Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7964)
Olin ollut viikon lomalla ja kun tulin kotiin oli vanha tietokoneeni päällä. Siis sellainen jota avasin vaan muutaman kerran vuodessa mutta en ollut saanut tyhjennettyä/ hävitettyä. Eka ajatus oli että kukkien kastelija olisi sen uteliaisuuttaan avannut mutta tuskin hän oli siellä paluupäivänäni ollut kun parin edellisen päivän postit olivat oven alla. Lisäksi siinä oli asennettuna näytönsäästöohjelma joka automaattisesti kytkeytyi päälle koneen oltua koskematta n. 20 min. Myöskään mikään sähkökatkos ei sitä ollut aiheuttanut koska kaikissa laitteissa, mm. Digiboxi ja kelloradio, joista virta ensimmäiseksi katkeaa, olivat normaaleja, siis missään ei kello vilkuttanut tyhjää. Itse en ollut konetta avannut kuukausiin. Osaako joku tietokone-asiantuntija antaa tähän loogisen selityksen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seksuaalinen ahdistelu, yläasteen opettaja syyllisenä.
Pikkusisko nyt 50v ihmettelee kirjoitti:
Muistan lapsuudestani selvästi, että minulla oli Eero Nikolai-niminen isoveli, joka oli noin 5-6 vuotias kun olin itse 4-5 vuotias. Muistan selvästi, että me kaksi jaoimme yhteisen huoneen, leikimme yhdessä ja muistan tarkkaan, että miltä hän näytti ja mistä piti jne. Sitten hän yllättäen katosi jonnekin, kun olin 6v. Parin vuoden kuluttua otin asian puheeksi perheeni kanssa, että mihin Eero katosi, mutta minulle sanottiin, että ei meillä koskaan ole ollut sellaista lasta, mutta minä muistan hänet selvästi. Omituisinta on, että ruokapöydässämme oli kuitenkin aina yksi ylimääräinen tuoli jossa ei koskaan istunut ketään sen jälkeen kun Eero katosi, minä löysin myöhemmin kaapista kasseissa juuri noin 5-6 vuotiaalle pojalle sopivia vaatteita ja leluja ja kellarissa oli ylimääräinen lapsen sänky, jossa muistan Eeron nukkuneen. Lisäksi kun kävin pari vuotta sitten läpi lapsuuteni valokuvia, niin osassa niistä oli Eero, ensimmäisissä kuvassa noin 1v ja viimeisessä noin 7v! Kun näytin kuvia vanhemmilleni, niin he sanoivat, että eivät he näe siinä mitään poikaa.
Kuulostaa oudolta. Etkö ole näyttänyt kuvia kavereillesi tai muille tutuille? Näkeekö he niissä poikaa? Kysy vaikka tuntemattomalta netissä jos et kavereilta kehtaa. Skannaa vaikka kuvat nyt nettiin ja linkitä tänne. Eikö sinulla ole ketään sukulaisia joilta voisit kysyä muistaako he oliko teillä sinun lapsuudessa joku poika? Voihan se vaikka olla ettei ollut oma poika, mutta joku sijoitettuna hetkeksi. Tai sitten olet viettänyt lapsuutesi pitäen kummitusta tai mielikuvituskaveria veljenäsi. Tarinasi kuulostaa kyllä epäillyttävän keksityltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotona asuessani yöllä heräsin sellaiseen ääneen, kuin joku olisi vetänyt sormiaan huoneeni kiinniolevaa ovea vasten niin että kuului sellainen riipivän kitisevä ääni. Huoneeni oli omakotitalon yläkerrassa, eikä siellä asunut muita ja olisin varmasti kuullut jos joku perheen pilailija olisi portaita karannut alas, niitä kun ei äänettä kuljeta. Aina välillä mietityttää vieläkin, että kuka/mikä sen äänen teki.
Itse herään päiväunilta todella usein siihen, että meidän ovikello soi. Ketään ei oven takana ole ja ihmettelin usein, että miksi meidän ovikelloa käy joku piloillaan soittelemassa. Mutta tämä tapahtui muutaman kerran myös niin, että lapseni oli kotona ja hänelle ihmettelin että miksi kello taas soi.. Hän sanoi ettei ovikello ole soinut lainkaan. Eli unessa tapahtunutta vain ja luulin, että se oli totta. Ehkä sinulla ollut vastaavaa?
