Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?

Vierailija kirjoitti:

Mua on vuosia vaivannut, miksi extyttöystäväni jätti minut. Kun en ole vastausta saanut vaikka olen kysynyt, pääasiallisesti "vika on mussa ei sussa" selitys. Mutta musta on mussakin pakko jotain olla, parisuhteen aloitukseen kun tarvii kaksi, myös sen lopetukseen tarvii kaksi eli syy ei oo vaan toisessa. Ei ainakaan tälläsessä tapauksessa jossa en oikeasti keksi mikä meni väärin.

Lisäksi kun vaan heräsi yksi aamu ja käyttäyty mua kohtaan ihan erilailla (kylmästi) vähän aikaa ja jätti sitten. Ennen sitä aamua ei käynyt mielessäkään että erottaisiin, kaikki oli ainakin mun silmiin tosi hyvin. Oon kyllä miettinyt että jos sillä olikin paha olo mun kanssa mutta olin niin sokea etten sitä nähnyt, mutta kun se oli niin onnellisen oloinen silloin kun seurusteltiin eikä antanut mitään syytä ajatella toisin. Tähän liittyy paljon outoja yksityiskohtia mitä en tänne kirjoita. Mutta kun tivasin syytä niin kyllä se jotain selitti, ne vaan oli niin omituisia ja järjenvastaisia syitä etten voinut niitä uskoa.

Myöhemmin kun nähtiin ja kysyin niistä vastauksista mitä oli mulle antanut,  se myönsi ettei ollut oikea syy. Luulen tietäväni oikean syyn ja luulen ettei vaan kehdannut sitä mulle sanoa. Mutta koska tuo oli niin omituinen tapahtuma yksityiskohtineen niin se vaivaa edelleen ja vaikka syyn keksisinkin en olisi sitä häneltä kuullut ja vain hän voi tietää oikean syyn.

Toivoisin vain että kertoisi mulle rehellisesti miksi mut jätti, kaipaan häntä edelleen ja ero tuli yllättäen, lisäksi kyseessä on mun ensirakkaus. Haluaisin myös tietää että hänellä on kaikki hyvin nykyään, toivon kaikkea hyvää.

"Kun vaan heräsi yksi aamu ja käyttäyty mua kohtaan eri lailla (kylmästi) vähän aikaa ja jätti sitten."

Kuulostaa siltä että hänellä saattoi olla dissosiatiivinen häiriö. Tila oli siihen asti ollut sama mutta vaihtui tuona aamuna unen myötä. Uudessa tilassa ei ollut tunteita sua kohtaan ja sen takia jätti. Dissosiatiivisesti vaihtuneessa tilassa henkilö vaikuttaa kylmältä ja etäiseltä koska ei oikeastaan tunne sitä tuttua ihmistä. Kuulostaa karulta ja sitä se onkin. Dissosiatiivisuus on ihan todellinen ilmiö.

Olin kävelemässä hautausmaalla kun näin hautakiven jonka mukaan siihen oli haudattu vanhemmat ja noin 7-8 lasta joskus 1800-luvulla. Isän nimi oli Carl, kaikki lapset olivat olleet poikia jotka olivat kuolleet jokainen alle vuoden ikäisenä ennen seuraavan lapsen syntymää ja jokaisen pojan etunimi oli Carl. Toinen nimi oli jokaisella vain eri. Tämä jäi ihmetyttämään minua. Kuinka samassa perheessä on syntynyt peräkkäin noin monta poikaa jotka kaikki ovat kuolleet alle vuoden ikäisenä ja erityisesti sitä, että miksi jokaisen pojan nimi oli Carl? Miten vanhemmat pystyivät antamaan pojalle toisensa perään saman etunimen joka oli ollut jo useammalla muulla perheen lapsella jotka olivat kuolleet lapsena ja eivätkö he nähneet poikiaan omina yksilöinään joilla kaikilla olisi ollut eri etunimi kun kaikilla oli ollut sama etunimi? Ihan kuin edellinen vauvana kuollut Carl olisi ollut korvattavissa uudella Carl-nimisellä lapsella.

Kiitos kun alapeukutatte tuon yhden hörhön kirjoituksia! Tsekkaan aina ennen tekstin lukemista onko kirjoitus saanut ylä- vai alapeukkuja. Jos on paljon alapeukkuja, niin tiedän jo siitä kuka on asialla ja skippaan tekstin lukematta sitä.

