Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (8016)
Se miten ihmeessä heräsin la aamuna sohvalta!Menin jumalattomassa jurrissa perjantai iltana sänkyyn.Miten olen sohvalle päätynyt??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pikkusisko nyt 50v ihmettelee kirjoitti:
Muistan lapsuudestani selvästi, että minulla oli Eero Nikolai-niminen isoveli, joka oli noin 5-6 vuotias kun olin itse 4-5 vuotias. Muistan selvästi, että me kaksi jaoimme yhteisen huoneen, leikimme yhdessä ja muistan tarkkaan, että miltä hän näytti ja mistä piti jne. Sitten hän yllättäen katosi jonnekin, kun olin 6v. Parin vuoden kuluttua otin asian puheeksi perheeni kanssa, että mihin Eero katosi, mutta minulle sanottiin, että ei meillä koskaan ole ollut sellaista lasta, mutta minä muistan hänet selvästi. Omituisinta on, että ruokapöydässämme oli kuitenkin aina yksi ylimääräinen tuoli jossa ei koskaan istunut ketään sen jälkeen kun Eero katosi, minä löysin myöhemmin kaapista kasseissa juuri noin 5-6 vuotiaalle pojalle sopivia vaatteita ja leluja ja kellarissa oli ylimääräinen lapsen sänky, jossa muistan Eeron nukkuneen. Lisäksi kun kävin pari vuotta sitten läpi lapsuuteni valokuvia, niin osassa niistä oli Eero, ensimmäisissä kuvassa noin 1v ja viimeisessä noin 7v! Kun näytin kuvia vanhemmilleni, niin he sanoivat, että eivät he näe siinä mitään poikaa.
Siis mitä? Mitä he sitten näkevät valokuvissa pojan tilalta? Kuvissa joko on poika tai ei ole poikaa, valokuvat eivät muuta muotoaan katsojista riippuen.
Vanhemmat joko kiistävät asian koska se on niin tuskallista tai sitten kirjoittaja itse on hullu. Veikkaan kyllä ensimmäistä vaihtoehtoa! Mutta miksi salata lapsen kuolema noin ja miten luottaa, että se pysyy salassa ( hautajaiset, hauta, tuttavat sanomassa "Otan osaa veljesi vuoksi ) ?
Olisihan asia jotain kautta paljastunut! Mystistä.
Annettiinko veli adoptioon tai johonkin laitokseen?
Vietiin piharisuja kaupungin siihen tarkoitetulle keräyspaikalle ja katsoin vieressä olevan auton kuljettajaa. Hän näytti aivan samalta kuin 10 vuotta sitten edesmennyt isäni, hymyili vielä takaisin kun katsoin häntä. Siis aivan uskomaton yhdennäköisyys.
Näin unta noin 17 - vuotiaana että armeijassa hiihdettiin yöllä ja tultiin aukeaman laidalle johon täysikuu paistoi. No tämä kaikki tapahtui sitten inttiaikana. Siis ihan just sama maisema kuin unessa. Hätkähdin tosiaankin. Deja vu:ta kerrakseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkusisko nyt 50v ihmettelee kirjoitti:
Muistan lapsuudestani selvästi, että minulla oli Eero Nikolai-niminen isoveli, joka oli noin 5-6 vuotias kun olin itse 4-5 vuotias. Muistan selvästi, että me kaksi jaoimme yhteisen huoneen, leikimme yhdessä ja muistan tarkkaan, että miltä hän näytti ja mistä piti jne. Sitten hän yllättäen katosi jonnekin, kun olin 6v. Parin vuoden kuluttua otin asian puheeksi perheeni kanssa, että mihin Eero katosi, mutta minulle sanottiin, että ei meillä koskaan ole ollut sellaista lasta, mutta minä muistan hänet selvästi. Omituisinta on, että ruokapöydässämme oli kuitenkin aina yksi ylimääräinen tuoli jossa ei koskaan istunut ketään sen jälkeen kun Eero katosi, minä löysin myöhemmin kaapista kasseissa juuri noin 5-6 vuotiaalle pojalle sopivia vaatteita ja leluja ja kellarissa oli ylimääräinen lapsen sänky, jossa muistan Eeron nukkuneen. Lisäksi kun kävin pari vuotta sitten läpi lapsuuteni valokuvia, niin osassa niistä oli Eero, ensimmäisissä kuvassa noin 1v ja viimeisessä noin 7v! Kun näytin kuvia vanhemmilleni, niin he sanoivat, että eivät he näe siinä mitään poikaa.
