Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7964)
Vierailija kirjoitti:
Syödäänkö Intiassa näkkileipää? Entä tuo maito, juodaanko siellä sitä ihan samalla tavalla kuin meillä? Voisiko tuo päiväkotiin jäänyt kirjoittaja selventää nämä asiat ja vielä tuon katulamppujen loisteessä näkyneen lumisateen?
Miten niin vanhemmat eivät saaneet lastaan pois päiväkodista ennen kuin viikonlopun jälkeen? Ymmärrän, että monissa asioissa Intia on ollut ja on vieläkin melkoinen takapajula, mutta että ei edes viranomaisten avulla olisi saatu lasta pois lukkojen takaa....?
Kyllä Intiassa maitoa juodaan, mutta ei samalla tavalla kuin meillä täällä suomessa. Intiassa sitä juodaan toisella tapaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keksisikö joku ratkaisun tähän mysteeriin? Asun kämppiksen kanssa ja meille on nyt ilmaantuneet kahdet alushousut, joita kumpikaan ei tunnista omakseen. Syntyi ihan väittely, että kumpi ne nyt sitten ottaa, kun eivät ole kummankaan. Vieraita on käynyt ja heillekin lähetetty kuvia, mutta eivät tunnista alushousuja. :D
Tulee mieleen että toiset voisivat periaatteessa olla värjääntyneet pesussa, mutta mallia en itse ainakaan tunnista omakseni eikä kyllä kämppiskään. Toiset pöksyt ovat valkoiset joten tuskin värjäytyneet mitenkään, emme käytä mitään valkaisevia pesuaineitakaan.
Vierailija kirjoitti:
Keksisikö joku ratkaisun tähän mysteeriin? Asun kämppiksen kanssa ja meille on nyt ilmaantuneet kahdet alushousut, joita kumpikaan ei tunnista omakseen. Syntyi ihan väittely, että kumpi ne nyt sitten ottaa, kun eivät ole kummankaan. Vieraita on käynyt ja heillekin lähetetty kuvia, mutta eivät tunnista alushousuja. :D
Tulee mieleen että toiset voisivat periaatteessa olla värjääntyneet pesussa, mutta mallia en itse ainakaan tunnista omakseni eikä kyllä kämppiskään. Toiset pöksyt ovat valkoiset joten tuskin värjäytyneet mitenkään, emme käytä mitään valkaisevia pesuaineitakaan.
Kun minä muutama viikko sitten pesin pyykkiä ja otin pyykin pois koneesta, niin pyykin joukkoon oli ilmestyneet sukat joita minulla ei taatusti ollut ja joita en ainakaan sinne pyykkikoneeseen laittanut. Sattumalta muistan, että kuinka monta sukkaparia olin pesukoneeseen ja nyt kun laskin ne, niin pareja oli yksi enemmän kuin koneeseen laittanut. Kokeilin sukkia mutta ne olivat liian pienet. Kukaan muu ei ollut pyykkikonettani käyttänyt eli tämä ei selity sillä, että joku toinen olisi pyykkikonettani käyttänyt ja unohtanut sinne parin sukkiaan. Kukaan tuntemani mies ei tunnistanut sukkia omikseen ja kyseessä oli miehen sukat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syödäänkö Intiassa näkkileipää? Entä tuo maito, juodaanko siellä sitä ihan samalla tavalla kuin meillä? Voisiko tuo päiväkotiin jäänyt kirjoittaja selventää nämä asiat ja vielä tuon katulamppujen loisteessä näkyneen lumisateen?
Miten niin vanhemmat eivät saaneet lastaan pois päiväkodista ennen kuin viikonlopun jälkeen? Ymmärrän, että monissa asioissa Intia on ollut ja on vieläkin melkoinen takapajula, mutta että ei edes viranomaisten avulla olisi saatu lasta pois lukkojen takaa....?
Kyllä Intiassa maitoa juodaan, mutta ei samalla tavalla kuin meillä täällä suomessa. Intiassa sitä juodaan toisella tapaa.
KIrjoittaja lienee tarkoittanut kysymyksellään, että juodaanko Intiassa maitoa ruuan kanssa, niin kuin meillä tehdään. Ei ehkä enää niin usein, kuin joskus vaikkapa minun lapsuudessani, jolloin maito oli niin lasten kuin aikuistenkin ruokajuoma.
