Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?

Pikkusisko nyt 50v ihmettelee kirjoitti:

Muistan lapsuudestani selvästi, että minulla oli Eero Nikolai-niminen isoveli, joka oli noin 5-6 vuotias kun olin itse 4-5 vuotias. Muistan selvästi, että me kaksi jaoimme yhteisen huoneen, leikimme yhdessä ja muistan tarkkaan, että miltä hän näytti ja mistä piti jne. Sitten hän yllättäen katosi jonnekin, kun olin 6v. Parin vuoden kuluttua otin asian puheeksi perheeni kanssa, että mihin Eero katosi, mutta minulle sanottiin, että ei meillä koskaan ole ollut sellaista lasta, mutta minä muistan hänet selvästi. Omituisinta on, että ruokapöydässämme oli kuitenkin aina yksi ylimääräinen tuoli jossa ei koskaan istunut ketään sen jälkeen kun Eero katosi, minä löysin myöhemmin kaapista kasseissa juuri noin 5-6 vuotiaalle pojalle sopivia vaatteita ja leluja ja kellarissa oli ylimääräinen lapsen sänky, jossa muistan Eeron nukkuneen. Lisäksi kun kävin pari vuotta sitten läpi lapsuuteni valokuvia, niin osassa niistä oli Eero, ensimmäisissä kuvassa noin 1v ja viimeisessä noin 7v! Kun näytin kuvia vanhemmilleni, niin he sanoivat, että eivät he näe siinä mitään poikaa.

Tämähän on helppo selvittää kun tilaa omat tiedot maistraatista. Ja kai teillä on tuttuja, sukulaisia, naapureita jne jotka osaavat varmistaa pojan olemassaolon?

Asuin 90-luvun lopussa, parikymppisenä,   kaveria vastapäätä ja olin lainannut hänelle takkiani hautajaisiin. Kerran söin välipalaa ja katselin ikkunasta, jolloin näin  iltahämärän läpi  että heidän keittiössään välkkyi valo , joten  päätin mennä hakemaan takkini sekä ehkä jäädä kahvittelemaan, en nähnyt tarpeelliseksi soittaa tai laittaa viestiä sillä arvelin ettei ystäväni pahastuisi  vaikka ilmestyisinkin yllättäen! Olinhan niin monet illat istunut siellä seuraneitinä, kun ystävän rekkakuski-puoliso oli tien päällä :) Laitoin siis takin päälle ja lähdin matkaan, pihalla näin miten keittiön valo jatkui välkkymistään kuin lamppu olisi  palamassa ja ihmettelin, eikö se häirinnyt heitä? Ajoin hissillä kuudenteen kerrokseen  ja soitin ovikelloa, kukaan ei avannut joten tässä vaiheessa lähetin viestin jossa luki suunnilleen  näin " Moi, et olekaan kotona? Teillä on kunnon  valoshow keittiössä!  "  Hetken kuluttua tuli vastausviesti " Mummolla. Onkohan Marko (nimi muutettu ) kotona, ei sen kyllä pitäisi ".  Hämmentyneenä lähdin kotiin ja katsoin ulkoa ikkunaan, valo oli lakannut välkkymästä ja koko asunto oli pimeä...

Erityisen karmivan tästä tekee se, että takkiani oli tarvittu ystäväni isän hautajaisiin ja keittiössä oli tämän isän jäämistöstä otettu pöytäryhmä!

Istuin junassa, menossa helsingistä itään. Istuin käytäväpaikalla. ohitseni käveli mies, josta tuli nenääni tuoksu, joka tuntui hyvin tutulta. se oli tuttu, mutta tiesin ettei se ollut tuttu tässä elämässä, vaan jossain toisessa! mies ei näyttänyt tutulta, mutta se tuoksu toi mieleen kuvia jostakin kerrostalosta, jossa suuri piha, joka oli syrjäseudulla, ja olisin lapsena katsellut ikkunasta ulos. olikohan se joku edellisen elämäni ihminen. se tunne oli vain niin vahva, että se tuoksu oli jonkun minulle tutun ihmisen, mutta ei tässä nykyelämässä.

