Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?

Vierailija kirjoitti:

Olin laittamassa asuntoani myyntiin ja kutsuin kolme välittäjää arvioimaan asunnon. Yksi välittäjistä oli nuori nainen ja koirani meni ihan sekaisin. Se pissasi kolme kertaa(!) sisälle, mitä ei ollut tapahtunut koskaan. Nainen ei edes silittänyt tai koskenut koiraan, mutta koira oli aivan paniikissa. Minulla meni koko aika siihen, että pyyhin pissavahinkoja lattialta ja lopulta teki mieli huutaa välittäjälle, että lähde pois jo asunnostani, koirani pelkää sinua. Todella outo tapaus, koira on erittäin sosiaalinen ja ihmisrakas, ei pelkää yhtään mitään, eikä koskaan pissaa sisälle.

Koira vaistoaa pahuuden. Jotkut ihmiset on valon enkeliksi naamioituneita paholaisia. Kuunnelkaa vaistojanne, älkää antako ulkokuoren hämätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsena joskus kesäiltana oltiin isän ja veljen kanssa takapihalla. Yhtäkkiä nähtiin kaikki kolme, kun ikkunalaudalla olevan kukkalaatikon kukasta tuli imemään mettä pitkällä nokallaan pieni linnun näköinen, joka räpisteli siipiään kiivaaseen tahtiin. Siis aivan ilmiselvä kolibri. Siis olisi aivan hyvin voinut olla, ellei olisi oltu Suomessa.

En vieläkään tajua, mikä se on voinut olla. Mikä lintu tai hyönteinen voi muistuttaa kolibria? Jos joku täällä keksii, niin kuulen hyvin mielelläni.

Sellainen kolibrin oloinen hyönteinen on olemassa. Olen itse nähnyt ja googlettanut, mutta en enää muista nimeä...

Jo tämän ketjun alkupäässä todetaan että moni on luullut nähneensä kolibrin, vaikka se on

Etelänpäiväkiitäjä-niminen perhonen. Ehkä myös kuusama- tai matarakiitäjä, mutta Etelänpäiväkiitäjä lienee päivällä liikkuvista yleisin.

Joskus hätkähdin FB-fiidiä selatessa, kun vastaan tuli kuva, jossa olin tuntemattomien ihmisten keskellä. Kyseessä olikin mun ilmetty kaksoisolento, jonka ilmeet, asennot, hiukset ja vaatteet oli kaikki ihan samoja kuin mulla. Seurasin pitkäänkin kyseisen naisen elämää facebookin kautta ja joka ikinen kuva oli todella hämmentävä kokemus, kun piti ymmärtää, ettei oikeasti ole siinä kuvassa. Sääli, että unohdin kyseisen henkilön nimen ja jotenkin vasta jälkikäteen tuli mieleen, että olisi pitänyt laittaa viestiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei mullakin on outo pyöräjuttu!

Olin päässyt opiskelemaan pikkukaupunkiin ja toin sinne vanhan rämäpyöräni. Siinä oli erikoinen lukko, sellainen iso mötikkä ja Kauhajoki-tarra. Asuin toisessa kaupungissa ja tällä pyörällä sit kuljin asemalta koululle. Se tietysti varastettiin melko pian jonain viikonloppuna.

Muutin tähän opiskelukaupunkiin ja ajelin uudella pyörällä. Tähyilin aina sitä varastettua pyörää, mutta ei jälkeäkään.

Keväällä koulusta lähtiessä sit huomasin sen varastetun pyörän aivan koulun pääovien vieressä. Juoksin kansliaan ja selitin että mun varastettu pyörä on tossa pihalla, voitko kuuluttaa sinisen tunturin omistajaa tai jotain. Eikä mitä, kanslian nainen väitti että se on hänen pyöränsä!

Siinä sitten sopersin että kyllä se mun pyörä on, lukko katkaistu ja mun Kauhajoki-tarra siinä edessä, samalla tavalla ruosteessakin.. Täti pysyi kannassaan, pyörä oli kuulemma ollut hänellä vuosikymmeniä. En nähnyt sitä pyörää enää.