Vierailija kirjoitti:

Olin kävelemässä hautausmaalla kun näin hautakiven jonka mukaan siihen oli haudattu vanhemmat ja noin 7-8 lasta joskus 1800-luvulla. Isän nimi oli Carl, kaikki lapset olivat olleet poikia jotka olivat kuolleet jokainen alle vuoden ikäisenä ennen seuraavan lapsen syntymää ja jokaisen pojan etunimi oli Carl. Toinen nimi oli jokaisella vain eri. Tämä jäi ihmetyttämään minua. Kuinka samassa perheessä on syntynyt peräkkäin noin monta poikaa jotka kaikki ovat kuolleet alle vuoden ikäisenä ja erityisesti sitä, että miksi jokaisen pojan nimi oli Carl? Miten vanhemmat pystyivät antamaan pojalle toisensa perään saman etunimen joka oli ollut jo useammalla muulla perheen lapsella jotka olivat kuolleet lapsena ja eivätkö he nähneet poikiaan omina yksilöinään joilla kaikilla olisi ollut eri etunimi kun kaikilla oli ollut sama etunimi? Ihan kuin edellinen vauvana kuollut Carl olisi ollut korvattavissa uudella Carl-nimisellä lapsella.

Ehkä isälle on ollut tärkeää, että vanhimmalla pojalla on sama nimi kuin hänellä? Eikö ole jokin sairaus, joka tulee vain miespuolisille jälkeläisile? Ihan kuin olisin joskus lukenut… pitääpä googlata. Eikä siinä haudassa ollut yhtään naispuolista jälkeläistä? Tai jos niitä oli, niin voivat tietysti olla miehensä kanssa samassa haudassa ja näin ollen haudattu eri paikkaan.

Up! Kaikki muut paitsi intiahörhön tarinat ovat mielenkiintoisia :)

Joku seko referoi Päätaloa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ihan arkinen homma. 

Olen pitkäaikaistyötön ja lopettanut tupakan polttamisen jo vuosia sitten. Pari viikkoa sitten pinnaa alkoi kiristää useat auki olevat asiat ja ajattelin että pitäiskö uhrata kuitenkin rahat röökiaskiin.

Olin kävelyllä ja polulla näkyi sininen L&M -aski. Potkaisin sitä huolimattomasti ja tajusin, että ei se ollutkaan tyhjä. Avasin. Sieltä oli otettu pari tupakkaa ja loppu oli jäljellä. Siisti aski, ei ollut kauaa siinä ollut.

Otin mukaani. Jostain se mulle tuli tarpeeseen.

Tästä tuli itsellekin mieleen, että joskus kauan sitten rahattomana kävelin tuulisena päivänä katua pitkin ja olin ajatellut että tarvitsisin edes vähän rahaa jostain kun tilipäivään oli vielä aikaa. Samalla jalkoihin lentää veikkauskuponki jossa on 2× 4 oikein tavallista lottoa. Sain 96 mk rahaa....ei paljon mutta sain jääkaappiin vähän syötävää 😊 pari vastaavaa muutakin juttua käynyt....uskon että minulla on oma suojelusenkeli ❤

Vähän samantyyppinen tapaus itselläni. Joskus teininä reissussa huomasin kauhukseni, että rahani eivät riitäkään enää junalippuun kotiin. Synkin mielin tallustelin katuja ympäriinsä, yrittäen kuumeisesti keksiä, mistä ihmeestä saisin puuttuvan kympin. No eipä aikaakaan kun katseeni osui johonkin myttyyn kadulla: kiveyksellä lojui kaksi siististi taiteltua vitosen seteliä, odottamassa ottajaansa. Joskus sitä näemmä vaan käy mieletön tuuri, huh.

Vierailija kirjoitti:

Näen aina Helsingin päärautatieasema aseman läpi kävellesaäni saman miehen joka kävelee ohitseni, mutta ei Katso minua. Tätä on tapahtunut jo kahdenkymmenen vuoden ajan Aina JOKA KERTA riippumatta ajasta ja päivästä. Minusta se on vaan outoa että aina itse kun Satun kävelemään siellä näin tapahtuu. Lisäksi siis on ollut taukoja jopa vuoden jolloin en ole siellä päin liikkunut.

Joku kirjoitti kadonneista keittiötarvikkeista. Minulla on myös kadonnut viisi ruokahaarukkaa. Ajattelin ensin, että muutossa eksyneet väärään laatikkoon. Voi olla niinkin, mutta en usko. Hyvä vinkki oli se, että on pudonnut laatikon taakse. Pitää tarkistaa se. En pidä minään yliluonnollisena. Joku järkiselitys siihen on. Todennäköisesti itse laittanut jonnekin, enkä muista.

