Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7964)
Yliluonkilistaaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se mistä syystä sain potkut koeaikana edellisestä työpaikastani. Olin töissä aina ajoissa, venyin ja paukuin asiakaspalvelussa, pidin ammattimaisen otteeni vaikka asiakkaat olisivat laukoneet miten pahoja törkeyksiä tahansa, siedin muiden työntekijöiden ala-arvoista kohtelua, ilmoittauduin vapaaehtoiseksi kartettuihin joulunpyhien työvuoroihin jne. Silti potkut tulivat täysin puskista, ilman mitään ennakkovaroitusta. Kysyessäni syytä työsuhteen purkamiseen minulle ei sanottu juuri mitään.
Vielä tänäpäivänäkin haluaisin tietää mikä minussa ärsytti niin paljon, että minut piti heivata ilman kunnollista perustetta pois.
Sama juttu mulla, vetosi koeaikaan jota ei oltu suullisesti eikä kirjallisesti sovittu, piti olla 2 kuukautta, esimiehen pomo soitti mulle ja sano et palauta työvaatteet ja avaimet, ei tartte tulla töihin, syytä tivatessani änkytti vaan et ei johdu siitä et olisit surkea, sit kysyin uudestaan, valehteli et mua ois jouduttu patistaa töihin? Ei pitänyt paikkansa, kehuttiin ahkeruutta, nopeutta yms, koskaan en saanut syytä tietää ja liitto oli työnantajan puolella,
Tästä tuli mieleen työpaikkaan ja koeaikaa liittyvä juttu.
Mies oli aloittanut uudessa työssä, työsuhde alkoi tietysti koeajalla. Mies on tunnollinen ja tarkka töistään, joten miehen oma käytös ei voinut olla syynä sille levottomuudelle, joka itselleni tuli.
Totesin lopulta varovaisesti miehelle itselleenkin, että jostain syystä pelkään hänen saavan työpaikastaan lähtöpassit koeaikana. Olin itse jäänyt juuri opiskelemaan, joten talouspuoli tietty muutenkin vähän huoletti.
Mies itse vain naureskeli ja rauhoitteli.
Epämukava tunne silti jatkui. Olin itse vapaapäivällä, kun oli miehen koeajan viimeinen päivä. Olin tietokoneella ja puhelin oli siinä vieressäni tietokonepäydällä. Vilkuilin sitä hermostuneesti, käytännössä tiesin sen kohta soivan.
Ja niin se soikin. Mies soitti ja kertoi mieli todella maassa, että hänen työsopimuksensa oli purettu.
En tosiaan tiedä, mistä tuo vahva ennakkoaavistus tuli. Mies sai onneksi pian uuden työn, joka niin ikään alkoi koeajalla. Ei ollut mitään samanlaista huolta tällä kertaa asiasta. Koeaika oli ja meni, ja mies jatkoi uudessa työssä vuosikausia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä jäin teininä jumiin vessaan jonka ovessa ei ollut edes lukkoa! Ovi ei vain auennut. Tätini mies joutui ottamaan koko oven irti.
akateeminen tyttö kirjoitti:
Ajeltiin Ruotsissa puolison kanssa. Pitkällä suoralla keskellä ei-mitään tuli vessahätä ja poikettiin sivutielle pissille. Keskellä metsätietä oli pieni tyttöjen polkupyörä, pinkki reppu ja pienet vaatteet mytyssä. Ei ristin sielua missään eikä taloja. Silloin ei ollut vielä älypuhelimia eikä sellaista netin käyttöä kuin nykyisin, niin ei osattu katsoa mistään, onko joku pikkutyttö kaapattu. Mietittiin, pitäisikö poliisille ilmoittaa vai oliko jossain metsän takana sittenkin uimaranta vai mitä oli tapahtunut. Sitten ei kuitenkaan tehty mitään. Se tuntuu aika kauhealta, ettei tehty.