Mistä muuten Intiassa saadaan maitoa, kun lehmät on pyhiä, eikä niitä voi lypsää, vai lypsetäänkö? Saako pyhään lehmään edes koskea saati sen tissejä lypsää? Aika laihoilta kantturoilta ne siellä kaduilla kuljeskelevat lehmät näyttää, niin että tuleeko niiltä edes mitään?
Juoko Intialaiset vuohenmaitoa? Se lienee riittävän "epäpyhää," niin että ihmisetkin saa sitä lypsää ja juoda.
Sinänsä nämä intiahöpinät täällä on pelkkää fuulaa. Joku näistä ilmeisesti saa jotain tyydytystä elämäänsä, kun näitä tänne aika ajoin viljelee.
Vierailija kirjoitti:
Keksisikö joku ratkaisun tähän mysteeriin? Asun kämppiksen kanssa ja meille on nyt ilmaantuneet kahdet alushousut, joita kumpikaan ei tunnista omakseen. Syntyi ihan väittely, että kumpi ne nyt sitten ottaa, kun eivät ole kummankaan. Vieraita on käynyt ja heillekin lähetetty kuvia, mutta eivät tunnista alushousuja. :D
Tulee mieleen että toiset voisivat periaatteessa olla värjääntyneet pesussa, mutta mallia en itse ainakaan tunnista omakseni eikä kyllä kämppiskään. Toiset pöksyt ovat valkoiset joten tuskin värjäytyneet mitenkään, emme käytä mitään valkaisevia pesuaineitakaan.
Itelläni taas on mystisesti kadonneet melko uudet alushousut! Ettei oo siellä? Sloggin valkoiset : )
Ei mut oikeesti. Mihin ihmeeseen voi hävitä?? Onko joku kähveltänyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuimme silloin ulkomailla ja muutimme melko vanhaan taloon. Siis mieheni, minä, 4-vuotias poika ja perheemme kissat. Meljein alusta alkaen sekä minä että mieheni tunsimme olomme kumman ahdistuneeksi talossa ja tuntui kuin joku ulkopuolinen olisi tarkkaillut meitä vaikka paikalla ei ollut muita kuin perheemme.
Erityisesti yksi huone tuntui pelottavalta ja siellä oli erityisen ahdistunut olo. Aivan erityisesti poikamme pelkäsi sitä huonetta eikä uskaltanut mrnnä sinne koskaan yksin. Olimme ennen muuttoa mieheni kanssa pohtineet, että poikamme nukkuisi siellä ja se olisi pojan huone, mutta jo kesken muuton poika alkoi useamman kerran itkemään, osoitteli huoneen suuntaan ja totesi, että hän ei ainakaan nuku siellä. Siksi poikaa ei laitettu sinne nukkumaan. Myös kissat pelkäsivät sitä huonetta. Ne eivät koskaan menneet sinne, tuijottivat vain ovelta pelokkaina. Joskus ne dähisivät, vaikuttivat uhkaavilta, köristivät selkäänsä, nostivat karvat pystyyn jne.
Joskus poika katsoi pelokkaana huoneeseen ja sanoi, että "Mies roikkuu tuolla katosta", "Mies ampuu naista" tai "Nainen makaa maassa. Siinä on paljon verta". Pojalle oli itselleen tullut ennen muuttoa tapaturmaisesti kätern haava, josta vuosi verta ja johon oli pitänyt laittaa tikkejä. Siksi hän tiesi, että miltä veri näyttää.
Taloo kuuluvaa pihaa ympäröi korkea, tiheä verkkoaita joten kissat uskalsi päästää ulos ilman valvontaa. Sielläkin ne pelkäsivät yhtä tiettyä kohtaa samoin kuin poika. Poika osoitteli sitä kohtaa pihassa ja toisteli, että "Tyttö makaa tuossa. On paljon verta".
Välillä sisällä kissat jäivät tuijottamaan jotain tyhjää kohtaa sisällä pelokkaana ja poikakin saattoi osoittaa jotain tyhjää kohtaa ja sanoa, että siellä seisoo joko mies, tyttö tai nainen. Nainen oki pojan mielestä aina surullisen näköinen, tyttö pelästyneen näköinen ja mies vihaisen näköinen. Aina miehen nähdessään poika totesi, että "Mies ei halua, että olemme täällä".
