Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?

Ei ihan joka päivä kirjoitti:

Olen töissä ja kesken työpäivää sain puhelun, jossa minua kehotettiin hakemaan nimelläni uusi auto autoliikkeestä. Olin aivan hoo moilasena. Autokaupan edustaja kertoi, että olin voittanut kyseisen auton, sillä olin osallistunut kilpailuun. No minä siihen sanoin, että en kyllä ole mihinkään kilpailuun osallistunut. Auto oli joka tapauksessa minun, mutta vielä tänä päivänäkään en tiedä kuka oli minun nimeni siihen kilpailuun laittanut.

Intiassa kilpailun voi ilmeisesti voittaa kilpailussa osallistumatta siihen.

Vierailija kirjoitti:

Kesken sukupäivällisten isosedän silmät alkoivat hehkua punaisina, sitten pää alkoi pyörimään ympäri monta kierrosta ja hän puhui möreällä äänellä muinaisfoinikiaa. Sitten tilanne normalisoitui ja jatkoimme ruokailua. Selvyyttä asiaan ei koskaan saatu.

Apua, en pysty lopettamaan hekottamista ja lapsi varmaan kohta herää! Intia-trolli voi ottaa tästä mallia, jos niitä satuja on aivan pakottava tarve kirjoittaa tähän ketjuun. Mieluummin toki lukisin tosijuttuja, mutta niiden aika taitaa olla ohi..

Vierailija kirjoitti:

Harrastin kerran poikaystäväni seksiä ja tapamme mukaan käytimme kondomia. Laitoin itse sen hänelle paikoilleen ja tämän olin tehnyt satoja kertoja aiemminkin.

Aktin loputtua kondomia ei löytynyt mistään. Ei pimperosta eikä anaalista. Ajattelin että se tulee kyllä itsestään ulos aikanaan. Ei tullut koskaan ja ikuiseksi mysteeriksi jäi minne se noin vain katosi.

Ei pojilla ole pimperoa, ei edes sinulla.

Ei ihan joka päivä kirjoitti:

Olen töissä ja kesken työpäivää sain puhelun, jossa minua kehotettiin hakemaan nimelläni uusi auto autoliikkeestä. Olin aivan hoo moilasena. Autokaupan edustaja kertoi, että olin voittanut kyseisen auton, sillä olin osallistunut kilpailuun. No minä siihen sanoin, että en kyllä ole mihinkään kilpailuun osallistunut. Auto oli joka tapauksessa minun, mutta vielä tänä päivänäkään en tiedä kuka oli minun nimeni siihen kilpailuun laittanut.

Jospa olikin kokonimikaimasi se voittaja

Heräsin eräänä aamuna jalka kipeänä ja huomasin pohkeessani monta isoa aivan ihon pinnalla olevaa haavaa. Lakanoissa oli verta ja samoin oli jalassakin. Menin pesemään veren jalasta pois ja päätin käydä näyttämässä jalkaa ensiavussa. Siellä jalka sidottiin haavojen kohdalla sideharsolla jonka minä kotona vaihdoin säännöllisesi. Lakanat jouduin vaihtamaan ja pesemään ne veriset lakanat. Tästä on jo useampi vuosi, mutta en vieläkään tiedä, että mistä haavat tulivat. Olin yksin kotona, kukaan muu ei olisi voinut päästä asuntooni, sängyssä ei ollut lasinsirpaleita, minulla ei ollut esim. koiraa tai kissaa joka olisi voinut raapia minua eikä sängyn lähettyvillä ollut veistä jolla olisin itse voinut vaikka osittain unessa itseäni haavoittaa. Toisaalta olen melko kankea joten tuskin olisin pystynyt taipumaan asentoon jossa olisin saanut tehtyä pohkeeseen niin siistejä ja suoria pintahaavoja. Kaikki veitseni olivat paikoillaan eikä niissä ollut verta eikä sitä ollut muuta kuin lakanoissa, jalassa ja pyjamahousuissa. Eräs outo yksityiskohta on myös se, että haavat paranivat erittäin nopeasti kun yleensä minulla erilaiset vammat kuten esim. haavat paranevat melko hitaasti.