Sattuiko tämä Hyvinkäällä? Äitini oli aikoinaan erään koulun kansliassa töissä ja eräs oppilas kivenkovaan väitti hänen pyöräänsä omakseen. Kyseessä oli pyörä jonka vanhempani olivat aikoinaan ostaneet mummolleni äitienpäivälahjaksi. Mummo lahjoitti jossain vaiheessa pyörän minulle ja minulta se siirtyi äidilleni. Sininen tunturi tosiaan kyseessä. Ja alkuperäinen lukkokin oli siihen aikaan vielä käytössä.

Ei ollut Hyvinkäällä. Kuten kirjoitin, lukko oli katkaistu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei mullakin on outo pyöräjuttu!

Olin päässyt opiskelemaan pikkukaupunkiin ja toin sinne vanhan rämäpyöräni. Siinä oli erikoinen lukko, sellainen iso mötikkä ja Kauhajoki-tarra. Asuin toisessa kaupungissa ja tällä pyörällä sit kuljin asemalta koululle. Se tietysti varastettiin melko pian jonain viikonloppuna.

Muutin tähän opiskelukaupunkiin ja ajelin uudella pyörällä. Tähyilin aina sitä varastettua pyörää, mutta ei jälkeäkään.

Keväällä koulusta lähtiessä sit huomasin sen varastetun pyörän aivan koulun pääovien vieressä. Juoksin kansliaan ja selitin että mun varastettu pyörä on tossa pihalla, voitko kuuluttaa sinisen tunturin omistajaa tai jotain. Eikä mitä, kanslian nainen väitti että se on hänen pyöränsä!

Siinä sitten sopersin että kyllä se mun pyörä on, lukko katkaistu ja mun Kauhajoki-tarra siinä edessä, samalla tavalla ruosteessakin.. Täti pysyi kannassaan, pyörä oli kuulemma ollut hänellä vuosikymmeniä. En nähnyt sitä pyörää enää.

Sattuiko tämä Hyvinkäällä? Äitini oli aikoinaan erään koulun kansliassa töissä ja eräs oppilas kivenkovaan väitti hänen pyöräänsä omakseen. Kyseessä oli pyörä jonka vanhempani olivat aikoinaan ostaneet mummolleni äitienpäivälahjaksi. Mummo lahjoitti jossain vaiheessa pyörän minulle ja minulta se siirtyi äidilleni. Sininen tunturi tosiaan kyseessä. Ja alkuperäinen lukkokin oli siihen aikaan vielä käytössä.

Ei ollut Hyvinkäällä. Kuten kirjoitin, lukko oli katkaistu.

Olisikohan pyörävaras myynyt pyörän käytettynä kanslian tädille, joka ei tietenkään halunnut luopua pyörästä? Tai ehkä joku tämän perheenjäsenistä tms. oli varastanut pyörän hänelle

No, itselläni kävi niin kerran kun kävin Tarotennustajalla yhdessä keskiaikaistapahtumassa. Yhden kysymyksen kohdalla tämä ennustaja levitti kortit pöydälle ja pyysi minua valitsemaan kortit vasemmalla kädellä. En enään muista ohjeistiko pitämään vasenta kättä korttien yläpuolella, mutta pidin kumminkin kun mietin mitkä korteista ottaisin. Siinä se outon juttu olikin kun tunsin aivan selvästi neljästä eri kohdasta "säteilevän" kuumaa ilmaa. Vähän kuin olisi pitänyt kynttilää käden alla, se oli niin selvä kuuma hohde minkä tunsin. Ja tämä korostui siksi koska tuo ennustuspaikka oli maakellarin tapaisessa viileässä paikassa. Mutta kun otin kortin siitä mistä tunsin lämmön tulevan, niin kortti ja pöytä olivat täysin viileitä sekä kun kortin oli ottanut pois niin siitä kohtaa katosi myös lämpö. Enkä suoraan sanoen keksi millä kikalla se ennustaja oli tuon tempun tehnyt koska jos hänellä jokin lämpöpatteri olisi ollut pöydän alla niin kortti sekä pyödänkin kuuluisi olla kuuma O.O

