Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?

Vierailija kirjoitti:

Muutama vuosi sitten olin kotonani jossa asyin silloin. Oli kesä, olin olohuoneessa ja takanani oli osittain auki oleva ikkuna. Täysin yllättäen kuulin takaani selvästi pilkallista naurua. Katsoin taakseni eikä siellä näkynyt ketään katsomassa ikkunasta sisään. Asuin kahdeksannessa kerroksessa eli ainoa tapa päästä katsomaan ikkunastani sisään ja nauramaan ikkunan kautta sisään pilkallista naurua olisi ollut se, että joku olisi laittanut tikapuut ikkunaa vasten ja kiivennyt niitä pitkin ylös katsomaan ikkunasta sisään. Minä ryntäsin ikkunaan eikä siellä näkynyt tikapuita ja niitä alaspäin laskeutuvaa ihmistä. Siinä ajassa kun minä tuolilta ikkunan luokse ryntäsin ei kukaan olisi ehtinyt laskeutunaan tikkaita alas, ottamaan niitä mukaansa ja lähteä pois. Kuitenkaan ikkunasta ei näkynyt mitään erikoista. Kuitenkin pilkallinen nauru kantautui sisälle huoneeseen selvästi avonaisen ikkunan kautta.

Jos joku nauroi ulkona niin kovasti että se kuului sinun kerrokseesi asti. Ei se ole mitenkään mahdotonta.

Huomaa, että miehet valtasivat tänkin ketjun; älyttömiä postauksia täynnä kiroitusvirheitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kiusasi ala-asteella koulussa eräs luokallani ollut poika aika pahasti useamman vuoden ajan. Se alkoi heti ensimmäisellä luokalla.

Sitten neljännellä luokalla perjantaina kun olin lähdössä koulusta niin kuulin kuinka hän huusi nimeäni ja tuli luokseni. Hän oli selvästi pahoillaan ja pyysi anteeksi kiusaamista. Keskustelimme siinä hetkrn ja minä annoin hänelle kiusaamisen anteeksi kun hän lupasi, että se ei jatku enää. Sitten hän hymyili, toivotti minulle hyvää viikonlopoua johon minä vastasin, että "Kiitos samoin" ja me lähdimme eri suuntiin.

Maanantaina saimne tietää, että tuo poika oli kuollut viikonloppuna tapaturmaisesti. Luokassa järjestettiin muistohetki hänen vuokseen.

Minua jäi vaivaamasn, että miten hän pyysi anteeksi kiusaamista juuri vähän ennen kuolemaansa ja se jäi sitten selvittämättä, että mitä olisi tapahtunut, jos hän ei olisi kuollut. Pilailiko hän vai ja olisiko kiusaaminen jatkunut vai olisiko hän oikeasti lopettanut sen?

Eräs minuakin joskus kiusannut luokkakaveri tuli juttelemaan baarissa ja juteltiin hyvässä hengessä. Seuraavaksi kuulin hänen tehneen itsemurhan. Jälkikäteen kuulin muiltakin vsnhoilta koulukavereilta, että hän oli jutellut heidänkin kanssaan, eikä mitään merkkiä mistään masennuksesta. Ainoa outo asia oli siis tuo, että hän tuli juttelemaan.

Kun ihminen on tehnyt lopullisen päätöksen, hänen mielialansa saattaa kohota hetkeksi. Hän vaikuttaa normaalilta ja terveeltä, vaikkei ole sitä.

Tämäkin halusi selvästi tasoittaa tilit ja lähteä.

No näin mekin pääteltiin.

Vierailija kirjoitti:

Olin laivalla miessystäväni kanssa ja hän jäi vielä yökerhoon kun menin hyttiin. Aamulla huomasin ettei mies ollu palannut ja reppukin oli hytissä. Mielessä pyöri kaikki laivakatoamiset ja tietenkin tein polisiille katoamisilmoituksen. Oli järkytys kuulla poliiseilta että mies on kyllä turvassa ja tallessa, muttei halua olla yhdeydessä minuun! Mies jopa oli antanut ymmärtää minun olevan jonkinlainen häirikkö. Jos tahtoi erota miksi piti tehdä se noin dramaattisesti, reppukaan voinut hakea hytistä?!