Siis mitä? Mitä he sitten näkevät valokuvissa pojan tilalta? Kuvissa joko on poika tai ei ole poikaa, valokuvat eivät muuta muotoaan katsojista riippuen.
Vanhemmat joko kiistävät asian koska se on niin tuskallista tai sitten kirjoittaja itse on hullu. Veikkaan kyllä ensimmäistä vaihtoehtoa! Mutta miksi salata lapsen kuolema noin ja miten luottaa, että se pysyy salassa ( hautajaiset, hauta, tuttavat sanomassa "Otan osaa veljesi vuoksi ) ?
Olisihan asia jotain kautta paljastunut! Mystistä.
Annettiinko veli adoptioon tai johonkin laitokseen?
Tästä keksitystä jutusta on ihan turha jauhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joitakin vuosia sitten tapettiin Tampereen Hervannassa kiinalainen nainen kun hänoli palaamassa ruokikselta röihin.
Vaivaa varmaan hänen omaisiaan enemmän, mutta itse n. 100metrin päässä asuneena ja samaa reittiä usein kulkeneena tuntuu pahalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostimme mieheni kanssa pari vuotta sitten omakotitalon jossa on kaksi asuntoa.
Täällä asui meitä ennen pariskunta, naisen poika ja miehen appivanhemmat
Näistä appivanhemmat ja poika olivat menehtyneet jo vuosia ennen kun ostimme talon.
Monesti kun istun koirani kanssa sohvalla siinä asunnossa jossa appivanhemmat asuivat, koirani kavahtaa makuulta istumaan ja seuraa valppaana katseellaan "jotain" liikkuvaa vaikka mitään ei näy.
Samaten 1,5 - vuotias hoitolapseni osoittelee samalla sohvalla ollessaan monesti sormellaan samalla lailla jotain mitä minä en näe (lapsi ei osaa vielä puhua).
Suljen samaisessa asunnossa olevan vaatehuoneen oven joka kerta kun käyn siellä, aamuisin se on aina auki.
En kuitenkaan pelkää koska koirani ei ole murissut, eikä hoitolapseni ole osoittanut pelon merkkejä.
Enpä tiedä olenko vain vainoharhainen.
Sattumaako tämäkin? (Olen siis tuon edellisen kirjoittaja)
Tulin aamulla aloittelemaan töitäni tänne pienempään asuntoon ja laitoin tv-n päälle katsoakseni uutiset.
Huomasin että dvd-laitteessa oli virrat päällä, vaikka en ole koko konetta käyttänyt viikkokausiin.
(tv-n kuvaruudulla näkyi dvd-n "logo")
Ja niin, vaatehuoneen ovi oli taas auki...
Meillä sähkökatkos saa dvd:n itsekseen käyntiin, siis kun sähköt palaavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Multa on viimeisen puolen vuoden aikana hävinnyt yksittäisiä meikkejä. Ne vain katoaa, esim. muistan kerran lisänneeni eyelineria, jonka jälkeen laitoin kyseisen tuotteen meikkipussiini ja vetoketjun kiinni. Seuraavana aamuna eyelineria ei löytynyt mistään. Samoin on hävinnyt muitakin meikkejä eikä miehellä tai minulla ole aavistustakaan mihin ne on hävinny. Ja meikkejä siis hävinnyt esim. sillä tavalla etten ole kotoa poistunut.