Luin joskus tuosta ja tuollehan on luonnollinen selitys, en muista tarkkaan, mutta ihminen on tuossa tilanteessa osittain hereillä ja osittain unessa. Itse olen muutaman kerran herännyt siihen, että telkkari on päällä ja volumet täysillä, mutta oikeasti telkkari on sammuksissa.
Lapsena leikin rannalla ja piilotin leluni hiekkaan isäni etsittäväksi. En muistanut enää mihin olin lelun piilottanut. Lelu jäi sitten kadoksiin. Käytiin samalla rannalla seuraavana kesänä ja löysin lelun hiekasta samoilta paikoilta! Lelu oli hieman eri värinen ja näköinenkin, mutta luulin sen johtuvan siitä, että se oli ollut talven yli hiekan alla. Tämä kuitenkin jäi vaivaamaan, että miten leluni voisi niin paljon muuttua.
10 vuotta myöhemmin äitini ohimennen kertoo, että he isäni kanssa olivat ostaneet uuden lelun ja piilottaneet sen hiekkaan sillä välin kun olin katsonut muualle! Ja väittäneet sitä samaksi.
No ainakin juttu selvisi. Harmittaa vain, että se alkuperäinen lelu saattaa vieläkin sielä hiekan alla olla..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pikkusisko nyt 50v ihmettelee kirjoitti:
Muistan lapsuudestani selvästi, että minulla oli Eero Nikolai-niminen isoveli, joka oli noin 5-6 vuotias kun olin itse 4-5 vuotias. Muistan selvästi, että me kaksi jaoimme yhteisen huoneen, leikimme yhdessä ja muistan tarkkaan, että miltä hän näytti ja mistä piti jne. Sitten hän yllättäen katosi jonnekin, kun olin 6v. Parin vuoden kuluttua otin asian puheeksi perheeni kanssa, että mihin Eero katosi, mutta minulle sanottiin, että ei meillä koskaan ole ollut sellaista lasta, mutta minä muistan hänet selvästi. Omituisinta on, että ruokapöydässämme oli kuitenkin aina yksi ylimääräinen tuoli jossa ei koskaan istunut ketään sen jälkeen kun Eero katosi, minä löysin myöhemmin kaapista kasseissa juuri noin 5-6 vuotiaalle pojalle sopivia vaatteita ja leluja ja kellarissa oli ylimääräinen lapsen sänky, jossa muistan Eeron nukkuneen. Lisäksi kun kävin pari vuotta sitten läpi lapsuuteni valokuvia, niin osassa niistä oli Eero, ensimmäisissä kuvassa noin 1v ja viimeisessä noin 7v! Kun näytin kuvia vanhemmilleni, niin he sanoivat, että eivät he näe siinä mitään poikaa.
Kuulostaa oudolta. Etkö ole näyttänyt kuvia kavereillesi tai muille tutuille? Näkeekö he niissä poikaa? Kysy vaikka tuntemattomalta netissä jos et kavereilta kehtaa. Skannaa vaikka kuvat nyt nettiin ja linkitä tänne. Eikö sinulla ole ketään sukulaisia joilta voisit kysyä muistaako he oliko teillä sinun lapsuudessa joku poika? Voihan se vaikka olla ettei ollut oma poika, mutta joku sijoitettuna hetkeksi. Tai sitten olet viettänyt lapsuutesi pitäen kummitusta tai mielikuvituskaveria veljenäsi. Tarinasi kuulostaa kyllä epäillyttävän keksityltä.
Aika creepy. Muuten olisin saattanut uskoakkin mutta tuo valokuvajuttu meni vähän yli hilseen. Että sä muka näet pojan kuvissa mutta vanhemmat eivät.:/ Tai sitten poika on kuollut tapaturmaisesti ja vanhemmat eivät vieläkään kestä ajatusta ja kieltävät koko jutun. Enpä tiedä. Näytä ne kuvat jollekkin kaverille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli joskus keittöpöydän päällä ollut ananas siirtynyt yön aikana ikkunalaudalle. Asuin silloin yksin enkä ole koskaan ollut mikään unissakävelijä. En keksi siihen mitään selitystä, paitsi että jos nyt juuri silloin olenkin kävellyt unissani ja itse siirtänyt sen.