Meillä menee joskus öisin itsestään olkkarin tv- päälle. Heräämme sen ääneen ja käymme sulkemassa sen. Itse uskon, että on niin paljon erilaisia sähköaaltoja ilmassa, että johtuu niistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin sulkisin akan ja kakarat kellarissa oleviin häkkeihin, jokaisen omaan häkkiinsä. Siellä he saisivat olla alasti kylmässä ja pimeässä kellarissa, lapset eri huoneessa kuin äiti. Kun uusi lapsi syntyisi, niin ottaisin sen heti pois äidiltään ja laittaisin sen omaan häkkiin eikä äiti pääsisi koskaan näkemään lapsiaan näiden syntymän jälkeen. Vauvaa ruokkisin äidinmaidonkorvikkeella silloin kun sille siis antaisin ruokaa. Pitäisin heitä kaikkia koko ajan nälässä eivätkä he pääsisi koskaan pesulle eikä heidän hiuksiaan koskaan leikattaisi. Vaimon luona kävisin säännöllisesti ja pakottaisin hänet seksiin kanssani ja synnyttämään minulle lapsia. Kun tyttäret tulisivat sopivaan ikään, niin heitä odottaisi sama kohtalo. Pakottaisin heidätkin seksiin kanssani ja synnyttämään minulle lapsia. Sitten jos kunto vielä kestäisi niin lastenlapsistakin tytöt pakottaisin kanssani seksiin ja synnyttämään minulle lapsia.

"Hirveimmin kaikista turmelee terveyttä se karkea pahe, jota sanotaan itsesaastutukseksi eli onaniaksi, s.o. sukuvietin tyydyttämistä ilman mitään esinettä, kiihottamalla käsin tai jollakin muulla siivottomalla kosketuksella siitinelimiä. Tämä pahe on vielä paljon turmoillisempi kuin liian aikainen parittelu, se kun on luonnotonta, väkivaltaista ärrytystä, jolla mielikuvitusta kiihotetaan korkeimmilleen. Nuorison seassa on se yleisempi kuin tavallisesti luullaankaan, ja varsinkin tavataan sitä kouluissa, joissa oppilaat, muusta maailmasta eroitettuina, elävät toistensa seurassa. Sitä tapahtuu, ei ainoastaan nuorukaisten, vaan myöskin tyttöjen seassa. Tämän paheen surulliset seuraukset eivät koskaan jää ilmestymättä, jospa ne myöhäänkin ilmautuvat.

Kun itsesaastutusta aina harjoitetaan suuressa salaisuudessa ja on useinkin vaikea huomata, tulee vanhempain ja kasvattajain ankaralla ja tarkalla silmänpidolla sitä tiedustella. 12 -14:sta ikävuodesta, jolloin pojan siemenneste jo on ruvennut erittymään, ovat pilkut paidassa ja lakanoissa varmimmat merkit siihen, mutta ne voidaan piilottaa näkyvistä. Tarkka silmälläpito lapsen terveydentilasta ja olentotavasta johtaa vieläkin varmemmin paheen huomaamiseen.

Jos nimittäin lapsi, joka muuten on ollut terve ja ripeä, tulee ilman muita huomattavia syitä vähitellen kivulijaaksi, valittaa tiheämmin sattuvaa raukeutta ja uneliaisuutta, jos se muuttuu hiljaiseksi, itseensä sulkeutuneeksi, tuittupäiseksi, nurisevaksi, osoittaa hajamielisyyttä lukutunneilla, hakee usein yksinäisyyttä, valittaa päänkivistystä, käypi kalpeaksi, jos silmät muuttuvat raukeiksi, sisäänvajonneiksi ja niitä ympäröi sinertävät renkaat, jos hän kadottaa ruokahalun ja osoittaa omituista arkuutta eli vauhkoutta seurassa tai kun hänet äkkiä yllätetään, niin on tukevia syitä epäillä häntä itsesaastutuksesta. Sen turmiolliset seuraukset näyttäytyvät pian.

Ihan sairas oot päästäsi mutta toki tiedät sen itsekin. Miten siellä suljetulla saa olla netti käytössä? Kyllä on ajat muuttuneet. Entisvanhaan olisit käynyt jo lobotomian läpi ja Leponexit lääkkeinä, yhtenä niistä siis. No onneksi sulla ei ole eikä tule akkaa eikä penskoja.

Minä en ole suljetulla osastolla.