Poika oli aina ennen muuttoa nukkunut rauhallisesti mutta talossa hän nukkui huonosti ja näki painajaisia. Sitten meille syntyi tyttövauva joka heti alusta alkaen nukkui huonosti ja heräsi usein itkemään. Tytön syntymän jälkern poika alkoi väittämään, että hän näkee sen miehen useasti ja tämä tuijottaa todella vihaisena vauvaa. Mies oli aina samassa huoneessa kuin vauva. Minä ja mies emme koskaan nähneet näitä miestä, tyttöä tai naista jotka poika näki ja jotka ehkä myös kissat näkivät tuijottaessaan tyhjää kohtaa.
Kun tyttö oli alle vuoden vanha, niin hän oli usein erittäin pelokkaan näköinen. Hän tuijotti usein tyhjää kohtaa peloissaan. Joskus poika katsoi samaan suuntaan kuin siskonsa ja sanoi, että "Siellä on se mies. Mies tuijottaa siskoa tosi vihaisena". Siihen huoneeseen jota koko perhe pelkäsi tyttöä oli melkein mahdoton viedä koska hän alkoi jo ovella todella hysteerisen itkun.
Lopulta muutimme talosta pois. Heti ensimmäisenä yönä uudessa kodissa sekä tyttö että poika nukkuivat levollisesti heräämättä koko yön. Tyttö ei itkenyt eikä poika nähnyt painajaisia yöllä tuossa uudessa talossa.
Myöhemmin saimme miehen kuulla, että siinä edellissä talossa oli tapahtunut perhetrageria jossa vanhempiensa ainoa lapsi joka oli ollut tyttö oli loukkaantunut tapaturmaisesti pihalla, menettänyt paljon verta ja kuollut verenhukkaan vaikka lääkärikin oli ehtinyt tulla paikalle ennen tytön kuolemaa. Tytön isä ei ollut kestänyt ainoan lapsena menetystä vaan oli ampunut vaimonsa ja hirttänyt itsensä siinä huoneessa mitä koko perheenme pelkäsi.
Noin kolme vuotta muuton jälkeen poika sanoi yllätyäen, että "Se mies siellä edellisessä kodissa vihasi siskoa niin paljon koska hän oli menettänyt oman tyttönsä".
Tästä on nyt reilu 10 vuotta aikaa (nyt asunme suomessa( ja yhä poika muistaa kuinka asuimme siellä talossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asuimme silloin ulkomailla ja muutimme melko vanhaan taloon. Siis mieheni, minä, 4-vuotias poika ja perheemme kissat. Meljein alusta alkaen sekä minä että mieheni tunsimme olomme kumman ahdistuneeksi talossa ja tuntui kuin joku ulkopuolinen olisi tarkkaillut meitä vaikka paikalla ei ollut muita kuin perheemme.
Erityisesti yksi huone tuntui pelottavalta ja siellä oli erityisen ahdistunut olo. Aivan erityisesti poikamme pelkäsi sitä huonetta eikä uskaltanut mrnnä sinne koskaan yksin. Olimme ennen muuttoa mieheni kanssa pohtineet, että poikamme nukkuisi siellä ja se olisi pojan huone, mutta jo kesken muuton poika alkoi useamman kerran itkemään, osoitteli huoneen suuntaan ja totesi, että hän ei ainakaan nuku siellä. Siksi poikaa ei laitettu sinne nukkumaan. Myös kissat pelkäsivät sitä huonetta. Ne eivät koskaan menneet sinne, tuijottivat vain ovelta pelokkaina. Joskus ne dähisivät, vaikuttivat uhkaavilta, köristivät selkäänsä, nostivat karvat pystyyn jne.
Joskus poika katsoi pelokkaana huoneeseen ja sanoi, että "Mies roikkuu tuolla katosta", "Mies ampuu naista" tai "Nainen makaa maassa. Siinä on paljon verta". Pojalle oli itselleen tullut ennen muuttoa tapaturmaisesti kätern haava, josta vuosi verta ja johon oli pitänyt laittaa tikkejä. Siksi hän tiesi, että miltä veri näyttää.
