Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7964)
Vierailija kirjoitti:
Luulisi että mielenterveyskuntoutujien tukiasunnoissa vasta meteliä olisikin.
Ei välttämättä. Tokihan joku voi kiljua aistiharhoilleen, mutta etenkin masentuneet ovat yleensä hiljaista sakkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuin teininä todella oudossa kerrostalossa. Muutimme siihen vanhempien välien tulehduttua asumuseroon asti , olin 13 ja pikkuveli 10. Jo itse talo oli ankea, harmaa rapistunut 6-kerroksinen betonikuutio kun taas vastapäätä oli kaksi iloisen keltaista, 4-kerroksista taloa..
Rapussa liikkui todella harvoin KETÄÄN, paitsi posteljooni ja me. Öisin kyllä kuului, että hissi liikkui mutta päivisin tunnuimme olevan ainoat asukkaat. Muista asunnoista ei myöskään kuulunut mitään, ei lasten kiljahtelua tai telkkarin ääntä tms. Pyörävarastossa oli likaiset lastenrattaat ja kuivaushuoneessa roikkuivat pitkään samat lakanat, lopulta äiti taitteli ne kauniisti sivupöydälle josta hävisivät. Saunavuorolistassa oli nimiä, mutta koskaan emme nähneet edellistä tai seuraavaa kylpiää. Monessa asunnossa oli verhot kiinni eikä parvekkeilla näkynyt ketään, paitsi yhdellä hengaili usein kissa ja parvekkeisiin liittyy myös kummallinen episodi kun heittelimme veljen kanssa tennispalloa parvekkeella ja pallo lensi viereiselle parvekkeelle, josta joku heitti sen takaisin ! Parvekkeelta ei kuulunut mitään ääntä emmekä olleet kuulleet myöskään parvekkeen oven käyvän, mutta joku tai jokin sen pallon heitti meille takaisin ...
Viereisen rapun ovi kävi tasaiseen tahtiin ja samoin vastapäisen talon, näkyi valoja ja ihmisiä. Mutta meidän rappumme oli kuin hylätty! Muistan, miten kävin uteliaisuuttani viereisessä rapussa ja kuulin vauvan itkua, haistoin ruskean kastikkeen ja tupakan. Normaaleja ääniä, jotka meidän rapustamme puuttuivat.... Asuimme siinä 6kk kunnes isä ja äiti päättivät vielä yrittää .
Olen koettanut miettiä, voisiko samaan rappuun sattumalta päätyä joukko yövuorolaisia/paniikkihäiriöisiä/ujoja/masentuneita / muuten vain kyvyttömiä/haluttomia poistumaan kotoa. Olisiko se mahdollista?
Olisiko mahdollista , että rapussa olisi ollut mielenterveyskuntoutujien tukiasuntoja?
En ole tuo kokija , mutta kuudessa kerroksessa tukiasuntoja ? Ja kyllähän mielenterveys-potilaatkin käyvät asioilla! Ei kaikkea, esim. Virastoasioita voi hoitaa öisin .
Aika karmivalta kuulostaa.
Jos siellä oli vaikka 5 tukiasuntoa ja sitten muutama yövuorossa oleva tavallinen kansalainen sekä pari huonojalkaista, unetonta senioria.. Jos nyt etsitään vaihtoehtoa sille, että koko rappu oli kansoitettu vampyyreillä :D
Kuulin tämän jutun vuosia sitten silloisella työpaikallani. Sillä paikkakunnalla oli tapahtunut vastikää autokolari. Auto oli suistunut pahasti ojaan. Kolariautossa oli ollut vanhemmat ja perheen useampi pieni lapsi. Työkaverini tunsi tämän ambulanssikuskin joka oli ollut pelastustöissä. Ambulanssikuski oli kertonut hänelle, että kun yhtä näistä pienistä lapsista oli viety ambulanssiin oli hän sanonut että "Enkeli haki äitin". Äiti oli menehtynyt kolarissa heti. Ambulanssikuski oli ollut hyvin liikuttunut kun oli tätä kertonut.
90luvun alkupuolella olin helsingin vanhankaupunginlahden rannalla
erään silloisen naisystäväni kanssa.
Oli syysilta ja kirkas kuutamo.
Naisystäväni osoitti taivaalle ja sanoi:
-Tuleeko tuolta helikopteri?
Katsoin hänen osoittamaansa suuntaan ja sieltä tuli äänettömästi
lentävä metallinvärinen pallon muotoinen esine.