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen monia kertomuksia täällä siitä, että ihmiset eivät rohkeasti vastaa puhelimeen ja saa sitä suutaan sen vertaa auki että kysyisi mikä on homman nimi. Samaten tuo joka sai alituiseen soittoja tietystä numerosta, niin miksi ei laita viestiä ja kysy suoraan että mitäs asiaa oli. Tuollainen ihme puhelimen vieressä nysvääminen ja pohdinta on hiukan outoa aikuiselta ihmiseltä, ja ei se soittaja pure tai pysty tekemään mitään muuta kuin korkeintaan käyttämään karkeaa kieltä tai huutamaan. Sitä paitsi luurin voi aina laskea alas jollei toinen käyttäydy.

Tuo yksikin joka ei vastannut Jaanalle, koska ei tunne ketään sellaista, niin miksi ihmeessä ei voinut vain antaa mennä puhelun läpi ja selvittää asiaa? Olen monta kertaa ollut hiukan vastaavissa tilanteissa, ja ihminen joka on tavoitellut minua on yleensä tuntenut kaverini, äitini tai jonkun muun ja turvautuu viime kädessä apuuni vaikka emme tuntisikaan. ja mitä väliä vaikka kytköksiä ei edes olisi, olen sen verran utelias jo että haluan tietää miksi minua tavoitellaan. Mietin monia niitä soittoja ja viestejä joita olen saanut ja jos olisin johonkin niistä jättänyt vastaamatta, niin elämä olisi muutaman soiton köyhempi. Muutamia autoin, muutamalle sain hankittua apua, muutaman ohjasin soittamaan oikealle ihmiselle. Omaa aikaani en määräämättömästi noihin pistänyt eikä tuntunut muutenkaan missään. kauhistuttavaa etteivät muut ole yhtä avoimia kuin itse olen.

Tuo Jaana-tapaus varmaan johtui siitä, että kyseessä oli vastapuhelu ulkomailta. Vastapuhelu tarkoittaa, että vastaanottaja maksaa puhelun, ja ulkomailta tullessaan se saattoi olla tuohon aikaan kallista lystiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei mullakin on outo pyöräjuttu!

Olin päässyt opiskelemaan pikkukaupunkiin ja toin sinne vanhan rämäpyöräni. Siinä oli erikoinen lukko, sellainen iso mötikkä ja Kauhajoki-tarra. Asuin toisessa kaupungissa ja tällä pyörällä sit kuljin asemalta koululle. Se tietysti varastettiin melko pian jonain viikonloppuna.

Muutin tähän opiskelukaupunkiin ja ajelin uudella pyörällä. Tähyilin aina sitä varastettua pyörää, mutta ei jälkeäkään.

Keväällä koulusta lähtiessä sit huomasin sen varastetun pyörän aivan koulun pääovien vieressä. Juoksin kansliaan ja selitin että mun varastettu pyörä on tossa pihalla, voitko kuuluttaa sinisen tunturin omistajaa tai jotain. Eikä mitä, kanslian nainen väitti että se on hänen pyöränsä!

Siinä sitten sopersin että kyllä se mun pyörä on, lukko katkaistu ja mun Kauhajoki-tarra siinä edessä, samalla tavalla ruosteessakin.. Täti pysyi kannassaan, pyörä oli kuulemma ollut hänellä vuosikymmeniä. En nähnyt sitä pyörää enää.

Sattuiko tämä Hyvinkäällä? Äitini oli aikoinaan erään koulun kansliassa töissä ja eräs oppilas kivenkovaan väitti hänen pyöräänsä omakseen. Kyseessä oli pyörä jonka vanhempani olivat aikoinaan ostaneet mummolleni äitienpäivälahjaksi. Mummo lahjoitti jossain vaiheessa pyörän minulle ja minulta se siirtyi äidilleni. Sininen tunturi tosiaan kyseessä. Ja alkuperäinen lukkokin oli siihen aikaan vielä käytössä.