Taloo kuuluvaa pihaa ympäröi korkea, tiheä verkkoaita joten kissat uskalsi päästää ulos ilman valvontaa. Sielläkin ne pelkäsivät yhtä tiettyä kohtaa samoin kuin poika. Poika osoitteli sitä kohtaa pihassa ja toisteli, että "Tyttö makaa tuossa. On paljon verta".
Välillä sisällä kissat jäivät tuijottamaan jotain tyhjää kohtaa sisällä pelokkaana ja poikakin saattoi osoittaa jotain tyhjää kohtaa ja sanoa, että siellä seisoo joko mies, tyttö tai nainen. Nainen oki pojan mielestä aina surullisen näköinen, tyttö pelästyneen näköinen ja mies vihaisen näköinen. Aina miehen nähdessään poika totesi, että "Mies ei halua, että olemme täällä".
Poika oli aina ennen muuttoa nukkunut rauhallisesti mutta talossa hän nukkui huonosti ja näki painajaisia. Sitten meille syntyi tyttövauva joka heti alusta alkaen nukkui huonosti ja heräsi usein itkemään. Tytön syntymän jälkern poika alkoi väittämään, että hän näkee sen miehen useasti ja tämä tuijottaa todella vihaisena vauvaa. Mies oli aina samassa huoneessa kuin vauva. Minä ja mies emme koskaan nähneet näitä miestä, tyttöä tai naista jotka poika näki ja jotka ehkä myös kissat näkivät tuijottaessaan tyhjää kohtaa.
Kun tyttö oli alle vuoden vanha, niin hän oli usein erittäin pelokkaan näköinen. Hän tuijotti usein tyhjää kohtaa peloissaan. Joskus poika katsoi samaan suuntaan kuin siskonsa ja sanoi, että "Siellä on se mies. Mies tuijottaa siskoa tosi vihaisena". Siihen huoneeseen jota koko perhe pelkäsi tyttöä oli melkein mahdoton viedä koska hän alkoi jo ovella todella hysteerisen itkun.
Lopulta muutimme talosta pois. Heti ensimmäisenä yönä uudessa kodissa sekä tyttö että poika nukkuivat levollisesti heräämättä koko yön. Tyttö ei itkenyt eikä poika nähnyt painajaisia yöllä tuossa uudessa talossa.
Myöhemmin saimme miehen kuulla, että siinä edellissä talossa oli tapahtunut perhetrageria jossa vanhempiensa ainoa lapsi joka oli ollut tyttö oli loukkaantunut tapaturmaisesti pihalla, menettänyt paljon verta ja kuollut verenhukkaan vaikka lääkärikin oli ehtinyt tulla paikalle ennen tytön kuolemaa. Tytön isä ei ollut kestänyt ainoan lapsena menetystä vaan oli ampunut vaimonsa ja hirttänyt itsensä siinä huoneessa mitä koko perheenme pelkäsi.
Noin kolme vuotta muuton jälkeen poika sanoi yllätyäen, että "Se mies siellä edellisessä kodissa vihasi siskoa niin paljon koska hän oli menettänyt oman tyttönsä".
Tästä on nyt reilu 10 vuotta aikaa (nyt asunme suomessa( ja yhä poika muistaa kuinka asuimme siellä talossa.
Tämä on taas sen Intia-trollin keksintöä. Tämähän tapahtui ulkomailla eli siis Intiassa. Vaikka tuo on ilmiselvästi jonkun kauhuelokuvan tänne kopioitu juoni, ei oikeasti tapahtunut asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuimme silloin ulkomailla ja muutimme melko vanhaan taloon. Siis mieheni, minä, 4-vuotias poika ja perheemme kissat. Meljein alusta alkaen sekä minä että mieheni tunsimme olomme kumman ahdistuneeksi talossa ja tuntui kuin joku ulkopuolinen olisi tarkkaillut meitä vaikka paikalla ei ollut muita kuin perheemme.
