Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7965)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei saaatana oikeesti, mikä lehtiroskisautisti tähän ketjuun nyt oikein saapui. Ei voi noin paha mieli tulla keskustelupalstalla jostain hymiöstä.
Seli_seli, mamma siellä selittelee, kun itse loukkaantui siitä faktasta, että on tyhmä, kun jättää henkilötietonsa tuhoamatta 😎
Enemmän tuo vaikuttaa teini-ikäiseltä kuin mammalta.
Siltäkin, mutta se on vaan myös tyhmä.
Se ei ymmärrä, että lehtiroskiksta kaivellaan henkilötietoja 🤔
Niin kuin tämän päivän (15.3.18) uutisessakin tulee esille:
Ohis: Jos ei ole silppuria, niin osoitetietokohdat voi laittaa vähäksi aikaa vesiämpäriin ja sitten kaataa veden pois kun ovat läpimärkiä. Sitten revit ja teet niistä mössöpalloja. Taatusti ei saa selvää mitä niissä on. Sopii erityisen hyvin myös kuiteille. Tai voit tehdä niinkuin joskus 70-luvulla me lapsena tehtiin: https://www.pikkukokki.fi/kadentoissa/askarteluohjeet/paperimassan-valm…
Eli tee paperimassaa. Se on aika hauskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle on alkanut viime vuosina sattua sellaista, että vaikka kadulla kävellessä tulee vastaan joku tyyppi, jota kauempaa katson joksikin tuttavakseni, olkoon vaikka Ritva. Kun henkilö tulee kohdalle, huomaan, ettei se ollutkaan hän. Kuitenkin jonkin ajan päästä ihan ihkaoikea Ritva tulee minua vastaan. Joskus noita lookalikeja tulee päivän aikana vastaan parikin ennen sitä oikeaa ihmistä. Ja nämä ihmiset ovat siis yleensä sellaisia, jotka eivät todellakaan tule vastaan joka päivä, jotka eivät välttämättä edes asu tässä kaupungissa ja joihin törmää todella harvoin.
Olen koettanut selittää tätä jollakin dejavu-tyyppisellä ilmiöllä, että aivot huijaavat minut jälkikäteen uskomaan nähneeni kaksoisolennon aiemmin, mutta mielestäni näin ei ole.
Mulla on ollut tuota kanssa! Ja juuri niin vähän tuttuja ihmisiä, että on alun perinkin outoa että tulee se henkilö edes mieleen. Tuo on varmaan jonkinlainen etiäinen.
En tarkoita tätä ollenkaan pahalla, mutta yllättävän moni tässä ketjussa ei ilmeisesti ole ollenkaan tutustunut deja vu-ilmiöön. Sehän selitettiinkin aiemmin ketjussa kattavasti.
Mut mä olen luullut, että näitä on lähes kaikilla ja kaikki vähintäänkin tietää ettei niissä ole mitään yliluonnollista.
Ei kai sitten.
Hmmm kirjoitti:
Olin varmaan jotain 12v, ja olin 14v serkkuni kanssa kotikaupungissamme Oulussa joululahjaostoksilla tms. Pekurinkulmalla tuli ensimmäisen kerran nuorisoporukka vastaan, joka huikkasi meille minun sukunimeni, esim "Lahtinen"! Olin ihan hämilläni, en ollut ikinä nähnytkään näitä tyyppejä, eivät olleet isosisaruksieni kavereitakaan. Jatkoimme matkaa, ja parin tunnin päästä sama porukka tuli Anttilan edessä vastaan, nyt huikkasivat "v*tun Lahtinen" ja jatkoivat taas matkaa. Minua vähän pelotti silloin, aika nuori kun vielä olin, ja pitkään ihmettelimme että mitä porukkaa tuo oikein oli ja mistä ihmeestä tiesivät sukunimeni. Vieläkin vaivaa, vaikka tapauksesta on yli 10 vuotta.
Onko sukunimesi jokin todella yleinen nimi? Jos huutelivat samaa sukunimeä useille ihmisille ja vahingossa sattui olemaan juuri sinun nimesi?
ennustaja kirjoitti:
Tämäkin menee näihin ufo-juttuihin..