Epäilen myös että minulla on eri isä kuin sisaruksillani. Ulkoisesti olen aivan erilainen kuin sisarukseni. Luonteeni on myös täysin erilainen kuin sisaruksillani. Olen myös sisaruksistani ainoa jolla ei ole koulussa ollut oppimisvaikeuksia yms. Lähinnä vaan olen miettinyt että kuka isäni on mikäli se on eri kuin sisaruksillani.
Vierailija kirjoitti:
Olin noin 15-vuotiaana koiran kanssa lenkillä pitkällä suoralla soratiellä, jota ympäröi pelto molemmin puolin koko matkalta ja pellonreunassa kummallakin puolella oli metsää, noin 100 metrin päässä tiestä.
Siihen aikaan päivästä ei vielä ollut paljoakaan porukkaa liikkeellä ja kun kuulin takanani askelia sorassa, käännyin katsomaan. Siellä oli lenkkeilijämies, aivan normaalin näköinen, kuuloinen ja oloinen, hölkkäämässä soratietä pitkin samaan suuntaan. Jatkoimme koiran kanssa matkaa, mutta jostakin syystä käännyin noin 5-7 sekuntia myöhemmin uudestaan katsomaan taakseni ja miestä ei ollut mailla eikä halmeilla. Jos hän olisi lähtenyt yhtäkkiä spurttaamaan metsää kohti Usain Bolt -vauhdilla, ei olisi siltikään mitenkään ehtinyt siinä ajassa juosta näkymättömiin. Näkyvyys oli hyvä, ei sumua, lumipyryä, sadetta, eikä ollut myöskään pimeää tai hämärää.
On vaikea kuvailla, miten hämmentävältä se tuntui, koska sille ei vaan ollut mitään järjellistä selitystä.Tämän lisäksi myös mm. täällä useasti mainitut etiäiset ovat tuttuja, sekä se että tavaraa etsii joka paikasta ja se löytyy sitten paikasta, josta aivan varmasti jo katsoi moneen otteeseen.
Oliko pelloilla pitkää heinää/viljaa? Oliko tien ja pellon välissä oja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä tapahtui joskus 80-90 -luvun vaihteesssa:
Lankapuhelin soi perjantai-iltana joskus 23:n jälkeen. Puhelimessa joku (englanninkielinen) keskus ilmoittaa, että Jaana Pariisista soittaa vastapuhelua kotiin, otanko vastaan. Sanoin, että en ota, koska en tunne ketään Jaanaa. Tämä toistui vielä kaksi kertaa, kunnes ei soittoa enää tullut. Seuraavalla viikolla luin paikallislehdestä, että suomalaistyttö oli murhattu samalla viikonlopulla Pariisissa. Uteliaana tutkin asioita ja sain selville että tuo tapettu tyttö oli naapurikylästä ja nimeltään Jaana.
En tiedä, oliko asioilla mitään yhteyttä toisiinsa, mutta outo tunne siitä jäi.
Kai ilmoitit poliisille, että sinulle oli soittanut Jaana Pariisista päivänä x ja kellonaikaan x? Seurasitko murhatutkintaa, saatiinko tekijä kiinni ja mikä oli motiivi?
Vierailija kirjoitti:
Multa on viimeisen puolen vuoden aikana hävinnyt yksittäisiä meikkejä. Ne vain katoaa, esim. muistan kerran lisänneeni eyelineria, jonka jälkeen laitoin kyseisen tuotteen meikkipussiini ja vetoketjun kiinni. Seuraavana aamuna eyelineria ei löytynyt mistään. Samoin on hävinnyt muitakin meikkejä eikä miehellä tai minulla ole aavistustakaan mihin ne on hävinny. Ja meikkejä siis hävinnyt esim. sillä tavalla etten ole kotoa poistunut.
Epäilen myös että minulla on eri isä kuin sisaruksillani. Ulkoisesti olen aivan erilainen kuin sisarukseni. Luonteeni on myös täysin erilainen kuin sisaruksillani. Olen myös sisaruksistani ainoa jolla ei ole koulussa ollut oppimisvaikeuksia yms. Lähinnä vaan olen miettinyt että kuka isäni on mikäli se on eri kuin sisaruksillani.