Vaikka näitä kaikkia luki niin tämä pysäytti! Voi kauheaa, mitäköhän siellä oli käyny? Koska tämä tapahtui ja missä? Aina ei tajua toimia oikealla hetkellä ja ymmärrän että jää vaivaamaan. Jos kuitenkin vielä saisi selville onko joku kadonnut silloin tai jotain..
Yhdessä asunnossani tapahtui outoja.
Ei siis sillä tavoin, että oisin epäillyt suoraan jotain yliluonnollista koska jutut tapahtuivat ollessani poissa kotoa.
Esineitä siirtyi, lehtiniput olivat kuin joku oisi vähän siirtänyt niitä yms...
Lopulta aloin, vaikka en ollut mikään järjestyksen ystävä, epäillä että olen joko menettämässä järkeni tai joku (elävä ihminen avaimilla oli se mitä epäilin) käy asunnossa.
Piilotin asuntooni pienen kameran kuvaamaan tapahtumia, aina kun poistuin. Sitten meni pari kertaa niin, ettei tallenteella näkynyt mitään/tuntui ettei asunnossa ole käyty.
Ja kas, kun seuraavan kerran asunnossa oli muutama tavara liikkunut (siihen malliin kuin joku oisi tutkinut kämppää, yrittäen laittaa tavarat mahdollisimman siististi / alkuperäisellä tavalla paikoilleen aina ihan onnistumatta) olikin kameran nauhoitus poistettu!
Sama tapahtui sen jälkeen aina - joko kamera oli kuvannut ulko-ovea josta poistuin ja palasin vain minä - kämppä koskemattoman oloinen.
Tai kämpässä mielestäni käyty ja kameran nauha poistettu. Tämä siltikin vaikka siirtelin kameraa kuinka hyvin tahansa piiloon.
Muutin aika nopeaan pois.
Ja vielä sen verran, että muutettuani pois ei yhdessäkään asunnossa ole enää tapahtunut tuollaista. Ilmiö jäi tuohon asuntoon, onneksi. Vieläkin inhottaa miettiä kävikö joku asunnossani ja miksi vai oliko jotakin yliluonnollista:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhdessä asunnossani tapahtui outoja.
Ei siis sillä tavoin, että oisin epäillyt suoraan jotain yliluonnollista koska jutut tapahtuivat ollessani poissa kotoa.
Esineitä siirtyi, lehtiniput olivat kuin joku oisi vähän siirtänyt niitä yms...
Lopulta aloin, vaikka en ollut mikään järjestyksen ystävä, epäillä että olen joko menettämässä järkeni tai joku (elävä ihminen avaimilla oli se mitä epäilin) käy asunnossa.
Piilotin asuntooni pienen kameran kuvaamaan tapahtumia, aina kun poistuin. Sitten meni pari kertaa niin, ettei tallenteella näkynyt mitään/tuntui ettei asunnossa ole käyty.
Ja kas, kun seuraavan kerran asunnossa oli muutama tavara liikkunut (siihen malliin kuin joku oisi tutkinut kämppää, yrittäen laittaa tavarat mahdollisimman siististi / alkuperäisellä tavalla paikoilleen aina ihan onnistumatta) olikin kameran nauhoitus poistettu!
Sama tapahtui sen jälkeen aina - joko kamera oli kuvannut ulko-ovea josta poistuin ja palasin vain minä - kämppä koskemattoman oloinen.
Tai kämpässä mielestäni käyty ja kameran nauha poistettu. Tämä siltikin vaikka siirtelin kameraa kuinka hyvin tahansa piiloon.
Muutin aika nopeaan pois.
Hyi, tämä oli paha :(( Asunnossa hiippaileva elävä ihminen on vielä kammottavampi ajatus kuin kummitukset.
Mitäkähän hiiviskelijä oikein etsi? Ja aika noheva oli, kun huomasi kameran.
Vierailija kirjoitti:
Yhdessä asunnossani tapahtui outoja.
Ei siis sillä tavoin, että oisin epäillyt suoraan jotain yliluonnollista koska jutut tapahtuivat ollessani poissa kotoa.
Esineitä siirtyi, lehtiniput olivat kuin joku oisi vähän siirtänyt niitä yms...
