Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7964)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullakin ollut kokemuksia tuosta hattumiehestä, joskus on vähän eri muotoinen mutta silti, vihaa ja pahaa energiaa uhkuva ja erittäin pelottava.
Haluatko (tai joku muu) kertoa tarkemmin/yksityiskohtaisemmin näistä kohtaamisista? Siis tunnelma/miltä näytti/tuntui/mitä teki/miten tilanne eteni jne? Aika kiinnostava aihe ja oliko niin, että toinen yleisesti koko maailmalla nähty harha on vanha akka/noita? Jollain siitä kokemuksia?
Itse en ole nähnyt hattumiestä tai vanhaa akkaa. Sängyn viereen ilmestynyt hahmo oli valkohiuksinen ja -partainen laiha mies, joka oli todella kalpea ja silmät oli mustat. Sen vaatteet oli mustat, jonkinlainen puku. Untahan se vain oli, mutta todella karmivaa silti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin opiskeluaikoina töissä eräässä kahvilaketjussa, ja asiakkaiksi tuli kaksi noin 8- tai 10-vuotiasta tyttöä. He saivat ne tuotteet mitkä tilaivatkin, ja istuivat syömään. Kun tytöt tekivät lähtöä, he tulivat luokseni tiskille vakavan näköisinä ja toinen heistä kysyi "Saataisko me jättää vähän palautetta?" Sanoin, että ilman muuta ja osoitin heille boksin, johon sai jättää lappuihin kirjoitettuja palautteita. Loppujen lopuksi tytöt eivät kuitenkaan jättäneet sinne mitään, koska laatikko oli päivän lopussa tyhjä.
Jäi vain mietityttämään, millaista palautetta he olisivat halunneet antaa, etenkin kun olivat vielä aika pieniä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei ole mikään yliluonnollinen juttu, mutta on jäänyt vaivaamaan. Minulla oli joskus kaveri, jonka kanssa välillä näimme ja se oli silloin minulle tärkeää, yhteyttä pidimme fb:ssä. Hän oli yksi harvoista kavereistani. Hän sitten jossain vaiheessa, ilman selityksiä, poisti minut kavereista ja lopetti yhteydenpidon siihen. En vieläkään tiedä enkä ymmärrä miksi, ehkä olin pahoittanut hänen mielensä. En ole kehdannut peräänkään kysellä, toisaalta, ehkä asia olisi sillä selvinnyt. Olen kyllä sosiaalisesti aika kömpelö, joten luultavasti tein jotain väärin. Tästä on vuosia aikaa, mutta vieläkin välillä vaivaa.
Sama homma itselläni. Jopa kahdesti. Toisen kanssa näimme useammin ja toisen kanssa kerran. Vielä viimeisessä viestissään tämä jälkimmäinen iloitsi, että kaverustuimme. Meillä oli hyvin samankaltaisia ajatuksia ym.
Tämä ensimmäinen oli kyllä todella kiireinen opintojensa kanssa ja jonkin sortin burn out oli jossain vaiheessa.
Eli jos täällä on keski-Suomesta muutama vuosi sitten kirjoitelleet kaksi parikymppistä naista, niin kiinnostaisi kovasti tietää syyt. Kun kumpikaan ei vaikuttanut mitenkään loukkaantuneelta ym.. Enkä mielestäni sanonut mitään pahaa, ymmärsin tämän toisen burn outin jne.
Mulla on käynyt todistettavasti niin, että FB on poistanut kaverin kavereista, vaikka kumpikaan EI OLE poistanut toista kavereistaan! Kumpikin luuli, että toinen on poistanut, kunnes tää toinen jostain syystä kysyi, että "oot poistanut mut kavereista?" Silloin vasta kävi ilmi, että tosiaan kumpikaan ei ollut poistanut, vaan luullut, että toinen oli poistanut... Että ehkä teillä sama juttu, ja siellä se toinen ihmettelee samaa, että miksi sinä poistit hänet ja lopetit yhteydenpidon?! Että ottakaahan yhteyttä ja kysykää suoraan! Kuinkakohan monta hyvää ystävyytä fb tälleen pilannut?!
