Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7965)
Vierailija kirjoitti:
olin 17-vuotiaana kavereiden kanssa toisella puolella Suomea festarireissussa kun pysähdyttiin yhdelle torille kierteleen.
Yhdessä myyntikojussa oli antiikkiesineitä.
Esim. sellainen norsunluusta kaiverrettu koristeltu norsuperhe. Norsut oli liitetty jonoon suuremmasta pieninpään sellaisilla pronssiketjuilla. Sitten oli kipsinen tummapintainen barbin kokoinen tanssijatyttö, jolla oli turbaani päässä. Sitten yksi iso värikäs hyrrä ym.
Ainoa vain, että noi esineet oli mulle lapsuudesta tuttuja. Muistan elävästi katselleeni niitä ja usein salaa leikkineeni niillä kun olin ihan pieni, ehkä jotain 4v.
Niitä myi joku 50v. nainen. Kysyin häneltä esineiden alkuperästä ja hän väitti kivenkovaa perineensä ne isoäidiltään ja että ne oli ollut suvussa ikuisuuden.
Olin kuitenkin mielestäni aivan varma, että muistan ne omasta lapsuudesta. Otin sen tanssitytön ja näytin rouvalle sen jalkaa. Siinä näkyi hyvin heikosti pieni särö. Siitä säröstä tunnistin sen "omakseni". patsaan toinen jalka oli katkennut leikeissäni ja muistan kuinka joku liimasi sen kiinni. Sitten näytin pikkunorsua jonka ketju oli lyhyempi kuin muiden norsujen, koska olin rikkonut ketjun.
Oltiin kumpikin ihan ällikällä lyötyjä. En ehtinyt jäämään siihen väitteleen ja esineet oli sen verran kalliita, etten voinut niitä ostaa.
Puhui kotona äidin kanssa, että muistaako hän, minne ne esineet joutui aikoinaan. Äiti väitti kiven kovaa, ettei hän muista sellaisia esineitä meillä olleen. Juttelin mummin kanssa, kun mietin, olisinko leikkinyt mummolassa niillä, mutta mummokaan ei muista moisia esineitä heillä olleenkaan. Kukaan ei muista niitä paitsi mä tai sitten mulle valehdeltiin, mitä mun on vaikea uskoa esim. mun mummista tai äidistä.
Mulle oli muutenkin jo ennen tätä tullut monesti mieleen, että mihinkähän ne hienot vanhat esineet, joista mä lapsena pidin, mahtoivat kadota.
Ehket lue enää, mutta olisiko nämä esineet voineet olla jossain hoitopaikassa, jossa kävit säännöllisesti? Tuli mieleen siitäkin, jos olet vähän salaa niillä leikkinyt, kuten voisi ei-kodin tavaroiden kanssa olla. ja selittäisi, miksi äitisi ei niitä muista. Ehkä siis esineet todella ovat kuuluneet lapsuuteesi, mutta samalla ne ovat olleet niitä myyneen naisen isoäidin. Harmi tosiaan, että ette ennättäneet jutella enemmän!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tämä on totta, niin onko mahdollista, että tällainen hupparityyppi olisi majaillut kodissasi ja häipynyt sen jälkeen, kun oli jäänyt kiinni?
Pahoittelut, lainaus jäi vahingossa. Vastaus oli hänelle, jonka jääkaapista katosi ruokaa yöllä.
En tahdo pelotella, mutta kirjaimellisesti pitkäsormiselle ei kyllä normaalit turvaketjut ole mikään ongelma. Esim. oma mieheni on semmoisen helposti avannut, kun lähdin baarista kotiin ennen häntä ja "nukahdin" niin sikeään uneen, että en herännyt hänen ovella huihuiluunsa. Olin siis fiksuna naisena laittanut turvaketjun päälle mennessäni nukkumaan:-)
Eli jos etenkin avain on, voi kyllä turvaketjunkin avata ja varmaan sitä helpommin, jos harjoittelee, ehkä hiljaisestikin. Meillä ei ole enää tarvinut miehen, olen vanha enkä jaksa ryypiskellä baareissa...
