Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?

Oliko ex-poikaystäväni todella asunnossani?

Meillä oli hankala ero, exäni omistushalu  ei loppunut siihen kun sanoin että suhteemme on nyt ohi. Stalkkasi, soitteli häirikkösoittoja ym. Muutin ja  laitoin osoitetiedpt salaisiksi. Yhtenä yönä heräsin ja näin exäni istumassa tietokonepöytäni tuolilla puolen metrin päässä sängystä ja  katsomassa minua ilkeästi hymyillen, nappasin paniikissa valot päälle ja puhelimen käteen että soitan poliisit.  Tällä välin exäni oli kadonnut ja asunto oli tyhjä, mutta parvekkeen ovi  auki. Illalla se oli ollut kiinni, lukitsematta mutta kiinni. 

Asunto oli kuudennessa kerroksessa, periaatteessa jos on tarpeeksi hullu sinne voisi kiivetä mutta olisiko ex kuitenkaan ottanut riskiä vain minua kiusatakseni?

Kissanhiekkamyrsky kirjoitti:

Oliko ex-poikaystäväni todella asunnossani?

Meillä oli hankala ero, exäni omistushalu  ei loppunut siihen kun sanoin että suhteemme on nyt ohi. Stalkkasi, soitteli häirikkösoittoja ym. Muutin ja  laitoin osoitetiedpt salaisiksi. Yhtenä yönä heräsin ja näin exäni istumassa tietokonepöytäni tuolilla puolen metrin päässä sängystä ja  katsomassa minua ilkeästi hymyillen, nappasin paniikissa valot päälle ja puhelimen käteen että soitan poliisit.  Tällä välin exäni oli kadonnut ja asunto oli tyhjä, mutta parvekkeen ovi  auki. Illalla se oli ollut kiinni, lukitsematta mutta kiinni. 

Asunto oli kuudennessa kerroksessa, periaatteessa jos on tarpeeksi hullu sinne voisi kiivetä mutta olisiko ex kuitenkaan ottanut riskiä vain minua kiusatakseni?

Valveuni, joka joutui stressistä.

Virallinen Valvoja kirjoitti:

Minkähänlaisia juttuja arvoisa raati tänne odottaa ja hyväksyy, kun kovin moniin tulee alanuolia ja kielteistä palautetta? Toki minkäkin ymmärrän, että osa on ihan huuhaata, mutta kyllä monet ovat varmaan ihan todellisia asioita kertojalle. Silti lähes kaikki teilataan surutta viitaten Intiaan. Koettakaa nyt vähän hellittää tiaranne säätöä ja ilmoittakaa turhat viestit mieluummin asiattomiksi kuin turhaan jankutatte niiden oikeellisuudesta.

Aivan.  Minuakin alkoi joku väittää Intia-satuilijaksi, kun kirjoitin lapsuudessani näkemästäni oudosta otuksesta.  En ole ikinä Intiassa käynytkään.

Kyllähän tuon tyypin heti tunnistaa, jutut on ihan sekopäisiä.  Ja hyvin usein näyttää liittyvän johonkin kummalliseen perhekuvioon, missä lapsia syntyy vähän väliä ja katoilee omituisesti, kukaan ei kerro mitään eikä mihinkään puututa.  

Mielikuvitus on hyvä olemassa tietenkin.

Vierailija kirjoitti:

Muutin vastaremontoituun asuntoon johon oli ihminen  kuollut, en tiedä miten enkä edes ikää tai sukupuolta mutta koska tv:ni päätti yhtenä päivänä hypätä itsekseen kanavalle jossa oli menossa jumalanpalvelus ja huulipuna sekä kondomipaketti katosivat mystisesti vessasta, aloin vitsailla kavereille vanhapiika-haamusta. Tv luultavasti sekoili vanhuuttaan, piti luopua siitä kun  sähkö alkoi haista liikaa  ja huulipunan sekä  kortsut pölli lultavasti eräs kleptomaaninen ex-ystävä. Silti, koin yhtenä iltana jotain pelottavaa. En saanut unta peltikattoon  hakkaavan  sateen takia vaan pyörin sängyssä ja kun käännyin kasvot huoneeseen päin, minua tuijotti pienikokokoinen mummeli musta takki päällä ja hyvin vihainen ilme kasvoillaan. Kiljaisin ja mummo katosi. En tiedä olinko kuitenkin jotenkin jo puoli-unessa ja olin alitajuisesti säikytellyt itseni vitseilläni kummittelevasta vanhasta piiasta, vai näinkö oikeasti jonkin olennon.