Erityisesti yksi huone tuntui pelottavalta ja siellä oli erityisen ahdistunut olo. Aivan erityisesti poikamme pelkäsi sitä huonetta eikä uskaltanut mrnnä sinne koskaan yksin. Olimme ennen muuttoa mieheni kanssa pohtineet, että poikamme nukkuisi siellä ja se olisi pojan huone, mutta jo kesken muuton poika alkoi useamman kerran itkemään, osoitteli huoneen suuntaan ja totesi, että hän ei ainakaan nuku siellä. Siksi poikaa ei laitettu sinne nukkumaan. Myös kissat pelkäsivät sitä huonetta. Ne eivät koskaan menneet sinne, tuijottivat vain ovelta pelokkaina. Joskus ne dähisivät, vaikuttivat uhkaavilta, köristivät selkäänsä, nostivat karvat pystyyn jne.
Joskus poika katsoi pelokkaana huoneeseen ja sanoi, että "Mies roikkuu tuolla katosta", "Mies ampuu naista" tai "Nainen makaa maassa. Siinä on paljon verta". Pojalle oli itselleen tullut ennen muuttoa tapaturmaisesti kätern haava, josta vuosi verta ja johon oli pitänyt laittaa tikkejä. Siksi hän tiesi, että miltä veri näyttää.
Taloo kuuluvaa pihaa ympäröi korkea, tiheä verkkoaita joten kissat uskalsi päästää ulos ilman valvontaa. Sielläkin ne pelkäsivät yhtä tiettyä kohtaa samoin kuin poika. Poika osoitteli sitä kohtaa pihassa ja toisteli, että "Tyttö makaa tuossa. On paljon verta".
Välillä sisällä kissat jäivät tuijottamaan jotain tyhjää kohtaa sisällä pelokkaana ja poikakin saattoi osoittaa jotain tyhjää kohtaa ja sanoa, että siellä seisoo joko mies, tyttö tai nainen. Nainen oki pojan mielestä aina surullisen näköinen, tyttö pelästyneen näköinen ja mies vihaisen näköinen. Aina miehen nähdessään poika totesi, että "Mies ei halua, että olemme täällä".
Poika oli aina ennen muuttoa nukkunut rauhallisesti mutta talossa hän nukkui huonosti ja näki painajaisia. Sitten meille syntyi tyttövauva joka heti alusta alkaen nukkui huonosti ja heräsi usein itkemään. Tytön syntymän jälkern poika alkoi väittämään, että hän näkee sen miehen useasti ja tämä tuijottaa todella vihaisena vauvaa. Mies oli aina samassa huoneessa kuin vauva. Minä ja mies emme koskaan nähneet näitä miestä, tyttöä tai naista jotka poika näki ja jotka ehkä myös kissat näkivät tuijottaessaan tyhjää kohtaa.
Kun tyttö oli alle vuoden vanha, niin hän oli usein erittäin pelokkaan näköinen. Hän tuijotti usein tyhjää kohtaa peloissaan. Joskus poika katsoi samaan suuntaan kuin siskonsa ja sanoi, että "Siellä on se mies. Mies tuijottaa siskoa tosi vihaisena". Siihen huoneeseen jota koko perhe pelkäsi tyttöä oli melkein mahdoton viedä koska hän alkoi jo ovella todella hysteerisen itkun.
Lopulta muutimme talosta pois. Heti ensimmäisenä yönä uudessa kodissa sekä tyttö että poika nukkuivat levollisesti heräämättä koko yön. Tyttö ei itkenyt eikä poika nähnyt painajaisia yöllä tuossa uudessa talossa.
Myöhemmin saimme miehen kuulla, että siinä edellissä talossa oli tapahtunut perhetrageria jossa vanhempiensa ainoa lapsi joka oli ollut tyttö oli loukkaantunut tapaturmaisesti pihalla, menettänyt paljon verta ja kuollut verenhukkaan vaikka lääkärikin oli ehtinyt tulla paikalle ennen tytön kuolemaa. Tytön isä ei ollut kestänyt ainoan lapsena menetystä vaan oli ampunut vaimonsa ja hirttänyt itsensä siinä huoneessa mitä koko perheenme pelkäsi.
Noin kolme vuotta muuton jälkeen poika sanoi yllätyäen, että "Se mies siellä edellisessä kodissa vihasi siskoa niin paljon koska hän oli menettänyt oman tyttönsä".
Tästä on nyt reilu 10 vuotta aikaa (nyt asunme suomessa( ja yhä poika muistaa kuinka asuimme siellä talossa.
