Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?

Ei ole omakohtainen kokemus, sattui läheiselleni viime talviolympialaisten aikaan.

Tämä läheiseni oli lueskellut töissä Iltalehteä, josta luki suomalaisen naislumilautailijan Enni Rukajärven saaneen olympiahopeaa. Uutisessa kerrottiin, kuinka joissain oli aiheuttanut närää Rukajärven saama hyvä arvostelu, vaikka joku temppu oli mennyt ihan pieleen.

Seuraavana päivänä sama henkilö oli katsonut televisiosta illemmalla olympialaisia suorana. Vuorossa oli naisten lumilautailua, jossa Rukajärvi oli kilpailemassa taas. Yksi tempuista ei onnistunut, mutta silti Rukajärvi sai hyvät pisteet ja voitti hopeaa. Tuttavani ihmetteli toista hopeaa ja samantyylistä pistedraamaa paikalla, josta oli juuri lukenut uutisista.

Jälkeenpäin selvisi, että yksi hopeahan sieltä vain oli tullut, vaikka läheiseni oli VARMA, että oli lukenut jo ennen suoraa lähetystä Rukajärven hopeamitalista.

Äärimmäisen mielenkiintoinen tapaus. Minulla ei ole mitään syytä epäillä henkilön sanoja, ei ole millään tapaa höperö vaan varsin terävä ja fiksu ihminen. Tiedä sitten, mikä selitys tuolle kaikelle voisi olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko tossa kissakeississä olla kuitenkin niin, että kun joku kulkee yöllä alaovesta rappukäytävässä, niin paineenvaihtelu/ilmavirta saa aikaan sisäoven avautumisen toisessa asunnossa? Meillä on joskus käynyt noin. Ja jos tuo tapahtuu aina suunnilleen samaan aikaan yöstä, niin sekin voisi viitata siihen, että joku tulee töistä tai lähtee töihin aina noihin aikoihin.

Miten selität sen että öisin kuuluu kahvan painumisen ääni, ei ilmavirta paina mitään. Päivisin kissa kuitenkin hyppää kahvaan, klonks ja kissa alastullessa tömähtää maahan. Öisin alastuloa ei kuulu.

Ei ole kissa eikä ilmavirta.

Ei liity suoraan tähän, mutta ilmavirran aiheuttamaan ääneen. Asun rivitalossa. Meillä on tuulikaapintapainen. Viime kesänä maalasimme sen tuulikaapin oven ja se ollut siitä lähtien hieman tiukka. Nyt kun oven nykäisee auki, ilmavirta saa aikaan, että kuulostaa siltä, että ulko ovi loksahtaisi lukkoon. Aluksi luulin, että ovi on jäänyt auki, mutta selvisi, että tuulikaapin ovea aukaistessa ilmavirta heilauttaa postiluukkua sen verran, että kuuluu kolahdus.

Jospa kertoisin tämänkin kokemuksen.

Kun vuosia sitten mieheni kanssa toivoimme vauvaa, ei ensin tärpännyt. Toiveikkaana tein muutaman raskaustestin mutta tulos oli negatiivinen.

Sitten yhtenä päivänä työpaikalla kuulin työkaverin mainitsevan nimeni ja kertovan toiselle, että olen raskaana. Tuli hämmentynyt olo. Asia oli minulle vakava enkä pitänyt leikinlaskusta. Kävin kuitenkin ostamassa apteekista testin, ja tulos oli positiivinen.

Samalla tavalla kävi toisenkin raskauteni kanssa. Olin vasta ensimmäisellä tai enintään toisella kuulla, kun kuulin työpaikalla, että olen raskaana, ja niin olinkin. En tiedä, oliko kyseessä jonkinlainen kuuloharha, jossa tiesin alitajuisesti asian laidan ja alitajunta kertoi sen noin.

Toisaalta jotkut väittävät näkevänsä päältäpäin, milloin joku odottaa vauvaa. Tiedä häntä.