Hauska tarina, mutta miten vanhapiikuus aiheuttaisi huulipunan tai kondomien välttelyä? Minulle ainakin tuttuja kapistuksia molemmat.

T. Vanhapiika

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin pari vuotta sitten Tampereella ja kävin mummon kanssa Kalevankankaan hautausmaalla viemässä kukkia hänen äitinsä haudalle.

Hauta sijaitsi kappelin lähistöllä "vanhemmalla osastolla" eli siellä, mihin oli haudattu viimeksi joskus 70- luvulla ja varhaisimpia ehkä joskus 1800-luvulla.

Oli äitienpäivän aika ja mummo puuhasi haudan kimpussa.

Äkkiä ohitseni käveli huomiotaherättävä näky. Tyylikäs, kaunis nuori nainen, syvän murheen vallassa. Huomioni kiinnittyi hänen vaatteisiinsa. Olin aikoinaan työskennellyt osa-aikaisena vintage-liikkessä ja arvioin että naisen tyyli edusti 30-lukua parhaimmillaan.

Hänellä oli satiininen, musta, siisti, aikakauden kävelypuku, hansikkaat ja hattu. Myös tummat hiukset oli kiedottu taidokkaalle nutturalle ja kulmakarvat oli nypitty kaarevaksi aikakauden tyyliin. iho oli hyvin kalpea, kuten tuohon aikaan oli tapana.

Huomioni kiinnittyi paitsi naisen hienostuneisuuteen ja tietynlaiseen eteerisyyteensä, myös hänen hoikkuuteensa. hänen vyötärönsä oli silmiähivelevän kapea. Nykyään on vaikeaa löytää niin sirorakenteista ja kapeavyötäröistä naista.

Kun hän oli mennyt ohi, minun tuli vastustamaton tarve lähteä seuraamaan häntä, vain ihaillakseni hänen täydellistä tyyliään. en toki halunnut muuten häiritä häntä syvässä surussaan.

lähdin hänen peräänsä, mutta en nähnyt hänestä jälkeäkään. ihmettelin minne ja mihin hän saattoi kadota minuutissa. en kuitenkaan viitsinyt koko hautausmaata lähteä tietenkään penkomaan.

Toinen asia, mitä jäin miettimään, oli se, että sille puolelle oli haudattu niin kauan sitten kuolleita ihmisiä, että vaikea kuvitella, että hän olisi tuntenut ikänsä puolesta ketään heistä ja surrut niin syvästi.

En ihan kummituksiin vielä ole valmis uskomaan mutta jos se tamperelainen nuori nainen sattuu lukemaan tätä palstaa ja tunnistaa itsensä, niin olit kyllä uskomattoman elegantti ja kaunis näky! Toivon myös, että aika on helpottanut suruasi.

tuo sureva hoikka nainen oli mummosi nuorena kun hän menetti äitisi, oli syvän surun vallassa. Näit hänet jotta ymmärtäisit hänen kokemaansa surua. Tällainen selitys tuli mieleeni. Ellei sitten ollut joku muu oikea ihminen.

Aika vanha olisi ollut mummo, joka äitinsä haudalla pari vuotta sitten hääri. Voisko ajatuksissa käydä, että on vainaja itse nuoruudessaan käymässä jonkun läheisen haudalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutin vastaremontoituun asuntoon johon oli ihminen  kuollut, en tiedä miten enkä edes ikää tai sukupuolta mutta koska tv:ni päätti yhtenä päivänä hypätä itsekseen kanavalle jossa oli menossa jumalanpalvelus ja huulipuna sekä kondomipaketti katosivat mystisesti vessasta, aloin vitsailla kavereille vanhapiika-haamusta. Tv luultavasti sekoili vanhuuttaan, piti luopua siitä kun  sähkö alkoi haista liikaa  ja huulipunan sekä  kortsut pölli lultavasti eräs kleptomaaninen ex-ystävä. Silti, koin yhtenä iltana jotain pelottavaa. En saanut unta peltikattoon  hakkaavan  sateen takia vaan pyörin sängyssä ja kun käännyin kasvot huoneeseen päin, minua tuijotti pienikokokoinen mummeli musta takki päällä ja hyvin vihainen ilme kasvoillaan. Kiljaisin ja mummo katosi. En tiedä olinko kuitenkin jotenkin jo puoli-unessa ja olin alitajuisesti säikytellyt itseni vitseilläni kummittelevasta vanhasta piiasta, vai näinkö oikeasti jonkin olennon.