Vähän samanlainen tapahtui minulle. Olin n 12v ja riisunut illalla suihkuun mennessä vaatteet, farkut ja gollegepaidan yms, kylpyhuoneeseen pyykkikoneen päälle. Aamulla kouluun lähtiessä sitten menin niitä sieltä hakemaan, mutta eivät olleetkaam siellä. Ihmettelin, etsin pitkän aikaa. Olin myöhästyä jo koulusta. Lopulta vaatteet, koko kasa, löytyi mytättynä sänkyni alle perimmäiseen nurkkaan. En tänä päivänä tiedä miten ne ovat voineet päätyä sinne, ja vielä sillä tavoin mytättynä. Ainoa selitys olisi unissa kävely, mutta sängyn alunenkin oli kyllä melkoisen matala.
Unissaan kävelijä voi olla oikeasti olla aika luova. Itselleni on käynyt niin, että joskus lapsena yritin korjata työpöydän tuoliani (siis sellainen pyörivä selkänojallinen), en muista mikä siinä oli rikki, saattoi olla jotain hankalasti ruuvattavia ruuveja, mutta en saanut sitä korjattua vaikka ähräsin sen kanssa ties kuinka kauan. Aamulla herätessäni se oli korjattu, ilmeisesti saksilla, koska ne olivat siinä tuolin päällä. Enkä usko, että kukaan perheestäni olisi sitä keskellä yötä käynyt korjailemassa ja kävelin lapsena unissani aika paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin noin 15-vuotiaana koiran kanssa lenkillä pitkällä suoralla soratiellä, jota ympäröi pelto molemmin puolin koko matkalta ja pellonreunassa kummallakin puolella oli metsää, noin 100 metrin päässä tiestä.
Siihen aikaan päivästä ei vielä ollut paljoakaan porukkaa liikkeellä ja kun kuulin takanani askelia sorassa, käännyin katsomaan. Siellä oli lenkkeilijämies, aivan normaalin näköinen, kuuloinen ja oloinen, hölkkäämässä soratietä pitkin samaan suuntaan. Jatkoimme koiran kanssa matkaa, mutta jostakin syystä käännyin noin 5-7 sekuntia myöhemmin uudestaan katsomaan taakseni ja miestä ei ollut mailla eikä halmeilla. Jos hän olisi lähtenyt yhtäkkiä spurttaamaan metsää kohti Usain Bolt -vauhdilla, ei olisi siltikään mitenkään ehtinyt siinä ajassa juosta näkymättömiin. Näkyvyys oli hyvä, ei sumua, lumipyryä, sadetta, eikä ollut myöskään pimeää tai hämärää.
On vaikea kuvailla, miten hämmentävältä se tuntui, koska sille ei vaan ollut mitään järjellistä selitystä.Tämän lisäksi myös mm. täällä useasti mainitut etiäiset ovat tuttuja, sekä se että tavaraa etsii joka paikasta ja se löytyy sitten paikasta, josta aivan varmasti jo katsoi moneen otteeseen.
Oliko pelloilla pitkää heinää/viljaa? Oliko tien ja pellon välissä oja?
Ojaa ei ollut. Heinä, joka siinä pellossa ei koskaan ole pariakymmentä senttiä korkeampaa, oli talven jäljiltä litassa, eli vaikka mies olisi esimerkiksi kaatunut pellolle tai käynyt makuulle, hänet olisi silti nähnyt. Yleensä näissä oudoissa jutuissa mieli keksii ympäristön perusteella automaattisesti loogisen selityksen, mitä mahdollisesti olisi voinut käydä - esimerkiksi astunut vahingossa ojaan ja kaatunut sinne - mutta tässä ei vain ollut mitään selitystä tarjolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuin 90-luvun lopussa, parikymppisenä, kaveria vastapäätä ja olin lainannut hänelle takkiani hautajaisiin. Kerran söin välipalaa ja katselin ikkunasta, jolloin näin iltahämärän läpi että heidän keittiössään välkkyi valo , joten päätin mennä hakemaan takkini sekä ehkä jäädä kahvittelemaan, en nähnyt tarpeelliseksi soittaa tai laittaa viestiä sillä arvelin ettei ystäväni pahastuisi vaikka ilmestyisinkin yllättäen! Olinhan niin monet illat istunut siellä seuraneitinä, kun ystävän rekkakuski-puoliso oli tien päällä :) Laitoin siis takin päälle ja lähdin matkaan, pihalla näin miten keittiön valo jatkui välkkymistään kuin lamppu olisi palamassa ja ihmettelin, eikö se häirinnyt heitä? Ajoin hissillä kuudenteen kerrokseen ja soitin ovikelloa, kukaan ei avannut joten tässä vaiheessa lähetin viestin jossa luki suunnilleen näin " Moi, et olekaan kotona? Teillä on kunnon valoshow keittiössä! " Hetken kuluttua tuli vastausviesti " Mummolla. Onkohan Marko (nimi muutettu ) kotona, ei sen kyllä pitäisi ". Hämmentyneenä lähdin kotiin ja katsoin ulkoa ikkunaan, valo oli lakannut välkkymästä ja koko asunto oli pimeä...