Vierailija kirjoitti:

Mua on koko aikuisiän kiusannut muisto lapsuudesta. Olen siis oikeasti pohtinut tämän muiston vuoksi että onko mussa jokin vikana ja ahdistunut sen vuoksi. Muisto siis on seuraava: olen n. 4-vuotias ja olen talomme sisällä ulko-ovella. Ikkunassa on lasisia osia joista näen ulos. Ulkopuolella on 2-vuotias pikkuveljeni kivisellä tasanteella. Odotan että pikkuveli on oven edessä ja paiskaan tietoisesti oven vauhdilla auki jotta veli kaatuisi ja löisi päänsä. Tilanteessa ei käy pahasti mutta äitini on minulle todella vihainen.

Joitakin vuosia sitten otin asian ensimmäistä kertaa esille äitini kanssa ja hän oli ihmeissään muistostani, sillä tuollaista ei ole koskaan tapahtunut. En tiedä mistä olen tällaisen valemuiston kehitellyt itselleni, mutta olen antanut sen määrittää itseäni kun olen todeksi luullut :(

Ei tuosta kannata huonoa omaatuntoa kantaa, olit silloin pieni lapsi. Varmaan noin on tapahtunut, äitisi ei sitä vain halua tunnustaa. Normaalia sisarkateutta. Muistan vielä kun itse toivoin jotain pahaa kun pikkuveljeni tuli taloon. Olin myös 4v silloin ja kuopus, eli lellikki. Lapsi voi jopa toivoa jossain vaiheessa jopa sisaruksensa kuolemaa, sekin on normaalia. Äärimmäisen harvoin mitään vakavaa kuitenkaan tapahtuu ja nuo tunteet menevät ohi.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole omakohtainen kokemus, sattui läheiselleni viime talviolympialaisten aikaan.

Tämä läheiseni oli lueskellut töissä Iltalehteä, josta luki suomalaisen naislumilautailijan Enni Rukajärven saaneen olympiahopeaa. Uutisessa kerrottiin, kuinka joissain oli aiheuttanut närää Rukajärven saama hyvä arvostelu, vaikka joku temppu oli mennyt ihan pieleen.

Seuraavana päivänä sama henkilö oli katsonut televisiosta illemmalla olympialaisia suorana. Vuorossa oli naisten lumilautailua, jossa Rukajärvi oli kilpailemassa taas. Yksi tempuista ei onnistunut, mutta silti Rukajärvi sai hyvät pisteet ja voitti hopeaa. Tuttavani ihmetteli toista hopeaa ja samantyylistä pistedraamaa paikalla, josta oli juuri lukenut uutisista.

Jälkeenpäin selvisi, että yksi hopeahan sieltä vain oli tullut, vaikka läheiseni oli VARMA, että oli lukenut jo ennen suoraa lähetystä Rukajärven hopeamitalista.

Äärimmäisen mielenkiintoinen tapaus. Minulla ei ole mitään syytä epäillä henkilön sanoja, ei ole millään tapaa höperö vaan varsin terävä ja fiksu ihminen. Tiedä sitten, mikä selitys tuolle kaikelle voisi olla.

No ettei kuitenkin ollut uusinta eikä suora lähetys??

Lisää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkopuolinen kirjoitti:

Myyli ov. kirjoitti:

Minua jäi ihmetyttämään erään naisen aviomiehen nimi. En ole enää tavannut tätä naista muutamaan vuoteen, mutta kun hän oli samassa työpaikassa kanssani, niin hän puhui usein aviomiehestään. Se siinä vain ihmetytti, että hän kutsui tätä kahdella eri nimellä, jotka tuntuivat molemmat olemaan tämän etunimiä. Toinen oli tavallinen suomalainen nimi tyyliin Pekka, toinen nimi oli joku vähän harvinaisempi, ruotsalainen tai suomenruotsalainen nimi, Åke tai joku muu vastaava nimi. Sitäkin ihmettelin, että muut työkaverit pitivät täysin luonnollisena, että kyseisen miehen nimi vaihteli aina välillä. Kuitenkin miehellä oli käsittääkseni yksiosainen etunimi, ei kaksiosaisista nimeä (Pekka-Åke tms.) eikä tällä naisella ollut kahta eri miestä.