Hauska tarina, mutta miten vanhapiikuus aiheuttaisi huulipunan tai kondomien välttelyä? Minulle ainakin tuttuja kapistuksia molemmat.

T. Vanhapiika

En ole se kenelle osoitit kysymyksen, mutta ehkä ajatuksena oli että katkera vanhapiika-kummitus tekee jekun seksuaalisesti aktiiviselle, itseään koristevalle "hempukalle".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutin vastaremontoituun asuntoon johon oli ihminen  kuollut, en tiedä miten enkä edes ikää tai sukupuolta mutta koska tv:ni päätti yhtenä päivänä hypätä itsekseen kanavalle jossa oli menossa jumalanpalvelus ja huulipuna sekä kondomipaketti katosivat mystisesti vessasta, aloin vitsailla kavereille vanhapiika-haamusta. Tv luultavasti sekoili vanhuuttaan, piti luopua siitä kun  sähkö alkoi haista liikaa  ja huulipunan sekä  kortsut pölli lultavasti eräs kleptomaaninen ex-ystävä. Silti, koin yhtenä iltana jotain pelottavaa. En saanut unta peltikattoon  hakkaavan  sateen takia vaan pyörin sängyssä ja kun käännyin kasvot huoneeseen päin, minua tuijotti pienikokokoinen mummeli musta takki päällä ja hyvin vihainen ilme kasvoillaan. Kiljaisin ja mummo katosi. En tiedä olinko kuitenkin jotenkin jo puoli-unessa ja olin alitajuisesti säikytellyt itseni vitseilläni kummittelevasta vanhasta piiasta, vai näinkö oikeasti jonkin olennon.

Hauska tarina, mutta miten vanhapiikuus aiheuttaisi huulipunan tai kondomien välttelyä? Minulle ainakin tuttuja kapistuksia molemmat.

T. Vanhapiika

En ole se kenelle osoitit kysymyksen, mutta ehkä ajatuksena oli että katkera vanhapiika-kummitus tekee jekun seksuaalisesti aktiiviselle, itseään koristevalle "hempukalle".

Minä taas ajattelin, että vanhapiikakummitus haluaa vielä kokeilla onneaan miesten kanssa. Hän ei tiedä olevansa kuollut, joten varmuuden vuoksi pölli kondomipaketinkin.

Vierailija kirjoitti:

Nainen 72v kirjoitti:

Tämä tapahtui 1950-luvylla kun olin 5-vuotias. Muistan itsekin tämän tapauksen hämärästi mutta minulle on kerrottu myöhemmin tästä että tiedän tarkasti, että mitä tapahtui.

Eräänä päivänä äiti kutsui meidät lapset luokseen, kertoi, että hänellä on vauva vatsassa ja että syksyllä me saamme pienen siskon tai veljen. Minä innostuin asiasta ja aloin kyselemään kaikenlaisia kysymyksiä kuten että miten vauva on päässyt mahaan, mitä kautta se tulee ulos ja miten se tapahtuu. Sain ajan kanssa tietää iänmukaisesti sen, että miten lapsi saa alkunsa, kuinka se kasvaa äitinsä mahassa ja lopulta syntyy.

Silloin ei tietenkään ollut nykyaikaisia laitteita jolla olisi saanut tietoa lapsen kehityksestä ja kunnosta. Siksi vasta vauvan syntyessä selvisi, että se on vakavasti sairas.

Mysteeri tässä asiassa oli, että 2-vuotias pikkuveljeni näytti kovin huolestuneelta. Hän meni äidin luo, taputti hänen mahaa ja totesi, että "Vauva pipi". Koko äidin raskauden ajan veli aina välillä taputti äidin mahaa ja totesi, että "Vauva pipi" tai "Vauva itkee siellä".

Sitten syksyllä äidillä alkoi synnytys. Se olivalkanut jo yöllä mutta aamulla naapurin isäntä vei äidin autolla synnytyssairaalaan. Meillä ei ollut omaa autoa, että isä olisi vonit viedä hänet sinne. Samalla naapurin isäntä jätti sinne naapurien puhelinnumeron johon vauvan syntymän jälkeen sopisi soittaa ja heiltä käytäisiin kertomassa meille kun vauvan syntymästä on ilmoitettu sairaalasta. Meillä kun ei ollut omaa puhelinta.