Esine hiljensi vauhtiaan ja lensi noin 20metrin päähän meistä
ja senjälkeen otti korkeutta ja lensi hyvin lähelle
vantaanjoen suussa olevaa siltaa ja nousi taas ylös,
tuli takaisinpäin ja laskeutui vastarannalle kaislikkoon.
Poistuimme paikalta ja kävin seuraavana päivänä
katsomassa paikkaa ja vastarannalla lammassaaressa
oli rannassa kaislat levinneet samalla tavalla kuin
sinne olisi ajettu veneellä.
En silloin tiennyt että sinne olisi päässyt kävellen
maita pitkin ja nyt kaduttaa että asia jäi tutkimatta
tarkemmin.
Vierailija kirjoitti:
Tuli tuosta pukuhuoneen kaapista mieleen, ei mikään erikoinen juttu tosin, sellaista varmaan sattuu kaiken aikaa.
Kävin tietyllä kuntosalilla kerran, pari viikossa säännöllisesti. Aloin kiinnittää huomiota siihen, että tietyssä kaapissa oli aina lukko, vaikka salilla olisi ollut tosi hiljaista ja olisin ollut vaikkapa ainut nainen paikalla. Kopissa ei ollut järin paljon kaappeja, joten joku oli jossain vaiheessa ärsyyntynyt lukossa olevaan kaappiin ja murtanut lukon, mistä seurasi, että oveen tuli varoitus, että "kaappeihin on murtauduttu, olkaa varovaisia".
No ei oltu murtauduttu, kun joku oli yksinkertaisesti jättänyt kaapin ikuisesti lukkoon. Miksi ihmeessä joku tulisi salille, laittaisi kamansa kaappiin ja lähtisi pois ilman kamojaan? Jos avain hukkuisi kesken treenin, luulisi, että sitä itse vaikka menisi rikkomaan sen lukon mieluummin kuin jättäisi tavaransa lokeroon. Ja ainakin kertoisi henkilökunnalle.
Noista ikuisuuslukoista kannattaa antaa palautetta henkilökunnalle. Meillä on muutaman kerran ollut, niin henkilökunta on poistanut lukot. Yhden numerolukon poistin itse (tyhjä avoin kaappi, lukko kiinni).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerronpa minäkin tarinan talostamme. Muutimme tähän vanhaan taloom lasten ollessa pieniä, poika vielä vauva. Talo on sokkeloinen ja tyttäremme rakasti leikkiä ympäri taloa. Talon päädyssä on ovella suljettava saunan pukuhuone, josta pääsee saunatiloihin ja yläkerran ullakolle.
Useita kertoja tyttö tuli saunan pukuhuoneesta kysellen iloisesti "minne se mustatukkainen tyttö meni?". Saattoi myös ruuan jälkeen kertoa menevänsä leikkimään "mustatukkaisen tytön kanssa".
Pistin lapsen mielikuvituksen piikkiin, ja eihän tuossa mitään pelottavaa ollut.
Pari vuotta myöhemmin kuulin kaksi kertaa ko huoneessa, kuinka ulko-ovemme pamahtaa kiinni. Luonnollisesti ajattelin puolisoni tulleen kotiin, mutta eipä ollutkaan. Lapsetkin ovat olleet omissa puuhissaan eikä kukaan myönnä ovea avanneen.
Kului taas pari vuotta ja poikamme muutti hetkeksi makuuhuoneeseemme nukkumaan, kun omansa oli remontissa. Makuuhuoneemme on aivan tuon saunan pukutilan vieressä (pieni aula välissä) ja poika aivan yllättäen vaati joka ilta laittamaan pukuhuoneen oven kiinni. Oli aivan selvästi erittäin peloissaan, eikä tänä päivänäkään uskalla mennä sinne yksin, vaan haluaa aina jonkun mukaansa suihkuun.
Hämmentää. Nuo tapahtumat ovat täysin irrallaan toisistaan, ajallisestikin kaksi vuotta väliä kaikissa. Vasta tuo pojan (nyt 6v) selittämätön pelko kyseistä tilaa kohtaan sai miettimään, mitä siellä oikein on? Tytär (nyt 7v) ei pelkää paikkaa lainkaan, vaan usein jopa kantaa sinne leluja ja viihtyy siellä pitkiä aikoja yksikseen.