Ei ollut Hyvinkäällä. Kuten kirjoitin, lukko oli katkaistu.

Ei siis ollut sama tapaus. Miten sattuikin että ihan samanlainen juttu sattui täällä ja pyöräkin samanlainen. Mutta sopii hyvin tähän ketjuun. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin laittamassa asuntoani myyntiin ja kutsuin kolme välittäjää arvioimaan asunnon. Yksi välittäjistä oli nuori nainen ja koirani meni ihan sekaisin. Se pissasi kolme kertaa(!) sisälle, mitä ei ollut tapahtunut koskaan. Nainen ei edes silittänyt tai koskenut koiraan, mutta koira oli aivan paniikissa. Minulla meni koko aika siihen, että pyyhin pissavahinkoja lattialta ja lopulta teki mieli huutaa välittäjälle, että lähde pois jo asunnostani, koirani pelkää sinua. Todella outo tapaus, koira on erittäin sosiaalinen ja ihmisrakas, ei pelkää yhtään mitään, eikä koskaan pissaa sisälle.

Koira vaistoaa pahuuden. Jotkut ihmiset on valon enkeliksi naamioituneita paholaisia. Kuunnelkaa vaistojanne, älkää antako ulkokuoren hämätä.

Tai sitten tuolla nuorella välittäjällä oli kotona joku lemmikki, josta tarttunut hajua vaatteisiin ja koira pelkäsi sitä...

Mökkimme on Lapissa metsän keskellä. Alueella on muitakin mökkejä, mutta kaikki niin kaukana toisistaan, ettei näköyhteyksiä ole. Mökkitonttimme takana oli metsää, jossa aika lähellä meni hiihtolatu. Yhtenä talvena huomasimme metsässä kaukana punaisen vilkkuvan valon. Ensin luulimme sitä moottorikelkaksi, mutta se ei liikkunut lainkaan. Useampana iltana ihmettelimme valoa koska se oli niin kaukana ettei se voinut tulla ladulta vaan oli tosi kaukana keskellä metsää. Jossain vaiheessa äitini selitti sen olevan tasoristeys tms valo, mutta vaikutti ettei hän itsekään uskonut sitä. Valo paloi parina talvena, muttei kuitenkaan aina näkynyt, ainoastaan iltamyöhään ja yöllä. Jossain vaiheessa siihen ei enää kiinnitetty huomiota. Sitten eräänä kesänä metsä oli hakattu ja kävimme päiväkävelyllä hakkuualueella. Silloin muistin tuon valon. Paikalla josta se suurin piirtein näkyi, olikin jyrkästi laskeva laakso. Rautatietä ei siellä näkynyt missään ja sieltä laaksosta valo ei olisi edes voinut näkyä mökillemme. Hakkuun myötä valoa ei kyllä näkynytkään. Koskaan ei selvinnyt mikä tuo valo oli.

Mökillämme ei talvi-iltaisin näy muuta valoa kuin tähtitaivas. Taivaalla näkyy usein tähdenlentoja, satelliitteja, lentokoneita ja revontulia. Edes toisella puolen pienemmän metsän takaa eivät katuvalot loista. Siksi ihmetyttääkin miten tuo vilkkuvalo näkyi kauempaa metsän keskeltä paikalta jossa ei ole mitään.

Kannattaa lukea myös Redditin Glitch in the matrix -palstaa. Paljon näitä omituisia tarinoita niistä kiinnostuneille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun olin lapsi, oli pihamme eräänä kesänä outojen ötököiden valtaama. Ne olivat ruskeita ja näyttivät vähän hämähäkeiltä, mutta niillä oli erilainen vartalo ja 4 tai 6 jalkaa. Talomme kivijalka ja seinustan kukkapenkit olivat niitä täynnä, ja muutamia tuli myös sisälle. Autostakin niitä löytyi. Muistan, että se kesä oli harvinaisen kuuma; en tiedä olisiko helle voinut vaikuttaa niihin jotenkin. Sen yhden kesän jälkeen ötököitä ei enää näkynyt, vaikka yhtä kovia helteitä kyllä tuli.