Isä oli meidän lasten kanssa kotona. Silloin jo 3 vuotta täyttänyt pikkuveli leikki lattialla vähän ennen iltapalaa. Yllättäen hän lopetti leikkimisen ja toisti moneen kertaan, että "Nyt vauva nukkuu. Vauva ei herää enää". Pian ovelle koputettiin ja siellä oli naapurin emäntä, joka kertoi vakavana, että sairaalasta oli soitettu ja hänellä olisi oikein huonoja uutisia. Äiti oli synnyttänyt pienen ja heikon lapsen, jolle oli annettu hätäkaste minkä jälkern vauva oli kuollut. Kuolinsyynä oli vakava sydänvika jota ei olisi siihen aikaan hoitamaan.

Mysteeri on siis, että mistä veli tiesi jo raskausaikana, että "Vauva on pipi" ja miten hän vauvan syntymäpäivänä tiesi, että vauva nukkuu unta josta se ei koskaan herää. Ilmeisesti se oli hänen tapansa ilmaista, että vauva on kuollut mutta mistä hän sen sai tietää ennen muuta perhettä? Kaiken lisäksi äiti kertoi minulle jo ollessani aikuinen, että hän oli näjnyt juuri tuon raskauden aikana paljon unia vsuvsn hautajaisista ja oli jollain tasolla aavistanut, että hänen odottamansta vauvasta ei olisi eläjäksi.

Äitini näki ennen syntymääni unta, että synnytti kuolleen pojan. Samaan aikaan serkkuni (poika) syntyi kuolleena.

Raskaus antaa merkkejä itsestään. Olen kokenut keskenmenon, joka joutui alun alkaenkin epäterveestä raskaudesta. Tunsin alusta asti että jotain on pielessä. Myös syntyneiden lasteni sukupuolet ovat olleet tiedossani ilman ultraa.

Sama juttu. Koin alkuraskauden keskenmenon ja alusta asti kalvoi tunne, että kaikki ei ole hyvin. Siksi en osannut edes olla kovin innoissani asiasta. Tunne vain voimistui ennen ultraa, ja siellä saimmekin sitten kuulla, että sikiö oli kuollut.

Veljelläni oli autismi, kehitysvamma ja epilepsia. Hänet jouduttiin laittamaan jo melko pienenä laitokseen, koska häntä ei voitu hoitamaan kotona koska häntä täytyi vahtia 24/7. Vaikka hänellä oli epilepsialääkitys, niin silti hän saattoi saada kohtauksia joiden aikana hän tarvitsi muiden apua. Lisäksi häneltä puuttui täysin vaaran taju minkä takia hän saattoi itsensä monesti tilanteisiin jossa hänelle olisi saattanut loukkaantua pahasti ja joskus myös joku muu joutui hänen takiaan vaaratilanteeseen. Lemmikkejä meillä ei voinut hänen kotona asuessaan pitää kosks niitä hän olisi ennemmin tai myöhemmin ymmärtämättömyyttään satuttanut.

Laitoksessa hänelle syötettiin hänen rauhoittamisekseen monia eri psyykelääkkeitä joiden vuoksi hän rauhoittui mutta samalla myös taantui. Kävimme koko perhe tapaamassa veljeä säännöllisesti vaikka hän olikin melko itseensä sulkeentunut eikä erityisesti kiinnittänyt meihin huomiota meihin. Hän oli niin lääketokkurassa ja omassa autistisessa maailmassaan, että ulkomaailma ei juurikaan kiinnostanut häntä. Aikaisemmin häntä oli kiinnostanut esim. television lastenohjelmat ja kuvakirjat mutta ei enää.

Hän oli lähemmäs 20v kun taas kävimme hänen luonaan. Silloinkin hän oli aluksi omissa maailmoissaan mutta kun olimme lähdössä niin hän käänsi päänsä meitä kohti ja katsoi meitä jokaista suoraa silmiin. Sellaista hän ei ollut koskaan ennen tehnyt. Samalla hän aukoi suutaan kuin olisi yrittänyt puhua vaikka hän ei koskaan ollut puhunut. Kun lähdimme niin minä vielä käännyin ulko-ovelta katsomaan veljeä jolloin hän vilkutti minulle. Sitäkään hän ei ollut ennen tehnyt.

