Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?

Olin raskaana ja raskaus oli edennyt normaalisti. Olin tuntenut vauvan liikkeet kohdussani ja nähnyt vauvan ultraäänilaitteen avulla kohdussani. Olin myös kuullut vauvani sydänäänet. Laskettu aika oli jo lähellä kun heräsin eräänä aamuna siihen, että minulla oli voimakkaita supistuksia, kohdussani ei tuntunut lainkaan liikkeitä ja vatsa tuntui oudon tyhjältä. Mies vei minut nopeasti läheiseen synnytyssairaalaan johon minut otettiin onneksi sisälle. Tutkimuksissa todettiin, että kohdussa oli normaaliin tapaan istukka, napanuora ja lapsivesi mutta siellä ei ollut vauvaa. Supistukset olivat voimakkaat ja pian minulta meni lapsivesi. Sitten syntyi istukka ja napanuora. Vauvaa ei syntynyt, mutta kohtu oli tyhjä. Napanuora oli siitä outo, että siinä ei ollut lainkaan leikkauspintaa vaan kohtaa mihin se loppui peitti iho. Sitä ei siis oltu leikattu irti vauvasta. Tästä on jo reilu 10 vuotta aikaa eikä odottamaani vauvaa ole löytynyt mistään. Vauva siis vain katosi johonkin kohdustani. Emme luultavasti saa koskaan tietää, että mihin vauvani katosi.

Vierailija kirjoitti:

Olin raskaana ja raskaus oli edennyt normaalisti. Olin tuntenut vauvan liikkeet kohdussani ja nähnyt vauvan ultraäänilaitteen avulla kohdussani. Olin myös kuullut vauvani sydänäänet. Laskettu aika oli jo lähellä kun heräsin eräänä aamuna siihen, että minulla oli voimakkaita supistuksia, kohdussani ei tuntunut lainkaan liikkeitä ja vatsa tuntui oudon tyhjältä. Mies vei minut nopeasti läheiseen synnytyssairaalaan johon minut otettiin onneksi sisälle. Tutkimuksissa todettiin, että kohdussa oli normaaliin tapaan istukka, napanuora ja lapsivesi mutta siellä ei ollut vauvaa. Supistukset olivat voimakkaat ja pian minulta meni lapsivesi. Sitten syntyi istukka ja napanuora. Vauvaa ei syntynyt, mutta kohtu oli tyhjä. Napanuora oli siitä outo, että siinä ei ollut lainkaan leikkauspintaa vaan kohtaa mihin se loppui peitti iho. Sitä ei siis oltu leikattu irti vauvasta. Tästä on jo reilu 10 vuotta aikaa eikä odottamaani vauvaa ole löytynyt mistään. Vauva siis vain katosi johonkin kohdustani. Emme luultavasti saa koskaan tietää, että mihin vauvani katosi.

Intian ihmismarkkinoille varmaan.

Vierailija kirjoitti:

Olin raskaana ja raskaus oli edennyt normaalisti. Olin tuntenut vauvan liikkeet kohdussani ja nähnyt vauvan ultraäänilaitteen avulla kohdussani. Olin myös kuullut vauvani sydänäänet. Laskettu aika oli jo lähellä kun heräsin eräänä aamuna siihen, että minulla oli voimakkaita supistuksia, kohdussani ei tuntunut lainkaan liikkeitä ja vatsa tuntui oudon tyhjältä. Mies vei minut nopeasti läheiseen synnytyssairaalaan johon minut otettiin onneksi sisälle. Tutkimuksissa todettiin, että kohdussa oli normaaliin tapaan istukka, napanuora ja lapsivesi mutta siellä ei ollut vauvaa. Supistukset olivat voimakkaat ja pian minulta meni lapsivesi. Sitten syntyi istukka ja napanuora. Vauvaa ei syntynyt, mutta kohtu oli tyhjä. Napanuora oli siitä outo, että siinä ei ollut lainkaan leikkauspintaa vaan kohtaa mihin se loppui peitti iho. Sitä ei siis oltu leikattu irti vauvasta. Tästä on jo reilu 10 vuotta aikaa eikä odottamaani vauvaa ole löytynyt mistään. Vauva siis vain katosi johonkin kohdustani. Emme luultavasti saa koskaan tietää, että mihin vauvani katosi.

Kauhea juttu.

Minulle lääkäri puhui kummia, kun kävin raskauden loppuvaiheessa tarkistuttamassa, että kaikki on hyvin. Potkuja ei ollut tuntunut vuorokauteen, mutta kuulemma minulla oli supistuksia ja vauva oli rauhallinen. Ei siinä mitään. Mutta sitten lääkäri sanoi, että minulle on kaikesta päätellen tehty jokin pieni operaatio ja että myös navassa näkyi leikkausarpi. Se oli itselleni uusi tieto. Ihmettelin, mikä operaatio, mutta ei hän enempää sanonut. Ehkä se oli lääkärihuumoria.