Mies 50v kirjoitti:

Heräsin eräänä aamuna jalka kipeänä ja huomasin pohkeessani monta isoa aivan ihon pinnalla olevaa haavaa. Lakanoissa oli verta ja samoin oli jalassakin. Menin pesemään veren jalasta pois ja päätin käydä näyttämässä jalkaa ensiavussa. Siellä jalka sidottiin haavojen kohdalla sideharsolla jonka minä kotona vaihdoin säännöllisesi. Lakanat jouduin vaihtamaan ja pesemään ne veriset lakanat. Tästä on jo useampi vuosi, mutta en vieläkään tiedä, että mistä haavat tulivat. Olin yksin kotona, kukaan muu ei olisi voinut päästä asuntooni, sängyssä ei ollut lasinsirpaleita, minulla ei ollut esim. koiraa tai kissaa joka olisi voinut raapia minua eikä sängyn lähettyvillä ollut veistä jolla olisin itse voinut vaikka osittain unessa itseäni haavoittaa. Toisaalta olen melko kankea joten tuskin olisin pystynyt taipumaan asentoon jossa olisin saanut tehtyä pohkeeseen niin siistejä ja suoria pintahaavoja. Kaikki veitseni olivat paikoillaan eikä niissä ollut verta eikä sitä ollut muuta kuin lakanoissa, jalassa ja pyjamahousuissa. Eräs outo yksityiskohta on myös se, että haavat paranivat erittäin nopeasti kun yleensä minulla erilaiset vammat kuten esim. haavat paranevat melko hitaasti.

Olisiko joku intialainen voinut tehdä ne haavat?

Vierailija kirjoitti:

Mies 50v kirjoitti:

Heräsin eräänä aamuna jalka kipeänä ja huomasin pohkeessani monta isoa aivan ihon pinnalla olevaa haavaa. Lakanoissa oli verta ja samoin oli jalassakin. Menin pesemään veren jalasta pois ja päätin käydä näyttämässä jalkaa ensiavussa. Siellä jalka sidottiin haavojen kohdalla sideharsolla jonka minä kotona vaihdoin säännöllisesi. Lakanat jouduin vaihtamaan ja pesemään ne veriset lakanat. Tästä on jo useampi vuosi, mutta en vieläkään tiedä, että mistä haavat tulivat. Olin yksin kotona, kukaan muu ei olisi voinut päästä asuntooni, sängyssä ei ollut lasinsirpaleita, minulla ei ollut esim. koiraa tai kissaa joka olisi voinut raapia minua eikä sängyn lähettyvillä ollut veistä jolla olisin itse voinut vaikka osittain unessa itseäni haavoittaa. Toisaalta olen melko kankea joten tuskin olisin pystynyt taipumaan asentoon jossa olisin saanut tehtyä pohkeeseen niin siistejä ja suoria pintahaavoja. Kaikki veitseni olivat paikoillaan eikä niissä ollut verta eikä sitä ollut muuta kuin lakanoissa, jalassa ja pyjamahousuissa. Eräs outo yksityiskohta on myös se, että haavat paranivat erittäin nopeasti kun yleensä minulla erilaiset vammat kuten esim. haavat paranevat melko hitaasti.

Olisiko joku intialainen voinut tehdä ne haavat?

Ei, sillä tämä tapahtui ihan täällä suomessa, ei intiassa.

Kyllikki Saaren hautaaminen on minulle mysteeri. Kun hän katosi, niin ensin kesti monta kuukautta ennen kuin hänet edes löydettiin ja kun hänen ruumiinsa lopulta löydettiin, niin sitä ei haudattu hautausmaahan vaan keskelle jotain suota eikä haudalle laitettu edes hautakiveä vaan siihen iskettiin vain joku puinen, päästään teroitettu keppi siihen haudalle. Siellä Kyllikki yhä makaa suohaudassa eikä kukaan enää edes muista missä hänen hautansa sijaitsee vaikka hänellä taatusti on elossa olevia sukulaisia (kuten sisaruksen lapsenlapsia) jotka tahtoisivat taatusti käydä kauan kadoksissa olleen sukulaisensa haudalla. Ja että hänen tappajaansa ei muka tiedetä vaikka ainakin hänen kotikylällään tiedettiin, että sen teki Hans Assman.