Lopulta aloin, vaikka en ollut mikään järjestyksen ystävä, epäillä että olen joko menettämässä järkeni tai joku (elävä ihminen avaimilla oli se mitä epäilin) käy asunnossa.
Piilotin asuntooni pienen kameran kuvaamaan tapahtumia, aina kun poistuin. Sitten meni pari kertaa niin, ettei tallenteella näkynyt mitään/tuntui ettei asunnossa ole käyty.
Ja kas, kun seuraavan kerran asunnossa oli muutama tavara liikkunut (siihen malliin kuin joku oisi tutkinut kämppää, yrittäen laittaa tavarat mahdollisimman siististi / alkuperäisellä tavalla paikoilleen aina ihan onnistumatta) olikin kameran nauhoitus poistettu!
Sama tapahtui sen jälkeen aina - joko kamera oli kuvannut ulko-ovea josta poistuin ja palasin vain minä - kämppä koskemattoman oloinen.
Tai kämpässä mielestäni käyty ja kameran nauha poistettu. Tämä siltikin vaikka siirtelin kameraa kuinka hyvin tahansa piiloon.
Muutin aika nopeaan pois.
Näissä tilanteissa kannattaisi vaihdattaa lukot heti kun tulee epäilys, että joku käy asunnossa luvatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdessä asunnossani tapahtui outoja.
Ei siis sillä tavoin, että oisin epäillyt suoraan jotain yliluonnollista koska jutut tapahtuivat ollessani poissa kotoa.
Esineitä siirtyi, lehtiniput olivat kuin joku oisi vähän siirtänyt niitä yms...
Lopulta aloin, vaikka en ollut mikään järjestyksen ystävä, epäillä että olen joko menettämässä järkeni tai joku (elävä ihminen avaimilla oli se mitä epäilin) käy asunnossa.
Piilotin asuntooni pienen kameran kuvaamaan tapahtumia, aina kun poistuin. Sitten meni pari kertaa niin, ettei tallenteella näkynyt mitään/tuntui ettei asunnossa ole käyty.
Ja kas, kun seuraavan kerran asunnossa oli muutama tavara liikkunut (siihen malliin kuin joku oisi tutkinut kämppää, yrittäen laittaa tavarat mahdollisimman siististi / alkuperäisellä tavalla paikoilleen aina ihan onnistumatta) olikin kameran nauhoitus poistettu!
Sama tapahtui sen jälkeen aina - joko kamera oli kuvannut ulko-ovea josta poistuin ja palasin vain minä - kämppä koskemattoman oloinen.
Tai kämpässä mielestäni käyty ja kameran nauha poistettu. Tämä siltikin vaikka siirtelin kameraa kuinka hyvin tahansa piiloon.
Muutin aika nopeaan pois.
Hyi, tämä oli paha :(( Asunnossa hiippaileva elävä ihminen on vielä kammottavampi ajatus kuin kummitukset.
Mitäkähän hiiviskelijä oikein etsi? Ja aika noheva oli, kun huomasi kameran.
Tiesi missä sinun valvontakamerasi uusi sijainti aina oli koska oli itse aiemmin jo asentanut asuntoosi oman kyttäyskameran ?
Teininä yritimme jostain syystä parin kaverin kanssa pelata "spiritismiä". Tuijotimme lasia varmaa vartin, ja se oikeasti liikahti! Pelästyimme ihan helvetisti, eikä leikitty moista enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joskus Vuonna 2010 olimme olleet illan humpsuttelemassa mieheni kanssa. Oltiin kyllä joo humalassa kotiin tullessamme, mutta emme mitenkään kaatokännissä vaan ihan sellaisissa sopivissa.
Aamulla mies katsoi puhelintansa ja huomasi, että yöllä (kun olimme jo nukkumassa) minä olin soittanut hänelle kaksi kertaa 5min välein.
Erityisen jännittävän tässä asiassa tekee sen, että et tietääkseni ole koskaan harrastanut unissakävelyä ja puhelimeni oli vetoketjulla suljetussa käsilaukussani eteisessä. Jotenkin sieltä vaan oli kaksi puhelua soitettu..