Ohi menöööö kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä oli 2000-luvun alkupuolta kun minulla yksi ensimmäisistä ellei jopa kaikista ensimmäisin kännykkäni. Olin silloin yläasteella ja siellä oli sääntö, että kännykät täytyy pitää koulupäivän ajan äänettömällä ja minä noudatin tätä sääntöä. Kännykässäni oli vastaaja eli soittaja saattoi jättää ääniviestin jos puheluun ei vastattu. Minulle alkoi yllättäen tulla koulupäivän aikana useita puheluita ja vastaajassa oli useita omituisia viestejä, joista kuului jonkinlaista epäselvää miehen mutinaa josta ei saanut selvää mutta välillä saattoi kuulla sanottavan esimerkiksi, että "Mitä perkeleen pelleilyä tämä oikein on" tms. Noita puheluita ja viestejä tuntemattomasta numerosta tuli joka koulupäivä muutaman viikon ajan kunnes ne sitten loppuivat yhtä yllättäen kuin alkoivat.
Tästä on melkein 20 vuotta aikaa mutta vieläkään en tiedä, että kenelle soittaja (luultavasti keski-ikäinen mies äänen perusteella) luuli soittavansa, mistä hän oli saanut numeroni kun sen tiesi vain perheeni, lähimmät tuttavat ja sukulaiset sekä muutama 100% luotettava saman ikäinen ystävä, miksi hän soitti aina ollessani koulussa ja nimenomaan aina arkipäivisin, ei koskaan viikonloppuisin. En uskaltanut kertoa asiasta kenellekään saati että olisin uskaltanut vastata soittajalle jos kyseisestä numerosta olisi soitettu muulloin kuin ollessani koulussa jolloin en puheluita huomannut koska puhelin oli äänettömällä enkä vilkaissutkaan sitä koko koulupäivänä.
Ohi aiheen, mutta: Ihmiset puhuu "mistä se on voinut saada mun numeron... Sehän on salainen.. Kuka sen on voinut antaa tuntemattomalle henkilölle" tai muuta tämän tyyppistä. Onkohan ihmiset muistaneet ollenkaan ajatella, ettei tätä numeroa ole välttämättä mistään/keltään saatu. On saattanut käydä niin, että soittajalla on vaan yksinkertaisesti virheellinen numero! Kyse voi olla näppäilyvirheestä tai kirjoitusvirheestä/epäselvästä käsialasta (jos siis numero on kirjoitettu jollekin paperille muistiin). Soittaja voi olla täysin siinä uskossa, että soittaa Pentti-Marjatalle numeroon 040-1234567, mutta soittaakin sitten Emmi-Kallelle numeroon 040-1234566. Kyse voi olla myös jostain sellaisesta, että joku on halunnut esim. treffiseurasta nopeasti eroon ja päättää sitten kuitenkin jostain syystä seuralaisen pyynnöstä antaa numeronsa... Joka toki on hatusta heitetty ja numeron oikea omistaja saa sitten hämmästellä erikoisia viestejä ja puheluita (mulle on käynyt näin joskus vajaa 20v sitten :D )
Tiedän juttuja, että joku on antanut liian tunkeilevalle seurantarjoajalle v.ttuillessaan kaverinsa numeron. Ei reilua, mutta tiedän näin tapahtuneen
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen oma asunoni oli ekassa kerroksessa. Mulla oli selkävaivoja ja aloinkin nukkua mieluiten sohvalla koska sänky oli liian pehmeä. Ja joka yö heräsin klo 2 siihen että joku roplaa parvekkeen ovea ja koettaa sisään. Ensin luulin jonkun kännisen naapurin erehtyneen ja aloinkin olla aika ärtyisä, tyyppi ehti liueta aina ennenkuin pääsin selkäni kanssa ylös ja hipsuttamaan ovelle. Kerran sitten päätin mennä röökille nyt kun (taas!) hereillä olin ja siinä henkosia vedellessä tajusin jotain joka räväytti silmäni teevadin kokoisiksi. Aiemmin oli satanut lunta, mutta en nähnyt jalanjälkiä tulossa parvekkeelleni. Ja kuitenkin ovea oli taas ropellettu. Eräänä viikonloppuna ystäväni tuli kylään ja nukkui tietenkin shvalla, varoitin tästä kummasta häiriköstää. Ystävälläni oli terve selkä ja hän oli nopea, joten kun ropellus alkoi oli hetkessä ovella ja veti sen auki. Ei kuulemma näkynyt ketään, ei kuulunut edes juoksuaskelia.