Risteilyllä ei tapahtanut mitään erikoista, ei ollut riitaa ym .

Oli viety putkaan ja häpesi sitä. Tai oli ollu yön toisen naisen hytissä ja tajus aamulla jääneensä kiinni eikä halunnut että sä jätät sen, jätti siksi sut ensin. Ei varmaan ollu suunnitellu koska reppukin jäi.

Vierailija kirjoitti:

Muutama vuosi sitten olin kotonani jossa asyin silloin. Oli kesä, olin olohuoneessa ja takanani oli osittain auki oleva ikkuna. Täysin yllättäen kuulin takaani selvästi pilkallista naurua. Katsoin taakseni eikä siellä näkynyt ketään katsomassa ikkunasta sisään. Asuin kahdeksannessa kerroksessa eli ainoa tapa päästä katsomaan ikkunastani sisään ja nauramaan ikkunan kautta sisään pilkallista naurua olisi ollut se, että joku olisi laittanut tikapuut ikkunaa vasten ja kiivennyt niitä pitkin ylös katsomaan ikkunasta sisään. Minä ryntäsin ikkunaan eikä siellä näkynyt tikapuita ja niitä alaspäin laskeutuvaa ihmistä. Siinä ajassa kun minä tuolilta ikkunan luokse ryntäsin ei kukaan olisi ehtinyt laskeutunaan tikkaita alas, ottamaan niitä mukaansa ja lähteä pois. Kuitenkaan ikkunasta ei näkynyt mitään erikoista. Kuitenkin pilkallinen nauru kantautui sisälle huoneeseen selvästi avonaisen ikkunan kautta.

Naapurin ikkuna oli auki ja kuulit sielyä tulevaa naurua. Tai joku oli parvekkeella. Onko suomessa muuts miten paljon 8- kerroksisia taloja? Ei paljon...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutama vuosi sitten olin kotonani jossa asyin silloin. Oli kesä, olin olohuoneessa ja takanani oli osittain auki oleva ikkuna. Täysin yllättäen kuulin takaani selvästi pilkallista naurua. Katsoin taakseni eikä siellä näkynyt ketään katsomassa ikkunasta sisään. Asuin kahdeksannessa kerroksessa eli ainoa tapa päästä katsomaan ikkunastani sisään ja nauramaan ikkunan kautta sisään pilkallista naurua olisi ollut se, että joku olisi laittanut tikapuut ikkunaa vasten ja kiivennyt niitä pitkin ylös katsomaan ikkunasta sisään. Minä ryntäsin ikkunaan eikä siellä näkynyt tikapuita ja niitä alaspäin laskeutuvaa ihmistä. Siinä ajassa kun minä tuolilta ikkunan luokse ryntäsin ei kukaan olisi ehtinyt laskeutunaan tikkaita alas, ottamaan niitä mukaansa ja lähteä pois. Kuitenkaan ikkunasta ei näkynyt mitään erikoista. Kuitenkin pilkallinen nauru kantautui sisälle huoneeseen selvästi avonaisen ikkunan kautta.

Naapurin ikkuna oli auki ja kuulit sielyä tulevaa naurua. Tai joku oli parvekkeella. Onko suomessa muuts miten paljon 8- kerroksisia taloja? Ei paljon...

Mä olen asunut 12-kerroksisessa talossa täällä Suomessa, ja siinäkin oli 8. kerros. Itse asuin tosin kuudennessa kerroksessa.

Ohis

Ostin aikuiselle tyttärelleni käytetyn nojatuolin. Hain sen autolla melko kaukaa. Myyjä mainitsi, että tuolin takajalat pitää sitten kiristää ennen käyttöä. Kysyin, millaisella työkalulla? Myyjä arveli, että kuusiokoloavaimella.