Ollessani peruskoulussa ja oli kesälomalla. Olin menossa yhdeksännelle luokalle. Kesälomalla huomasin paikallisessa lehdessä rinnakkaisluokalla olleen pojan kuolinilmoituksen. Kun koulu sitten alkoi, niin koulussa oppilaiden keskuudessa puhuttiin tuon pojan kuolemasta. Kukaan ei tiennyt hänen kuolinsyytään. Jo toisena koulupäivänä sain tietää, että tuon pojan opettaja väitti, että poika oli muuttanut perheensä kanssa toiseen kaupunkiin useamman sadan kilometrin päähän siellä missä meidän koulumme oli ja että hän aloitti koulun siellä uudessa kaupungissa. Kuitenkin hänen pikkusiskonsa tuli sinne samaan kouluun koska hän aloitti yläasteen siellä koulussa. Meitä oppilaita kiinnosti tapahtuma. Minunkin luokkani oppilaat kysyivät asiasta opettajaltamme. Hänkin sanoi, että poika oli muuttanut perheensä kanssa monen sadan kilometrin päähän ja hän käy koulunsa siellä. Kun kysyimme, että miksi hänen pikkusiskonsa on sitten siellä samassa koulussa ja miksi lehdessä oli ollut tämän pojan kuolinilmoitus. Opettaja väitti, että asiasta ei saa puhua. Pojan pikkusisko totesi, että heistä kukaan ei ollut muuttanut mihinkään ja että hänen veljensä on kuollut, mutta hän ei saa kertoa asiasta enempää. Tästä tapauksesta puhuttiin koulussa paljon ja lopulta eräänä päivänä rehtori kuulutti, että tuosta tapauksesta ei saa enää puhua koska poika oli perheineen muuttanut pois ja poika käy nyt toista koulua. Lisäksi hän lisäsi, että jos oppilaiden kuullaan vielä puhuvan tapauksesta, niin siitä seuraa jälki-istuntoa.

Tämä on todella outo mysteeri. Hänen pikkusiskonsa kävi samaa koulua kuin missä isoveli oli käynyt, pojan isä joka oli opettaja oli yhä opettajana samassa koulussa kuin ennenkin ja lehdessä oli ollut pojan kuolinilmoitus. Lisäksi monet meistä oppilaista kävivät hautausmaalla pojan haudalla eli hän oli kuollut. Sen sijaan opettajat ja rehtori väittivät perheen muuttaneen pois eli he kielsivät totuuden. Pojan pikkusiskon mukaan hänen veljensä kuolemasta ei saa puhua koska se on perheen yksityisasia. Huhujen mukaan hän oli joko tehnyt itsemurhan tai kuollut huumeiden käytön vuoksi. Hän kun oli ns. häirikköoppilas joka poltti tupakkaa ja joi alkoholijuomia jo joskus 11-12 vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on mysteeri eräs valokuva, jossa väitetään olevan isoisäni. Hän kuoli kohtalaisen nuorena ennen minun syntymääni. Tunnistan hänet valokuvista jotka on otettu hänestä. Eräässä valokuva-albumissa on ilmeisesti kaksi viimeistä kuvaa hänestä. Toisessa kuvassa hän on nyorekkaan näköinen reilut 50-vuotias mies, jolla ei ole ryppyjä ja jossa hän on hoikka. Kuvasta on kerrottu minulle, että pian sen oton jälkeen hän sairastui syöpään. Toisessa kuvassa jonka pitäisi olla viimeinen kuva hänestä on väitetty otetun muutama kuukausi sen edellisen kuvan jälkeen. Siinä kuvassa hänessä ei ole mitään tuttua. Kuvan mies on selvästi vanhus, yli 80-vuotias, todella ryppyinen ja reilusti ylipainoinen. Minä olen kysynyt, että onko siinä todella isoisäni ja kuuleman mukaan on. Vaikka hänellä oli syöpä johon hän kuoli vähän yli 50-vuotiaana niin minusta tuntuu uskomattomalta, että syöpä muuttaisi ihmistä muutamassa kuukaudessa niin paljon että ensin hän olisi nuorekkaan näköinen niin että häntä ei uskoisi 50-vuotiaaksi ja muutaman kuukauden kuluttua hän olisi reilusti yli 80-vuotiaan vanhuksen näköinen, todella ryppyinen (mitä hän ei edellisessä kuvassa ollut) ja ainakin 50 kiloa painavampi. Voiko ihminen tosiaan muuttua muutamassa kuukaudessa niin paljon että reilut 50-vuotiaana näyttää reilusti yli 80-vuotiaalta vanhukselta?