Tämä on taas sen Intia-trollin keksintöä. Tämähän tapahtui ulkomailla eli siis Intiassa. Vaikka tuo on ilmiselvästi jonkun kauhuelokuvan tänne kopioitu juoni, ei oikeasti tapahtunut asia.
Mene nyt pois. Kyllä nuo päättömät hullut Intia-tarinat ihan selvästi näistä yllä olevan kaltaisista kuitenkin erottaa, joten ei ole tarpeen joka tarinan perään tuota samaa kommenttia laittaa, kun kyse ilmeisesti on siitä, että et itse usko tai ole kokenut mitään yliluonnollista ja vain siksi pitää jokaista juttua tulla väittämään omasta päästä keksityksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhteen aikaan asuessani kerrostalossa joka ilta tasan kello 23.00 naapurista alkoi kuulumaan ääni joka syntyy kun huonekaluja siirretään paikasta toiseen. Tasan kello 23.15 se ääni loppui ja tätä jatkui varmasti vuoden. Koko ajan siellä asui sama asukas. Vieläkään en ymmärrä, että miksi niitä huonekaluja täytyi siirtää paikasta toiseen joka ikinen päivä juuri tuohon kellonaikaan. En kehdannut kysyä sitä häneltä itseltään.
Vierailija kirjoitti:
Yhteen aikaan asuessani kerrostalossa joka ilta tasan kello 23.00 naapurista alkoi kuulumaan ääni joka syntyy kun huonekaluja siirretään paikasta toiseen. Tasan kello 23.15 se ääni loppui ja tätä jatkui varmasti vuoden. Koko ajan siellä asui sama asukas. Vieläkään en ymmärrä, että miksi niitä huonekaluja täytyi siirtää paikasta toiseen joka ikinen päivä juuri tuohon kellonaikaan. En kehdannut kysyä sitä häneltä itseltään.
Jos siirsivät sänkyä jostain syystä yöksi eri paikkaan tai levittivät vuodesohvan nukkumista varten. Meilläkin jossain vaiheessa siirrettiin lasten sänkyjä illalla, kun halusivat nukkua vierekkäin, mutta eivät halunneet pitää sänkyjä päivällä vierekkäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kisu55 kirjoitti:
Tulimme mieheni kanssa myöhään kesäiltana konsertista. Minulla oli ollut ohuesta samettilangasta virkattu, isohko kolmionmuotoinen hartiahuivi harteillani. Laitoin sen keittiöön pyykinkuivaustelineelle makaamaan, etteivät koirat vaan tee sille mitään.
Seuraavana aamuna otin sen ja huomasin, että siitä oli jäljellä vain puolet. Etsin toista puolta ja se löytyi viikattuna makuuhuoneesta. Kummallisinta, että se oli puolitettu aivan samaa virkkausriviä pitkin, kuin saksilla leikaten. Meillä ei ollut mitään riitaa. Mieheni väitti, että minä olin sen leikannut (miksi? Yöllä!). Vein sen käsityön opettajallekin tarkistettavaksi mutta mitenkään ei tapaus ole selvinnyt.
Tämä kuulostaa juuri sellaiselta sekoilulta jota itse teen unissani. Olen mm. lapsena taitellut seiniltä kaikki julisteet lipaston laatikkoon ja aikuisena kuorinut miehen peitosta pussilakanan ja vienyt sen tiskialtaaseen. 🤷🏼♀️
Kesken sukupäivällisten isosedän silmät alkoivat hehkua punaisina, sitten pää alkoi pyörimään ympäri monta kierrosta ja hän puhui möreällä äänellä muinaisfoinikiaa. Sitten tilanne normalisoitui ja jatkoimme ruokailua. Selvyyttä asiaan ei koskaan saatu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Persujen piti voittaa nämä vaalit, mutta taas kerran jäätiin muiden taakse. Miksi vain yksi kymmenestä tukee meitä? Vasta neljänneksi suurin puolue. Koko yö meni taas miettiessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuimme silloin ulkomailla ja muutimme melko vanhaan taloon. Siis mieheni, minä, 4-vuotias poika ja perheemme kissat. Meljein alusta alkaen sekä minä että mieheni tunsimme olomme kumman ahdistuneeksi talossa ja tuntui kuin joku ulkopuolinen olisi tarkkaillut meitä vaikka paikalla ei ollut muita kuin perheemme.