Joku pieni eläin on voinut majailla parvekkeen alla ja tullut parvekkeellesi rapistelemaan tai sitten ääni on resonoinut parvekkeen alta. Meillä on takapihalla ilmanvaihtokanavassa metallinen suojus ja ilmeisesti se rapisi ajoittain aivan kuin ovea olisi rapisteltu. Naapuri hankki kissan, joka laittomasti kuljeskelee vapaana myös meidän takapihalla. Sen jälkeen ei ole rapinaa kuulunut. Ilmeisesti kyseessä ovat olleet jotkut pikkujyrsijät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elän tosi stressaavaa vaihetta elämässä. Isoja työhön liittyviä huolia, jotka väsyttävät ja masentavat.
Olen kaksi kertaa nyt viikon sisällä herännyt unestani, kun kuulen nuoren naisen äänen, joka sanoo unen läpi minulle "Hei Mirja". (nimeni muutettu).
Viimeksi tämä tapahtui viime yönä ja unen läpi havahtuessa ajattelin, että onkohan tämä joku suojelusenkeli vai mikä kumma minua tervehtii öisin. Tervehdys ei liity uneen, vaan katkaisee uneni.
Onko kellään muulla tämmöistä kokemusta?
Minulla on ihan samanlainen kokemus. Olin silloin levoton. Joku kutsui minua nimeltä nukkuessa. Säikähdin kyllä.
Sama kokemus! Havahduin unesta kun joku sanoi tomerasti "Hanna".
Vierailija kirjoitti:
Kesällä käveltiin miehen kanssa joenrannan kävelytietä.Pysähdyttiin penkille istuskelemaan ja katselemaan sorsia.Viereiselle penkille n.10 metrin päähän istui vanhempi pariskunta.Juteltiin siinä miehen kanssa ja hetken päästä huomattiin että viereinen pariskunta oli kadonnut.Paikasta näkee pitkälle eikä heitä näkynyt missään.Eivät olisi ehtineet mitenkään kadota näkyvistä elleivät sukeltaneet jokeen.Oltiin aivan ällistyneitä minne katosivat!Mietin tätä vieläkin,oli niin outo juttu.
Meille on käynyt aivan sama Helsingissä Pikkukosken rannalla. Näin sivusilmällä vanhemman pariskunnan ja siinä kaksikossa oli jotain outoa, ihan kuin heistä ei olisi lähtenyt lainkaan ääntä vaikka heillä olivat omat jutut koko ajan. Yhtäkkiä huomasin että pariskunta oli kadonnut kuin maannielemänä ja ihmeteltiin sitä yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asun maalla, ja ehkä n. 10 vuotta sitten tulin kesäkuussa kotiin mökiltä ja tyhjensin postilaatikon. Ilmaisjakelun seassa oli Erotiikan maailma ja sellainen hapsuruoska! Ajattelin että jopas on ilmaisjakelu mennyt mielenkiintoiseksi. Samana iltana lähden ulkoiluttamaan koiria, ja tien toiselle puolelle oli metsikköön heitetty matkatavaroita, siellä oli keski-ikäisen naisen lompakko, vaatteita, läppäri, kutimet... Soitin polisiille, ja he hakivat tavarat pois, mutta koskaan en saanut tietää mitä oikein oli tapahtunut ja liittyivätkö nämä tapaukset toisiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Yllätyin, kun löysin täältä seasta viestin jota en löydä enää, mutta minulla on tismalleen sama kokemus:
heräsin yhtenä aamuna siihen, että joku sanoi mielessäni nova scotia. Luulin aluksi, että se sijaitsee jossain Skotlannissa, niin se onkin Kanadan toiseksi pienin provinssi. Olin todella hämmentynyt kun luin siitä täällä, että joku muu on saanut samalla tavalla sen paikan nimen herätessään. - Llourdes.