Eikö tuota itsensä saastuttajaa, runkkauksen suomen mestaria tosiaan saa millään blokattua tältä palstalta? Tältä se näyttää tämä nykyajan mt potilaan osa: Ei näytä olevan lääkitys kunnossa, eikä "toimivaa" hoitosuhdetta mihinkää muualle, kun vauva av palstalle. Täällä sitten koittaa raukka itseään purkaa. Sääliksi käy tuo onneton harhoissaan.

Tämä ketju on nyt todellakin pilalla. Yksi hourupää spämmäilee ketjun täyteen pitkiä, mielipuolisia horinoitaan.

Eikö tätä ketjua voisi poistaa ja aloittaa uuden? Tämä oli alkuun hyvä ketju kunnes tuo hörhö pilas tämän!

Vierailija kirjoitti:

Isäni on kova olemaan ihan omaa mieltään siitä miten asiat lapsuudessani ovat menneet. Vinkkinä, hän ei ollut kovin hyvä vanhempi joten suuttuu tai nauraa päin naamaa jos muistan mitään lapsuudestani, edes hyviä tai neutraaleja asioita. Ihan kuin hän yrittäisi manipuloida minua siten etten uskoisi minkään muistojeni olevan totta. Siitä on aiheutunut ihan oikeaa vahinkoa psyykelleni ja joudun juttelemaan näitä terapiassa.

Kerran oli sukua koolla ja tuli juttua siitä mikä on varhaisin muisto. Vuorollani sanoin että se kun sain vaaleanpunaisen lasten muovituolin syntymäpäivälahjaksi ja istuin siinä mökin tuvassa. Muistin vielä kortin jota pitelin kädessäni. Siinä oli kuva pupusta ja kultainen numero 6 ylänurkassa.

Isäni siihen väliin äkkiä tiuskaisemaan etten minä sellaista voi muistaa. Sanoin että ihan hyvin voin, vaikka onkin mielestäni outoa että varhaisin muistoni on niin myöhäiseltä iältä kuin 6-v.

Vain pari viikkoa tuon jälkeen löysin äitini jäämistöistä tuon muistamani pupukortin (kyllä, olin sen melko tarkasti muistanut, jopa niin että tunnistin sen heti). Siinä kortissa oli vain se hämärä asia että numero oli 2 eikä 6. Sen lisäksi myöhemmin enoni sanoi ostaneensa minulle vaaleanpunaisen tuolin 2-vuotislahjaksi. se tosin hajosi mökkikäytössä melko nopeasti. Eli oikea varhaisin (selkeä) muistoni on 2-vuotiaana? Eihän se voi mitenkään olla mahdollista?

Tätä, ja muitakin lapsuusmuistoja on vaikeaa hahmottaa isäni käytöksen vuoksi. Itseasiassa mysteerejä ja selvittämättömiä asioita on tämän saman asian vuoksi monta muutakin. Olisi kiva tietää mikä muistamastani on totta ja mikä ei! Äiti ei ole elossa kertomaan, eikä varmaan muistaisi niistä ajoista mitään vaikka olisikin.

Varhaisin muistoni on hiukan yli vuoden ikäisenä (n.14 kk). Lisäksi muistan asioita puolitoistavuotiaasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän perheen kissa katosi 8 vuotta sitten, tuli yhtäkkiä takaisin kotiin vuosi sitten. Haluaisin niin tietää missä luuraillut, tuskin saan koskaan tietää.

Tästä vielä.

Onko hän vain talonvaltaajana asettunut kodiksi jonnekin? Onko hän maailmanmatkaajana ollut siellä sun täällä? (tämä on todella epätodennäköistä, ei olisi selvinnyt hengissä kaikki nämä vuodet). Hän oli myös tosi hyvässä kunnossa kun palasi, ei ollenkaan arka vaan ihmisrakas oma itsensä.

Kissojen reviirit on yleensä pienet. Onko hän kokoajan ollut vain parin kilometrin päässä? Eksyikö hän reviiristään ja päätyi jonnekin pidemmälle? Mikä hänen nimensä oli kaikki nämä vuodet?

Kaipaako joku pieni tyttö häntä nyt niin kuin minä silloin? :(

Voi Artturi, kunpa osaisit kertoa.

Joku siitä todennäköisesti huolehtinut noiden vuosien aikana. Suomen talvi on kotikissalle raaka, mutta jos on joku joka ruokkii ja lämmin paikka minne mennä lämmittelemään, niin sitten ei ole kissalla melko itsenäisenä otuksena hätää eikä mitään. :)  Mielenkiintoistahan se olisi tietää kissan vaiheista, mutta tärkeintä että kaikki on hyvin. :) 

Jossain lähipirtissä on katti saanut parempaa safkaa(parempi palvelu). Siksi ei ole ihan heti palannut kotiin. Kissat ei ole niin uskollisia kuin koirat.