Järkeilin, ettei tyttärelläni ole sopivaa työkalua, joten poikkesin kotonani. Kotipihassa vilkaisin tuolin takajalkaa ja harmikseni totesin, että siinähän onkin iso pultti ja mutterikin puuttui. Etsin kotoani työkalulaukun ja löysin joitakin vanhoja muttereita. Kun sitten tyttären kotona aloin tuolin jalkoja kiristää, niissä olikin tavalliset ristipääruuvit.

Tämä tapaus on jäänyt minulle täysin mysteeriksi. Muistan aivan selvästi, että kotipihassa oikein otin kiinni pultista ja yritin arvioida sen halkaisijaa, jotta osaisin valita siihen sopivan mutterin. Lisäksi taskussani olivat edelleen ne kotoa löytämäni mutterit.

Vierailija kirjoitti:

Muutama vuosi sitten olin kotonani jossa asyin silloin. Oli kesä, olin olohuoneessa ja takanani oli osittain auki oleva ikkuna. Täysin yllättäen kuulin takaani selvästi pilkallista naurua. Katsoin taakseni eikä siellä näkynyt ketään katsomassa ikkunasta sisään. Asuin kahdeksannessa kerroksessa eli ainoa tapa päästä katsomaan ikkunastani sisään ja nauramaan ikkunan kautta sisään pilkallista naurua olisi ollut se, että joku olisi laittanut tikapuut ikkunaa vasten ja kiivennyt niitä pitkin ylös katsomaan ikkunasta sisään. Minä ryntäsin ikkunaan eikä siellä näkynyt tikapuita ja niitä alaspäin laskeutuvaa ihmistä. Siinä ajassa kun minä tuolilta ikkunan luokse ryntäsin ei kukaan olisi ehtinyt laskeutunaan tikkaita alas, ottamaan niitä mukaansa ja lähteä pois. Kuitenkaan ikkunasta ei näkynyt mitään erikoista. Kuitenkin pilkallinen nauru kantautui sisälle huoneeseen selvästi avonaisen ikkunan kautta.

Joku lintu?

Vierailija kirjoitti:

Olin äidin kanssa kaksin kotona ja leikin huoneessani nukellani, joka oli minulle todella tärkeä ja jolla leikin joka päivä. Olin huoneessani leikkimässä nukella ja poistuin hetkeksi käymään vessassa pissalla. Kun tulin takaisin, niin nukke oli kadonnut vaikka muistan selvästi kuinka nukke jäi sängylle. Nukkea ei löytynyt koko huoneestani eikä koskaan koko asunnosta. Se oli kadonnut lopillisesti. Joku ehdotti minulle kerran, että äiti olisi hävittänyt nuken mutta en voi uskoa koska äidillä ei olisi halunnut hävittää ainoan lapsensa tärkeimmän lelun jonka vanhemnat olivat itse minulle ostaneet muutama kuukausi aikaisemmin ostaneet. Miten hön edes olisi osannut tulla hakemaan sitä juuri oikealla hetkellä huoneessani juuri sillä hetkellä kun olin vessassa koska alakerrasta ei kuullut kun tai nähnyt kun kävin vessassa. Ketään muitakaan asunnossa ei ollut, siitä oken varma mutta johonkin nukke vain katosi kun olin hetkrn poissa.

Nukke kyllästyi siihen kun hoidit sitä huonosti ja lähti Intiaan leikkikaluksi jollekin köyhän perheen tytölle jonka vanhemmilla ei ollut varaa ostaa hänelle omaa nukkea.

Eilen tuli kuluneeksi 40 vuotta kun synnytìn poikavauvan. Lääkärit ja hoitajat olivat kerääntyneet pöydän ympärille jolla vauva makasi. Minä kuulin vauvan itkun ja kyselin esim. vauvan sukupuolta, mitä he oikein tutkivat, onko kaikki kunnossa ja milloin näen vauvan. Yllättäen lääkärit ja hoitajat lähtivät vauva mukanaan johonkin ja paikalle jäi vain yksi hoitaja hoitamaan minua. Sitten hänkin lähti pois paikalta.