Erityisesti yksi huone tuntui pelottavalta ja siellä oli erityisen ahdistunut olo. Aivan erityisesti poikamme pelkäsi sitä huonetta eikä uskaltanut mrnnä sinne koskaan yksin. Olimme ennen muuttoa mieheni kanssa pohtineet, että poikamme nukkuisi siellä ja se olisi pojan huone, mutta jo kesken muuton poika alkoi useamman kerran itkemään, osoitteli huoneen suuntaan ja totesi, että hän ei ainakaan nuku siellä. Siksi poikaa ei laitettu sinne nukkumaan. Myös kissat pelkäsivät sitä huonetta. Ne eivät koskaan menneet sinne, tuijottivat vain ovelta pelokkaina. Joskus ne dähisivät, vaikuttivat uhkaavilta, köristivät selkäänsä, nostivat karvat pystyyn jne.
Joskus poika katsoi pelokkaana huoneeseen ja sanoi, että "Mies roikkuu tuolla katosta", "Mies ampuu naista" tai "Nainen makaa maassa. Siinä on paljon verta". Pojalle oli itselleen tullut ennen muuttoa tapaturmaisesti kätern haava, josta vuosi verta ja johon oli pitänyt laittaa tikkejä. Siksi hän tiesi, että miltä veri näyttää.
Taloo kuuluvaa pihaa ympäröi korkea, tiheä verkkoaita joten kissat uskalsi päästää ulos ilman valvontaa. Sielläkin ne pelkäsivät yhtä tiettyä kohtaa samoin kuin poika. Poika osoitteli sitä kohtaa pihassa ja toisteli, että "Tyttö makaa tuossa. On paljon verta".
Välillä sisällä kissat jäivät tuijottamaan jotain tyhjää kohtaa sisällä pelokkaana ja poikakin saattoi osoittaa jotain tyhjää kohtaa ja sanoa, että siellä seisoo joko mies, tyttö tai nainen. Nainen oki pojan mielestä aina surullisen näköinen, tyttö pelästyneen näköinen ja mies vihaisen näköinen. Aina miehen nähdessään poika totesi, että "Mies ei halua, että olemme täällä".
Poika oli aina ennen muuttoa nukkunut rauhallisesti mutta talossa hän nukkui huonosti ja näki painajaisia. Sitten meille syntyi tyttövauva joka heti alusta alkaen nukkui huonosti ja heräsi usein itkemään. Tytön syntymän jälkern poika alkoi väittämään, että hän näkee sen miehen useasti ja tämä tuijottaa todella vihaisena vauvaa. Mies oli aina samassa huoneessa kuin vauva. Minä ja mies emme koskaan nähneet näitä miestä, tyttöä tai naista jotka poika näki ja jotka ehkä myös kissat näkivät tuijottaessaan tyhjää kohtaa.
Kun tyttö oli alle vuoden vanha, niin hän oli usein erittäin pelokkaan näköinen. Hän tuijotti usein tyhjää kohtaa peloissaan. Joskus poika katsoi samaan suuntaan kuin siskonsa ja sanoi, että "Siellä on se mies. Mies tuijottaa siskoa tosi vihaisena". Siihen huoneeseen jota koko perhe pelkäsi tyttöä oli melkein mahdoton viedä koska hän alkoi jo ovella todella hysteerisen itkun.
Lopulta muutimme talosta pois. Heti ensimmäisenä yönä uudessa kodissa sekä tyttö että poika nukkuivat levollisesti heräämättä koko yön. Tyttö ei itkenyt eikä poika nähnyt painajaisia yöllä tuossa uudessa talossa.
Myöhemmin saimme miehen kuulla, että siinä edellissä talossa oli tapahtunut perhetrageria jossa vanhempiensa ainoa lapsi joka oli ollut tyttö oli loukkaantunut tapaturmaisesti pihalla, menettänyt paljon verta ja kuollut verenhukkaan vaikka lääkärikin oli ehtinyt tulla paikalle ennen tytön kuolemaa. Tytön isä ei ollut kestänyt ainoan lapsena menetystä vaan oli ampunut vaimonsa ja hirttänyt itsensä siinä huoneessa mitä koko perheenme pelkäsi.