No ihan selvä, jurrissa painautunut laukussa puhelin ja soittanu puhelut.
Riparilla sattui eräs erikoinen juttu. Siellähän piti toki tyttöjen tuvassa yön tunteina sekä pelata spiritismiä (mistä ei mitään kummoista tullut) että kokeilla ajatustenlukua. Mulla oli hyvä ystävä "Jenni", jonka kanssa asetuimme ajatustenlukupareiksi siten, että minun oli tarkoitus lukea Jennin ajatukset. Muut seurasivat vieressä, ja sanottavia tuloksia ei muiden vastaavilla yrityksillä ollut ollut. Sovimme, että Jennin pitäisi ajatella jotain asiaa sen huoneen sisältä, jossa olimme (mikä toki rajasi koko hommaa), ja mun pitäisi tietää, mikä se oli. Katsoimme toisiamme tiiviisti silmiin, me hyvät ystävät, ja yhtäkkiä kuulin Jennin äänen sanovan mielessäni: "Kaisalla on huskypaita." Pelästyin niin, että toistin lauseen saman tien, ja silloin Jenni suunnilleen hyppäsi ilmaan säikähdyksestä. Hän ainakin väitti ajatelleensa juuri tuota lausetta. Tupakaverillamme Kaisalla tosiaan oli huskykuvioinen paita päällä, ja kukaan muu huoneessa olija ei ollut kuullut mitään puhetta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sattui ihan Juhan Af Gran tasoa oleva yliluonnollinen tapahtuma. Työpaikkaruokalassa oli lautanen voita varten. Se oli tyhjä. Otin leipää ja samalla voiveitsi ilmestyi kilahtaen lautaselle voinokareen kanssa.
Olinko sipaissut veitsen ja voinokareen hihaan leipää ottaessani vai miten tuo tapahtui... Tahroja ei ollut missään ja voinokare oli siisti kuin suoraan paketista leikattuna..... aliens....
Vierailija kirjoitti:
Vuosia sitten olin sanomalehden varhaisjakelijana postilla. Yhtenä aamuna palatessani jakelupaikkaan en löytänyt aurinkolasejani autosta enkä työtakkini taskuista, vaikka ne lasit olivat mukana. Sanoin asiasta muille työntekijöille ja heistäkin pari tutki auton, mutta ei löytynyt.enkä itsekään vaikka miten tutkin.
No, olko sitten seuraava tai sitä seuraava aamuyö kun tulin töihin ja kannoin lehtiniput autoon. Käväisin vielä pikaisesti sisällä ja tulin auton luo. Ja siinähän ne lasit olivat, apukuskin paikalla lehtinipun päällä! Mutta miten siihen ilmestyivät? Jos joku oli tuonut ne siihen kun käväisin sisällä, hänen olisi pitänyt olla tosi nopea, eikä sittenkään olisi mielestäni ehtinyt. Tuo on nimittäin ainoa vaihtoehto minkä keksin! Olisihan joku voinut löytää ne lasit vaikka maasta ja häveliäänä ihmisenä olisi tuonut lasit "salaa" autoon.
Työkaverit eivät onneksi myöhemmin kyselleet olivatko lasit löytyneet. Mitähän he olisivat ajatelleet jos olisin kertonut miten ne löysin 🙂
Olit varmaan itse löytänyt lasit autossa, mutta olit muissa mietteissä ja vain ajatuksissasi laitoit lasit istuimelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla häiritsee, onko muistikuvani tosia vai valemuisto. Kun perehdyin Dean Corll:n mur ha uh reihin, ja näin kuvia ru u m i i s ta jotka oli ha uda t tuina, mieleeni palautui vahva muistikuva, että olen nähnyt samaa ennenkin. Lapsena, sedän pakkasessa.
Tämä setä on p e d o fii li , mutta ei tiettävästi ole syyllistynyt he n kirik okseen .
Asuu oulun lähettyvillä, ja tapahtuma mitä muistelen on sattunut n.vuonna -85-86.