Erityisen karmivan tästä tekee se, että takkiani oli tarvittu ystäväni isän hautajaisiin ja keittiössä oli tämän isän jäämistöstä otettu pöytäryhmä!
Mä kyllä nyt jotenkin putosin kärryiltä. Mitä ihmeellistä tässä on? Niinhän valo välkkyy kun lamppu on palamassa ja sitten jossain kohtaa pimenee kokonaan. Ei musta ole kovinkaan erikoista että jollekin jää valot päälle kun lähtee kotoa.
Kun ystäväni pääsi kotiin, valo syttyi ja paloi normaalisti . Oli myös sammuttanut kaikki valot lähtiessään.
Jospa Marko olikn kotona, eikä halunnut tulla häirityksi...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki ihmisten katoamiset (kuten Raisa Räisänen) ja tunnetut selvittämättömät murhatapaukset. Kuka ne on tehnyt ja miksi? Miten joku kokee oikeudekseen noin vain pyyhkiä jonkun ihmisen - tai joissain tapauksissa esim. kokonaisen perheen - maan päältä, eikä koskaan edes tunnusta tekojaan? Selvittämättömät murhat vaivaavat siksikin, koska on epämiellyttävä ajatus, että niin häiriintyneitä ihmisiä pyörii vapaana joukossamme.
Tappajat kyllä saisivat edes kuolinvuoteellaan tunnustaa tekonsa, näin esimerkiksi kadonneen uhrin omaiset saisivat rauhan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuin 90-luvun lopussa, parikymppisenä, kaveria vastapäätä ja olin lainannut hänelle takkiani hautajaisiin. Kerran söin välipalaa ja katselin ikkunasta, jolloin näin iltahämärän läpi että heidän keittiössään välkkyi valo , joten päätin mennä hakemaan takkini sekä ehkä jäädä kahvittelemaan, en nähnyt tarpeelliseksi soittaa tai laittaa viestiä sillä arvelin ettei ystäväni pahastuisi vaikka ilmestyisinkin yllättäen! Olinhan niin monet illat istunut siellä seuraneitinä, kun ystävän rekkakuski-puoliso oli tien päällä :) Laitoin siis takin päälle ja lähdin matkaan, pihalla näin miten keittiön valo jatkui välkkymistään kuin lamppu olisi palamassa ja ihmettelin, eikö se häirinnyt heitä? Ajoin hissillä kuudenteen kerrokseen ja soitin ovikelloa, kukaan ei avannut joten tässä vaiheessa lähetin viestin jossa luki suunnilleen näin " Moi, et olekaan kotona? Teillä on kunnon valoshow keittiössä! " Hetken kuluttua tuli vastausviesti " Mummolla. Onkohan Marko (nimi muutettu ) kotona, ei sen kyllä pitäisi ". Hämmentyneenä lähdin kotiin ja katsoin ulkoa ikkunaan, valo oli lakannut välkkymästä ja koko asunto oli pimeä...
Erityisen karmivan tästä tekee se, että takkiani oli tarvittu ystäväni isän hautajaisiin ja keittiössä oli tämän isän jäämistöstä otettu pöytäryhmä!
Mä kyllä nyt jotenkin putosin kärryiltä. Mitä ihmeellistä tässä on? Niinhän valo välkkyy kun lamppu on palamassa ja sitten jossain kohtaa pimenee kokonaan. Ei musta ole kovinkaan erikoista että jollekin jää valot päälle kun lähtee kotoa.