Miksi tämä viesti on saanut vain 2 yläpeukkua mutta peräti 19 alapeukkua?

Koska kaikki haluavat Intia-sekon pois ketjua pilaamasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on mysteeri eräs valokuva, jossa väitetään olevan isoisäni. Hän kuoli kohtalaisen nuorena ennen minun syntymääni. Tunnistan hänet valokuvista jotka on otettu hänestä. Eräässä valokuva-albumissa on ilmeisesti kaksi viimeistä kuvaa hänestä. Toisessa kuvassa hän on nyorekkaan näköinen reilut 50-vuotias mies, jolla ei ole ryppyjä ja jossa hän on hoikka. Kuvasta on kerrottu minulle, että pian sen oton jälkeen hän sairastui syöpään. Toisessa kuvassa jonka pitäisi olla viimeinen kuva hänestä on väitetty otetun muutama kuukausi sen edellisen kuvan jälkeen. Siinä kuvassa hänessä ei ole mitään tuttua. Kuvan mies on selvästi vanhus, yli 80-vuotias, todella ryppyinen ja reilusti ylipainoinen. Minä olen kysynyt, että onko siinä todella isoisäni ja kuuleman mukaan on. Vaikka hänellä oli syöpä johon hän kuoli vähän yli 50-vuotiaana niin minusta tuntuu uskomattomalta, että syöpä muuttaisi ihmistä muutamassa kuukaudessa niin paljon että ensin hän olisi nuorekkaan näköinen niin että häntä ei uskoisi 50-vuotiaaksi ja muutaman kuukauden kuluttua hän olisi reilusti yli 80-vuotiaan vanhuksen näköinen, todella ryppyinen (mitä hän ei edellisessä kuvassa ollut) ja ainakin 50 kiloa painavampi. Voiko ihminen tosiaan muuttua muutamassa kuukaudessa niin paljon että reilut 50-vuotiaana näyttää reilusti yli 80-vuotiaalta vanhukselta?

Miksi tämä viesti on saanut vain 2 yläpeukkua mutta peräti 19 alapeukkua?

Koska kaikki haluavat Intia-sekon pois ketjua pilaamasta.

Minä kirjoitin kyseisen viestin ja en ole kyseinen monta kymmentä viestiä kirjoittanut Intia-seko. Kyseessä oli ensimmäinen viestini tähän ketjuun ja minua tosiaan hämmästyttää, että miten ihminen voi muutamassa kuukaudessa muuttua nuorekkaasta 50-vuotiaasta 80-vuotiaaksi vanhukseksi kuten isoisäni väitetään muuttuneen näiden kahden kuvan perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on mysteeri eräs valokuva, jossa väitetään olevan isoisäni. Hän kuoli kohtalaisen nuorena ennen minun syntymääni. Tunnistan hänet valokuvista jotka on otettu hänestä. Eräässä valokuva-albumissa on ilmeisesti kaksi viimeistä kuvaa hänestä. Toisessa kuvassa hän on nyorekkaan näköinen reilut 50-vuotias mies, jolla ei ole ryppyjä ja jossa hän on hoikka. Kuvasta on kerrottu minulle, että pian sen oton jälkeen hän sairastui syöpään. Toisessa kuvassa jonka pitäisi olla viimeinen kuva hänestä on väitetty otetun muutama kuukausi sen edellisen kuvan jälkeen. Siinä kuvassa hänessä ei ole mitään tuttua. Kuvan mies on selvästi vanhus, yli 80-vuotias, todella ryppyinen ja reilusti ylipainoinen. Minä olen kysynyt, että onko siinä todella isoisäni ja kuuleman mukaan on. Vaikka hänellä oli syöpä johon hän kuoli vähän yli 50-vuotiaana niin minusta tuntuu uskomattomalta, että syöpä muuttaisi ihmistä muutamassa kuukaudessa niin paljon että ensin hän olisi nuorekkaan näköinen niin että häntä ei uskoisi 50-vuotiaaksi ja muutaman kuukauden kuluttua hän olisi reilusti yli 80-vuotiaan vanhuksen näköinen, todella ryppyinen (mitä hän ei edellisessä kuvassa ollut) ja ainakin 50 kiloa painavampi. Voiko ihminen tosiaan muuttua muutamassa kuukaudessa niin paljon että reilut 50-vuotiaana näyttää reilusti yli 80-vuotiaalta vanhukselta?

Miksi tämä viesti on saanut vain 2 yläpeukkua mutta peräti 19 alapeukkua?

Koska kaikki haluavat Intia-sekon pois ketjua pilaamasta.