Mulla on omasta mielestäni vähän oudot kasvot ja sen takia tämä asia on etenkin aikuisiällä jäänyt vaivaamaan. Olen perheeni ainoa lapsi enkä muistuta esimerkiksi serkkujani juurikaan. Jostain syystä koko kouluajan multa on opettajat kyselleet, että olenko opettanut sua aikaisemmin tai onko sulle isosiskoa. Kukaan ei kuitenkaan sen enempää mitään nimiä muistanut. En ole koskaan kaksoisolentoania tavannut, mutta pistänyt mietityttämään, että mitäs jos mulla onkin jossain sisko. Eihän sitä koskaan voi sulkea sitä mahdollisuutta, että isällä olisi tietämättään lapsi. Eivät kovin kauaa seurustelleet ennen kuin äiti alkoi mua odottamaan, mutta olivat tunteneet kyllä eikä isällä ollut nuoruudessaan muita vakavia suhteita. Välillä tämä palaa mieleeni vaikka ei mikään sisko kovin todennäköinen ole. Vanhempien kanssa oon puhunut. Joskus jopa vitsailtu asialla, mutta eivät hekään tunnu tietävän yhtään enempää. Ja tuskin koskaan saankaan tietää.

^ Miten muka vois olla isä tietämättää? :D

Vierailija kirjoitti:

^ Miten muka vois olla isä tietämättää? :D

Kysytkö tosissasi? Miten niin lapsia nyt tulee? Mies on harrastanut seksiä naisen kanssa, joka jostain syystä jättää kertomatta raskaudestaan tai pahimmasa tapauksessa ei tiedä yhden illan hurmoksessa miehen nimeä. Totta kai on niitäkin miehiä, jotka vastavuoroisesti salaavat perheeltä aiemman tai uuden lapsensa.

T. 6101 

Vierailija kirjoitti:

^ Miten muka vois olla isä tietämättää? :D

Tietämättään isä jollekin toiselle lapselle, ennen kuin tapasi kirjoittajan äidin.

Olen löytänyt monia peruskoulun aikaisia luokkatovereitani internetistä. Olen varmistanut heidän henkilöllisyytensä kysymällä heidän nimeään ja että kävivätkö he tiettyinä vuosina tiettyä koulua. Vastauksina on ollut kyllä ja heillä on ollut myös samat opettajat kuin minulla eli kyseessä on henkilöitä, jotka ovat olleet jopa koko peruskoulun eli ala-asteen ja yläasteen kanssani samalla luokalla kanssani. Silti he eivät muista minua kun olen kertonut heille nimeni ja lähettänyt koulussa otetun kuvan itsestäni. Heillä ei ole mitään muistikuvaa minusta. Kyse ei ole edes mistään parista-kolmesta oppilaasta vaan lähemmäs 20 oppilaasta, joiden kanssa olin koko peruskoulun samalla luokalla. Kukaan ei muista minusta mitään. Tämä on minusta outoa, varsinkin kun olin melko suosittu luokallani ja minulla oli luokallani paljon ystäviä. Päätin peruskoulun 1997 eli he ovat kaikki unohtaneet minut reilut 20 vuoden aikana.

Äitini oli yksinhuoltaja. Kun olin noin 5-6 vuotta vanha niin hän alkoi opettaa minulle kotitöiden tekemistä, kuten siivousta, pyykinpesua ja ruoanlaittoa, että "Osaisin sitten tehdä nämä työt kun olen naimisissa ja minulla on lapsia". Aluksi en tietenkään osannut näistä taidoista mitään ja oppiminenkin oli hidasta kun olin vielä niin nuori. Sain sen vuoksi äidiltä usein piiskaa. En tullut aikanaan puhuneeksi näistä asioista äidin kanssa ja nyt on jo liian myöhäistä koska hän on vaikeasti muistisairas. Mysteeriksi siis jää, että miten äiti oletti, että minä olisin osannut automaattisesti laittaa täydellisesti ruokaa ilman minkäänlaista kokemusta tai että miten äiti oletti, että kokematon 5-6 vuotias pikkutyttö osaa esim. imuroida tai laittaa ruokaa kuin hän. Imurikin oli niin iso minun kokooni nähden, että siksi sen käyttö oli minulle vaikeaa. Sain siis piiskaa kun en oppinut näitä taitoja heti kerralla tai ollut niissä yhtä taitava kun hän.