Kun ystäväni pääsi kotiin, valo syttyi ja paloi normaalisti . Oli myös sammuttanut kaikki valot lähtiessään.
Jospa Marko olikn kotona, eikä halunnut tulla häirityksi...?
Ehkä, mutta en usko sillä rekkakuski ei varmaan voi noin vain poiketa kotiin kahville jostain toiselta puolelta suomea! Ja vaikka olisikin, niin olisi kyllä avannut oven :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsena haaveilin tosi paljon lemmikistä. Vanhemmat kuitenkin kielsivät, ja koska olin vielä pieni päätin hankkia sellaisen itse, seuraamuksia ajattelematta. Otin kiinni sammakon heinikosta (vieläkin harmittaa että noin itsekkäästi tein, sammakkoparka) ja salakuljetin sen huoneeseeni. Laitoin sammakon asumaan tyhjään VHS-kasettikoteloon, sellaiseen josta kannen saa suljettua. En sulkenut kantta kokonaan vaan jätin siihen parin millin ilmaraon. (Yhh kun harmittaa edelleen.) Suljin kotelon lelukaappiini vielä varmuuden vuoksi ettei sitä löydettäisi. Päästäisin sen sitten tarhan jälkeen takapihalle pomppimaan.
Tarhasta tultuani kotelo oli yhä kaapissa paikallaan mutta sammakkoa ei näkynyt missään. Etsin sitä ympäri huonettani mutta ei vain näkynyt sammakkoa. Purin koko lelukaapin sisällönkin mutta lopulta oli vain pakko luovuttaa.
Muutimme pari vuotta tapahtuneen jälkeen mutta silloinkaan ei kukaan sanonut mitään esim. kuolleesta sammakosta. Mietin tosin vieläkin olisiko äitini, joka oli kova penkomaan huonettani, löytänyt otuksen ja säälissään kiikuttanut pihamaalle. Hän ei olisi sitä ainakaan minulle kertonut.
Anteeksi sammakko että sinut pyydystin, hukkasin ja mahdollisesti tapoin. :( Olin typerä lapsi ja halusin vain jonkun jota rakastaa.
No, saat anteeksi. T. Sammakko
Aloitin akvaarioharrastuksen noin 20 vuotta sitten ja silloin kun kävin akvaariokaupoissa katsomassa myynnissä olevia akvaariokaloja, niin muistan selvästi, että niissä oli tiikerinuoliainen-nimisen kalalajin kaloja myynnissä, mutta ne eivät olleet tiikerinuoliaisia, vaan ruumiinrakenteeltaan erilaisia, esim. pitempiä ja enemmän käärmeen kaltaisia kuin tiikerinuoliaiset ja uivatkin vedessä vähän samaan tapaan kuin käärme liikkuu maalla. Ne muistuttivat väritykseltään tiikerinuoliaisia, mutta ulkomuodoltaan hiukan piikkisilmiä, paitsi että olivat näitä selvästi isompia. Tiikerinuoliaiset eivät sellaiseen luultavasti pystyisi, joten en usko että kyseessä olivat tiikerinuoliaiset. Lisäksi näiden kalojen nimi oli muistaakseni tiikerimonni. Kun minulla sitten oli akvaario ja kysyin akvaariokaupassa, että voinko ottaa sinne tiikerimonneja, niin myyjä katsoi minua ihmeissään ja ihmetteli, että mitä kaloja tarkoitan. Sitten huomasin, että siellä ei ollut enää niitä kaloja myynnissä, vaikka pari kuukautta aikaisemmin varmasti oli enkä ole koskaan sen jälkeen nähnyt missään sellaisia kaloja, en edes internetin kuvissa vaikka olen yrittänyt etsiä monilla eri hakusanoilla esim. suomen, englannin ja saksan kielillä ja erilaisilla kalasukujen tieteellisillä nimillä. Taitaa jäädä mysteeriksi koko juttu ellei sitten mieleni ole tehnyt minulle sellaista kepposta, että olen nähnyt tiikerinuoliaisia myynnissä mutta olen jotenkin mielessäni saanut ne näyttämään ja käyttäytymään eri lailla kuin tiikerinuoliaiset. Tai sitten olen nähnyt todella elävän tuntuista unta kyseisestä kalalajista ja olen sekoittanut sen todellisuuteen.