Minä kirjoitin kyseisen viestin ja en ole kyseinen monta kymmentä viestiä kirjoittanut Intia-seko. Kyseessä oli ensimmäinen viestini tähän ketjuun ja minua tosiaan hämmästyttää, että miten ihminen voi muutamassa kuukaudessa muuttua nuorekkaasta 50-vuotiaasta 80-vuotiaaksi vanhukseksi kuten isoisäni väitetään muuttuneen näiden kahden kuvan perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on mysteeri eräs valokuva, jossa väitetään olevan isoisäni. Hän kuoli kohtalaisen nuorena ennen minun syntymääni. Tunnistan hänet valokuvista jotka on otettu hänestä. Eräässä valokuva-albumissa on ilmeisesti kaksi viimeistä kuvaa hänestä. Toisessa kuvassa hän on nyorekkaan näköinen reilut 50-vuotias mies, jolla ei ole ryppyjä ja jossa hän on hoikka. Kuvasta on kerrottu minulle, että pian sen oton jälkeen hän sairastui syöpään. Toisessa kuvassa jonka pitäisi olla viimeinen kuva hänestä on väitetty otetun muutama kuukausi sen edellisen kuvan jälkeen. Siinä kuvassa hänessä ei ole mitään tuttua. Kuvan mies on selvästi vanhus, yli 80-vuotias, todella ryppyinen ja reilusti ylipainoinen. Minä olen kysynyt, että onko siinä todella isoisäni ja kuuleman mukaan on. Vaikka hänellä oli syöpä johon hän kuoli vähän yli 50-vuotiaana niin minusta tuntuu uskomattomalta, että syöpä muuttaisi ihmistä muutamassa kuukaudessa niin paljon että ensin hän olisi nuorekkaan näköinen niin että häntä ei uskoisi 50-vuotiaaksi ja muutaman kuukauden kuluttua hän olisi reilusti yli 80-vuotiaan vanhuksen näköinen, todella ryppyinen (mitä hän ei edellisessä kuvassa ollut) ja ainakin 50 kiloa painavampi. Voiko ihminen tosiaan muuttua muutamassa kuukaudessa niin paljon että reilut 50-vuotiaana näyttää reilusti yli 80-vuotiaalta vanhukselta?

Miksi tämä viesti on saanut vain 2 yläpeukkua mutta peräti 19 alapeukkua?

Koska kaikki haluavat Intia-sekon pois ketjua pilaamasta.

Minä kirjoitin kyseisen viestin ja en ole kyseinen monta kymmentä viestiä kirjoittanut Intia-seko. Kyseessä oli ensimmäinen viestini tähän ketjuun ja minua tosiaan hämmästyttää, että miten ihminen voi muutamassa kuukaudessa muuttua nuorekkaasta 50-vuotiaasta 80-vuotiaaksi vanhukseksi kuten isoisäni väitetään muuttuneen näiden kahden kuvan perusteella.

Älä selitä, tyylisi tunnistaa!

Olin aikoinaan myyjänä pienellä kirpputorilla jossa vain yksi ovi, oven päällä kello kilauttamassa kun ovi avataan  ja kassa sijaitsi aivan ovea vastapäätä. 10 min ennen sulkemisaikaa sisään tuli kepin kanssa laiha, verryttelypukuun pukeutunut vanha mies jolle ilmoitin että suljemme pian, mies vastasi värisevällä äänellä että jos neidille sopii hän nopeasti katsoisi paitaa veljensä  hautajaisiin. Koska vanhus oli kohtelias ja kokenut menetyksen,  annoin hänen mennä kiertelemään. Kun kello tuli tasan 20.00 huikkasin kuuluvalla äänellä että valitettavasti suljemme nyt! Vanhus ei  tullut  esiin eikä vastannut mitään, häntä ei myöskään näkynyt valvontakameran ruudulla ja pelästyin, että on saanut kohtauksen ja makaa hyllyjen välissä! Lähdin kiireesti etsimään ja katsoin myös sovituskopin jossa ei ole kameraa. Lopulta jouduin myöntämään, ettei koko pappaa ole missään. Ongelmana vain  on että ettei voinut poistua ovesta ilman että olisin nähnyt hänet tai kuullut kellon. Kylmät väreet selässä suljin paikan niin nopeasti kuin pystyin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on mysteeri eräs valokuva, jossa väitetään olevan isoisäni. Hän kuoli kohtalaisen nuorena ennen minun syntymääni. Tunnistan hänet valokuvista jotka on otettu hänestä. Eräässä valokuva-albumissa on ilmeisesti kaksi viimeistä kuvaa hänestä. Toisessa kuvassa hän on nyorekkaan näköinen reilut 50-vuotias mies, jolla ei ole ryppyjä ja jossa hän on hoikka. Kuvasta on kerrottu minulle, että pian sen oton jälkeen hän sairastui syöpään. Toisessa kuvassa jonka pitäisi olla viimeinen kuva hänestä on väitetty otetun muutama kuukausi sen edellisen kuvan jälkeen. Siinä kuvassa hänessä ei ole mitään tuttua. Kuvan mies on selvästi vanhus, yli 80-vuotias, todella ryppyinen ja reilusti ylipainoinen. Minä olen kysynyt, että onko siinä todella isoisäni ja kuuleman mukaan on. Vaikka hänellä oli syöpä johon hän kuoli vähän yli 50-vuotiaana niin minusta tuntuu uskomattomalta, että syöpä muuttaisi ihmistä muutamassa kuukaudessa niin paljon että ensin hän olisi nuorekkaan näköinen niin että häntä ei uskoisi 50-vuotiaaksi ja muutaman kuukauden kuluttua hän olisi reilusti yli 80-vuotiaan vanhuksen näköinen, todella ryppyinen (mitä hän ei edellisessä kuvassa ollut) ja ainakin 50 kiloa painavampi. Voiko ihminen tosiaan muuttua muutamassa kuukaudessa niin paljon että reilut 50-vuotiaana näyttää reilusti yli 80-vuotiaalta vanhukselta?