Vierailija kirjoitti:

Äitini oli yksinhuoltaja. Kun olin noin 5-6 vuotta vanha niin hän alkoi opettaa minulle kotitöiden tekemistä, kuten siivousta, pyykinpesua ja ruoanlaittoa, että "Osaisin sitten tehdä nämä työt kun olen naimisissa ja minulla on lapsia". Aluksi en tietenkään osannut näistä taidoista mitään ja oppiminenkin oli hidasta kun olin vielä niin nuori. Sain sen vuoksi äidiltä usein piiskaa. En tullut aikanaan puhuneeksi näistä asioista äidin kanssa ja nyt on jo liian myöhäistä koska hän on vaikeasti muistisairas. Mysteeriksi siis jää, että miten äiti oletti, että minä olisin osannut automaattisesti laittaa täydellisesti ruokaa ilman minkäänlaista kokemusta tai että miten äiti oletti, että kokematon 5-6 vuotias pikkutyttö osaa esim. imuroida tai laittaa ruokaa kuin hän. Imurikin oli niin iso minun kokooni nähden, että siksi sen käyttö oli minulle vaikeaa. Sain siis piiskaa kun en oppinut näitä taitoja heti kerralla tai ollut niissä yhtä taitava kun hän.

Varmaankin itse sai lapsena samaa kohtelua?

Isäni oli alkoholisti ja häntä ei me perheen lapset kiinnostaneet juuri lainkaan. Hän ei puhunut meille juuri koskaan mitään ja oli muutenkin melko paljon niin kuin meitä lapsia ei olisi ollut olemassakaan. Hän oli sellainen myös silloin kun hän ei ollut humalassa. Hän oli myös erittäin hyvä piirtäjä selvänä ollessaan. Olin 9-vuotias kun isäni päätti piirtää kuvan 5-vuotiaasta pikkuveljestäni. Kuvassa veljestä näkyi kasvot ja ylävartalo. Tämä oli outoa, koska hän ei ollut koskaan piirtänyt meitä lapsiaan ja nyt hänellä oli pakottava tarve piirtää pikkuveli. Hän hankki ison paperin, suunnitteli kuvan tarkkaan ja sitten piirsi sen. Hän käytti kuvan piirtämiseen ja värittämiseen monta päivää aikaa, hän piirsi lähes aamusta iltaan eikä edes ollut humalassa sinä aikana. Kuvasta tuli siis iso ja se oli erittäin hyvä. Siitä selvästi tunnisti veljen. Erikoista oli sekin, että hän väritti kuvan koska yleensä hän teki mustavalkokuvia.

Kuvan valmistumisen jälkeen isä alkoi taas juoda alkoholia. Humalassa hän oli myös silloin, kun pikkuveli jäi tapaturmaisesti auton alle ja kuoli pari päivää kuvan valmistumisen jälkeen. Rattijuoppo ajoi veljen yli ja sai siitä tietysti rangaistuksen. Se oli isälle iso järkytys että hän oli humalassa veljen kuollessa eikä muistanut myöhemmin tapahtumaa ja että rattijuoppo ajoi veljen yli. Sen jälkeen hän oli raitis mies loppuelämänsä ajan.

Mysteerin tästä tekee se, että miten isällä oli pakottava tarve piirtää veljestä kuva juuri vähän ennen tämän kuolemaa kun muuten hän ei meistä lapsista välittänyt edes veljen kuoleman jälkeen. Joka tapauksessa kuva ripustettiin seinälle muistuttamaan veljestä.