Olisko laukussa vuoressa reikä? Mulla joskus hävisi selittämättömästi asioita laukusta, kunnes löysin pienehkön reiän vuoresta - sieltähän niitä tavaroita alkoi löytymään :D Tosin ei selitä, miten meikkipussiin laitettu tavara eksynyt irrallisena laukkuun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä tapahtui joskus 80-90 -luvun vaihteesssa:
Lankapuhelin soi perjantai-iltana joskus 23:n jälkeen. Puhelimessa joku (englanninkielinen) keskus ilmoittaa, että Jaana Pariisista soittaa vastapuhelua kotiin, otanko vastaan. Sanoin, että en ota, koska en tunne ketään Jaanaa. Tämä toistui vielä kaksi kertaa, kunnes ei soittoa enää tullut. Seuraavalla viikolla luin paikallislehdestä, että suomalaistyttö oli murhattu samalla viikonlopulla Pariisissa. Uteliaana tutkin asioita ja sain selville että tuo tapettu tyttö oli naapurikylästä ja nimeltään Jaana.
En tiedä, oliko asioilla mitään yhteyttä toisiinsa, mutta outo tunne siitä jäi.Kai ilmoitit poliisille, että sinulle oli soittanut Jaana Pariisista päivänä x ja kellonaikaan x? Seurasitko murhatutkintaa, saatiinko tekijä kiinni ja mikä oli motiivi?
Tätäkin lukiessa mietin miten typeriä ja ynseitä ihmisiä maa päällään kantaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pettikö eksäni minua vain oliko hän vain yksinkertaisesti muuten epäluotettava.
Asuin muutama vuosi sitten eksäni kanssa Turun keskustassa lähellä kauppoja. Hänen työpaikkansa oli vastapäisessä suunnassa kuin kirkko ja kirkko oli tavallaan takapihallamme. Hän tavallisesti ennen töihinlähtöään kampasi tukkaansa ja laitteli vaatteitaan kuin stressaantunut eläin, nyt hän aivan rauhallisena laittoi kamansa järjestykseen ja lähti ovesta melkein myöhässä laahustamaan työpaikalleen. Ihmettelin sitä rentoutta, sillä tavallisesti hän lähti yövuoroonsa hyvissä ajoin.
Muistin äkkiä että hänen piti ottaa kopio asumistukilomakkeesta. Näin parvekkeelta kun hän käveli kirkon eikä kauppojen suuntaan ja ihmettelin sitä hieman. Juoksin silti hänen peräänsä kadulla hänen työpaikkaansa kohden ja ihmettelin kun en millään saa häntä kiinni. Loppuillasta yritin puhelimella tavoittaa häntä, mutta eksä ei vastannut vaan laittoi pelkästään viestiä.
Seuraavana aamuna hän palasi suihkun raikkaana takaisin kotiin, hieman väsyneenä, mutta muuten pirteänä. Ihmettelin ja hän huomasi olemuksestani että huomasin sen. Hän alkoi selitellä, että kävi töissä suihkussa vaikka teki sen melkein aina kotona. Aloin tekemään lähtöä omalle työpaikalleni, kunnes huomasin että eksä jäi koneelle istumaan. Häntä ei kuulemma väsyttänyt yhtään ja kaikki oli ok. Kotiin palattuani yötyövuoron sijasta eksäni oli edelleen koneella.
Tämä sama toistui seuraavan ja kolmannen kerran. Samoihin aikoihin puhelimesta tuli salaseuran väline jota ei saanut selata, mies sai kummallisia raivareita joiden varjolla hän lähti kotoa ja hän ei osannut selittää miksi lähti eri suuntaan kuin työpaikalleen. Kaikkeen oli silti hyvä selitys ja olin vain mustasukkainen, vainoharhainen hullu. Se pahoinvointi mikä tuosta kaikesta tuli oli ihan käsittämätöntä kestettävää eikä kenestäkään kaveristakaan ollut apua, vaan he lisäsivät taakkaani yrittämällä selittää kaiken parhain päin. Myöhemmin näin sen naisen jota epäilin petoskumppaniksi ja hän pakeni minulta niin läpinäkyvästi, että mukana ollut ystäväni kuiskasi että mihis sillä tuli kiire. Niinpä.