Noin kolme vuotta muuton jälkeen poika sanoi yllätyäen, että "Se mies siellä edellisessä kodissa vihasi siskoa niin paljon koska hän oli menettänyt oman tyttönsä".
Tästä on nyt reilu 10 vuotta aikaa (nyt asunme suomessa( ja yhä poika muistaa kuinka asuimme siellä talossa.
Tämä on taas sen Intia-trollin keksintöä. Tämähän tapahtui ulkomailla eli siis Intiassa. Vaikka tuo on ilmiselvästi jonkun kauhuelokuvan tänne kopioitu juoni, ei oikeasti tapahtunut asia.
Mene nyt pois. Kyllä nuo päättömät hullut Intia-tarinat ihan selvästi näistä yllä olevan kaltaisista kuitenkin erottaa, joten ei ole tarpeen joka tarinan perään tuota samaa kommenttia laittaa, kun kyse ilmeisesti on siitä, että et itse usko tai ole kokenut mitään yliluonnollista ja vain siksi pitää jokaista juttua tulla väittämään omasta päästä keksityksi!
Ja tämäkö ei muka ollut päätön juttu? Ketään ei kiinnosta sun keksityt tarinat. Olet kirjoittanut ainakin viestit 5867, 5885, 5886, 5888, 5892, 5897, 5900, 5905, 5923. Kirjoitus- ja kerrontatyyli on sama kuin myös näppäily- ja kirjoitusvirheet. Noissa "pieni lapsi tiesi, että äiti on raskaana/milloin vauva syntyy/vauva on sairas -jutuissa" on ihan samanlaista tekstiä saman juonen lisäksi. Kaikki saman kirjoittajan näppikseltä. Kirjoita vaikka omaan pöytälaatikkoon, jos siitä nautit, mutta älä pilaa hyvää ketjua noilla jutuillasi.
- todennäköisesti aloittajan puhelinnumero oli esim. näppäilyvirheen vuoksi vaihtunut jonkun muun numeron kanssa.
- toinen vaihtoehto on, että soittaja oli joku häiriintynyt tuttu esim. paranoidisesta skitsofreniasta kärsivä.
- kolmas vaihtoehto on, että molemmat edelliset vaihtoehdot täyttyivät.
Poikiemme puhelimet olivat sohvapöydällä vierekkäin ja pojat istuivat sohvalla vierekkäin.
Molemmat puhelimet soivat yhtäaikaa. Pojat katsoivat puhelimiaan.
Toinen sanoi:
-Sinä soitat minulle.
Toinen sanoi:
-Ei kun sinä soitat minulle!
Mikälie yhteys muodostunut puhelinten välille pöydällä.
Vierailija kirjoitti:
Ei vaivaa, mutta tuntu hölmöltä kun kerran kadulla kävellessäni joku nainen pysäytti mut ja alkoi kyselemään "hei sari mitä sulle kuuluu?" totesin, etten ole Sari ja siihen nainen oli "mitä? Oothan sää" katoin vähän kummeksuen ja sanoin oman nimeni. Ilmeisesti oon sitten paljonki näyttänyt siltä Sarilta kun ei ollut uskoa, että en ole sama tyyppi.
Jännin vaihtoehtohan tässä olisi, että edellisellä kirjoittajalla olisi sivupersoona nimeltä Sari, jonka ystävän hän tapasi.
Vierailija kirjoitti:
Tulin suihkusta ja näin makuuhuoneen ikkunasta mieheni tupakalla trampoliinin reunalla istuen. Näin tummat hiukset ja sinisen paidan, en kasvoja mutta totta kai oletin sen miehekseni. Kun kävelin keittiöön, mies mussutti siellä leipää punainen paita päällä ja sain tietysti sätkyn, että kuka meidän trampalla istuu! Mies meni katsomaan ja maassa oli vielä savuava natsa sekä kukkapenkissä kengän jäljet. Asumme syrjässä joten esimerkiksi jonkun humalaisen eksyminen tontillemme on epätodennäköistä.
Hämmästyttävintähän tässä on, että kirjoittaja suostuu olemaan yhdessä tupakoitsijan kanssa.
Mulla sama