Tässä kuvia tiikerinuoliaisista ja piikkisilmistä, koska moni ei varmastikaan tiedä, että miltä ne näyttävät:
https://www.google.fi/search?q=tiikerinuoliainen&source=lnms&tbm=isch&s…
https://www.google.fi/search?biw=1607&bih=589&tbm=isch&sa=1&ei=xkl0Wuqt…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsena joskus kesäiltana oltiin isän ja veljen kanssa takapihalla. Yhtäkkiä nähtiin kaikki kolme, kun ikkunalaudalla olevan kukkalaatikon kukasta tuli imemään mettä pitkällä nokallaan pieni linnun näköinen, joka räpisteli siipiään kiivaaseen tahtiin. Siis aivan ilmiselvä kolibri. Siis olisi aivan hyvin voinut olla, ellei olisi oltu Suomessa.
En vieläkään tajua, mikä se on voinut olla. Mikä lintu tai hyönteinen voi muistuttaa kolibria? Jos joku täällä keksii, niin kuulen hyvin mielelläni.
Sellainen kolibrin oloinen hyönteinen on olemassa. Olen itse nähnyt ja googlettanut, mutta en enää muista nimeä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsena joskus kesäiltana oltiin isän ja veljen kanssa takapihalla. Yhtäkkiä nähtiin kaikki kolme, kun ikkunalaudalla olevan kukkalaatikon kukasta tuli imemään mettä pitkällä nokallaan pieni linnun näköinen, joka räpisteli siipiään kiivaaseen tahtiin. Siis aivan ilmiselvä kolibri. Siis olisi aivan hyvin voinut olla, ellei olisi oltu Suomessa.
En vieläkään tajua, mikä se on voinut olla. Mikä lintu tai hyönteinen voi muistuttaa kolibria? Jos joku täällä keksii, niin kuulen hyvin mielelläni.
Sellainen kolibrin oloinen hyönteinen on olemassa. Olen itse nähnyt ja googlettanut, mutta en enää muista nimeä...
Ja jatkan vielä matara kiitäjä
Hiukan autistinen ov. kirjoitti:
Aloitin akvaarioharrastuksen noin 20 vuotta sitten ja silloin kun kävin akvaariokaupoissa katsomassa myynnissä olevia akvaariokaloja, niin muistan selvästi, että niissä oli tiikerinuoliainen-nimisen kalalajin kaloja myynnissä, mutta ne eivät olleet tiikerinuoliaisia, vaan ruumiinrakenteeltaan erilaisia, esim. pitempiä ja enemmän käärmeen kaltaisia kuin tiikerinuoliaiset ja uivatkin vedessä vähän samaan tapaan kuin käärme liikkuu maalla. Ne muistuttivat väritykseltään tiikerinuoliaisia, mutta ulkomuodoltaan hiukan piikkisilmiä, paitsi että olivat näitä selvästi isompia. Tiikerinuoliaiset eivät sellaiseen luultavasti pystyisi, joten en usko että kyseessä olivat tiikerinuoliaiset. Lisäksi näiden kalojen nimi oli muistaakseni tiikerimonni. Kun minulla sitten oli akvaario ja kysyin akvaariokaupassa, että voinko ottaa sinne tiikerimonneja, niin myyjä katsoi minua ihmeissään ja ihmetteli, että mitä kaloja tarkoitan. Sitten huomasin, että siellä ei ollut enää niitä kaloja myynnissä, vaikka pari kuukautta aikaisemmin varmasti oli enkä ole koskaan sen jälkeen nähnyt missään sellaisia kaloja, en edes internetin kuvissa vaikka olen yrittänyt etsiä monilla eri hakusanoilla esim. suomen, englannin ja saksan kielillä ja erilaisilla kalasukujen tieteellisillä nimillä. Taitaa jäädä mysteeriksi koko juttu ellei sitten mieleni ole tehnyt minulle sellaista kepposta, että olen nähnyt tiikerinuoliaisia myynnissä mutta olen jotenkin mielessäni saanut ne näyttämään ja käyttäytymään eri lailla kuin tiikerinuoliaiset. Tai sitten olen nähnyt todella elävän tuntuista unta kyseisestä kalalajista ja olen sekoittanut sen todellisuuteen.