Lapsena istuin mummolan keittiössä, olin ehkä 6-7v. Oli jo pimeää. Katselin läheisen tien viereistä ojaa. Se oli noin 80metrin päässä, mummo asui kerrostalossa, tien jossa oja oli, toisella puolella oli rakennustyömaa jossa tehtiin rivitaloja. katselin siis ulos, näin selvästi katulampun tms valossa, miten ojaa pitkin eteni joku musta hahmo, se liikkui kuin käärme, välillä siis kohoili ja välillä laski, niinkuin madellessa massa menee. Mutta oli vähintään ihmisen kokoinen koska näkyi ojasta. Tämä on yksi asia jonka muistan aina lapsuudesta, mutta mysteeriksihän tämä jää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tälle on varmaan jokin luonnollinen radioteknologinen selitys, mutta tuntui oudolta silloin, kun tämä tapahtui: Juttelin kaverini kanssa lankapuhelimella, kun yhtäkkiä puheen takaa alkoi kuulua musiikkia. Tutunoloista musiikkia. Kuoromme oli tuolloin tehnyt Ylelle joululaulunauhoituksen, ja nyt tuo nauha soi puhelimessa! Pyysin kaveria kuuntelemaan, mutta hän ei kuullut mitään. Kävin avaamassa radion, ja sieltä raikui sama joulumusiikki. Kaverilla ei ollut samaan aikaan radio päällä, ja mitään muuta ohjelmaa puhelin ei vastaanottanut, ainoastaan yhtäkkiä tuon meidän kuoron esityksen.
Tapahtui äidilleni eräänä iltana joulun alla. Isä ja äiti olivat viikonloppua viettämässä kylpylähotellissa, ja illallisen aikaan äidille tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta todella etova olo. Hiki helmeili otsalla ja äkkiä äiti ryntäsi pöydästä vessaan oksentamaan. Oksentamisen jälkeen äiti totesi isälle, että tulipa hyvä olo! Ja jatkoivat jouluillallistaan normaalisti.
Tuntia myöhemmin äitini sai tiedon, että hänelle erittäin läheinen sisko oli kuollut lääkkeiden ja alkoholin yliannostukseen. Luultavasti oli oksentanut ja tukehtunut. Sisko oli kärsinyt riippuvuudesta jo useita vuosia, mutta tapahtuma oli silti käsittämätön ja järkyttävä, eikä mitenkään ennakoitavissa.
Pari vuotta myöhemmin istuimme olohuoneessa tavallisena lauantai-iltana. Äkkiä keittiöstä kuului kova kilahdus ja tavallinen voiveitsi lojui keittiö ja ruokailutilan välisessä käytävässä. Hämmästelimme, että miten veitsi on ensinnäkin pudonnut itsekseen pöysältä ja vielä lentänyt nii kauas? Olin hiukan säikähtänyt, joten siksi äitini kertoi vasta seuraavana päivänä että oli ollut hänen siskonsa kuoleman vuosipäivä.
Nyt tapauksesta on jo 15 vuotta ja muistan edelleen kirkkaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistui tänään töissä mieleeni outo juttu, jota en ole tullut ottaneeksi töissä puheeksi muiden kanssa, ihmetellyt vain itsekseni.
Meillä on viiden naisen tiivis työyhteisö, eikä kanssamme juuri työskentele koskaan ketään ylimääräisiä henkilöitä. Meillä on sosiaalitiloissa pukukaapit ja kaappeja on suunnilleen tuplamäärä henkilöstöön nähden. Ylimääräisissä kaapeissa säilytämme kaikkea tavaraa, jota harvoin tarvitaan. Käytössä olevissa kaapeissa meillä on kullakin nimilaput.
Jokunen vuosi sitten huomasin kerran, kun etsin niistä kaapeista jotain, että yksi ylimääräisistä kaapeista oli ikään kuin jonkun käytössä. Siellä oli pari vaatetta ja kengät ja joku kirjekuori. Ei kenenkään meidän henkilökunnan tyyliä ja jokaisella meillä oli nimetty kaappi käytössä.
Olisin varmasti tiennyt, jos meillä olisi ollut joku uusi työntekijä. En tiedä, miksi en kysynyt asiasta keneltäkään, vaan salaa pari kertaa kurkkasin kaappiin, että olivatko vaatteet siellä vielä. Pari viikkoa tamimeet olivat siellä, sitten häipyivät. Nyt jälkeen päin ajateltuna tuntuu vielä oudommalta.