Miksi tämä viesti on saanut vain 2 yläpeukkua mutta peräti 19 alapeukkua?

Koska kaikki haluavat Intia-sekon pois ketjua pilaamasta.

Minä kirjoitin kyseisen viestin ja en ole kyseinen monta kymmentä viestiä kirjoittanut Intia-seko. Kyseessä oli ensimmäinen viestini tähän ketjuun ja minua tosiaan hämmästyttää, että miten ihminen voi muutamassa kuukaudessa muuttua nuorekkaasta 50-vuotiaasta 80-vuotiaaksi vanhukseksi kuten isoisäni väitetään muuttuneen näiden kahden kuvan perusteella.

Älä selitä, tyylisi tunnistaa!

Sinun ei ole pakko uskoa minua jos et halua. Minulle riittää, että tiedän itse, että en ole kyseinen Intia-sekoilija.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin 12-vuotias kun äiti lähti sairaalaan synnyttämään vauvaa. Äiti oli ihan selvästi raskaana, koska hänen vatsansa oli kasvanut, minä olin tuntenut sikiön liikkeet vatsapeitteiden läpi jne. Lisäksi vauvalle oli hankittu sänky, hoitopöytä, vaatteita ja kaikkea muuta mitä vauva tarvitsee. Olimme myös puhuneet usein siitä, että minkälaista sitten on kun lapsi tulee kotiin, miltä tuntuu kun perheessä onkin kaksi lasta, mikä lapsen nimeksi tulee ja kuinka onnellisia vanhemmat olivat kun minä tulen saamaan sisaruksen, äidillä kun oli ollut minun syntymäni jälkeen vaikeuksia tulla raskaaksi ja hänellä oli ollut useita keskenmenoja.

Minä olin isän kanssa kotona ja muistan kuinka puhelin soi. Isä puhui puhelimessa ja kun hän lopetti puhelun, niin hän sanoi, että sairaalasta oltiin soitettu ja että leikkaus oli mennyt hyvin. Minä kysyin, että onko vauva tyttö vai poika. Isä katsoi minua ihmeissään ja kysyi, että, että "Mikä vauva? Umpisuolen poistoleikkauksessahan äitisi oli". Isä alkoi vähitellen hävittää vauvalle varattuja tavaroita niin että mitään ei ollut jäljellä kun äiti tuli kotiin. Kun äiti tuli kotiin, niin minä ihmettelin, että "Missä vauva on? Sinähän lähdit sairaalaan saamaan vauvaa". Äiti sanoi samaa kuin isää, että mitään vauvaa ei ollut olemassa, hän oli ollut umpisuolen poistoleikkauksessa. Kun minä sitten kysyin, että miksi meille oltiin hankittu ne kaikki vauvan hoitovälineet, miksi oltiin puhuttu toisen lapsen tulosta meille ja miksi oltiin esim. vauvan nimestä. Silloin sain selkään, käskyn lopettaa puhumisen vauvasta heti ja minut käskettiin loppupäiväksi huoneeseeni häpeämään.