Parin päivän päästä laitoksesta soitettiin, että veli oli saanut ison epilepsiakohtauksen joka hoidosta huolimatta pitkittyi ja lopulta hän kuoli siihen. Me perheenjäsenet olemme varmoja, että veli hyvästeli meidät kun kävimme katsomassa häntä viimeisen kerran ja hän katsoi meitä kaikkia suoraan silmiin. Olemme myös miettineet, että yrittikö hän sanoa sanan hyvästi kun hän aukoi suutaan. Minusta ainakin hän muodosti sen sanan huulillaan kun hän katsoi minuun mutta ei saanut ääntä suustaan. Mysteeri oli se, että tiesikö veli näkevänsä meidät silloin viimeisen kerran ja jos tiesi niin miten hän sen tiesi?

Kun edellinen koiramme kuoli, minä ja mieheni molemmat kuulimme selvästi koiran aiheuttamia ääniä joitakin kuukausia sen jälkeen. Ja siis samaan aikaan. Katsoimme olohuoneessa telkkaria, ja kuulimme selvästi kuinka koira lysähti eteisessä makuulle, kyynärpäät kolahti ja kynnet raapaisi lattiaa. Koirallamme oli myös tapana pureskella omia kynsiään, ja siitä lähti ihan tietynlainen ääni. Sitäkin kuulimme jonkin aikaa koiran kuoleman jälkeen. Samoin tassujen rapinaa lattialla. Pitkään tunsin koiran läsnäolon kotona ja pihassa. Hiljalleen se kuitenkin haipui, ja kuulimme noita koiran aiheuttamia ääniä harvemmin ja harvemmin, kunnes ne loppuivat kokonaan. Nykyään onneksi jo kuuluu ihan elävän koiran tassujen rapinaa taas.

Minulla on ollut melko pitkään perinnöksi saatu Jeesuksen näköinen pieni patsas, joka on nykyään kirjahyllysdä. Se on aina ollut kasvot huoneeseen päin mutta nyt muutaman päivän ajan olen huomannut useamman kerran päivässä, että se on kääntynyt kasvot seinään päin. Olen käynyt kääntämässä sen kasvot huoneeseen päin.

Tämä ihmetyttää minua. Olen 100% varmuudella ollut yksin kotonani kun tämä on tapahtunut ja itse ennole sitä käynyt kääntämässä väärään asentoon. Se on saattanut kääntyä kasvot seinään päin kun olrn ollut itse kotona, ei siis vain silloin kun olen ollut pois täältä. Jos se olisi kääntynyt vain kun olen ollut poissa niin sen voisi selittää sillä, että joku pääsee asuntooni ja kääntää sen kasvot seinää vasten kun en ole paikka mutta kun se on kääntynyt siten minun ollessani kotona jolloin ainakin olen varmuudella yksin kotona. Mikä sen siis käy kääntämässä kasvot seinään päin. Olen uskossa ja mielessäni on käynyt, että olenko minä tehnyt jotsin Jeesuksen tahdon vastaista ja tämä on merkki siitä? Eli patsas osoittaa, että Jeesus on kääntänyt kasvonsa minulle eikä katso minun tekemäni synnin tähden?

Vierailija kirjoitti:

Mihin on kadonnut mun erään bändin keikalta vuonna 1991 ostamani avaimenperä.

Tämä mysteeri selvisi kun se löyty viime viikolla komeron perältä salikengästä avaimen ja munalukon kera. En ole salilla käyny vuosikausiin, joten sinne oli unohtunut.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut melko pitkään perinnöksi saatu Jeesuksen näköinen pieni patsas, joka on nykyään kirjahyllysdä. Se on aina ollut kasvot huoneeseen päin mutta nyt muutaman päivän ajan olen huomannut useamman kerran päivässä, että se on kääntynyt kasvot seinään päin. Olen käynyt kääntämässä sen kasvot huoneeseen päin.