Meni monta tuntia ennen kuin minut tultiin hakemaan synnyttäneiden äitien osastolle missä mieheni odotti minua. Me luonnollisesti kysyinme paljon vauvasta, että missä hän on ja onko kaikki hyvin. Saimne vain kuulla, että saamme tiedon myöhemmin. En muista, että kuinka monta päivää vietin ssiraalassa mutta mieheni kävi aina joka päivä luonani. Joka päivä kysyimme vauvasta ja aina meille sanottiin, että saamme tiedon myöhemmin.

Kun sitten pääsin sairaalasta kotiin, niin meille kerrottiin totuus vauvasta. Hänellä oli heti syntyessä havaittu olevan downin syndoma ja koska elimme melko alkeellisissa oloissa maalla, niin siellä ei olisi tätä lasta pystytty kuntouttamaan ja hoitamaan kunnolla. Se kyllä oli totta, koska elimme keskellä maaseutua pienessä keittiön ja kahden pienen huoneen mokissä, jossa ei ollut sisävessaa, juoksevaa vettä, sähköä ja meitä asui siellä me vanhemmat 18 vanhemman lapsen kanssa ja vielä isän veli vaimon ja 12 lapsen kanssa. Lähimpään kauppaankin oli matkaa useamman tunnin matka ensin usean kilmetrin kävelymatka linja-autopysäkille, linja-automatka, kävely juna-asemalle, junamtka ja perillä usean kilometrin kävely kauppaan. Saunaakaan ei ollut joten talvella ei pystytty peseytymään kuin kerran kuukaudessa kun piti kantaa ja lämmittää paljon vettä ja peseytyä yksi kerrallaan vesipaljussa kaikki vuorotellen samalla vedellä. Vaatteita ei pystytty tqlvella pesemään ollenkasn eli oli pakko käyttää samoja vaatteita koko talvi ilman, että niitä pestiin koska vaatteita ei ollut kovin paljon eli jokaisella oli melkein vain se yksi päällä oleva vaatekerta ainoina vaatteita.

Vaikka sinne ei olisi tällaista down-lasta tuoda niihin oloihin, niin silti olisimne halunneet tietää, että kuka on on ja missä hän asuu. Saimne tietää vain, että hänet oli sijoitettu laitokseen. Yritimme miehen kanssa saada hänestä tietoa ja nyt lapsenme jatkavat samaa työtä tuloksetta. Emne tiedä hänestä mitään, emne sukupuolta, emne nimeä, emne asuinpaikkaa emnekä edes että onko hän vielä elossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutama vuosi sitten olin kotonani jossa asyin silloin. Oli kesä, olin olohuoneessa ja takanani oli osittain auki oleva ikkuna. Täysin yllättäen kuulin takaani selvästi pilkallista naurua. Katsoin taakseni eikä siellä näkynyt ketään katsomassa ikkunasta sisään. Asuin kahdeksannessa kerroksessa eli ainoa tapa päästä katsomaan ikkunastani sisään ja nauramaan ikkunan kautta sisään pilkallista naurua olisi ollut se, että joku olisi laittanut tikapuut ikkunaa vasten ja kiivennyt niitä pitkin ylös katsomaan ikkunasta sisään. Minä ryntäsin ikkunaan eikä siellä näkynyt tikapuita ja niitä alaspäin laskeutuvaa ihmistä. Siinä ajassa kun minä tuolilta ikkunan luokse ryntäsin ei kukaan olisi ehtinyt laskeutunaan tikkaita alas, ottamaan niitä mukaansa ja lähteä pois. Kuitenkaan ikkunasta ei näkynyt mitään erikoista. Kuitenkin pilkallinen nauru kantautui sisälle huoneeseen selvästi avonaisen ikkunan kautta.

Jos joku nauroi ulkona niin kovasti että se kuului sinun kerrokseesi asti. Ei se ole mitenkään mahdotonta.