Koskaan ei selvinnyt, mitä ihmeitä ne olivat. Kukaan tuttumme ei silloin tiennyt, enkä ole löytänyt tietoa netistä nyt myöhemminkään. Tuo kesä oli aivan 2000-luvun alkua, en tiedä olisiko tällainen outo ötökkäinvaasio ollut silloin jossain muuallakin?

Oletko kuullut muurahaisista? 

Kai mä nyt vissiin tunnistan muurahaiset, valopää :D Nämä olivat paljon isompia.

Mutta oletko kuullut hevosmuurahaisista?Ne ovat isoja.

Vierailija kirjoitti:

Laitoin syksyllä muutaman kuukauden ikäisen tyttäreni nukkumaan päikkyjä vaunuun talomme etukuistille ja menin itse pihatöihin talon toiselle puolelle itkuhälytin mukanani. Jonkun ajan päästä olin kuulevinani jotain epämääräistä ääntä vaikka itkuhälytin olikin hiljaa. Lähdin katsomaan, lähempänä kuulin että vauvahan se siellä itkee ja siunasin itkuhälyn pettämistä. Järkytyksekseni vauva makasi mahallaan kuistin portaikon edessä olevalla kiveyksellä ja itki tietysti ihan tolkuttomasti. Oli siis tehnyt matkan vaunuista kuistin läpi ja pienet portaat alas. Soimasin itseäni huonona äitinä kun en laittanut turvavöitä kiinni mutta olin ajatellut ettei hän vielä sieltä mihinkään lähtisi ennenkuin ehtisin hätiin. Jälkeenpäin olen pohtiloinut, että tapahtumaan liittyi outoja yksityiskohtia. Vauva ei tosiaankaan osannut vielä liikkua kuin ehkä hätäiseen kääntyä vähän vatsallaan navan ympäri lelun perässä. Nyt hän oli liikkunut suht pitkän matkan ikäisekseen, tullut alas vaunuista ja portaista mutta oli vahingoittumaton, jonka silloin pistin sen piikkiin että vaatteet ja unipussi olivat suojanneet. Lisäksi vaunun peitteet olivat tosi siististi, joten todella ovelasti oli tyttö osannut sieltä välistä tulla jos niin siististi olivat hänen jäljiltä jääneet.. ja sitten vielä se itkuhälyttimen yhtäkkinen sammuminen. Eli varmaankin tähän on ihan inhimillinen, joskin sydäntä kylmäävä selitys, mutta eipä ole koskaan selvinnyt ja on todellakin jäänyt vaivaamaan :/ Onneksi lähiseudulta ole tietääkseni kadonnut lapsia. Pitkään soimasin asiasta ihan vaan itseäni, mutta kyllä nyt uskon että ihan joku ihmisp*ska yritti pahaa perheellemme mutta onneksi epäonnistui. Tyttö kai alkoi itkemään kesken kaiken, voro säikähti ja laski lapsen maahan ennenkuin pinkaisi livohkaan (ympärillä sen verran metsää että pääsi helposti piiloon). Kunpa saisin vielä tietää kuka oli asialla.

Meille sattui kanssa kummallinen vastaava tapaus vauvan kanssa, mutta tiedän ettei siihen liity kolmansia osapuolia. Olimme miehen kanssa kävelemässä vaunujen kanssa. Lapsi oli silloin 3 kk ikäinen, eikä osannut liikkua. Vaunuissa oli valjaat, joita emme käyttäneet sillä hetkellä. Olimme pysähtyneet ja katsemme herpaantui jostain syystä, en muista puhuimmeko keskenämme vai miksi kumpikaan ei katsonut vaunuun päin. Näin sivusilmällä valkoisen harson leijailevan vaunuista alas ja mätkähtävän katukivetykseen. Muutaman sekunnin viiveellä tajusin, että sehän oli meidän vauva ja sitten hän aloitti maassa kovan itkun. Edelleen en tajua, miten hän sieltä vaunuista lusikahti katukivetykseen, mutta sen jälkeen pidettiin valjaita aina kiinni. Lensi vaunuista noin metrin matkan eli ei pudonnut ihan vaunujen juureen. Ehkä jotenkin jännitti kehonsa ja ponnahti siitä? Mitään ei kuitenkaan sattunut vauvalle ja kukaan muu ei ollut asialla, sillä oltiin siinä ihan kaksistaan miehen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Talossa, jossa synnyin, ei asu enää ketään. Se rakennettiin 70-luvulla, rakkaudellakin kai, isovanhemmilleni kodiksi. Jotain meni pieleen ja talo homehtui jo rakennusvaiheessa. 