Mutta siis.. Joskus minulla tulee tunne että jokin tapahtuma on tapahtunut jo kertaalleen? Unessa tms.. Esim joku keskustelu toisen henkilön kanssa. Eli siis tiedän jo mitä kaverini aikoo minulle sanoa? Yhtäkkiä vain tulee sellainen "välähdys", että tämä on tapahtunut joskus ennenkin ja tiedän jonku sekunnin etukäteen mitä tulee tapahtumaan..
Tiedän, että vähän huonosti osaan ilmaista mitä nämä välähdykset on, mutta joskus tulee ihan kylmät väreet, kun tiedän mitä tulee jossain hetkessä tapahtumaan.
En osaa itselleni selittää mistä nämä johtuvat.
https://fi.wikipedia.org/wiki/D%C3%A9j%C3%A0-vu
hyvin yleistä. ihan kaikille tuttu ilmiö
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani erosivat kun olin 12v , jäimme äidin kanssa kerrostaloon ja isä osti pienen, pintaremonttia kaipaavan 1-kerroksisen tiilitalon umpikujaan päättyvän kadun päästä. Talossa oli alusta asti jotenkin "väärä" tunnelma ja minua ahdisti, yritin kuitenkin pistää sen uuden tilanteen piikkiin.
Talon lisäksi tunsin myös jotain viereisessä tiheässä kuusimetsässä, oli tunne että minua katseltiin .
Kerran olin sitten tullut koulusta kotiin isäviikolla, oli marraskuu ja pimeä tuli aikaisin , isä oli vielä töissä eli olin täysin yksin ja laitoin siinä kaakaota jne, mitä nyt yleensä tehdään, kun koulusta tullaan kotiin.
Äkkiä minulle tuli taas tunne siitä että jokin on väärin , tällä kertaa hyvin voimakkaana ja samassa kuulin miten ulko-ovi aukesi sekä naisääni huudahti " päivää taloon!" , naisen äänessäkin oli jotain "kummallista" ja muistan miten ahdisti kävellä keittiöstä ulos vaikka ajattelinkin, että suljin oven huonosti ja siellä on vain joku naapuri. Eteisessä ei ollut ketään, ulko-ovi oli kiinni ja lukossakin vielä!
Myöhemmin sama naisääni kuului nauhalla, jonne lauloin kun leikin Madonnaa tanssien ja laulaen huoneessani. Nauhoitus jäi vahingossa päälle kun menin vessaan ja nauhalta kuuluvat askeleeni, oven kolahdus .. ja sitten sama ääni, samat sanat " Päivää taloon!" Soitin nauhaa peloissani isälle ,joka koetti kovasti löytää mieltäni rauhoittavan selityksen " Se kuului varmasti ulkoa. Tai telkkarista ".
Asuuko isäsi vielä tuossa talossa? Oliko tuo tunnelma aina siellä tuollainen vai lientyikö vuosien saatossa? Entä nyt?
Ei asu enää, möi talon kun loukkasi selkänsä eikä selvinnyt enää ok-talon askareista. Olin 20 vuotta tuolloin ja asuin jo omillani.
Tunnelma talossa oli painostava loppuun asti mutta siihen jotenkin tottui , metsikkö vieressä sensijaan pelästytti minut pari kertaa pahasti ja mietinkin, tuliko sieltä jotain taloon...Tahdotko tarkentaa, miten "metsikkö pelästytti" ?
Kävin siellä salatupakalla. Kerran näin puusta toiseen loikkaavan, varjomaisen hahmon joka oli ihmisen kokoinen ja muotoinen, toisella kertaa taas kuulin monotonisen äänen puhuvan siansaksaa ihan vieressä vaikken nähnyt ketään tai mitään. Metsässä oli aina kylmä, vähän samaan tapaan kuin hautausmailla aina on ja myös oudon autiota ottaen huomioon , että alueella oli koiranomistajia ja lapsia. Kerran löysin jätelaudoista ja vanhasta patjasta kyhätyn, hylätyn oloisen majan jossa oli koulukirjoja 80-luvulta sekä naisten tuliterät, pinkit korkkarit kannon päältä . Majasta otin kuvan, mutta kengät olivat kadonneet sillä välin kuin hain kameraa.