Mulla on käynyt näin useamman kerran, ainakin neljä. Kolmessa tapauksessa kaveri huomasi asian ensin ja kysyi multa, miksi olin poistanut hänet - vaikken siis ollut - ja kerran olen kysynyt itse. Kaikki ollaan oltu ihan äimänä. Fb sekoilee omiaan.
Vierailija kirjoitti:
Kerran olin talon vahtina vanhempieni edellisessä talossa.
Asunnossa oli laajoja homeongelmia, se paljastui vasta myöhemmin mutta olivat onneksi vuokralla ja lähtivät pois.
Talona okt ja voin vannoa, että esim joku kävi sisällä kun olin suihkussa. Paha vaan että olin lukinnut ulko-oven. Ja koira, joka haukkui jokaisen tulijan, minutkin vaikka kävin lähes joka päivä, oli hiljaa sisällä.
Menin niin paniikkiin, että otin koiran ulos ja soitin sedälleni, tuijotin siis koko ajan asunnon ainoaa ovea. Asunto sen verran maalla, että välillä kävi virolaiskoplia yms.
Setä tuli, oli ottanut kaksi serkkuni mukaan. Koko talo käytiin läpi, myös sängynalustat ja vintin joka sopukka. Ei ketään ei missään. Kuitenkaan en ole kuvitellut asiaa, että joku oli siellä, siitä olen varma.
Myöhemmin sain kuulla asunnossa pelatun paljon spiritismiä ja mm siskoni nähneen ja kuulleen vaikka mitä - hänen huoneensa oli vintin vieressä yläkerrassa. Itse näin kerran siellä jotakin, jota en ole kyennyt selittämään itselleni vieläkään.
Nykyään talo on käsittääkseni tyhjillään ja se on minusta hyvä, jotain siellä on olipa se homeen oudot oireet tai jotain pahempaa.
Mitä näit?
vieläkin mietin että pettikö ex minua kun olin armeijassa, voip olla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulin kotonani ihan selkeän puhelimen viestiäänen, mutta se ei tullut omasta puhelimestani. Puhelimeni oli äänettömällä ja kädessäni, ja ääni tuli selkeästi jostain kauempaa, mutta silti asunnostani. Olin yksin kotona eikä koko huushollissa ollut mitään muuta laitetta mistä se olisi voinut kuulua. En edelleenkään ole keksinyt että mistä se olisi voinut kuulua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullakin ollut kokemuksia tuosta hattumiehestä, joskus on vähän eri muotoinen mutta silti, vihaa ja pahaa energiaa uhkuva ja erittäin pelottava.
Haluatko (tai joku muu) kertoa tarkemmin/yksityiskohtaisemmin näistä kohtaamisista? Siis tunnelma/miltä näytti/tuntui/mitä teki/miten tilanne eteni jne? Aika kiinnostava aihe ja oliko niin, että toinen yleisesti koko maailmalla nähty harha on vanha akka/noita? Jollain siitä kokemuksia?
Noista hattumiehistä. En ole heitä kohdannut, mutta perinnetietoon heistä joskus puoli elämää sitten. Perimätieto siis kertoi, että nuo hattumiehet tulevat auttamaan henkilöä, joka on pahan vallassa, eivät siis ole itse sen vihan ja pahan lähde. Yleensä riittää, että hattumies saapuu lähelle. Joskus se ei ole kuitenkaan riittänyt, vaan hattumies on joutunut koskettamaan pelastettavaa. Ja tässä tulee se kohta, mikä kertoo heidän olevan auttajia: vihan ja pahan tunne vaihtuu välittömästi syväksi rauhaksi. Kun ihminen joutuu pahan valtaan, kokee silloin pahan vihollisen pahaksi.
Ikävä kyllä, tällaista perinnetietoa ei enää paljoa kertoilla, joten se katoaa, ellei oikea henkilö satu oikeaan paikkaa oikeaan aikaan saamaan sitä tietoonsa.