En silti vieläkään tiedä totuutta.
Tuossa ei ole kahta sanaakaan: Eksäsi petti sinua 100% varmuudella. Hänellä oli siis oikeasti vapaapäivä, mutta väitti menevänsä yötöihin. Aika läpinäkyvää, sanoisin. Luulisi, että olisit kiinnittänyt huomiota vapaapäivien vähyyteen.
Ihmettelin hänen vapaitaan kyllä. Ihmettelin myös lukemattomia muita asioita, mutta kaikki kuitattiin vainoharhaisuutena hulluutena. Tuohon aikaan voin äärimmäisen huonosti ja se oli ihme että jäin roikkumaan siihen edes. Uskottelin itselleni ettei minulla ole voimia lähteä yms mutta ihan roskaahan sellainen uskottelu oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pettikö eksäni minua vain oliko hän vain yksinkertaisesti muuten epäluotettava.
Asuin muutama vuosi sitten eksäni kanssa Turun keskustassa lähellä kauppoja. Hänen työpaikkansa oli vastapäisessä suunnassa kuin kirkko ja kirkko oli tavallaan takapihallamme. Hän tavallisesti ennen töihinlähtöään kampasi tukkaansa ja laitteli vaatteitaan kuin stressaantunut eläin, nyt hän aivan rauhallisena laittoi kamansa järjestykseen ja lähti ovesta melkein myöhässä laahustamaan työpaikalleen. Ihmettelin sitä rentoutta, sillä tavallisesti hän lähti yövuoroonsa hyvissä ajoin.
Muistin äkkiä että hänen piti ottaa kopio asumistukilomakkeesta. Näin parvekkeelta kun hän käveli kirkon eikä kauppojen suuntaan ja ihmettelin sitä hieman. Juoksin silti hänen peräänsä kadulla hänen työpaikkaansa kohden ja ihmettelin kun en millään saa häntä kiinni. Loppuillasta yritin puhelimella tavoittaa häntä, mutta eksä ei vastannut vaan laittoi pelkästään viestiä.
Seuraavana aamuna hän palasi suihkun raikkaana takaisin kotiin, hieman väsyneenä, mutta muuten pirteänä. Ihmettelin ja hän huomasi olemuksestani että huomasin sen. Hän alkoi selitellä, että kävi töissä suihkussa vaikka teki sen melkein aina kotona. Aloin tekemään lähtöä omalle työpaikalleni, kunnes huomasin että eksä jäi koneelle istumaan. Häntä ei kuulemma väsyttänyt yhtään ja kaikki oli ok. Kotiin palattuani yötyövuoron sijasta eksäni oli edelleen koneella.
Tämä sama toistui seuraavan ja kolmannen kerran. Samoihin aikoihin puhelimesta tuli salaseuran väline jota ei saanut selata, mies sai kummallisia raivareita joiden varjolla hän lähti kotoa ja hän ei osannut selittää miksi lähti eri suuntaan kuin työpaikalleen. Kaikkeen oli silti hyvä selitys ja olin vain mustasukkainen, vainoharhainen hullu. Se pahoinvointi mikä tuosta kaikesta tuli oli ihan käsittämätöntä kestettävää eikä kenestäkään kaveristakaan ollut apua, vaan he lisäsivät taakkaani yrittämällä selittää kaiken parhain päin. Myöhemmin näin sen naisen jota epäilin petoskumppaniksi ja hän pakeni minulta niin läpinäkyvästi, että mukana ollut ystäväni kuiskasi että mihis sillä tuli kiire. Niinpä.
En silti vieläkään tiedä totuutta.
