopulta kyllästyin siihen pelleilyyn, otin miestäni kädestä ja lähdimme laukkaamaan naisen ohi ja pysäkkimme suuntaan - ja niin teki nainenkin. Siinä kohtaa nainen erkani meistä, ja tämä oli ainoa hetki kun tajusin että kohtaamisessamme voisi olla jotain outoa. Kun kerroin missä kaikkialla näin häntä niin tajusin että harvinaisen läpinäkyvää seuraamista - ellei kyseessä tosiaan ollut vain hyvä nippu sattumia.
Jos naisella olisi ollut asiaa tai tunnistanut minut jostain, niin hänhän olisi ihan hyvin voinut tulla juttelemaan kanssani. En ole ihminen, joka ajaa tuntemattomat pois läheltä vaan päinvastoin haastelen kenen kanssa vain, mutta tuollaista lähellä pyörimistä mikä menee kyöräämisen puolelle en taas siedä yhtään.
Mistä syystä kävit päivystyksessä? Hoksaat varmaan miksi kysyn...
Vierailija kirjoitti:
Mulle käynyt useamman kerran sillä tavalla että etsin jotain tiettyä asiaa x josta olen IHAN varma että sen pitäisi olla tietyssä paikassa, mutta se ei olekaan siellä. Ja seuraavana päivänä se mystisesti onkin siellä. Esimerkiksi yksi päivä etsin laukustani yhtä paperia josta olin ihan varma että on siellä. No ei ollut, käänsin koko laukun ja ei löytynyt. Tarkistin laukun ainakin 5 kertaa. Seuraavana päivänä paperi löytyi laukusta, ei ollut edes mitenkään piilossa. Toisella kerralla etsin vauvan tuttinauhaa, taas olin varma siitä missä sen piti olla vaan eipä ollut. Kunnes noin viikon päästä se löytyi juuri oikeasta paikasta, juuri siitä mistä olin etsinyt. Mystistä.
Tuttua. Just ollaan miehen kanssa mökillä. Eilen hän tarvitsi rautalankaa korjatakseen kanaverkkoa pihalla. Rautalankaa ei löytynyt vajasta, vaikka sitä muistin mukaan piti olla, mies kävi sisällä mökissäkin penkomassa ja kyselemässä minulta. Seuraavaksi hän ajoi parin km päässä olevaan lähikauppaan kysymään rautalankaa, ei ollut. Lopulta mies teki korjaushomman käyttäen oranssia muovinarua. Kun hän vei työkalut vajaan, rautalankakerä oli tismalleen siinä missä pitikin, ja josta mies oli monta kertaa katsonut.
Alue: Aihe vapaa
Ufosieppaustarinat ovat traumoja peittäviä valemuistoja. Yleistä mm. hyväksikäytön uhreille.