Äitini suvun puolella on elänyt noitaukkoa ja -akkaa, itsekin jotain heiltä saanut vereeni. Harmittaa kun kukaan ei ole uskaltanut näiltä paljoa kysellä, ja he, jotka jotain tiesivät, ovat jo kuolleita. Yritä tässä nyt pyörää keksiä uudestaan, kun ei ole ketään opettamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivoistani katosi tieto vuosikausia olleen pankkikortin tunnusluvusta. En muista sitä vieläkään (wtf?) (enkä käytä alkoholia tai narkkaa)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullakin ollut kokemuksia tuosta hattumiehestä, joskus on vähän eri muotoinen mutta silti, vihaa ja pahaa energiaa uhkuva ja erittäin pelottava.
Haluatko (tai joku muu) kertoa tarkemmin/yksityiskohtaisemmin näistä kohtaamisista? Siis tunnelma/miltä näytti/tuntui/mitä teki/miten tilanne eteni jne? Aika kiinnostava aihe ja oliko niin, että toinen yleisesti koko maailmalla nähty harha on vanha akka/noita? Jollain siitä kokemuksia?
Noista hattumiehistä. En ole heitä kohdannut, mutta perinnetietoon heistä joskus puoli elämää sitten. Perimätieto siis kertoi, että nuo hattumiehet tulevat auttamaan henkilöä, joka on pahan vallassa, eivät siis ole itse sen vihan ja pahan lähde. Yleensä riittää, että hattumies saapuu lähelle. Joskus se ei ole kuitenkaan riittänyt, vaan hattumies on joutunut koskettamaan pelastettavaa. Ja tässä tulee se kohta, mikä kertoo heidän olevan auttajia: vihan ja pahan tunne vaihtuu välittömästi syväksi rauhaksi. Kun ihminen joutuu pahan valtaan, kokee silloin pahan vihollisen pahaksi.
Ikävä kyllä, tällaista perinnetietoa ei enää paljoa kertoilla, joten se katoaa, ellei oikea henkilö satu oikeaan paikkaa oikeaan aikaan saamaan sitä tietoonsa.
Äitini suvun puolella on elänyt noitaukkoa ja -akkaa, itsekin jotain heiltä saanut vereeni. Harmittaa kun kukaan ei ole uskaltanut näiltä paljoa kysellä, ja he, jotka jotain tiesivät, ovat jo kuolleita. Yritä tässä nyt pyörää keksiä uudestaan, kun ei ole ketään opettamassa.
Kertoisitko tarkemmin tästä hattumiehestä vielä? Minua on jäänyt mietityttämään se, kun mummoni väitti kuolemaa edeltävä päivänä tällaisen hattumiehen seisovan vierelläni, kun olin sairaalassa häntä katsomassa. Olen ajatellut, että kuolevat aivot tuotti tuon näyn, mutta kun olen kuullut hattumiehestäkin jotain, ajatus hieman ahdistaa. Mummo oli uskonnollinen, ei mitenkään paha ja itsekin olen ihan tavallinen ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aluksi mummoni kertoma tarina. Hän oli jäänyt leskeksi nuorena ja muutaman vuoden kuluttua menossa uudelleen naimisiin. Häiden jälkeisenä aamuna kävellessään keittiöön pöydälle oli katettu ensimmäisistä häistään lahjaksi saatu kahviastiasto. Kukaan talossa olleista ei ollut sitä tehnyt.
Itse olen aina nähnyt enneunia tai unia missä tapahtuu jotain mitä samalla hetkellä tapahtuu jollekin läheiselleni. Lapsena näin monesti unta että äidilleni tapahtuu jotain pahaa. Hänellä oli mielenterveysongelmia sekä alkoholiongelma. Hän oli paljon poissa kotoa. Kun heräsin tällaisesta unesta keskellä yötä, soitin joko silloiselle isäpuolelleni tai tuttavapapille jotka olivat ainoita jotka uskoivat että nyt on jotain pielessä. Jompi kumpi heistä siis lähti tarkistamaan tilanteen sinne, missä tiesin tai arvelin äidin olevan. Joka kerta hän oli yrittämässä/yrittänyt itsemurhaa ja saivat hänet hoitoon. Tosin sitten kun hän oikeasti kuoli, en nähnyt mitään enteitä.