Kyllä se kuului selvästi niin, että joku työnsi päänsä avoillaan olevasta ikkunasta sisään ja nauroi. Parveketta siinä asunnossa ei ollut.

Äiti 88v (ja isä 97v) kirjoitti:

Eilen tuli kuluneeksi 40 vuotta kun synnytìn poikavauvan. Lääkärit ja hoitajat olivat kerääntyneet pöydän ympärille jolla vauva makasi. Minä kuulin vauvan itkun ja kyselin esim. vauvan sukupuolta, mitä he oikein tutkivat, onko kaikki kunnossa ja milloin näen vauvan. Yllättäen lääkärit ja hoitajat lähtivät vauva mukanaan johonkin ja paikalle jäi vain yksi hoitaja hoitamaan minua. Sitten hänkin lähti pois paikalta.

Meni monta tuntia ennen kuin minut tultiin hakemaan synnyttäneiden äitien osastolle missä mieheni odotti minua. Me luonnollisesti kysyinme paljon vauvasta, että missä hän on ja onko kaikki hyvin. Saimne vain kuulla, että saamme tiedon myöhemmin. En muista, että kuinka monta päivää vietin ssiraalassa mutta mieheni kävi aina joka päivä luonani. Joka päivä kysyimme vauvasta ja aina meille sanottiin, että saamme tiedon myöhemmin.

Kun sitten pääsin sairaalasta kotiin, niin meille kerrottiin totuus vauvasta. Hänellä oli heti syntyessä havaittu olevan downin syndoma ja koska elimme melko alkeellisissa oloissa maalla, niin siellä ei olisi tätä lasta pystytty kuntouttamaan ja hoitamaan kunnolla. Se kyllä oli totta, koska elimme keskellä maaseutua pienessä keittiön ja kahden pienen huoneen mokissä, jossa ei ollut sisävessaa, juoksevaa vettä, sähköä ja meitä asui siellä me vanhemmat 18 vanhemman lapsen kanssa ja vielä isän veli vaimon ja 12 lapsen kanssa. Lähimpään kauppaankin oli matkaa useamman tunnin matka ensin usean kilmetrin kävelymatka linja-autopysäkille, linja-automatka, kävely juna-asemalle, junamtka ja perillä usean kilometrin kävely kauppaan. Saunaakaan ei ollut joten talvella ei pystytty peseytymään kuin kerran kuukaudessa kun piti kantaa ja lämmittää paljon vettä ja peseytyä yksi kerrallaan vesipaljussa kaikki vuorotellen samalla vedellä. Vaatteita ei pystytty tqlvella pesemään ollenkasn eli oli pakko käyttää samoja vaatteita koko talvi ilman, että niitä pestiin koska vaatteita ei ollut kovin paljon eli jokaisella oli melkein vain se yksi päällä oleva vaatekerta ainoina vaatteita.

Vaikka sinne ei olisi tällaista down-lasta tuoda niihin oloihin, niin silti olisimne halunneet tietää, että kuka on on ja missä hän asuu. Saimne tietää vain, että hänet oli sijoitettu laitokseen. Yritimme miehen kanssa saada hänestä tietoa ja nyt lapsenme jatkavat samaa työtä tuloksetta. Emne tiedä hänestä mitään, emne sukupuolta, emne nimeä, emne asuinpaikkaa emnekä edes että onko hän vielä elossa.