Itsekin mietin tätä vaihtoehtoa silloin kun tapahtui, mutta en usko. Sukunimi ei ole mikään kovin yleinen, ei tosin harvinaisin mahdollinenkaan. Väestörekisteristä äsken katsottuani, tällä hetkellä meitä on alle 2000 sen nimistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hmmm kirjoitti:
Olin varmaan jotain 12v, ja olin 14v serkkuni kanssa kotikaupungissamme Oulussa joululahjaostoksilla tms. Pekurinkulmalla tuli ensimmäisen kerran nuorisoporukka vastaan, joka huikkasi meille minun sukunimeni, esim "Lahtinen"! Olin ihan hämilläni, en ollut ikinä nähnytkään näitä tyyppejä, eivät olleet isosisaruksieni kavereitakaan. Jatkoimme matkaa, ja parin tunnin päästä sama porukka tuli Anttilan edessä vastaan, nyt huikkasivat "v*tun Lahtinen" ja jatkoivat taas matkaa. Minua vähän pelotti silloin, aika nuori kun vielä olin, ja pitkään ihmettelimme että mitä porukkaa tuo oikein oli ja mistä ihmeestä tiesivät sukunimeni. Vieläkin vaivaa, vaikka tapauksesta on yli 10 vuotta.
Onko sukunimesi jokin todella yleinen nimi? Jos huutelivat samaa sukunimeä useille ihmisille ja vahingossa sattui olemaan juuri sinun nimesi?
Oho, painoinkin väärää nappia. Tämä vastaus piti siis olla tähän:
Itsekin mietin tätä vaihtoehtoa silloin kun tapahtui, mutta en usko. Sukunimi ei ole mikään kovin yleinen, ei tosin harvinaisin mahdollinenkaan. Väestörekisteristä äsken katsottuani, tällä hetkellä meitä on alle 2000 sen nimistä.
Hmmm kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmmm kirjoitti:
Olin varmaan jotain 12v, ja olin 14v serkkuni kanssa kotikaupungissamme Oulussa joululahjaostoksilla tms. Pekurinkulmalla tuli ensimmäisen kerran nuorisoporukka vastaan, joka huikkasi meille minun sukunimeni, esim "Lahtinen"! Olin ihan hämilläni, en ollut ikinä nähnytkään näitä tyyppejä, eivät olleet isosisaruksieni kavereitakaan. Jatkoimme matkaa, ja parin tunnin päästä sama porukka tuli Anttilan edessä vastaan, nyt huikkasivat "v*tun Lahtinen" ja jatkoivat taas matkaa. Minua vähän pelotti silloin, aika nuori kun vielä olin, ja pitkään ihmettelimme että mitä porukkaa tuo oikein oli ja mistä ihmeestä tiesivät sukunimeni. Vieläkin vaivaa, vaikka tapauksesta on yli 10 vuotta.
Onko sukunimesi jokin todella yleinen nimi? Jos huutelivat samaa sukunimeä useille ihmisille ja vahingossa sattui olemaan juuri sinun nimesi?
Oho, painoinkin väärää nappia. Tämä vastaus piti siis olla tähän:
Itsekin mietin tätä vaihtoehtoa silloin kun tapahtui, mutta en usko. Sukunimi ei ole mikään kovin yleinen, ei tosin harvinaisin mahdollinenkaan. Väestörekisteristä äsken katsottuani, tällä hetkellä meitä on alle 2000 sen nimistä.
Teitä on sitten aika monta, koska meitäkin on 13 koko maailmassa, kaverin suku on sen perhe (5ihmistä) ja toisella 7.. hyvä arvaus siis kundeilta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei saaatana oikeesti, mikä lehtiroskisautisti tähän ketjuun nyt oikein saapui. Ei voi noin paha mieli tulla keskustelupalstalla jostain hymiöstä.
Ei hymiöstä, mutta tyhmyydestä.
Taidat olla tuo, joka naureskelee (~50v) omat tietonsa tuhoajille. Siis naureskelet niille, jotka fiksusti hävittää tietonsa - OK! 🤔
Eikö se hullua yleensä parhaiten naurata 😉
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yläasteella yks rinnakkaisluokkalainen tyttö vihasi minua. Kuulin tämän aluksi muiden kautta, mutta hän otti sen pari kertaa itsekin esille. Emme olleet edes samassa kaveriporukassa, mutta jotain yhteisiä tuttuja meillä oli. Lisäksi hän nimitteli minua lesboksi, vaikken tehnyt mitään siihen viittaavaakaan.