Armeijan MILAB -juttuja, eli mielenhallintaan liittyviä testejä kenellä on herkkyyttä kuulla sanoja etäältä syötettynä. Nova Scotiassa on Kanadan suurin armeijan tukikohtien keskittymä.
"Beyond Belief with George Noory" MILAB Recruiting Process with Corey Goode (TV Episode 2015) - IMDb
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapailimme miehen kanssa n. 3 kk, näimme useita kertoja viikossa, nukuimme yhdessä, saunoimme, pusailimme ja halimme. Mies ei kuitenkaan suostunut seksiin kun ehdotin sitä, ja jopa hermostui. Yritin puhua asiasta mutta mies onnistui puhumaan ympäripyöreitä ilman kunnon vastausta, miksi ei. Mahtoiko kuitenkin olla homo? Tämä jäi vaivaamaan 😄
Lapsuudenkotini lähistöllä on metsässä paikka, joka pelotti lapsena kauheasti ja on edelleenkin jännä, vaikkakin enemmän mielenkiintoinen kuin pelottava.
Paikassa tuntuu ihan kuin astuisi ovesta sisään kylmiöön. Lämpötila siis viilenee selvästi ihan yhtäkkiä, yhdellä askelleella. Kylmä alue on läpimitaltaan ehkä muutaman askeleen pituinen ja toisella puolella sieltä astuu taas takaisin lämpimään.
Viime kesänä vein 12-vuotiaan lapseni tutustumaan paikkaan ja metsä raikui, kun hän huusi kauhunsekaisesta ihastuksesta ja juoksenteli eestaas. Itse aikoinaan melkein pissasin housuuni, kun eksyin paikkaan yksinäni ihan sattumalta.
Maasto tuolla on melko kosteaa ja tasaista, kuitenkin kallio alkaa nousta alueen vieressä. Kylmä kohta ei eroa lämpötilaa lukuunottamatta mitenkään viereisestä, normaalin lämpimästä maastosta, esim. kasvillisuus on samaa, sammal ei ole märempää, eikä siinä ole kuoppaa tms. Luulen, että olen käynyt siellä aina mustikka-aikaan, eli loppukesällä ja luultavimmin iltapäivällä tai alkuillasta. Eli saattaa olla, että keskipäivällä tai myöhemmin illalla lämpötilaeroa ei siellä edes ole.