Enää sen jälkeen vauvasta ei meillä puhuttu. Äiti ja isä ovat kuolleet ja kun kävin äidin kuoleman jälkeen äidin papereita läpi niin siltä vuodelta milloin vauvan olisi pitänyt syntyä äidin sairaskertomuksessa oli maininta umpisuolen poistoleikkauksesta mutta en mitään merkintää synnytyksestä tai vauvasta, edes kuolleesta vauvasta. Silti muistan selvästi kuinka äiti oli lähtenyt isomahaisena sairaalaan synnyttämään ja on olemassa kuvia jossa äiti on isomahaisena viimeisillään raskaana ja kuvien taakse on kirjoitettu että kuvissa äiti odottaa toista lastaan sinä vuonna kun vauvan piti syntyä. Siis tyyliin "Eeva viimeisillään raskaana 1976".

Antovat adoptioon, vieraan miehen lapsi ehkä.

Tai jos vauva oli kehitysvammainen? Sen takia annettiin pois? Vai olisiko vauva voinut kuolla synnytyksessä/leikkauksessa?

Oliko äitisi valeraskaana? Kyllä synnytyksestä jää tiedot.

Hei oikeasti lopettakaa tuon intiahullun juttuihin vastailu. Siksi se täällä sekoilee, kun te vastaatte sen typeriin provoiluihin. Jättäkää kaikki vaan kommentoimatta.

Vierailija kirjoitti:

Olin aikoinaan myyjänä pienellä kirpputorilla jossa vain yksi ovi, oven päällä kello kilauttamassa kun ovi avataan  ja kassa sijaitsi aivan ovea vastapäätä. 10 min ennen sulkemisaikaa sisään tuli kepin kanssa laiha, verryttelypukuun pukeutunut vanha mies jolle ilmoitin että suljemme pian, mies vastasi värisevällä äänellä että jos neidille sopii hän nopeasti katsoisi paitaa veljensä  hautajaisiin. Koska vanhus oli kohtelias ja kokenut menetyksen,  annoin hänen mennä kiertelemään. Kun kello tuli tasan 20.00 huikkasin kuuluvalla äänellä että valitettavasti suljemme nyt! Vanhus ei  tullut  esiin eikä vastannut mitään, häntä ei myöskään näkynyt valvontakameran ruudulla ja pelästyin, että on saanut kohtauksen ja makaa hyllyjen välissä! Lähdin kiireesti etsimään ja katsoin myös sovituskopin jossa ei ole kameraa. Lopulta jouduin myöntämään, ettei koko pappaa ole missään. Ongelmana vain  on että ettei voinut poistua ovesta ilman että olisin nähnyt hänet tai kuullut kellon. Kylmät väreet selässä suljin paikan niin nopeasti kuin pystyin.

Onko Intiassakin kirpputoreja?

intia intia intia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin 12-vuotias kun äiti lähti sairaalaan synnyttämään vauvaa. Äiti oli ihan selvästi raskaana, koska hänen vatsansa oli kasvanut, minä olin tuntenut sikiön liikkeet vatsapeitteiden läpi jne. Lisäksi vauvalle oli hankittu sänky, hoitopöytä, vaatteita ja kaikkea muuta mitä vauva tarvitsee. Olimme myös puhuneet usein siitä, että minkälaista sitten on kun lapsi tulee kotiin, miltä tuntuu kun perheessä onkin kaksi lasta, mikä lapsen nimeksi tulee ja kuinka onnellisia vanhemmat olivat kun minä tulen saamaan sisaruksen, äidillä kun oli ollut minun syntymäni jälkeen vaikeuksia tulla raskaaksi ja hänellä oli ollut useita keskenmenoja.

Minä olin isän kanssa kotona ja muistan kuinka puhelin soi. Isä puhui puhelimessa ja kun hän lopetti puhelun, niin hän sanoi, että sairaalasta oltiin soitettu ja että leikkaus oli mennyt hyvin. Minä kysyin, että onko vauva tyttö vai poika. Isä katsoi minua ihmeissään ja kysyi, että, että "Mikä vauva? Umpisuolen poistoleikkauksessahan äitisi oli". Isä alkoi vähitellen hävittää vauvalle varattuja tavaroita niin että mitään ei ollut jäljellä kun äiti tuli kotiin. Kun äiti tuli kotiin, niin minä ihmettelin, että "Missä vauva on? Sinähän lähdit sairaalaan saamaan vauvaa". Äiti sanoi samaa kuin isää, että mitään vauvaa ei ollut olemassa, hän oli ollut umpisuolen poistoleikkauksessa. Kun minä sitten kysyin, että miksi meille oltiin hankittu ne kaikki vauvan hoitovälineet, miksi oltiin puhuttu toisen lapsen tulosta meille ja miksi oltiin esim. vauvan nimestä. Silloin sain selkään, käskyn lopettaa puhumisen vauvasta heti ja minut käskettiin loppupäiväksi huoneeseeni häpeämään.