Tässä kuvia tiikerinuoliaisista ja piikkisilmistä, koska moni ei varmastikaan tiedä, että miltä ne näyttävät:
https://www.google.fi/search?q=tiikerinuoliainen&source=lnms&tbm=isch&s…
https://www.google.fi/search?biw=1607&bih=589&tbm=isch&sa=1&ei=xkl0Wuqt…
Itsellä tuli vaan mieleen tiger catfish
Ollessani töissä vuodeosastolla kävi usein niin, että noutaja vieraili juurikin öiseen aikaan. Tapana oli, että vainaja laitettiin valmiiksi heti, mutta siirrettiin ruumishuoneelle vasta aamulla. Joskus kävi niin, että soittokello soi kohta siinä huoneessa, jossa vainaja oli. Vaikka kuinka koetti olla järkevä, niin kyllä siinä jännäkakka tökki kalsaria, kun piti mennä kutsua kuittaamaan :S
Vierailija kirjoitti:
Lapsena joskus kesäiltana oltiin isän ja veljen kanssa takapihalla. Yhtäkkiä nähtiin kaikki kolme, kun ikkunalaudalla olevan kukkalaatikon kukasta tuli imemään mettä pitkällä nokallaan pieni linnun näköinen, joka räpisteli siipiään kiivaaseen tahtiin. Siis aivan ilmiselvä kolibri. Siis olisi aivan hyvin voinut olla, ellei olisi oltu Suomessa.
En vieläkään tajua, mikä se on voinut olla. Mikä lintu tai hyönteinen voi muistuttaa kolibria? Jos joku täällä keksii, niin kuulen hyvin mielelläni.[/quote
Kiitäjät on hämärällä liikkuvia perhosia, joista jotkut hyvikin muistuttaa pieniä kolibreja, esim kapeasiipinen ja värikäs Matarakiitäjä.
Mysteerisaldoa tältä viikolta:
1. Työkaveri tervehti oma-aloitteisesti ensimmäistä kertaa näinä viitenä vuotena, jotka olen kanssaan samassa puljussa pakertanut. Aiemmin ei ole syystä tai toisesta kyennyt edes tervehdykseen vastaamaan.
Kehityskeskustelut pomon ja työntekijoiden välillä meneillään; onkohan joku antanut palautetta tuppisuulle ja pomo tyypille itselleen?
2. Perusreitti kotoa töihin ja takaisin oli jostain käsittämättömästä syystä aurattu erinomaisesti ja vieläpä ennen aamuseitsemää. Piti ihan nenänpäästä nipistää, että olenko nyt varmasti hereillä ja oikealla tiellä.
3. Kaupassa oli tarjolla ainakin kuuden eri valmistajan runebergintorttuja (perinnetietoisena niitä on pakko kiskoa se pari lieriötä tähän aikaan vuodesta). Arvoin, minkä pakkauksen sisältö olisi vähiten kuivaa murenaa, jota kaivella ienrajasta tai kakoa keuhkoista jälkeenpäin.
Haukkasin jotain niin messevän täyteläistä, että vieläkin täyttymyksen kyyneleet silmissä veisaan Maamme-laulua kansallisrunoilijan kunniaksi!
4. Sydän läpättäen uskaltauduin päästämään pakkoneurooseistani irti edes yhden päivän ajaksi.
Ei pudonnut taivas niskaan/auto hajonnut/kukaan läheltä kuollut/koti palanut tai tuomiopäivä muutenkaan tullut (vielä).
Jotenkin... omituinen olo :D
Tyypillistä dementiaa. Omat molemmat mummoni ja mieheni vanhemmat, kaikki jo edesmenneitä, olivat dementikkoja. Kaikki valittivat toistuvasti ylimääräisistä kulkijoista pirtissä. Milloin kulkijat olivat miehiä, milloin mustalaisia. Ja joskus veivät tavaraa tai rahaa.
Aluksi uskoimme ja säikähdimme, vaihdatettiin lukkoja ym. Kunnes totuus valkeni. Lopulta anoppi selvästikin sotki tv-sarjojen hahmot todellisuuden kanssa, ja kertoi miten vieraat olivat kovaäänisesti riidelleet espanjan kielellä heidän pirtissään (=Serranon perhe).