Kiinnostaisi vain tietää, että miksi hän minua niin hirveästi vihasi, kun emme olleet edes puhuneet toisillemme - ennen kuin hän tuli ilmoittamaan päin naamaani "mä vihaan sua". Olin siihen aikaan niin hiljainen ja harmitonkin kuin olla voi. Toki ihmisillä on outoja päähänpinttymiä, mutta silti🤔
Mulla tuli yhtäkkiä joku flashback yläasteelta, kun muistan jonkun rääväsuupissiksen haukkuvan jotain toista oppilasta lesboksi. Oletko Etelä-Pohjanmaalta? Ei sillä etteikö noin "kehittynyttä" kiusaamista varmaan olisi muuallakin tapahtunut...
Vierailija kirjoitti:
Hmmm kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmmm kirjoitti:
Olin varmaan jotain 12v, ja olin 14v serkkuni kanssa kotikaupungissamme Oulussa joululahjaostoksilla tms. Pekurinkulmalla tuli ensimmäisen kerran nuorisoporukka vastaan, joka huikkasi meille minun sukunimeni, esim "Lahtinen"! Olin ihan hämilläni, en ollut ikinä nähnytkään näitä tyyppejä, eivät olleet isosisaruksieni kavereitakaan. Jatkoimme matkaa, ja parin tunnin päästä sama porukka tuli Anttilan edessä vastaan, nyt huikkasivat "v*tun Lahtinen" ja jatkoivat taas matkaa. Minua vähän pelotti silloin, aika nuori kun vielä olin, ja pitkään ihmettelimme että mitä porukkaa tuo oikein oli ja mistä ihmeestä tiesivät sukunimeni. Vieläkin vaivaa, vaikka tapauksesta on yli 10 vuotta.
Onko sukunimesi jokin todella yleinen nimi? Jos huutelivat samaa sukunimeä useille ihmisille ja vahingossa sattui olemaan juuri sinun nimesi?
Oho, painoinkin väärää nappia. Tämä vastaus piti siis olla tähän:
Itsekin mietin tätä vaihtoehtoa silloin kun tapahtui, mutta en usko. Sukunimi ei ole mikään kovin yleinen, ei tosin harvinaisin mahdollinenkaan. Väestörekisteristä äsken katsottuani, tällä hetkellä meitä on alle 2000 sen nimistä.
Teitä on sitten aika monta, koska meitäkin on 13 koko maailmassa, kaverin suku on sen perhe (5ihmistä) ja toisella 7.. hyvä arvaus siis kundeilta?
Heh, ihan miten sen ottaa. Esim. Korhosia näyttää olevan 23 103, ja Virtasia 22 614. Toki meitä on enemmän kuin näitä nykyään suosittuja suojattuja sukunimiä, uusia sukunimiä tai kuolevia sukunimiä, joita on aina tyyliin tuo 13 koko maailmassa :) mutta aika hyvä arvaus täytyy olla, kun sukunimiä riittää, itse lähtisin huutelemaan ennemmin vaikka tuota Korhosta, olisi hiukan todennäköisempää osua kohdalle :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se että minun nyksän ex petti häntä ja tuli samoihin aikoihin raskaaksi. Vieläkään ei nyksäni ole tehnyt testiä, enkä uskalla sitä häneltä enää edes kysyä.. Niin herkkä asia kuitenkin kyseessä. Asia ahdistaa edes tänne kirjoittaa. Lapsi nyt 4v.