Enää sen jälkeen vauvasta ei meillä puhuttu. Äiti ja isä ovat kuolleet ja kun kävin äidin kuoleman jälkeen äidin papereita läpi niin siltä vuodelta milloin vauvan olisi pitänyt syntyä äidin sairaskertomuksessa oli maininta umpisuolen poistoleikkauksesta mutta en mitään merkintää synnytyksestä tai vauvasta, edes kuolleesta vauvasta. Silti muistan selvästi kuinka äiti oli lähtenyt isomahaisena sairaalaan synnyttämään ja on olemassa kuvia jossa äiti on isomahaisena viimeisillään raskaana ja kuvien taakse on kirjoitettu että kuvissa äiti odottaa toista lastaan sinä vuonna kun vauvan piti syntyä. Siis tyyliin "Eeva viimeisillään raskaana 1976".

Antovat adoptioon, vieraan miehen lapsi ehkä.

Tai jos vauva oli kehitysvammainen? Sen takia annettiin pois? Vai olisiko vauva voinut kuolla synnytyksessä/leikkauksessa?

Oliko äitisi valeraskaana? Kyllä synnytyksestä jää tiedot.

Olen kertonut täällä monta kertaa, että kun äiti lähti "synnyttämään" niin häneltä poistettiinkin umpisuoli ja kun hän tuli sairaalasta kotiin, niin hän sanoi, että mitään vauvaa ei ole olemassa. Tällä välissä isä oli hankkiutunut eroon kaikista vauvan tavaroista. Sitten muutaman viikon kuluttua äiti lähti uudestaan sairaslaan ja toi sieltä mukanaan vauvan jonka hän oli synnyttänyt siellä sairaalassa.

Olen töissä ja kesken työpäivää sain puhelun, jossa minua kehotettiin hakemaan nimelläni uusi auto autoliikkeestä. Olin aivan hoo moilasena. Autokaupan edustaja kertoi, että olin voittanut kyseisen auton, sillä olin osallistunut kilpailuun. No minä siihen sanoin, että en kyllä ole mihinkään kilpailuun osallistunut. Auto oli joka tapauksessa minun, mutta vielä tänä päivänäkään en tiedä kuka oli minun nimeni siihen kilpailuun laittanut.

Olin äitini kanssa hammaslääkärissä. En muista että kuinka vanha olin, korkeinaan 7-vuotias, luultavasti kuitenkin alle kouluikäinen. En muista, että mitä minulle tehtiin mutta ennen kotiinlähtöä lääkäri antoi minun valita muovilaatikossa olevien hammasharjan joukosta itselleni uuden hammasharjan. Ilmeisesti jokainen lapsipotilas sai hammaslääkärissä käydessään itselleen uuden hammasharjan.

Tämä tapahtui 1980-luvulla. En enää muista, että minkälaisen hammasharjan halusin mutta joka tapauksessa otin sen käteen. Silloin mukana ollut äitini tarttui toiseen hammasharjaan ja sanoi, että minun on otettava se koska se oli hänestä niin hienon värinen. Meille syntyi siinä kiistaa siitä, että kumman harjan minä otan koska minä halusin sen harjan minkä olin jo valinnut. Lääkäri katsoi äitiä hieman ihmeissään ja sanoi muistaakseni jotain siihen suuntaan, että koska harja tulisi minulle, niin enkö saisi itse valita harjaa minkä haluan. Silloin äiti paiskasi kädessään olevan harjan laatikkoon ja lähdimme pois. Muistan kuinka äiti oli selvästi vihainen. Siellä hammaslääkärin pihalla oli jotain lapsia polkupyörineen. Heitä katsoen äiti totesi vihaisesti, että "Katso nyt noita lapsia. Kohta joku heistä saa tuolla hammaslääkärillä sen hienon hammasharjan, jota sinä et halunnut". Moittimista jatkui koko kotimatkan ja vielä kotonakin. Olin kuuleman mukaan hankala ja itsepäinen lapsi joka ei koskaan tee mitään kuten hän haluaisi. Äiti haukkui minut melko perusteellisesti sinä päivänä. Kun isä tuli kotiin, niin äiti kertoi hänellekin, että mitä tapahtui ja valitti, että miten minä olen niin hankala, itsekäs ja itsepäinen lapsi kun en voinut valita hänen ehdottamaansa hammasharjaa. Muistan yhä kuinka isä katsoi äitiä ihmeissään ja kysyi, että tuliko se hammasharja äidille itselleen vai minulle. Äiti sanoi, että minulle mutta olisi silti ollut mukavaa jos minulla olisi ollut se hänen valitsemansa hieno harja minun valitseman harjan sijaan.