Joo, erikoista on, mutta myös yleistä. Appiukkoni suvussa kutsutaan ihmisiä välillä ihan kummallisilla nimillä, saa kyllä nähdä vaivaa että pysyy aina perässä kenestä puhutaan. Esimerkiksi Riitta saatta välillä olla vaikka Terttu ja seuraavassa virkkeessä vielä Pirkko. Siitä sitten vielä väännetään vaikka lempinimeksi Pike. Hitto että ärsyttää! Olen kysellyt joskus että mikä tämä juttu oikein on, mutta ei ne kerro minulle. Ilmeisesti en kuulu circle of trustiin :)

Riitta ja hänen sivupersoonansa. Tai jospa Riitta on muodonmuuttaja.

Joo. Meillä miehen suvussa sama mies on Hannu ja Pekka. Tosi rasittavaa. Semminkin kun oikeasti Pekkoja on suvussa muita, muttei hannuja. Ei ole koskaan mennyt jakeluun kenestä puhutaan, varsinkin kun välimatkaa näihin pekkoihin ja hannuihin on 400km...

Meillä on suvussa muutamia tälläisiä henkilöitä joista käytetään eri nimiä. Etunimi on esim Riitta ja jotkut käyttävät tätä nimeä. Toinen nimi saattaa olla esim Johanna jota taas toiset käyttävät ehkä henkilö itsekin ja sitten näistä on vielä lempinimet eli vanhemmat kutsuvat vaikka rituksi ja nuoremmat jonnaksi...

Tultiin just matkalta ja meidän sohvassa on punaviinitahra! WTF.. Poliisille kai pakko soittaa. Pelottaa, että mitähän muuta täällä on tehty. Tosi pelottava olo. Meidän vara-avain on kyllä muutamalla henkilöllä, mutta silti pelottaa.

Vierailija kirjoitti:

Tultiin just matkalta ja meidän sohvassa on punaviinitahra! WTF.. Poliisille kai pakko soittaa. Pelottaa, että mitähän muuta täällä on tehty. Tosi pelottava olo. Meidän vara-avain on kyllä muutamalla henkilöllä, mutta silti pelottaa.

Ehe ehe. Hyvä spin-off toisesta ketjusta :D

Vierailija kirjoitti:

Tämä tapahtui 1990-luvulla. Olin muuttanut uuteen asuntoon. Tein kerran uuniruokaa, ruokaa kuohui paljon uunin pohjalle ja paloi hirveän kasan sinne. Yritin puhdistaa sitä epätoivon vimmalla mutta kökkö ei sulanut yhtään vaikka mitä aineita kokeilin ja yritin raaputtaa ja kovertaa ja vaikka mitä. Lämmitin uunia ja yritin taas. Mikään ei auttanut ja harmitti hirveästi kun uusi uuni oli niin kauhean näköinen.

Meni useampi vuosi ja kökkö vaan pysyi paikallaan. Puhdistin uunia säännöllisesti ja yritin aina irrottaa kökkärettäkin.

Kerran sitten, kun olin käyttänyt uunia ja pyyhin sen kevyesti tavallisella tiskiainerätillä, kökkö irtosi kuin itsestään ja uuni puhdistui aivan kuin uudeksi! Minusta tämä oli suoranainen ihme vaikka aikahan se oli tehnyt tehtävänsä. Olin jo luovuttanut kauan sitten että se lika ei koskaan irtoaisi niin että yllätyin kovasti.

Sorry tämmöinen arkipäiväinen juttu, ei mitään ufoja eikä poltergeisteja.

Seuraavalla kerralla käytä takanluukkujen puhdistusainetta. 