Kun kirjoitat näitä satujasi tänne, niin pidä ne hieman lyhyempinä, ettet kirjoittamisen aikana esim. unohda sellaisia yksityiskohtia kuin lapsen sukupuoli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutama vuosi sitten olin kotonani jossa asyin silloin. Oli kesä, olin olohuoneessa ja takanani oli osittain auki oleva ikkuna. Täysin yllättäen kuulin takaani selvästi pilkallista naurua. Katsoin taakseni eikä siellä näkynyt ketään katsomassa ikkunasta sisään. Asuin kahdeksannessa kerroksessa eli ainoa tapa päästä katsomaan ikkunastani sisään ja nauramaan ikkunan kautta sisään pilkallista naurua olisi ollut se, että joku olisi laittanut tikapuut ikkunaa vasten ja kiivennyt niitä pitkin ylös katsomaan ikkunasta sisään. Minä ryntäsin ikkunaan eikä siellä näkynyt tikapuita ja niitä alaspäin laskeutuvaa ihmistä. Siinä ajassa kun minä tuolilta ikkunan luokse ryntäsin ei kukaan olisi ehtinyt laskeutunaan tikkaita alas, ottamaan niitä mukaansa ja lähteä pois. Kuitenkaan ikkunasta ei näkynyt mitään erikoista. Kuitenkin pilkallinen nauru kantautui sisälle huoneeseen selvästi avonaisen ikkunan kautta.

Jos joku nauroi ulkona niin kovasti että se kuului sinun kerrokseesi asti. Ei se ole mitenkään mahdotonta.

Kyllä se kuului selvästi niin, että joku työnsi päänsä avoillaan olevasta ikkunasta sisään ja nauroi. Parveketta siinä asunnossa ei ollut.

Avainsana pää. Olet todennäköisesti kuullut naurun vain omassa päässäsi.

Otin  kaksi kissanpentua jotka olivat kumpikin mustavalkoisia ja sekoitin ne jatkuvasti, kerran sitten laitoin ruokaa kuppeihin ja toisen tullessa jalkoihin kyöhnäämään sanoin " Minni, älä syö Millin ruokia kuules.. eikun sinä olet Milli?"  Tällöin kirkas nuoren tytön ääni sanoi huvittuneena  "Äiti, etkö sinä jo tiedä!"  Tuntui, että sydän jäätyi kauhusta, sillä asun yksin. Minulla on poika, tapahtumahetkellä jo omillaan asuva nuori aikuinen. Ei tyttäriä.  Olin varma, että kääntyessäni takanani seisoo joku kauhuleffan psykolapsi musta  tukka silmillä, valkoinen mekko veressä ja kirves kädessä! Ei tietenkään seissyt. 

Koetin järkeillä, kuuluiko ääni rapusta. Mutta ei se voisi ulko-oven ja välioven läpi  tulla niin selkeänä. Ulkoakaan se ei voinut kuulua, sillä oli talvi ja ikkunat kiinni.  Tietokone oli  makuuhuoneessa  ja kiinni. Tv oli kiinni. 

Äiti 88v ()ja isä 97v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti 88v (ja isä 97v) kirjoitti:

Eilen tuli kuluneeksi 40 vuotta kun synnytìn poikavauvan. Lääkärit ja hoitajat olivat kerääntyneet pöydän ympärille jolla vauva makasi. Minä kuulin vauvan itkun ja kyselin esim. vauvan sukupuolta, mitä he oikein tutkivat, onko kaikki kunnossa ja milloin näen vauvan. Yllättäen lääkärit ja hoitajat lähtivät vauva mukanaan johonkin ja paikalle jäi vain yksi hoitaja hoitamaan minua. Sitten hänkin lähti pois paikalta.

Meni monta tuntia ennen kuin minut tultiin hakemaan synnyttäneiden äitien osastolle missä mieheni odotti minua. Me luonnollisesti kysyinme paljon vauvasta, että missä hän on ja onko kaikki hyvin. Saimne vain kuulla, että saamme tiedon myöhemmin. En muista, että kuinka monta päivää vietin ssiraalassa mutta mieheni kävi aina joka päivä luonani. Joka päivä kysyimme vauvasta ja aina meille sanottiin, että saamme tiedon myöhemmin.