Äiti jaksoi jatkaa tästä hammasharjan värin valittamista ja minun moittimistani useamman päivän ajan ennen kuin lopetti. Yhä hän oli kuitenkin vihainen minulle kun olin valinnut väärän harjan. Vähitellen asia unohtui mutta muistin sen tässä eräänä päivänä ja kysyin äidiltä, että vieläkö hän muistaa tapauksen. Hän katsoi minua ihmeissään ja totesi, että ei muista mitään sellaista. Minulle se kuitenkin muistui mieleen selvästi ja ihmettelen yhä että miten se hammasharjan väri oli äidille silloin niin tärkeä asia, että se sai hänet suuttumaan minulle.

Harrastin kerran poikaystäväni seksiä ja tapamme mukaan käytimme kondomia. Laitoin itse sen hänelle paikoilleen ja tämän olin tehnyt satoja kertoja aiemminkin.

Aktin loputtua kondomia ei löytynyt mistään. Ei pimperosta eikä anaalista. Ajattelin että se tulee kyllä itsestään ulos aikanaan. Ei tullut koskaan ja ikuiseksi mysteeriksi jäi minne se noin vain katosi.

Vierailija kirjoitti:

Olin äitini kanssa hammaslääkärissä. En muista että kuinka vanha olin, korkeinaan 7-vuotias, luultavasti kuitenkin alle kouluikäinen. En muista, että mitä minulle tehtiin mutta ennen kotiinlähtöä lääkäri antoi minun valita muovilaatikossa olevien hammasharjan joukosta itselleni uuden hammasharjan. Ilmeisesti jokainen lapsipotilas sai hammaslääkärissä käydessään itselleen uuden hammasharjan.

Tämä tapahtui 1980-luvulla. En enää muista, että minkälaisen hammasharjan halusin mutta joka tapauksessa otin sen käteen. Silloin mukana ollut äitini tarttui toiseen hammasharjaan ja sanoi, että minun on otettava se koska se oli hänestä niin hienon värinen. Meille syntyi siinä kiistaa siitä, että kumman harjan minä otan koska minä halusin sen harjan minkä olin jo valinnut. Lääkäri katsoi äitiä hieman ihmeissään ja sanoi muistaakseni jotain siihen suuntaan, että koska harja tulisi minulle, niin enkö saisi itse valita harjaa minkä haluan. Silloin äiti paiskasi kädessään olevan harjan laatikkoon ja lähdimme pois. Muistan kuinka äiti oli selvästi vihainen. Siellä hammaslääkärin pihalla oli jotain lapsia polkupyörineen. Heitä katsoen äiti totesi vihaisesti, että "Katso nyt noita lapsia. Kohta joku heistä saa tuolla hammaslääkärillä sen hienon hammasharjan, jota sinä et halunnut". Moittimista jatkui koko kotimatkan ja vielä kotonakin. Olin kuuleman mukaan hankala ja itsepäinen lapsi joka ei koskaan tee mitään kuten hän haluaisi. Äiti haukkui minut melko perusteellisesti sinä päivänä. Kun isä tuli kotiin, niin äiti kertoi hänellekin, että mitä tapahtui ja valitti, että miten minä olen niin hankala, itsekäs ja itsepäinen lapsi kun en voinut valita hänen ehdottamaansa hammasharjaa. Muistan yhä kuinka isä katsoi äitiä ihmeissään ja kysyi, että tuliko se hammasharja äidille itselleen vai minulle. Äiti sanoi, että minulle mutta olisi silti ollut mukavaa jos minulla olisi ollut se hänen valitsemansa hieno harja minun valitseman harjan sijaan.

Äiti jaksoi jatkaa tästä hammasharjan värin valittamista ja minun moittimistani useamman päivän ajan ennen kuin lopetti. Yhä hän oli kuitenkin vihainen minulle kun olin valinnut väärän harjan. Vähitellen asia unohtui mutta muistin sen tässä eräänä päivänä ja kysyin äidiltä, että vieläkö hän muistaa tapauksen. Hän katsoi minua ihmeissään ja totesi, että ei muista mitään sellaista. Minulle se kuitenkin muistui mieleen selvästi ja ihmettelen yhä että miten se hammasharjan väri oli äidille silloin niin tärkeä asia, että se sai hänet suuttumaan minulle.

Käytetäänkö Intiassa hammasharjoja?

Vierailija kirjoitti:

Harrastin kerran poikaystäväni seksiä ja tapamme mukaan käytimme kondomia. Laitoin itse sen hänelle paikoilleen ja tämän olin tehnyt satoja kertoja aiemminkin.

Aktin loputtua kondomia ei löytynyt mistään. Ei pimperosta eikä anaalista. Ajattelin että se tulee kyllä itsestään ulos aikanaan. Ei tullut koskaan ja ikuiseksi mysteeriksi jäi minne se noin vain katosi.

Se meni Intiaan.