Vierailija kirjoitti:

Asuin 90-luvun lopussa, parikymppisenä,   kaveria vastapäätä ja olin lainannut hänelle takkiani hautajaisiin. Kerran söin välipalaa ja katselin ikkunasta, jolloin näin  iltahämärän läpi  että heidän keittiössään välkkyi valo , joten  päätin mennä hakemaan takkini sekä ehkä jäädä kahvittelemaan, en nähnyt tarpeelliseksi soittaa tai laittaa viestiä sillä arvelin ettei ystäväni pahastuisi  vaikka ilmestyisinkin yllättäen! Olinhan niin monet illat istunut siellä seuraneitinä, kun ystävän rekkakuski-puoliso oli tien päällä :) Laitoin siis takin päälle ja lähdin matkaan, pihalla näin miten keittiön valo jatkui välkkymistään kuin lamppu olisi  palamassa ja ihmettelin, eikö se häirinnyt heitä? Ajoin hissillä kuudenteen kerrokseen  ja soitin ovikelloa, kukaan ei avannut joten tässä vaiheessa lähetin viestin jossa luki suunnilleen  näin " Moi, et olekaan kotona? Teillä on kunnon  valoshow keittiössä!  "  Hetken kuluttua tuli vastausviesti " Mummolla. Onkohan Marko (nimi muutettu ) kotona, ei sen kyllä pitäisi ".  Hämmentyneenä lähdin kotiin ja katsoin ulkoa ikkunaan, valo oli lakannut välkkymästä ja koko asunto oli pimeä...

Erityisen karmivan tästä tekee se, että takkiani oli tarvittu ystäväni isän hautajaisiin ja keittiössä oli tämän isän jäämistöstä otettu pöytäryhmä!

Mä kyllä nyt jotenkin putosin kärryiltä. Mitä ihmeellistä tässä on? Niinhän valo välkkyy kun lamppu on palamassa ja sitten jossain kohtaa pimenee kokonaan. Ei musta ole kovinkaan erikoista että jollekin jää valot päälle kun lähtee kotoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuin 90-luvun lopussa, parikymppisenä,   kaveria vastapäätä ja olin lainannut hänelle takkiani hautajaisiin. Kerran söin välipalaa ja katselin ikkunasta, jolloin näin  iltahämärän läpi  että heidän keittiössään välkkyi valo , joten  päätin mennä hakemaan takkini sekä ehkä jäädä kahvittelemaan, en nähnyt tarpeelliseksi soittaa tai laittaa viestiä sillä arvelin ettei ystäväni pahastuisi  vaikka ilmestyisinkin yllättäen! Olinhan niin monet illat istunut siellä seuraneitinä, kun ystävän rekkakuski-puoliso oli tien päällä :) Laitoin siis takin päälle ja lähdin matkaan, pihalla näin miten keittiön valo jatkui välkkymistään kuin lamppu olisi  palamassa ja ihmettelin, eikö se häirinnyt heitä? Ajoin hissillä kuudenteen kerrokseen  ja soitin ovikelloa, kukaan ei avannut joten tässä vaiheessa lähetin viestin jossa luki suunnilleen  näin " Moi, et olekaan kotona? Teillä on kunnon  valoshow keittiössä!  "  Hetken kuluttua tuli vastausviesti " Mummolla. Onkohan Marko (nimi muutettu ) kotona, ei sen kyllä pitäisi ".  Hämmentyneenä lähdin kotiin ja katsoin ulkoa ikkunaan, valo oli lakannut välkkymästä ja koko asunto oli pimeä...

Erityisen karmivan tästä tekee se, että takkiani oli tarvittu ystäväni isän hautajaisiin ja keittiössä oli tämän isän jäämistöstä otettu pöytäryhmä!

Mä kyllä nyt jotenkin putosin kärryiltä. Mitä ihmeellistä tässä on? Niinhän valo välkkyy kun lamppu on palamassa ja sitten jossain kohtaa pimenee kokonaan. Ei musta ole kovinkaan erikoista että jollekin jää valot päälle kun lähtee kotoa.

Kun ystäväni pääsi kotiin, valo syttyi ja paloi normaalisti . Oli myös sammuttanut kaikki valot lähtiessään.

Pyöräilin pienenä tyttönä kaverin kanssa jättimäiselle hiekkakuopalle. Päivän päätteeksu kotiin mennessä huomasin rannekelloni kadonneen. En uskaltanut kotiin joten lähdin etsimään kelloa paikoista joissa olin päivän aikana ollut. Kello löytyi hiekkakuopalta, vieläkin tuntuu siltä kuin joku olisi auttanut sen löytymisessä.