Lapsena uskoin, että paikassa on jonkun murhatun hauta tai muuta karmivaa, nyt on pakko uskoa, että sillekin on olemassa joku ihan luonnollinen selitys, vaikka en ole sitä vielä keksinytkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laittaessani lastani nukkumaan, hän sanoi minulle: - Isä, voitko katsoa sänkyni alle? Ettei siellä ole mörköjä. Katsoessani sängyn alle, näen hänet sängyn alla peloissaan. - Isä, joku on sängyssäni. Tyttäreni itkee aina öisin. Käyn hänen haudallaan ja pyydän häntä lopettamaan, mutta se ei auta. Pitkän ja rankan työpäivän jälkeen tulin väsyneenä kotiin ja näin vaimoni rauhoittelevan lastamme. En tiedä kumpi oli karmeampaa, kuolleen vaimon ja kuolleen lapsen näkeminen vai se, että joku oli tuonut ruumiit asuntooni. Lääkärien mukaan amputoitu raaja voisi tuntea kummituskipuja. Kukaan ei kuitenkaan varoittanut, että tuntisin kylmän käden amputoidulla kädelläni. Kuulet äitisi huutelevan sinua keittiöstä. Kulkiessasi rappusia, kuulet äitisi takaasi: - Älä mene alakertaan kulta, minäkin kuulin tuon.Sinä heräät. Hän ei. Irv istävät kasvot tuijottivat minua ikkunan takaa. Asun kattohuoneistossa. Asuttuani kauan vanhassa omakotitalossa, huomasin jotain hassua. Olin sulkenut paljon enemmän ovia kuin olin avannut. Heräsin kuullessani koputuksen lasin takaa. Sitten huomasin sen tulevan peilistä. Kasvoin koirien ja kissojen kanssa. Totuin niiden päästämiin ääniin. Nyt kun asun yksin, samat äänet oven takaa ovat paljon häiritsevämpiä. Isoäitini mukaan kummituksen näkeminen oli lahja. Se tarkoitti hänen mukaansa jonkun päivien olevan luetut. Nyt näen kummituksen jokaisen talon edessä. Enää se ei tunnu lahjalta.Kuljetin mallinukkeja kauppaan myöhään illalla. Mallinuket oli kääräisty kuplamuoviin. Poistuin hetkeksi ja pian kuulin kuplamuovin poksahtelevan varastossa. Sisareni mukaan äiti tappoi hänet. Äidin mukaan minulla ei ole siskoa. Puhelimessani oli kuva minusta nukkumassa. Asun yksin. Heräsin kuullessani lastani rauhoiteltavan itkuhälyttimen kautta. Vaihtaessani asentoa, huomasin vaimoni vieressäni. Luulin vuosia kissani olevan likinäköinen, se katseli aina kasvojani. Kunnes eräänä päivänä tajusin sen katsovan suoraan taakseni. Hain seinästä valokatkaisijaa. Tunsin jonkun toisen käden olevan jo sillä.
Koska se Rinne ajeleen tuomaan sen lupaamansa vappusatasen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elän tosi stressaavaa vaihetta elämässä. Isoja työhön liittyviä huolia, jotka väsyttävät ja masentavat.
Olen kaksi kertaa nyt viikon sisällä herännyt unestani, kun kuulen nuoren naisen äänen, joka sanoo unen läpi minulle "Hei Mirja". (nimeni muutettu).
Viimeksi tämä tapahtui viime yönä ja unen läpi havahtuessa ajattelin, että onkohan tämä joku suojelusenkeli vai mikä kumma minua tervehtii öisin. Tervehdys ei liity uneen, vaan katkaisee uneni.
Onko kellään muulla tämmöistä kokemusta?
Joillakin ihmisillä on hallusinaatioita vain heräämisen tai nukahtamisen, tai molempien yhteydessä eikä koskaan muulloin. Ne voivat olla ääniä, tuntemuksia tai näkyjä, tuntuvat todellisilta eikä aina liity mitenkään siihen mistä olet nähnyt unta. Eivät välttämättä siis tarkoita mitään - vaikka mistäs sitä koskaan tietää.
En kiellä täysin että aaveita tai mitään ei 100% varmasti ole olemassa, mutta joskus tuntuu että ihmiset aliarvioivat sen mitä kaikkea omat aivot voi kehitellä, varsinkin kun kyseessä on uni, unen ja heräämisen rajamaa tai unihalvaus.
Minulla ei ole taipumusta nähdä harhoja, joten seuraava jäi vaivaamaan:
Olin isomman seurueen kanssa istumassa lähellä joen rantaa. Ympärillä liikkui paljon ihmisiä, koska oli lomakausi.