Vierailija kirjoitti:

Olen usein miettinyt, että onkohan minulla jonkinlainen kyky aavistaa tietämättä jonkun tunnetun henkilön tai tämän läheisen kuolema. Lainasin Juice Leskisen kuolemaa edeltävänä päivänä yhden hänen levynsä kirjastosta. Sitten kuukausi myöhemmin tutkin Wikipediassa Yhdysvaltain presidenttien tietoja ja seuraavana päivänä tuli uutinen Gerald Fordin kuolemasta. Sitten taas reilua kuukautta myöhemmin kuuntelin Mestarit areenalla -levyä samana yönä, kun Kirka kuoli. Näin myös Juice Leskisen kuolemaa edeltävänä kesänä unta, että hän oli kuollut. Viime kesänä taas keksin vitsin, että mitä tapahtui, kun Simo kuoli ja vastaus on, että Simon elo päättyi ja reilu viikko sitten oli uutinen, että Simon Elon sisar oli kuollut.

Tuon perusteella käytännössä kaikilla on tuommoinen.

Reilut 10 vuotta sitten eräs samassa oppilaitoksessa opiskelijana ollut henkilö väitti, että sai edellisenä yönä puhelun isoäidiltään, joka oli silloin ollut jo vähän aikaa kuolleena. Minua ihmetytti tämä ja kysyin sitten vielä myöhemmin tältä henkilöltä tästä puhelusta, mutta hän sitten pyysi, ettei siitä enää puhuttaisi, enkä enää puhunutkaan. Mitenkähän tuo on mahdollista?

Sisareni väitti, että meni kertomaan erään tuttavaperheemme isälle, että minulle tulee perheestä eräs esine mieleen. Oli niin, että tämä lievästi sanottuna hölmö mielleyhtymä oli tullut minulle parisen vuotta ennen tätä, ja sisarellani oli tapana kiusata minua siten, että jos sanoin, että minulle tulee jostakusta jotain mieleen, niin hän sanoi, että hänellä on salapuhelin, jolla soittaa hänelle ja kertoo tuon ja hän myös kerran muka soitti tällä salapuhelimellaan tälle perheelle tästä. Tämä perhe asui maalla isämme naapurissa, ja kerran kun olimme sisareni kanssa isän luona ja meille kai tuli jotain kinaa jostakin, hän sanoi, että hän käy kertomassa tuon mielleyhtymän jos en tee jotakin. Hän sitten otti potkukelkan ja lähti. Soitin sitten jonkin ajan päästä naapuritaloon, ja siellä vastasi perheen isä ja kysyin, onko sisartani näkynyt, ja hän vastasi, että ei. Sisareni on väittänyt aina näihin päiviin saakka, että kertoi sen ja perheen isää oli vain naurattanut tuo juttu. Hän myös väittää sanoneensa, että jos minä soitan sinne, siellä sanotaan, ettei sisartani ole näkynyt. Vuosi oli muistaakseni 2000 ja silloin oli kevättalvi. En siis edelleenkään tiedä varmasti, kertoiko hän sen vai ei, ja aluksi olin ehdottomasti sitä mieltä, että hän vain narraa, mutta nykyään en ole ollenkaan varma. Luulisi, että hän olisi jo myöntänyt sen, jos ei oikeasti olisi kertonut. :D

nuna kirjoitti:

Lapsena vietin usein viikonloppuja mummolassa. Nyt isäni oli tullut minua hakemaan kotiin, kun olin alkanut itkeä että en lähde. Oliko vielä niin että olin kovasti ensin halunnut kotiin, mutta muuttanut mieleni. Isä ajoi sillä matkalla kolarin rekan kanssa ja vänkärin puoli meni ryttyyn. Se kohta missä olisin istunut. Mummo sanoi sen jälkeen aina että on suojelusenkeli matkassa..

Mulla vähän samantapainen kokemus. Isäni oli yh ja perhetuttumme tytär oli luokallani paras ystäväni. Isä usein illalla kävi siellä ja pyysi minut mukaan. Jostain käsittämättömästä syystä ei ollut kertonut sinne lähtevänsä eikä pyytänyt mua mukaansa juuri sillä kerralla kun ajoi rekan alle. Isä selvisi, autosta oli ehjänä vain kuskin penkin ympäriltä 10cm alue.

Vierailija kirjoitti:

Jospa kertoisin tämänkin kokemuksen.