Passini katosi juuri matkaa edeltävänä päivänä laukkuni vetoketjullisesta taskusta. En vieläkään ymmärrä miten ja minne se on voinut yhtäkkiä kadota. Koko kämppä käännettiin ylösalaisin, mutta passia ole sen koommin näkynyt. Jouduin hankkimaan väliaikaisen hätäpassin päästäkseni reissuun. Asuin silloin vanhempieni luona, mutta he eivät todellakaan ole sitä vieneet, koska matka oli syntymäpäivälahja heiltä (eli syynä ei voi olla se että olisivat vieneet passin, koska eivät halua minun lähtevän reissuun tmv.) 

Ystäväni menehtyi noin 50 v nopeasti edenneeseen sairauteen. Tapasimme tehdä ruokaa yhdessä ja nautimme viineistä viikonloppuisin. Kun ystäväni oli menehtynyt, muutama päivä myöhemmin yksi viinilaseista oli hajonnut hyllylle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä nyt ei ole selittämätöntä mutta aika hassua silti. Kesäisin nukun aina pöytätuuletin päällä, ja aivot alkavat hiljaisuudessa kehitellä melodioita siitä tuulettimen suhinasta. Hauskaa on että nuo melodiat tuntuvat aina olevan vanhanmallista musiikkia, välillä vanhatavaa rokkia ja välillä 20-luvun vivahteita vaikka en sentyyppistä musiikkia ikinä kuuntele.

Googlettelin joskus ja moni muukin oli kuullut samantyyppisiä vanhahtavia melodioita tuulettimistaan. Joku netin foliohattu oli jopa pohdiskellut josko tuulettimet voivat avata aika-aukkoja menneisyyden radiolähetyksiin. :D

Itse kuulin kaukaista klassisen musiikin kaltaista ääntä ja kaukaista puhetta, josta ei saanut selvää, viettäessäni yötä yleensä muutaman asteen peruslämmöllä olevassa talossa, kun laitoin lämmityksen päälle ja avasin vedet. Pakkasta oli liki 30 astetta. Tunnelma ei ollut pelottava, vaikka olinkin talossa yksin. Naapuritalot eivät ole näköetäisyydellä, joten äänet eivät voineet tulla niistäkään.

Mulle lauloi kerran, ollessani yksin kotona,  koko Kom-Teatterin kuoro "Kalliolle, kukkulalle, rakennan minä majani ...". Sävel oli tietysti se uudempi versio, Chydeniuksen tekemä. Ihan hyvin ne veti ja lopettivat vasta, kun laitoin telkkarin

päälle.

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni menehtyi noin 50 v nopeasti edenneeseen sairauteen. Tapasimme tehdä ruokaa yhdessä ja nautimme viineistä viikonloppuisin. Kun ystäväni oli menehtynyt, muutama päivä myöhemmin yksi viinilaseista oli hajonnut hyllylle.

Tämä oli kaunis ja liikuttava!

Sattumaa tai ei, sitähän me ei tiedetä, mutta hyvin koskettava,

Asuin nuorena Käpylässä ja olin käymässä ystäväni luona Oulunkylässä tulin bussilla Käpylään illalla ja jäin pois Koskelantien pysäkillä. Bussin reitti kulkee pysäkin jälkeen liikenneympyrän kautta Kätilöopistolle päin. Jäin pois bussista ja bussi ohitti minut ja kääntyi liikenneympyrään,  mutta ei ympyrän jälkeen kääntynytkään jatkamaan matkaa vaan veti täyden ympyrän liikenneympyrässä, ja toisen ympyrän ja kolmannen kohdalla pysähdyin katsomaan kuin bussi ajoi ympäri liikenneympyrää, seisoin noin 5 minuuttia katsomassa bussin pyörimistä ja jatkoin sitten matkaa kun olin päässyt Mäkelänkadun yli katsoin taakseni ja bussi ajoi edelleen ympyrää liikenneympyrässä. Oli aika ennen tietokokeita ja kännyköitä yms. mistään ei ole koskaan selvinnyt miksi bussi ei jatkanut matkaa vaan jäi ajelemaan liikenneympyrään.  Tapaus jäänyt mieleen kummallisena. 

Vierailija kirjoitti:

Pyöräilin pienenä tyttönä kaverin kanssa jättimäiselle hiekkakuopalle. Päivän päätteeksu kotiin mennessä huomasin rannekelloni kadonneen. En uskaltanut kotiin joten lähdin etsimään kelloa paikoista joissa olin päivän aikana ollut. Kello löytyi hiekkakuopalta, vieläkin tuntuu siltä kuin joku olisi auttanut sen löytymisessä.