Tämä ihmetyttää minua. Olen 100% varmuudella ollut yksin kotonani kun tämä on tapahtunut ja itse ennole sitä käynyt kääntämässä väärään asentoon. Se on saattanut kääntyä kasvot seinään päin kun olrn ollut itse kotona, ei siis vain silloin kun olen ollut pois täältä. Jos se olisi kääntynyt vain kun olen ollut poissa niin sen voisi selittää sillä, että joku pääsee asuntooni ja kääntää sen kasvot seinää vasten kun en ole paikka mutta kun se on kääntynyt siten minun ollessani kotona jolloin ainakin olen varmuudella yksin kotona. Mikä sen siis käy kääntämässä kasvot seinään päin. Olen uskossa ja mielessäni on käynyt, että olenko minä tehnyt jotsin Jeesuksen tahdon vastaista ja tämä on merkki siitä? Eli patsas osoittaa, että Jeesus on kääntänyt kasvonsa minulle eikä katso minun tekemäni synnin tähden?

Ei ole merkki. Jeesus ei ole sellainen, että tekisi tuollaisia merkkejä. Ehkä huomaamattasi jossain tilanteessa tulet siistäneeksi patsasta.

Pikkusisko silloin 10v kirjoitti:

Veljelläni oli autismi, kehitysvamma ja epilepsia. Hänet jouduttiin laittamaan jo melko pienenä laitokseen, koska häntä ei voitu hoitamaan kotona koska häntä täytyi vahtia 24/7. Vaikka hänellä oli epilepsialääkitys, niin silti hän saattoi saada kohtauksia joiden aikana hän tarvitsi muiden apua. Lisäksi häneltä puuttui täysin vaaran taju minkä takia hän saattoi itsensä monesti tilanteisiin jossa hänelle olisi saattanut loukkaantua pahasti ja joskus myös joku muu joutui hänen takiaan vaaratilanteeseen. Lemmikkejä meillä ei voinut hänen kotona asuessaan pitää kosks niitä hän olisi ennemmin tai myöhemmin ymmärtämättömyyttään satuttanut.

Laitoksessa hänelle syötettiin hänen rauhoittamisekseen monia eri psyykelääkkeitä joiden vuoksi hän rauhoittui mutta samalla myös taantui. Kävimme koko perhe tapaamassa veljeä säännöllisesti vaikka hän olikin melko itseensä sulkeentunut eikä erityisesti kiinnittänyt meihin huomiota meihin. Hän oli niin lääketokkurassa ja omassa autistisessa maailmassaan, että ulkomaailma ei juurikaan kiinnostanut häntä. Aikaisemmin häntä oli kiinnostanut esim. television lastenohjelmat ja kuvakirjat mutta ei enää.

Hän oli lähemmäs 20v kun taas kävimme hänen luonaan. Silloinkin hän oli aluksi omissa maailmoissaan mutta kun olimme lähdössä niin hän käänsi päänsä meitä kohti ja katsoi meitä jokaista suoraa silmiin. Sellaista hän ei ollut koskaan ennen tehnyt. Samalla hän aukoi suutaan kuin olisi yrittänyt puhua vaikka hän ei koskaan ollut puhunut. Kun lähdimme niin minä vielä käännyin ulko-ovelta katsomaan veljeä jolloin hän vilkutti minulle. Sitäkään hän ei ollut ennen tehnyt.

Parin päivän päästä laitoksesta soitettiin, että veli oli saanut ison epilepsiakohtauksen joka hoidosta huolimatta pitkittyi ja lopulta hän kuoli siihen. Me perheenjäsenet olemme varmoja, että veli hyvästeli meidät kun kävimme katsomassa häntä viimeisen kerran ja hän katsoi meitä kaikkia suoraan silmiin. Olemme myös miettineet, että yrittikö hän sanoa sanan hyvästi kun hän aukoi suutaan. Minusta ainakin hän muodosti sen sanan huulillaan kun hän katsoi minuun mutta ei saanut ääntä suustaan. Mysteeri oli se, että tiesikö veli näkevänsä meidät silloin viimeisen kerran ja jos tiesi niin miten hän sen tiesi?

Miten tämä Intia hullun trolli on saanut noinkin monta yläpeukkua!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutin vastaremontoituun asuntoon johon oli ihminen  kuollut, en tiedä miten enkä edes ikää tai sukupuolta mutta koska tv:ni päätti yhtenä päivänä hypätä itsekseen kanavalle jossa oli menossa jumalanpalvelus ja huulipuna sekä kondomipaketti katosivat mystisesti vessasta, aloin vitsailla kavereille vanhapiika-haamusta. Tv luultavasti sekoili vanhuuttaan, piti luopua siitä kun  sähkö alkoi haista liikaa  ja huulipunan sekä  kortsut pölli lultavasti eräs kleptomaaninen ex-ystävä. Silti, koin yhtenä iltana jotain pelottavaa. En saanut unta peltikattoon  hakkaavan  sateen takia vaan pyörin sängyssä ja kun käännyin kasvot huoneeseen päin, minua tuijotti pienikokokoinen mummeli musta takki päällä ja hyvin vihainen ilme kasvoillaan. Kiljaisin ja mummo katosi. En tiedä olinko kuitenkin jotenkin jo puoli-unessa ja olin alitajuisesti säikytellyt itseni vitseilläni kummittelevasta vanhasta piiasta, vai näinkö oikeasti jonkin olennon.