Vierailija kirjoitti:

Olin raskaana ja raskaus oli edennyt normaalisti. Olin tuntenut vauvan liikkeet kohdussani ja nähnyt vauvan ultraäänilaitteen avulla kohdussani. Olin myös kuullut vauvani sydänäänet. Laskettu aika oli jo lähellä kun heräsin eräänä aamuna siihen, että minulla oli voimakkaita supistuksia, kohdussani ei tuntunut lainkaan liikkeitä ja vatsa tuntui oudon tyhjältä. Mies vei minut nopeasti läheiseen synnytyssairaalaan johon minut otettiin onneksi sisälle. Tutkimuksissa todettiin, että kohdussa oli normaaliin tapaan istukka, napanuora ja lapsivesi mutta siellä ei ollut vauvaa. Supistukset olivat voimakkaat ja pian minulta meni lapsivesi. Sitten syntyi istukka ja napanuora. Vauvaa ei syntynyt, mutta kohtu oli tyhjä. Napanuora oli siitä outo, että siinä ei ollut lainkaan leikkauspintaa vaan kohtaa mihin se loppui peitti iho. Sitä ei siis oltu leikattu irti vauvasta. Tästä on jo reilu 10 vuotta aikaa eikä odottamaani vauvaa ole löytynyt mistään. Vauva siis vain katosi johonkin kohdustani. Emme luultavasti saa koskaan tietää, että mihin vauvani katosi.

Intiassa sattuu jänniä juttuja.

Ei ihan joka päivä kirjoitti:

Olen töissä ja kesken työpäivää sain puhelun, jossa minua kehotettiin hakemaan nimelläni uusi auto autoliikkeestä. Olin aivan hoo moilasena. Autokaupan edustaja kertoi, että olin voittanut kyseisen auton, sillä olin osallistunut kilpailuun. No minä siihen sanoin, että en kyllä ole mihinkään kilpailuun osallistunut. Auto oli joka tapauksessa minun, mutta vielä tänä päivänäkään en tiedä kuka oli minun nimeni siihen kilpailuun laittanut.

Joskus näitä arvotaan esim asiakkuuden perusteella eli kilpailuun osallistuminen ei vaadi erillistä ilmoittautumista.

Vierailija kirjoitti:

Harrastin kerran poikaystäväni seksiä ja tapamme mukaan käytimme kondomia. Laitoin itse sen hänelle paikoilleen ja tämän olin tehnyt satoja kertoja aiemminkin.

Aktin loputtua kondomia ei löytynyt mistään. Ei pimperosta eikä anaalista. Ajattelin että se tulee kyllä itsestään ulos aikanaan. Ei tullut koskaan ja ikuiseksi mysteeriksi jäi minne se noin vain katosi.

Jos todella harrastit ”poikaystäväsi seksiä”, niin ei rynkkaamiseen tarvitse spärdäriä.

Jos taas harrastit seksiä poikaystäväsi kanssa, olisi kannattanut kysyä häneltä mihin kumi katosi kesken kaiken.

Mies 50v kirjoitti:

Heräsin eräänä aamuna jalka kipeänä ja huomasin pohkeessani monta isoa aivan ihon pinnalla olevaa haavaa. Lakanoissa oli verta ja samoin oli jalassakin. Menin pesemään veren jalasta pois ja päätin käydä näyttämässä jalkaa ensiavussa. Siellä jalka sidottiin haavojen kohdalla sideharsolla jonka minä kotona vaihdoin säännöllisesi. Lakanat jouduin vaihtamaan ja pesemään ne veriset lakanat. Tästä on jo useampi vuosi, mutta en vieläkään tiedä, että mistä haavat tulivat. Olin yksin kotona, kukaan muu ei olisi voinut päästä asuntooni, sängyssä ei ollut lasinsirpaleita, minulla ei ollut esim. koiraa tai kissaa joka olisi voinut raapia minua eikä sängyn lähettyvillä ollut veistä jolla olisin itse voinut vaikka osittain unessa itseäni haavoittaa. Toisaalta olen melko kankea joten tuskin olisin pystynyt taipumaan asentoon jossa olisin saanut tehtyä pohkeeseen niin siistejä ja suoria pintahaavoja. Kaikki veitseni olivat paikoillaan eikä niissä ollut verta eikä sitä ollut muuta kuin lakanoissa, jalassa ja pyjamahousuissa. Eräs outo yksityiskohta on myös se, että haavat paranivat erittäin nopeasti kun yleensä minulla erilaiset vammat kuten esim. haavat paranevat melko hitaasti.

Sun pohjetta on kutittanut ja olet raapinut ihon rikki toisen jalan varpaiden kynsillä. Kannattaisi joskus lyhentää niitä varpaankynsiä.