Minulta hävisi hiekkakuopalla uusi hyppynaru. Koska päivä oli tuulinen, ajattelin että jokin puuska on vienyt sen ja etsin kauempaakin. Sitä ei ikinä löytynyt. Kävin kuopalla vuosia ja sinne jääneet rojut,mm veljen vanhat uikkarit, eivät siirtyneet mihinkään. Lenkeilin läheisessä metsässä, eikä ollut sielläkään.

Olin yksin eikä sinne tullut sillä välillä ketään.

Tämä oli ensimmäinen kerta kun jotain tällaista tapahtui.

Vierailija kirjoitti:

Näin unta noin 17 - vuotiaana että armeijassa hiihdettiin yöllä ja tultiin aukeaman laidalle johon täysikuu paistoi. No tämä kaikki tapahtui sitten inttiaikana. Siis ihan just sama maisema kuin unessa. Hätkähdin tosiaankin. Deja vu:ta kerrakseen.

Kun Dingo oli vielä voimissaan, Seura-lehti julkisti piirustus kilpailun. En osallistunut koska en mielestäni ollut tarpeeksi taitava, mieli teki kyllä.

Unessa olin koulun pihalla ystäväni kanssa. Esittelin piirtämääni kuvaa, jossa oli Neumann ja hänen kädelleen laskeutui kuin kuplina DINGO- kirjaimet.- Miten olis tää? kysyin.

-No jaa, ystävä vastasi.

Sitten oikeassa elämässä kilpailun voitti eräs 18-vuotias tyttö samanlaisella työllä.

hmmm kirjoitti:

Istuin junassa, menossa helsingistä itään. Istuin käytäväpaikalla. ohitseni käveli mies, josta tuli nenääni tuoksu, joka tuntui hyvin tutulta. se oli tuttu, mutta tiesin ettei se ollut tuttu tässä elämässä, vaan jossain toisessa! mies ei näyttänyt tutulta, mutta se tuoksu toi mieleen kuvia jostakin kerrostalosta, jossa suuri piha, joka oli syrjäseudulla, ja olisin lapsena katsellut ikkunasta ulos. olikohan se joku edellisen elämäni ihminen. se tunne oli vain niin vahva, että se tuoksu oli jonkun minulle tutun ihmisen, mutta ei tässä nykyelämässä.

Olet luultavasti haistanut sen tuoksun niin kauan sitten, ettet enää muista koska ja missä. Ihmisen tuoksumuisti on niin syvä, että dementikkokin voi hetkeksi toipua jonkin vanhan tuoksun äärellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun olin lapsi, oli pihamme eräänä kesänä outojen ötököiden valtaama. Ne olivat ruskeita ja näyttivät vähän hämähäkeiltä, mutta niillä oli erilainen vartalo ja 4 tai 6 jalkaa. Talomme kivijalka ja seinustan kukkapenkit olivat niitä täynnä, ja muutamia tuli myös sisälle. Autostakin niitä löytyi. Muistan, että se kesä oli harvinaisen kuuma; en tiedä olisiko helle voinut vaikuttaa niihin jotenkin. Sen yhden kesän jälkeen ötököitä ei enää näkynyt, vaikka yhtä kovia helteitä kyllä tuli.

Koskaan ei selvinnyt, mitä ihmeitä ne olivat. Kukaan tuttumme ei silloin tiennyt, enkä ole löytänyt tietoa netistä nyt myöhemminkään. Tuo kesä oli aivan 2000-luvun alkua, en tiedä olisiko tällainen outo ötökkäinvaasio ollut silloin jossain muuallakin?

Oletko kuullut muurahaisista? 

Kai mä nyt vissiin tunnistan muurahaiset, valopää :D Nämä olivat paljon isompia.

Vierailija kirjoitti:

90-luvulla isosiskoni nauhoitti kasetille milloin mitäkin (siis mankalla, ei vhs:llä). Kerran nauhoitus oli jäänyt päälle, kun meistä kukaan ei ollut kotona. Kun nauha myöhemmin kuunneltiin, kuulimme tavaroiden paiskomista ja matalaa murinaa. Muistan veläkin miten äiti nopeasti alkoi selittämään, että kasetin nauha on vain venynyt ja kummalliset äänet johtuvat siitä. Mutta itse muistan vieläkin ne äänet. Ihankuin joku - tai jokin - olisi ollut todella raivoissaan. Samassa asunnossa oli muutenkin omituinen ja painostava tunnelma. 

Hyi 0_0 Mutta tämä muistutti minua omasta kokemuksestani!