Pari kesää sitten näin kaksi unta itsemurhasta. Ensimmäisessä unessa vuosia sitten tuntemani ihminen halusi jäädä taloon jonka olimme joidenkin muiden ihmisten kanssa sytyttämässä palamaan. Hän vannotti että en kertoisi asiasta muille koska hän halusi kuolla. Pidin sanani. Toisessa unessa oli kukkulan päällä synkkänä yönä kolkko autiotalo, sellainen klassisen kummitustalon näköinen. Sen yläkerran ikkunasta näin hirrestä riippuvan ruumiin joka muistutti sisartani nuorena, mutta myös parasta ystävääni. Sitten näin vielä kolmannen unen. Siinä sisareni kertoi minulle mitä hänelle oli sattunut kuukautta aikaisemmin. Valve-elämässä tiesin mitä oli sattunut mutta en yksityiskohtaisesti koska asia oli hänelle erittäin traumaattinen ja vaikea ja siihen liittyi vaarallisia henkilöitä. Unessa hän siis "näytti" minulle mitä oli tapahtunut ja ketkä olivat osallisia ja yhtäkkiä yksi näistä henkilöistä otti aseen ja painoi sen siskoni päähän ja laukaisi. Näin kun "kuoleman aalto" (en osaa paremmin kuvailla) levisi hänen päässään ja säpsähdin hereille haukkoen henkeä, oli aikainen aamu. Ensimmäinen ajatukseni oli neutraali "ehkä parempi näin". Ihmettelin ajatusta kun pääsin kunnolla hereille. Myöhemmin samana päivänä tuli samalla tavalla neutraali ajatus "tämä päivämäärä on siskoni kuolinpäivä". Ohitin ajatuksen. Seuraavana päivänä kävi ilmi että siskoni oli riistänyt itseltään hengen juuri sillä hetkellä kun heräsin tuosta unesta. Olen tyytyväinen siitä että sain unessa selville miksi hän päätyi ratkaisuunsa ja ketkä olivat sen pahan tapahtuman takana joka ajoi hänet lopulliseen ratkaisuunsa.
Asuin kerran yksin 70-luvulla rakennetussa paritalossa, jonka toinen asunto oli tyhjillään. Olin käymässä nukkumaan kun yhtäkkiä sängyn toisella puolella olevan komeron suunnalta alkoi kuulua sellaista rahinaa, niin kuin vartijan radiopuhelimesta. Kuului myös kuin joku mies olisi toisessa päässä puhunut radiopuhelimeen. Menin paniikkiin ja juoksin yövaatteisillani ulos pakkaseen. Olin tajunnut ottaa puhelimen mukaani ja soitin hädissäni parin kilometrin päässä asuvan siskoni miehelle ja hän tuli nopeasti autolla tarkistamaan tilanteen. Hän kävi koko asunnon läpi kättä pidemmän kanssa mutta ei löytänyt ketään eikä mitään. Tuossa talossa oli paljastunut iso homevaurio, luulen että se sekoitti aivoni. Muutin asunnosta pois parin kuukauden kuluttua.
Tuli kylmät väreet tätä lukiessa. Kiitos kun jaoit tämän. Itsekin olen herännyt haukkomaan henkeäni yöllä samaan aikaan kun sisareni on tehnyt kuolemaa.
Tiedän myös tuon kuoleman aallon jota kuvailit, vaikka tiedän sen tunteen jne. Silti se pelottaa mielettömän paljon. Mitenköhän pääsisi pelosta yli... Ettei kuolemaa välttämättä tarvitsisi pelätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullakin ollut kokemuksia tuosta hattumiehestä, joskus on vähän eri muotoinen mutta silti, vihaa ja pahaa energiaa uhkuva ja erittäin pelottava.
Haluatko (tai joku muu) kertoa tarkemmin/yksityiskohtaisemmin näistä kohtaamisista? Siis tunnelma/miltä näytti/tuntui/mitä teki/miten tilanne eteni jne? Aika kiinnostava aihe ja oliko niin, että toinen yleisesti koko maailmalla nähty harha on vanha akka/noita? Jollain siitä kokemuksia?