Laudoissa asuva mätä ei estänyt isovanhempiani muuttamasta sinne eikä saanut omia vanhempiani myöhemmin muuttamaan pois. 

Vielä myöhemmin isäni kuoli tuossa talossa. Oli siitä talosta kuoltu ennenkin. Tätini piilotteli syöpäpahkuroitaan muilta niin kauan, että taudin viimein tullessa julki, mitään ei ollut enää tehtävissä. Isoisäni jäi hiihtoladulla muista jälkeen eikä koskaan enää noussut. Mutta isäni oli ensimmäinen, joka kuoli paikan päällä. 

Isäni kuoleman jälkeen talo jäi autioksi. Siellä on käsinkosketeltavan painostava tunnelma. Jos minun on pakko mennä taloon sisään, tulen mahdollisimman nopeasti pois. Taloa käytetään silti yhä varastona ja siellä on sähkö, lämmitys - ja lankapuhelinliittymä. 

Eräänä päivänä puhelinlaitokselta otettiin minuun yhteyttä. Joku oli soittanut tuosta autiosta talosta hätänumeroon yhä uudelleen ja uudelleen. 

Onko äitisi tai joku muu talossa asunut sukulainen yhä elossa ja kieltänyt purkamasta koko homeista rakennusta? Miksi ihmeessä siellä on sähköt ja lankaliittymä, ellei siellä kukaan asu eikä sinne voi muuttaa? Tiesithän, ettei homeisessa rakennuksessa kannata pitää varastoa. Kaikki siellä olevat tavarat imevät homeen itseensä eli ovat käytännössä käyttökelvottomia.

Selvisikö se koskaan kuka sieltä soitti ja vastasiko joku häkessä sille ikinä?

Vierailija kirjoitti:

Laitoin syksyllä muutaman kuukauden ikäisen tyttäreni nukkumaan päikkyjä vaunuun talomme etukuistille ja menin itse pihatöihin talon toiselle puolelle itkuhälytin mukanani. Jonkun ajan päästä olin kuulevinani jotain epämääräistä ääntä vaikka itkuhälytin olikin hiljaa. Lähdin katsomaan, lähempänä kuulin että vauvahan se siellä itkee ja siunasin itkuhälyn pettämistä. Järkytyksekseni vauva makasi mahallaan kuistin portaikon edessä olevalla kiveyksellä ja itki tietysti ihan tolkuttomasti. Oli siis tehnyt matkan vaunuista kuistin läpi ja pienet portaat alas. Soimasin itseäni huonona äitinä kun en laittanut turvavöitä kiinni mutta olin ajatellut ettei hän vielä sieltä mihinkään lähtisi ennenkuin ehtisin hätiin. Jälkeenpäin olen pohtiloinut, että tapahtumaan liittyi outoja yksityiskohtia. Vauva ei tosiaankaan osannut vielä liikkua kuin ehkä hätäiseen kääntyä vähän vatsallaan navan ympäri lelun perässä. Nyt hän oli liikkunut suht pitkän matkan ikäisekseen, tullut alas vaunuista ja portaista mutta oli vahingoittumaton, jonka silloin pistin sen piikkiin että vaatteet ja unipussi olivat suojanneet. Lisäksi vaunun peitteet olivat tosi siististi, joten todella ovelasti oli tyttö osannut sieltä välistä tulla jos niin siististi olivat hänen jäljiltä jääneet.. ja sitten vielä se itkuhälyttimen yhtäkkinen sammuminen. Eli varmaankin tähän on ihan inhimillinen, joskin sydäntä kylmäävä selitys, mutta eipä ole koskaan selvinnyt ja on todellakin jäänyt vaivaamaan :/ Onneksi lähiseudulta ole tietääkseni kadonnut lapsia. Pitkään soimasin asiasta ihan vaan itseäni, mutta kyllä nyt uskon että ihan joku ihmisp*ska yritti pahaa perheellemme mutta onneksi epäonnistui. Tyttö kai alkoi itkemään kesken kaiken, voro säikähti ja laski lapsen maahan ennenkuin pinkaisi livohkaan (ympärillä sen verran metsää että pääsi helposti piiloon). Kunpa saisin vielä tietää kuka oli asialla.