No, kaks jengii mis on poikii, nii kilpailee mjsta. Siin se!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä lapsuusmuistot 2v ja allekin eivät ole totta. Ne syntyvät siten että joku (yleensä vanhempi tai sisarus) on kertonut tapahtumasta vanhempana ja sitten siitä on rakentanut itselleen valemuiston. Ne ovat siis tapahtuneet ja ovat siinä mielessä totta, mutta tapahtuma on rakennettu päässä jälkeenpäin kertomusten perusteella. Itse kertomus on voitu kuulla jo kymmeniä vuosia sitten esim. 4 vuotiaana ja siksi sitä on vaikea erottaa oikeasta muistosta. Veljeni on esim. muistanut että joku tapahtuma on tapahtunut hänelle lapsena vaikka se on tapahtunut minulle. Itse olen 100% varma että se tapahtui minulle. Mutta eivät molemmat voi olla oikeassa. Isäni kertoi aina eräästä lapsena tekemästään jutusta. 10v isäni kuoleman jälkeen isän sisko kertoi täsmälleen saman kokemuksen omanaan...
Mulla varmaan on tämmönen valemuisto. Mulla on hämäriä muistikuvia äitini tädistä ja eräs todella vahva muisto jostain syntymäpäiväjuhlista. Muistan, että tämä täti oli minusta jotenkin todella pelottava ja äkäinen. Tiedän hänen nimensä ja varmuudella myös sen miltä hän näytti, koska olen toki valokuviakin hänestä nähnyt. Muutama vuosi sitten kävin äitini kanssa hautausmaalla ja kävimme tämän kyseisen henkilön haudalla. Ällistyin, kun katsoin hautakivestä kuolinpäivää, ja totesin tädin kuolleen neljä vuotta ennen syntymääni. Ne muistot, jotka minulla on, eivät siis voi olla tosia. Vuosikausia olin elänyt siinä uskossa, että olen tosiaan naisen tavannut.
Geenimuistojen mahdollisuutta tutkitaan. Toistaiseksi asiaa ei ole todistettu, mutta tiedetään että isän kokema järkytys voi muuttaa perimää.
Oho, tuohan olisikin! Mulla on niin vahvoja tuntemuksia 60-70-luvun hippiajoista vaikka oon paljon nuorempi :D
Vierailija kirjoitti:
Lapsena joskus kesäiltana oltiin isän ja veljen kanssa takapihalla. Yhtäkkiä nähtiin kaikki kolme, kun ikkunalaudalla olevan kukkalaatikon kukasta tuli imemään mettä pitkällä nokallaan pieni linnun näköinen, joka räpisteli siipiään kiivaaseen tahtiin. Siis aivan ilmiselvä kolibri. Siis olisi aivan hyvin voinut olla, ellei olisi oltu Suomessa.
En vieläkään tajua, mikä se on voinut olla. Mikä lintu tai hyönteinen voi muistuttaa kolibria? Jos joku täällä keksii, niin kuulen hyvin mielelläni.
Voi olla että joku on jo ehtinyt vastaamaan, mutta joku kiitäjä se on ollut.
https://www.hameensanomat.fi/uutiset/kotimaa/168163-kolibrinnakoiset-pe…
Paljonkin on selvittämättömiä juttuja tapahtunut, mutta jaetaan nyt muutama.
Melko jännä juttu kävi nuoremman lapseni synnytyksessä. Olin erittäin kovissa kivuissa, ja odotimme paikalle hoitajaa joka saisi tipan laitettua epiduraalia varten (minulla tosi hankalat suonet, jotain spesiaali hoitajaa odoteltiin pitkä tovi). Siinä tuskissani sitten tajusin, että pystyin lukemaan ihmisten ajatukset! Eli kuulin siis etukäteen ihmisten mielestä, mitä aikoivat seuraavaksi sanoa - noin sekunnin, kahden viiveellä. Kuulin ihan selvästi lauseen mielessäni, keskityin oikein katsomaan ja kenenkään huulet eivät silloin liikkuneet, ja sitten tämä sama lause tuli ilmoille ääneen sanottuna. Kuulin sekä mieheni, että kätilöiden ajatukset. Tätä jatkui jonkin aikaa, kunnes lopulta hoitaja saatiin paikalle, tippa laitettua ja anestesialääkäri sai epiduraaliletkut pistettyä selkään. Kipujen helpottaessa myös jännittävä hetkellinen telepatiakykyni katosi. Mikä lienee ollut kipujen aiheuttama hallusinaatio, mutta oli kyllä kiintoisa kokemus!