Hauska tarina, mutta miten vanhapiikuus aiheuttaisi huulipunan tai kondomien välttelyä? Minulle ainakin tuttuja kapistuksia molemmat.

T. Vanhapiika

Perinteisesti vanhapiika-termiä on käytetty naimattomista naisista. Toisin sanoen myös seksin suhteen kokemattomista naisista.

Olimme tulossa 3-vuotiaan tyttäreni kanssa leikkipuistosta. Yllättäen tyttö kaatui maahan, alkoi itkemääb ja huutamaan, että jalkaan sattuu. Tyttö ei suostunut nousemaan ja jatkamaan matkaan. Hän makasi maassa, itki ja hoki, että jalkaan sattuu. Lopulta jouduin kantamaan tytön kotiin itkevänä. Kotona huomasin, että tytön pohkeessa on mustelma joka jatkoi kasvamistaan ja oli lopulta todella iso. Jalka oli pitkään selvästi kipeä ja mustelman paraneminen kesti pitkään. Tyttöä käytettiin ensiavussakin mutta sielläkään ei osattu sanoa, että mistä mustelma oli tullut. Ainoastaan jalassa oleva kipuun tyttö sai lääkettä. Lopulta jalka parani. Mustelma on yhä mysteeri. Tyttö ei satuttanut jalkaa mihinkään eikä siihen osunut mitään mikä olisi voinut selittää mustelman, varsinkaan niin suuren kuin siinä oli. Tyttö on nyt 15v ja muistaa yhä itsekin selvästi jalassa olleen kivun ja mustelman. On hänellä sen jälkeenkinkin ollut mustelmia, mutta ei koskaan niin isoa.

Olisiko tyttö loukannut puistossa jalkansa, kävellessä sitten vuoto yltyi . Tihkutti sitten aikansa kudokseen kunnes tyrehtyi. 

Vierailija kirjoitti:

Olisiko tyttö loukannut puistossa jalkansa, kävellessä sitten vuoto yltyi . Tihkutti sitten aikansa kudokseen kunnes tyrehtyi. 

Ei ollut satuttanut. Tyttö vsin kaatui yllättäen mahallern maahan, alkoi valittamaan että jalkssn sattuu ja liultavadti samaan aikaan siihen alkoi muodostua mustelma. Se siis muodostui jalan takaosaan vaikka tyttö kaatui eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko tyttö loukannut puistossa jalkansa, kävellessä sitten vuoto yltyi . Tihkutti sitten aikansa kudokseen kunnes tyrehtyi. 

Ei ollut satuttanut. Tyttö vsin kaatui yllättäen mahallern maahan, alkoi valittamaan että jalkssn sattuu ja liultavadti samaan aikaan siihen alkoi muodostua mustelma. Se siis muodostui jalan takaosaan vaikka tyttö kaatui eteenpäin.

Ehkä verisuoni katkesi.  Sehän voi katketa ilman, että kolhii itseään mihinkään.  Mulla ratkeilee helposti sormien nivelkohdista, mutta kerran tuntui oikein rasaus ja valtavan iso mustelma alkoi kehittyä pohkeeseen polven alle, siis jalan etupuolelle.  En loukannut sitä mihinkään.  Ei se kyllä mitenkään erityisesti sattunut,  vähän jomotti.  Lapsella voi kenties sattuakin ja kaatuu siksi, kun yhtäkkiä jalkaan sattuu ja säikähtää.  

Kirjoittaakohan joku vielä oikeasti tapahtuneita selvittämättömiä asioita vai onko ketju nykyään tämän satuilijan oma ketju? Taas on viestit 5963, 5965 ja 5970 samasta näppiksestä. Sori nyt vaan, mutta olet huono kirjoittaja, eikä sun mielikuvituksessakaan ole kehumista.