En muuten usko, että on noin pieni lähtenyt seikkailemaan noin pitkälle yksinään ilman että itkuhälytin olisi kavaltanut sitä. Eniten mietin miten paljon olet mahtanut säikähtää :(

Olin parikymppisenä joko baarissa tai vanhemmillani yötä. Seuraavan päivänä naapurin mummo kertoi että yöllä hänen ikkunaansa (mun ikkunoista seuraava) oli heitetty jotain ja huudettu mun nimeä. Uhkarohkea mummo oli mennyt alas kadulle ja siellä oli kuulemma ollut fiksu ja selvin päin oleva mukava nuori mies, jolle oli kertonut että kivet meni väärään ikkunaan ja että mä en taida olla kotona.

Koskaan en saanut selville kuka oli. Ei kai ollut hätä, mutta mut olisi halunnut yöllä tavata kuitenkin :)

Multa hävisi tosi hyvä kuorimaveitsi, ei löydy mistään...epäilen varasta tai sitten mennyt vahingossa kuorien mukana jotenkin roskiin...

Vierailija kirjoitti:

Mulle on tapahtunut moniakin.

Kerron pari: Olin lomalla Kreikassa joskus 80-luvulla. Kaveri oli viikon, minä kaksi. Viimeistä edellisenä iltana olin käynyt tuliaisostoksilla ja sitä varten pankissa vaihtamassa rahaa (oli pakko mennä silloin pankkiin Visan kanssa, passi todisteena, automaatteja ei ollut). Ostelinm yhtä ja toista ja palasin hotelliin, illalla vähän bailasin ja tulin nukkumaan. 

Asuin siis yksin samassa kämpässä johon kumpikin olimme majoittuneet. Aamulla heräsin kovaan miesääneen, joka kysyi pääni sisällä: missä passisi on? Jotenkin unissani vastasin, että no siellä laatikossa, johon me ne tullessa laitettiin ja nukuin lisää. Tuli uusi kysymys: missä passisi on? Vastailin taas mielessäni että kaikki hyvin. Lisää kysymyksiä. Kyllästyin ja avasin laatikon todistaakseni asian - eikä passi ollutkaan siellä. PANIIKKI! Lähtö oli illalla, Ateena oli 100 kilsan päässä (konsulaatti).

Yritin rauhoitella itseäni ja tiesin että pankki aukeaa olikohan 9 tai 10. Olin varma että jäi sinne rahaa vaihtaessani. Ei löytynyt. Kuljin mielestäni koko reitin ja kyselin. Ei ollut. Lopulta lähdin torin kulmassa sijaitsevalle tupakkakioskille ostamaan tupakkaa kun hermostuin niin kamalasti. Aloin selittää ukkelille mitä oli tapahtunut. Hän hymyili ja antoi minun selittää. Hermostuin lisää sitä hymyilystä ja aloin jo pelätä kaikkea hullua. En muistanut ollenkaan että olin käynyt siellä aiemmin. Lopulta ukkeli sai puheenvuoron ja hän sanoi että olin jättänyt passin sinne tiskille eilen ja kun hän ei tiennyt missä hotellissa asun, oli vienyt sen poliisille. Halasin ja lähdin poliisille, josta sain passini takaisin kunhan miehet olivat ensin pari tuntia tarkkailleet käytöstäni ja vertailleet passin kuvaa ja itseäni.