Oliko mahdollista, että ollut siistijä? Joku uusi, joka syystä tai toisesta jätti vaatteita tyhjään kaappiin? Yhdessä työpaikassani olin kymmenen vuotta enkö nähnyt siistijöitä juuri ikinä, en siis muistanut tai ajatellut, että he paikalla kävivätkään, saati kuuluisivat työyhteisöön. Kävivät siis iltamyöhällä tai aikaisin aamulla. Sinänsä tyhmää minulta, kun kuitenkin roskikset tyhjenivät ja lattiat puhdistuivat.
Ihan hyvä huomio, mietin tuossa, että olisiko voinut olla, mutta hyvin epätodennäköistä, koska rakennuksessa, jossa työpaikkamme sijaitsee siivoojat kulkevat toimitiloista toiseen työvaatteissaan ja heillä on omat sosiaalitilat jossain päin rakennusta.
Eniten ihmettelen tässä itseäni, miksi en kysynyt keneltäkään muulta asiasta.
Nyt tuli mieleeni, että jos kamppeet olivat jääneet vahingossa joltakulta, kun joskus harvoin työpaikallani saattaa työskennellä päivän tai puoli päivää ylempi esimiehelle tai pari muuta henkilöä. Tosin ne vaatteet ei kyllä heillekään kenellekään oikein näyttänyt kuuluvan. Olivat jotenkin epäsiistejä tai kauhtuneita.
Mistä se ajatus tuli? kirjoitti:
Yritin kirjoittaa tähän ketjuun eräästä kokemastani erikoisesta kokemuksesta, mutta en vain voinut tehdä niin, koska minulle tuli todella voimakas ahdistava tunne ja mieleen sellainen ajatus, että "Et saa kertoa siitä muille, tai sinulle tulee tapahtumaan jotain hyvin kamalaa". Ajatus ei oikein ollut omani, vaan tuntui kuin joku tai jokin olisi lähettänyt sen mieleeni ja yhä on ahdistava ja painostava tunne..............
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuosta kovasta pamauksessa tuli mieleen oma kokemukseni, vähän vastaava. Olin lukioikäisenä yksin kotona, äitini ja siskoni olivat matkoilla ja isä töissä. Oli sateinen marraskuun ilta ja kun maalla asuttiin oli pimeää. Olin laittanut talon täyteen valoja ja luin seuraavan päivän bilsan kokeisiin. Totesin että talossa on liian hiljaista joten päätin lukea ääneen ja nauhoittaa lukemistani mankalle.
Yhtäkkiä yläkerrasta kuuluu kamala rytinä, ääni kuulosti siltä kuin kattilakaapissa olisi mennyt kattiloita nurin. Se tuntui kyllä kummalliselta kun en ollut isäni kanssa koskenut keittiön kaappeihin päiväkausiin vaan elettiin jollain mikroruuilla 😊 lähdin katsomaan keittiön kaappeja mutta mitään ei näkynyt. Ääni kuului myös nauhalta joten en ollut kuvitellut sitä. Soitin isälle töihin ja pyysin tulemaan kotiin... oli aika ankea fiilis pimeässä maalla vaikka en mikään kova pelkuri ollutkaan. En todella tiedä mikä tuon äänen aiheutti eikä sitä keksinyt isänikään.
Katolta putoava lumi vois selittää ton. Pitää usein aikamoista ryminää ja säikäyttää hetkeksi.
Ei ollut vielä yhtään lunta, sen muistan - oli sateisen pimeä marraskuu. Eli ei selitä lumen putoaminen tuota ääntä...
Vierailija kirjoitti:
Kerran lapsena pissasin vahingossa hieman pöntön ohi lattialle, siivosin jäljet nopeasti, hiljaa ja hyvin. Olen siis nainen, mutta jostain syystä tuolla kertaa en istunut pöntölle vaan kyykkäsin vain sen yläpuolella. Kotona ei ollut muita kuin serkkuni, joka oli ihan eri päässä taloa.
Myöhemmin siskoni ohimennen kuittaili minulle lattialle pissaamisesta. Kun kysyin "Mitä?", hän äkkiä väisti tilanteen "Ei mitään" ja vaihtoi aihetta.