Kun vuosia sitten mieheni kanssa toivoimme vauvaa, ei ensin tärpännyt. Toiveikkaana tein muutaman raskaustestin mutta tulos oli negatiivinen.

Sitten yhtenä päivänä työpaikalla kuulin työkaverin mainitsevan nimeni ja kertovan toiselle, että olen raskaana. Tuli hämmentynyt olo. Asia oli minulle vakava enkä pitänyt leikinlaskusta. Kävin kuitenkin ostamassa apteekista testin, ja tulos oli positiivinen.

Samalla tavalla kävi toisenkin raskauteni kanssa. Olin vasta ensimmäisellä tai enintään toisella kuulla, kun kuulin työpaikalla, että olen raskaana, ja niin olinkin. En tiedä, oliko kyseessä jonkinlainen kuuloharha, jossa tiesin alitajuisesti asian laidan ja alitajunta kertoi sen noin.

Toisaalta jotkut väittävät näkevänsä päältäpäin, milloin joku odottaa vauvaa. Tiedä häntä.

Itse en yleensä huomaa ilmiselviäkään raskauksia, kihlasormuksia tms, koska mietin omia asioitani enkä niinkään tarkkaile kanssaihmisiä, enkä ole oikeastaan kovin kiinnostunutkaan toisten perhesuhteista.

Kerran työpaikalla kuitenkin oli tilanne, että yksi työkaveri oli jäämässä muutaman päivän lomalle ja kehoitti sitten kertomaan palatessaan, mitä uutta sinä aikana oli kuultu. Hän tarkoitti tietenkin työasioita, kun asiakassuhteissa oli meneillään kaikenlaisia käänteitä. Itse siihen sitten tokaisin, että jospa on vaikka sellainen uutinen, että xx on raskaana. Ihan kauhean tahditontahan tuollaista on edes vitsillä heittää, vaikka oltiinkin jäämässä viikonlopun viettoon ja se alkoi jo kuulua jutuista, enkä tajua, miten tulin sellaista sanoneeksi. XX meni totiseksi ja sanoi, mistä arvasit, mutta olin niin pöllämystynyt, että asia meni ohi sillä kertaa.

XX kertoi sitten vähän jälkeenpäin kahden kesken, että hän tosiaan oli vahinkoraskaana ja ongelmallisen tilanteen takia hän ei ollut siitä puhunut kenellekään töissä, vaikka kohta alkoi olla aika miettiä sijaisjärjestelyjä. Hän oli sitä mieltä, että ajatus oli jotenkin leijunut ilmassa... enpä tiedä, tämä jäi kyllä askarruttamaan.

Vierailija kirjoitti:

Sisareni väitti, että meni kertomaan erään tuttavaperheemme isälle, että minulle tulee perheestä eräs esine mieleen. Oli niin, että tämä lievästi sanottuna hölmö mielleyhtymä oli tullut minulle parisen vuotta ennen tätä, ja sisarellani oli tapana kiusata minua siten, että jos sanoin, että minulle tulee jostakusta jotain mieleen, niin hän sanoi, että hänellä on salapuhelin, jolla soittaa hänelle ja kertoo tuon ja hän myös kerran muka soitti tällä salapuhelimellaan tälle perheelle tästä. Tämä perhe asui maalla isämme naapurissa, ja kerran kun olimme sisareni kanssa isän luona ja meille kai tuli jotain kinaa jostakin, hän sanoi, että hän käy kertomassa tuon mielleyhtymän jos en tee jotakin. Hän sitten otti potkukelkan ja lähti. Soitin sitten jonkin ajan päästä naapuritaloon, ja siellä vastasi perheen isä ja kysyin, onko sisartani näkynyt, ja hän vastasi, että ei. Sisareni on väittänyt aina näihin päiviin saakka, että kertoi sen ja perheen isää oli vain naurattanut tuo juttu. Hän myös väittää sanoneensa, että jos minä soitan sinne, siellä sanotaan, ettei sisartani ole näkynyt. Vuosi oli muistaakseni 2000 ja silloin oli kevättalvi. En siis edelleenkään tiedä varmasti, kertoiko hän sen vai ei, ja aluksi olin ehdottomasti sitä mieltä, että hän vain narraa, mutta nykyään en ole ollenkaan varma. Luulisi, että hän olisi jo myöntänyt sen, jos ei oikeasti olisi kertonut. :D

Tiedän, että kuulostaa oudolta, mutta totta joka sana. :D

Huomasin viime viikolla, että rahaa oli ilmestynyt kassalippaaseni. Onko tämä ihme? 