Noista hattumiehistä. En ole heitä kohdannut, mutta perinnetietoon heistä joskus puoli elämää sitten. Perimätieto siis kertoi, että nuo hattumiehet tulevat auttamaan henkilöä, joka on pahan vallassa, eivät siis ole itse sen vihan ja pahan lähde. Yleensä riittää, että hattumies saapuu lähelle. Joskus se ei ole kuitenkaan riittänyt, vaan hattumies on joutunut koskettamaan pelastettavaa. Ja tässä tulee se kohta, mikä kertoo heidän olevan auttajia: vihan ja pahan tunne vaihtuu välittömästi syväksi rauhaksi. Kun ihminen joutuu pahan valtaan, kokee silloin pahan vihollisen pahaksi.
Ikävä kyllä, tällaista perinnetietoa ei enää paljoa kertoilla, joten se katoaa, ellei oikea henkilö satu oikeaan paikkaa oikeaan aikaan saamaan sitä tietoonsa.
Äitini suvun puolella on elänyt noitaukkoa ja -akkaa, itsekin jotain heiltä saanut vereeni. Harmittaa kun kukaan ei ole uskaltanut näiltä paljoa kysellä, ja he, jotka jotain tiesivät, ovat jo kuolleita. Yritä tässä nyt pyörää keksiä uudestaan, kun ei ole ketään opettamassa.
Kertoisitko tarkemmin tästä hattumiehestä vielä? Minua on jäänyt mietityttämään se, kun mummoni väitti kuolemaa edeltävä päivänä tällaisen hattumiehen seisovan vierelläni, kun olin sairaalassa häntä katsomassa. Olen ajatellut, että kuolevat aivot tuotti tuon näyn, mutta kun olen kuullut hattumiehestäkin jotain, ajatus hieman ahdistaa. Mummo oli uskonnollinen, ei mitenkään paha ja itsekin olen ihan tavallinen ihminen.
Toisinaan hattumiehiä saattoi nähdä ihan muuten vain. Tai ehkä mummosi oli joskus ihan pikkulapsena tarvinnut hattumiehen apua, ja mies tuli vain vanhaa tuttua tervehtimään viimeisen kerran. Tämä on kyllä ihan puhdas arvaus. Mutta on siis tapauksia, joissa ovat tulleet myöhemmin tervehtimään, ja jopa jutelleetkin hetken. Ja siis sen pahan valtaan joutumiseen ei vaikuta mitenkään onko ihminen itse millainen, se paha on ihan oma "olentonsa", joka poistuu hattumiehen lähestyessä. Vähän kuin pappi manaisi riivaajaa pois. Josta tuleekin seuraavaksi ajatus mieleen: onko papit ottaneet mallia näistä hattumiehistä?
Vierailija kirjoitti:
Aluksi mummoni kertoma tarina. Hän oli jäänyt leskeksi nuorena ja muutaman vuoden kuluttua menossa uudelleen naimisiin. Häiden jälkeisenä aamuna kävellessään keittiöön pöydälle oli katettu ensimmäisistä häistään lahjaksi saatu kahviastiasto. Kukaan talossa olleista ei ollut sitä tehnyt.
Itse olen aina nähnyt enneunia tai unia missä tapahtuu jotain mitä samalla hetkellä tapahtuu jollekin läheiselleni. Lapsena näin monesti unta että äidilleni tapahtuu jotain pahaa. Hänellä oli mielenterveysongelmia sekä alkoholiongelma. Hän oli paljon poissa kotoa. Kun heräsin tällaisesta unesta keskellä yötä, soitin joko silloiselle isäpuolelleni tai tuttavapapille jotka olivat ainoita jotka uskoivat että nyt on jotain pielessä. Jompi kumpi heistä siis lähti tarkistamaan tilanteen sinne, missä tiesin tai arvelin äidin olevan. Joka kerta hän oli yrittämässä/yrittänyt itsemurhaa ja saivat hänet hoitoon. Tosin sitten kun hän oikeasti kuoli, en nähnyt mitään enteitä.