Ihmettelen ikuisesti, oliko vessassamme tuolloin valvontakamerat vai mite ihmeessä vahinkoni saattoi olla siskoni tiedossa. Sellainen mysteeri :D
Kuuli lorinan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olimme lenkillä äitini ja siskoni kanssa eräänä talvi-iltana hiljaisella tiellä. Tuosta tiestä erkani mökkitie jonka varrella taisi olla vain 2 taloa joissa vakituista asutusta talviaikaan ja nekin ehkä n. 2 km päässä tuosta tienhaarasta. Siinä pimeällä tiellä alkoi tuolta tieltä tai sen takaa tulla aivan järkyttävän kirkas valo puiden välistä. Ihan kuin joku metsäkone tai työkone jossa on todella kirkas työvalo. Mitään ääntä ei kuulunut niinkuin olisi voinut kuvitella jostain koneesta kuuluvan. Valo loisti hetkisen ja hävisi sitten... jos muistan oikein niin se valo ikäänkuin liikkui eli se ”kone” liikkui myös, mutta äänettömästi. Outoa on tosiaan että mitään ääntä ei kuulunut ja tuon tien varrella, tuossa kohtaa ei ollut mitään muuta kuin metsää ja sen takana hakkuualuetta. Kieltämättä tuli vähän outo olo ja kiiruhdettiin poispäin kun mietittiin mikä tuo valo oli ja miksi se sammui/oli äänetön.
Otsalamppu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teini-ikäisenä oli parasta kun kesälomalla porukat oli töissä ja sain huudattaa musiikkia. Raahasin mankkarin kylpyhuoneeseen ja laitoin nupit kaakkoon niin että suihkuunkin kuulee. Kylppäri on nelikerroksisen omakotitalon alimmassa kerroksessa. Yhtäkkiä kuului järjettömän kova pamaus. Siinä vaahdotellessani olin katsellut kattolampun kuuppaa joten satuin näkemään että sekin oikein tärähti. Säikähdin ja laitoin musan pois. Ajattelin että isäni oli tullut käymään kotona kesken päivää ja paiskoo mielenosoituksellisesti ovea koska minä huudatan radioa. Tosin edes hän ei olisi saanut paiskattua ovea niin lujaa, se oli niin kova pamaus että tunsin sen kropassani.
Menin vettä valuvana tutkimaan taloa. Katsoin jopa ylimpään kerrokseen, josko siellä oleva valtava lasivitriini olisi kaatunut omia aikojaan. Ei ollut. Missään ei näkynyt mitään jälkiä pamauksen aiheuttajasta. Ja olen satavarma että se oli tullut talon sisältä. Olen asunut paikassa jossa melkein vieressä räjäytettiin kalliota, eikä se ollut mitenkään samanlaista.
Syytä en koskaan saanut selville.
Poltergeist? Olin saman ikäisenä saunassa, jossa oli huono väliovi. Jos sitä olisi lyönyt, se olisi myötänyt sisään-ulos. Kun jo jäähtyneet löylyt otettuani aloin peseytyä, kuulin ovesta valtavan pamauksen mutta se ei liikahtanut milliäkään. Samaan aikaan meillä tapahtui muutakin vastaavaa.
Olen tuo jolle vastasit. Meilläkin samassa talossa tapahtui kaikkea muutakin outoa. En kirjoittanut niitä sillä en koskaan puhu näistä kenellekään. On vähän sellainen "järjen ihmisen" maine, vaikka salaa myönnänkin ainakin itselleni että en osaa kaikkea selittää. Tässä muutama monista oudoista tapahtumista:
Mieleeni on tuon pamauksen lisäksi jäänyt erityisesti yksi sattumus, jolle en ole vieläkään keksinyt selitystä.
Talossa on tosiaan neljä kerrosta, joista alimmassa oli minun huoneeni. Vietin usein yksin aikaa kotona teini-ikäisenä, kesällä viikkojakin jos porukat viihtyi mökillä. Olin hyvin itsenäinen ja kämppä pysyi pystyssä hallussani ja sitäpaitsi viihdyin yksin. Joskus talossa oli tosin outo, painostava tunnelma. Talo ei ole vanha, eikä edes puurakenteinen että mitään ihmeellisiä ääniä kuuluisi koko ajan. Sellainen kasarilla tehty tiilirumilus. "puolikkaiden" kerrosten ansiosta se on myös avara ja valoisa. Silti joskus ihan päässä humisi ja teki mieli poistua ovesta.Nyt oli juuri sellainen ilta. Olin päättänyt mennä hetkeksi metsään kävelylle painostavaa tunnelmaa karkuun, kun tuli ihan mielettömän pahaa-aavistava olo. Lankapuhelin soi olohuoneen pöydällä ja minä, järkevä ja itsenäinen teini en uskaltanut vastata siihen. Sitten pakotin itseni, olisihan se voinut olla tärkeää kun joku illalla soittaa. Vastasin nimellä ja linjan toisesta päästä kuului erittäin epäihmismäisellä äänellä "haaaalooooo". En välitä vaikka olisi ollut joku raukka jolla oli erikoisempi ääni, laitoin luurin paikalleen ja hävisin ovesta ulkoilmaan.