Lapsina meillä oli isoveljen kanssa tapana nauhoittaa telkkarista milloin mitäkin. Kerran äänitimme taas jotain piirrettyä, ja veljeni hyräili siinä kuuluvan laulun mukana. Kun joskus myöhemmin katsoimme tuota nauhaa, hänen hyräilynsä kuului siinä mukana!! Ei siis mitään muita ulkopuolisia ääniä, vain tuo hyräily. Tuota ei kukaan ole osannut koskaan selittää, eihän VHS äänittänyt mitään muuta kuin televisiosta tulevan. Ei siis pitäisi olla mitenkään mahdollista, mutta siinä se vain kuului.

Vierailija kirjoitti:

Toinen oli kohtalokas joulu 2004. Jo edeltävänä keväänä oli varattu perheloma Thaimaaseen, viiden tähden hotelli aivan rannan vierestä. Joululoman kolkuttaessa oltiin jo kavereillekkin muistettu koulussa lesoilla. Lähtöön oli aikaa enää pari viikkoa, kun isä pyysi minut ja siskon olohuoneeseen, jossa kertoi meille vaihtaneensa kohteen Espanjaan, koska hänellä oli ollut "huono fiilis" kohteesta. Siskon kanssa kiukuteltiin ja läimittiin ovia, vaikka ihan mieluinen se vaihtokohde lopulta oli. Kun Tapanin päivänä katsottiin televisiosta, kuinka meidän alkuperäisestä hotellista ei ollut jäljellä enää mitään, vaihdettiin siskon kanssa pelokkaat ja epäluuloiset katseet..

Isäsi oli viisas ihminen. Jos hän ei olisi luottanut tuohon "huonoon fiilikseen", olisi teidän perheelle käynyt kuin Sirkesaloille etkä olisi täällä enää kirjoittelemassa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli joskus keittöpöydän päällä ollut ananas siirtynyt yön aikana ikkunalaudalle. Asuin silloin yksin enkä ole koskaan ollut mikään unissakävelijä. En keksi siihen mitään selitystä, paitsi että jos  nyt juuri silloin olenkin kävellyt unissani ja itse siirtänyt sen.

Vähän samanlainen tapahtui minulle. Olin n 12v ja riisunut illalla suihkuun mennessä vaatteet, farkut ja gollegepaidan yms, kylpyhuoneeseen pyykkikoneen päälle. Aamulla kouluun lähtiessä sitten menin niitä sieltä hakemaan, mutta eivät olleetkaam siellä. Ihmettelin, etsin pitkän aikaa. Olin myöhästyä jo koulusta. Lopulta vaatteet, koko kasa, löytyi mytättynä sänkyni alle perimmäiseen nurkkaan. En tänä päivänä tiedä miten ne ovat voineet päätyä sinne, ja vielä sillä tavoin mytättynä. Ainoa selitys olisi unissa kävely, mutta sängyn alunenkin oli kyllä melkoisen matala.

olin meksikossa poikaystäväni kanssa ja nukuimme isossa hotellissa. en muista että olisimme nähneet ristin sielua koko rakennuksessa henkilökunnan lisäksi. yöllä hätkähdimme molemmat hereille ääneen kuin joku olisi taputtanut käsiä ihan kasvojemme edessä. se oli outo kokemus, kyseissä kaupungissa (cancun) oli muutenkin mielestäni aavemainen tunnelma ja seuraavana päivänä joku mies yritti selvästi huijata meitä sepittelemällä jostain epäuskottavasta jutusta mihin tarvitsee apua - ei toki mitenkään tavatonta meksikossa mutta tuo taputus on jäänyt vaivaamaan...

Isoäitini asui 1990-luvun alkupuolella yksin syrjäisellä maatilallaan. Hän kertoi, että joku mies oli käynyt huutamassa keskellä yötä talon nurkalla ja että pihalla ja talossa kävi vieraita miehiä öisin.

Asennettiin pariksi yöksi videokamera nauhoittamaan pihaa mutta mitään ei näkynyt. Mummoni laittoi myös eräänä yönä kasettinauhurin nauhoittamaan nukkumaan mennessään. Ääniä sitten kuunneltiin porukalla (olin noin 13-v silloin!) ja nauhalla kuului kovaa ryminää niin kuin olisi esim. Rautakahleet tms. nakattu lattialle. Muutakin kopinaa kuuluui.

Lopulta järkeiltiin että se oli alkavaa alzheimeriä tai vastaavaa, harhoineen, ja että äänet olivat mummon omia liikkeitä. Näin varmasti olikin mutta jäi silti vaivaamaan kun asiaan ei koskaan saatu täyttä varmuutta.