Pari kesää sitten näin kaksi unta itsemurhasta. Ensimmäisessä unessa vuosia sitten tuntemani ihminen halusi jäädä taloon jonka olimme joidenkin muiden ihmisten kanssa sytyttämässä palamaan. Hän vannotti että en kertoisi asiasta muille koska hän halusi kuolla. Pidin sanani. Toisessa unessa oli kukkulan päällä synkkänä yönä kolkko autiotalo, sellainen klassisen kummitustalon näköinen. Sen yläkerran ikkunasta näin hirrestä riippuvan ruumiin joka muistutti sisartani nuorena, mutta myös parasta ystävääni. Sitten näin vielä kolmannen unen. Siinä sisareni kertoi minulle mitä hänelle oli sattunut kuukautta aikaisemmin. Valve-elämässä tiesin mitä oli sattunut mutta en yksityiskohtaisesti koska asia oli hänelle erittäin traumaattinen ja vaikea ja siihen liittyi vaarallisia henkilöitä. Unessa hän siis "näytti" minulle mitä oli tapahtunut ja ketkä olivat osallisia ja yhtäkkiä yksi näistä henkilöistä otti aseen ja painoi sen siskoni päähän ja laukaisi. Näin kun "kuoleman aalto" (en osaa paremmin kuvailla) levisi hänen päässään ja säpsähdin hereille haukkoen henkeä, oli aikainen aamu. Ensimmäinen ajatukseni oli neutraali "ehkä parempi näin". Ihmettelin ajatusta kun pääsin kunnolla hereille. Myöhemmin samana päivänä tuli samalla tavalla neutraali ajatus "tämä päivämäärä on siskoni kuolinpäivä". Ohitin ajatuksen. Seuraavana päivänä kävi ilmi että siskoni oli riistänyt itseltään hengen juuri sillä hetkellä kun heräsin tuosta unesta. Olen tyytyväinen siitä että sain unessa selville miksi hän päätyi ratkaisuunsa ja ketkä olivat sen pahan tapahtuman takana joka ajoi hänet lopulliseen ratkaisuunsa.
Asuin kerran yksin 70-luvulla rakennetussa paritalossa, jonka toinen asunto oli tyhjillään. Olin käymässä nukkumaan kun yhtäkkiä sängyn toisella puolella olevan komeron suunnalta alkoi kuulua sellaista rahinaa, niin kuin vartijan radiopuhelimesta. Kuului myös kuin joku mies olisi toisessa päässä puhunut radiopuhelimeen. Menin paniikkiin ja juoksin yövaatteisillani ulos pakkaseen. Olin tajunnut ottaa puhelimen mukaani ja soitin hädissäni parin kilometrin päässä asuvan siskoni miehelle ja hän tuli nopeasti autolla tarkistamaan tilanteen. Hän kävi koko asunnon läpi kättä pidemmän kanssa mutta ei löytänyt ketään eikä mitään. Tuossa talossa oli paljastunut iso homevaurio, luulen että se sekoitti aivoni. Muutin asunnosta pois parin kuukauden kuluttua.
Tästä heräsi muutama kysymys. Mikset soittanut siskosi kuolinunen jälkeen heti siskollesi, vaan odotit seuraavaan päivään (että uutinen ilmoitettiin sinulle)? Tai jos siskolle ei voinut soittaa hankalan elämäntilanteen takia, niin jollekin muulle sukulaiselle? Mielestäni erikoista, että annoit asian vain olla.
Entä ne muut kuolemaunet, kuoliko sinä kesänä muita ihmisiä? Se vuosia sitten tuntemasi ihminen, joka halusi jäädä taloon kuolemaan, tai ehkä vanha paras ystäväsi, joka muistutti siskoasi? Tämä jäi epäselväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulin kotonani ihan selkeän puhelimen viestiäänen, mutta se ei tullut omasta puhelimestani. Puhelimeni oli äänettömällä ja kädessäni, ja ääni tuli selkeästi jostain kauempaa, mutta silti asunnostani. Olin yksin kotona eikä koko huushollissa ollut mitään muuta laitetta mistä se olisi voinut kuulua. En edelleenkään ole keksinyt että mistä se olisi voinut kuulua.