Kun sitten pääsin sairaalasta kotiin, niin meille kerrottiin totuus vauvasta. Hänellä oli heti syntyessä havaittu olevan downin syndoma ja koska elimme melko alkeellisissa oloissa maalla, niin siellä ei olisi tätä lasta pystytty kuntouttamaan ja hoitamaan kunnolla. Se kyllä oli totta, koska elimme keskellä maaseutua pienessä keittiön ja kahden pienen huoneen mokissä, jossa ei ollut sisävessaa, juoksevaa vettä, sähköä ja meitä asui siellä me vanhemmat 18 vanhemman lapsen kanssa ja vielä isän veli vaimon ja 12 lapsen kanssa. Lähimpään kauppaankin oli matkaa useamman tunnin matka ensin usean kilmetrin kävelymatka linja-autopysäkille, linja-automatka, kävely juna-asemalle, junamtka ja perillä usean kilometrin kävely kauppaan. Saunaakaan ei ollut joten talvella ei pystytty peseytymään kuin kerran kuukaudessa kun piti kantaa ja lämmittää paljon vettä ja peseytyä yksi kerrallaan vesipaljussa kaikki vuorotellen samalla vedellä. Vaatteita ei pystytty tqlvella pesemään ollenkasn eli oli pakko käyttää samoja vaatteita koko talvi ilman, että niitä pestiin koska vaatteita ei ollut kovin paljon eli jokaisella oli melkein vain se yksi päällä oleva vaatekerta ainoina vaatteita.

Vaikka sinne ei olisi tällaista down-lasta tuoda niihin oloihin, niin silti olisimne halunneet tietää, että kuka on on ja missä hän asuu. Saimne tietää vain, että hänet oli sijoitettu laitokseen. Yritimme miehen kanssa saada hänestä tietoa ja nyt lapsenme jatkavat samaa työtä tuloksetta. Emne tiedä hänestä mitään, emne sukupuolta, emne nimeä, emne asuinpaikkaa emnekä edes että onko hän vielä elossa.

Kun kirjoitat näitä satujasi tänne, niin pidä ne hieman lyhyempinä, ettet kirjoittamisen aikana esim. unohda sellaisia yksityiskohtia kuin lapsen sukupuoli.

Mitä tarkoitat? En ole voinut unohtaa kyseisen lapsen sukupuolta koska en edes tiedä sitä.

Viestisi alussa ilmoitit, että synnytit poikavauvan mutta myöhemmin väität, että et tiedä lapsestasi edes sukupuolta.

Kehtaa täällä varastella kirjoitti:

Joku virovenäläinen helluntaivapari lahko cityseurakunta arkki saalem porukkaa niin vaati antamaan Nokia herätys Helsinki sley ja Siion SRK ne on samaa porukkaa kointähti ry että heille pitää antaa korut rahat tavarat huonekalut autot mökit vaatteet matkalaukut koristeet verhot kirjat kodinkoneet pesukoneet kännyt sitten lemmikit koirat että he saa maksettua asunto osakkeensa ja mökkinsä. Että heille pitää antaa maatilat.He huumaa ihmisiä extaaseilla. Mukana TV 7 omistajat jne esy livets ord ne on yhtä samaa yritystä Antero Mooses Laukkanen koroson hellarit Joosua aitiot ja mustalaisten tavaran keräys ja kuljetus Porvoossa Samaria niiden että noin vaan heille kaikki mitä irtoaa myös sossusta. Siellä sitten myydään varastettua mökkiä kultakoruja kännyjä....enemmistön suuntanumerot on Israel thai venäjä ja Viro Latvia .....sama porukka tuo venäläisiä Suomeen jakaa niille Suomesta huijattua ruokaa tavaraa . Kuulkaa tämä on ammattirikollisuutta vielä varastaa kristittyjen luterilaisten omaisuutta heille. Mooses älä varasta älä himoitsee . Palauta mitä varastit maksa takaisin Jeesus .

Miten on mahdollista, että sun viestit on menneet vielä edellistäkin sekavammaksi? Hae nyt hyvä ihminen ammattiapua.