Normaalisti minulla ei ole säästössä siellä mitään. En usko, että kukaan muukaan on voinut laittaa mitään.

Varkaathan yleensä varastavat.  Kenties dementia on iskenyt?? Joskus olen löytänyt jotakin namia, jonka unohdin jonnekin piiloon, mutta rahaa en ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisen vuotta sitten olin valmistumassa ja saamassa opintoihin liittyvät pitkät harjoittelut päätökseen. Loppuvaihe oli äärettömän raskasta, sekä taloudellisesti, että henkisesti, koska minulta edellytettiin varsin kovaa työtahtia. Siinä viimeisten kuukausien aikana alkoi tapahtua outoja: kaikki näissä töissä käyttämäni housut, paidat, alusvaatteet, vyö, kengät, jopa reppu hajosivat. Monet aivan yhtäkkiä, esim. repusta vain irtosi sanka kun nostin sitä, ja housut repesivät haaroista kun vedin niitä päälle. Nämä oli ostettu eri aikoihin. Ajattelin, että onpas hassua.

Valmistumisen jälkeen kuitenkin sairastuin outoihin, pahoihin oireisiin. Käytin kaikki säästöni juostessani eri lääkäreillä, mutta apua ei löytynyt. Lopulta kävi ilmi, että puolisoni oli tartuttanut minuun tarttuvan taudin. Häntä ei vain ollut kiinnostanut pätkääkään se, että tauti, joka hänellä oli lähes oireeton, oli minulle rankka. Kesti aika kauan, ennen kuin lääkitys alkoi tehoamaan oireisiini.

Päätimme kuitenkin jatkaa yhdessä. Nyt olen ollut parisen kuukautta oireettomana. Mutta: noin 2 viikkoa sitten tavarani alkoivat hajoilla, jopa samana päivänä sattui useampi tällainen tapaus.

Suvussani on jonkun verran näkijän kykyjä, sekä isän, että äidin puolella, ja olen itsekin päässyt todistamaan joitain outoja juttuja. Nyt mietin, onko tämä hajoamisepisodi joku varoitus, ja jos niin mikä. Ei kovin hyvät fiilikset tällä hetkellä.

Oliko se kenties sukupuolitauti jonka sait puolisoltasi josta hän oli tietoinen? Se on asia, josta voit tehdä rikosilmoituksen. 

Toisekseen nuo tavaroittesi hajoamiset - onko mahdollista, että puolisosi on tuhonnut niitä mutta saa ne näyttämään vahingoilta? Ei ole kenelläkään noin huonoa tuuria, että hajoaa kaikki kerralla tai pienen ajan sisään. sinuna miettisin vielä tuota puolisovalintaa uudemman kerran. 

Kiitos vastauksesta. Kyseessä ei ollut "varsinainen" sukupuolitauti, vaikka kyllä siinäkin yhteydessä tarttuva. En voi paljastaa tässä enempää yksityiskohtia.

Tutkin kyllä tavaroita, mutta en nähnyt merkkejä ratkomisista tms

Jättäisin mieheni heti, jos saisin työpaikan, nyt en voi koska en saisi asumistukea. Syksyllä olin jo saamassa paikan, mutta mies sabotoi haastattelun ja myöhästyin, mikä tietysti pilasi koko homman alkuunsa.

Monena iltana nukkumaan mennessä mietin, että jos en aamulla herää niin eipä ole iso menetys. Olen aivan lopussa.

Kyllä sä jotain keksit, asiat hoituu lopulta helposti kun vain aloittaa. Varaa aika sosiaalitoimistosta, hakeudu ammattikorvan ääreen tai vuokraa halvin mahdollinen yksiö. Oma tekosyyni oli, ettei yksin voi viikata lakanoita-ja ex-mies sairasti psykooseja.