Täti tietää p e da ri miehensä touhuista, joihin omalla tavallaan osallinen.
Muistan, että pakastimeen ei saanut koskea, vahtivat sitä. Muistikuva, että setä (oli ivallinen ja ilkeä) pyysi kurkkaamaan ja tavallaan usutti siihen. Kurkkasin sinne, ja olin näkevinään r u u m i i n osia. En päätä kylläkään, mutta muita osia. Kertoivat, että sinulle käy samalla tavalla jos et tottele, ja pelästyin suunnattomasti jolloin täti väitti ettei ne ole ihmisen vaan eläimen.
Samalla reissulla äijä teki pe da rijuttujaan, ja uh kasi t a p p a a vanhempani ja minut, jos puhun.
Heillä oli myös huone, johon kukaan ei saanut koskaan mennä, oli kai lukossa, ja vahtivat toden teolla että sinne ei kukaan mene. Aikuisena muistelin tuota huonetta kahdelle vanhemmalle siskolleni ja he muistavat saman asian. Yhdessä pohdittiin, miksi se huone oli niin salainen?!
Vierailija kirjoitti:
Mulla häiritsee, onko muistikuvani tosia vai valemuisto. Kun perehdyin Dean Corll:n mur ha uh reihin, ja näin kuvia ru u m i i s ta jotka oli ha uda t tuina, mieleeni palautui vahva muistikuva, että olen nähnyt samaa ennenkin. Lapsena, sedän pakkasessa.
Tämä setä on p e d o fii li , mutta ei tiettävästi ole syyllistynyt he n kirik okseen .
Asuu oulun lähettyvillä, ja tapahtuma mitä muistelen on sattunut n.vuonna -85-86.
Täti tietää p e da ri miehensä touhuista, joihin omalla tavallaan osallinen.Muistan, että pakastimeen ei saanut koskea, vahtivat sitä. Muistikuva, että setä (oli ivallinen ja ilkeä) pyysi kurkkaamaan ja tavallaan usutti siihen. Kurkkasin sinne, ja olin näkevinään r u u m i i n osia. En päätä kylläkään, mutta muita osia. Kertoivat, että sinulle käy samalla tavalla jos et tottele, ja pelästyin suunnattomasti jolloin täti väitti ettei ne ole ihmisen vaan eläimen.
Samalla reissulla äijä teki pe da rijuttujaan, ja uh kasi t a p p a a vanhempani ja minut, jos puhun.
Heillä oli myös huone, johon kukaan ei saanut koskaan mennä, oli kai lukossa, ja vahtivat toden teolla että sinne ei kukaan mene. Aikuisena muistelin tuota huonetta kahdelle vanhemmalle siskolleni ja he muistavat saman asian. Yhdessä pohdittiin, miksi se huone oli niin salainen?!
Soita poliisit ja vinkkaa sedästä, jos oikeasti epäilette m*rhaa ja ties mitä!!! Nyt olette aikuisa, älkää enää suojelko setäänne!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aluksi mummoni kertoma tarina. Hän oli jäänyt leskeksi nuorena ja muutaman vuoden kuluttua menossa uudelleen naimisiin. Häiden jälkeisenä aamuna kävellessään keittiöön pöydälle oli katettu ensimmäisistä häistään lahjaksi saatu kahviastiasto. Kukaan talossa olleista ei ollut sitä tehnyt.
Itse olen aina nähnyt enneunia tai unia missä tapahtuu jotain mitä samalla hetkellä tapahtuu jollekin läheiselleni. Lapsena näin monesti unta että äidilleni tapahtuu jotain pahaa. Hänellä oli mielenterveysongelmia sekä alkoholiongelma. Hän oli paljon poissa kotoa. Kun heräsin tällaisesta unesta keskellä yötä, soitin joko silloiselle isäpuolelleni tai tuttavapapille jotka olivat ainoita jotka uskoivat että nyt on jotain pielessä. Jompi kumpi heistä siis lähti tarkistamaan tilanteen sinne, missä tiesin tai arvelin äidin olevan. Joka kerta hän oli yrittämässä/yrittänyt itsemurhaa ja saivat hänet hoitoon. Tosin sitten kun hän oikeasti kuoli, en nähnyt mitään enteitä.