Vierailija kirjoitti:

Otin  kaksi kissanpentua jotka olivat kumpikin mustavalkoisia ja sekoitin ne jatkuvasti, kerran sitten laitoin ruokaa kuppeihin ja toisen tullessa jalkoihin kyöhnäämään sanoin " Minni, älä syö Millin ruokia kuules.. eikun sinä olet Milli?"  Tällöin kirkas nuoren tytön ääni sanoi huvittuneena  "Äiti, etkö sinä jo tiedä!"  Tuntui, että sydän jäätyi kauhusta, sillä asun yksin. Minulla on poika, tapahtumahetkellä jo omillaan asuva nuori aikuinen. Ei tyttäriä.  Olin varma, että kääntyessäni takanani seisoo joku kauhuleffan psykolapsi musta  tukka silmillä, valkoinen mekko veressä ja kirves kädessä! Ei tietenkään seissyt. 

Koetin järkeillä, kuuluiko ääni rapusta. Mutta ei se voisi ulko-oven ja välioven läpi  tulla niin selkeänä. Ulkoakaan se ei voinut kuulua, sillä oli talvi ja ikkunat kiinni.  Tietokone oli  makuuhuoneessa  ja kiinni. Tv oli kiinni. 

Intiassa kissatkin osaavat puhua. Se on siellä ihan normaalia.

En tiiä kuka täällä kirjottaa noita psykoottisia jeesusviestejä, mutta Intia-hullu sen sijaan kuulostaa pelottavasti eräältä aikaisemmalta palstahullulta. Siis siltä yhdeltä, jolla oli myös blogi ja olipa tuo veijari uutisissakin koska oli myös stalkkeri ja kirjoitti blogiinsa ihan perverssejä juttuja oikeista ihmisistä. Tietäjät tietää. Jotenkin kirjoitustyyli ja tietty lapsenomaisuus näissä teksteissä tuo mieleen kys. henkilön. Jos vaan kuvittelee, että hän olisi vähän rauhoittunut, jättänyt pervoimmat jutut pois ja yrittää uutena innostuksenaan kirjoittaa jännärigenreä.

Vierailija kirjoitti:

En tiiä kuka täällä kirjottaa noita psykoottisia jeesusviestejä, mutta Intia-hullu sen sijaan kuulostaa pelottavasti eräältä aikaisemmalta palstahullulta. Siis siltä yhdeltä, jolla oli myös blogi ja olipa tuo veijari uutisissakin koska oli myös stalkkeri ja kirjoitti blogiinsa ihan perverssejä juttuja oikeista ihmisistä. Tietäjät tietää. Jotenkin kirjoitustyyli ja tietty lapsenomaisuus näissä teksteissä tuo mieleen kys. henkilön. Jos vaan kuvittelee, että hän olisi vähän rauhoittunut, jättänyt pervoimmat jutut pois ja yrittää uutena innostuksenaan kirjoittaa jännärigenreä.

Ai niin ja kiitos myös teille molemmille sekopäille tän ketjun pilaamisesta! Mukavaa loppuelämää!

Vierailija kirjoitti:

Otin  kaksi kissanpentua jotka olivat kumpikin mustavalkoisia ja sekoitin ne jatkuvasti, kerran sitten laitoin ruokaa kuppeihin ja toisen tullessa jalkoihin kyöhnäämään sanoin " Minni, älä syö Millin ruokia kuules.. eikun sinä olet Milli?"  Tällöin kirkas nuoren tytön ääni sanoi huvittuneena  "Äiti, etkö sinä jo tiedä!"  Tuntui, että sydän jäätyi kauhusta, sillä asun yksin. Minulla on poika, tapahtumahetkellä jo omillaan asuva nuori aikuinen. Ei tyttäriä.  Olin varma, että kääntyessäni takanani seisoo joku kauhuleffan psykolapsi musta  tukka silmillä, valkoinen mekko veressä ja kirves kädessä! Ei tietenkään seissyt. 

Koetin järkeillä, kuuluiko ääni rapusta. Mutta ei se voisi ulko-oven ja välioven läpi  tulla niin selkeänä. Ulkoakaan se ei voinut kuulua, sillä oli talvi ja ikkunat kiinni.  Tietokone oli  makuuhuoneessa  ja kiinni. Tv oli kiinni. 

Kuulit hetken kissasi ajatukset :) Teillä on yhteys.