Tuossa ei ole kahta sanaakaan: Eksäsi petti sinua 100% varmuudella. Hänellä oli siis oikeasti vapaapäivä, mutta väitti menevänsä yötöihin. Aika läpinäkyvää, sanoisin. Luulisi, että olisit kiinnittänyt huomiota vapaapäivien vähyyteen.
Ihmettelin hänen vapaitaan kyllä. Ihmettelin myös lukemattomia muita asioita, mutta kaikki kuitattiin vainoharhaisuutena hulluutena. Tuohon aikaan voin äärimmäisen huonosti ja se oli ihme että jäin roikkumaan siihen edes. Uskottelin itselleni ettei minulla ole voimia lähteä yms mutta ihan roskaahan sellainen uskottelu oli.
Tuo läpinäkyvyys oli myös yksi selkeä merkki, mitä ihmettelin, mutta mies ei kirveelläkään myöntänyt mitään vaikka kuinka suomensin hänen toimintansa ääneen. Kuvittelin silti kaiken kuulemma :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä tapahtui joskus 80-90 -luvun vaihteesssa:
Lankapuhelin soi perjantai-iltana joskus 23:n jälkeen. Puhelimessa joku (englanninkielinen) keskus ilmoittaa, että Jaana Pariisista soittaa vastapuhelua kotiin, otanko vastaan. Sanoin, että en ota, koska en tunne ketään Jaanaa. Tämä toistui vielä kaksi kertaa, kunnes ei soittoa enää tullut. Seuraavalla viikolla luin paikallislehdestä, että suomalaistyttö oli murhattu samalla viikonlopulla Pariisissa. Uteliaana tutkin asioita ja sain selville että tuo tapettu tyttö oli naapurikylästä ja nimeltään Jaana.
En tiedä, oliko asioilla mitään yhteyttä toisiinsa, mutta outo tunne siitä jäi.Kai ilmoitit poliisille, että sinulle oli soittanut Jaana Pariisista päivänä x ja kellonaikaan x? Seurasitko murhatutkintaa, saatiinko tekijä kiinni ja mikä oli motiivi?
Tätäkin lukiessa mietin miten typeriä ja ynseitä ihmisiä maa päällään kantaa.
No eihän se puhelimeen vastaamattomuus tee kenestäkään ynseää. Eikä se poliisille ilmoittaminenkaan ole kaikille mikään itsestäänselvä asia eri syistä, toki olisi hyvä että olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä tapahtui joskus 80-90 -luvun vaihteesssa:
Lankapuhelin soi perjantai-iltana joskus 23:n jälkeen. Puhelimessa joku (englanninkielinen) keskus ilmoittaa, että Jaana Pariisista soittaa vastapuhelua kotiin, otanko vastaan. Sanoin, että en ota, koska en tunne ketään Jaanaa. Tämä toistui vielä kaksi kertaa, kunnes ei soittoa enää tullut. Seuraavalla viikolla luin paikallislehdestä, että suomalaistyttö oli murhattu samalla viikonlopulla Pariisissa. Uteliaana tutkin asioita ja sain selville että tuo tapettu tyttö oli naapurikylästä ja nimeltään Jaana.
En tiedä, oliko asioilla mitään yhteyttä toisiinsa, mutta outo tunne siitä jäi.Kai ilmoitit poliisille, että sinulle oli soittanut Jaana Pariisista päivänä x ja kellonaikaan x? Seurasitko murhatutkintaa, saatiinko tekijä kiinni ja mikä oli motiivi?
No en ilmoittanut, meni jokunen viikko, ennenkuin selvisi tuon kuolleen tytön henkilöllisyys ja paikkakunta. Siihen aikaan ei ollut mitään somea, jossa tieto liikuu nopeasti. Ajattelin myös, että jos se oikeasti olisi ollut se tyttö, niin varmaan sen puhelutiedoista/ keskuksesta olisi selvinnyt, mihin tyttö yritti saada yhteyttä. Kynnys ottaa poliisiin yhteys oli liian iso.