Vuosia myöhemmin sain kännykkäni vastaajapalveluun samanlaisen "haaaaloooo" viestin. Sen lisäksi viesti deletoi itsensä. Ääntä on vaikea kuvailla, sellainen muriseva.
Hyi, kylmää muistella.
Toisen kerran ollessani jälleen yksin kotona, tuli iltahämärän aikaan samanlainen olo. Olin lähdössä taas tunnelmaa pakoon. Juuri kun avasin oven, näin läheisen mäen päällä valtavan välähdyksen. Siellä sijaitseva suuri muuntaja oli posahtanut ja koko lähiöstä meni sähköt.
Nyt kun olen asunut muualla, en viihdy enää tuossa talossa. Käyn siellä kukkia kastelemassa ja siivoilemassa kun porukat on reissussa mutta mukaan otan koirani ja musiikkia.
Noita juttuja olisi muitakin ja ison osan olen haudannut pois muistista.
Kiitti helvatusti! Nyt ei sit tarvii nukkuu seuraaviin viikkoihin!
Olin serkkuni luona lapsena yötä, oli talvi, lähimme ulos seikkailemaan. Seurattiin serkun kerrostalon takapihalta lähteviä jälkiä sellasen puskaryteikön poikki, mutta kun tultiin kohtaan jossa oli vain paljasta hankea, jäljet loppuivat kuin seinään.
Vierailija kirjoitti:
Olin ala-asteella ja kävelin koulusta kotiin. Ihmettelin kotikadulleni pysäköityä vierasta autoa, jossa istui mies. Hän katsoi kun kävelin ohi. En tunnistanut autoa enkä miestä, eikä siinä kohdassa katua yleensä koskaan ollut autoja pysäköitynä.
Päästyäni sisälle ovikello soi pian. Olin vielä eteisessä riisumassa takkia ja avasin oven. Ovella oli tietysti tämä autossa istunut mies. En muista mitä hän ehti sanoa, mutta kutsuin heti kotona ollutta äitiäni ovelle. Olin päässyt koulusta melko aikaisin, jolloin voisi olettaa vanhempien olevan vielä töissä. Äiti kävi ovella käännyttämässä miehen pois ja kertoi miehen olleen kaupustelija.
Kaupustelu ei sinänsä ollut tavatonta, mutta olen myöhemmin ihmetellyt että miksi mies tuli ovelle heti pienen koulutytön perässä? Enhän minä olisi mitään voinut kuitenkaan ostaa. Näkikö hän tilaisuuden johonkin ihan muuhun? Onneksi äiti oli kotona, sillä hän ei tuohon aikaan käynyt töissä.
Halusi tulla katsomaan lapsen olan yli taloon sisään. Minulle kävi sama ala-asteella. Tulin koulusta kotiin ja silloin ei ollut muita kotona. Tulivat kaupustelemaan jotain piirustuksia ja kuikuilivat samalla ohitseni. Yöllä sitten herättiin siihen, että koirat raivosivat alakerrassa. Vanhemmat olettivat, että joku orava tms, mutta itse pelästyin säyseiden koirien vihaisuutta. Aamulla huomattiin, että ulko-ovi oli avattu sorkkaraudalla. MItään ei kuitenkaan ollut viety, ilmeisesti pelästyivät koiria. Tuttavilta vietiin kaikki, ja moniin muihinkin paikkakunnan taloihin murtauduttiin. Kaikilla käyty koulun jälkeen jututtamassa lapsia ovella. Hyi.
:DDd Tuli väärään keskusteluun tuo ylhäällä oleva, oho
Vierailija kirjoitti:
Olin serkkuni luona lapsena yötä, oli talvi, lähimme ulos seikkailemaan. Seurattiin serkun kerrostalon takapihalta lähteviä jälkiä sellasen puskaryteikön poikki, mutta kun tultiin kohtaan jossa oli vain paljasta hankea, jäljet loppuivat kuin seinään.
Joko aukealla tuuli on puhaltanut jäljet umpeen, tai sitten kulkija on kyllästynyt rämpimään hangessa ja palannut takaisin omia jälkiään pitkin.
Luulisi että mielenterveyskuntoutujien tukiasunnoissa vasta meteliä olisikin.