Toinen tarina liittyy lapsuudenkotiini. Talossa tapahtui muutenkin kaikenlaista kummallista, etiäisiä, itsestään aukeilevia ovia, seiniltä tippuvia tauluja ja askeleiden ääniä jne. Mutta erityisen omituinen juttu sattui, kun olin noin 15v ja kaverini oli meillä yökylässä - olimme siis talosssa kahden, vanhempani olivat jossain reissussa. Aamuyöllä, noin neljän aikaan, heräsimme valtavaan jyskeeseen. Kuulosti siltä, että alakerran olohuoneessa joku riehuu, kaataa huonekaluja ja heittelee kirjapinoja. Olimme hetkessä hereillä, ja pomppasimme pystyyn. Kuten sanottua, kaikenlaista kolinaa oli ennenkin kuulunut, mutta tämä oli voimakkuudessaan ihan toista. Ryntäsimme tietysti pois sängystä, ja säikähtäneinä tutkimme koko talon. Jytinä jatkui, kunnes pääsimme alakertaan, mutta ketään emme mistään löytäneet. Vapisevina ja säikkyinä palasimme lopulta sänkyyn, mutta uni ei kyllä enää sinä yönä tullut silmään.
Täällä on aiemmin tarjottu talon jytinöihin selitykseksi mm. lennoston harjoituksia (aamuyöllä neljältä?!), mutta tämä ääni oli aivan erilainen, kuului selvästi talon sisältä. Myöskään puutalon 'eläminen', lämpölaajeneminen vuodenaikojen vaihtuessa, ei selitä tätä tapausta. Olen asunut tuossa talossa about 16 vuotta, ja kaikenlaiset lämpötilojen vaihteluäänet ovat kyllä tulleet tutuiksi, eikä tämä ollut sellaista.
Mietityttämään on jäänyt, että kuka siellä jytisteli - ja miten, kun mikään tavara ei ollut pois paikoiltaan?
Käyttäjä2628 kirjoitti:
Listaan monta asiaa:
1. Oliko setäni kuolema oikeasti kokonaan ns. luonnollinen vai edistikö hänen naisystävänsä sitä? Setä ei ollut terve, mutta nainen toimi todella oudosti välittömästi sedän kuoltua ja ruumiinavauksessa oli seikkoja, jotka poikkesivat meidän havainnoistamme.
2. Minulla oli v. -93 outo déjà vu -tilanne Irlannissa. Tiesin eräällä saarella, mitä maisemassa tulee seuraavaksi. Jollakin tavalla aivoissa kai se havainto ja havainnon tiedostaminen erosivat ajallisesti. Oliko minulla tuolloin jokin sairaskohtaus, esim. epilepsiakohtaus?
3. Kuka eräs Tukholmassa tapaamani mies on oikeasti. Onko hän terroristi? Tutustuiko hän minuun selvittääkseen, voisiko minusta olla hyötyä terrorismimielessä ja totesi, että ei voi olla? Mies oli Galitheasta Espanjasta ja julkiseparatistinen. Kertoi asuvansa Skotlannissa, en tiedä oliko se totta. Kertoi, ettei ole tervetullut kotimaansa kamaralle, vaikka välit perheeseen hyvät. Olimme sähköpostitse yhteydessä ja hän lähetti minulle useita elokuvia postitse. Minulla ei ollut hänen osoitettaan, vain hotmail-sähköposti.
4. Sukulaisen jäämistössä on hyvin vanha valokuva. Valokuvassa on yksi mustaihoinen henkilö. Siis ei mikään välimerellinen, vaan aivan musta. Kuka hän on, mistä tupsahtanut Keski-Suomeen joskus sata vuotta sitten? Kuvia ei silloin paljon otettu, joten tärkeä tapaus hänen vierailunsa on ollut. Vai onko edes ollut vieras, onko ollut perheenjäsen? Varmasti ollut tapaus silloin, miksi kukaan ei tiedä mitään?
Esim. hän, tietysti muitakin on ollut. Muutti tosin jo 1904 maasta. https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/9823
Siltäkin, mutta se on vaan myös tyhmä.
Se ei ymmärrä, että lehtiroskiksta kaivellaan henkilötietoja 🤔
Niin kuin tämän päivän (15.3.18) uutisessakin tulee esille:
http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201803142200809563_u0.shtml