N. 15-vuotiaana olin pihalla illalla pimeässä. Talollemme tultiin pihatietä pitkin niin, että isommalta tieltä ei näkynyt pihalle, eikä pihallemme näkynyt autoja.
Kun olin menossa sisään, näin selvästi auton valot tulevan pihalle. Säikähdin niitä auton valoja, koska näytti, että ne tulevat todella lujaa minua päin, joten juoksin sisälle. Kun hetken päästä kurkkasin, ei mitään autoa ollutkaan tullut. "Autossa" oli kirkkaat valot ja kuulin myös sen äänen, ihan varmasti.
Mietin pitkään, ja yhä edelleen joskus ihmettelen, mikä ihme se oikein oli. En koskaan puhunut tästä kenellekään.
Kävin sunnuntai-aamuna klo 10 treffeillä miehen kanssa, joka kertoi että hänellä on asperger. Hän hihitteli ja oli vähän outo, mutta muuten hyvin fiksu.
Ajelin kotiin ja istuin nojatuoliin ihmettelemään kokemaani.
Poika heräsi ja tuli huoneestaan (14v) ja ensimmäisenä kysyi:Äiti, mikä se on se asperger?
Säikähdin ihan sikana ja ihmettelin että miten tuo lapsi voi kaiken tietää kun kävin salaa treffeillä.
Kysyin että miksi kysyt, hän vastasi että en tiedä,tuli vaan mieleen.
Sitten laitettin tietokone päälle ja katsottiin, mikä se on. Miestä en enää tavannut, mutta täytyypä joskus kysyä pojalta ( nyt 21v), että muistaako vielä tätä tapahtumaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä tapahtui joskus 80-90 -luvun vaihteesssa:
Lankapuhelin soi perjantai-iltana joskus 23:n jälkeen. Puhelimessa joku (englanninkielinen) keskus ilmoittaa, että Jaana Pariisista soittaa vastapuhelua kotiin, otanko vastaan. Sanoin, että en ota, koska en tunne ketään Jaanaa. Tämä toistui vielä kaksi kertaa, kunnes ei soittoa enää tullut. Seuraavalla viikolla luin paikallislehdestä, että suomalaistyttö oli murhattu samalla viikonlopulla Pariisissa. Uteliaana tutkin asioita ja sain selville että tuo tapettu tyttö oli naapurikylästä ja nimeltään Jaana.
En tiedä, oliko asioilla mitään yhteyttä toisiinsa, mutta outo tunne siitä jäi.Kai ilmoitit poliisille, että sinulle oli soittanut Jaana Pariisista päivänä x ja kellonaikaan x? Seurasitko murhatutkintaa, saatiinko tekijä kiinni ja mikä oli motiivi?
No en ilmoittanut, meni jokunen viikko, ennenkuin selvisi tuon kuolleen tytön henkilöllisyys ja paikkakunta. Siihen aikaan ei ollut mitään somea, jossa tieto liikuu nopeasti. Ajattelin myös, että jos se oikeasti olisi ollut se tyttö, niin varmaan sen puhelutiedoista/ keskuksesta olisi selvinnyt, mihin tyttö yritti saada yhteyttä. Kynnys ottaa poliisiin yhteys oli liian iso.
80-90-luvun vaihteessa eivät kännykät olleet vielä missään yleisessä käytössä. Meillekin tuli ensimmäinen kännykkä joskus 90-luvulla, jolloin se oli vielä hyvin harvinainen, kankea ja kallis. Ajattelin vain sitä, että tuo tyttö on voinut soittaa mistä tahansa muualtakin kuin "virallisesta majapaikastaan", jolloin puhelutietoihin ei olla välttämättä päästy käsiksi. Sen sijaan jos olisit ilmoittanut poliisille, poliisi olisi saanut paikannettua, mistä tarkalleen tyttö on soittanut ja olisi siten saanut selville tytön liikkeitä ja mahdollisesti muitakin puhelutietoja murhaviikonlopun ajalta...
Veitsi on mennyt pizzalaatikon mukana.