Olisin vasta illalla juuri ennen lähtöä ottanut esille lentoliput ja passin ym ilman tätä miesääntä joka alkoi kysyä minulta pääni sisällä passistani. Oli vähän outoa.

Toinen outo homma tapahtui Turkissa: olimme bailaamassa ja eksyin tyttökaveristani. Olin aika tuiskeessa ja jäin puistonpenkille istumaan. Jotkut kummalliset miehet tulivat siihen ja sanoivat että lähde mukaan, heillä on juotavaa. MInä olin lähdössä heidän kanssa, noustiin autoon. Juuri kun auto oli lähdössä, paikalle ajoi pimeässä yössä siis kaksi moottoripyöräpoliisia aurinkolasit silmillään. He kysyivät mitä täällä tapahtuu. Miehet selittivät auttavansa minua. POliisit tilasivat minulle taksin hotellille ja miehet lähtivät toiseen suuntaan. 

Suomessa kerran tapahtui niin, että olin erittäin kovassa stressissa ja piti lähteä silti töihin. Pakoputki tipahti. Ajattelin, että kai se mukana roikkuu vaikka tiesin että se voi sytyttää bensatankin, siis kipinät, jotka se ottaa asfaltista. En jaksanut välittää asiasta. Hetken päästä moottoripyörämies (ei poliisi) ilmestyi taakseni ajaessa ja viittoi että mene tien sivuun. Menin. Hän sanoi että hän sitoo nyt tuon pakoputken auton rakenteisiin niin, että voi turvallisesti ajaa korjaamolle. Oli talvi ja hämärää, mutta miehellä oli aurinkolasit. Odotti, että lähden ja ajoi jonkin matkaa perässä ja sitten häipyi.

Sarjassamme "asioita, joita ei todellakaan koskaan tapahtunut". Todella kehnoa valehtelua, muutenkaan et vaikuta ruudinkeksijältä :-D 

Vierailija kirjoitti:

Mä olen tuo ylläoleva, jolle tapahtui Kreikassa ja Turkissa juttuja. Jäi lisäämättä sellainen, että ennen kuin passi löytyi ja pelkäsin ettei löydy, odotin että aamupala-aika edes alkaa ja menin vessaan. Istuin pytyllä ja siellä sainkin sanattoman tiedon, että passi on tallessa ja kaikki hyvin. En vain itse enää muistanut ja uskonut sitä, koska olin mielestäni jo kiertänyt kaikki paikat ja epäilin jättäneeni passin pankkiin. Olisi pitänyt luottaa eikä hermostua.

Sellaisen muistin myös, että olin lasteni kanssa vanhempieni kotona käymässä. Pienempi nukkui päikkäreitä entisessä huoneessani ja olin jättänyt tosi nätin siron rannekelloni ikkunalaudalle. Ikkuna oli kyllä auki, mutta siinä oli hyttysverkko ja lapsen sänky ihan sen alla. Kun pikkuinen heräsi ja vähän ajan kuluttua menin hakemaan kelloani, sitä ei löytynyt mistään. Sitä etsittiin ja haettiin, mutta ei. AImoa vähänkin järkevä syy olisi se, että harakka olisi käynyt nokkimassa sen. Mutta hyttysverkko oli paikoillaan ja lapsi nukkumassa sen vieressä. Sen olisi pitänyt pudota hänen päälleen jos sieltä iso lintu olisi tullut vierailemaan huoneessa kiiltävän perässä. Kello oli vielä mulle arvokas, koska se oli kuulunut eräälle erikoiselle henkilölle, joka oli jo kuollut.

"harakka"... ei jumalauta. Ketjun suurin p*skanpuhuja, on tainnut tulla katsottua vähän liikaa telkkaria.

Minulle tuli kerran tuntemattomasta numerosta puhelu jossa nainen väitti olevansa trulli ja hoitelevansa minut pois päiviltä. Oikeesti. Mietin että mitä helvataa. Sitten tulin siihen johtopäätökseen että se liittyi erääseen työpaikkaan johon minua pyydettiin ja nainen luuli menettävänsä paikkansa.