Pari kesää sitten näin kaksi unta itsemurhasta. Ensimmäisessä unessa vuosia sitten tuntemani ihminen halusi jäädä taloon jonka olimme joidenkin muiden ihmisten kanssa sytyttämässä palamaan. Hän vannotti että en kertoisi asiasta muille koska hän halusi kuolla. Pidin sanani. Toisessa unessa oli kukkulan päällä synkkänä yönä kolkko autiotalo, sellainen klassisen kummitustalon näköinen. Sen yläkerran ikkunasta näin hirrestä riippuvan ruumiin joka muistutti sisartani nuorena, mutta myös parasta ystävääni. Sitten näin vielä kolmannen unen. Siinä sisareni kertoi minulle mitä hänelle oli sattunut kuukautta aikaisemmin. Valve-elämässä tiesin mitä oli sattunut mutta en yksityiskohtaisesti koska asia oli hänelle erittäin traumaattinen ja vaikea ja siihen liittyi vaarallisia henkilöitä. Unessa hän siis "näytti" minulle mitä oli tapahtunut ja ketkä olivat osallisia ja yhtäkkiä yksi näistä henkilöistä otti aseen ja painoi sen siskoni päähän ja laukaisi. Näin kun "kuoleman aalto" (en osaa paremmin kuvailla) levisi hänen päässään ja säpsähdin hereille haukkoen henkeä, oli aikainen aamu. Ensimmäinen ajatukseni oli neutraali "ehkä parempi näin". Ihmettelin ajatusta kun pääsin kunnolla hereille. Myöhemmin samana päivänä tuli samalla tavalla neutraali ajatus "tämä päivämäärä on siskoni kuolinpäivä". Ohitin ajatuksen. Seuraavana päivänä kävi ilmi että siskoni oli riistänyt itseltään hengen juuri sillä hetkellä kun heräsin tuosta unesta. Olen tyytyväinen siitä että sain unessa selville miksi hän päätyi ratkaisuunsa ja ketkä olivat sen pahan tapahtuman takana joka ajoi hänet lopulliseen ratkaisuunsa.
Asuin kerran yksin 70-luvulla rakennetussa paritalossa, jonka toinen asunto oli tyhjillään. Olin käymässä nukkumaan kun yhtäkkiä sängyn toisella puolella olevan komeron suunnalta alkoi kuulua sellaista rahinaa, niin kuin vartijan radiopuhelimesta. Kuului myös kuin joku mies olisi toisessa päässä puhunut radiopuhelimeen. Menin paniikkiin ja juoksin yövaatteisillani ulos pakkaseen. Olin tajunnut ottaa puhelimen mukaani ja soitin hädissäni parin kilometrin päässä asuvan siskoni miehelle ja hän tuli nopeasti autolla tarkistamaan tilanteen. Hän kävi koko asunnon läpi kättä pidemmän kanssa mutta ei löytänyt ketään eikä mitään. Tuossa talossa oli paljastunut iso homevaurio, luulen että se sekoitti aivoni. Muutin asunnosta pois parin kuukauden kuluttua.
Tästä heräsi muutama kysymys. Mikset soittanut siskosi kuolinunen jälkeen heti siskollesi, vaan odotit seuraavaan päivään (että uutinen ilmoitettiin sinulle)? Tai jos siskolle ei voinut soittaa hankalan elämäntilanteen takia, niin jollekin muulle sukulaiselle? Mielestäni erikoista, että annoit asian vain olla.
Entä ne muut kuolemaunet, kuoliko sinä kesänä muita ihmisiä? Se vuosia sitten tuntemasi ihminen, joka halusi jäädä taloon kuolemaan, tai ehkä vanha paras ystäväsi, joka muistutti siskoasi? Tämä jäi epäselväksi.