Näin miten pieni lapsi käveli lähellä rantaa. Hän käänsi hetkeksi päätään ja katsoi meitä. Kasvojen kohdalla oli pelkkää mustaa, kuin siinä olisi aukko. Hän käänsi taas päätään ja jatkoi kävelyä, kunnes vastaan tuli suuri kivi, jonka jälkeen häntä ei näkynyt, kuin hän olisi kadonnut.
Istuimme siinä vielä pitkään, ainakin tunnin, ja koko sen ajan tuijotin kiveä odottaen, että lapsi ilmaantuisi taas, mutta turhaan.
En sanonut mitään kenellekään, mutta siitä tilanteesta jäi aika ikävä tunne pitkäksi aikaa.
Tapahtui viime yönä: eteisen korituoli rapsahti, kuin joku olisi istuutunut sille. Tämä kuului kahdesti yön aikana. Ääni kantautui selvästi eteisestä makkariin, joka on melko kaukana. Ihmettelinkin pimeydessä, miksi puolisoni on mennyt keskellä yötä eteiseen istuskelemaan. Ei hän ollut. Tuhisi vieressäni.
Minulla on makuuhuoeen nurkassa vanha nojatuoli joka vinkaisee kovaa kun siihen istuu,toimii lähinnä vaatesäilytyksenä. Yhtenä iltana katselin kännykkää ennen nukahtamista ja kuulin tuolin päästävän vinkaisun, ajattelin että lapsi on herännyt ja pyrkii viereen mutta istuikin jostain syystä tuoliin. Sanoin että tuu tänne äidin viereen, ja näytin kännykällä valoa tuolia kohti,eihän siinä kukaan istunut.
minullakin on 2 kaksois olentoa.
Siskon työkaveri jonka olin tavannut oli ihmetellyt miksen ollut moikannut keskustassa. En ollut ollut.
Harrstin kuntonyrkkeilyä ja yksi nainen hymyili mulle paljon kyselin mikä naurattaa. se sano et vaikea olla tässä vieressä treenamassa, ku hänen paras ystävä on íhan saman näköinen ku minä.
Muttta siis nämä kaksi asiaa on tapahtunut samassa kaupungissa eli voi olla että on vain yksi kaksoisolento.
Tuosta on jo aikaa 20 v.
Asuin aikanaan kruununhaassa. Yhteen aikaan lankapuhelimeen alkoi tulla paljon pilapuheluita ihan aikuisilta soittajilta. Hankin laitteen, jolla näki soittajan numeron. Numero kuului keräämieni tietojen perusteella eräälle naistoimittajalle.
Soitin takaisin kun lankaliittymä oli viimeistä päivää olemassa. Siellä vastasi lapsen ääni. Sanoin kuitenkin että teiltä on soitettu pilapuheluita tänne, että jään odottamaan selityksiä. Lapsi sanoi että ei ole soitettu koskaan sinne ja sulki puhelimen. Ei ole kukaan aikuinenkaan tullut pahoittelemaan asiaa. Sen sijaan hetken luetteloituna olleeseen kännykkäliittymään tuli vastaavia puheluita kännykkäliittymästä kunnes muutin salaiseksi ja vaihdoin numeroa.
Laitoin koulun ruokalasta ottamiani maitölkkejä reilusti kaikkiin ilmastointikanavoihin ennen pääsiäoslomaa. Jotenkin oletin, että haisisi tosi paljon loman jälkeen, mutta ei mitään. Tietysti se ilma menee niissä kanavissa ulos päin, että sikäli ymmärrettävää. Silti siitä ei koskaan tullut mitään palautetta. Jokuhan ne joksu on sieltä kuitenkin löytänyt. Sama homma, että laitettiin silakoita patterinväliin enne lomaa. Tässä varmaan se virhe, että olisi pitänyt olla tuoreita silakoita, ne ruokalan silakat vaan kuivui, eikä haissut. Oli se koulunkäynti niin vaikeaa, kun keskittyi olennaisiin.