Mielikuvitukseni lähti liikkeelle ja tuli mieleen joku hyvin piilotettu vakoilu laite joka sieppaa viestit. Kaikenlaista on nykyään keksitty. Motiivi voi olla mikä vain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulin kotonani ihan selkeän puhelimen viestiäänen, mutta se ei tullut omasta puhelimestani. Puhelimeni oli äänettömällä ja kädessäni, ja ääni tuli selkeästi jostain kauempaa, mutta silti asunnostani. Olin yksin kotona eikä koko huushollissa ollut mitään muuta laitetta mistä se olisi voinut kuulua. En edelleenkään ole keksinyt että mistä se olisi voinut kuulua.
Mielikuvitukseni lähti liikkeelle ja tuli mieleen joku hyvin piilotettu vakoilu laite joka sieppaa viestit. Kaikenlaista on nykyään keksitty. Motiivi voi olla mikä vain.
Millaisessa talossa asut? Saattoi se kuulua naapuristakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullakin ollut kokemuksia tuosta hattumiehestä, joskus on vähän eri muotoinen mutta silti, vihaa ja pahaa energiaa uhkuva ja erittäin pelottava.
Haluatko (tai joku muu) kertoa tarkemmin/yksityiskohtaisemmin näistä kohtaamisista? Siis tunnelma/miltä näytti/tuntui/mitä teki/miten tilanne eteni jne? Aika kiinnostava aihe ja oliko niin, että toinen yleisesti koko maailmalla nähty harha on vanha akka/noita? Jollain siitä kokemuksia?
Noista hattumiehistä. En ole heitä kohdannut, mutta perinnetietoon heistä joskus puoli elämää sitten. Perimätieto siis kertoi, että nuo hattumiehet tulevat auttamaan henkilöä, joka on pahan vallassa, eivät siis ole itse sen vihan ja pahan lähde. Yleensä riittää, että hattumies saapuu lähelle. Joskus se ei ole kuitenkaan riittänyt, vaan hattumies on joutunut koskettamaan pelastettavaa. Ja tässä tulee se kohta, mikä kertoo heidän olevan auttajia: vihan ja pahan tunne vaihtuu välittömästi syväksi rauhaksi. Kun ihminen joutuu pahan valtaan, kokee silloin pahan vihollisen pahaksi.
Ikävä kyllä, tällaista perinnetietoa ei enää paljoa kertoilla, joten se katoaa, ellei oikea henkilö satu oikeaan paikkaa oikeaan aikaan saamaan sitä tietoonsa.
Äitini suvun puolella on elänyt noitaukkoa ja -akkaa, itsekin jotain heiltä saanut vereeni. Harmittaa kun kukaan ei ole uskaltanut näiltä paljoa kysellä, ja he, jotka jotain tiesivät, ovat jo kuolleita. Yritä tässä nyt pyörää keksiä uudestaan, kun ei ole ketään opettamassa.
Hattumiehet, kuten noita akat yms ovat demonisia! Mä en valehtele kun sanon että se hattumies oli oikeasti paha, vihaa ja ahdistusta uhkaava! Kaikki tuollaiset on demonisia olentoja, eri asia on enkelit, mutta vain uskovaiset saa kohdata niitä ja Jeesuksen.
Viime kesänä asuin kolmisen viikkoa vanhassa, 1800-luvun lopulla rakennetussa suuressa (lähes 500 neliöisessä) hirsitalossa, kuten useana kesänä aiemminkin. Olin koko sen ajan yksin, useimpina kesinä siellä on vaihtelevasti myös muita. Olin valinnut huoneekseni ensimmäisen kerroksen kulmahuoneen, johon oli kaksi ovea. Toinen ovi oli koko ajan lukittuna, siitä pääsee toiseen makuuhuoneeseen, jonne on käynti myös toiselta puolelta. Lukitsin huoneeni oven aina lähtiessäni.