Pahoittelut epäselvästä tarinasta. Tiivistin sitä ilmeisesti vähän liikaa. Kuittasin unen sillä, että alitajuntani käsittelee edelleen siskolleni tapahtunutta episodia. Se järkytti minuakin sydänjuuria myöten, koska olin aina huolehtinut hänestä ja sillä kertaa hän ei halunnut ottaa apua vastaan. Olin nähnyt teemaan liittyviä unia muutenkin. Lisäksi siskoni olisi pitänyt olla tulossa luokseni viikon kuluttua (asuimme eri kaupungeissa) ja ajattelin että käsittelin myös unessani etukäteen tulevaa tapaamista, jolloin tuo episodi olisi tullut varmaankin tarkemmin puheeksi ja se jännitti minua. En siis osannut aamulla ajatella että uni olisi muuta kuin oman alitajunnan työtä, kun se koittaa jäsentää näitä asioita. Kaikkia uniahan sitä ihminen näkee.
Kerroin ne kaksi muuta itsemurhaunta siitä syystä että jälkeenpäin ajattelin niiden kuuluvan samaan enteiden sarjaan. Tai toisin sanoen alitajuntani valmisti minua etukäteen unien avulla kohtaamaan niitä tunteita joita läheisen itsemurha herättää. Mysteerinä siinä tietenkin se, että miten alitajunta voi tietää sellaista etukäteen.
Toivottavasti vastaukseni selvensi tarinaa :)
Vierailija kirjoitti:
Olen itse nähnyt toisen version hattumiehestä, sen jolla on jokin huppu päässä.
Kärsin pitkään unihäiriöstä, jota kutsun valeheräämiseksi. Eli "herään" sängystäni, ja tosissaan luulen olevani hereillä. Katson makuuhuoneen ovelle ja näen sen. Seisoo oviaukolla hievahtamatta, kasvoja ei näy.
Joskus tuli monen unen sarja, jossa aina "heräsin" ja tarkistin heti, ettei se seiso ovellani. Ja siellä se seisoi.
Lopulta oikeasti herätessä en enää uskaltanut katsos ovelle.Toistui usein, ja monta kertaa tuli unessa tuo nähtyä. Sitten se vaan loppui.
Näin itsekin paljon näiden jälkeen tuon dokkarin Shadowmanistä, ja vähän oli erikoista.
Tuo on mielestäni unihalvaus, itsekin olen niitä kokenut vuosia sitten. Luulet olevasi herännyt mutta et olekaan. Näet kuitenkin huoneen sellaisena kuin se on mutta siellä on jokin "pahuus".
Miksi mun jutut on poistettu vaikka ne oli täysin totta???? Varmaan joku ylemmyydentuntoinen uskonnollinen ihminen. Enpä kerro niitä sitten enää.
Vuosia sitten olin sanomalehden varhaisjakelijana postilla. Yhtenä aamuna palatessani jakelupaikkaan en löytänyt aurinkolasejani autosta enkä työtakkini taskuista, vaikka ne lasit olivat mukana. Sanoin asiasta muille työntekijöille ja heistäkin pari tutki auton, mutta ei löytynyt.enkä itsekään vaikka miten tutkin.
No, olko sitten seuraava tai sitä seuraava aamuyö kun tulin töihin ja kannoin lehtiniput autoon. Käväisin vielä pikaisesti sisällä ja tulin auton luo. Ja siinähän ne lasit olivat, apukuskin paikalla lehtinipun päällä! Mutta miten siihen ilmestyivät? Jos joku oli tuonut ne siihen kun käväisin sisällä, hänen olisi pitänyt olla tosi nopea, eikä sittenkään olisi mielestäni ehtinyt. Tuo on nimittäin ainoa vaihtoehto minkä keksin! Olisihan joku voinut löytää ne lasit vaikka maasta ja häveliäänä ihmisenä olisi tuonut lasit "salaa" autoon.
Työkaverit eivät onneksi myöhemmin kyselleet olivatko lasit löytyneet. Mitähän he olisivat ajatelleet jos olisin kertonut miten ne löysin 🙂