Ei onnistu, laskelmat on tehty ja edes pienillä paikkakunnilla en selviä pelkällä työmarkkinatuella. Tuon asumistuen muuten selvitin uudestaan, olin saanut väärää tietoa ja sitä saisin kunhan olisin asumuserossa. Mutta millä maksaisin takuuvuokran ja välttämättömät hankinnat kun elämiseen jäisi max noin 350 e kk? En saisi edes patjaa mukaani täältä. Ei vain onnistu ilman työpaikkaa.

En ole mitenkään avuton sinänsä. Mutta sossut ja muu harkinnanvarainen apu keskittyy lapsiperheille. Eikä mulla ole ketään, ei ystäviä ja vanhemmat vastustavat eroaikeitani. Ilman rahaa ei vain onnistu.

Pyydä sossusta rahaa takuuvuokraan. Ei heillä pitäisi olla syytä olla tukemattakaan.Välttämättömyydet voi ostaa osamaksulla, hakea seurakunnan avustuksista tai kierrätyksestä.

Saatko pankista lainaa, jos ei muualta irtoa? Ei siihen vakityötä tarvita. Hyvin hoidetut raha-asiat eli luottotiedot riittää.

Eikö jostain saa muuttoavustustakin, Kelasta? Oletko hakenut töitä jostain ihan muualta?

Suhteesi ja erosi eivät kuulu sukulaisille. He voivat vapaasti kokeilla elämistä miehesi kanssa, jos on faktat hukassa.

Vierailija kirjoitti:

Sisareni väitti, että meni kertomaan erään tuttavaperheemme isälle, että minulle tulee perheestä eräs esine mieleen. Oli niin, että tämä lievästi sanottuna hölmö mielleyhtymä oli tullut minulle parisen vuotta ennen tätä, ja sisarellani oli tapana kiusata minua siten, että jos sanoin, että minulle tulee jostakusta jotain mieleen, niin hän sanoi, että hänellä on salapuhelin, jolla soittaa hänelle ja kertoo tuon ja hän myös kerran muka soitti tällä salapuhelimellaan tälle perheelle tästä. Tämä perhe asui maalla isämme naapurissa, ja kerran kun olimme sisareni kanssa isän luona ja meille kai tuli jotain kinaa jostakin, hän sanoi, että hän käy kertomassa tuon mielleyhtymän jos en tee jotakin. Hän sitten otti potkukelkan ja lähti. Soitin sitten jonkin ajan päästä naapuritaloon, ja siellä vastasi perheen isä ja kysyin, onko sisartani näkynyt, ja hän vastasi, että ei. Sisareni on väittänyt aina näihin päiviin saakka, että kertoi sen ja perheen isää oli vain naurattanut tuo juttu. Hän myös väittää sanoneensa, että jos minä soitan sinne, siellä sanotaan, ettei sisartani ole näkynyt. Vuosi oli muistaakseni 2000 ja silloin oli kevättalvi. En siis edelleenkään tiedä varmasti, kertoiko hän sen vai ei, ja aluksi olin ehdottomasti sitä mieltä, että hän vain narraa, mutta nykyään en ole ollenkaan varma. Luulisi, että hän olisi jo myöntänyt sen, jos ei oikeasti olisi kertonut. :D

Ei pahalla, mutta vaikutatte lievästi sanottuna hulluilta, niin sinä kuin siskosikin.

Vierailija kirjoitti:

Reilut 10 vuotta sitten eräs samassa oppilaitoksessa opiskelijana ollut henkilö väitti, että sai edellisenä yönä puhelun isoäidiltään, joka oli silloin ollut jo vähän aikaa kuolleena. Minua ihmetytti tämä ja kysyin sitten vielä myöhemmin tältä henkilöltä tästä puhelusta, mutta hän sitten pyysi, ettei siitä enää puhuttaisi, enkä enää puhunutkaan. Mitenkähän tuo on mahdollista?

Jos hän on vain nähnyt unta.