Eräänä iltapäivänä palasin kämpille ja yritin avata huoneeni ovea. Avain oli ikäänkuin jumittunut, se ei liikahtanutkaan. Kiersin toiselle ovelle, avain ei kääntynyt sielläkään. Mietin jo, että on soitettava kiinteistön omistajalle etten pääse huoneeseeni. Kävelin kuitenkin takaisin tälle ensimmäiselle ovelle ja lukko avautui kevyesti kuten aina ennenkin. Menin kokeilemaan myös toisen oven ja tämäkin napsahti auki.
Ehkä huoneessa oli hetkeä aimmein meneillään jotain, joka ei ollut minun silmilleni tarkoitettua ;)
Vierailija kirjoitti:
Viime kesänä asuin kolmisen viikkoa vanhassa, 1800-luvun lopulla rakennetussa suuressa (lähes 500 neliöisessä) hirsitalossa, kuten useana kesänä aiemminkin. Olin koko sen ajan yksin, useimpina kesinä siellä on vaihtelevasti myös muita. Olin valinnut huoneekseni ensimmäisen kerroksen kulmahuoneen, johon oli kaksi ovea. Toinen ovi oli koko ajan lukittuna, siitä pääsee toiseen makuuhuoneeseen, jonne on käynti myös toiselta puolelta. Lukitsin huoneeni oven aina lähtiessäni.
Eräänä iltapäivänä palasin kämpille ja yritin avata huoneeni ovea. Avain oli ikäänkuin jumittunut, se ei liikahtanutkaan. Kiersin toiselle ovelle, avain ei kääntynyt sielläkään. Mietin jo, että on soitettava kiinteistön omistajalle etten pääse huoneeseeni. Kävelin kuitenkin takaisin tälle ensimmäiselle ovelle ja lukko avautui kevyesti kuten aina ennenkin. Menin kokeilemaan myös toisen oven ja tämäkin napsahti auki.
Ehkä huoneessa oli hetkeä aimmein meneillään jotain, joka ei ollut minun silmilleni tarkoitettua ;)
Tämä ei myöskään ollut ensimmäinen kerta, kun lukot kikkailee. Olen kerran jäänyt perheeni rintamiestalossa (joka on taas ihan oma tarinansa koko talo) lukittuun huoneeseen. Menin illalla nukkumaan entiseen huoneeseeni. Painoin oven kiinni ja menin petiin. Samalla muistin, että kännykkä jäi alakertaan, mutta en jaksanut lähteä hakemaan sitä. Yöllä heräsin johonkin ääneen ja ajattelin käydä vessassa kun kutenkin olin hereillä. Kävelin ovelle ja se olikin lukossa. Jouduin odottamaan aamuun, että alakerrassa herättiin ja huhuilin isäni päästämään minut ulos. Oven avaaminen ei ollut helppoa, sillä kyseisiin välioviin ei meillä ollut yhtään avainta.
Olen itse nähnyt toisen version hattumiehestä, sen jolla on jokin huppu päässä.
Kärsin pitkään unihäiriöstä, jota kutsun valeheräämiseksi. Eli "herään" sängystäni, ja tosissaan luulen olevani hereillä. Katson makuuhuoneen ovelle ja näen sen. Seisoo oviaukolla hievahtamatta, kasvoja ei näy.
Joskus tuli monen unen sarja, jossa aina "heräsin" ja tarkistin heti, ettei se seiso ovellani. Ja siellä se seisoi.
Lopulta oikeasti herätessä en enää uskaltanut katsos ovelle.
Toistui usein, ja monta kertaa tuli unessa tuo nähtyä. Sitten se vaan loppui.
Näin itsekin paljon näiden jälkeen tuon dokkarin Shadowmanistä, ja vähän oli erikoista.
Samanlaisia kokemuksia: isäni kuoli yli 10 vuotta sitten ja vielä vuosi sitten näin lenkillä ollessani prikulleen isäni näköisen miehen pyöräilemässä ohitseni. Vuosien aikana näitä tilanteita on sattunut eri paikoissa mm. katsellessani keittiön ikkunasta ulos, hänen näköisensä mies pyöräilee juuri silloin ohitse. Isäni harrasti maantiepyöräilyä erikoisvalmisteisella kilpapyörällä.