Oli jollain mummolla täysihoidossa kunnes mummo kuoli.

Tapahtui kesällä 2014. Olin menossa autolla iltapäiväksi kaverille naapuripaikkakunnalle. Aamun kulutin siivoamalla. Viimeiseksi tyhjensin keittiön pöydän, heitin pöytäliinan pyykkikoriin ja pyyhin pöydän.

Olin ajatellut käydä palauttamassa samaa matkaa erään kirjastoon, mutta muutin mieleni ja laitoin kirjan tyhjälle keittiön pöydälle. Kun palasin kirja ei ollut keittiön pöydällä. Ajattelin erehtyneeni ja etsin kirjaa mutta en löytänyt sitä mistään. Seuraavana viikonloppuna kirja oli ilmestynyt keittiön pöydälle.

Muutin nykyiselle paikkakunnalle 15 v. Yhä tulee vastaan ihmisiä, jotka luulevat minua joksikin toiseksi. Eräs tyyppi on jopa tullut pari kertaa haastamaan riitaa.

2013-2016 jotkut ihmiset seurailivat minua. Tulivat usein myös pottuilemaan paikkakunnan fb-ryhmässä.

Minulla oli viime vuodet liitossa kummallisia oireita jotka yllättäen kaikkosivat erottuani.

Olin myöhään yöllä tupakalla ja aloin kuulla kovaa ääntä josta tuli mieleen lumiaura tms mutta oli syyskuu ja kello jotain 23 illalla. Mitään ei  näkynyt, mekkala vaan koveni ja tuntui tulevan päälle. Menin nopeasti sisään ja sitten kämpästä katosi sähköt! Laiskanpullea, elävää Karvista muistuttava kissani alkoi  pitää käsittämätöntä sähinää ja murinaa. Luulin, että meidät molemmat kaapataan ulkoavaruuteen, olinhan viettänyt teinivuoteni katsellen Juhan af Grannin ufo-ohjelmia ja Salaisia Kansioita.  Jos joku keksii jonkun selityksen (muu kuin alienit!) niin olen pelkkänä korvana! Niin paljon tuo juttu yhä vaivaa.

Olin 5-vuotias kun sain pikkuveljen jolle olin mustasukkainen. Kerran sitten läimäytin veljeä kämmenellä. En todellakaan mitenkään kovaa koska vauva ei edes alkanut itkemään tai mitään. Mutta vanhemmat raivostuivat, huusivat, karjuivat ja kiroilivat minulle. Isä tarttui kiinni olkapäistäni, tuijotti minua raivostuneena suoraan silmiin ja karjui niin että sylki roiskui naamalleni, että "Mikä piru sinua vaivaa? Etkö sinä jukoliste ymmärrä, että pienempiään ei saa lyödä". Sitten isä antoi minulle todella ankaran selkäsaunan paljaalle takapuolelle enkä minä vieläkään ymmärrä tätä logiikkaa. Juuri äsken oli huudettu, että itseään pienempiä ei saa lyödä ja sitten isä löi minua joka olin häntä paljon pienempi.

Muutenkin minulle annettiin todella usein piiskaa paljaalle takamukselle pitkälle murrosikään asti ja minua pidettiin ankarassa kurissa kun taas veli sai tehdä mitä häntä itseä huvitti. Häntä ei koskaan komennettu, rangaistu eikä estetty tekemästä mitään. Jo alaikäisenä hän oli alkoholisti ja huumeiden käyttäjä. Nyt hän sitten istuu vankilassa erilaisten rikosten vuoksi ja vanhemmat ihmettelevät, että missä on syy, kun hehän kasvattivat veljen niin hyvin kuin vain pystyivät. Syyksi he epäilevät minua, että minä olisin jotenkin vaikuttanut veljeen haitallisesti niin että tästä tuli mitä tuli. He eivät halua juurikaan olla kanssani tekemisissä ja esim. neljää 4-12 vuotiasta lastani he eivät ole nähneet koskaan.

Etkö sekopää tajua, että ei kukaan usko juttujasi? Tuhlaat sekä omaa, että muiden kallista aikaa sepustamalla tänne psykedeelisiä tarinoita. Psykedeelit on varmaan tarinoiden lähteenä, mutta satusi ovat äärimmäisen epäuskottavia ja tylsiä tarinoita.

Perusta twitteriin sivusto, ja suolla näitä ulosteita sinne.